Post by gwyneth on Apr 1, 2006 21:02:20 GMT 2
Gwyneth seisoi kylmän veden äärellä ja uitti pieniä jalkojaan vedessä. Musta tiukka toppi myötäili nätisti tytön ruumista ja valkoinen polvimittäinen röyhelihame kruunasi asukokonaisuuden. Hiukset tytöllä oli tapansa mukaan auki, jotka lepattivat ilmavasti hennon tuulen mukana.
Gwen oli vasta saapunut Saint Lyonsiin eikä tuntenut koulusta vielä ketään. Tyttö oli jo vienyt tavaransa omaan huoneeseensa, muttei ollut halunnut jäädä sinne yksin istumaan. Joten Gwen oli päättänyt lähteä tutkimaan koulua, ja oli sitten päätynyt ensimmäseksi rannalle.
Tuuli oli lievä ja aurinko porotti nätisti tytön kasvoihin, saaden ne näyttämään ruskettuneilta. Gwen levitti kätensä sivuilleen ja käveli vähän syvemmälle veteen. Vesiraja ylettyi jo lähelle polvea.
'Niin kaunista' Gwyneth ajatteli ja kääntyi hetken mietiskelyn jälkeen ympäri, kävellen rantaan. Tyttö istahti hiekalle ja katsoi tyyntä vettä. Gwen oli aina pitänyt vedestä. Aina siitä asti kun oli ensimmäisen kerran siihen koskenut. Aina.
Gwyneth hymähti itselleen ja lösähti selälleen maahan. Hän katseli pilvettömälle taivaalle ja kuunteli lintujen laulua hymyillen.
'Ehkei tämä koulu sitten olekkaan niin kamala' Tyttö ajatteli ja sulki silmänsä. Totta oli että Gwen oli pelännyt hiukan tulla uuteen sisäoppilaitokseen tuntematta ketään entuudestaan. Mutta eniten Gwyneth pelkäsi että ei sopeutuisi tänne ja että tyttö ei löytäisi ollenkaan kavereita itselleen. Vaikka Gwyneth olikin sosiaalinen, hän epäili aina omia ihmissuhteitaan kaikin puolin.
Gwyneth huokaisi ja avasi silmänsä, huomaten että joku seisoi auringon edessä luoden tytön naamalle varjon. Gwen nousi nopeasti, vähän jopa säikähtäen ylös ja kääntyi tulijaan päin. Tyttö veti ihmettelevän ja kysyvän ilmeen naamalleen katsoen sitten tulijaan hiustensa, jotka olivat valahtaneet naamalle, välistä.
[njah, joku mukaan, juu :>]
Gwen oli vasta saapunut Saint Lyonsiin eikä tuntenut koulusta vielä ketään. Tyttö oli jo vienyt tavaransa omaan huoneeseensa, muttei ollut halunnut jäädä sinne yksin istumaan. Joten Gwen oli päättänyt lähteä tutkimaan koulua, ja oli sitten päätynyt ensimmäseksi rannalle.
Tuuli oli lievä ja aurinko porotti nätisti tytön kasvoihin, saaden ne näyttämään ruskettuneilta. Gwen levitti kätensä sivuilleen ja käveli vähän syvemmälle veteen. Vesiraja ylettyi jo lähelle polvea.
'Niin kaunista' Gwyneth ajatteli ja kääntyi hetken mietiskelyn jälkeen ympäri, kävellen rantaan. Tyttö istahti hiekalle ja katsoi tyyntä vettä. Gwen oli aina pitänyt vedestä. Aina siitä asti kun oli ensimmäisen kerran siihen koskenut. Aina.
Gwyneth hymähti itselleen ja lösähti selälleen maahan. Hän katseli pilvettömälle taivaalle ja kuunteli lintujen laulua hymyillen.
'Ehkei tämä koulu sitten olekkaan niin kamala' Tyttö ajatteli ja sulki silmänsä. Totta oli että Gwen oli pelännyt hiukan tulla uuteen sisäoppilaitokseen tuntematta ketään entuudestaan. Mutta eniten Gwyneth pelkäsi että ei sopeutuisi tänne ja että tyttö ei löytäisi ollenkaan kavereita itselleen. Vaikka Gwyneth olikin sosiaalinen, hän epäili aina omia ihmissuhteitaan kaikin puolin.
Gwyneth huokaisi ja avasi silmänsä, huomaten että joku seisoi auringon edessä luoden tytön naamalle varjon. Gwen nousi nopeasti, vähän jopa säikähtäen ylös ja kääntyi tulijaan päin. Tyttö veti ihmettelevän ja kysyvän ilmeen naamalleen katsoen sitten tulijaan hiustensa, jotka olivat valahtaneet naamalle, välistä.
[njah, joku mukaan, juu :>]