|
Post by lucas on Dec 23, 2006 22:25:41 GMT 2
[Arbiter ja Yoru tänne, kiitos]
Lucas asteli varovaisesti kirjaston ovista sisälle. Poika katseli hetken epävarmasti ympärilleen, kunnes heitti laukkuaan paremmin olalleen ja jatkoi matkaansa hieman peremmälle. Hänen oppituntinsa olivat juuri loppuneet, ja paremman tekemisen puutteessa Lucas oli päättänyt tulla kirjastoon tekemään läksyjään. Ajoitus oli sitäpaitsi hyvä, sillä suurin osa kirjastossa kävijöistä tulisi vasta myöhemmin. Olisi siis paremmat mahdollisuudet keskittyä.
Lucas harhaili jonkin aikaa ympäri kirjastoa, kunnes pojan silmiin osui sopiva pöytä. Se sijaitsi hieman syrjemmässä, mutta mitä väliä sijainnilla oli. Poika asteli pöydän luokse ja laski laukkunsa tuolille, istuen itse viereiselle. Hän avasi laukun vetoketjun verkkaisesti ja veti kirjansa esille. Oikeastaan läksyjen tekeminen tuntui todella tylsältä ajatukselta. Mutta kun hän nyt oli kirjastossa, niin... Lucas huokaisi aavistuksen turhautuneena ja avasi ensimmäisen kirjan, joka sattui olemaan matematiikkaa. Poika oikeastaan inhosi matematiikkaa, koska ei tajunnut siitä yhtikäs mitään.
Kymmenessä minuutissa Lucas ei saanut oikeastaan mitään aikaiseksi. Poika oli vajonnut ajatuksiinsa ja pureskeli hellästi lyijykynänsä päätä tuijotellessaan mitään tajuamatta matematiikan kirjan monimutkaisia laskuja.
|
|
Yoru
Koulun nouseva tähti
"Un, can we have sex?"
Posts: 170
|
Post by Yoru on Dec 23, 2006 22:45:56 GMT 2
[[ Haa. \o/ ]]
Yoru makasi rentona kirjaston sohvalla, kirja kasvojen edessä. Hänen silmänsä seurasivat hajamielisinä sivujen tekstiä, joka ei sinänsä herättänyt minkäänlaista mielenkiintoa pojassa. Monettakohan kertaa nuorukainen lukikaan tätä kirjaa? No, lie monesko kerta olikaan, niin Yoru saattoi yhä lukea tätä kirjaa aina uudelleen ja uudelleen, vaikka juoni oli tylsä, kuvailu oli kankeaa ja kerronta oli suoraan sanottuna perseestä. Äsken niin elottomaan kirjastoon kantautui nyt yhden henkilön askelten ääniä. Nuori miehenalku kohotti kulmiaan ja vilkaisi tympääntyneenä hahmoa, joka lähestyi kirjahyllyjen takaa Yorua ja tämän sohvaa. Poika murahti hiljaa, kun hän huomasikin tuon hahmon kääntyvän sivulle päin sohvasta, kohti syrjäisintä pöytää, mikä kirjastossa sattui olemaan. Innottomana poika jatkoi toisen tarkkailua, kunnes hänet suotiin näkemään tuon henkilön kasvot. Kirjastossa vaellellut henkilö osoittautui varsin söpöksi pojaksi, mikä herätti kiusallista mielenkiintoa Yorun sisällä. Nuorukainen haroi mustaa tukkaansa, makaillen yhä sohvalla varsin huolettomana. Oli varsin kummallista nähdä Yoru makaamassa noin epäkunnioittavana kirjaston ”viihtymispisteissä”, mutta nyt tällä hetkellä tämä nuorukainen oli niin radikaali tuulellakin, että hän olisi voinut helposti mennä haastamaan riitaa taas jonkun kanssa. Yoru pudisti päätään ja kosketti hellästi mustelmaa poskessaan. Ei siitä nyt kauaa ollutkaan, kun nuorukainen oli saanut köniinsä ihan turhasta syystä. Hiljalleen japanilaisnuorukainen malttoi keskittyä taas tylsään kirjaansa. Tai, eihän malttanutkaan. Aina vähän väliä Yorun katse harhaili toiseen poikaan, joka teki selvästi läksyjään. Pieni pirullinen hymy kohosi hänen kasvoilleen, kun poika keksi ties minkälaisia syitä yrittää tutustua tuohon toiseen poikaan. Tämä käytös todellakin oli outoa Yorulta. Eihän hän ollut yleensäkään se osapuoli, joka halusi tutustua! No, kyllähän niitä poikkeuksiakin sattuu. Hitaasti mustatukkainen nuorukainen kohottautui istumaan kunnolla, vaikkakin huonoon ryhtiin, sillä kyljessä olevaa mustelmaa kirpaisi ihan mukavasti. Poika kirosi hiljaa, tummat silmät vaeltaen kirjaston lattialla hetken ajan, kunnes Yoru kiinnitti huomionsa täysin toiseen poikaan, joka vähemmästäkin saattoi tuntua kiusalliselta.
|
|
|
Post by lucas on Dec 23, 2006 23:00:09 GMT 2
Matematiikan tehtävät alkoivat vähitellen tympiä Lucasta oikein kunnolla. Poika ei saanut yhtikäs mitään aikaiseksi vaikka kuinka yrittikin. Hän oli tainnut nukkua tunnilla tai jotain, koska ei muistanut opettajan opetuksesta yhtikäs mitään. Lucas rypisti kulmiaan ärtyneenä ja sulki kirjan hetken harkinnan jälkeen. Ei tästä tulisi yhtikäs mitään, jos hän vain istuisi koko illan kirjastossa saamatta mitään aikaiseksi. Parasta olisi vain tehdä muut tehtävät alta pois ja palata sitten ehkä matematiikan "kiehtovan" maailman pariin.
Poika siis veti toisen kirjan eteensä ja avasi sen. Nyt vuorossa näytti olevan fysiikka. Fysiikasta Lucas sentään tajusikin jotain. Poika syventyi tehtäviin ja sai niistä suurimman osan tehtyä, kunnes hänet valtasi omituinen tunne. Lucas puri kevyesti huultaan ja unohti tehtävät hetkeksi. Ihan kuin... joku olisi tuijottanut häntä. Poika hengähti syvään ja yritti keskittää huomionsa takaisin tehtäviin. Mutta epämielyttävä tunne vain jatkui ja häiritsi todella pahasti Lucasta.
Lopulta Lucas sai kerättyä olematonta rohkeuttaan sen verran, että uskalsi vilkaisi ympärilleen. Ja pian se tuijottajakin löytyi. Lucas hätkähti hieman, aavistuksen säikähtäneesti, pojan katseen kohdatessa mustahiuksisen pojan tuijotuksen. Miksi tuo tuijotti häntä? Lucas käänsi katseensa nopeasti takaisin fysiikan kirjaansa. Häntä ahdisti tämä tilanne.
|
|
Yoru
Koulun nouseva tähti
"Un, can we have sex?"
Posts: 170
|
Post by Yoru on Dec 23, 2006 23:21:57 GMT 2
´Juuri näin´, Yoru totesi hiljaa ajatuksissaan, kun hänen huomionsa kohde lopulta suostui vilkaisemaan ympärilleen ja huomasi tämän mustatukkaisen pojan tuijotuksen. Japanilaispoika huomasi liiankin hyvin Lucaksen ahdistuneisuuden, mutta eihän Yoru toisten tuntemuksista välittänyt. Ei ainakaan ventovieraiden. Yskähtäen rentona, nuorukainen kohotti kirjaansa kasvojensa edessä vilkaisten tekstiä vielä nopeasti, ennen kuin hän nousi seisaalleen ja suoristi selkäänsä irvistäen lähes huomaamattomasti mustelmien aikaa saaneesta kivusta. Mutta eipä tuo kipu kauaa häirinnyt poikaa, sillä hän lähti jo hitaasti harppomaan kohti kirjahyllyjä, jotka ”sattumalta” sijaitsivat hyvin lähellä tuota toista henkilöä. Nuorukaisen vetelehtivä lähestyminen saavutti helpostikin epäilyksen aihetta, eikä asiaa lieventänyt viekas hymy pojan huulilla. Kirjaston terävä valaistus ilmiantoi Yorun hiuksissa sinisen värin, joka sekoittui lähes täydellisesti luonnolliseen mustaan väriin. Tummat silmät tarkkailivat tiiviisti poikaa, joka yhä teki läksyjään. ´Fysiikkaa?´ Yoru ajatteli mielessään, kun hän saattoi nähdä pöydällä olevat kirjat. Nuorukainen itse inhosi fysiikkaa, mutta oli kuitenkin siinä taitava. No, eihän pojalla ollut koskaan muuta tekemistä, kuin lukea kirjoja kirjojen perään. Pian Yoru kävelikin toisen pojan pöydän ohi. Siinä samalla nuorukainen hipaisi kädellään pöydän sileää pintaa, joka tuntui kylmältä Yorun lämmintä ihoa vasten. Katse etsien katsekontaktia toisen silmiin, poika hymähti teennäisesti ja kohotti kulmiaan uteliaana. Ohi käveleminen ei kestänyt kauaa, mutta siihen aikaan Yoru ehti tehdä johtopäätöksi jos jonkinmoisia tuosta tuntemattomasta pojasta. ´Hän on luultavasti epäsosiaalinen, tai ainakin ujo´, Yoru tuumaili katsomatta sen koommin taakseen. Hän suuntasi askeleensa reippaana kirjahyllylle ja ujutti ruskeakantisen kirjan omalle paikallensa.
|
|
|
Post by lucas on Dec 23, 2006 23:43:58 GMT 2
Läksyjen tekemisestä ei enää tullut yhtikäs mitään. Lucas oli niin hermostunut ja ahdistunut tuntemattoman pojan tuijotuksesta, että kaikista vähiten hän pystyi nyt keskittymään johonkin fysiikkaan. Mitä sellaista hän muka oli tehnyt, joka oli kiinnittänyt toisen huomion? Lucas ei ollut muistaakseen ollut koskaan aikaisemmin toisen kanssa missään tekemisissä, joten mikä syy toisella oli tuijottaa häntä? Ehkä toinen vain ei pitänyt hänen ulkonäöstään. Lucas painoi päätään hieman alemmas ja huokaisi hiljaa, masentuneesti.
Lucas näki silmäkulmastaan toisen liikkuvan lähemmäs häntä. Eikai tuo aikonut tulla sanomaan mitään? Huomaamattaan Lucas puristi kätensä tiukasti nyrkkiin paitansa helman ympärille. Poika lähes huokaisi helpotuksesta, kun tuijottaja ei tullutkaan hänen luokseen vaan meni kirjahyllylle. Silti Lucas pystyi yhä tuntemaan toisen katseen itsessään. Hän naputti hermostuneena kynällä pöytää ja hengitti pinnallisesti. Ehkä hänen olisi vain parasta lähteä kirjastosta.
Toisen astellessa Lucaksen pöydän ohi, poika piti katseensa liimattuna kirjassaan. Hän kuuli toisen hymähdyksen, ja se sai Lucaksen olon entistä ahdistuneemmaksi. Kun toinen oli lopulta, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, kävellyt ohi, Lucas päätti kerätä tavaransa ja lähteä. Hän ei yksinkertaisesti kestänyt. Poika sulki fysiikan kirjan ja aikoi tunkea sen laukkunsa. Samalla hän kuitenkin huitaisi vahingossa muut kirjansa lattialle niin että kolina kävi. Lucas räpytteli hetken silmiään, ennenkuin tapahtunut tavoitti hänen tajuntansa. Poika hengähti ja nousi ylös tuoliltaan. Hän otti muutaman askeleen ja kyykistyi, alkoi keräämään hujan hajan pitkin lattiaa olevia kirjojaan.
|
|
Yoru
Koulun nouseva tähti
"Un, can we have sex?"
Posts: 170
|
Post by Yoru on Dec 24, 2006 11:58:49 GMT 2
Yorun huulilla ollut ivallinen hymy hyytyi lähes huomaamattomaksi, kun poika kuuli, miten toinen nuorukainen tiputti kirjojaan lattialle. Mustatukkainen pojan ei edes tarvinnut kääntyä katsomaan ja tarkistamaan, että ääni oli varmasti lähtenyt lattialle tippuvista kirjoista, Yoru oli nimittäin kuullut tuon kolahduksen ennenkin. Hän itsekin kun tiputteli kirjojaan lattialle kömpelyytensä takia. Tukkaansa haroen, Yoru kääntyi Lucasta kohti kulmat aavistuksen verran koholla. Mitään sanomatta nuorukainen harppoi empimättä toisen luo ja noukki yhden kirjan lattialta katsahtaen nopeasti ympärillensä, ennen kuin ojensi oppikirjan heiveröisemmälle osapuolelle.
”Tässä”, Yoru sanoi hiukan tylysti. Vaikka poika kuinka halusi tai yritti olla ystävällinen, niin ei hän voinut. Ystävällisyyshän kertoi selvästi, kuinka ihminen halusi olla toisen kaveri, henkilö, johon jokainen pystyi luottamaan. Ystävällisyys kertoi siis vain kaikkea positiivista muille, eikä Yoru liiemmin halunnut olla positiivinen henkilö.
Mutta silti poika oli tullut auttamana toista. Hän oli härnännyt tätä tuijotuksellaan ja ollut varmaan osallisena siihen, että tuo toinen nuorukainen oli tiputtanut kirjojaan lattialle. Ehkä Yoru oli hiukan rohkaistunut täällä ollessaan, koska ennen poika ei edes halunnut tutustua kehenkään.
Yoru nuolaisi kevyesti huuliaan ja vilkuili Lucasta sinimustan otsatukkansa alta. Poika näytti sairaalta, hän oli laiha ja varmasti heikko, iho oli kalpea. ”Onko sinulla kuumetta vai miksi näytät noin kuolleelta?” nuorukainen kysyi ja ajattelematta kosketti lämpimällä kädellään nuoremman pojan otsaa, jonka iho oli viileän tuntuinen. ´Ei nähtävästi´, Yoru ajatteli ja vetäisi kätensä pois toisen otsan luota. Niin, taas yksi ele, mitä Yoru ei jokaiselle osoittanut, ei edes ”ystävilleen”. Mistä lähtien hän oli kiinnostunut toisten terveydestä? Huultaan puraisten, mustatukkainen poika murahti hiljaa ja kohottautui seisaalleen katsoen lyhyempää poikaa mietteliäänä. Jos hän olikin narkkari ja siksi noin kalpea? Se ainakin täsmäisi pojan ulkonäköön. Olihan Yorullakin kalpea iho, mutta ei sentään noin kalpea.
|
|
|
Post by lucas on Dec 24, 2006 14:42:37 GMT 2
Lucas yritti kerätä kirjansa mahdollisimman nopeasti. Mitä nopeammin hän saisi kirjansa kasaan, sitä nopeammin hän pääsisi pois kirjastosta ja toisen henkilön ahdistavan tuijotuksen alta. Mutta niin ei todennäköisesti ihan heti tapahtuisi. Lucas vilkaisi toista nopeasti, hämmästyneenä, tämän noukkiessa yhden hänen kirjoistaan ja ojentaessa sen hänelle. "Kiitos", poika tajusi kiittää, tosin hieman viiveellä. Lucaksen katse painui lattiaan ja poika puristi kirjat rintakehäänsä vasten. Vanhemmalla pojalla oli muuten todella... vangitsevat ja kauniit silmät.
Lucas hätkähti hieman toisen sanoja. Varsinkin se 'kuolleelta' särähti ikävästi korvissa, eikä Lucas osannut suhtautua siihen neurtaalisti. Ei toinen varmaan mitään pahaa ollut tarkoittanut, mutta Lucaksen itsetuntoon se koski. Poika rutisti kirjoa hieman kovempaa itseään vasten ja antoi katseensa pysyä lattiassa. Toisen kosketuksen johdosta hän värähti pienesti ja oli lähes hengittämättä koko kontaktin ajan. Toisen vetäessä kätensä kauemmas Lucas hengähti syvään ja nousi varovaisesti seisomaan, katse yhä tiiviisti lattiassa, niinkuin siellä olisi jotain kiinnostavaa ollut. "Mmh... minä näytän aina tältä", poika vastasi lopultakin hiljaa toisen kysymykseen ja sipaisi hieman rusehtavia hiuksiaan.
|
|
Yoru
Koulun nouseva tähti
"Un, can we have sex?"
Posts: 170
|
Post by Yoru on Dec 24, 2006 15:04:55 GMT 2
Yoru puraisi hiukan huultaan katsellessaan lyhyempää poikaa. Hän kelasi päässään pitkän ajan toisen sanoja, kunnes lopulta totesi kuulleensa oikein. Miten joku pystyi aina näyttämään tuolta? ´Jos hän onkin anorektikko´, poika ajatteli ja huomasi kuinka Lucas puristi kirjojaan tiiviisti rintakehäänsä vasten. Yorun tummissa silmissä näkyi pieni ilkikurisuuden pilke, kun nuorukainen rennosti siirtyi istumaan pöydän äären, huomio pysyen koko ajan toisessa pojassa, tai oikeastaan pojan vartalossa. Japanilaisnuorukaisen päähän, kun ei vaan mahtunut, että miten joku saattoi olla noin heikon näköinen. Yoru nuolaisi hiljaisena huuliaan ja kosketti oikealla kämmenellään mustelmaansa, joka koristi hänen poskeaan ikään kuin kirkas kynttilä pimeydessä. Hiljalleen poika nosti leukaansa ja kohotti kulmiaan.
”Minne sinulla oli niin kiire, kun kirjat lentelivät lattialle?” poika kysyi pieni ivallisuus äänessään. Hänen katseensa vaelteli innottomana pitkin kirjaston hyllyjä, kunnes nuorukaisen mielestä oli taas ”turvallista” katsoa toista poikaa. Liika tuijotteluhan oli ahdistavaa, sen Yorukin tiesi, ja aremmat henkilöt saattaisivat lähteä oitis muualle, jos joku alkaisi katsella heitä.
[[ Anteeksi, kun on lyhyttä, mutta täällä on aivan kamala jouluhössötys menossa, eikä oo kunnon rauhaa kirjoittamiseen. .____x ]]
|
|
|
Post by lucas on Dec 24, 2006 15:19:10 GMT 2
Lucas ei uskaltanut hievahtaakaan koko sinä aikana, kun vanhempi poika seisoi hänen edessään ja mittaili katseellaan. Häntä oikeastaan pelotti hieman. Toinen oli vanhempi, pidempi ja taatusti paljon vahvempi kuin Lucas. Ja kun pojan itsetunto oli mitä oli, ei Lucas voinut tehdä mitään muuta kuin tuijottaa itsepäisesti lattiaa ja hakea turvaa rintaansa vasten olevista kirjoista.
Lopulta toinen siirtyi pöydän ääreen istumaan, ja Lucas pystyi hengittämään hieman vapaammin. Toisen huomio taisi kuitenkin yhä olla hänessä, niin ahdistunut olo pojalla vielä oli. Toisen puhuessa Lucas hätkähti hieman. Oikeastaan se äänestä kuultanut ivallisuus vaikutti kaikista eniten, ja sai Lucaksen tuntemaan itsensä entistä surkeammaksi. Pojan pää painui hieman alemmas ja ryhti huononi. "Minä... Se oli vahinko", Lucas vastasi hiljaa, vaimeasti. Että hän halusi vain juosta ulos kirjastosta aina omaan huoneeseen saakka, ottaa kouluun salakuljetamansa veitsen esille ja helpottaa hieman henkistä tuskaansa. Mutta niin kauan kuin toinen oli hänen seurassaan, ei Lucas uskalaisi tehdä mitään. Ainakaan ihan heti.
|
|
Yoru
Koulun nouseva tähti
"Un, can we have sex?"
Posts: 170
|
Post by Yoru on Dec 24, 2006 15:32:54 GMT 2
Yoru tunsi olonsa hiukan epämukavaksi kuulleessaan toisen heikon äänen ja pienen takertelun. ´Miksi tuo poika on noin pelokas?” nuorukainen ajatteli ja nojasi leukansa vasempaan kämmeneensä. Lyhyt hymähdys pääsi pojan kalpeiden huulien välistä ja Yoru suoristi hetkeksi ryhtinsä, ennen kuin nojautui rentona tuolin selkänojaan.
”Istuisitko?” japanilaispoika käski, enemmän kuin pyysi. Yorulla kun ei täksi päiväksi ollut mitään kummempaa tekemistä, joten miksi hän ei kynisi tietoja tuosta toisesta pojasta vain ajan kuluksi? Tietenkin ajatus kirpaisi hiukan Yorun omatuntoa, mutta ei sen enempää. Eihän hän edes tuntenut tuosta toista poikaa, eikä hänestä luultavasti tulisi mikään ystävä hänelle, joten miksi poika ei ”leikkisi” vähän?
Yoru nuolaisi jo valmiiksi kosteita huuliaan katsellen Lucasta sinertävän otsatukkansa alta. Jokin tuossa pojassa hämäsi häntä ja pahasti. Nuorukainen pysty melkein käsin koskettelemaan lyhyemmän osapuolen ahdistuneisuutta, sillä tämä näytti olevan siinä pisteessä, että voisi tukehduttaa kirjansa elävältä, jos ne nyt eläviä olisivat.
Hetken ajan poika pysyi taas hiljaa, vaikka hänellä olisi ollut sitä sun tätä kysyttävää toiselta pojalta, mutta Yoru pysyi vaan hiljaa. Oikeastaan nuorukaisen huomio oli kiinnittynyt täydellisesti Lucaksen haaleisiin silmiin, joista ei tuntunut näkyvän minkäänlaista eloa. Ne olivat niin haaleat verrattuna niihin muihin silmiin, joita Yoru oli elämänsä aikana katsellut lukuisia kertoja. Poika liikahti pakkomaisesti tuolissaan, musta kauluspusero kahahtaen hentona. Nyt hän enää vain odotti sitä oikeaa hetkeä, jolloin olisi turvallista aloittaa kyseleminen hitaasti, jotta Yoru ei vaan onnistuisi säikyttämään toista suurella uteliaisuudellaan.
|
|
|
Post by lucas on Dec 24, 2006 15:50:00 GMT 2
Yorun käskiessä Lucasta istumaan, totteli poika hyvin kuuliaisesti. Hän veti itselleen tuolin vastapäätä vanhempaa poikaa ja istuutui varovasti alas, aivan tuolin reunalle. Poika piti yhä kirjoja rintakehäänsä vasten ja katseen pöydän pinnassa. Hänelle oli vain ylivoimaista katsoa toisen suuntaan. Koko tilanne oli lähes ylivoimainen Lucakselle. Hän halusi vain pois toiseen katseen alta. Jonnekin, jossa hän olisi yksin. Poika puri kevyesti huultaan ja antoi jo ennestään kasassa olevan ryhtinsä muuttua entistä lannistuneemmaksi. Mitäköhän toinenkin hänestä ajatteli? Piti varmaan säälittävänä ja täysin arvottomana otuksena. Lucas puri huultaan hieman kovemmin.
Hiljaisuus tuntui todella ikävältä. Ainakin Lucaksen mielestä. Hän tunsi koko ajan toisen katseen itsessään, muttei silti antanut syntyä katsekontaktia heidän välilleen. Poika vain antoi katseensa kulkea pöydän pintaa pitkin, eikä se vahingossakaan eksynyt lähimainkaan toista. Ei edes silloin, kun Lucas päätti keskeyttää hiljaisuuden edes hetkeksi. "Mitä sinä oikein haluat minusta?" Poika kysyi hiljaa ja äänessä kuulsi pientä terävyyttä, turhautuneisuutta tilanteeseen. Heti sen sanottuaan Lucas antoi päänsä painua hieman alemmas ja pojan hennot sormet puristivat kirjapinoa, jos manhdollista, entistä tiukemmin.
|
|
Yoru
Koulun nouseva tähti
"Un, can we have sex?"
Posts: 170
|
Post by Yoru on Dec 24, 2006 16:03:58 GMT 2
Yoru pudisti huomaamattomasti päätään. Aivan, ei hän itsekään oikeastaan tiennyt mitä hän halusi toisesta. ”Sen minäkin haluaisin tietää”, poika mumisi yllättävän hiljaisena ja antoi katseensa vaeltaa taas vaihteeksi muualle. Nuorukainen hengitti rauhallisesti ja varmasti, vaikka Yoru ei ollut enää niin varma tästä hetkestä. Olisi ollut helpointa vain antaa toisen mennä, mutta jokin käski hänen sisällään pitää Lucas täällä.
Yoru liikahti hiukan sivulle päin, kunnes taas nojautui eteen, kyynärpäät leväten pöydän kovalla ja sileällä pinnalla. Tällä kertaa pojan katsekin oli siirtynyt jälleen tutkailemaan toista. ”No, mikä sun nimi on?” Yoru kysyi neutraalilla äänellä, josta ei voinut päätellä yhtään, että millä mielialalla poika oli. Nuorukainen kohotti oikeaa kämmentään ja siirsi pienesti suortuviaan silmiensä edestä ja tällöin pojan mustelmakin näkyi paremmin. Se kun oli taas piiloutunut sinimustan tukan taakse tekeytyen huomaamattomaksi.
Japanilaisnuorukainen värähti hiukan, kun hän kuuli koulun kellojen soivan taas yhden tunnin loppuneen ja koulun käytävillä syntyi meteli. Se siitä hiljaisuudesta. Nyt kirjastokin täyttyisi aika varmasti koviksista, jotka tulisivat kiusaamaan heikompiaan ja haastamaan riitaa toisten kanssa. Yoru hymähti viekkaasti ajatukselle. Olisihan se aika mahtavaa tapella kaksi kertaa yhdessä viikossa, tai saada turpaansa kaksi kertaa viikossa. Tappeluissa kun Yoru ei koskaan lyönyt ennen kuin oli pakko. Sen takia poikaa pidettiin heikkona, mutta hänhän oli tarkemmin ajateltuna kaikkea muuta.
Nuorukaisen huomio siirtyi taas vähitellen Lucakseen ja tämän heiveröiseen olemukseen. Montakohan kertaa tuota poikaa oltiin rökitetty, ken tietää.
|
|
|
Post by lucas on Dec 24, 2006 16:19:54 GMT 2
Lucaksen epäuskoinen katse käväisi lopultakin vanhemmassa pojassa tämän kertoessa, ettei tämä itsekään oikein tiennyt, mitä halusi Lucaksesta. No todella mahtavaa. Nyt tuo poika varmaan pidättelisi Lucasta kirjastossa niin pitkään, kunnes saisi selville, mitä halusi Lucaksesta. Ja siinähän menisi kauan, sillä Lucaksessa ei ainakaan tämän omasta mielestä ollut yhtikäs mitään halutavaa. Hänen ulkonäkönsä ei ollut kummoinen, hän oli aivan liian ujo ja kertakaikkisen tylsää seuraa. Tai niin ainakin äiti oli häntä kuvannut. Lucas huokaisi hiljaa ja käänsi katseensa sivuun. Nyt hän tuijotti pöydän pinnan sijasta kirjahyllyn päätyä.
Vanhempi kysyi hänen nimeään. Lucas oli hetken hiljaa, keräsi itseluottamusta, ennenkuin sai käännettyä katseensa toiseen. "Lucas", poika vastasi hiljaa ja tutkaili toista hetken katseellaan. Toisen hiuksissa olikin sinistä, hän huomasi sen vasta nyt. Kasvoissa oleva mustelma vei hetkeksi Lucaksen huomion. Poika kallisti hieman päätään, ja tämän katse kävi varovasti toisen silmissä, ennenkuin se suuntautui taas kirjahyllyn päätyyn. "Mistä toi mustelma on tullut?" Lucas kysyi varovasti, kuin peläten toisen suuttuvan kysymyksestä.
Lucas hätkähti hieman koulun kellojen soidessa. Nyt hän ei ainakaan enää voisi tehdä läksyjään kirjastossa, sillä pian kaikki rauha olisi kuitenkin mennyttä. Poika huokaisi hieman ja hellitti lopulta otettaan kirjoistaan ja nosti ne pöydälle eteensä. Toinen ei näyttänyt käyvän kimppuun tai mitään, joten Lucaksen olo rauhoittui vähitellen.
|
|
Yoru
Koulun nouseva tähti
"Un, can we have sex?"
Posts: 170
|
Post by Yoru on Dec 24, 2006 16:31:21 GMT 2
Yoru nyökkäsi hiljaisena toisen sanoessaan oman nimensä. Olihan sekin jo jonkinlaista esitystä. Poika, kun luuli, että Lucas ei aikoisi puhua hänelle mitään, saati vastata kysymyksiin, joita Yoru itse saneli. Mutta eihän tässä kaikki yllätykset näyttänyt olevan.
Nuorukainen katsahti kiusallisena Lucasta, kun hän päätyi utelemaan pojan mustelmasta. ”Eh. Käyttäydyin hiukan ylimielisesti ja sain turpaani, enkä minä lyönyt takaisin, koska siihen ei ollut mitään hyvää syytä”, Yoru sanoi hajamielisen näköisenä ja olisi luultavasti hymyillytkin hiukan, mutta poika päätyi siihen tulokseen, ettei hän hymyilisi. Hän kun hymyili vain heille, jotka olivat pojalle tärkeitä ja niitäkin oli vain muutama henkilö.
”Minä olen muuten Yoru”, poika mumisi ja haroi tukkaansa, jonka seurauksena oli, että otsatukka valui tummien silmien suojaksi. Nuorukainen katsahti nopeasti erästä poikalaumaa, joka metelöiden tuli kirjastoon. Aivan kuten Yoru oli ajatellutkin. Kirjastontäti sähisi täysin turhaan noille jengiläisille, sillä he eivät vaivautuneet olemaan hiljaa.
Yoru virnisti pirullisesti katsellessaan poikalaumaa, josta hän tunnisti yhden henkilön liiankin hyvin. Tuo henkilö oli juuri se, joka oli päätynyt lyömään Yorua. Poika pudisti päätään ja siirsi taas kasvonsa kohti Lucasta. Hetken ajan hän oli taas hiljaa, kunnes kysyi, ”minkä ikäinen sinä olet?”.
|
|
|
Post by lucas on Dec 24, 2006 16:45:28 GMT 2
Lucas käänsi katseensa toiseen ja kohotti aavistuksen toista kulmaansa toisen kertoessa mustelmansa tarinaa. Kuulosti hieman käsittämättömältä, että joku antoi toisten vain vetää turpaan eikä vastannut siihen mitenkään. Ehkä tämä itsensä juuri Yoruksi esittelevä henkilö oli sittenkin ihan kiltti persoona. Suurin osa ihmisistä oli ihan mukavia ja kilttejä, mutta Lucas ei osannut aivan heti ensinäkemältä luokitella heitä muihin kuin negatiivisiin kasteihin. Yoruakin hän oli heti ensimmäisenä pitänyt pelottavana ja ivallisena, mutta oliko toinen sittenkään sitä. Lucas hymyili aavistuksen toisella suupielellään ja antoi katseensa kulkea hetken aikaa toisen kasvoissa. Ei hän todellakaan vielä osaisi sanoa, millainen ihminen toinen oli, mutta Yoru oli muuttunut hieman vähemmän pelottavaksi.
Lucaksenkin katse katse kääntyi kirjastoon saapuvaan jengiin. Nuo ainakin olivat sellaista porukkaa, joiden kanssa Lucas ei halunnut olla tekemisissä. Poika käänsi katseensa Yorun kautta pöydän pintaan ja sipaisi hiuksiaan pois silmiensä edestä. "Minä olen 16", Lucas vastasi toisen kysymykseen ja kohotti katseensa toiseen ja katseli tätä hetken aikaa epävarmasti, "Sinä olet varmaan vanhempi?".
|
|