Puitten seassa

[lisa]

\\Seuraa??\\



Lisa




17-vuotias tyttö käveli puiden keskellä, hän ei oikeastaan tiennyt miksi oli tulltu metsään, kaippa jotain toimintaa etsimään.
Jälleen Lisa oli vain tullut metsään, ilman että' oli edes ajatellut koko asiaa.
Hänen suklaanruskeat hiukset valuivat pitkin hänen olkiapäitään ja merensiniset silmät katselivat tarkkaan puiden latvoihin etsien sieltä jotain.

Lisalla oli yllään tiukatfarkut ja kirkkaankeltainen t-paita.
Ilta oli jo pitkällä ja metsässä oli kylmä, mutta Lisaa ei paleltanut lainkaan, tuuli heilutti tytön hiuksia ja äkkiä hänen ohitseen lensi jokin, mutta mikä?
Lisa säpsähti vähän, mutta katsoi sitten suuntaan mihin lintu oli lentänyt ja huomasi sen olevan varis, jolla oli mitä ilmeisemmin poikasia lähellä ja se yritti hyökätä, sillä pian se hyökkäsi uudelleen, mutta sillä kertaa se tosiaan nokkasi Lisaa päähän.

"AUH!" Lisa kiljaisi silkasta kivusta ja kosketti kohtaa mihin lintu oli nokannut kädellään ja tunsi jotain märkää, se oli verta.
Lisa katsoi ylös päin vihaisesti ja lähti sitten eteenpäin, hän ei pelännyt varista.
"Saatanan varis, kun piti nokata!" Lisa huusi raivoissaan, mutta varis oli jo kaukana, sillä Lisa käveli ripeään tahtiin.

Tyttö henkeisi syvään henkeä ja lähti sitten juoksemaan eteenpäin, jotta pääsisi edes vähän nopeampaa eteenpäin, sitten äkkiä hänen jalka kolhati katoon ja tyttö lensi maahan.
Lisa ei löynyt onneksi päätään maahan, mutta jalkaan sattui ja kaiken lisäksi hän ei enään päässyt sillä astumaan.

Lisa nousi ylös maasta ja yritti astua jalallaan, mihin sattui niin paljon että pian tyttö oli jälleen rähmällää maassa.
Hän nousi takasin ylös ja lähti ontumaan eteenpäin.
Lisa luuli tulleensa siitä suunnasta, mutta oikeasti hän oli tullut juuri vastakkaisesta suunnasta.

Lisa ei jaksanut enään kävellä ja asettui maahan istumaan ja pian makaamaan, tyttö sytytti tupakin ja alkoi polttaa sitä, sitten hän otti muutaman kuivan oksan ja ruohon tuppuja eteensä, pieneksi kasaksi, sitten hän syttyi risut ja ruohon palamaan eteensä, isoen kivien väliin.
Lisa lämmitteli nuotion ääreesä ja pian hänen silmänsä alkoivat panua umpeen, tavvalisesti niin riehakka tyttö oli nyt ihan poikki ja jalkaankin sattui, kaiken lisäksi päästä tuli yhä verta.

Enenkuin Lisa kävi nukkumaan hän otti käteensä ison lehden ja painoi sen päässään olevaan haavaan, sitten tyttl sulki silmänsöä ja alkoi nukkua, nuotion lämmössä.
Ketään hän ei ollut nähnyt lähellään, mutta se ei tarkoittanut ettei lähellä olsi ketään, tai tulossa edes ketään.

[Satine]

[[Minä tulenn. ^^]]

Satine asteli kapeaa polkua eteenpäin. Hän katsoi maata koko ajan eikä nostanut katsettaan maasta. Satinella oli yllään Pusta pitkähiainen paita ja tummat farkut, sekä pitkä musta samettiviitta.
Viitan huppu oli nostettu pään suojaksi, joten Satine näytti tavallaan haamulta vaeltaessaan polkua pitkin, muttei tyttö siitä itse välittänyt tippaakaan.
Hetken käveltyään Satine kuuli outoja ääniä puiden lomasta, tyttö nosti katseensa ääntä kohti ja pysähtyi kuuntelemaan. Hetken kuunneltuaan Satine lähti kävelemään ääniä kohti, metsässä oli selvästi joku, ja äänestä päätellen se oli tyttö.
Juuri kun ääni kuului läheltä ja Satine näki pideydessä tumman hahmon, juuri silloin tuo tumma hahmo lähti juoksemaan metsän pimentoon.
Satine juoksi perässä minkä jaloistaan pääsi. Hänen viitansa takertui puunoksiin ja tyttö oli kompastua monta kertaa.
Juostuaan toisen perässä vähän matkaa, Satine jäi koko ajan enemmän ja enemmän jälkeen. Hän pysähtyi, koska ei saanut toista kiinni, mutta juuri silloin vähän matkan päästä kuului muksahdus.
Satine nosti kulmiaan ja asteli ripeästi ääntä kohti ja erotti jälleen hahmon, joka nyt makasi maassa. Satine seurasi tyttöä puiden lomasta ääntäkään päästämättä. Kun toinen istuutui maahan, Satine kyykistyi vähän matkan päähän ja seurasi toisen puuhia.
Satine katsoi toisen tekemisisä ainakin kymmenen minuuttia, mutta kun toinen ei enää sen jälkeen osoittanut vähäisintäkään elonmerkkiä, Satine nousi ylös ja asteli nuotiota kohti. Hän istahti hahmoa vastapäätä ja otti hupun pois päästään. Tyttö nukkui, Satine oli kyllä nähnyt toisen joskus jossain, muttei hänenlle tullut mieleen missä.
"Hei", hän kysäisi, mutta koska toinen ei vastannut, Satine nousi ylös, laski viittansa maahan ja asteli toisen luo. Tyttö otti huivin kaulastaan ja sitoi sen toisen päänympäri, koska haavasta tuli verta. Sitten hän hiipi takaisin nuotion toiselle puolelle ja veti viitan päälleen.
"Mistä tuo haava tuli?", Satine kysyi hetken kulutua entistä kovemmalla äänellä, että toinen heräisi unestaan. Tyttö katsoi toista samalla kun heitti muutaman risun nuotioon, ettei se vain sammuisi.

[lisa]

Lisa




Lisa nukkui maassa nuotion vieressä ihan hiljaa tuhisten, unta hän ei nähnyt, mutta äkkiä hän heräsi säikähtäneenä jonkun puhuessa sille.
Lisa nosti nopeasti katseensa toiseen unisen näköisenä.
Päässä olevaa haavaa kirvelsi ja sattui muutenkin oikein kunnolla, ensin Lisa ei tajunnut mitä toinen oli sille sanonut, mutta nyt hän alkoi tajuta jo kysymyksen.
"Variksen pesä oli tuossa ihan lähellä ja se nokkasi minua päähän.." Lisa sanoi unisella äänellä, mutta kuitenkin hieman vihaiselta sille varikselle.

Lisa haukotteli väsyneesti ja nousi sitten maasta itumaan ja heitti hänkin nuotioon muutaman risun ja vähän kuivaa ruohoa ja heinää vierestään.
Lisa hymyili vähän toiselle tytölle ja hieroi kipeää päätään.
Hän nousi ylös maasta ja konkkasi vieressään olevalle kannolle istumaan, oikeastaan jalka oli tullut vielä kipeämmäksi, kuin mitä oli aijemmin ollut, ihan kuin se olisi vähän turvonnutkin
"Mistä sinä tänne ilmestyit?" Lisa kysyi ja haukotteli uudelleen.

Ilmasta oli tullut vielä kylmempi ja nyt vasta Lisaa alkoi paleltaa, mutta eipä se häntä juurikaan haitannut, Lisa oli tottunut kylmään ja hänhän oli muutenkin aina menossa eikä välittänyt koko asiaasta.
Lisa katsoi toista suoraan silmiin ja hymyili iloisesti, vaikka eipä hän kovin iloinen ollut sillä hetkellä, paikka ei olut mikään paras mahdollinen paikka olla, mutta ei Lisaa pelottanut muuten vain tylsistytti ja väsytti.

"Niin mikä muuten on nimesi?" Lisa kysyi nyt paljon pirteämmällä äänellä ja laskeutui maahan istumaan uudelleen, nyt lähemmäs nuotion lämpöä ja lähemmän toista tyttöä..



\\Hievän lyhyt, mutta on vähän kiire..\\

[Satine]

Satine haukotteli makeasti, sillä hänen yöunensa olivat jääneet vähäisiksi muutamana viimepäivänä ja hänen täytyi nyt keskittyä täysin pysyäkseen hereillä.
Satine katsoi toista ja heitti sitten muutaman risun liekkeihin. Tyttö kietoi viitan tiukemmin ympärilleen, sillä varmaita alkoi palella ja nenäkin oli varmasti aivan punainen, mutta ei Satine siitä piitannut.
Satine katsoi kuinka toinen heräili ja tutkaiki häntä hetken, Satine nyökkäsi varisjutulle ja naurahti hieman.
"Olin täällä kävelyllä ja päätin seurata sinua, koska kuulin outoja ääniä ja tottakai niistä pitää aina ottaa selvää", Satine sanoi ja katsoi toisen sytön jalkaa, joka oli varmasti hirveän kipeä, se näytti muutenkin olevan oudossa asennossa.
"Öm, juu, minun nimeni on Satine Wood, Entäs sinun?", Tyttö vastasi nopeasti toisen esittämään kysymykseen.
"Tuo jalka on varmaan kipeä, ja sinähän vapiset", Satine sanoi ja nousi ylös.
Tyttö asteli aivan toisen viereen ja kietoi viittansa heidän molempien ympärille: "Tuohon täytyy saada joku lasta", Satine sanoi ja haki vähän matkan päästä lyhyen puunpalan ja sitoi sen toisen jalkaan viitassa olevalla narulla: "Nyt se on parempi", Satine sanoi hymyillen ja asettui uudelleen viitan sisään toisen viereen.
"Me joudumme varmaan yöpymään täällä, koska en ainakaan tiedä mistä suunnasta tulimme, eikä tuonne kannata lähteä harhailemaan pimeällä", Satine sanoi ja vilkuili hieman hermostuneena puiden lomasta metsän pimentoon.

[lisa]

Lisa




Lisa hymyili, kun satine naurahti hänen varis jutulle ja hymyili sitten heti perään, toinen tyttö oli tosiaan mukava.
"Olen Lisa.." Lisa sanoi ja nyökkäsi sitten heti kun Satine puhui hänen jalastaan.
Kun Satine kietoi viitan hänen sekä itsensä ympärilleen alkoi Lisalle tulla jo lämpimämpi ja vähän mukavmapi olo.
Satinen hakiessa kepen hänen jalkaansa ja sitoessa sen kiinni Lisa vain hymyili ja haukotteli vähän.

Pimeä oli jo tosiaan laskeutunut metsään eikä metsästä ihamn helposti enään takaisin näin pimeällä löytäisikään.
Lisa lämmitteli Satinen viitan sisällä ja nuotion lämmössä, pikkuhiljaa nutio alkoi sammua ja Lisa heitti sinne yhden paksun kepin ja kuivaa ruohoa ja heinää.
"Niin..meidän on järkevintä jäädä tänne yöksi, aamulla voimme valossa suunistaa poi metsästä.." Lisa sanoi ja virnisti sitten Satinelle, kaikki ole jotenkin hänen mielestään iin hassua, hetki sitten Lisalla ei ollut ollut vielä yhtäkään ystävää ja nyt oli jo yksi, tosin hänelle ystävien hakkimen oli helppoa.


\\Kamalan lyhyt tuli..\\

[Satine]

Satine istui kovalla metsämaalla ja tuijotti tulta, hetken kuluttua tyttö avasi suunsa ja sanoi: "Tuohon nuotioon on pakko hakea suurempia puita, muuten se sammuu."
Satine nousi ja käänsi katseensa Lisaan ja sitten tämän jalkaan: "Ehkäpä minä menen hakemaan puita, koska jalkasi on tuossa kunnossa", tyttö sanoi ja harppoi metsään.
Satine tuhisi itsekseen, ei hän ollut suunnitellut jäävänsä yöksi metsään, mutta kaikenlaista näköjään tapahtui, kaikille.
Satine poimi maasta puista pudonneita oksia ja katkoi puiden maanpäälle nousseita lahennoita juuria.
Hetken kuluttua Satine suunnisti valoa kohti ja laski polttopuut maahan nuotion viereen: "Hane vielä vähän lisää, nuo eivät riitä", Satine sanoi ja lähti taas metsän pimentoon.
Noin kymmenen minuutin kuluttua tyttö palasi ja hänellä oli taas mukanaan suuri määrä polttopuita.
"Nyt nämä saavat riittää", Satine sanoi ja heitti muutaman puun nuotioon ja istuutui sitten Lisan viereen ja kääriytyi viittaan, joka tarvitsisi kyllä tämän yön jälkeen perusteellisen pesun.
"Minua ei ainakaan vielä väsytä joten, mitäs tehdään", Satine sanoi ja katsoi Lisaa kysyvästi kulmat koholla.
"Toivottavasti ei tule sadetta, sillä sitten me olemme pulassa", tyttö jatkoi ja katseli tummaa taivasta huoletuneen näköisenä.

[[Outo vastaus, mutta koita saada jotain aikaiseksi. ^^]]

[lisa]

Lisa



Lisa istui maassa Satinen hakiessa lisää puita nuotioon ja hymyili kiitollisena tytölle tämän etsiessä puita.
Hetken päästä Satinen tultua takaisin ja heitettyä puita lisää nuotioon Lisa heitti yhden lisää ja lämmitteli sitten jälleen nuotion ihanassa lämmössä.

Ilma oli todella kylmä ja hänen jalkaansa sattui, päähän ei oikeastaan enään sattunut lainkaan, eipä siitä vertakaan juuri tullut enään.
"Niin toivottavasti ei rupe, sillä sitten olisimme pulassa.." Lisa sanoi ja katsoi taivaalle toivoen että tummat pilvet lipuisivat heidän ylitseen, mutta pian Lisa kasvoille tippui yksi vesipisara ja pian alkoi tihuttaa ja siitä seurasi pian kovempi sade ja nuotio alkoi sammua pikkuhiljaa kastumisen takia.

"mitäs nyt tehdään?" Lisa kysyi nuotion samuttua, kaikki Satinen hakemat puut ja maa oli jo ihan mäkrä iekä uuttaa nuotiota voisi sytyttää ainakaan niillä.
Tyttö kaivoi taskustaan yhden tupakan ja sytitti sen sytkärillään palamaan ja katsoi sitten Satinea.
"Poltatko sinä?" Lisa kysyi ystävällisellä äänellä ja meni väjhän kauemmas, sillä jos tyttö ei polttaisi ei olisi mukavaa polttaa ihan tämän vieressä..

[Satine]

Satine istui maassa ja tunsi maassa olevan kosteuden imeytyvän viitan läpi.
Tytön housut olivat muutenkin aivan litimärät, koska tämä oli rämpinyt hetki sitten metsässä puita keräämässä. Täytyi vaan toivoa, että tuleva yö ei olisi liian kylmä. Hetken nuotiota tuijottettuaan siihen putosi muutama vesipisara ja sitten taivaalta tippui vettä, kuin sangosta kaatamalla ja tytöt kastuivat litimäriksi.
Nuotio lepatti hetken, mutta sammui sitten ja päästi ilmoille pienen savupilven, joka leijui pois tuulen mukana.
"Nyt me olemme pulassa", tyttö sanoi. Satine ei keksinyt mitään. Viitta ei auttaisi, koska vesi tulisi siitä nopeasti läpi.
"En mina polta, mutta sovitaan, että nyt on erikoistapaus", Satine sanoi ja vetäisi yhden tupakan toisen askista ja sytytti sen.
Satine katseli ympärilleen ja puhalsi ilmaan yhden savupilven.
"Voisimme rakentaa oksista jonkinlaisen katoksen", tyttö sanoi ja heitti sitten melkein kokonaan kulutetun tupakan tumpin maahan.
Tyttö nousi ylös ja katsoi lähellä olevia puita ja hetken kuluttua tämä riippuikin jo läheisen kuusen oksalla ja asetteli oksia suojaksi, jonka alle he voisivat mennä suojaan sateelta.
Kun "katos" oli valmis, Satine laskeutui puusta ja asettui taas lisan viereen ja katsoi ylöspäin.
"Kyllä tuo pitää aikahyvin vettä", Satine sanoi ja hymyili ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.
"Sattuuko jalkaasi vielä paljonkin?" tyttö kysyi sitten, samalla kun yritti tämmitellä itseään viitan avulla.