|
Post by cesile on Apr 5, 2006 18:44:34 GMT 2
Nuori neitokainen käveli ripein askelin pitkin koulun pihaa kohti metsää. Kello oli jotain kaksitoista yöllä, eikä tyttö ollut saanut nukuttua kunnolla, joten hän oli päättänyt lähteä jaloittelemaan. Ruskeahiuksinen neito, jota kutsuttiin Cesiksi, pysähtyi metsän reunaan ja istahti lähellä olevalle kivelle. Hän katsoi ylös siniselle yötaivaalle, jonne oli kerääntynyt miljoonittain tähtiä. Oli täysikuu, ja se valaisi hivenen metsän reunaa, jossa Ces istui yksin. Hän toivoi itselleen seuraa, mutta tuskin kukaa enää tähän aikaan olisi hereillä.
[[mukaan vaan...]]
|
|
|
Post by melissa on May 12, 2006 17:18:52 GMT 2
[Tulen seuraksi pienen happihyppelyn ajaksi.. ^^]
Mel hipsutti ulko-ovelle paljain jaloin. Hänellä oli vaikeuksia saada ovea auki, kun toinen käsi piti paperia ja toinen lasia paperin päällä. Lasin sisään vangittuna hyppeli ja kipitti ympäriinsä pieni hämähäkki. Mel oli huomannut hämähäkin tekemässä verkkoa hänen sänkynsä yläpuolelle ja vanginnut tihulaisen viedäkseen tämän pihalle. Vaikka sitä ei moni uskoisi tästä vaaleahiuksisesta hienostelijasta; hän piti hämähäkeistä.
Mel päästi hämähäkin vapauteen ja haukotteli nautinnollisesti. Vihdoin hän pääsisi nukkumaan. Päivä oli ollut pitkä ja raskas. Juuri ennen kuin hän kääntyi lähteäkseen takaisin sisälle, hän huomasi metsänreunassa jonkun. Mel siristeli silmiään nähdäkseen kuka tumma hahmo oli, mutta ulkona oli liian pimeää. Mel ei voinut vastustaa kiusausta, vaan hipsi lähemmäs vaikka havunneulaset pistelivät paljaita jalkapohjia.
|
|
|
Post by anthony on May 13, 2006 15:45:12 GMT 2
#Voikos tänne vielä tulla ^^#
|
|
|
Post by melissa on May 13, 2006 15:55:39 GMT 2
[[Miun puolestani ainakin ^^]]
|
|
|
Post by anthony on May 13, 2006 16:23:58 GMT 2
#Jei! Kirjoitanpa siis viestini tähän.#
Anthony makasi viileällä nurmella aivan metsän reunassa. Poika oli erään ison lehtipuun alla selällään ja lauloi hiljaa: I need, I feel, a love, You love to love the fear, I never want to be alone, I've forgotten to. Nuori mies lauloi melko puhtaalla äänellä samalla kun piti silmiään kiinni. Ilta...tai oikeastaan yö oli ihanan rauhallinen ja puhtaan oloinen. Taivas oli täynnä tähtiä ja oli melko lämmintä. Pieni tuuli havisutti puun oksia Rasmuksen yläpuolella ja poika avasi silmänsä nähden samalla pienen vilauksen tähtitaivaasta. Hetken hän oli hiljaa ja nousi ylös. Rasmus katseli ympärilleen mutta ei nähnyt mitään. Poika asteli pois puun alta ja kävi istumaan erästä kiveä vasten metsän reunaan. Nyt hän näki taivaan ja katsoi sitä surullisena. Huokaus pääsi pojan suusta...Oli noin päivä kun Satine oli lähtenyt hänen luontaan kiukkuisena, koko juttu olisi tietysti voinut mennä paremminkin mutta ei auttanut enää marista...asiat eivät muuttuneet enää tekemättömiksi. The road keeps moving clouds, The clouds become unreal, I guess I'll always be at home, Do you want me to try, Directing your night. Rasmus jatkoi laulamistaan ja nojasi päänsä kovaa sekä kylmää kiveä vasten. Pieni tuuli sai pojan värähtämään, oli hieman kylmä koska hän oli laittanut päälleen vain t paidan ja bokserit. Tietenkään hän ei ollut ajatellut että tähän aikaan vielä joku muukin juoksentelisi koulun pihalla.
#Ja suosittelen lukemaan Rasmuksen luonteen että pysyy edes vähän perässä. Pojalla kun sattuu olemaan vähän kaksijakoinen luonne.#
|
|
|
Post by melissa on May 14, 2006 11:55:33 GMT 2
[Anteeksi nyt, kun kirjoitan tähän väliin. Saa kumauttaa kepillä, jos tämä on vakava juttu, mutta en jaksa odottaa ^^]
Muutaman askeleen otettuaan, Melissa kuuli metsästä hiljaista ääntä. Tyttö käänsi nopeasti kurssia ja hiipi äänen suuntaan. Kävyt ja neulaset pistelivät hänen jalkapohjiaan inhottavasti. Lähemmäksi päästyään nuori neito tunnisti äänen pojan lauluksi. ”I need, I feel, a love, You love to love the fear, I never want to be alone, I've forgotten to.”
Tyttö hiipi pieni virne huulillaan aivan äänen vierelle ja kiipesi läheiselle kivelle. Se tuntui inhottavan kylmältä tytön vaatteiden läpi, mutta Mel ei välittänyt. Suuren puun alla makasi joku. Pojan hahmo nousi vähän matkan päässä ylös ja seisoskeli hetken. Mel näki hahmon tähtien valossa paremmin. Kyseessä oli vaaleahiuksinen ja hyväkroppainen nuori mies. Mel arvioi iäksi noin 17 vuotta. Poika lähti kävelemään kohti kiveä, jonka päällä Mel istui. Mel odotti, että hänet huomattaisiin, mutta poika kävi vain nojaamaan kiveen ja jatkoi lauluaan. ”The road keeps moving clouds, The clouds become unreal, I guess I'll always be at home, Do you want me to try, Directing your night.” Poika lauloi kauniilla äänellä. Pojan lopettaessa Mel nosti kätensä taputtaakseen ja hyppäsi alas kiveltä. ”Aika hyvä” Mel kehui ja virnisti. Nyt hän näki pojan kunnolla. Tällä ei ollut päällään kuin bokserit ja t-paita, mutta toisaalta Melkin oli pukeutunut vain toppiin ja shortseihin, joita käytti yöasunaan. Mielessään Mel pisteytti pojan kahdeksan ja yhdeksän väliin.
|
|
|
Post by anthony on May 22, 2006 16:43:13 GMT 2
Anthony oli täysin uppoutunut lauluunsa eikä tiennyt että paikalla oli joku muukin. Kuitenkin taputus havahdutti hänet tähän maailmaan. Poika pomppasi salamana ylös. - Mitä helvettiä?! Hän älähti säikähtäneenä kunnes näki tytön joka oli pompannut kiveltä alas. Toinen kehui Rasmuksen laulua ja poika tyytyi vain kohauttamaan olkiaan. Oli kumma että missään ei saanut olla rauhassa, ei edes yöllä.
Anthony haroi vaaleita hiuksiaan mietteliäänä käyden sitten kyykkyyn maahan. - Mitäs sinä oikein täällä teet? Hän kysäisi sitten ja kohotti kulmiaan. Tyttö ei ollut oikeastaan yhtään pahan näköinen, oikein nätti…Ja luultavasti Rasmus olisi tälle alkanut jo flirttailemaan mutta ei oikein ollut nyt sillä päällä. Nuori mies huokaisi raskaasti ja näpräsi toisella kädellään tummaa sekä viileätä ruohoa.
#Sori…perkeleen huono tuli ^^”#
|
|
|
Post by melissa on May 22, 2006 19:18:29 GMT 2
Melissa naurahti hiljaa pojan pompatessa säikähtäneenä pystyyn. Tyttö istuutui kostealle nurmelle selkä kiveä vasten jättäen pojalle kuitenkin hengitystilaa. Mel ei tiennyt miten vieras poika suhtautuisi tytön huolettomaan ja itsevarmaan tyyliin, eikä hän halunnut pelästyttää toista pois. ”Kuulin laulusi tuonne ovelle asti”, Mel vastasi ja virnisti, ”Mitäs itse sitten? Onko sinulla tapana lauleskella yksin pimeissä metsissä?” Mel käänsi kirkkaiden vihreiden silmiensä tutkivan katseen poikaan suun kääntyessä viekkaaseen hymyyn.
”Olen muuten Melissa”, tyttö sanoi kuin ohimennen ja käänsi katseensa taivaalle. Tähdet loistivat kirkkaina ja yö oli ihanan sininen. Viimeisetkin unenrippeet haihtuivat pois, kun kerran oli seuraa. Mel nojasi päätään taaksepäin kovaan kiveen ja huokasi hiljaa.
[Pöh, mitäs tämä sitten oli? ^]
|
|
|
Post by anthony on May 22, 2006 19:26:07 GMT 2
Anthony kohautti jälleen olkiaan ja huokaisi. Poikaa hieman hävetti että hänen laulunsa oli kuulunut tuonne asti, ei hänen ollut tarkoitus pitää kovaa meteliä. Kuinkahan moni hänen hoilailunsa oikein oli jo kuullut? Anthony ei pitänyt siitä että joku kuuli hänen laulavan, poika tykkäsi mieluummin laulaa omissa oloissaan. Rasmus katsoi tyttöä hetken turkoosin vaaleilla silmillään ja muljautti niitä. - Mitä jos onkin? Hän kysyi hieman kylmään sävyyn mutta virnisti sitten leikkisästi. - No oikeasti en saanut unta joten tulin tänne miettimään asioita. Rasmus kuitenkin kertoi totuuden siitä mitä teki täällä.
Poika nyökkäsi tytölle kun tämä oli esitellyt itsensä Melissaksi. Hän ei ollut ennen nähnytkään tuota tyttöä mutta nyt oli ainakin hyvää aikaa tutustua. - Rasmus. Hän kertoi nimensä lyhyesti ja hymähti. Poika esitteli jo niin luontevasti itsensä Rasmukseksi vaikka oikea nimi olikin Anthony. Rasmuksen mielestä oikea nimi ei vain sopinut hänelle ollenkaan. Poika tunsi kuinka jalat alkoivat väsyä kyykky asennosta joten kävi istumaan. Nurmikko oli jo hieman kosteata mutta ei se oikeastaan haitannut. - En ole nähnyt sinua ennen, oletko uusi täällä? Rasmus kysyi hetken päästä ja kohotti kulmaansa
|
|
|
Post by marlo on May 28, 2006 11:28:45 GMT 2
[Saako liittyä mukaan? :}]
|
|
|
Post by anthony on May 28, 2006 11:55:06 GMT 2
#minun puolestani kyllä#
|
|
|
Post by marlo on May 28, 2006 12:25:49 GMT 2
[Mukavaa ^^ itse kun en pelaa kuin yhdessä paikassa tai no nyt kahdessa ^^;] Istuu kiven lähellä olevan puun oksalla ja katsoo kahden muun henkilön touhua "Teinä olisin pistänyt hieman enemmän vaatetta päälle täällä ei ole mikään kamalan lämmin tähän aikaan." sanoo poika jolla itsellä on villapaita ja farkut päällä, tämä hyppää alas puusta ja kävelee kaksikon luokse "Olen Marlo, tulin tänne vasta eilen." [Anteeksi tästä tuli nyt lyhyt]
|
|
|
Post by cesile on May 28, 2006 19:25:21 GMT 2
[[voi kauhia... olen unohtanut tämän topsan kokonaan. ^^' *nolo*]]
Ces oli upputunut ajatuksiinsa, ettei ollut huomannut metsää tulleita oppilaita. Vasta sitten, kun läheltä alkoi kuulua puheen sorinaa, tyttö nosti päätään ja kohotti katseensa äänien suuntaan. Mielenkiinnosta neitokainen nousi seisomaan ja otti muutaman askeleen metsässä olevia hahmoja kohti. Ces kuitenkin pysähtyi ja mietti hetken menisikö katsomaan, ketkä siellä tähän aikaan liikuskeli. Kiinnostus kuitenkin vei voiton ja tyttö käveli hiiren hiljaa toisia kohti. Hän pysähtyi aivan heidän lähelleen ja nojasi vieressään olevan puun runkoon. "En siis ole ainoa täällä." Ces sanoi ja hymyili hieman.
|
|
|
Post by anthony on May 31, 2006 17:47:14 GMT 2
#Meinaako tämä edetä vai ei?! Minua ei huvita jumittaa hahmojani pelissä#
|
|
|
Post by marlo on May 31, 2006 17:59:48 GMT 2
[Eikös se vähän niin kuin ole sinun vuoro? Tai Melissan?]
|
|