Vihaa purkamassa

[katsuya]

Katsuyan ensimmäinen päivä koulussa ei ollut alkanut mainiosti. Ai mitä oli tapahtunut? No, Saeko oli kadonnut! Hänen siskonsa oli kadonnut, ja... joku voisi tehdä jotakin. Nuorukainen pudisti moiset asiat mielestään, jatkoi vain matkaansa. Ei. Hän ei enää koskaan päästäisi toista silmistään. Ei koskaan. Poika oli niin ajatuksissaan, ettei tajunnut saapuneensa pesäpallokentälle. Katsuya tarkkaili hetken aikaa ympärilleen. Täällä oli yllättävän vähän väkeä. Hienoa! Nyt kukaan ei häiritsisi häntä. Eikä tuijottaisi. Katsuya ei mielestään ollut mitenkään erikoisen näköinen, saatikka komea, mutta silti tytöt aina kikattivat hänen lähellään. Se oli sietämätöntä! Vaaleat hiukset lepäsivät tyylikkäinä hänen sinisten silmien edessä. Molempien korvien kultarenkaat säihkyivät auringossa. Paksuhkot huulet kielivät synkkyydestä.
'Jos en pian löydä häntä, mitä tahansa ehtii tapahtua!' Katsuya ajatteli. Pieni ääni vastasi ilkeällä äänellä:
'Etkö ole hiukan liian ylihuolehtivainen? Saeko on jo 16-vuotias, eiköhän hän itse osaa huolehtia itsestään?'. Katsuya huomasi taas ajattelevansa itsensä kanssa, ja huokaisi turhautuneena. Voisiko tämä päivä huonommaksi mennä? Aurinkokin paahtoi hänen niskaansa kuin grillatakseen sen.
Vähällä piti, ettei Katsuya kompastunut pesäpallomailaan. Poika päästi muutaman valitun kirouksen suustaan, ja kyykistyi alas katsomaan mailaa. Muristen hän nappasi sen kätösiinsä, otti myös pallon maasta. Katsuya ei ollut koskaan ollut hyvä pesäpallossa. Lyönnit olivat kuulemma liian heikkoja. Nyt nuori mies kuitenkin heitti pallon ilmaan, ja odotti silmät sirrillään. Ratkaisevalla hetkellä hän heilautti mailaansa, ja.... niinpä tietysti. Pallo putosi suoraan maahan, pomppi hetken aikaa kuin ilkkuakseen hänelle. Katsuyan suusta pääsi ärähdys, ja hän toisti tuon liikkeen ainakin kahdesti. Viimeisen kerran hän heitti pallon ilmaan, ja odotti ehkä noin sekunnin. PAM.
Pallo lensi komeassa kaaressa melkein kentän laitaan saakka. Katsuya jäi tuijottamaan tuota näkyä perin mykistyneenä. Sitten pieni hymy levisi hänen kasvoilleen, kunnes se oli oikea kunnon virne. Hän piti mailaa edelleen kädessä.
"Siitä sait, hemmetin pallo. Opithan olematta ilkkumaan minulle", tämä huudahti voitonriemuisena.

[Dayako]

[[ Haittaako, jos tulen tähän Dayako pojallani, kun ei muitakaan näkynyt? n__n; ]]

Dayako istui tenniskentän reunalla olevalla penkillä otsatukka peittäen pojan kirkkaan vihreitä silmiä. Hänen katseensa seurasi vanhemman pojan tekemisiä, jotka olivat aika huvittavia. Raivonpuuskia, pallon kanssa tappelemista ja puhumista tennispallolle. Tämä kaikki näytti todella huvittavalta nuoremman pojan silmissä ja kasvoista saattoi tulkita hyvinkin ilkikurisen, mutta ystävällisen hymyn. Dayako nojautui taaksepäin taittaen kätensä niskansa taakse. Valkoinen kauluspusero kahisten liikkeestä poika suoristi laihoja jalkojaan ja yskäisi muutaman kerran ujosti. ”Kaikki hyvin?” hän kysyi vanhemmalta pojalta kallistaen arasti päätään. Eihän sitä koskaan tiennyt miten tuollainen hullulta vaikuttava ventovieras reagoisi tuntemattoman nuorukaisen kyselyyn. Tukkaansa haroen Dayako hymyili toiselle pieni puna poskillaan. Hän näytti niin viattomalta kuin vaan pystyi ja varsin söpöltäkin, mutta ei tarkoituksella. Japanilaispoika ei välittänyt miltä näytti, sisäinen kauneus oli hänen mielestä tärkeämpää. Niskaansa hieroen Dayako noukki tennismailan käteensä ja heilautti sitä hiukan arvioiden sen toimivuutta. ”Hieno lyönti muuten. Ei minulta onnistuisi”, hän sanoi ja hymyili viehättävästi otsatukkansa takaa. Poika puhui totta, eihän hänellä ollut lähes ollenkaan lihaksia, joten kaikki pelitkään eivät tältä onnistuneet laisinkaan. Juoksukilpailuissa Dayako oli joskus menestynyt, mutta hänen nilkkansa olivat alkaneet antamaan periksi. Sekin harrastu loppui pahaan nyrjähdykseen, joka ei kuitenkaan enää poikaa vaivaisi, jos hän ei rasittaisi jalkaansa. Vaaleita huuliaan nuolaisten Dayako katseli toista poikaa jälleen tarkemmin. ´Aggressiivinen?´ hän mietti ja nojautui jälleen taaksepäin. Olikohan sittenkään hyvä ajatus alkaa puhumaan toiselle pojalle?

[katsuya]

[[Minun puolestani saat liittyä mukaan peliin, mutta unohdin näköjään mainita että tämä peli olisi minun ja Navin. Mutta kunhan Navi saapuu, voimme kysyä hänen mielipidettä. Mutta jos viitsit, niin voit kyllä pitää hahmosi sen aikaa täällä ^^]]

[Dayako]

[[ Juuh. ^^ No toivottavatsi sei haittaa, vaikak tunkisinkin tähän, mutta jätän tein kyl rauhaan, jos haluatte. n__~ ]]

[navi]

[Äääh, sorppa meni taas kauan ennenkuin tänne asti ehdin. ;D Ei mitään Dayako, kiva kun on enempi porukkaa. Eli järjestys on sitten Katsuya, Dayako ja Navi.]

Navi asteli tenniskentän laitaa ja seuraili sivusilmällä poikien jutustelua. "Plaah, täällä ei ole koskaan mitään mielenkiintoista tekemistä." Navi tuhahti itsekseen hiljaisella äänellä. Tyttö ei ollut ikinä pelannut pesistä ja katseli toisen pojan touhua hieman kummissaan. "Hei, mitä te oikein touhuatte!!!" Navi kääntyi huutamaan pojille ja lähti kävelemään heitä kohti. Oikeastaan tyttö ei ollut harrastanut ikinä mitään muuta liikunnallista kuin tanssia. "Öö. Mitä te oikein puuhailette? Viskotte palloja toiseen päähän kenttää? Sry, mitä ideaa?" Navi totesi hieman inhottava viba äänessään. Tyttö suoristi paitaansa ja istahti maahan risti-istuntaan.

[Anteeks, ei tule nyt tekstiä ja on vähän kiire, kirjottelen ens kerralla vähän enemmän. ]

[katsuya]

[[ Selvähän se ]]

Voitonriemu katosi sen sileän tien, kun Katsuya kuuli pienen yskäisyn takaansa. Poika käännähti rajusti, ja katsoi (mielestään) pikkuista ipanaa varpaista päänuppiin. Hän tuhahti.
"Tietysti on", hän mutisi, ja nappasi toisen pallon maasta, ihan hänen jalkojensa juuresta. Poika mittaili sitä katseellaan, aivan kuin arvioidakseen oliko siitä vastusta hänelle. Katsuyalle kaikki oli kilpailua; ihan kaikki. Sivusilmällään vilkaisten 18-vuotias poika tutkaili paremmin toista. Tämä oli aika... miten sen nyt sanoisi... Tuo poika näytti aika... söpöltä. Katsuya värähti jo omia ajatuksiaan, ja päätti keskittyä palloon. Vaaleahiuksisen pojan käsissä oleva maila heilahteli hiukan. Katsuya oli juuri valmiina lyömään, kunnes 'pikkupojan' lausahdus keskeytti nuorukaisen täysin.
"Ei onnistunut ennen minultakaan. Odotapa, että olet vihainen, niin johan pallo lentää", hän sanoi aiottua ystävällisemmin. Nyt tämä tarttui palloon päättäväisen uhmakkaana, ja heitti pallon ilmaan. Poika heilautti mailaansa. Mutta taas hänet kuitenkin keskeytettiin. Tällä kertaa huuto kuului selvästikin naispuoliselle henkilölle. Katsuya ehti jo tuhahtaa alistuneena, kunnes kääntyi ja pakotti kasvoilleen mahdollisimman tyynen ilmeen. Lähellä oleva poika huomaisi varmasti kuitenkin, kuinka hänen ohimossa nyki. 'Ei hitto, eihän tästä tule mitään', hän ehti jo huokaista mielessään.
Tyttö, joka asteli tarmokkaasti heitä kohti, omisti syvänmustat hiukset. Katsuya pelkäsi pahinta. Kun tämä neiti alkoi puhua, oli vähällä ettei Katsuya räjähtänyt. Hän hillitsi itsensä, mutta vain juuri ja juuri.
"Etkö ole ennen kuullut pesäpallosta? Enkä minä itse asiassa pelaa, purkaan vain vihaani", hän mutisi sarkastisesti. Tyttö taisi luulla olevansa kaikkitietävä. Ja Katsuyaa se ärsytti suunnattomasti. Tosin, mikäs poikaa nyt ei olisi ätsyttänyt. Joten asiassa ei sinänsä ollut mitään henkilökohtaista. Vaaleat hiukset pyyhkäistiin jälleen kerran silmien edestä pois, tälläkin kertaa turhaan. Ja jottei poika olisi ihan menettänyt malttiaan, ja löi uudestaan palloa, ja se lensi vain hiukan lyhyemmän matkan kuin ensimmäinenkin. Kappas, tämähän olikin ihan kivaa...

[Dayako]

Dayako kuunteli vanhempaa poikaa pyöritellen mailaa käsissään mietteliäänä. Hänen katseensa oli kuin naulittu tuohon lyömiseen tarkoitettuun puukappaleeseen, joka oli maalattu hiukan piristäväksi. Japanilaispoika säpsähti hiukan huomatessaan naishenkilön sivummalle. Hän katsoi tytön ulkonäköä – ei paha, mutta Dayakohan ei oikein naisista välittänyt, jos ollenkaan. Eikä ulkonäkö merkinnyt hänelle mitään. Vain luonne oli tärkein. Tummaa tukkaansa haroen poika laski katseensa taas vanhempaan henkilöön, Katsuyaan. Pieni, karhea huokaisu karkasi vaaleiden huulien välistä ja Dayako hymyili jälleen, ilman merkitystä. Hänen poskensa punoittivat hiukan, joka lisäsi tämän viattomuutta ja otsatukka peitteli vihreitä silmiä, jotka paljastivat lähes kaikki pojan ajatukset, kunhan niitä osaisi tulkita. Valkoinen kauluspusero kahisten, Dayako nousi seisomaan ja laski pesismailan olalleen, siirtäen otsatukkansa silmiensä edestä. Hän ei puhunut laisinkaan, sillä ei keksinyt mitään sanottavaa. Poika tyytyi vain hymyilemään lapsellisen viehättävästi. ´Olisiko vain parasta lähteä? Sana varmaan tuota toiselta turpiini, jos teen yhdenkään väärän liikkeen, tai sanon jotain kohtuutonta..´ Dayako ajatteli ja painoi katseensa hiukan huolestuneena alas. Hän tiputti mailansa maahan, joka päästi kumeita kolahduksia ja poika katsahti sivulleen ilmeettömästi huultaan purren. ´Vai yrittäisinkö tutustua?´ poika mietti ja katsahti toista poikaa nopeasti silmiin hymähtäen. Tämän jälkeen Dayako vilkaisi tyttöä ja hymähti tällekin suloisen viattomasti. Siinähän poika onnistukin parhaiten.

[navi]

Navi piirteli kuvioita hiekkaan ja katseli poikia, vuorollaan kumpaakin. Tyttö osasi olla halutessaan ilkeä ja sitä hän usein olikin. Totta puhuen hänellä oli lähes aina joku rooli päällä, joten tyttöön itseensä oli aika vaikea tutustua. "Olisi varmaan pitänyt säästää noi vihanpurkaukselta." Navi mietti taakse päin ja ehkä hieman toivoikin voivansa korjata asian. "Meillä päin ei pelata, mikä ihme se oli... pesä-palloa." Navi sanoi ja hymyili ensimmäistä kertaa. "Haluaisiko jompi kumpi opettaa mut lyömään tota palloo tolla puu jutulla... Onko toi muuten joku maila?" Navi hokasi ja seuraili poikia, jotka eivät selvästikkään tykänneet tästä kovin paljoa. Tyttö tiesi olevansa hieman äksy, tai ilkeä, miten sen ikinä tahtoikaan esittää. Pitkä, kireä hiljaisuus valtasi ilmatilan lähialueilta. "Ääh." Navi tuhahti mielessään. Hän oli lähes ammattilainen luomaan vaivautunutta ja kireää tunnelmaa. "Sanokaa nyt joku jotain. Ihan sama mitä, pliiis." Tyttö toivoi mielessään ja oli jo vähällä kadota paikalta. "Joo okei mä ymmärrän teidän pointin mun pitäis ajatella enemmän mitä sanon, oon vähän ajattelematon ok, mutta antakaa mulle toinen mahdollisuus, älkää olko noin tuomitsevia." Tyttö yritti anoa mielessään ja jatkoi kukkasten ja sydämmien piirtelyä hiekkaan.

[katsuya]

Komea japanilaispoika tähysteli pallon perään, kunnes totesi että sitä ei kannattanut mennä hakemaan noin kaukaa. Katsuya loi pitkän, läpitunkevan katseen nuorempaan poikaan, jonka hän arveli olevan ehkä noin viisitoista kuusitoista vuotias. Katsuya ei osannut sanoa varmasti. Sitten sinisten silmien katse liukui tyttöön. Pojan ilme muuttui todella hämmästyneeksi. Eikö tämä ollut koskaan kuullut pesäpallosta? Kiesus.. Mutta kun hän kuuli, ettei sitä pelattu laisinkaan siellä, mistä hän tuli, antoi poika asian olla. Onneksi.
Katsuya epäröi hetken mustahiuksisen neidon pyyntöä. Opettaa? Ei hänestä paljoa opettajaksi ollut, muttah.. Viimein tämä huokaisi, haroi vielä vaaleita hiuksiaan, ja nyökkäsi.
"Hyvä on, mutta voin vakuuttaa sinulle, että en ole mikään mestari opettamisessa", hän varoitti näin aluksi. Katse siirtyi taas toiseen poikaan. "Osaatko pelata pesäpalloa laisinkaan? Tiedätkö sääntöjä?" hän kyseli tältä nyt lähes rauhoittuneena, vaikka kasvoilla pyörikin hieman turhautunut ilme. Viimein sekin muuttui ystävälliseen hymyyn, joka komisti tämän kasvoja entisestään. Kultarenkaat korvissa kimaltelivat iloisina auringon säteiden niihin aina osuessa.
Katsuya otti pari askelta poispäin, ja katsoi Naviin. Hän nyökkäsi tälle uudestaan. "Tämä on siis maila, ja tämä" -- poika otti maasta uuden pallon -- "on pallo. Itsestäänselvyyksiä, ainakin tähän asti. Noniin, tules tänne", hän kehotti tyttöä, ja kipaisi nopeasti hakemassa toisenkin mailan. Hän tarjosi sitä toiselle. "Tämä on muuten helpompaa, jos tiedämme toistemme nimet. Olen Katsuya", hän ilmoitti nopeasti. Varsin harvinaista, tämä nopea tutustuminen ei ollut laisinkaan Katsuyan tyylistä.
Sitten poika otti kunnon asennon, heitti pallon ilmaan, ja löi. Nyt se lensi kohtuullisen pitkälle. Poika kohautti olkiaan. "Ideana on se, että kun pallo heitetään ilmaan, koitat osua siihen ja lyödä sen mahdollisimman pitkälle. Normaalisti pelissä olisi vastustajia ulkokentällä ottamassa palloa kiinni, mutta nyt meitä on vain kolme, joten..." Lause vaimeni siihen. Katsuya tarkisti, että kaikki pysyivät perässä. Tai ainakin tyttö, tällä ei näyttänyt olevan hajuakaan siitä, miten tätä pelattiin. Ei tosin ollut Katsuyallakaan. Hän oli vain muutaman kerran nähnyt poikia pelaamassa tätä peliä.

[Dayako]

Dayako kohautti olkiaan ujosti. ”Minusta ei ole pelaamaan pelejä”, hän mumisi ja seisoi paikoillaan katsellen maata innottomasti. ”Olen muutenkin liian kömpelö”, poika lausahti hyvin hiljaa ja nosti sitten katsettaan hymyillen vienosti ja ujosti. Tukkaansa haroen hiukan Dayako vilkaisi maassa lojuvaa mailaa ja kuunteli ohi mennen vanhemman pojan opetusta. Japanilaisnuorukainen tuhahti pitkäveteisyydestä ja nosti sitten katseensa korkeammalle. Hän ei nähnyt sielläkään mitään kiinnostavaa, joten vihreät silmät kääntyivät Katsuyaa ja Navia kohti. Hiukan punehtunutta poskeaan hieraisten Dayako hymähti arasti, ellei hiukan myöntyvästi. ”Minun nimi on Dayako”, poika lausahti osatukkansa suojista ja suoristi ryhtiään. Nyt hänen katseensa siirtyi Naviin, tyttöön, jonka nimi ei ollut tullut vielä pojan tietoon. Valkoista puseroaan suoristaen Dayako kyykistyi ja kosketti mailaa hennosti, ottaen sen pian herkkään käteensä. Poikahan oli lähes tulkoon lihakseton. Huuliaan nuolaisten hän nosti katseensa jälleen Katsuyaan hymyillen pojalle ystävällisesti. Tosin Dayakon katseesta näki epävarmuus ja arkuus.

[[Lyhyttä pukkaa. x__x]]

[navi]

Navi nousi ylös hiekalta ja tarttui Katsuyan tarjoamaan mailaan.
"Ai joo, mä olen Navi, hauska tutustua." Tyttö sanoi ja heilautti kättään tervehdykseksi molemmille. Tyttö päätti yrittää lyödä. Navi nappasi maasta pallon ja heitti sen muutaman metrin päänsä yläpuolelle. Tyttö korjasi hieman asentoaan ja huitaisi mailalla ilmaa. Pallo putosi maahan ja kieri jonkin matkaa. "Mä taidan olla aika lahjakas." Tyttö nauroi itselleen ja tarkoitti päin vastaista. "Täytyy vähän skarpata." Navi ajatteli ja heitti palloa jälleen Katsuyan näyttämällä tavalla. Tulos oli täysin sama kuin edellisellä kerralla. Tyttö nauroi itseironisesti. "Dayako, ole kiltti ja tule yrittämään. En halua yrittää yksin, tämä on toivotonta!" Navi pyysi poikaa mukaan ja viittoi tätä luokseen.
"Olen syvältä." Tyttö totesi puoli ääneen ja viskasi pallon taas korkeuksiin. Navi skarppasi jälleen ja kiinnitti huomionsa vain palloon. Tällä kertaa pallo osui kuin osuikin mailaan, mutta ei lähellekkään toivotulla tavalla. Pallo kimposi mailasta muutaman metrin eteenpäin ja törmäsi sitten maahan. "Taidan pitää tätä mailaa liian viistosti?" Navi kysyi ja vilkaisi Kaysuyaa kulmat kurtussa. Tyttö haki pallon ja jäi odottamaan toisten lyöntejä, jotka takuu varmasti olivat ammatti suorituksia omiensa rinnalla.
"Toivottavasti harjoitus tekee mestarin, tämä on oikeastaan aika toivotonta, mutta hauskaa." Tyttö totesi ja nojaili mailaansa.