Tennistä pelaamassa?

[Yoru]

[[ Eli Iltsu tänne näin, Charliella. ^^ ]]

Mustatukkainen poika nojasi tylsistyneenä vasten tennisverkon tolppaa, mailaa heilutellen kädessään. Hän muisti hyvin kuinka aina ennen nuorukainen pelasi innokkaasti tennistä, mutta se oli loppunut lyhyeen, kun hänen kätensä oli murtunut pienessä tappelussa. Sen takia Yorun innostus oli laskeutunut tenniksessä, kun hän ei ollut päässyt pelaa moneen kuukauteen ja siinä hän nyt taas oli; tenniskentällä, mailan kanssa.
Poika virnisti omahyväisesti ja katsahti ympärillensä etisen katseellaan tennispalloa, mutta sellaista ei löytynyt.
”Huono tuuri”, Yoru mumisi ja nosti kättään, pidellen vahvasti mailaansa. ’Olisi ollut mahtavaa pelata taas tennistä pitkästä aikaa’, hän ajatteli ja laski kätensä alas, katse laskeutuen maahan. Sinimustat suortuvat liikahtivat hiukan ja Yoru tiputti mailan kädestään, istuutuen samalla maahan. Nuorukainen haroi mietteliäänä tukkaansa ja ummisti silmiään kuunnellen rentona hiljaisuutta.

[[ Anteeksi lyhyttä, mutta on taas kokeita paljon koulussa ja nettissäkin opiskelen lähinnä. x__X Yritän olla silti katiivinen ja tehdä pitempää roolia. Roolin alottaminen on vaan aina niin tylsää.]]

[Charlie]

[[Anteeki kun on kestänyt ja tuli näin lyhytkin ><; Mutta koulu vie paljon aikaa]]

Charlie asteli kohti tenniskenttää koulupuku päällään, hän oli lainannut mailan ja palloja kaveriltaan ja päättänyt kokeilla tennistaitojaan vuosien jälkeen. Hän oli pelannut tennistä viimeksi peruskoulussa ja siitä oli kauan. Charlie astui kentän porteista sisään ja tiputti mailan ja pallot maahan viereensä, hän venytteli käsiään ja haukottelikin kunnes huomasi pojan istuvan maassa kentän toisella puolella. Poika asteli hiljaa toisen luo ja laski kätensä tämän olkapäälle: ”Hei, kukas sinä olet?”, Charlie kysäisi ja katsoi toista kysyvästi.

Hän istuutui toista vastapäätä ja tuijotti tätä silmääkään räpäyttämättä. ”Minä olen Charlie, Charlie Wood”, hän sanoi hymyillen. Miksi hänen piti aina mennä puhumaan kaikille tuntemattomille ihmisille, jotka hän oli ehkä vain kerran nähnyt koulussa tai muualla, muttei ollut muuten heidän kanssaan tekemisissä, miksei hän ikinä voinut antaa muiden olla rauhassa. Siinä mielessä poika ei pitänyt itsestään hän oli liian tunkeileva ja sekaantui aina toisten asioihin, siksi hänellä ei ollutkaan montaa ystävää.

[Yoru]

Yoru tuhahti kevyesti tuntiessaan jonkun laskevan kätensä hänen olalleen. Toisen kosketus oli ollut mukavan tuntoinen, mutta nuorukainen ei sen koommin noteeranut sitä, nousi vain seisomaan ja kohotti leukaansa katsoen toista poikaa sinertävän otsatukkansa takaa.
'Nh, Charlia?' poika ajatteli kuulessaan toisen nimen. Ei hullumpi nimi, sopikin aika hyvin tuolle kyseiselle pojalle. Yoru murahti hiljaan, hieroi jäykkää niskaansa ja vilkaisi muualle mietteliäänä, kunnes nuorukainen siirsi taas kiusallisesti tutkivan katseensa Charlieen.
"Minä olen, James, James Bond", hän tokaisi kasvot peruslukemilla ja liikautti hiukan päätään katsoakseen taas muualle välinpitämättömänä. Tässä koulussa toden totta oli monenlaista porukkaa. Jotkut hädin tuskin uskalsivat puhua ja toiset taas tulivat juttelemaan tuon tuostakin. Ei kai siinä mitään vikaa ollut. Ihan hyvähän se vaan oli, että ihmiset osasivat olla sosiaalisia, toisin kuin Yoru.
Japanilaispoika haroi tukkaansa ja hän noukki mailansa automaattisesti maasta, pidellen sitä vahvasti kädessään. Oliko Charlie tulossa haastamaan Yorua muuten peliin, vai? Peli ei todellakaan tekisi pahitteeksi, varsinkaan, jos Charlie olisi hyvä pelaamaan.
"Osaatko pelata kuinka hyvin tennistä?" Yoru kysyi ja heilautti mailansa olkansa päälle, paino vasemmalla jalalla ja pää hiukan kallellaan.