Opiskelemassa? Niin ainakin muut luulevat..

[Yoru]

[[ Eli Tim tänne näin! o/ ]]
Hiljaisuutta hiljaisuuden perään, niin aina kirjastossa oli. Ei lähestulkoon laisinkaan mitään eloa. Vain sivujen kääntelyä ja huokaisuja, haukotteluita.. Kyllä, kirjasto oli aikalailla tyhjä, vain muutama oppilas oli vaivautunut tulemaan opiskelemaan, vai opiskelivatko he sittenkään? No, ei Yoru ainakaan. 18 - vuotias japanilaispoika nojasi puista pöytää vasten, lähes maaten sen päällä. Hänen katseensa tarkkaili historiankirjan tekstiä toisesta maailmansodasta. ´Tylsää´, poika ajatteli ja vilkaisi kylmästi ympärilleen tuntiessaan muutaman katseen niskassaan. Muilla oppilailla oli tapana kyylätä Yorua, jonka syytä itse poika ei tiennyt. Nuorukainen yskähti ja vilkaisi kirjastonhoitajaan, joka kyykki kirjahyllyn takana laittamassa kirjoja järjestykseen. Siinä ei ollut pojan mielestä mitään järkeä, sillä oppilaat sotkisivat ne uudestaan oman mielensä mukaan. Taas hiljaisuus alkoi laskeutua entistä vahvemmin kirjastohuoneessa ja Yoru nuolaisi ylähuultaan. Tummansininen otsatukka reunustaen tummia silmiä poika nojautui taaksepäin ja katsoi synkästi kattoa. Kirjaston sisustus oli aika yksinkertainen, mutta lämmin. Ei kuitenkaan siellä kauaa viihtyisi. Yoru tuhahti. Hän tiesi toisesta maailmansodasta lähes kaiken. Olihan hän lukenutkin siitä lapsesta asti, vaikka ei ollut järin innostunut asiasta kumminkaan. Sekaisin olevaa tukkaansa haroen, Yoru nousi ja laahusti eräälle kirjahyllylle katsoen jotain mielenkiintoista luettavaa. Tänään poika oli nimittäin vannonut itselleen, että aikoisi lainata edes yhden kirjan ajan kuluksi, mutta sopivaa kirjaa ei ollut löytyäkseen. Hän murahti ja kääntyi ympäri toisen hyllyn puoleen ja katseli sieltä. ´Vain naisten pillityskirjoja´, poika ajatteli ja katsoi rivistöä. Kyllä, kaikki kertoi jostain nyyhkyjutuista. Oli kumma, että edes sellaisia pokkareita koulunkirjastosta löytyi. Kai se oli vain vapaa-ajan luettavaa naisopettajille. Yoru kierteli hyllyjä hyllyjen perään löytämättä mitään kirjaa, mutta etsimistä poika ei kuitenkaan lopettanut. Loppuen lopuksi hän varmaan joutuisi arpomaan jonkun kirjan, jos mitään kunnollista ei löytyisi. Karhea huokaisi pääsi nuorukaisen lämpimien huulien välistä, kun hän noukki yhden kirjan käteensä ja kohautti olkiaan nopeasti. ´Tutustutaan tähän sitten paremmin´, hän ajatteli ja luki takakannen tekstiä hajamielisesti. Kirjaa pystyi jo tässä vaiheessa kuvailemaan yhdellä sanalla: tylsä.

[tim]

Kirjaston ovi avautui ja sisään astui poika, jonka vaaleahkot hiukset valahtivat hieman silmien eteen kehystäen sinisenvihreitä silmiä.
Timmy nojaili kiireettä oviaukkoon, kädet rennosti farkkujen taskuissa. Valkoisen kauluspaidan muutama ylin nappi oli auki.
Pojan katse kiersi ilmeettömänä kirjastossa ja hetken oviaukossa roikuttuaan se suoristautui venytellen. Timmyllä oli kasvoillaan ilme, joka kertoi tylsistymisestä, kuitenkin jotenkin tyylikkäällä tavalla.
Rennot askeleet kulkivat hyllyjen välissä ja pysähtyivät sitten kun Tim nosti hyllystä kirjan Titanic, hiljaa ääneen kiroillen äidinkielenopettajan loistavaa esitelmäaiheen valintaa.
Timmy jatkoi eteenpäin ja katseli kirjaston kattoon ilmeettömänä. Lamppu.. toinen lamppu.. kolmas lamppu.. Hitto, se inhosi noita lamppuja ja inhosi koko helvetin koulua.
Se oli pojan viimeinen ajatus ennen kuin se huomasi makaavansa lattialla, jonkun jaloissa. Tällä kertaa ei koripalloilijan reflekseistä ollut ollut apua. Se ällöttävä kirja oli lentänyt kauemmas lattialle ja Timmy tunsi vasemmassa ranteessaan räjähtävää kipua otettuaan käsillä vastaan.
Poika kääntyi selälleen nähdäkseen kehen oli kompastunut ja nojasi kyynärpäihinsä. Ne hemmetin lamput.. Timmy ajatteli. Kattolampun valo oli sen verran kirkas, että vain toinen pojan sinivihreistä silmistä oli auki ja sen katse oli suunnattu vieraaseen poikaan.
"Oli sit ihan pakko seisoa just siinä.." Timmy mutisi ärtyneenä vaikka tunsikin kasvojaan kuumottavan. Se tiesi paremmin kuin hyvin, ettei kaatuminen ollut ollut toisen vika. Mutta ylpeys ei tälläkään kerralla antanut periksi.

[Yoru]

Yoru katsoi toista poikaa ilmeettömästi otsatukkansa takaa. ”Katossako sit pitäis olla, että herraa miellyttäis?” hän tuhahti kylmästi pitäen kasvonsa peruslukemilla, vaikka toinen näyttikin huvittavalta. Huuliaan puraisten kevyesti Yoru kääntyi poispäin pojasta ja laahusti kirja mukanaan takaisin omalle pöydälleen. Kyllä, hän oli töykeällä päällä. Kirjaston heleä valo sai aikaan monia valoja ja varjoja Yorun viehättävissä piirteissä ja iho näytti hitusen vaaleammalta mitä yleensä. Otsaansa hieraisten Yoru yskähti ja istuutui takaisin epämiellyttävälle tuolille, joka oli ehtinyt kylmetä. Hän aukaisi kirjan ensimmäisen aukeaman ja luki nopeasti muutaman rivin ja sulki kirjan. ´Tästä ei tule mitään”, poika ajatteli ja katsahti ympärillensä pitkästyneenä. Tukkaansa haroen jälleen pakkomielteen johteesta Yorun katse osui Timiin. Hän nosti leukaansa hiukan ylimielisesti ja vertaili poikaa katseellaan. Se oli inhottavaa, jokainen pystyi myöntämään sen, jos oli Yorun katseen kohteeksi joskus joutunut.
Hetken painostava hiljaisuus taas alkoi laskeutua kirjastoon ja Yoru huokaisi matalasti kirja kädessään. Poika oli rentona ja olemus sopi hänellä todella hyvin, mutta silmissä näkyi surullinen kaipuu. Tämä kaipuu tuskin katoaisi koskaan, eikä Yoru halunnutkaan sen katoavan. Tämä surumielisyys teki pojasta yleensä kiinnostavamman henkilön, mutta nuorukainen ei välittänyt. Hän katsoi vielä kerran kirjan kantta ja suoristi jalkojaan aikomuksena nousta taas seuraavaksi penkistä ja viedä kirja paikoillensa etsien taas uuden tilalle. Ties kuinka kauan etsimistä tulisi jatkumaan, mutta Yoru luovuttaisi vatsa kirjan suhteen, kun itse kirjasto menisi kiinni, eli ei vielä moneen tuntiin.

[tim]

"No vaikka siellä.." Timmy mutisi puoliääneen toisen jo käveltyä kauemmas. Poika kierähti ympäri ja nousi ylös taas hiljaa kiroillen. Ensimmäinen ihminen koko helvetin paikassa, jonka kanssa se oli puhunut eikä tuokaan mitenkään erityisen ystävällinen. Pieni ääni Timin päässä muistutti, ettei se itsekään mitenkään kohtelias ollut ollut, mutta pojan tapoihin ei kuulunut pyydellä anteeksi jo sanottuja asioita.
Jaloilleen päästyään Timmy suoristautui täyteen pituuteensa, joka ei sen harmiksi ollut kovinkaan paljoa. Poika ravisteli hieman päätään kuin yrittäen päästä eroon ajatuksistaan ja sai taas vaaleat hiukset silmilleen.
Timmy tunsi katseen selässään ja kääntyi ympäri. Äskeinen henkilö oli istuutunut vähän matkan päähän ja poika vastasi tuon katseeseen mahdollisimman ilmeettömästi. Se tunsi kyllä punaisen häivähdyksen poskillaan. Harvoin tapasi niin läpitunkevaa katsetta ja itsevarmuudestaan huolimatta Timmy oli herkkä punastumaan. Se ei kuitenkaan kääntänyt päätään poispäin. Se, ettei kestänyt katsetta. Se jos mikä oli heikkouden merkki.

[Yoru]

Yoru kohautti olkiaan ja katsoi vielä hetken Timiä. ´Raisttava´, hän ajatteli ja otti kirjansa vahvemmin käteensä, pyöräytti pitkästyneenä silmiään ja nousi seisaalteen. Poika oli mielettömän hoikka, mutta lihaksikas. Musta kauluspusero kahisten hiukan Yoru katsoi kirjan ulkonäköä vielä hetken ajan ja käveli Timiä kohti katsoen tämän silmiin läpitunkevasti, ihan kuin poikaa ei olisi siinä. Yoru tuntui katsovan suoraan toisen pojan läpi ja se tarkoitti sitä, että Yoru ei välittänyt toisesta, ei hän välittänyt kenestäkään. Poika seisahtui hetkeksi Timin lähelle ja nuolaisi huuliaan. ”Meinasit sit tuijotuskilpailun laittaa pystyyn, vai?” hän tokaisi ja katsoi toisen lievää punastumista. Yorun kasvot pysyivät vain peruslukemilla, eikä ilme värähtänyt millään tavalla. Tukkaansa haroen poika kohautti jälleen olkiaan ja asteli toisen ohi tutulle hyllylle. Hän etsi kirjan paikkaa katseellaan ja löydettyään sen poika laittoi sen kirjan minne se kuuluikin. Edes yksi asiallinen nuori tässäkin kirjastossa. Yoru silmäili ohimennen muita kirjoja, seisoen silti koko ajan paikoillansa. Enää poika ei katsonutkaan Timiin. Kirjat olivat kiinnostavampia, vaikka nekin olivat varsin tylsiä. Kaikki tuntui turhalta tässä maailmassa. Yoru nojautui hyllyä päin ja kosketti yhtä kirjaa hellästi sormellaan. ´Ei, ei tuo´, hän ajatteli ja kallisti mietteliäästi päätään.
Kirjastonhoitaja seurasi sivulta päin Yorua, joka oli viipynyt jo varsin kauan kirjastossa, mutta nainen ei tehnyt mitään. Antoi nuoren olla, jos kerta viihtyi.. Niin se nainen ajatteli. Mutta Yoruhan ei viihtynyt kirjastossa laisinkaan. Hän ei tuntunut ylensäkkään viihtyvän enää missään. Tummansinistä tukkaa haroen japanilaisnuorukainen luovutti ja taittoi kädet niskansa taakse. Vielä kerran hän vilkaisi hyllyä, kunnes kääntyi Timiä päin. Taas hetken tuijotus, joka tarkkaili toista terävästi.

[tim]

Timmy katsoi toista tuon kävellessä ohi ja kirosi jälleen kerran mielessään tajutessaan olevan tuota lähes kymmenen senttiä lyhyempi. Katse kuitenkin pysyi terävänä, melkeinpä haastavana.
Tim ei heti vastannut mitään kun toinen puhui hänelle. Vasta tuon otettua muutaman askeleen eteenpäin poika hymähti vähättelevästi kääntymättä ympäri.
"Ite sä sen alotit", Timmy totesi. Se puhui tuolle vieraalle pojalle vaikka olikin edelleen selkä tuohon päin.
Hyvällä tuurilla Tim vielä joutuisi tappeluun. Se naurahti mielessään. Poika oli voimakas, mutta epäili kuitenkin, että toinen oli sitä voimakkaampi. Ja olihan tuo tietysti muutaman vuoden vanhempikin.
Siinä olikin loistava suunnitelma pois pääsemiseksi. Timmyn ei tarvitsisi kuin ottaa kerran turpaansa ja mutsi rukoilisi sitä polvillaan takaisin jenkkeihin.
Katse osui lattialle pudonneeseen kirjaan. Poika katsoi sitä kuin jotain äärimmäisen kuvottavaa. Mitään paskempaa se ei luultavasti koskaan tulisi lukemaan. Vieläkään Timmy ei edes vaivautunut nostamaan kirjaa lattialta.

[Yoru]

Yoru katsoi Timiä. Poika oli lyhyempi ja selvästi nuorempi. Hän kohautti olkiaan, kumartui ja nosti Timin kirjan lattiasta. Nuorukainen katsoi kantta hetken. ”Titanic..” hän mumisi muistaessaan perheensä kuolleen merellä. Poika murahti hiljaa ja kääntyi kasvotusten lyhyempää poikaa päin. Yoru katsoi toista pitkän otsatukkansa takaa ja otti pojan leuan sormiensa väliin. Hänen katseensa tiivistyi. Vanhempi poika katseli toisen pärstää nostaen tämän leukaa mielensä mukaan, kunnes Yoru tuhahti ja päästi irti. ”Punastele useammin. Näytätä söpömmältä”, hän tokaisi tyhjästi ja ojensi kirjan toiselle. Oikeastaan poika läsäytti sen toisen rintakehää vasten kääntyen sitten poispäin ja harppoen toiselle kirjahyllylle etsien pitkästyneellä katseellaan toista kirjaa.
Tummansininen kauluspuseroa suoristaen Yoru otti uuden kirjan käteensä ja katseli sen kansia innottomasti. ´Kannattaa yrittää´, hän ajatteli ja aukaisi ensimmäisen aukeaman lukien taas muutaman rivin. Kirja oli ainakin kiinnostavampi mitä edellinen. Taas hiljaisuus ja Yoru kuin pakotti itsensä vilkaisemaan Timiä syrjäsilmällään. Olihan hänen teko ollut varmasti varsin yllättävä nuoremmalle pojalle. Jossakin määrin Yoru jo epäili Timin lähtevän, koska poika oli varmasti tuntunut ahdistavalta, mutta ei hän ihmettelisi, jos tämä vieras poika jäisi. ´Aggressiivinen jossain määrin, vahvaluonteinen´, Yoru ajatteli ja arvioi Timin luonnetta parhaansa mukaan.

[tim]

Timmy oli ajatuksissaan ja toisen liikkeet olivat nopeita. Poika vain jotenkin yhtäkkiä löysi itsensä tuijottamasta toista silmiin ja kasvoilta paistoi vain puhdas yllättyneisyys. Timmy ei ehtinyt reagoida mitenkään muuten kuin ottaa kirjan toiselta ja katsoa tuota epäuskoisena, suu hieman raollaan.
Pojan taas kauemmas mentyä Tim siirsi katseensa kirjaan.
"Voi helvetti.." pääsi hiljainen lausahdus sen suusta kun viimein toisen sanat tavoittivat sen ajatukset. Poika katseli kirjan siirappista kantta sitä kuitenkaan näkemättä. Timmy puristi hampaansa yhteen ja taskuun unohtunut vasen käsi puristui nyrkkiin.
”Punastele useammin. Näytätä söpömmältä”. Hitto. Kuinka se kehtasi!? Poika vilkaisi toisen selkää jollakin tapaa loukkaantuneena.
Sitten se kääntyi kannoillaan ja lähti kävelemään. Ei pois kirjastosta kuitenkaan, vaan läheiselle sohvalle. Siihen Timmy istui ja haki mahdollisimman rennon asennon luoden inhoavia katseita yhä vain avaamattomaan Titaniciin.

[Yoru]

Yoru tunsi lievää mielihyvää siitä, kun tuo toinen nuorukainen ei lähtenyt. Vaan istuutui sohvalle, joka oli uhkaavan lähellä Yorun tuolia, josta roikkui musta selkäreppu. Sinitukkainen poika tuhahti kuitenkin kylmästi. Ei ollut hänen tapaista härnätä vieraita ihmisiä, mutta asioiden sanominen suoraa päin naamaa oli kyllä yleistä. Yoru luki vielä muutaman rivin kirjasta, jonka hän oli vatsa ottanut ja lopulta poika laahusti tuolilleen nostaen jalat sohvalle, jossa Tim oli. Poika ei enää välittänyt käyttäytymistavoista, vaan teki mitä lystäsi. Hän selaili rauhallisesti omaa kirjaansa silmäillen silti välillä nuorempaa poikaa. ´Söpö, mutta hankala´, Yoru ajatteli ja nosti leukaansa hiukan katse taas palaten kirjan tekstiin. Hiljaisuus syveni ja syveni kirjastossa, mutta pian se rikkoontuisi.
”Sait kaiketi tuon kirjan luettavaksi äidinkielenesitelmää varten, vai?” Yoru kysyi yllättäen katsoen toista poikaa yhä peruskatseellaan, vaikka silmissä näkyi pientä kysyväisyyttä. ”Ihan mielenkiintoinen kirja loppuen lopuksi, usko vaan”, hän tokaisi pian ja laski katseensa alas. Poika nuolaisi huuliaan painaen ne sitten takaisin yhteen. Yorulla ei selvästi ollut enempää sanottavaa. Sekaisin olevaa tukkaansa haroen, poika huokaisi pitkästyneenä, rintakehä kohoillen vaitonaisesti hengityksen tahtiin. Kirjasto alkoi hiljalleen vaikuttaa ihan mukavalta paikalta, eikä sisustus häirinnyt poikaa enää millään tavalla, mutta kirjat sitäkin enemmän. ´Huono kirjavalikoima´, hän ajatteli. Se ei ollut kylläkään totta. Yoru oli vain lukenut jo kaikki mielenkiintoiset kirjat ja nyt sai selailla tylsimpiä.

[tim]

Timmy oli viimein avannut kirjan, mutta silmät eivät liikkuneet, mikä kertoi siitä, ettei poika lukenut vieläkään. Se huomasi jonkun istuneen läheiselle tuolille ja oli sillä henkilöstä omat aavistuksensakin, jotka osoittautuivat oikeiksi kun toinen puhui.
Ensimmäisille sanoille Timmy hymähti katse edelleen kirjassa.
"Mitäs muutakaan..?" se mutisi hiljaa ja kohotti viimein katseensa poikaan.
Timmy ärsyyntyi helposti, muttei kuitenkaan ollut pitkävihainen. Niinpä se vain kuunteli toisen sanat pää hieman kallellaan ja toiseen suupieleen kohosi pieni hymy, joka oli tunnistettavissa hieman ivalliseksi. Mutta vain sen verran, ettei ilmettä kuitenkaan tulkittaisi epäkohteliaaksi. Kun toinen sanoi viimeisimmät sanansa, Timmy hymähti jälleen pudistellen päätään hieman epäuskoisesti ja vilkaisi niin kovasti inhoamaansa kirjaa. Pieni, jokseenkin huvittunut hymy pysyi edelleen pojan suupielessä.

[Yoru]

Ilme peruslukemilla. Yhä. Yoru silmäili tyhjästi Timiä ja paransi asentoaan tuolissa laskien jalat lattialle. ”Et saa esitelmää valmiiksi koskaan, jos et lue”, hän tokaisi sillä huomasi, että toinen ei lukenut kirjaa. ´Ivallinen hymy?´ poika ajatteli katsoessaan Timin huulia. ´Inhottavaa´. Yoru haroi tukkaansa hajamielisenä ja laski kirjansa pöydällä. Katse lipui ikkunasta ulos, joka paljasti tylsän maiseman. Tyyni taivas, valkoisia pilviä, asuntolat. Se sama vanha maisema, jonka hän oli nähnyt jo moneen otteeseen. Kyynärpää asettui pöydälle ja Yoru yskähti muutaman kerran katsoen kirjahyllyjä arvostelevasti. Poika laski toisen kätensä reidelleen, kun toinen oli yhä pöydällä. Tunnelma oli pitkästyttävä. Japanilaisnuorukainen siirsi otsatukkaansa silmiensä edestä ja siirtyi katsomaan Timiä. Pojan koko olemus oli kylmä ja rento ja se sopi hänellä todella hyvin, ellei liiankin hyvin.
”Mikä sun nimi on?” Yoru kysyi yllättäen ja siirtyi verkkaisesti istumaan sohvalle katsoen poikaa yhä sillä tyhjällä ilmeellä. Tummat silmät yrittivät omaa onneansa, ne yrittivät kahlita pojan katseen niihin. Vanhempi poika istuutui varsin lähelle toista, mutta Yoru ei reagoinut läheisyyteen mitenkään. Hänellä oli tylsää, joten seuraa oli hankittava jollakin tapaa.


[[ Lyhyttä, mutta mesessä taas joku häiriköinti mua kohtaan. Öh.. Pistä kaikki kohta estolle. x__x ]]

[tim]

Timmy luki muutaman ensimmäisen rivin ja kohautti olkiaan toisen sanoille. Tottahan tuo puhui, mutta rehellisesti sanottuna Timmyä ei kiinnostanut se esitelmä, eikä koulunkäynti noin yleisestikään.
Poika kysyi nimeä. Siirtyi viereen istumaan. Timmy kohotti hieman kulmiaan ja nosti taas katseensa kirjasta. Sinisenvihreät silmät katsoivat toisen tummiin silmiin mahdollisimman ilmeettöminä. Jos Timmy jotain oli elämänsä aikana oppinut niin sen, että jos joku katsoi oli tietenkin katsottava takaisin.
Sitten poika muisti nimeään kysyttävän ja mietti hetken vastausta. Pitäisikö sen muka esittäytyä kunnolla? Ja paskat.
"Timmy", kuului lyhyt vastaus. Hittoon koko nimet. "Mikä sun nimi on?" esitettiin vastakysymys yksinkertaisesti.
Timmy ei pitänyt toisen katseesta, ei sitten yhtään. Se tunsi taas lähes huomaamattoman punan kohoavan poskipäilleen ja puristi hiljaa mielessään kiroillen hampaansa yhteen.

[Yoru]

Yorun katse alkoi näyttää hiljalleen aika ivalliselta. ´Punastuu, punastuu´, poika ajatteli koko ajan ja siirtyi istumaan hiukan Timiä päin. ”Yoruksi saa kutsua”, hän tokaisi ja katsoi ympärillensä nopeasti. Miehekkäät piirteet tulivat taas esille, kun Yoru nosti leukaansa ja laski katseensa Timiin. ”Oot kova tuijottamaan takas”, nuorukainen sanoi ja hengähti hiukan syvempään mitä yleensä. ´Minkä ikäinen tuo rääpäle edes on?´. Kyllä, Yoru piti toista räääpäleenä tämän ulkonäön, luonteen ja pituuden perusteella. Ei poika kyllä nimiä yleensä jaellut ihan kelle tahansa. Vain heille, jotka vähänkään miellyttivät poikaa, kun oli oikein tylsää. Japanilaispoika nojautui taaksepäin ja haroi tukkaansa katse nauliintuneena Timiin. ”Lue sitä kirjaa äläkä mua vahtaa”, hän sanoi varsin omistavaan sävyyn, mutta ei antanut sen juurikaan näkyä. Yoru kurottautui ottamaan valitsemansa kirjan pöydältä, joka kiilsi erikoisesti kirjaston kattolampuista lähtevän valon ansiosta. Poika aukaisi tietyn aukeaman ja luki. Kyllä, hän luki aivan hiljaa tekemättä mitään. Se oli jo varsin erikoinen reaktio. Muutaman sivun jälkeen Yoru kuitenkin kyllästyi ja sulki kansia toisiaan päin. Katse seikkailen lattialla, poika nousi ja raahautui jälleen kirjahyllyn luo. Tällä kertaa poika kuitenkin laittoi kirjan sinne minne halusi ja otti siitä vierestä summanmutikassa uuden kirjan. Hän jäi lukemaan sen takatekstiä hievahtamatta mihinkään suuntaan.
Taas hiljaisuus alkoi painostaa kirjastoa, kunnes Yoru kohautti olkiaan ja käveli takaisin Timin luo ja istuutui tällä kertaa entistä lähemmäs, mutta ei taaskaan itse näyttänyt mitään reaktiota viitaten tähän ´ahdisteluun´ jos nuorempi poika sen sillä tavalla käsitti.

[tim]

Timin suusta kuului nyt yllättävän rauhallinen hymähdys.
"Minkä mä sille voin jos sä tuijotat mua. Sillon normaalisti tuijotetaan takas", se sanoi, mutta noudatti kuitenkin toisen neuvoa ja alkoi taas lukemaan tuota kirjaa.
Olemus oli rento vaikka toinen istuikin kovin lähelle. Silti Timmyn katse oli jälleen pysähtynyt erään lauseen puoliväliin. Tällä kertaa kuitenkin toisenlaisista syistä. Sen ajatukset harhailivat jossain kaukana, vähintäänkin valtameren toisella puolen. Helvetti, että sillä oli koti-ikävä. Sitä Timmy ei tietenkään kuolemankaan uhalla myöntäisi. Eikä sillä mutsiaan ikävä ollut. Poika oli edelleen katkera siitä, että se oli lähetetty Saint Lyonsiin.
Katse oli jollain tapaa lasittunut. New York. Vasta nyt Timmy todella tajusi kuuluvansa jonnekin.
Poika pudisteli taas päätään karistaakseen liiat ajatukset. Se oli täällä eikä sen asian suhteen auttanut itkeä.

[Yoru]

Vanhempi poika katsoi nuorempaansa jo kysyvästi. Kyllä, hänen ilmeensä ei ollut enää tyhjä, vaan varsin utelias. ”Annas kun arvaan. Sul on joku tyttö jäänyt kotikaupunkiisi?” Yoru kysyi ja laski kirjan sivulleen katsellen Timiä mietteliäänä, otsatukka valuen tummien silmien peitoksi. Hän nielaisi ja siirtyi istumaan normaalisti. Pojan mieleen painautui väkistenkin pikkuveljensä kuolema, mutta se haihtui nopeasti. Yoru istui jälleen aivan hiljaa katse Timin kirjassa. ”Jos sulla on noin vaikeaa tuo lukeminen, niin voin mä sulle lukea” poika tuhahti ja otti kirjan toisen käsistä, ”Et saa tätä muuten ikinä luettua”. Hän pelleili, mutta ei näyttänyt sitä laisinkaan toiselle. Yorun teki mieli saada toinen pirteäksi, vaikka se ei ollutkaan tämän tapaista. Tim vain näytti sillä hetkellä niin säälittävältä, että jotakin oli tehtävä.

Japanilaispoika luki muutaman rivin omassa mielessään ja kohautti olkiaan. ´Muistan tän kirjan ulkoa´, hän ajatteli ja vilkaisi sivusilmällä nuorempaansa. Yoru yskähti ja haroi tukkaansa, jälleen. ”Voisin tosin auttaa sua suoraan tän tekemisessä. Itsekin sain tämän aiheen joskus ja aineeseen tuli ysi, muistaakseni”, poika mumisi ja katsoi kirjan tekstiä pitkästyneen näköisenä.
Yoru oli rauhallinen, viileä, mutta huomaavainen samaan aikaan. Yleensä poika ei käyttäytynyt tällä tavalla toisten lähellä, mutta Tim tuntui olevan poikkeus. Vanhempipoika laski katseensa jälleen toiseen miettien. Hän ei enää tiennyt mitä ajatella toisesta. Oliko Tim todellisuudessa herkkis, itkupilli? Ei kai, mutta luonnetta pojalla ainakin oli. Yoru nojasi sohvan selkänojaa vasten ja nuolaisi huuliaan pienesti.