|
Post by nanashi on Apr 29, 2007 13:33:31 GMT 2
Witold rakasti pilvisiä päiviä. Kun päivä oli pilvessä, se tarkoitti huonoa säätä. Ja huono sää tarkoitti sitä, että uima-altaalle ei ollut tungosta. Niinpä Witold käveli uima-altaalle, jossa hän saisi olla rauhassa. Nauravia nuoria olisi vähemmän, ja hän saisi vallattua itselleen oman aurinkotuolin. Elämä hymyili kun aurinko ei hymyillyt. Witold huomasi olevansa oikeassa ja valloitti itselleen mukavan aurinkotuolin, joka oli mahdollisimman kaukana vedessä riehuvista nuorista. Kuinka onnekkaana hän piti itseään. Witold otti laukkunsa esille ja alkoi samantien tekemään muistiinpanoja historiankirjasta, alleviilaillen ja tehden uusia muistiinpanoja. Hän oli hieman jäljessä opinnoissaan ja päätti kuroa muita kiinni vapaa-ajallaan. Hän pysähtyi välillä lukemaan jotain hänelle uutta sanaa, mutta onneksi hän tiesi pärjäävänsä. Kuitenkin Witoldin huomion kiinnitti joku tyttö, joka juuri silloin kirkaisi. Olkiaan kohauttaen Witold palasi kirjansa ääreen, siirtäen letistään karannutta sortuvaa pois. Hän hymyili hiljaa itsekseen, kun tytöt osoittelivat häntä kohti ja koittivat keksiä, mikä hänellä oli vikana, kun tukka oli niin outo.
|
|
|
Post by Shiro on Apr 29, 2007 13:55:05 GMT 2
Shiro ei koskaan ollut halunnut tulla sellaisille paikoille jossa hänen täytyi vähentää vaatteitaan kaikkien nähtäväksi. Punastellen ja ujostellen albino hakeutui mahdollisimman nurkkassaolevaan aurinkotuoliin ja laski laukkunsa ja pyyhkensä siihen. Katsellen arasti ympärilleen poika meni istumaan tuoliin ja kaivoi piirustus tavaransa esiin ruveten samantien hahmoittelemaan. Hopeiset hiukset olivat narulla kiinni, sillä pompula oli kadonnut vessaan eilen. Hän ei välittänyt ohi kävelevistä ihmisistä ja yrittikin olla ottamatta osakseen kovin paljon huomiota. Se oli kuitenkin mahdotonta, sillä Shiron iho oli luonnottoman valkoinen. Huomio kuitenkin keskittyi piirustuksesta kauempana istuvaan poikaan, joka näyttikin olevan Shiroa vanhempi. Yrittäen unohtaa toisen hän keskittyi uudestaan piirtämiseen vaikka kurkkikin hiustensa alta pojan suuntaan.
|
|
|
Post by nanashi on Apr 29, 2007 14:14:28 GMT 2
Witold teki muistiinpanoja välittämättä mistään, mikä olisi saattanut häiritä häntä. Hän käänsi katseensa muualle vasta, kun huomasi kynänsä kuivuneen. Hän tutki laukkunsa, mutta ei löytänyt uutta kynää mistään. Hammastaan purren nuorukainen kirosi huonoa tuuriaan ja katseli ensimmäistä kertaa kunnolla ympärilleen, jos vaikka jollakulla olisi lainata hänelle kynää. Onnekseen hän huomasi kalpean, harmaahiuksisen pojan piirtämässä. Piirtäjiltä saattoi aina lainata kyniä, sillä heillä oli niitä useampiakin kappaleita. Jättäen tavaransa pitämään hänen paikkaansa, lähti Witold pyytämään pojalta uutta kynää lainaksi. Pari tyttöä, jotka olivat seuranneet hänen tekemisiään jo jonkin aikaa, seurasivat uteliaana pojan kulkua toisen luokse. Ehkä he odottivat veristä tappelua, kuka tietää. Mitään sellaista ei kuitenkaan ollut tulossa, tai niin Witold koitti uskotella itselleen. Millään, mitä hän teki ei ollut mitään vaikutusta siihen, mitä hän uskotteli itselleen. Kuitenkin hän oli jo aivan liian lähellä toista, eikä hän voinut perääntyä. Ei enää, se olisi näyttänyt typerältä. Hieman kurkkuaan selvitellen nuorakainen koitti kiinnittää toisen huomion. "Anteeksi, mutta ei sinulla sattuisi olemaan toista kynää? Omani nimittäin kuivui juuri ja ajattelin, että jos sinulla olsi toinenkin?" Witold puri hammastaan, hän oli kuulostanut varsin typerältä, voi miksi hänen elämänsä täytyi aina olla niin vaikeaa?
|
|
|
Post by Shiro on Apr 29, 2007 14:26:42 GMT 2
Shiro punastui toisen tullessa hänen luokseen ja raahaten mukanaan kahta tyttöä. Hetken aikaa poika katsoi toista, kunnes kaivoi laukkuaan ja otti sieltä kasan erilaisia kyniä. Asettaen ne eteensä Shiro antoi katseensa vaellella muualla ja yritti olla välittämättä lähellä pörräävistä tytöistä. "Valitse minkä haluat. Ei tarvitse palauttaa" Hän sanoi hiljaisella äänellä ja tunsi kuinka ilma tuntui kylmenevän tämän painostavan kohtauksen takia. Miksi tämän pojan oli täytynyt tulla hänen luokseen? Toinen oli Shiroa paljon pidempikin ja tämän hiustyyli oli hyvin erikoinen. Toinen oli selvästi hermostunut, jonka albino huomasi kun poika puri hampaitaan yhteen. "Olen Shiro." Valmiina kättelemään Shiro ojensi kättään poikaa kohti. Se oli kohteliasta, tai niin ainakin shiro ajatteli. Jos hän halusi selviytyä täällä hän tarvitsisi ystäviä ja kavereita avukseen. Tästä pojasta oli hyvä aloitaa mikäli hommasta tulisi yhtään mitään. Shirolla ei ollut hajuakaan minkälainen luonne pojalla oli, jos tämä vaikka luulisi Shiron yrittävän jotakin muuta kuin ystävystymistä niin mitä hän silloin tekisi?
|
|
|
Post by nanashi on Apr 29, 2007 14:37:54 GMT 2
Witold hymyili toiselle kiitollisena ja valitsi itselleen yhden kynän. Hän varmisti, että kynä toimi vielä ja kääntyi hieman hymyillen katsomaan toista. "Kiitos." Ilma tosiaan kylmeni hieman, kun uusi pilvi löysi tiensä auringon eteen ja vieno tuulenvire sai hänen hiuksensa liikkumaan hieman kasvojen eteen. Vanhan tavan mukaan hän siirsi tukkaansa pois tieltään. Hän katsoi poikaa hetken ja oli juuri vilkuttamassa tälle hyvästiksi, kääntyen jo puolittain päästäkseen paikalleen, kun kuuli tämän esittelevän itsensä. Kohteliaasti nyökäten hän kääntyi uudelleen pojan puoleen. "Minä olen Witold." Hän tarttui pojan ojentamaan käteen ja kätteli toista, katsoen tarkkaan tätä silmiin. Hän joutui kumartumaan hieman, mutta se ei juurikaan haitannut. Hän huomasi kiinnittävänsä huomiota toisen silmiin, ne olivat uskomattoman väriset, niin täydellistä sinistä hän ei ollut nähnyt vielä kenellekään. Ystävällisesti hymyillen hän irrotti kätensä toisen otteesta ja hymyili tälle, huomaten tämän piirrustuksen. "Arvelinkin, että olet piirtäjä. Tai kirjailija, mutta kuitenkin." Hän katsoi hetken toisen tekemää piirrustusta, hymyillen tälle pian ystävällisesti. "Tuo on hieno, mistä sait idean siihen?
|
|
|
Post by Shiro on Apr 29, 2007 14:47:38 GMT 2
Shiro hymyili takaisin kun toinen esitteli itsensä. "Mukava tavata Witold. En ole oikein varma... kuuntelen musiikkia ja saan inspiraationi siitä. Joskus on kyllä hieman ongelmia asentojen kanssa, mutta kyllä se siitä." Witold vaikutti mukavalta ihmiseltä, jonka vuoksi shiro hieman rauhoittui ja kykeni rentoutumaan tuolissaan. Ihme ettei toinen ollut vielä kysynyt hänen ulkonäöstään. Ei sen puoleen Shiro halunnut sitä korostaakkaan, joten hyvä vain. Tyttöjen läsnäolo oli kuitenkin hieman häiritsevää, mutta Shiro yritti olla huomioimatta heitä. Silloin shiro kiinnitti katseensa Witoldin silmiin ja huomasi niiden olevan vihreät niin kuin Tokilla. "Oletko ikäiseni? Vaikutat ainakin." Shiro kysyi hieman arastellen, sillä oli epäkohteliasta kysellä kuulumattomia asioita.
|
|
|
Post by nanashi on Apr 29, 2007 15:04:33 GMT 2
Witold nyökkäili toiselle tämän puhuessa ja siirtyi istumaan tämän vieressä olevalla tuolille, pyöritellen samalla kynää kädessään. Hän hymyili toiselle ystävällisesti, kääntäen vaitonaisesti katseensa kahteen tyttöön, jotka yhä katselivat heitä, vaikka kuinka koittivatkin esittää, että uivat. Mutta kuka tahansa pystyi huomaamaan, että tytöt vain seurasivat poikien tekemistä. Tarkoittiko kaikille tosiaan rannalla istuskelu sitä, että kuka tahansa sai tuijottaa ja tehdä kommentteja? Eihän se ollut edes hyvin tapojen mukaista. Kuitenkin hän sai karistaa ikävät ajatuksensa pois tytöistä, kun hiljeni. "Millaista musiikkia sinä siten kuuntelet?" Hän katsoi toista yhä ystävällisesti hymyillen, riisuen koulupukuunsa kuuluvan tummansinisen takin pois. Hän tiesi vaikuttavansa hieman laihalta, hän olikin päättänyt että alkaisi jossain vaiheessa kuntoilemaan tosissaan. Ehkä hän voisi joskus jopa käydä uimassa. Hän katsoi toista hetken, tämän kysymys oli hyvin erikoinen. "Hankala sanoa, kun en tiedä kuinka vanha sinä olet." Witold tiesi kuulostavansa hieman epäkohteliaalta, mutta tietenkin se oli odotettavissa, hän oli muutenkin aina ollut huono päättelemään muiden ihmisten ikää pelkästään ulkonäön perusteella.
|
|
|
Post by Shiro on Apr 29, 2007 15:19:06 GMT 2
"Jos nyt vastaan ensimmäiseen kysymykseesi, niin en oikein osaa sanoa, sillä se on hyvin vaihtelevaa. Mitä tulee toiseen kysymykseesi niin olen 17." Shiro vastasi vaisusti ja laski piirutuksen hetkeksi käsistään antaen koko huomionsa Witoldille. Hyvä olo valtasi pojan kun toinen oli niin kohtelias ja ystävällinen häntä kohtaan. Shiro veti jalkansa syliinsä ja kietoi kätensä niiden ympärille, sillä häntä oli alkanut hieman paleltamaan, vaikka ei sitä sanonutkaan. Muutama hius oli taas karannut albinon pompulaa korvaavasta narusta ja ärsyyntyneesti hän veteli hiuksiaan korviensa taakse. 'Ihme ettei hän ole vielä sanonut sanaakaan ulkonäöstäni...' Shiro mietti kieritellen sormeaan hiuksensa ympärillä.
|
|
|
Post by nanashi on Apr 29, 2007 15:58:21 GMT 2
Witold nyökkäsi hieman toiselle kun tämä vastaili hänen kysymyksiinsä. Hän itse leikki yhä kynän kanssa, miettien lähinnä voisko jo lähteä. Tosin, hän ei halunnut vielä mennä, saattoi hyvinkin olla että hän oli tavannut ensimmäisen oikean ystävänsä. Niinpä hän päätti jääädä. Kyllä hän vielä ehtisi käymään historian kirjansa läpi. Hän käänsi katseensa kynästä toiseen, hymyillen tälle. "No sitten olemme samanikäisiä." Hän hymyili toiselle vaihtaen painoa jalalta toiselle, kuullen kuinka tyttö kaksikko yhä kikatti heille, ilmeisesti he olivat ylettömän komeita, tai sitten vain niin ruipelon näköisiä, että heille saattoi nauraa. Hieman vaivaantuneena hän käänsi jälleen katseensa Shiroon. "Mikset mene aurinkoon istumaan, jos sinulla on kylmä? Ei sinun täällä varjossa tarvitsisi palella."
|
|
|
Post by Shiro on Apr 29, 2007 17:52:51 GMT 2
Shiro oli tutkinut tyttöjä, mutta hätkähti sitten Witoldin kysymykseen. "Minä.... en voi. Ihoni ei kestäisi sitä ja voisin palaa todella pahasti." Albino vastasi hieman kaihoisasti ja katsoi tyttöjä, jotka nauttivat aivan selvästi auringossa olostaan. Kyllä hänkin olisi auringossa ja paljon olisikin, jos se vain olisi mahdollista. "Olen albino, mikäli ymmärrät tilanteen." Naurahtaen Shiro painoi leukansa jalkoihinsa ja katseli lasittunein silmin uima-allasta. "Turhia minä tässä valittelen." Hän sanoi lopulta ja käänsi katseensa poikaan päin.
|
|
|
Post by nanashi on Apr 29, 2007 18:05:40 GMT 2
Witold nyökkäsi toiselle myötätuntuoisen oloisena, kääntäen katsettaan tähän. Hän katseli hetken aikaa ympärilleen, koittaen keksiä jotain ratkaisua. Hän ei kuitenkaan sellaista keksinyt ja päätti sitten vain huokaisten piristää toista jotenkin. Oli suorastaan outoa, että hän olisi vain halunnut halata tuota poikaa, pyytää anteeksi, että oli muistuttanut jostain niinkin pahasta. Mutta hän ei voinut, ei hän ei saanut. Pahat muistot saivat hänen selkäpiinsä värisemään ja hän päätti puhua toiselle jostain, mikä ehkä piristäisi tätä. "Anteeksi, en ollenkaan tajunnut.. Itsekään en saisi olla hirveästi auringossa, minulla on aina ollut herkkä iho. Vanhempani eivät ikinä sitä ymmärtäneet, itse asiassa isäni vihjaili avoimesti, että äitini petti isääni.. Mutta, se minun ongelmistani. Ja aurinkoisella säällä on ihanaa olla, mutta jos on pakko mennä uimaan, sateinen keli on parasta. Silloin vain harvat ovat paikalla ja saa uida missä ikinä haluaa." Witold hymyili toiselle, kääntyen tämän puoleen uudelleen, leikkien yhä kynällä.
|
|
|
Post by Shiro on Apr 29, 2007 18:20:55 GMT 2
"En tiedä miksi ylipäänsä tulin tänne ihoni uhalla kun aurinkokin paistaa. Mutta olet oikeassa siinä asiassa, että sateella on parasta uida." Shiro katsahti taivaalle ja huomasi auringon aikovan kadota suuren pilven taakse. Heilauttaen jalkansa aurinkotuolista hän varmisti taivaan vielä ennen kuin astui valoisalle alueelle. "Taidan tästä uskaltautua veteen." Lempeä hymy, mutta hieman myös arka käväisi Shiron kasvoilla kun hän lähestyi ujosti ja punastellen vettä. Pian hän jo olikin päässyt siihen märkään aineeseen ja sukelteli innoissaan.
|
|
|
Post by nanashi on Apr 29, 2007 20:10:35 GMT 2
Witold jäi yllättyneenä katsomaan, kun toinen päätti pulahtaa uimaan. Hän kuitekin katsoi toista onnellisena ja päätään pudistellen hän haki kamansa ja meni tämän lepotuolin vieressä olevalle istumaan ja tekemään muisiinpanojaan. Kynän päätä imeskellen hän pääsi jälleen muutaman kappaleen eteenpäin, katsellen samalla toisen leikkimistä vedessä. Hän kohautti tälle hymyillen olkiaan ja jatkoi. Hän huomasi auringon palaavan taas pikkuhiljaa, eikä hän voinut olla katsomatta kohti innostunutta poikaa, joka joutuisi pian taas palaamaan varjohin. Hiljaa hän huokaisi, joidenkin elämä oli sitten tehty rankaksi. Hiljaa hän alkoi piirtämään ujolle pojalle korttia, jossa hän teki sarjakuvamaisesti ne kaksi tyttöä, jotka olivat heitä tuijottaneet. Hän teki heistä kaksi isoa possua, jotka olivat naimisissa rikkaiden miesten kanssa ja jotka vain juopottelivat, ainakin he saisivat jotain hauskaa tyttöjen kustannuksella.
|
|
|
Post by Shiro on Apr 29, 2007 20:23:57 GMT 2
Sukellus ja pintaan. Shiro ui nyt niin paljon kuin vain pystyi ja mahdollisimman kaukana tytöistä, sillä hän ei pitänyt näiden katseista. Huomatessaan auringon aikovan paljastaa taas kasvonsa albino nousi aivan märkänä vedestä ja puristi hieman hiuksiaan, jotta pyyhe ei kastuisi aivan kokonaan. Hän istahti takaisin aurinkotuoliin ja silloin valo tuli taas kirkkaana taivaalta. "Vesi oli lämmintä. Olisit sinäkin käynyt uimassa." Hän sanoi kuivatellen hiuksiaan ja vilkuillen sivusilmällä tyttöjä, joiden läsnäolo sai Shiron punastumaan rajusti, vaikka hän ei sitä halunnutkaan näyttää. Kaivaen laukustaan narunpätkän, Shiro sitoi hiuksensa kiinni ja heitti ne sitten selkänsä taakse.
|
|
|
Post by nanashi on Apr 29, 2007 20:37:04 GMT 2
Witold hymyili toiselle ja pudisti hieman päätään. Hän repi piirtämänsä kuvan irti paperista ja näytti sitä toiselle. Hän hymyili tälle ja katseli, kuinka toinen laittoi hiuksiaan kiinni. Hän melkein toivoi, että olisi kasvattanut tukkaansa yhtä pitkäksi ja 'normaaliksi', mutta sillä ei juurikaan ollut hänelle väliä. Hän katseli toista hetken, kunnes hän käänsi huomionsa takaisin siihen, mitä oli tänne tullut tekemään: Pänttäämään historiaa. Hän jatkoi alleviivauksien tekemistä, kunnes hän käänsi jälleen katseensa toiseen. "Onko sinulla aina ollut sellainen tunne, että tytöt löytävät sinut, missä sitten oletkin?" Hän hymyili toiselle ilkikurisesti, katsellen kuinka tytöt löysivät uuden, heitäkin komeamman miehen. Witold huokaisi helpottuneena, kääntäen katseensa takaisin albiinoon. "Sinulla on kauniin väriset hiukset, tuleeko tuo väri sinulle luonnostaan?"
|
|