|
Post by Clyde on Aug 4, 2006 0:14:49 GMT 2
Clyde tunsi Asukan käsien sulkeutuvan oman kätensä ympärille ja pieni hymy kohosi hänen yleensä niin hymyttömille huulilleen. Jokin Asukassa sai sen aikaan, tuon loppumattoman energiavirran jonka avulla hän jaksoi hymyillä. Hänen hymynsä kuoli pian sen jälkeen, kun Asuka oli poissa hänen keskuudestaan. Asuka oli se, joka sai hänet hymyilemään, Clyde tajusi, se joka sai hänet tuntemaan olonsa tervetulleeksi ja lämpimäksi ja kotoisaksi, jollain tapaa kokonaisemmaksi kuin kertaakaan sitten Jamesin kuoleman. "Oletko tosissasi?" Clyde kysyi, kumartuen niin, että saattoi laskea otsansa kevyesti vasten tytön otsaa. "Minä... Toivoinkin, että pitäisit niistä", Clyde sanoi hiljaa, tutkien Asukan silmiä omillaan. Hän olisi voinut vannoa, että Asukan silmiin saattoi hukkua, mikäli niihin tuijotti tarpeeksi kauan. Ne olivat taatusti kauneimmat silmät jotka hän muisti nähneensä. Clyde tunsi sydämensä lyövän nopeammin, miellyttävien väreiden juoksevan selkäänsä pitkin ja heittävän kuperkeikkaa hänen vatsanpohjassaan. "Asuka..." Clyde kuiskasi, tuskin ääneen. "Sukiyo", Clyde muotoili huulillaan, suudellen tytön otsaa. Ehkäpä Asuka ei tuntenut samoin häntä kohtaan, mutta ainakin he olisivat ystäviä. Clyde kietoi kätensä varovaisesti Asukan ympärille, piittaamatta lainkaan koko luokan tuijotuksesta. Hän tiesi, että opettajan saatuaan leukansa sijoilleen ja järkensä sekä toimintakykynsä takaisin, hän heittäisi clyden ulos häiritsemästä tuntiaan, mutta Clyde aikoi viettää vielä hetken kietoutuneena Asukan tuoksuun ja lämpöön.
|
|
|
Post by tnitti on Aug 4, 2006 1:33:57 GMT 2
Tuo hetki taisi olla ensimmäinen hetki, jolloin Asuka ei lainkaan kiinnittänyt huomiota niihin tuijottaviin silmiin tai siihen, että jälleen kerran heidän opettajansakin järkyttyi heidän hetkestään. Saattoihan se tiukasta opettajasta näyttää pahalta. Pitkä, aikuistunut viimeisellä luokalla oleva oppilas ja sitten tuo kaksi vuotta nuorempi, vaalea ja siro tuntuivat olevan vähän liiankin läheisiä. Eihän se ollut lainkaan sallittua sisäoppilaitoksessa että ihmiset pariintuisivat, kiintyisivät ja rakastuivat. Tuollainenhan haittaisi opiskeluja ja toisi heille huonon maineen. Mutta koska kukaan ei tehnyt mitään estääkseen tuota hetkeä, ei Asuka välittänyt ympäristöstä. Tokihan yksi niistä fanitytöistä pomppasi ylös penkiltään sanoakseen jotakin kovaan ääneen, mutta lähettyvillä oleva toinen tyttö tarrasi tätä kiinni, heilutellen päätäänsä kieltävästi. Halusivatko nuo että Clyde ja Asuka saisivat olla lähekkäin? Ei toki, mutta nyt ei ollut se aika jolloin mielipide sanottiin, olihan heillä omat suunnitelmat kaksikon varalle. Se kun ei käynyt päin, että Clyde koskaan pitäisi Asukasta. Asuka kuitenkin nyökäytti pienesti päätäänsä, samalla kun se hymy pysytteli tytön huulilla. Tietenkin hän tarkoitti sitä, eikö Clyde nähnyt sitä niiltä kasvoilta jotka jo loistivat sitä iloisuutta? Tokihan Asuka tuntui aina olevan iloinen, mutta tässä hetkessä se tuntui olevan...aitoa. Ne mustanruskeat silmät sulkeutuivat hetkeksi kiinni, Asukan tuntiessa sen suudelman otsallaan, jossa hän oli myös sen tuntenut kolme päivää sitten. Jälleen se hassu kutittava tunne tuli mahaan, minkä merkitystä Asuka ei tiennytkään. Ehkä hän oli tulossa kipeäksi? Ei sentään, mutta varmasti jonain päivänä tuonkin kutituksen syy tulisi selville. Niinpä Asuka sitten painautui vasten Clydeä, päästäen Clyden käsi vihdoinkin vapaaksi, samalla kun hän kuitenkin painoi oman vartalonsa vasten Clydeä - sen verran kun kykeni, istuihan Asuka yhä penkillä sivuittain ja se penkin selkänoja taisi olla aavituksen tiellä. Tyttö nostatti myös kätensä siihen Clyden rintakehälle, antaen niiden pysyä siinä hetken, kuin leväten. Vaikka he olivatkin tunteneet vasta vähän aikaa, huomasi Asuka kuitenkin pitävän siitä että hän sai olla noiden käsien suojissa. Asuka tunsi olonsa turvalliseksi, eikä Clydeen koskeminen tuntunut enää niin pelottavalta, vaikka tokihan yllättävät kosketukset saivat Asukan aina värähtämään. Mantelisilmät suljettiin hetkeksi, Asukan nyt nauttiessa sen pienen hetken siitä lämmöstä ja tuoksusta, minkä clyde hänelle antoivat, tytön kuunnellessa niitä sydämenlyöntejä jälleen kerran. Pian kuitenkin Asuka kuuli sen rykäisyn, joka lähti opettajasta, mikä saikin ne mustanruskeat silmät aukeamaan, tytön sitten pian vetäytyessä kauemmaksi Clydestä, kääntyen siine penkkinsä luokse. Niinkään välittämättä mitä opettaja sanoisi, heittäisikö Clyden ulos, otti Asuka nyt uudelleen pensselinsä käteensä, kasti sitä vesipurkissa, pyyhkien liialliset vedet pois, kunnes se sitten käänsi päätäänsä pienesti Clyden suuntaan. "Maalataan tämä loppuun. " Tyttö hymyili. Niin, he, monikossa. Mansikasta puuttuivat vielä pienet mustat täplät ja vihreä päällinen, ne pitäisi vielä maalata ja sitten se olisi täydellinen mansikka. Mutta tyttö ei tahtonut viedä maalausta kuitenkaan loppuun yksin.
|
|
|
Post by Clyde on Aug 4, 2006 14:30:17 GMT 2
Clyde nyökkäsi tytölle, asettuen jälleen siihen samaan asentoon, joka muistutti hiukan suojelevaa äitikarhua ja tuon pentua, tai ehkäpä pimeyden demonia suojelemassa pikkuista enkeliä käsivarsiensa välissä. Clyde kohotti katseensa opettajaan, jälleen ilmeettömänä, kylmänä, etäisenä ja tunteettomana. Hetken aikaa hän tuijotti herkeämättä ruskeilla silmillään opettajan siniharmaisiin, ja vaikka opettaja taisteli urhoollisesti vastaan, tuo joutui kääntämään katseensa ennen Clydea pois, antaen voiton oppilaalleen. Vaikka opettaja epäilemättä oli erinomainen siinä mitä teki, hänen tahdonvoimansa ei ollut suurempi kuin Clyden. Niinpä nuorukainen sai jäädä. Sitten jokin sai aikaan sykähdyksen hänen rinnassaan. Asuka puhui heistä. Monikossa. Clyden sisällä pikku-Clyde hyppi innosta ja onnesta ja auvosta ympyrää, sillä hänen muistaakseen tämä oli ensimmäinen kerta kun Asuka puhui heistä. Clyden teki mieli rutistaa Asukaa oikein kunnolla jo pelkästään tuon lauseen johdosta, mutta hillitsi sentään itsensä ja seurasi Asukan toimia siveltimellä ja paperilla. "Sinä opit nopeasti", Clyde sanoi, hiukan hymyillen, paljastaen jälleen sen hymykuopan joka halusi aina pysyä piilossa, mutta jonka Asuka onnistui aina kerta toisensa jälkeen kaivamaan esiin. "Katsohan, Asuka... Tämä ei tietenkään ole välttämätöntä, mutta olisi hyvä, jos jättäisit punaiseen väriin hiukan aukkoja niille kohdin, joihin haluat maalata mansikan siemenet..." Clyde sitten sanoi, ohjastaen Asukan kättä niin, että punaiseen pintaan jäi valkoisia aukkoja. "Täytetään ne myöhemmin kultaisella maalilla... Mansikan siemenethän ovat keltaisia, eivätkö olekin?" Clyde kysyi, epävarmasti. Hän ei syönyt mansikoita kovinkaan usein, joten hän ei tiennyt varmasti. Kuitenkin hänen teki kovasti mieli käyttää jotain kiiltävää Asukan mansikkaan, vaikka yleensä olisi ollut ehdottomasti mustien siementen kannalla. Hän olisi saattanut maalata jopa mustan mansikankin, hopeisilla siemenillä, kukapa tietää. "Ja mansikan yläosa kannattaa jättää hiukan auki. Vihreä tulee esiin paremmin, jos se ei sekoitu punaiseen kauheasti", Clyde sanoi, vaikka tämäkin oli täysin mielipide kysymys, kukin tyylillään ja sitä rataa. "Huomasitko muuten, että sinulla on kasvoissa maalia, Ichigo?" Clyde kysyi sitten, heidän hetken aikaa maalattuaan. Nuorukainen hymyili pehmoisesti, aivan pienesti. "Se sopii sinulle", Clyde sanoi sitten, naurahtaen tavalla, joka ilmiantoi hänen pilailunsa.
|
|
|
Post by tnitti on Aug 4, 2006 14:57:36 GMT 2
Asuka virnisti pienesti. "Minulla on hyvä opettaja. " Tyttö lausahti, tuntiessaan jälleen kerran miten Clyde tuli siihen hänen taakseensa ja asetti kätensä hänen kätensä päälle, että kaksikko voisi yhdessä tuon mansikan piirtää. Mantelisilmät seurasivat tiiviisti miten heidän kätensä piirsivät ja värjäsivät mansikaa punaiseksi, mutta ei Asuka voinut olla välillä vilkaisematta niitä korvakoruja, jotka yhä siinä hänen edessään oli, litteässä rasiassa, kiiltävinä. Ajatus siitä mitä Clyde oli saonut näyttäessään nuo korvakorut, ajatus siitä että Clyde oli ajatellut ostavan jotakin juuri tälläistä Asukalle tai sysän sydämen lyömään muutaman tahdin nopeammin, samalla kun hän jälleen kerran yritti kiinnittää huomiota maalaamiseen. Tyttö nyökäytti pienesti päätäänsä Clyde mainittaessa jotakin aukoista ja siitä miten se maalattaisiin kultaisella jälkeenpäin. Kyllä se Asukalle kävisi, itseasisassa mansikka näyttäisi silloin paljon hienommalta ja toivottavasti hänen opettajansakin olisi sitten tyytyväinen siihen mansikkaan, eikä suinkaan hylkäisi tytön työtä sen takia , että hän oli Clyden kanssa saanut kohua aikaan luokassa juuri tällä tunnilla. "Kultainen maali varmasti sopii hyvin. " Tyttö lausahti, kunnes sitten pian Clyde puhuikin jo siitä, miten tytön kasvoissa oli maalia. Mitä, oliko? Asuka kohotti kätensä - siis oikeansa, koska tyttöhän oli vasenkätinen ja maalasi vasemmalla kädellään - sen missä limenvihreä helminaukahkin oli, samalla kun sormet koskettivat poskea, tuntienkin kuivuneen maalin. "..oh. " Asuka äännähti pienesti, painaten sitten kuitenkin pienesti päätäänsä alemmaksi, antaen etuhiuksisensa hivenen peittää niitä mantelinmuotoisia silmiäänsä. Nyt oli ensimmäinen kertakin, kun Asuka tunsi sen, mien se heleä puna kohosi hetkeksi niille vaaleille poskilla. Hän punastui... ? Eiei, eihän Asuka, se sekopää tyttö joka ei tajunnut mitään suhteista tai poikaystävistä tai mistään, voinut nyt sentään tuollaisesta asiasta punastua? "En huomannut.. " Tyttö mutisi, samalla kun hän hieroi pienesti oikealla kädellään poskeaansa, yrittäen nyt jotenkin saada kuivunutta maalia pois. " ...mutta ajattelinkin harjoitella intiaanikuvioita naamaan jos vaikka joskus on naamiaiset. " Tyttö sitten korjasikin, yrittäen rahoittua. Se virnisti jälleen ja laski helminauhakätensä takaisin siihen pöydälle, katsellen miten mansikka näytti olevan jo valmis - vain muutama silaus vihreätä ja sen jälkeen tyhjät aukot pitäisi vain täyttää.
|
|
|
Post by Clyde on Aug 4, 2006 15:37:06 GMT 2
Clyde katseli mansikan valmistumista ja hymyili, kun Asuka taisi hiukan punastua. Clyde tiesi, että mitä ikinä heidän välillään olikin, oli ainakin Asukan puolelta täysin viatonta eikä Clyde halunnut turmella tyttöä. Asuka ei ollut kertonut hänelle vielä juuri mitään itsestään, paitsi että piti mansikoista ja pelkäsi vettä ja pimeää. Ehkäpä tyttö ei halunnut Clyden tietävän. Ehkäpä Asukalla oli salaisuus, joka ei kuulunut kenellekään muulle kuin Asukalle itselleen ja se salaisuus käsitti koko tytön menneisyyden. Eikä menneisyydellä sitäpaitsi ollut väliäkään. Kunhan Asuka olisi oma itsensä ja jatkaisi clydelle hymyilemistä, Clyde ei taatusti valittaisi. Asuka varmasti kertoisi aikanaan, mikäli tytöstä tuntuisi siltä. Niinpä Clyde sysäsi moiset ajatukset mielestään ja keskittyi jälleen maalaukseen. Asukan puolustellessa kasvomaalauksiaan Clyde naurahti, kostutti käsipyyhkeen vesikippoon ja pyyhkäisi värin Asukan poskesta. "Selvä se", Clyde sanoi, hymyillen. "Minusta sinun poskimaalaustesi tulisi sitten olla punaista ja keltaista, jotta ne sopisivat sinulle", clyde tuumi hiljaa, avustaen Asukaa maalaamaan mansikalle vihreän lakin, jota hän sävytteli hetken aikaa erisävyisillä vihreillä. Sitten Clyde suoristautui hetkeksi ja asteli luokan tarvikekaapeille etsimään kultaista maalia. Hän ei tuntunut huomioivan muuta luokkaa millään tavalla, astellessaan hiukset tanssahdellen ilmavirrassa, mustissa, hienoissa vaatteissaan ja korut halogeeneissa kiiltäen. Hän palasi pian pienen kultamaalipurkin kanssa ja nojautui jälleen samaan asentoon jossa oli hetki sitten ollut. Tuon pienen matkan aikana Clydelle oli ehtinyt jo tulla kylmä ja nyt hän hymyili jo pelkästään senkin takia, että Asuka tuntui niin lämpimältä, vaikkeivät heidän vartalonsa toisiinsa koskettaneetkaan. "Nyt tehdään taikoja", Clyde sanoi hiljaa, yhä edelleen huomioimatta muuta maailmaa ja opettajan vaivihkaisia katseita heidän suuntaansa. Epäilemättä tuo mieskin olisi halunnut nojautua yhtä lähelle jotakuta luokkansa kauniista tytöistä ja opastaa kädestä pitäen, kuten Clyde, mutta opettajan etiikka esti sen. Tuo jäisi vain haaveeksi. Clyde, joka oli pianonsoiton myötä oppinut käyttämään molempia käsiään miltei yhtä tehokkaasti, liu'utti sormensa jälleen Asukan sormien lomaan ja auttoi tyttöä kastamaan puhdistetun siveltimen kärjen nestemäiseen kultaan, ja laskemaan sitten siveltimen kärjen kostealle paperille, valkoisten läikkien kohdalle. Väri liukui täyttämään valkoisen alueen ja kimalteli siinä hiljalleen.
|
|
|
Post by tnitti on Aug 4, 2006 16:00:48 GMT 2
Asuka hymyili pienesti tuntiessaan Clyden pyyhkivän väriä kasvoiltaan pois. Olisihan hän itsekin toki tuon voinut tehdä, heti kun vain voisi tajunnut, mutta nyt kuitenkin väri oli poissa, eikä se Asukaa haitannut. Onneksi sentään Clyde sentään oli maininnut maaleista jotka oli kasvoilla, muuten nimittäin tyttö olisi pomppinut luokasta ulos ne kasvoissaan ja juoksennellut siihen asti kunnes olisi huomannut kasvonsa ikkunan heijastuksesta tai jostakin peilistä. Vihdoin ja viimein mansikka oltiin piiretty valkealle paperille, mutta jotakin kuitenkin puuttui. Tosiaankin, yhä ne valkeat kohdat paistoivat punaisen kohdalla ja piankos tyttö tunsikin miten kosketus hänen kädestään ja se lämmin ympäröivä tunne sitten katosikin. Asuka kohotti katseensa Clydeen hetkeksi, joka lähti hakemaan nähtävästi kultaista maalia, kunnes tyttö sitten vilkaisikin takana istuvaan Haaveilija-Ritaa, joka yllättäen iskikin silmää, mikä sai Asukan vain räpäyttämään silmiäänsä kysyvänä ja kääntämään katseensa Clydeen, samalla kun se pieni hymy kohosi jälleen kerran tytön huulille. Ehkeivät kaikki pojat olleet samanlaisia... tai ainakin kovasti Asuka näin toivoi. Muistot siitä pimeästä illasta nimittäin aina välillä kohosivat tytön muistiin, juuri niinä aikoina kun joku yritti tehdä tyttöön lähempää tuttavuutta, halata taikka suudella. Jälleen kerran Asuka sitten nyökäyttikin päätäänsä, hymyillen sitä iloista hymyäänsä nähdessään tuon kiiltävän maalin. Ja vielä nätimmältä tuo näytti, kun vihdoinkin sillä alettiin täyttämään tyhjiä kohtia. Asuka ei voinut olla hymyilemättä (milloin asuka ei hymyillyt?)) samalla kun tyttö sitten hihkaisikin. "Se näyttää nyt niin hienolta. " Maalattuaan sitten Clyden kanssa viimeinenkin kohta, oli mansikka sitten valmiina siinä Asukan edessään. Hetken aikaa tyttö katseli sitä ihaillen, kunnes sitten käänsikin päätäänsä pienesti Clyden suuntaan. "Kiitos. " Mantelisilmät katselivat hetken aikaa Clydeä, kunnes ne sitten kääntyivät takaisin maalaukseen. Siihen ei voisi vähään aikaan koskea, sen pitäisi nyt kuivua, että se jäisi yhtä hienoksi kuin se oli. Tämä varmasti oli Asukan kaikkien aikojen mestariteos kuvaamataidon tunnilla ja kaikki kiitos kuului Clydelle. "Eikö ole vähän epäreilua että Clyde-sama opettaa pelkästään tuota. " Yllättäen jälleen kerran se yksi japanilaisperäinen tyttö fanijoukosta olikin äänessä, puhuikin erittäin kovaäänisenä että varmasti kaikki kuulivat. Sanoessaan 'tuota' sanan selvästikin niillä silmissä kävi inhotus ja viha, mikä taisi myöskin hetkeksi kuulua myös puheessakin.
|
|
|
Post by Clyde on Aug 4, 2006 16:41:29 GMT 2
Clyde hymyili Asukalle tytön kiittäessä häntä. "Minusta sinä olit kyllä se, joka piti siveltimestä kiinni", Clyde sanoi sitten, vinkaten silmää. Sitten jokin inhottava, ärsyttävä ääni tunkeutui hänen unenomaiseen onnentilaansa, ja Clyde kohotti päänsä Asukasta tuohon tyttöön, joka oli avannut suunsa. Clyde läisti tytön katseellaan, ja mikäli katse voisi tappaa, tyttö olisi taatusti hajonnut alkutekijoihinsä. Clyde suoristautui koko 195-sentin pituuteensa ja risti kätensä rinnalleen, hiusten valuessa olan yli eteen. "Ehkäpä minun pitäisi opettaa teillekin jotain..." Clyde sanoi pettävän rauhalliseen sävyyn, parantaen lukulasiensa asentoa nenällään ja suunnaten sitten katseensa jälleen tuohon tyttöjen kokoontumaan. "Käytöstapoja, nimittäin", Clyde sanoi sitten hyytävään sävyyn. Clydea inhotti, kun jotkut eivät tajunneet olla hiljaa silloin, kun se todella oli tarpeellista. Hän inhosi näitä tyttöjä, jotka olivat niin epätoivoisia, että suuntasivat hormoniensa liikatoiminnan ja aivojensa vajaatoiminnan häneen ja niihin, jotka uskalsivat olla hänen lähellään. Tuo tyttökerho sai hänet surulliseksi, sillä hän tajusi aiheuttaneensa Asukalle ongelmia, joita tyttö ei taatusti ollut pyytänyt. Hänen täytyisi pyytää Asukalta anteeksi myöhemmin. Clyde vihasi anteeksi pyytämistä, varsinkin nyt, kun hänen oli pyydettävä anteeksi tunteita, jotka olivat syttyneet hänessä ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Hän halusi kertoa Asukalle koko tunteidensa kirjon, muttei voisi tehdä niin. Hän ei halunnut Asukalle enää yhtään enempää ongelmia. Niinpä hän naurahti ivallisesti ja painoi katseensa alas, painuen hetkeksi tuomiolliseen hiljaisuuteen. Sitten hän kohotti katseensa jälleen noihin tyttöihin ja virnisti niin, että hänen kulmahampaansa välähtivät. "Jos minä koskaan enää kuulen tiedän viittaavan Asuka-samaan sanalla 'tuo', minä vannon, ettei teistä yksikään ole seuraavana aamuna enää minkään maan kauneusihanteen mukainen", Clyde sitten sanoi, uhkaavalla äänellä. Hän ei voinut laittaa enää muuta kuin itsensä likoon Asukaa suojellakseen.
|
|
|
Post by tnitti on Aug 4, 2006 18:18:48 GMT 2
Tietenkin luokan toisella puolella oleva fanityttö säikähti, kun häneen suotiin yllättäen niin piikikäs ja tappava katse. Ei fanityttö kuitenkaan itsensä mielestä ollut tehnyt mitään pahaa, mutta kuka fanityttö ajattelikaan pidemmälle kuin omia tunteita, jotka olivat niin suuria ja aitoja tuota tummaa poikaa kohtaan. Tummahiuksinen fanityttö mutristi pienesti huuliaansa surullisena kuunnellessaan Clyden sanoja. Mutta.. miten toinen kykeni sanomaan heille, uskollisille faneilleensa noin? "Me ajattelemme vain sinun parastasi Clyde-sama!" Tyttö nyyhkytti pienesti, samalla kun toinen fanitytöistä, tällä kertaa lyhythiuksinen ja pituudeltaan muita tyttöjä huomattavasti pidempi, oikea malli. " Sinun pitäisi kuunnella meitä Clyde! Ansaitset parempaa ! " Lyhythiuksinen tyttö huudahti, opettajan varmasti yrittäessä kuusihenkistä fanilaumaa rauhoitella, mutta piankos kaikki uskalsivat huudahtaa jotakin. Joku huusi heidän tunteensa olevan aitoja, joku taas jotakin muuta. Asuka istui tuon koko kohun aikana hiljaa paikoillaan, tuijottaen välillä sitä mansikkaa pöydällä, välillä niitä korvakoruja. Mantelisilmät eivät katsoneet eivät niin Clydeä, kuin tyttöjäkään. Pian tyttö kuitenkin liikahti, nimittäin se tarttui siitä korvakoru rasiasta kiinni ja kumartui punaisen salkulaukkunsa puoleen ja sujautti ne sinne, piiloon ja turvaan. Hän kyllä laittaisi ne korviin myöhemmin, nyt hän aiheuttaisi pelkästään lisää vihaa tyttöjen silmiin jos alkaisi esittelemään niitä. Samalla Asuka myös riisui sen essunsa yhä istuvillaan ollen, taitellen sen siihen pöydän kulmaan pieneen myttyyn, niin ettei se kuitenkaan osunut lähellekään mansikkaa. Sen jälkeen Asuka jäikin istumaan hetken aikaa, kunnes tyttö käänsikin pienesti päätäänsä Clyden suuntaan mutta ei kuitenkaan kohottanut katsettaan poikaan. "..tahdon pois. " Tyttö kuiskasi hiljaa, sen verran että Clyde sen kuuli. Niin, hän halusi pois tästä luokasta, mutta ei kuitenkaan uskaltanut lähteä kävelemään yksin. Kukapa kuitenkaan ei tahtoisi tuollaisesta tilanteesta pois, kun tytöt kohdistivat vihansa häneen mutta rakkautensa Clydeen. Eikä tuntiakaan olisi niin paljoa enää jäljellä, joten ei opettajakaan varmaankaan laittaisi pahakseen.
|
|
|
Post by Clyde on Aug 5, 2006 2:07:21 GMT 2
Clyde tyrmistyi kuullessaan tyttöjen yhteen ääneen kohottaman valituskuoron, muttei näyttänyt siitä merkkiäkään ulospäin. Hän seisoi siinä, ilmekään värähtämättä, asentoaan muuttamatta. Hänen sirosti muotoutuneet, moneen kertaan lävistetyt korvalehtensä kuitenkin sieppasivat kaiken tuon älämölön seasta erään äänen, pienen kuiskauksen, joka sai hänet kohottamaan kätensä vaientamaan vastalauseiden myrskyn. "Mikäli te haluatte todella minun parastani, te annatte olla nyt. Minä en usko koskaan saavani keneltäkään teistä mitään parempaa kuin mitä Asuka on jo minulle antanut, vaikka hän ei ole suonut minulle kuin hymynsä ja ystävällisiä sanoja. Ne riittävät minulle, kun ne tulevat häneltä. Mutta te olette menneet liian pitkälle tällä kertaa", Clyde sanoi, ärsyyntynyt ilme kasvoillaan. Hän kosketti rohkaisevasti, vaivihkaa Asukan olkaa ja siirtyi sitten keräämään tavaransa laukkuunsa, onnistuen säilyttämään arvokkuuden toimissaan. Hän ei yleensä paennut näin, mutta nyt, kun Asuka pyysi sitä häneltä... Clyde heitti laukkunsa olalleen, tarttui Asukaa kädestä ja toisella kädellä tytön piirustuksesta, jonka tuo laski opettajan pöydälle. Sitten hän suori tiensä ulos luokasta, nyökäten hölmistyneelle opettajalle mennessään. Clyde jätti ihailijansa täysin huomiotta ja läimäytti oven kiinni Asukan päästyä myös ulos luokasta. Clyde toivoi, että tyttö oli ehtinyt napata kaikki tavaransa mukaan, jottei heidän tarvitsisi palata hakemaan mitään. Clyde painoi päänsä tytön puoleen, auttaen Asukan nojaamaan seinää vasten. "Oletko sinä kunnossa?" Clyde kysyi huolestuneesti, tarkastellen tytön pieniä, sieviä kasvoja. Clyde sipaisi toista Asukan leteistä, napaten sen kämmenelleen, vaikkei pitänytkään siitä kiinni. Hän veti sisäänsä tytön hiuksien tuoksua ja hymyili. "Helpottaisikohan mansikkasmoothie sinun oloasi?" Clyde kysyi, tuike silmissään ja kulmahampaan paljastava virne huulillaan. Hän luuli... Ei. Hän _tiesi_ nyt, että oli ihastunut Asukaan. Hiukan punastuen hän tajusi sanoneensa sen Asukalle. Hän toivoi, että tyttö olisi unohtanut jo tunnustuksen. Etenkin, jos tytön tunteet eivät vastanneet hänen omiaan.
|
|
|
Post by tnitti on Aug 5, 2006 2:23:13 GMT 2
Varmaahan se oli, että tälläisiä tilanteita varmasti tulisi kaksikon eteen yhä useampia ja voimakkaampia. Clyde oli tunnettu oppilas, monien niin ylempi luokkalaisten kuin alempienkin ihannoima, rakastama, juuri sen kylmän ja kauniin ulkomuotonsa takia. Asuka ei niinkään ollut tiennyt Clyden suuresta ihailijalaumasta, vasta kun nyt, olihan tyttö yhä 'uusi oppilas' tässä laitoksessa. Olikohan siitä kaksi viikkoa kun hän tänne asteli? Mantelisilmät kohosivat vilkaisemaan Clydeä tämän hipaistessa tytön olkapäätä, jolloin Asuka kumartuikin punaisen salkulaukkunsa luokse, tarttui siihen vasemmalla kädellään ja nousi ylös, samalla kun Clyde sitten jo nappasikin hänen kädestään kiinni ja lähti kuljettamaan ulos luokasta. Asuka käänsi päätäänsä pienesti Haavelijia-Ritalle pahoittelevana, samalla kun hän heilautti sitä kättään missä salkkukin oli hyvästiksi opettajalle, kunnes Asuka sitten kävelikin itseään 45cm pidemmän pojan perässä. Pituusero tosiaankin oli suuri ja Asuka taisi ensimmäistä kertaa huomata miten pieni hän todellakin oli Clyden rinnalla. Piankos ovi sitten pamahtikin kiinni heidän takanaan ja pian Asuka tunsi selkänsä takana kivisen seinän ja näki Clyden edessään joka tuntui olevan..huolestunut? "Tietenkin. " Tyttö lausahti suu pienesti pyöreänä hämmennyksestä. Nähtävästi äsköinen huutelu näytti unohtuneen siihen hetkeen kun ovi oltiin laitettu kiinni. Tietenkin hän oli kunnossa...varsinkin kun Clyde oli siinä, eikä vain lähtenyt yksin jättäen Asukaa sinne petojen syötäväksi. Siltä fanilauma alkoi nimittäin Asukan silmissä näyttää. Petolaumalta. Mutta viimeiset ajatukset fanilaumastakin katosi, kun se maaginen sana 'mansikka' tuli Clyden suusta, mikä saikin leveän yllättyneen hymyn kohoamaan Asukan huulille, samalla kun tyttö pian nyökäyttikin päätäänsä, kätensä ollessa yhä Clyden kädellä ((siis jos Clyde nyt ei päästänyt irti)) "Myydäänkö niitä jossakin täällä.. ? " Asuka kuitenkin pian kysyi hämmentyneenä. Ei hän tiennyt lainkaan oliko koulussa sellaista paikkaa jossa myytäisiin, vaikka no. hän oli yhä uusi, mistäpä tyttö olisi saanutkaan tietää. Ei Asuka niinkään kysellyt ihmisiltä, enemmänkin eksyi aina johonkin ja löysi jos löysi.
|
|
|
Post by Clyde on Aug 5, 2006 2:49:03 GMT 2
Clyde vei kätensä niskansa taakse hiukan hämillään. "Tuota... Minä ajattelin että... No... Minun koulupäiväni on nyt ohi ja... Ajattelin..." Clyde huomasi takeltelevansa sanoissaan ja päätti ottaa itseään niskasta kiinni. "Ajattelin että voisin tehdä sellaiset meille, mikäli se sopii sinulle?" Clyde sanoi sitten, punastuen. Tässä hän seisoi, koulun käytävässä, käytävän ulkopuolella, uhmattuaan avoimesti ihailijakerhoaan josta oli hyvää vauhtia tulossa hänen vihailijakerhonsa ja varastettuaan Asukan tunnilta, ehdottelemassa, että he menisivät hänen luokseen ja söisivät siellä. Asuka ei varmasti lähtisi. Ei ikimaailmassa. Clyde huomasi vakuuttelevansa itseään mahdollisimman huonosta lopusta jälleen, ihan vain siltä varalta, että tyttö todella sanoisi, ettei se millään käynyt päinsä. Samalla Clyde muisti, että oli levitellyt tavaransa pitkin asuntoa, sillä hän asutti kolmen hengen solua yksin, onnekseen, kuten Clyde asiasta ajatteli. Hänen vaatteitaan, piirustuksiaan, nuottivihkosia ja omia sävellyksiään lojui pitkin asuntoa, samoin kuin kirjoja, niin koulu- kuin hupikirjojakin. Asuka varmasti pyörtyisi, jos tyttö nyt edes suostuisi lähtemään hänen mukaansa. Ehkäpä Clyde voisi siivota hyvin äkkiä, ennen kuin Asuka saisi kenkiä jalastaan... Clyde sysäsi moiset ajatukset mielestään ja keskittyi nyt Asukaan, koettaen jotenkin telepaattisesti saada tytön suostumaan hänen ehdotukseensa. Saattaisihan olla, ettei Asuka luottanut häneen vielä tarpeeksi, jotta suostuisi lähtemään hänen mukaansa. Eiväthän he tunteneet toisiaan vielä mitenkään erityisen hyvin...
|
|
|
Post by tnitti on Aug 5, 2006 2:58:02 GMT 2
Asuka kallisti päätäänsä kysyvän oloisena vasemmalle, kun yllättäen Clyde näytti menevän vaikeaksi. Ehkä Clydekään ei tiennyt missä niitä myytäisiin? Nomutta voisivathan he kummatkin mennä ja... Asuka räpäytti silmiäänsä yhä kysyvän oloisena, kun poika sitten mainitsikin että voisi tehdä. Siis tehdä, ihan itse..ei ostaa? Ei valmiita? Samassakos Asuka päästi pienen loisen äännähdyksen ja taisi tyttö pienesti liikahtaakkin paikallaan. "Osaat tehdä niitä? Oikeasti oikeasti? " Asuka lausui, samalla kun se katseli niillä mantelinmuotoisilla silmillään Clyden omia. "Mennään sitten jo!" Hihkaisu, jonka jälkeen Asuka olikin jo menossa. Ketterästi tyttö pujahti siitä seinää nojailemasta pois, samalla kun hän olikin jo vetämässä Clydeä mukaansa kädestä pitäen. Niin ne osat sitten vaihtuivat. Ensiksi Clyde raahasi Asukan pois huoneesta ja nyt Asuka olikin jo kävelemässä Clyde perässään - tai no, ehkä poika saavuttaisi tytön nopeasti mutta - sitä käytävää pitkin, päästämättä lainkaan siitä itseään isommasta kädestä irti, vaikka he kyllä saisivat taas katseita jos joku tulisi vastaan - tai jos välitunti alkaisi. "En tiennytkään että osaat tehdä niitä. " Asuka lausahti, samalla kun se käänsi katseensa Clyden suuntaan. Nomutta mistäpä Asuka olisikaan voinut tietää? Tämähän oli vasta toinen päivä kun he näkivät. Ei Asuka kuitenkaan tullut lainkaan ajatelleeksi että hän joutuisi suljettuun tilaan pojan kanssa, jossa ei ollut ketään muuta. Kaipa järkytys tästä osuisi Asukaan viimeistään silloin, kun hän astuisi huoneeseen ja ovi paukahtaisi kiinni. Tai ehkäpä Asuka ei panikoituisi? Sen näkisi sitten, mutta vaikka kaksikko olikin tuntenut toisensa vain vähän aikaa, tuntui Asukasta siltä , että hän luotti tähän poikaan enemmän kuin kehenkään muuhun tuossa koulussa.
(( Peli siirtyy Clyden kämpälle \o/ ))
|
|