Roxyn asunto

[Roxy]

(Zack~)

Roxanne avasi oven yhdellä kädellä ja survoutui kauppakassinsa kanssa sisään. Sitten hän kurkotteli oven kiinni.
Huokaisten tyttö laittoi avaimet riippumaan erääseen naulaan oven vieressä ja jatkoi matkaansa keittiöön, laittaen kylmät tavarat jääkaappiin ja kuivat kaappeihin.
Sitten hän katseli ympärillensä, pitäisikö vielä siivota, ennen Zackin tuloa.
Kermanvaalea olohuone oli ihan siisti. Musta nahkasohva oli jotenkin moderminen kämppään, mutta isä ei ollut antanut periksi. Ja uusi telkkarikin tuntui tärkeilevältä. Seinät olivat täynnä naamioita ja tauluja eri puolelta maailmaa.
Ja Zack tuskin menisi hänen huoneeseensa katselemaan, ellei hän näyttäisi sieltä jotain? Mutta ei siellä ollut mitään näytettävää. Parisänky ja iso vaatekaappi. Ei muuta.
Roxanne huokaisi hieman, pöyhi hiuksiaan ja päätti alkaa valmistelemaan ateriaa, minkä hän oli luvannut seuralaiselleen.
Tyttö laittoi pannun levylle ja alkoi etsimään ruoka tarvikkeita.
Lettuja, pytti pannua ja hän voisi lämmittää croisantteja, mitä hän oli eilen leiponut. Jos hän tekisi ranskalaisen aamupalan, siihen kuuluisi kahvi tai tee ja marmelaadi leipää. Yök.
Tyttö päätti ensin valmistaa letut, koska ne olisivat vaikeinta.
Hän teki ensin taikinan ja aloitti paistamisen.
Hän myös laittoi kahvin kiehumaan, koska ei ollut älynnyt kysyä Zackilta, joiko hän kahvia vai teetä. Tai sitten hän voisi tarjota jääteetä, koska oli niin kuuma. Siitä muistuikin mieleen, tyttö kävi laittamassa tuulettimen päälle ja avasi ikkunan. Radiokin aukesi, jotta aika kuluisi joutuisammin, tytön tanssiessa siinä samalla.
Enää vain tarvitsisi odottaa toista osapuolta, koska letut alkoivat olla valmista kamaa.

[tää ois voinut sanoa Zackille, että ovi on auki, niin ei tarttee koputella ja autohitata? ]

[Zacharie]

Vaikka Roxy oli sanonut, että nuorukainen saisi puskea sisään ihan reippaasti vain, koputti tuo kohteliaasti kuitenkin ennen astumistaan letuilta tuoksuvaan asuntoon.
”Ai että. Täällähän tuoksuu taivaalliselle.” Zack oli saanut tennarit potkittua jaloistaan eteiseen ja seisoskeli nyt keittiön ovensuussa hymyilevänä. Hän katseli uteliaana tytön puuhia usean tovin ja säpsähti sitten kuin hereille ajatuksistaan. ”Ai niin. Minä vaihdoin kokiksen kirsikkalimonadiin. Toivottavasti maistuu. Tämä kun on kylmempää ja raikkaampaa kuin se kaupasta ostettu. Se kun ehti lämmetä aika tavalla tuossa matkalla..” Nuorukainen käveli pöydän ääreen, johon tyttö oli jo ehtinyt heittää muutamia ruokia tarjolle. Hän asetti pullon sileälle pinnalle ja kääntyi sitten asunnon emännän puoleen. Tuon vaaleanpunaisessa, hyvin istuvassa t-paidassa oli musta painatus: ’I didn’t pay too much for this brain’. Zack ja sen typerät iskulausepaidat. Taisi olla jonkinlainen fiksaatio noihin tällä pörröpäällä.
”Voisinko minä auttaa jotenkin? Olen todella huono kokki, mutta osaisin ehkä vähän autella, jos tarvitsee?” Poika silmäisi tytön puuhia. Tuolla ei ollut hajuakaan, miten paljon kaikkea toinen meinasi vielä pöytään kantaa, niinpä tuo jäi hieman epävarmana odottamaan Roxyn mahdollisia ohjeita.

[Pahoittelen lyhykäisyyttä. En tohtinut ruveta autoilemaan, niin jätin tuohon. Seuraavalla kerralla lisää sitten. ^^']

[Roxy]

Roxanne kuuli, kuinka oveen koputettiin ja Zackin iloisen äänen, tämän kehuessa tuoksua.
"aah...ainahan letut tuoksuvat hyviltä" tyttö sanoi virnistäen olan takaa pojalle.
Oli mukava kuulla toisen ääni asunnossa. Zack oli ensimmäinen vieras hänen kämpässään.
"kirsikkalimpparia? en ole tainnut maistaa. Mutta jos se on sinun mielestäsi hyvää, niin uskon" Roxy sanoi hymyillen.
Hän ei alkaisi väitellä vastaan makuasioista.
Ja hän luuli, että voisi jopa tykästyä tuohon kirsikkalimppariin. Mukavan väristä se ainakin näytti olevan.
Kun tyttö katsoi nyt tarkemmin poikaa, sillä aikaa kun lettu käristyi pannulla, hän huomioi pojan paidan tekstin.
"pitääkö tuo paikkansa?" Roxanne nauroi ja iski sitten silmäänsä.
Kun Zack kysyi, voisiko tämä auttaa, Roxanne hymisi.
"hmm... jos voisit vaikka ottaa jääkaapista croisantteja ja lämmittää mikrossa?" tyttö sitten ehdotti.
Hän itse käänsi letun ja kääntyi taas pojan puoleen.
"älä sitten ihmettele jos näytän hämmästyneeltä. Olet ensimmäinen vieraani täällä, joten saatan olla ällistynyt" Roxy sanoi virnistellen ja laittoi kullankeltaisen paistettujen lettujen joukkoon.

[aika puuroa]

[Zacharie]

Zack virnisti koko kirkkaalla naamataulullaan Roxyn kysymykselle. ”Jep.” Poika teki työtä käskettyä, hyvillään siitä ettei hänen tarvitsisi vain seisoskella tyhjän panttina samalla kun toinen puuhaisi aamupalan valmiiksi yksinään. Hän avasi jääkaapin, etsi rasian, josta kyseisiä syötäviä löytyi. ”Jos minä otan näille lautasen?” Zack etsi tytön avustamana lautasen, asetteli neljä kroisanttia siihen ja lykkäsi mikroon. Loput kroisantit löysivät itsensä jälleen jääkaapista ja minuutin lämmityksen jälkeen höyryävät pikkusuolaiset pääsivät keittiön pöydälle, levittämään tuoreen leivonnaisen tuoksua.
”Minullakin harvemmin käy vieraita. Nämä asuntolan kämpät ovat sen verran pieniä, ettei kovin isoja pirskeitä pysty pitämään.” Zack istahti pöydän ääreen ja antoi katseensa kiertää Roxannen asunnossa. Tytöllä oli mukavan kokoinen huusholli. Isompi kuin pojan oma, joka tosin oli vaatimalla vaatinut pienimmän mahdollisen kolon silloin, kun vaihtoi nuorempien talosta nykyiseen. ”Ja tänä kesänä ainakin on ollut niin kuuma, että minun pienessä purkissani ei oleskele kukaan järkevä ihminen kymmentä minuuttia kauempaa.” Poika hymyili itsekseen ja tunsi janon kutittelevan jälleen kurkkuaan. Pieni kohmelo ei ollut suostunut katoamaan kokonaan suihkuveden mukana, vaan teki yhä hitusen raskaammiksi silmäluomet ja tukalammaksi ympärillä vellovan lämmön. Tuuletin piti kuitenkin letuilta tuoksuvan ilman liikkeessä helpottaen ainakin pojan oloa huomattavasti.
”Mikä sinut houkutteli tähän kouluun, jos saan udella?” Siniset silmät pysähtyivät tyttösen kohdalle kierreltyään aikansa siellä täällä, kivan asunnon pienissä yksityiskohdissa. ”Oletko sinä vaihto-oppilaita jostain toisesta oppilaitoksesta vai mistä innostuit tulemaan viimeisiksi kouluvuosiksi tänne? Minä olen itse lusmunnut täällä alusta saakka.” Poika virnisti pienesti, nosti toisen kyynärpään pöydälle ja nojasi päätään kämmeneensä. Kirsikkalimu oli houkuttelevasti käden ulottuvilla, mutta nuorukainen päätti olla janoissaan siihen asti, että tyttökin pääsisi pöytään.

[Roxy]

"ota vain" Roxanne vastasi Zackin kysymykseen ja pian viimeisetkin letut olivat valmiita ja kullankeltaisina lautasella pöydällä.
Roxy katseli hieman ymrpärillensä.
"hmm.. mietin vain tässä, että haluatko syödä noiden lisäksi vielä pyttipannua?" tyttö sanoi ja mutrtisteli hieman huuliaan.
Lettuja oli aika kasa ja lämpimiä croisantteja. Mutta hän ei tiennyt kuinka paljon poika jaksaisi syödä.
Noh, kai sen sitten näkisi, jos poika vielä näyttäisi nälkäiseltä. Pyttipannun lämmittäisi nopeasti pannulla.
Roxanne kaivoi lautaset ja lasit ja syömävälineet heille pöytään ja istuutui sitten Zackin vastapäätä.

"mikäkö?.. hmm.. enpä tiedä. Halusin kai vaihtelua. Ja tässä on lähempänä kaikki tanssi kurssit, missä käyn. Ja... pidin tuossa välivuoden joten olen vasta 13 luokalla. Entäs sinä? Miksi sinä tulit tänne?" Roxanne kysyi ja hieroi niskaansa.
Onneksi tuuletin toimi, joten tyttö ei olisi ihan hikinen.
Roxanne oli kaatamassa heille juomista, kun hän muisti, että hillot puuttuivat pöydästä.
Pian nekin oli noudettu ja he voisivat alkaa syömään.
Roxanne odotti, että vieras ottaisi ensin.
Se oli etiketti. Hänen isänsä ja äitinsä olivat opettaneet sen hänelle. Ainoa asia, kaiketi, minkä he ovat opettaneet.

[Zacharie]

"Pyttipannua?" Zack puisti päätään hymyillen. "Minä luulen, että tässä on jo enemmän kuin kylliksi." Poika ei ollut tottunut syömään paljon kerralla ja pienessä pöhnässä, vaikka miten maha ulvoikin nälkää, ei suuret määrät ruokaa mahtuneet millään yhdellä syönnillä alas. Poika odotteli tovin, että tyttö sai katettua pöydän ja nappasi sitten lautaselleen yhden letun sen kummemmin aikailematta, sillä huomasihan tuo toki, että Roxanne tahtoi vieraan aloittavan aterioinnin. Hillo kurotettiin pöydän keskeltä ja pienellä lusikalla pyöräytettiin läntti punaista makeaa höyryävän letun päälle. Zackin ruokahalu heräsi viimeistään nyt, kun herkullinen tuoksu kohosi houkuttavana lautaselta suoraan pojan pitkulaiseen nenään.
"Ai että." Poika levitteli hilloa onnellinen hymy kasvoillaan aikansa ja kohotti sitten katseensa tyttöön. "Tanssitko sinä paljonkin?" Tyhmä kysymys sinällään, sillä Roxannen kropasta näki, että toinen ei lepäillyt laakereillaan vapaa-aikana. Toisaalta ihmisillä saattoi olla useampikin vartaloa treenaava harrastus, joten.. "Minä tulin tänne alkujaan Marseillen suuria yhteiskouluja pakoon." Zack hymähti itsekseen ja länttäili jo valmiiksi levinnyttä hilloa aina vain lettunsa päälle tasaisemmaksi kerrokseksi. "Tai ehkä enemmän pakoon vanhempiani ja heidän odotuksiaan.. Ja toisaalta ihan jo pelkästä uteliaisuudesta. En tiedä. Tämä koulu pystyi antamaan minulle juuri sen verran itsenäisyyttä ja omaa rauhaa kuin tarvitsin taannoin. Tämä oli juuri sopiva vaihtoehto. Enkä minä kadu kyllä tippaakaan näitä vuosia." Poika räpäytti silmiään, veti syvään henkeä ja rupesi leikkelemään lettuaan pienemmiksi paloiksi.

[Roxy]

[ööh... mistä me puhuttiin yv:n kautta? ]

"noh, sitten kain voin jo rauhoittua" Roxanne sanoi ja sammutti hellan.
Tyttö hymyili pojalle, kun tämä aloitti kummempia kyselemättä syönnin.
Oli mukava syödä jonkun kanssa. Lapsena hän oli aina syönyt yksin suuressa ruoka salissa.
Kun poika oli ottanut lettunsa, Roxanne otti omansa ja valutti sen päälle siirappia.
Maha kurnahti hieman, mutta pian sekin oli menneisyyttä, koska Roxanne alkoi ahtamaan lettua.
"minä rakastan niin lettuja..." tyttö sanoi virnistellen.
Kuullessaan pojan kysymyksen, Roxanne mietti hetken.
"minulla on 4-5x viikossa harjoitukset... vaikka opettaja sanoo että selviäisin vähemmällä. Mutta ei minulla ole muutakaan tekemistä, kun en tunne ketään, jonka kanssa lähtisin jonnekkin ja niin edespäin" tyttö sanoi ja katsahti poikaan, kun tämä alkoi selittämään, miksi hän oli tullut Sainttiin.
"vanhempani odottavat minulta paljon, olisinpa missä vain koulussa tahansa" Roxanne sanoi hymyillen.
Hän puraisi huultaan mietteliäänä.
"ovatko vanhempasi hmm... tai siis, odottavatko vanhempasi sinulta paljon, kun olet täällä?" Roxanne kysyi.
Hän hörppäsi juomaansa ja katsahti poikaan kysyvänä.

[Zacharie]

[Siitä, että pelataan tämä peli loppuun täällä eikä uudella foorumilla.]

Zack söi lettunsa nopeasti sitten kun oli saanut hillon leviteltyä varmasti jokaikiselle neliömillimetrille lämmintä lättyä. Kun ensimmäinen lättänä oli mahassa tuo nojasi tuolillaan taaksepäin ja haroi pörröttäviä hiuksiaan Roxyn tuulettimen puhaltaessa tällä tavoin niskaan ja päänahkaan paremmin. Sisällä oli todella lämmin, mutta ilma sentään kiersi.
"Vanhempani ovat periaatteessa jo saaneet hyvin pitkälti sitä mitä odottivatkin. Olen viimeistä vuottani täällä ja opinnot ovat sujuneet putkeen. Minä olen sellainen kirjatoukka, että teorian opiskelu on vaivatonta. Se menee siinä muun lukemisen sivussa.. Käytäntöä täällä ei ole päässyt oppimaan oikein minkään suhteen, mutta eiköhän sitäkin vielä kerkeä." Zack hymyili, nojasi eteenpäin taas ja nosti uuden letun lautaselleen ilmeiltyään ensin tytöltä luvan toiseen herkkupalaan. Hilloa leviteltiin taas usea tovi, silmät keskittyneesti ja rävähtämättä toiminnassa mukana.
"Minä luulen, että sinä opit nopeasti tuntemaan porukkaa täältä. Tämän koulun oppilaisiin ei ole vaikea tutustua.. Minulla tosin on mennyt useampi vuosi jo niin, että olen pyörinyt vain yksien ja samojen tyyppien kanssa, enkä ole oikein tutustunut uusiin. Paitsi nyt." Poika iski silmää ja leikkasi letustaan palan, joka sitten katosi parempiin suihin. Kirsikkalimu helmeili edelleen pullossaan koskemattomana. Zack avasi pullon ja kaatoi lasiinsa, kun huomasi Roxannen lasin täyttyneen jo muulla juomalla.
"Mitä aineita sinä luet mieluiten? Tai siis.. Oletko sinä painottanut kurssivalinnoissa jotain tiettyä ainetta tai aineita?" Säihkysilmät napittivat tyttöä hiuspehkon lomasta uteliaina. "Minä olen opiskellut vähän pitemmän kaavan kautta miltei kaikkia aineita mitä täällä on. Eniten olen kuitenkin ottanut kuvataiteiden ja historian kursseja. Noiden valinta on ollut tahaton, sillä alun perin minun piti opiskella lakitieteitä täällä niin paljon kuin mahdollista."

[Roxy]

[aih niin... ]

Tuuletin heitti Roxyn hiuksia, joten hän otti tiskipöydältä pörröisen pampulan ja sujautti sen hiuksiinsa.
Pian se oli poninhänällä ja hän näytti hieman pirteämmältä.
Hän kuunteli Zackia tarkkaan.
"no se on hyvä kuulla. Vanhempani eivät varmaankaan odota paljoakaan. Tai ainakaan he eivät ole myöntäneet mitään. Mutta yritän silti parhaani" tyttö sanoi ja otti croisantin.
"toivottavasti... olen tälläinen.. seuraa kaipaava tyyppi. Haluan olla koko ajan jonkun kanssa" Roxanne sanoi virnistellen.
Tyttö hymyili pojalle, kun tämä sanoi, että pyöri yhden ja saman ryhmän kanssa. Hänkin toivoi, että saisi "tyttökavereita" ja "poikakavereita" joiden kanssa voisi hengailla olla muuten, ilman että pitää leikkiä päätöntä kanaa.
"aineita... minulla on vähän kaikenlaista, vaikka haaveilin että lääketieteeseen voisin keskittyä. Mutta, en tiedä. Näkeehän sen sitten" Roxy sanoi olkiaan kohauttaen.
Jos tanssi ei olisi ollut niin lähellä tytön sydäntä, hän olisi halunnut lasten lääkäriksi.

[Zacharie]

Zack ryyppäsi lasistaan helmeilevää juomaa, jossa oli vielä vähän viileyttä jäljellä vaikka pullo olikin seisonut jo aikansa Roxyn lämpimässä asunnossa. Poika nyökytteli tytön juttelulle, länttäili lettuaan ja leikkasi sitten jälleen uuden palan suuhunsa.
"Kokoajan jonkun kanssa ei ole minulle ihan ideaali vaihtoehto. Yksinään on mukava olla ajoittain. Saa ajatuksia kasaan paremmin." Poika söi lettunsa loppuun ja nojasi taaksepäin tuolillaan. "No nyt on kyllä syöty aamupalaa ihan kunnolla. Todella hyviä lettuja, Roxy." Poika taputteli littanaa masuaan ja näytti peukkua tytölle. Aikansa istuskeltuaan Zack keräsi ruokailuvälineensä tiskipöydälle ja kääntyi sitten tytön puoleen.
"Jos sinua ei haittaa, minä kipaisisin mielelläni soittamassa Filippelle tässä välissä, että onhan se poika vielä hengissä siellä kotonaan.. Jos sinulla on aikaa myöhemmin päivällä, niin olisi mukava törmätä vielä?" Pörröpää hymyili puhuessaan. "Paljon kiitoksia aamiaisesta. Minä lupaan korvata tämän pikapuoliin takaisin."

[Arvelin, että jos lopetellaan tältä erää tähän, niin ei tarvitse kahdessa foorumissa juoksennella..? Jos pelaillaan uudella sitten lisää?]

[Roxy]

"kiitos Zack" Roxanne sanoi virnistellen, kun poika kehui hänen lettujaan.
Hänkin oli ahtanut vatsansa täyteen, ja ihmetteli, miten hän noin pian täyttyi.
Ja hänhän oli ajatellut vielä tehdä pyttipannua. Hui!
Tyttö murusteli croisanttia ja söi sitä hitaasti, kun poika keräili astioita tiskipöydälle.
"ei haittaa... mene vain" Roxy sanoi ja heilautti kättä rennosti.
Eihän hän määräilisi poikaa nyt, kun antoi tälle ruokaa.
"ja kyllähän me vielä nähdään. Jos ei muualla, niin ainakin koulussa" tyttö sanoi hymyillen ja venytteli selkäänsä kissamaisesti.
"eikä sinun tarvitse korvata mitään. Oli vain hauska tehdä ruokaa jollekulle" tyttö sanoi virnistellen.
"nähdellään" tyttö sanoi.

[okei..uudella sitten myöhemmin... siirrän kai Roxyn pian sinne]