Yoru
Koulun nouseva tähti
"Un, can we have sex?"
Posts: 170
|
Post by Yoru on Aug 6, 2006 12:54:18 GMT 2
Yoru kuunteli toista hiljaisena ja synkkänä. Tämän mielialat näkyivät varsin selvästi tummista silmistä, jota tuppautui tapahtumaan hyvin harvoin. ´Mua ei sentään kukaan jäänyt kaipaamaan, kun lähdin´, hän ajatteli ja hieraisi niskaansa vahvasti huultaan purren. ´Mulla ei oo syytä ikävöidä takas Japaniin´. Nuorukainen katseli itsekin lattiaa. Mitä hän osaisi vastata? ´Kyllä se siitä. Löydät uusia ystäviä!´, tuo ei kelvannut, sillä Tim ei näyttänyt todellakaan viihtyvän täällä. Yoru värähti, kun nuorempi poika aloitti taas puhumisen, mutta lopetti lauseen kesken. Tämä saattoi vain arvata mitä toinen olisi sanonut ja arvauksen menivät aika läheltä oikeaa. Katse lattialla valuen hiljalleen seinään ja sitä pitkin ylös katolle. Kirjasto ei enää tuntunut niin viihtyisältä, kuin ennen. Yoru oli pysynyt jo pitkän ajan hiljaa, aivan hiljaa. Poika vain katsoi paremmaksi olla sanomatta mitään, jos ei ollut mitään sanottavaa. Sen sijaan nuorukainen kääntyi toista päin ja hymyili tälle lohduttavasti. Kukaan tuskin olisi uskonut, että Yoru hymyilisi, mutta kyllä, hän hymyili, vaikka hymy ei ihan puhdas ollutkaan, mutta parempaan poika ei pystynyt. Otsatukka kehysti tummia, syviä silmiä ja vaaleat huulet olivat visusti yhdessä. Hän ei sanonut vieläkään mitään, vaan pysytteli vaiti. ´Keksi nyt jotain´, Yoru ajatteli, mutta ei näyttänyt mietteitään toiselle. ”En ole oikein hyvä lohduttaja, mutta jos sä ystäviä kaipaat, niin musta saat sellaisen, jos suinkin haluat. Ei täältä nimittäin poiskaan pääse ihan helpolla ja aika käy tylsäksi, jos oleilee vain yksin”, poika mumisi hiukan pirteämmin, mutta ei hymyillyt enää. Se olisi ollut liian imelää Yorun mielestä. ”Mä en kumminkaan ole kokenut samaa, ku sinä, mutta tiedän miltä tuntuu, kun on ikävä”, hän lisäsi ja nojautui pehmeää selkänojaa päin, joka upotti hiukan. Tummansininen kauluspusero pääsi taas kahinaääniä, kun Yoru nojautui eteenpäin ja laski kätensä toisen pään päälle. ”Kyllä sä tuut täällä pärjäämään, saat ystäviä ja tunnet olosi mukavaksi”, poika totesi, ”Aluksi kaikki vaan saattaa tuntua niin epätoivoiselta. Kaikki tietää sen, jos on uusi koulussa”. Muuta Yoru ei sanonut vaan katsoi Timiä vetäytyen lopulta taas kauemmas ja kumartuen lattian puoleen noukkien kirjan sieltä. ”En pakota sua lukemaan, jos et pysty”, hän sanoi ja katsoi Titanic-kirjan kantta tyhjästi.
|
|
|
Post by tim on Aug 6, 2006 16:50:42 GMT 2
Timmy kohotti kulmiaan ja lopulta sekin hymyili. Ja se oli sentään ihminen, joka ei koskaan pakottanut kasvoilleen hymyä jos ei hymyilyttänyt. Nyt se kuitenkin näytti huomattavasti vähemmän väsyneeltä ja hyväntuulisemmalta kuin hetki sitten. "En mä lohduttajaa kaipaakaan", se sanoi sitten rehellisesti. "En mä ole ikinä sellasta tarvinnut." "Mut ton tarjouksen mä hyväksyn silti", poika ilmoitti hieman päätään kallistaen ja nosti taas toisen käden päänsä taakse. Timmy vilkaisi kattoon eivätkä lamput enää olleet sen mielestä läheskään yhtä ärsyttäviä. Taas henkeä vetäen poika siirsi katseensa toiseen. Hetken Timmy vain katsoi tuota vaitonaisena. Tuo poika melkein luki hänen ajatuksiaan. Eikä Tim pitänyt ollenkaan ideasta jakaa ajatuksiaan tai varsinkaan tunteitaan yhtään kenenkään kanssa. Mutta sen oma vikahan se oli jos antoi kaiken näkyä niin helposti läpi. Timmy päätti olla varovaisempi ensi kerralla kun tapaisi jonkun uuden ihmisen. Silti toisessa oli jotain hyvin mielenkiintoista. Tosiasiassa Timmy olisi saanut ystäviä jos olisi edes yrittänyt, mutta suurin osa koulun oppilaista oli sen mielestä niin.. epäaitoja. Tuo poika oli luultavasti ensimmäinen, joka ei esittänyt olevansa jotain muuta kuin oli. Hetken toista tarkkailtuaan Timmy ojensi kätensä merkiksi siitä, että tahtoisi kirjan. 'Ehkä mä pystyn elämään tässä paikassa..' se ajatteli. '..vielä vähän pitempään.'
|
|
Yoru
Koulun nouseva tähti
"Un, can we have sex?"
Posts: 170
|
Post by Yoru on Aug 6, 2006 17:15:00 GMT 2
Yoru häkeltyi hiukan toisen hymystä, sillä monet eivät tälle hymyilleet ja jos hymyilivät, niin hymy ei ollut silloin lähelläkään aitoa. ”Ei oo aina hyväksi pitää kaikkea sisällä”, hän mumisi ja hieroi takaraivoaan vaivautuneena ojentaen kirjan lopulta nuoremmalle. ”Nyt, kun me ollaan virallisesti ystäviä, niin sanonpa vaan”, Yoru aloitti ja nuolaisi huultaan pienoisesti, ”Voit huutaa päin mun naamaa, tai lyödä, kunhan sun olo paranee. Tee ikinä mitä haluat. Mä en nimittäin halua katsella sua surkeana”. Lyhyt hiljaisuus ja hymy. Poika hymyili taas ja tämä hymy lähenteli jo aitoutta, mutta pieni etäisyys siinä näkyi. Tämä oli varmasti nopein kehitelty ystävyys Yorulla. Tummansininen otsatukka siirtyi tummempien silmien edestä ja vanhempi poika istui yhä toisen vieressä hiljaa, katsellen tätä mietteliäänä. Katse oli aika ahdistava, mutta tämä ei välittänyt. Hän halusi vain katsella toista vielä hetken ajan, kunnes nousi seisomaan ja taittoi kädet niskansa taakse. ”Mun ois parempi etsii joku kirja luettavaksi, mutta sano, jos kaipaat apua ainees kanssa”, Yoru tokaisi ja käveli rennonoloisesti lähimmälle kirjahyllylle ja selaili kirjoja pitkästyneenä.
[[Lyhyt, mutta iskä pakottaa tässä pyöräilemään, öh]]
|
|
|
Post by tim on Aug 6, 2006 17:34:52 GMT 2
Taas toinen yllätti Timmyn täysin sanoillaan. Poika avasi jo suunsa kesken kaiken aikoen ruveta väittämään vastaan ja laukomaan omia mielipiteitään, mutta sulki sitten suunsa, nyökkäsi itsekseen toisen viimeisimmille sanoille ja laski katseensa kirjaan. Ei ollut hyväksi pitää kaikkea sisällä, siinä suhteessa toinen oli oikeassa. Mutta Timmy tiesi pystyvänsä siihen. Se oli pystynyt aina ennenkin ja pystyisi myös jatkossa. Poika suoristi selkänsä ja tiesi, ettei koskaan sortuisi itkemään kenenkään olkaa vasten. Sen luonne oli kaikenkaikkiaan liian ylpeä sellaiseen. Timmy venytteli ja siirsi sitten katseensa takaisin kirjaan. Typerä esitelmä. Kai se oli pakko tehdä. Kirja avattiin ja ensimmäisen sivun tekstiä alettiin lukemaan ilman kunnollista ajatusta. Vähän väliä Timmy jumittui johonkin lauseeseen ajatuksissaan, mutta pudisteli sitten itsekseen päätään ja jatkoi lukemista. Hetken kuluttua oli luettu toinen sivu.. kolmas.. kymmenes.. ja ensimmäinen luku. Timmy tunsi vaipuvansa melkein horrokseen ja aloitti toista lukua. Kuitenkaan poika ei ollut ehtinyt päästä edes kolmannelle sivulle kun se jo nukahti sohvan käsinojaa vasten. Kasvot olivat täysin rentoutuneet ja vaaleansävyiset hiussuortuvat valahtaneet suljetuille silmille. Hengitys oli hidasta ja rauhallista. Kirja oli pudonnut Timmyn kädestä käsinojalle ja poika itse lepäsi pää toisen käsivarren päällä. Se nukkui oikeasti.
|
|
Yoru
Koulun nouseva tähti
"Un, can we have sex?"
Posts: 170
|
Post by Yoru on Aug 7, 2006 7:30:16 GMT 2
Yoru selaili kaikessa rauhassa kirjoja kirjan perään, miettien mikä niistä olisi lukemisen arvoinen. Tälläkin hetkellä poika piteli sinikantista kirjaa käsissään ja luki tämän takatekstiä, joka ei luvannut hyvää itse kirjan sisällöstä. Huokaisu ja päänpudistus. ´Ei, tämä ei käy´. Ja näin kirja joutui takaisin hyllyynsä odottelemaan seuraavaa ihmistä. Kirjastossa oli inhottava hiljaisuus, eikä Yoru katsellut Timiä, ettei vahingossakaan häiritsisi tämän lukemista. Eräs kirjastonhoitaja katseli nuorukaista koko ajan pöytänsä takaa silmät pyöreinä. Hän oli selvästi nähnyt näiden kahden puuhat, jotka saattoivat sivustakatsojan mielestä näyttää hyvinkin oudoilta. Japanilaispoika kohautti vain olkiaan ja taivutti kädet päänsä taakse huokaisten karheaan sävyyn. ´Olen käynyt kohta koko kirjaston läpi, eikä yhtään kiinnostavaa kirjaa ole lainattavissa´, Yoru tuhisi mielessään ja laski kätensä housuntaskuihinsa. Hetken hän vielä silmäili hyllyjä otsatukka tummien silmien peittona. ´Lainaan sitten jonkun jo lukemani´, hän päätti ja raapaisi niskaansa tuumivasti. Taas alkoi pitkä kirjanselaus rituaali, kunnes poika vihdoin ja viimein löysi mieluisensa kirjan, jonka hän oli tosin lukenut moneenkin kertaan. Kirjassa ei oikeastaan ollut mitään tähdellistä juonta, siinä vain kerrottiin eri kulttuureista ja ihmisistä. Yorun onneksi siinä ei mainittu kertaakaan Japania. Muuten poika olisi viskonut kirjan kaivoon jo moneenkin otteeseen. Poika luki hetken tätä vaaleansävyistä kirjaa seisaaltaan, kunnes hän kääntyi ja harppoi sohvaa kohti katsomatta kuitenkaan Timiä. Kirjastossa oli epäilyttävän hiljaista. Yoru seisahtui sohvan viereen ja katsahti Timiä varoen, mutta huokaisi pian varsin huvittuneena. Poikahan nukkui. ´Sulosta´. Yoru kyykistyi Timin eteen katsoen tätä näkyä hiljaisena, mutta hymyillen. ”Onpa se kirjan lukeminen raskasta, kun simahdat jo ensimmäisen luvun aikana”, poika tuhahti ja tönäisi toista varsin hellästi olkaan, jos toisenkin kerran. Hän ei olettanut pojan heräävän heti, olihan tämä näyttänyt todella väsyneeltä aiemminkin, mutta parempi Timin olisi herätä, sillä eihän kirjastossa sopinut nukkua. Yoru nousi seisomaan ja sekoitti nuoremman tukkaa. ”Heräsitkö?” hän kysyi hiljaa, mutta napakasti, otsatukka liikahtaen pois silmien edestä.
|
|
|
Post by tim on Aug 7, 2006 10:57:08 GMT 2
Timmy mumisi jotain epämääräistä ja alkoi hiljalleen hahmottaa olinpaikkansa. Poika räpytteli unisena silmiään ja nousi istumaan painaen käden niskalleen. "Auts.." se sanoi hiljaa ja naksautti kerran niskojaan. Sitten katse siirtyi Yoruun. "En mä nukkunu", Timmy puolustautui, vaikkakaan ei aivan tosissaan tai kovinkaan vakuuttavasti. Se haroi hiuksiaan ja otti taas kirjan käteensä. "Mä vaan pidin vähän taukoa." Kirjan sivuja käännettiin välinpitämättömästi ja Timmy sai kirjastonhoitajalta paheksuvan katseen. Oli tuo sitten kirjastossa nukkumisesta tai kirjan 'väärällä tavalla käsittelemisestä', ei poika välittänyt. Se vain katsoi pahasti takaisin ja jatkoi sivujen kääntelemistä entiseen tahtiin. Timmy ei ymmärtänyt tyttöjä, ei sitten yhtään. Miten ne muka pystyivät lukemaan tällaista?
(( Mie lähden tässä tänään tai huomenna sitten mökille ja oon siellä luultavasti lauantaihin asti, joten tähän peliin saattaa miun osalta tulla pieni tauko.. ))
|
|
Yoru
Koulun nouseva tähti
"Un, can we have sex?"
Posts: 170
|
Post by Yoru on Aug 14, 2006 15:08:00 GMT 2
Yoru katsoi nuorempaa poikaa nyrpeänä ja kohautti olkiaan. "Pidit taukoa?" tämä mumisi ja vilkaisi Timiä kysyvästi, mutta jätti asian sikseen. Poikka otti paremman asennon sohvalla ja aukaisi kirjaansa ensimmäisen aukeaman kohdalta. Hiljaisuus laskeutui jälleen kirjaston ylle, mutta ei kauaksi aikaa, sillä Yoru ei enää millään jaksanut keskittyä lukemaan kirjaansa, vaan tarkkaili nuorempaa poikaa mietteliäänä. Japanilaisnuorukainen haukotteli ja ummisti toista silmäänsä laskien taas innottoman katseensa kirjaan. Muutama rivi, kappalejako, sivu. Kirjan sisältö oli painautunut todella hyvin tämän mieleen, että Yoru olisi tuosta vain voinut kertoa kirjan kannesta kanteen ilman mitään apua. Niin monesti, kun poika oli sen lukenutkin. Katse lähti taas harhailemaan kirjastossa. Ihmiset tulivat ja menivät, mutta korkeintaan paikalla oli vain alle kymmenen koko ajan. Nuorukainen tuhahti ja nojautui selkänojaa vasten varsin pitkästyneen näköisenä, sinertävä tukka peitellen hänen tummia silmiään. "Miten lukeminen edistyy?" Yoru kysyi yllättäen Timiltä ja haroi tukkaansa katse peruslukemilla.
[[ Anteeksi, kun lyhyt ja näin myöhään vastasin, mutta hirveä inspiksen puute on vaivannut minua tässä jo pitemmän aikaa]]
|
|
|
Post by tim on Aug 16, 2006 22:11:31 GMT 2
(( Juu, pikkuvikoja ^^ ))
Timmy tuhahti. Toinen epäili sen sanoja. Poika nyökkäsi äärimmäisen määrätietoisesti Yorun epäileville sanoille ja jatkoi sitten sivujen kääntelyä. Ei kirja oikeasti kiinnostanut. Tim oli jätkä. Eikä sen mielestä jätkien kuulunut lukea siirappisia rakkausromaaneja. Oikeastaan poika oli melkeinpä kiitollinen kun toinen keskeytti sen lukemisen taas. Sinisenvihreiden silmien katse kohotettiin Yoruun, mutta käännettiin pian poispäin. "Hyvin", Timmy vailehteli automaattisesti. Pojalla oli eräs tapa, jota se inhosi koko sydämestään. Se ei juuri koskaan pystynyt katsomaan ketään aivan suoraan silmiin valehdellessaan, vaikka valhe olisi aivan mitättömän pieni. Onneksi vain harvat huomasivat tämän tavan ja sitäkin harvemmat(lue: ei kukaan) olivat saaneet Timmystä irti suoran tunnustuksen. Poika ei suostunut myöntämään tätä eikä mitään muuta omaamaansa heikkoutta.
"Ehkä mun olis parempi lähteä.." Timmy sanoi hieman synkkään äänensävyyn. Se nousi sohvalta heilauttaen kättään. "Nähään jossain vaiheessa." Ja seuraavassa hetkessä poika oli jo kävellyt lainaamaan kirjansa ja poistunut kirjastosta.
(( Olen pahoillani että tämä nyt lähti niin äkkiä mutta kun miulla oli jo toinen peli sovittuna.. :/ ))
|
|