Post by summer on Aug 10, 2006 22:42:19 GMT 2
Summer nyökkäsi hyväksyvästi pojan sanoille.
"Minäkin ratsastin muutama vuosi sitten", hän sanoi.
"Jostain syystä innostukseni lopahti."
Hän tiesi kyllä itse varsin hyvin, miksi innostus ratsastamiseen ja kaikkiin muihinkin harrastuksiin oli lopahtanut. Alettuaan kulkemaan silloisen poikaystävänsä Peterin ja tämän ystävien kanssa, tyttöä oli alkanut kiinnostaa hieman erilaiset asiat, suuret bileet, alkoholi, seksi ja huumeet. Ainoa asia johon hän ei koskaan ollut kyllästynyt, oli laulaminen.
Nämä mietteet Summer piti kuitenkin ominaan, hän ei halunnut kertoa liikaa ajasta ennen Ranskaan muuttoa vaikkei katunutkaan oikeastaan mitään mitä oli tehnyt. Päinvastoin, hän ikävöi ystäviään Los Angelesissa. Muuton myötä hän oli toki löytänyt uusia ystäviä, mutta eivät he koskaan olleet täyttäneet Losiin jääneiden ystävien paikkaa. Uudet ystävät eivät olleet olleet sellasia joihin Summerin vanhemmat olisivat hänen halunneet tutustuvan. Sama meno oli jatkunut myös Ranskassa, siksihän tyttö oli sisäoppilaitokseen joutunut. Hän oli tehnyt päätöksen ennen lähtöään, hän ei ikinä olisi vanhemmilleen mieliksi ja viihtyisi täällä. Tytön täytyi kuitenkin myöntää että oli hän alkanut viihtyä.
Summer havahtui mietteistään. Hän ei siksi kovin mielellään puhunut menneisyydestään, ettei olisi antanut aivan vääränlaista kuvaa itsestään. Olihan hän sentään jonkun verran rauhoittunut viimeisen vuoden tai parin aikana. Tosin tilalle oli tullut jotain muuta, syömishäiriö. Sekin oli asiaa josta Summer ei mielellään puhunut. Totta puhuen hän kielsi anoreksian. Ihmisten vihjailut hänen laihasta olemuksestaan olivat suututtaneet häntä, koska hän ei nähnyt itseään siten. Hänen veljensä Colin oli oppinut olemaan puhumatta aiheesta vaikka olikin huolissaan siskostaan. Vanhemmatkin olivat pikkuhiljaa huomanneet, ettei tyttö nähnyt omaa ongelmaansa. Niimpä he lakkasivat hössöttämästä. Se sopi Summerille paremmin kuin hyvin.
Summer siirtyi kävelemään Danielin viereen ja vilkaisi poikaa kiinnostuneena.
"Oletko hyvä soittamaan kitaraa?" hän kysyi.
Jostain syystä musiikki oli aihe josta hän keskusteli mielellään jopa henkilökohtaisella tasolla. Tosin hän ei ollut varma kauanko siitä saisi jutun aihetta.
[viesti on hieman sekava, pahoittelen^^]
"Minäkin ratsastin muutama vuosi sitten", hän sanoi.
"Jostain syystä innostukseni lopahti."
Hän tiesi kyllä itse varsin hyvin, miksi innostus ratsastamiseen ja kaikkiin muihinkin harrastuksiin oli lopahtanut. Alettuaan kulkemaan silloisen poikaystävänsä Peterin ja tämän ystävien kanssa, tyttöä oli alkanut kiinnostaa hieman erilaiset asiat, suuret bileet, alkoholi, seksi ja huumeet. Ainoa asia johon hän ei koskaan ollut kyllästynyt, oli laulaminen.
Nämä mietteet Summer piti kuitenkin ominaan, hän ei halunnut kertoa liikaa ajasta ennen Ranskaan muuttoa vaikkei katunutkaan oikeastaan mitään mitä oli tehnyt. Päinvastoin, hän ikävöi ystäviään Los Angelesissa. Muuton myötä hän oli toki löytänyt uusia ystäviä, mutta eivät he koskaan olleet täyttäneet Losiin jääneiden ystävien paikkaa. Uudet ystävät eivät olleet olleet sellasia joihin Summerin vanhemmat olisivat hänen halunneet tutustuvan. Sama meno oli jatkunut myös Ranskassa, siksihän tyttö oli sisäoppilaitokseen joutunut. Hän oli tehnyt päätöksen ennen lähtöään, hän ei ikinä olisi vanhemmilleen mieliksi ja viihtyisi täällä. Tytön täytyi kuitenkin myöntää että oli hän alkanut viihtyä.
Summer havahtui mietteistään. Hän ei siksi kovin mielellään puhunut menneisyydestään, ettei olisi antanut aivan vääränlaista kuvaa itsestään. Olihan hän sentään jonkun verran rauhoittunut viimeisen vuoden tai parin aikana. Tosin tilalle oli tullut jotain muuta, syömishäiriö. Sekin oli asiaa josta Summer ei mielellään puhunut. Totta puhuen hän kielsi anoreksian. Ihmisten vihjailut hänen laihasta olemuksestaan olivat suututtaneet häntä, koska hän ei nähnyt itseään siten. Hänen veljensä Colin oli oppinut olemaan puhumatta aiheesta vaikka olikin huolissaan siskostaan. Vanhemmatkin olivat pikkuhiljaa huomanneet, ettei tyttö nähnyt omaa ongelmaansa. Niimpä he lakkasivat hössöttämästä. Se sopi Summerille paremmin kuin hyvin.
Summer siirtyi kävelemään Danielin viereen ja vilkaisi poikaa kiinnostuneena.
"Oletko hyvä soittamaan kitaraa?" hän kysyi.
Jostain syystä musiikki oli aihe josta hän keskusteli mielellään jopa henkilökohtaisella tasolla. Tosin hän ei ollut varma kauanko siitä saisi jutun aihetta.
[viesti on hieman sekava, pahoittelen^^]