I hope this never ends.

[Shiro]

"Tytöt eivät pahemmin uskalla lähestyä minua, joten tuohon on hieman vaikea sanoa mitään."
Naurahtaen Shiro kietoi pyyhkeen olkapäilleen ja katseli tyttöjen uutta fanitus kohdetta. Witoldin kysyessä toisen kysymyksen Shiro haroi punastellen hiuksiaan ja katsoi muualle.
"K-kyllä se tulee luonnostaan. En pidä värjäämisestä sillä se vahingoittaa hiuksia."
Hänenkin pitäisi opiskella, mutta jotenkin se oli jäänyt tänne tultua vähemmälle, eikä Shiro ollut viitsinyt taikka jaksanut nostaa mielenkiintoaan mihinkään opiskeluun.
"Oletko itse sitten suosittu tyttöjen joukossa?"
Hän kysyi virnistäen ja nojasi aurinkotuolissa taakseppäin.

[nanashi]

Witold nyökytteli hieman toiselle, hän tunsi hyvin tunteen. Hän harvemmin sai tyttöystäviä, johtuen hänen hiustyylistään, joka karkotti suurimman osan pois. Se oli omituista, miten ihmiset kokivat jonkin poikkeavuuden sairaudeksi ja välttelivät inhoten. Mutta se oli jälleen yksi niistä monista piirteistä, mikä oli aikanaan saanut hänet tulemaan tänne. Ikään kuin hän olisi halunnut, mutta mitä sillä oli oikeastaan väliä? Ainoa asia, millä oli hänen perheessään väliä, oli hänen isänsä ura.
Witold käänsi hymyillen katseensa toiseen, hän ei ollut uskonutkaan, että tämä värjäisi omaa tukkaansa. Mutta se oli sen verran erikoisen värinen, että hän olisi uskonut jotain aivan muuta.
"Joskus olen, joskus en ole. Yleensä ihmiset vetävät minusta sen johtopäätöksen, että minulla on jokin sairaus. Sitten vain osan päässä käy läpi se, että ehkä minä näytän tältä, koska haluan. Yleensä he sitten lähestyvät minua, huomaavat pitävänsä ja siinä se."
Witold kohautti olkiaan. Hän sulki viimeinkin historian kirjansa, katsellen toista pää hieman kallellaan. Tämän silmien väri muistutti häntä jostain, muutenkin tämän olemuksessa oli jotain sellaista, mikä häiritsi häntä suunnattomasti. Mutta hän ei saanut siitä kunnolla otetta, joten hän päätti jäädä toisen seuraan katsomaan, mikä tässä oli.
"Miksi tulit uima-altaalle, jos et kuitenkaan aio mennä uimaan? Haluatko vain haikailla sen perään, mitä sinä et voi tai et saa tehdä, vai toivotko sinä, että saisit kaikesta huolimatta mennä uimaan?"

[Toki]

# nyah nyah, Tokitoki tulee nyt kiusimaan teitä. ^^ *hihittelyä* Wit, älä ihmettele noita Tokitokin arpia. ^^'' ne on peräisin... öh... leikistä. ^^'''' Ja anteeksi, että Toki antoi Witoldille kutsumanimen Wit. : D Toivottavasti tämä on okei. ^^<3#

Se pirhanan sääukko oli taas pettänyt lupauksensa. Eivät menisi lupailemaan aurinkoista ilmaa, jos sitä ei kerran ollut luvassa! Pilvisestä ilmasta huolimatta nuori poika suuntasi kohti uima-allasta, hyräillen mielessä soivaa kappaletta. "She freaking blocked me... nananaa." Pyyhkeen Toki oli heittänyt olalle niin, että se peitti paidan altakin näkyvät arvet. Onneksi selän arpia ei enää jomottanut, ja jalkakin oli paranemaan päin. Kyljet tosin olivat vielä kosketusarat.
Uima-allas putkahti yhtäkkiä esiin, ja nuori miehenalku pisti vähän reippaammin tossua toisen eteen. Syy miksi Toki oli huonollakin ilmalla lähtenyt uimaan, oli se, että poika toivoi tapaavansa Shiron altailla. Pian Toki äkkäsikin vanhemman pojan aurinkotuolilla makoilemassa. Ja tämän seurassa oli toinen Tokia vanhempi poika. Toki tunnisti toisen oitis.
Nuori miehen alku laittoi hieman vauhtia, mutta kipeä jalka muistutti ikävällä tavalla olemassa olostaan. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun nuori poika oli pelmahtanut kahden muun seuraan.
"Hei Shiro, hei Wit." Poika tervehti kaksikkoa iloisesti virnistäen. Etenkin Shiron kohdalla toisen kasvoille levisi autuas ilme.
Toki kumartuikin pian toisen luokse, ja painoi hellän suukon toisen otsalle. "Hei kulta."
Toki suoristi itsensä ja katsoi kumpaakin poikaa vuorollaan.
"En kai keskeyttänyt mitään?"

[Shiro]

#Varokaatten!!! Draama kuningatar on saapunut ja tuo tähän peliin nyt draamaa! *vakava ilme ja mahtipontinen asento*#

"Etten erakoituisi aivan kokonaan sisällä ollessani."
Shiro naurahti ja laski pyyhkeen viereensä. Kuullessaan tutun äänen, albino käänsi päätään juuri sopivasti kun Toki tuli ja suuteli häntä otsalle. Hymyillen poika nyökkäsi tervehdykseksi ja katsoi sitten lempeästi kumpaakin.
"Te...kaksi tunnette toisenne?"
Hän kysyi hieman epäröiden tarttuen nuorempaa poikaa lantiosta, vetäen tämän aurinkotuoliin, nousten itse ylös. Hän oli iloinen siitä, että Toki oli tullut ulos tähän pilviseen ilmaan. Katse kuitenkin kävi pojan vartalon läpi, eikä Shiro voinut olla ajattelematta haavoja ja arpia joita Toki mitä luultavimmin piiloitteli. Se että he kaikki tunsivat toisensa oli hyvin mukavaa, sillä nyt keskustelutkin saattoi käydä helpommin. Shiro katsahti vielä kertaalleen ystävyksiä ja huomasi sitten ilokseen auringon menneen uudestaan pilven taakse.
"Taidan tästä mennä uudestaan uimaan."
Hän sanoi ja vilkaisi vielä Tokia antaen tälle suukon, kunnes sitten lähti kohti allasta. Kaakeli maa oli kuitenkin yhä aivan märkä ja liukas Shiron viime uimisen jälkeen. Ennen kuin albino huomasikaan hänen jalkansa pettivät aivan altaan reunalla ja poika menetti tasapainonsa tipahtaen altaaseen aiheuttaen suuren loiskahduksen. Kaatuessaan Shiro oli lyönyt päänsä altaan reunaan ja oli nyt tiedottomana, uppeluksissa syvässä altaassa.

#Ja niin draamaa syntyy!!! xD#

[nanashi]

Witold naurahti hieman toiselle, hymyillen tälle. Hän ymmärsi hyvin, miltä toisesta tuntui. Kun Witold huomasi kämppäkaverinsa tulevan heidän seuraansa. Ja kuinka ollakaan, hänen hymynsä hyytyi harvinaisen nopeasti, tilalle tuli vain pingotettu tekohymy, joka ei auttanut asiaa sen enempää. Tosiasiassa, häntä alkoi ahdistamaan. Hän ei saanut henkeä. Hänen päätään särki, koska hapen puute aivoissa alkoi. Hän pystyi hädin tuskin keskittymään toisten helliin katseisiin tai mihinkään muuhun. Hän halusi tappaa kummatkin. Nyt heti. Tunne oli aivan liian voimakas, hiljaa hän alkoi puristamaan hieman liiankin kovaa kädessään olevaa kynää. Hänen selkänsä oli suora kuin heinäseiväs, hän näytti valmistautuneen hyökkäkseen. Hänen kasvoillaan oli juuri sellainen ilme, kuin hän koittaisi pidättää oksennusta. Pingoittuneen näköisesti hän hymyili, pudistaen päätään kämppäkaverilleen.
"Et tietenkään, et tietenkään.."
Rauhalliseti hän alkoi päästäämään irti kynästä, se ei vaikuttaisi mitenkään mihinkään. Hän katseli kahden kuhertelua juuri sellainen ilme kasvoillaan, joka oli pakosta väännetty. Kun hän huomasi toisen menevän uimaan, hän käänsi katseensa mukavaan kämppikseensä ja hänen ystävällinen hymyilevä naamasa kallistui asteen verran. Sanojen saaminen ulosta olisi helppoa, mutta äänensävy lupasi samaa, kuin pingoittunut katsekin. Hän olisi halunnut tappaa kummatkin siihen paikkaan.
"Joten.. Teillä taisikin olla hauskaa, kun tulit kämppään niin kuolleen näköisenä?"
Hän risti rauhallisesti jalkansa, hänen huulensa nykivät hieman, mikä ei koskaan luvannut hyvää. Hän katsoi kämppistään rauhallisesti, nielaisten vihansa alas. Karvas maku jäi suuhun, viha tuntui ylitsevuotalvalta. Hän ei kestäisi enää kauaa. Ja juuri silloin tilanne räjähti käsiin. Witold käänsi katseensa kuulleessaan oudon loiskahduksen, ja huomatesaan, että panikoivia ihmisiä parveili hänen kämppiksensä rakastajan ympärillä, hän ei voinut olla iloitsematta hetken mielessään. Jos maailmassa olisi jumala, se tappaisi tuon epäsikiön.
Hänen tapauksessaan tilanne olisi ollutkin helppo, mutta vuosien kasvatus veti hänet toisaalle. Hänen pitäisi saada toinen kuntoon, sitä häneltä vaadiittiin. Se olisi oikea teko. Hiljaa huokaisten hän lähti juoksemaan kohti onnettumuutta, joka oli kuitenkin pian ohi. Uima-altaan valvoja oli pelastanut pojan uskomattoman nopeasti ja antoi tälle nyt tekohengitystä. Poika selvityisi kyllä. Niinpä hän käänsi katseensa kohti kämppäkaveriaan, joka olisi tietenkin paniikissa tapahtuneen johdosta. Kaikesta huolimatta, Witold toivoi että poika kuolisi nyt heti. Hän pääsisi siitäkin vaivasta.

[Toki]

Toki hymy hyytyi toisen kommenttiin. 'Tiedän kyllä, ettei hän pidä homoista, mutta...' Toki hymähti vastaukseksi vain jotain epämääräistä, joka muistutti jotain ehkä ja en tiedä väliltä. Witoldin pakkohymy ahdisti nuorta poikaa.
"Unohda se."
Samassa äänekäs loiskaus keskeytti Tokin ajatuksen. Shiro oli liukastunut, mutta tämän ympärillä hääräsi jo paljon porukkaa. Poika näytti olevan hyvissä käsissä, joten Toki olisi todennäköisesti vain tiellä. Sen sijaan, että olisi lähtenyt auttamaan rakastaan, poika katsoi Witoldia, ja kohtasi tämän katseen. Nuorempi hymyili teennäisesti ja otti pari epäröivää askelta Shiroa ja ihmismassaa kohti.
Toki pääsi Witoldin vierelle, mutta ei edes yrittänyt lähemmäs Shiroa. Sen sijaan hän katsahti hieman iloisen näköiseen kämppikseensä.
"Okei, tiedän, että ihoat minua tämän takia", poika sanoi yhteen purettujen hampaiden välistä. Poika toivoi, että olisi tullut huomattavasti paremmin toimeen kämppiksensä kanssa. Ilman Shiroa näin olisi varmasti käynytkin.
"Minä en todellakaan voi sille mitään, että satuin rakastumaan tuohon idioottiin!"
Toki käänsi selkänsä kämppikselleen ja tunkeutui ihmismassan läpi. Hän kyseli uimavalvojalta Shiron vointia ja huokaisi helpotuksesta kuullessaan toisen pojan olevan vielä hengissä. Toki ei kuitenkaan tehnyt mitään muuta kuin oli kyykyssä toisen lähellä. Viime viikkoinen kaunan kanto esti tätä tarttumasta rakastaan kädestä.
"En ole vieläkään antanut sinulle anteeksi, joten olisi paras ettet kuole." Toki irvisti toiselle, ja nousi ylös.
Nuori poika suuntasi takaisin Witoldin luo, ja jäi seuraamaan tapahtumaan syrjemmältä.

[Shiro]

Shiro aukaisi silmänsä ja ehti juuri nähdä Tokin kävelemässä pois päin. Hän nousi haparoivasti istumaan valvojan avustamana ja piteli vielä hieman sekaisin olevaa päätään. Saatuaan valvojan vakuuttuneeksi siitä, että oli kunnossa Shiro nousi seisomaan ja suuntasi kulkunsa kohti aurinkotuoleja. Nopea vilkaisu Tokiin ja Witoldiin kertoi albinolle, että jotakin oli ehtinyt tapahtua sinä aikana kun hän oli ollut tajuton. Hän ei pitänyt siitä kuinka nämä katsoivat toisiaan. Tuntien itsensä syylliseksi tähän ilmapiiriin, Shiro istahti tuolille ja veti jalkansa koukkuun, laittaen kätensä niiden ympärille. 'Olen pahoillani...... ' Hän mietti itsekseen ja painoi kasvonsa polviaan vasten. "Olen pahoillani, että olen osa elämäänne...." Hän sanoi hiljaa mumisten ja tunsi pienen kyyneleen tulevan. Shiro kuitenkin toivoi, ettei kukaan nähnyt sitä hänen muutenkin vesipisaroita täynnä olevista kasvoista. Aurinko oli uudelleen tullut esiin ja lämmitti mukavasti kaikkia. Siellä hän taas istui varjoissa.

[nanashi]

Witold naurahti hieman, hänen äänensä pysyi tasaisen ystävällisenä, vaikka hän olikin lievästi sanottuna pettynyt. Miksi heikko, mitätön albiino ei kuollut? Hän ei suostunut paljastamaan tätä ajatusta ikinä kenellekään, sehän olisi ollut jopa epäkohteliasta. Niinpä poika keräsi hiljalleen kamojaan, palauttaen kynänsä takaisin Shirolle.
"Et sinä ole mitään pilannut. Rakas kämppäkaverini vain muistutti, että tänään on minun tiskivuoroni. Vihaan tiskaamista yli kaiken, ja se sai minut hieman.. Pois tolaltani. Et suinkaan sinä."
Witold tiesi, kuinka avuttomolta hänen hätävalheensa mahtoi kuulostaa, mutta hän olisi tappanut itsensä, jos hänen olisi pitänyt kertoa totuus: Hän ei sietänyt homoja, hän vihasi homoja, ja toivoi kummankin kuolevan. Mutta ei siinä mitään, ei siinä mitään. Hän pääsisi pois noiden kahden luota. Ja mitä kauemmas hän pääsisi, sen perampi. Witold antoi hymyillen kynän takaisin Shirolle, katsellen kaksikkoa hymyillen.
"Joten, minä taidan mennä tästä tiskaamaan. Mutta jääkää te toki tänne. Eihän teillä ole mitään kiirettä."
Witold tiesi painottavansa sanojaan hieman liikaakin, mutta hän halusi tehdä kummallekkin yhden asian selväksi; Hän ei heitä halunnut enää tänään nähdä, ja mitä ikinä kaksikko tekisikin, hänen ja Tokin asuntoon oli turha tulla. Sanojensa vakuudeksi lähti kohtelias nuorukainen matkaan, kohti asuntolaa ja olematonta tiskivuoroa. Tosin, tiskejä kertyi kun ei tiskannut, joten hän ei periaatteessa valehdellut.

[Toki]

Toki seurasi vierestä Witoldin pikaista hätävalhetta. 'Aivan, tiskivuoro. Hienoa. Toisaalta, tiskaamista kyllä riittää.' Toki kyllä tiesi mistä asia kiikasti, mutta ehkä Shiron olisi parasta olla tietämättä. "Hän vihaa homoja, ja sen takia hän vihaa meitä." Haha, hyvä juttu. Witoldin sitten ilmoittaessa poistuvansa, Toki teki pienen hurraahuudon sisällään. Jaa miksi? Hyvä kysymys.
"Ehkä niin on parempi, ettei kasaannu yhtään enenpää tiskejä." Toki käänsi selkänsä Witoldille ja katseli hieman huolestuneena Shiroa. Vielä varmistuen, että Witold oli poistunut keskuudesta, Toki hyökkäsi Shiron kimppuun.

"Kai sinä olet kunnossa?" Toki kysyi tältä huolestuneena. Pienesti hymyillen Toki pyyhkäisi vesipisaroihin sekoittuneen kyyneleen Shiron poskelta. Hän tunsi tämän jo sen verran hyvin, että erotti kyyneleen vesipisarasta.
Shiro ainakin näytti olevan kunnossa, joten kuten. Toki istahti tämän viereen aurinkotuolille ja silitti poikaystävänsä hiuksia. 'Ihan sama mitä Witold meistä ajattelee. Shiro tulee aina olemaan prinsessani. Tai ainakin hetken vielä.'

[Shiro]

Shiro kehräsi hiljaa Tokin silityksille ja laskeutui sitten tämän syliin puoliksi makaamaan.
"Olen. Ei tarvitse huolehtia."
Albino sanoi hiljaisella äänellä ja nosti sitten päätään hieman ylöspäin. Taivaalla ei näkynyt pahemmin ollenkaan pilviä, joten Shiro ei luultavasti pääsisi ollenkaan enään uimaan. Mitä luultavimmin hän ei olisi muutenkaan mennyt tapahtuneen jälkeen. Witoldin äkillinen suuttumus, jos sitä nyt sellaiseksi pystyi kutsumaan, jäi häiritsemään Shiro ja hän halusi joskus korjata asian. Heistä oli juuri tulossa ystävät, tai niin Shiro oli luullut. Mikä oli muuttanut toisen niin rajusti?
"Mitä jos menisimme sisään? En taida mennä enään uimaan, enkä viitsisi vain olla täällä varjossa."
Shiro nousi ylös annettuaan Tokille pienen suukon ja keräsi tavaransa kokoon.
"Lähdetäänkö"
Hän sanoi lähtien kävelemään takaisin sisälle.