|
Post by Toki on Aug 20, 2007 20:05:03 GMT 2
Toki yllättyi hieman kun Lucas ilmaisi asiansa hieman erikoisesti. Heti ensimmäisenä tuli mieleen, että nyt Lucas pamauttaisi päin naamaa, että hänelläkin oli toinen persoona. No sitä ei kuitenkaan tullut, ihan hyvä vain. Toki ei kestänyt enää yhtään toisia persoonia, ei niin missään mielessä eikä tilanteessa! Lucaksen sitten alkaessa kertomaan ystävästään, Tokin kasvoille levisi väkisinkin hymy. Suloista. Tokin oli pakko kuvitella pikku-Lucas leikkimässä leluautolla näkymättömän ystävänsä kanssa. Tokilla itsellään ei ollut ikinä ollut tarvetta sellaisella. Hän oli aina ollut suosittu, jopa ilman syytä. Kaikki korttelin lapsen halusivat vuorollaan leikkiä Tokin luona, joten Tokilla ei koskaan ollut seurasta puutetta. Olihan se hieman tylsää kun 90% tuttavuuksista paljastui siksi, että nämä halusivat olla Tokin seurassa koska tämän vanhemmilla oli rahaa, ja Toki tulisi todennäköisesti perimään ne. "Minä olisin halunnut tutustua tähän Annieen. Sinä naispuolisena olisi varmasti aikamoinen helmi, vaikka pidän sinusta kyllä ihan noinkin." Toki suukotti Lucaksen kaulaa nopeasti ja antoi blondin sitten nousta tuolilta.
"Mennään vain. Et ole ainut jota väsyttää." Toki hymyili pienesti Lucakselle ja siirsi väsyneellä liikkeellä hiuksia takaisin korvan taakse. Eiköhän uni tulisi Lucaksen vierellä. Lucaksen halatessa Tokia voimakkaasti, brunette kietaisi kätensä tämän ympärille. Blondin sanat siavat aikaan pienen lämpimän ailahduksen Tokin vatsassa ja brunette sulki silmänsä ja rutisti Lucasta hieman kovemmin. "Sinäkin olet." Toki päästi irti Lucaksesta ja lähti tämän perässä kohti makuuhuonetta. Päästyään makuuhuoneen puolelle, Toki heittäytyi sängylle ennen kuin Lucas ehti. Että sänky tuntuikin hyvältä. Jos hän olisi kuollut tänään, niin hän todennäköisesti joutuisi nukkumaan yönsä helvetin kivisängyllä. Ei kuulostanut hyvältä. Kyllä sen piti olla pehmeä jousipatja ja paksu untuvatyyny sekä lämmin poika jota halailla.
Toki virnisti leveästi Lucakselle ja kääntyi vatsalleen. "Toivottavasti kämppiksesi ei palaa huomenna kovinkaan ajoissa. Mitä ajattelit keksiä selitykseksi sille, että sängyssäsi makaa puolialaston mies?" Toki virnisti pirullisesti Lucakselle. Ei se häntä haitannut ollenkaan jos tämä Billy yllättäisi heidät aamulla, mutta Lucas ei välttämättä ollut läheskään yhtä sujut asian kanssa. "Vai pitääkö minun hätätilaanteessa näytellä tyttöä?" Kyllä se rooli varmasti menisi Tokilta. Tosin tiukka t-paita paljastaisi kyllä hänet pojaksi. Jos Lucas lainaisi jotain suurempaa t-paitaa niin hän voisi mennä aivan täydestä tyttönä. Ehkä he jopa onnistuisivat huiputtamaan Lucaksen kämppistä, mutta muuten Toki ei siihen suostuisi. Eikä Lucas voisi jatkuvasti esitellä häntä tyttöystävänään, joskus Tokillakin tuli se raja eteen.
|
|
Lucas.G
Koulun nouseva tähti
Moi, Lucas tykk?? Tokista.
Posts: 106
|
Post by Lucas.G on Aug 20, 2007 21:09:38 GMT 2
Kun Toki sanoi tahtovansa tutustua Annieen, blondi tyrskähti rajusti. "Siis suoraan sanoen tahdot nähdä tyttömäisen puoleni?" Sitä Toki ei tulisi näkemään koskaan ellei hän blondi saa päähänsä pukeutua naamiaisiin animetytöksi. Pitkällä tukalla saisi jo letit, ja turkoosit silmät olivat kuin piirretyt mangasilmät, joten ajatus ei ollutkaan hullumpi. Paitsi se että Lucas ei ikinä ypstyisi näyttäytymään edes tyttöön pukeutuneena julkisilla paikoilla, se olisi liikaa. Lucas pudisti nauraen päätänsä ja heilautti jälleen hiuksiaan.
Tokin ja Lucaksen herkänhetken loputtua Lucakselle tuli uskomaton olo. Niin uskomaton ettei hän ole koskaan edes tuntenut sellaista. Lucas hymyili leveästi Tokille kun tämä päästi blondista irti. Hän oli Tokille tärkeä. Kun miettii tarkkaan, tärkeys brunetelle on parasta mitä voi edes kuvitella tai toivoa. Tokin juoksiessa edellä makuuhuoneeseen, Lucas virnisti ja käveli rentona perässä. Toki näytti suloiselta syöksyessään Lucaksen sänkyyn peittojen väliin. Blondilla oli kestohymy päällä mutta se leveni levenemistään Tokin ansiosta. Lucaksella oli kauhea halu päästä jo Tokin vierene mutta sitä ennen oli heitettävä kauhean epämukavat vaatteet nurkkaan ja olla puolialasti tai jossain isossa paidassa. "Kumpi olisi parempi? Ilman paitaa vai paidan kera?" Luc-chan hymyili flirttailevasti ja oletti Tokin valitsevan ei-paidallisen vaihtoehdon. Mutta varmistaakseen hän seisoi vielä vaatekaapin edessä. Hän nojasi siihen kädet selän takana. Tokin mainitessa Billystä blondi havahtui. Niin, mitenkäs sitten suu pannaan kun Billy tulee krapulassa kämpille ja näkee Tokin ja Lucin toisiinsa kietoutuneina sängyssä ilman vaatteita. Se voisi karmaista kämppistä aikalailla. Mutta toisaalta, olihan Billyn joskus saatava tietää että hän oli pojan kanssa, muttei ollut silti täyspäiväinen homo. Ehkä asia piti vain kertoa heti ensimmäiseksi niin kuin se oli, ettei siitä tulee isompia ongelmia. "No, älä esitä. Kun Billy varmaan muutenkin luulee sinun olevan tyttö." Blondi heitti sarkastisesti nauraen ja näytti kieltä. Jos Billy ei kyselisi mitään tai näyttäisi oudolta nähdessään heidät, asia olisi sillä hoidettu. Piti katsoa sitten aamulla miten asian laita on.
Blondin vieläkin nojaillessa vaatekaappiin hän huomasi jotakin puuttuvan. Hän tunnusteli vasemmalla kädellään oikean puolen rannetta. Hänen kädessään oleva kaulakoru jota hän kyllä piti kaulakoruna, oli kadonnut. Se oli pudonnut jonnekin, joko rannalle tai tielle hänen ja Tokin juoksiessa. Se oli yksi Lucaksen tärkeimmistä aarteista. Hänen äitinsä koru, joka oli ennen ollut Lucaksen isoäidillä. Se oli punainen kivikoru joka oli soikion mallinen. Se oli hyvin yksinkertainen mutta niin rakas Lucille. Hän ei tahtonut pitää sitä kaulassaan koska ei pitänyt kaulakoruista. Joten hän päätti ripustaa sen ranteeseensa. Hänen äitinsä antoi sen tälle mukaan matkalaukkuun kun hän passitti pikku-Lucaksen lastenkotiin. Melkein vuotta myöhemmin hän vasta löysi sen kirjeen kera. Lucas puri huultaan ja totesi "Koruni on kadonnut.." Blondi katsoi lattiaa ja potkaisi maata vihaisesti. Taas teki mieli purkaa ja itkeä, mutta Lucas nieli kyyneleet ja nyyhkäisi yhden kerran kovaan ääneen. Ehkä hänen pitäisi vain mennä nukkumaan ja huomenna mennä etsimään rakasta koruaan.
|
|
|
Post by Toki on Aug 21, 2007 7:54:57 GMT 2
"Ilman paitaa." Toki ei edes miettinyt vastaustaan, se tuli aivan automaattisesti. Samalla brunette riisui oman paitansa ja heitti sen lattialle. Aamulla olisi varmasti kiva etsiä vaatteitaan kämpästä. Toki ei ollut enää edes varma mihin oli jättänyt edelliset vaatekappaleet. Saatuaan paidan pois Toki tajusi myös sen että hänen alushousunsa olivat edelleenkin nihkeät. Tätä menoa hän jättäisi mukavan märän läntin Lucaksen sänkyyn, eikä siinä olisi edes mukava nukkua. Toki vetäisi peiton päälleen, aina niskaan asti ja potkaisi boxerinsa pois, tiputtaen ne sitten sängyn jalkopäästä lattialle. "Joudut tyytymään kohtaaloosi ellet sitten halua lainata minulle kuivia boxereita?" Toki ei kyllä osannut kuvitella itselleen Lucaksen alushousuja. Ne todennäköisesti tippuisivat jalasta hyvin nopeasti. Sen verran isompi ja rotevampi Lucas oli. Ei Tokilla kyllä ollut mitään ajatusta vastaan. Sitäpaitsi jos Lucas vielä piristyisi niin eipähän ainakaan tarvinnut vaivautua vaatteita riisumaan.
"Ah! Vai niin, eli minun ei tarvitse edes esittää tyttöä kun minut jo tuomitaan tytöksi!" Toki nousi istumaan sängylle ja risti kätensä rintansa korkeudelle. Masentavaahan se oli. Ei ollut kiva että epäiltiin tytöksi jo muutenkin sen takia, että oli niin lyhyt, muodokas ja kaunis! Minkäs sille voi. Nyt hänet tuomittiin tytöksi jo ennen tutustumista. Toki kuitenkin muutta mökötyksensä pian virneeksi ja kohdisti katseensa Lucakseen. "Saat kyllä esitellä minut ihan poikaystävänäsi jos aiot jotenkin esitellä. Mitään tyttöön viittaavaa ei hyväksytä." Brunette kallisti hieman päätään ja laski kätensä peiton päälle. "Ihan sama. Mietitään sitä huomenna. Nyt nukutaan." Toki näytti kieltä Lucakselle, kostaen eleen jonka toinen oli tehnyt aikaisemmin. Tavallaan Toki ei olisi kylläkään halunnut käyttää heidän yhteistä aikaa nukkumiseen, mutta kaipa se menisi nyt sitten näinkin. Ei hän voisi aina kuukkua hereillä Lucaksen seurassa.
"Eh?" Toki säikähti hieman Lucaksen kiukkuista potkua ja kesti hetken ennen kuin brunette tajusi tämän sanat. Ilmeisesti koru oli tärkeä, koska Lucas näytti siltä kuin olisi ruvennut itkemään minä hetkenä hyvänsä. "Noh, noh. Etsitään se aamulla yhteisvoimin. Muut ovat kuitenkin koulussa, niin kukaan ei ehdi käydä varastamassa sitä, kunhan olemme tarpeeksi aikaisin liikkeellä." Toki hymyili pienesti Lucakselle, ja kääntyi vatsalleen sängylle, kurottautuen kohti Lucaksen kättä. Ei brunette ihan yltänyt siihen, mutta ehkäpä Lucas tajuaisi vinkin - todennäköisesti tämä tajuaisi sen jo siitä, että Toki makasi tällä hetkellä blondin sängyllä ilman rihman kiertämää ympärillään. No, ehkä se kuitenkin tehoaisi. Olihan Lucas hänet jo ennenkin nähnyt, mutta silti alastomuus nostatti pienen punan Tokin poskille. "Nukutaan nyt, jooko?"
|
|
Lucas.G
Koulun nouseva tähti
Moi, Lucas tykk?? Tokista.
Posts: 106
|
Post by Lucas.G on Aug 21, 2007 15:57:04 GMT 2
Tämä katsoi ihmeissään kuinka Toki sätki peiton alla ja huomasikin boxereiden tipahtavan jalkopäädystä. Lucakselle levisi pakollinen hymy ja tämä pyöritti päätään. "Sinä olet kyllä kanssa yksi.." Lucas murahti ja jätti vaatekaapin taakseen kun huomasi Tokin vihjailevan tätä sänkyyn. Hän viestitti tulevansa aivan pian kunhan vain laittiaisi oven lukkoon ja valot kiinni. Lucas tappeli vanhan ja huono lukon kanssa raivoisasti. Hän kirosi pariin kertaan ennekuin se loksahti kiinni. Tämä helpottui,huokaisi ja heitti avaimen lipaston päälle. Sitten rentona hän käveli sänkyn luo samalla napsauttaen valonkatkaisijaa alaspäin. Tuli aivan säkkipimeää, mutta Lucas osasi suunnistaa sänkyynsä kiitettävästi. Ja muutenkin sänkyyn oli pakko löytää nopeasti että, pääsisi lämmittämään Tokia. Hän ryömi nopeasti peiton alle ja haukotteli makeasti. Ai että tuntuikin hyvältä olla paksun, lämpimän untuvapeiton alla, suloisen pojan vieressä. Mitä muuta enää tarvittiin? Niin, ei mitään.
Lucaksen päässä liikkui että mitäköhän tästä sittenkin tulee kun Toki on aivan alasti tämän vieressä ja aikaisemmissa suunnitelmissa oli ollut muutakuin nukkumista? Saattaisi kyllä motivaatio puuttua näin väsyneenä että jompikumpi sammuisi ennenaikojaan, joten seksiä ei varmastikkaan harrastetu, ei tänään eikä varsinkaan tähän kellonaikaan.
Lucas käänsi itsensä oikealle kyljelle että näki Tokin. Hän hymyili tälle ja silitti tätä poskesta. "No et ole tyttö, et nähtävästi ymmärrä minua vielä yhtään. Sinun on opittava että heitän läppää joka asiasta." Lucas hymyili tälle virnistäen. "Ja esittelen sinut poikaystävänäni, mutta Billyä ei varmastikkaan edes kiinnosta joten, päästään ehkä pälkähästä." Lucas jatkoi nopeasti lausettaan ja silitti edelleen Tokin poskea. Se oli niin sileä ja virheetön. Kuin pienenvauvan iho. Niin täydellinen ja puhdas. Ihme ettei murrosiässä Tokille ole ilmennyt minkäänlaisia ihovirheitä. Lucas oli kateellinen vaikka, hänelläkään ei kyllä finnejä ollut tai muunlaisia ihovirheitä. Tokin iho oli vaan niin paljon erilaisempi. Tämä valutti kätensä hitaasti poskelta kaulalle ja siitä lantiolle. Hitaasti ja arvaamattomasti. Sitten hän tuli lähemmäksi tätä ja kurottautui suukottamaan brunettea. Se oli vain pieni suloinen pusu, ilman sen rankempia toimenpiteitä. Sitten irrottaessaan hän piti kätensä samalla paikalla ja hymyillen vain tälle. Hän oli niin uskomaton.
"Joo, käydään huomenna etsimässä se." Lucaksen ailahtelevaisuus nähtiin taas tässä kun hetki sitten hän kirosi kadonutta koruaan ja nyt hän oli aivan positiivisena ja rauhallisena odottamassa että he huomenna menisivät etsimään sitä, ota siitäkin nyt selvää sitten. Mitäköhän Toki edes ajatteli Lucaksen ailahtevaisuudesta? Eikö se todellakin käynyt aivoon että välillä hän oli iloinen kuin koskaan ennen ja hetken kuluttua voisi tappaa jonkun? No, ehkä se toi vain haastetta ja säväistystä heidän elämäänsä.
Lucas säpsähti hymähtäen ja huomasikin että oli jo puoliunessa. Lucas murahti ja sulki uudestaan silmänsä. Hohho, tulipa uni nopeaan. Ehkä tosissaan nyt pitäisi laittaa pää syvälle tyynyyn ja nukkua pitkään. "Nukutaan." Lucas mönjersi tyynyn uumenista.
|
|
|
Post by Toki on Aug 21, 2007 20:39:53 GMT 2
Toki näytti kieltä Lucakselle tämän soimaillessa hänen käyttäytymistä. Ihan viattomastihan hän oli ajatellut vain säästää Lucaksen sängyn kastumiselta. Ei märässä sängyssä ollut mukava nukkua, kyllä Lucas varmasti sen tiesi. Lucaksen lähtiessä lukitsemaan ovea ja sammuttamaan valoja Toki mönki uudemman kerran paremmin peiton alle. Blondin palatessa, Toki nosti tälle peiton reunaa ja painautui sitten aivan Lucasta vasten. Toinen tuntui ihanan lämpimältä vieläkin hieman alilämpöistä kehoa vasten. LUcaksen pehmeät sormet saivat Tokin painamaan päätään tiiviimmin lämpimään tyynyyn ja sulkemaan silmät. Että osasikin tuntua mukavalta. Mihin sitä seksiä edelleenkään tarvittiin? Ihan turha keksintö, ainakin tällä hetkellä. "Me emme taida ihan ymmärtää vielä toistemme huumoria, mutta entäpä sitten." Tokin oli pakko naurahtaa Lucakselle, ja brunette heitti kätensä tämän kyljen yli. Kyllä he varmasti oppisivat ymmärtämään toisiaan ajan kanssa. Sitä ennen pitäisi elää sen seikan kanssa, että he eivät oikeastaan tunteneet toisiaan pahemmin.
Lucas liu'utti kätensä Tokin lantiolle, saaden nuoremman värähtämään pienesti. Se oli mukava tunne, varsinkin kun Toki ei aistinut kosketuksessa mitään johdattelevuutta seksiin. Brunette ei todellakaan olisi jaksanut tänään. Ehkä sitten illalla tai jotain. Lucas saisi kuitenkin odottaa sen verran, että Toki saisi kerättyä energiavaransa taas normaalitasolle. Sitten hän jaksaisi taas hymyillä kunnolla ja pitää iloista mielialaa. Toki vastasi Lucaksen suukkoon hellästi ja hymyili pienesti perään. Brunette sulki silmänsä uudemman kerran ja huokaisi pienesti. Että hän sitten osasikin aina iskeä silmänsä miehiin. Hän taisi olla tosiaankin toivoton tapaus. Kaipa se homous oli jossain vaiheessa tunnustettava, ja nyt taisi olla Tokin aika tunnustaa se itselleen, ja jopa hyväksyä se. Tätä ennen Toki olikin taistellut kynsin ja hampain sitä vastaan. Lucas sai sen kuitenkin tuntumaan oikealta. "Joo, käydään..." Toki mumisi väsyneellä äänellä.
Lucaksen seuraavat sanat Toki kuuli juuri ja juuri. Toinen oli ilmeisesti oikeasti väsynyt. No, niin oli Tokikin. Brunette suukotti hellästi Lucaksen korvanseutua ja käänsi sitten tälle selkänsä, vetäen Lucaksen käden selkänsä yli. Brunette painoi selkänsä Lucaksen lämmintä kehoa vasten ja huokaisi uudemman kerran. Kaipa se uni tulisi tällä kertaa. Ei tarvinnut vahtia pimeyttä yksinään ja pohtia kaikkea ei niin kovinkaan mukavaa. Ärsytti ainoastaan se, että päässä soi laulu jota Toki ei edes tunnistanut kunnolla. Sanat olivat kuitenkin pintyneet mieleen. Did you see her face? Did tyou smell her taste? Toki ei pitänyt siitä. Brunette yritti kuitenkin sinnikkäästi saada unenpäästä kiinni, ja pian nukkumatti kävikin kylässä ja brunette vaipui levottomaan uneen. Todennäköisesti hän olisi aamuun mennessä potkinut Lucaksen alas sängyltä, tai ainakin pahemman kerran mustelmille.
|
|
Lucas.G
Koulun nouseva tähti
Moi, Lucas tykk?? Tokista.
Posts: 106
|
Post by Lucas.G on Aug 22, 2007 13:56:50 GMT 2
Aamu alkoi sarastaa maastonvihreiden verhoen välistä, suoraan ikävästi Lucaksen silmään. Tämä murahti vielä unenpöpperössä ja mietti kuinka vihasikaan aamuaurinkoja koska ne herättivät aina väärään aikaan. Hän nukahti pieneksi hetkeksi vielä, ja näki pienimuotoisen unenkin, mutta ei enää muistanut sitä kun avasi silmänsä uudelleen. Sitten hän päätti viimein ja vihdoin nousta ylös. Kellokin oli varmaan jo 2 päivällä. Hän katsahti ennen noustuaan vielä olkansa yli, nukkuisiko Toki vielä. Toki näytti tälle selkäänsä ja tuhisi vielä siihen malliin että, uni maistuisi vielä hetken. Lucas hymyili makeasti ja antoi Tokin jatkaa uniaan. Haukotellessaan hän nousi samanaikaisesti ylös. Lucas kipusi makuuasennosta hitaasti ja rauhallisesti ylös, niin ettei sänky narisisi, ja ettei Toki heräisi.
Hän viskaisi jalkansa sängyn reunan yli ja nojasi etukenoon turvautuen käsiensä varaan. Samalla hän hieraisi silmiään voimakkaasti ja räpsytti niitä pariin kertaan että rähmä lähtisi pois. 'Että vihaankin sitten aamuja..' Lucas sanoi hiljaa itsekseen ääneen samalla noustessaan sängyltä. Hän etsi kelloaan yöpöydältä, mutta se oli ilmeisesti hukkunut jälleen, joten hän tallusti ensin keittiöön metsästyspuuhiin. Hän etsi puhelintaan josta näkisi kellonajan. Kun jotenkin ihmeenkumman syystä myös yöpöydän kello oli hävinnyt. Omituista.
Etsiessään vimmatusti kelloaan, hän löysikin sen vihdoin ja viimein pöydän alta. Hän pyöräytti silmiään ja kyykistyi pöydän alle. Unenpöpperössä hän ylös noustessaan kumautti päänsä suoraan ylläolevaan pöytään. 'HELVETTI!" Kuului raivoisasti keittiöstä. Nyt Lucas ainakin herätti Tokin, vaikka oli niin hienosti päässyt jo tänne asti herättämättä tätä. Mutta kivulle ei voinut mitään ja yleisesti kirosanojen lausunta lievitti kipua. Hän nousi varovasti pöydän alta ja hieroi arkaa päätänsä. Se sattui. Sitten hän muisti hakeneensa kelloa ja katsoikin ajan. Kello näytti digitaalisesti 12:30. Lucaksen pää nytkähti ja ihmetteli kuinka heräsikään 'ihmistenaikoihin'.
Hän käveli suoraan keittiöstä vessaan ja avasi lasikaapin jossa oli hammasharja. Oma hammasharja löytyikin helpommin kun Billyn harja ei ollut tässä kaaoksessa mukana. Hän noukkasi vihreän hammasharjansa ja samalla hammastahnaa. Hän avasi vesihanan ja sääti sen kylmälle, ja tökkäsi hammasharjansa sen alle. Hän oli jo laittamassa hammasharjaa suuhunsa, mutta unohtikin ehkä sen tärkeimmän, eli hammastahnan. Hän mulkaisi itseään peilistä tyhmästi ja laittoi hammastahnan hammasharjan harjaksien päälle. Samalla harjatessaan hän hyräili System of a Downin I-E-A-I-A-I-O:ta. Laulun tulossa jo kertsosäkeeseen Lucas alkoi jammailemaan mielessä olevan musiikin kanssa. Kohta hyräily muuttuisi lauluksi ja Lucas ei tajuaisi sitä kuinka tyhmältä se voisi kuulostaa, kun on suu täynnä hammastahnaa ja muutenkaan Lucaksella ei ole luonnonlahjana tullut lauluääntä. Joten hän jatkoi vain hyräilyä, ihan suosiolla.
Hän sylkäisi lavuaariin ja huuhtoi suunsa nopeasti. Sitten hän tuli takaisin makuuhuoneen puolelle ja etsi lattialta vaatteitaan, jotka olivat ehkä vaikea löytää. Billyn, hänen omiansa ja myös Tokin vaatteita lojui ympäri kämppää. Tämä huokaisi ja otti mukaansa siniset farkut ja napitettavan ruutupaidan. Ruutupaita oli ihanan suuri ja siinä oli ihana olla näin aamusella ja tehdä vaikka aamiaista. Sitten hän jatkoi matkansa takaisin keittiöön kun kahvihammasta alkoi kolottaa jo sen verran.
[kivaa puuroo]
|
|
|
Post by Toki on Aug 22, 2007 20:56:49 GMT 2
Toki raotti silmiään varovasti, luullessaan kuulleensa jotain. Kai se oli vain harhaa. Hänhän asui yksin, eikö totta? Brunette avasi toisen silmänsä kunnolla ja tuijotti seinää kasvojensa edessä. Eihän hänen sänkynsä ollut seinän vieressä. Sänkykään ei tuntunut omalta. Peitto oli liian paksu ja tyynykin tuntui hieman oudolta. Okei, hän ei ollut kotona, vaan missä? Samassa Toki kuuli raivoisan HELVETTI -huudon ja käännähti ympäri. Ahaa, ääni kuulostikin jo hieman tutummalta. Hänhän oli tullut eilen Lucaksen luo. Hymy levisi automaattisesti bruneten kasvoille ja Toki kaivautui ulos peiton sisältä, tajuten kuitenkin olevansa alasti. Ahaa, tämähän alkoi olla mielenkiintoista. Brunette kietaisi jalkansa peiton ympärille, peittäen ainakin kriittisimmät paikat. Ei häntä oikeastaan huvittanut vielä nousta, vaikka kello oli varmasti jo ties mitä. Väsytti niin julmetusti. Lucaksen palatessa makuuhuoneeseen Toki oli juuri haukottelemassa leveästi. Brunette ponnahti istumaan ja peitti itseään hieman peitolla. Lucas etsi vain vaatteensa ja lähti sitten takaisin keittiön suunnalle. Toki mönki sängyn reunalle ja haeskeli boxereitaan. Ei kestänytkään kauaa kun brunette oli saanut mustat boxerinsa jalkaan ja sen jälkaan poika potkaisi peiton pois ja etsi paitansa. Boxerit jalassa ja ainoastaan tiukka t-paita päällään Toki sitten suunnisti keittiöön.
"Huomenta, kultaseni." Toki haukotteli makoisasti sanojensa perään ja naurahti pienesti. Milloinkohan hän oli viimeksi nukkunut näin hyvin? Siitä oli aika kauan. Viime aikoina ei oikein uni maittanut. Toki laahusti pöydän ääreen ja istahti tuolille, painaen sitten päänsä pöytää vasten. Uusi haukotus ravisutti Tokin kehoa ja brunette pyyhkäisi kostuneita silmäkulmiaan. Hän halusi ehdottomasti takaisin nukkumaan. "Paljonko kello on? Tuntuu kuin en olisi nukkunut ollenkaan..." Toki mumisi pöytää vasten, ja käänsi päätään niin että näki Lucaksen. Blondihan näytti söpöltä näin aamu tuimaan. Ihmekös Toki olikin viihtynyt tämän seurassa eilen. Reittäkään ei enää pahemmin särkenyt, tykytti vain hieman. Ilmeisesti Lucaksen pelastavista käsistä oli sentään ollut jotain hyötyä.
Eilinen oli tosiaankin ollut ihan mukava. Toki ei enää kaivannut Shiroa läheskään yhtä paljon kuin ennen, mikä oli tavallaan ihan hyvä juttu. Kyllä Shiro oli edelleenkin rakas, ja Toki halusi tämän lähelleen - ystävänä. Onnistuisikohan se? Ensin pitäisi kyllä pyytää anteeksi Shirolta... Toki ei ollut ollut mitenkään ihana tätä kohtaan viime aikoina. Toivottavasti se saataisiin sovittua. Toki halusi vastaisuudessakin auttaa albiinoa pakenemaan vanhempien hallitsevaa kättä ja sovittuja kihlauksia. Se ei vain ollut oikein jotain Shiron kaltaisi ihmistä kohtaan, joka antoi kaiken toisten puolesta. Toki havahtui ajatuksistaan. Eipä kai siinä olisi pahemmin toivoa. Shiro todennäköisesti vihaisi häntä, ainakin jos Toki kertoisi aivan kaiken mitä oli tehnyt. Kaikkea ei tietenkään ollut pakko paljastaa. Toki pystyisi kyllä valehtelemaan Shirolle, toisin kuin Shiro hänelle. Albiino ei onnistunut salaamaan mitään Tokilta, joten ehkä Toki saisi tietää jotain Shirostakin kun tunteet olivat pahiten pinnalla? "Hmmh, Lucas? Pitäisi varmaan etsiä se koru..." Toki muisti edelleenkin kuinka surulliselta Lucas oli näyttänyt tajutessaan korun kadonneen. Sen takia Toki halusi löytää sen.
|
|
Lucas.G
Koulun nouseva tähti
Moi, Lucas tykk?? Tokista.
Posts: 106
|
Post by Lucas.G on Aug 23, 2007 16:03:05 GMT 2
Lucas sähläsi omissa ajatuksissaan keittiössä, ja aisti kaikista ajatuksistaan huolimatta, ettei ollut yksin. Tämä käänsi päänsä kun kuuli Tokin toivottavan huomenta. Lucas hymyili vinosti ja katsoi Tokia olkansa yli "Huomenia, rakas?" Lucas hymähti pienesti nauraen ja jatkoi työskentelyään keittiötasolla. Hän otti vierestään juuri jääkaapista poimimansa kurkun ja alkoi viipaloimaan sitä isolla veitsellä. Ihmeellistä, kurkun leikkaaminen sujui paremmin kuin minään muuna aamuna, johtuiko se siitä että Toki oli tämän seurassa ja kaikki tuntui täydelliseltä? Vai oliko Luc vihdoin ja viimein oppinut leikkaamaan kurkusta juuri oikean paksuisia viipaleita, nimittäin hän aina leikkasi liian paksuja, koska hän piti paksuista kurkunpalasista. Ja monet aina valittivat että ne olivat liian paksuja. "Pidätkö paksuista vai ohuista kurkunviipaleista?" Lucas käänsi itsensä nopeasti Tokiin päin keittiöveitsi sojossa oikeassa kädessään. Hän näytti kuin olisi juuri hyökännyt Tokin kimppuun, myös hölmistyneen ilmensä kanssa, se saattoi näyttää jopa pelottavalta. Tai sitten Lucas näytti karmaisevalta naapurin tädiltä joka aina uhkasi veitsellä jos pikku lapset kävivät keräämässä vadelmia tämän pihalta. Tai.. Naapurin sedältä. Lucas heräsi ajatuksistaan miettiessään kuinka pervo naapurin setä ajatus oli. Hetken pällistellessä hän huomasi kuinka naurettavalta se näytti, silmät pullistuneena, veitsi ilmassa ja murhakatse. Sitten hän laski veitsen varovasti alas, samalla punastuen ja nojasi varoen keittiöntasoon.
"Kello on.. 13:00, heräsin itsekin vasta puoli tuntia sitten." Lucas tarkisti ajan taskussaan olevasta puhelimesta. Kellonajan tarkistettuaan hän työnsi sen syvälle housujen taskuun takaisin ja samalla pisti kätensä taskuihin puhelimen mukana. "Haluatko jotain syötävää? Minulla on jopa täällä kaikkea.." Lucas ylpeili sillä että, vihdoinkin kun hänellä oli jotain muutakuin näkkileipää ja mehua, niin hänellä oli vieraita. Oikein specialvieras, joten nyt kelpasi tarjoilla jotain vähän herkullisempaa kuin näkkileipää ja omia kynsiä lisukkeeksi. Yök..
Hän kääntyi nopeasti takaisin pöytään päin ja jatkoi työskentelyään. Lautasella oli jo jopa kurkkua! Luc-chan oli todella nopea keittiötaituri.. 15 minuutissa pitäisi saada muutakin aikaiseksi kuin vain parin kämäisen kurkunviipaleen lautaselle. Lucas huokaisi ja otti kaapista ruis, ja vaaleaa leipää. Sitten hän vei leipäpussit pöytään Tokin nenän eteen ja hymyili mennessään. 'Kaksi asiaa hoidettu, mitä seuraavaksi?' Lucas mietiskeli kuumeisesti sormi suussa. Hetken pohtimistauon päästä hän nosti sormensa ja näytti keksineen jotakin. Hän syöksyi suoraan jääkaapille ja otti mehua ja vesikannun, ainiin, ja juuston. Hänellä oli kädet täynnä joten hän potkaisi jääkaapin jalallaan kiinni. Kädet täynnä tavaraa, hän lähes juoksi ruokapöytään etteivät tavarat tippuisi käsistä. Pöytään saatuaan blondi huokaisi ja pyyhkäisi otsaansa ihankuin olisi jotenkin kauheankin rankkaa ollut.. "Sano jos tahdot vielä jotain." Juuri kun oli saanut sanottua hän muisti että voi unohtui, samaten juustohöylä ja ne kurkut.. 'Niinpä niin..' Lucas huokaisi mielessään ja haki loput tavaroista.
Kun hän toi viimeisen asian pöytään, jonka hän muisti niin hän istahti helpottuneena pöytään. Hän hieraisi silmiään vielä kerran että näkisi Tokin paremmin, taisi olla unihiekkaa vieläkin Luc-chanin silmissä. Nähtyään Tokin suloiset kasvot ja pörröisen tukan, hän hymyili brunetelle suloisesti joka istui tätä vastapäätä. Tokin muistuttaessa Lucasta korustaan, poika hermostui jälleen. Niin, entäs jos joku oli ehtinyt löytää sen ja ottaa sen itselleen eikä vienyt mihinkään mistä Lucas voisi sen löytää? Se olisi kauheaa, ja se olisi hyvinkin mahdollista, nimittäin olihan kello senkin verran että joillakin oli ollut ruokailu.. Jos blondi ei löytäisi sitä, hän ei tiedä miten voisi elää sen kanssa että oli hukannut tärkeimmän materiaalisen asian elämässään. "Joo.. Etsitään se pian.." Lucas mumisi epäselvästi suu hautautuneena tämän käsiin. Koru sai Lucaksen mielialan laskemaan asteikosta 100, asteikkaan 0,1 eli miinuksen puolelle. Lucas huokaisi syvään ja asiasta yhdeksänteen, hän unohti lasit pöydästä.. Hän nousi voihkien ja pitkästyneen näköisenä takaisin kaapeille missä oli lasit. Hän otti 2 läpinäkyvää lasia ja toi ne hänen ja Tokin eteen, istahti ja läimäytti itsensä hereille uudelleen.
|
|
|
Post by Toki on Aug 25, 2007 11:12:09 GMT 2
[Muuten käviskö silleen, et ku nää lähtee ettiin sitä Lucin koruu, niin nää treffais samalla Shiron rannalla? ^^ Tokilla menis sormi suuhun pahemman kerran. ^_________^]
"Vai että ihan rakas..." Toki virnisti Lucakselle. Toisen sanat saivat aikaan lämpimän ailahduksen. Oli mukava rakastaa ja olla jopa rakastettu. Varsinkin se, että Lucas pystyi sanomaan Tokia rakkaakseen, lämmitti todella paljon. Toki seurasi Lucaksen työskentelyä hetken aktiivisesti, ennen kuin antoi ajatustensa lipua taas ties minne. Eilinen oli kyllä ollut varsinaista. Tokista alkoi tuntua, että hän aloitti kaikki Saint Lyons -ajan suhteet jossain vessassa. Shiron hän oli tavannut yleisessä vessassa, ja Lucaksen kanssa he olivat päässeet asiaan vasta pukuhuoneen vessassa. Se taisi olla jonkinsortin kirous tai jotain. No, jos Lucas jättäisi hänet joskus niin Toki ainakin tietäisi minne mennä odottelemaan seuraa. Toivottavasti Lucas ei kuitenkaan ollut suunnitellut Tokin jättämistä, vaikka eiväthön he edes seurutelleet, ainakaan virallisesti. Kyllä Toki haluaisi, mutta hän antaisi mieluummin Lucaksen tehdä aloitteen. Eh...? Ei kai sillä niin väliä ole..." Toki yllättyi aivan täydellisesti Lucaksen kurkkuviipale-kysymystä. Eipä hän ollut pahemmin pohtinut sitä millaisia kurkkuviipaleita hän söi. Kotona ne olivat aina tasaisia ja ajan kanssa leikattuja. Täällä Toki yksinkertaisesti höyläsi kurkun - juustohöylällä. Kurkkuahan se oli, väliä sen muodosta, paitsi jos aikoi syödä silmillään.
"Okei..." Toki vilkaisi Lucasta kulmiensa alta. Mitenköhän korun oli käynyt? Kello oli sen verran paljon, että ensimmäiset tunneilta lintsaajat saattoivat hyvinkin suunnata rannalle, ellei ulkona sitten satanut. Toki yritti kuulostella, mutta ei se ihan siltä kuulostanut. Tuskin siellä sataisi, enintään olisi pilvistä ja viileää. Toki muisteli että säätiedotuksessa ei oltu luvattu ihan täydellisiä uintikelejä. Ehkä lintsarit tyytyisivät uima-altaaseen. "Voisin minä jotain haukata. En olekaan syönyt pieneen toviin." Viime kerta taisi olla eilen koulussa. Eip, eipäs ollutkaan! Se oli edellisenä iltana. Toki ei ollut syönyt koulussa. No jo oli ihme jos ei nälkä jo painanut, kun aamupalakin oli jäänyt eilen väliin, samoin iltapala. "Tai jos totta puhutaan niin olen syönyt kunnolla joskus viime viikolla..." Toki oli huomaamattaan pistänyt päälle kunnon nälkädieetin, vaikkei sille ollut pahemmin tarvetta. Omilta huoliltaan ei oikein muistanut saati sitten jaksanut syödä. Ehkä siihenkin olisi hyvä tehdä muutos. Eipä ollut ihme kun nykyään väsytti koko ajan. Verensokerit taisivat olla hieman alhaalla.
Toki seuraili taas Lucaksen puuhia. Väsytti edelleenkin, mutta entä sitten? Hän oli Lucaksen seurassa. Pian Tokin edessä oli ihan toimiva aamupala, ja brunette tuijotti leipäpusseja melkeinpä kuolaten. Vihdoinkin ruokaa. Nyt poika vasta huomasi kuinka nälissään oli. Samassa Toki huomasi myös sen, että korun mainitseminen oli saanut Lucaksen mielialan putoamaan taas. Hieno homma Toki. Brunette ei tainnut muuta osatakaan kun pilata toisten hyvän olon. "HEI! Nyt piristyt! Pitää ajatella posiitivisesti että jaksaa!" Tokin teki mieli läimäyttää Lucasta selkään kunnolla, mutta blondi oli hieman liian kaukana. Brunette siis tyytyi virnistämään tälle hauskasti. Kyllä koru löytyisi, ja jos ei löytyisi niin Toki keksisi kyllä jotain mikä piristäisi Lucasta. Hän vaikka kävisi maapallon jokaisen sairaalan ja hoitolan läpi, jotta löytäisi Lucaksen äidin ja järjestäisi kaksikolle tapaamisen. Siitä saattaisi tulla vaikeaa, mutta mitäpä Toki ei toisen takia tekisi. Se saattaisi ainakin piristää Lucasta.
Lucaksen palatessa pöytään, Toki vilkaisi tätä melkein pyytävästi. Joko sai ruokaa? Ehkä Tokista tulisi Lucaksen lemmikki jota tämän piti ruokkia. Shirokin oli ruokkinut Tokin. Toki meinaan oli toivoton keittiössä, eikä valmisruualla kovin pitkälle päästy. Se alkoi kyllästyttää pidemmän päälle, eikä ollut varmasti kovin terveellistäkään. Tokin pitäisi varmaan siirtyä pastaa ja tonnikalaa -linjalle. Sitä hän osaisi ehkä toteuttaakin. Kyllä hän osasi makaronit keittöö, ja tonnikalasta saisi vaikka mitä herkullista. Tokin mieliala romahti hieman. Eipä kuulostanut hyvältä kodin lämpimän ja runsaan ranskalaisen päivällisen rinnalla. Ehkä pitäisi lähteä joku päivä kotiin ihan vain syömään. Tosin ensin pitäisi hankkia jo menetetyt kilot takaisin, tai äiti rupeaisi paasaamaan siitä, kun Toki laihtui koko ajan lisää ja lisää. Jo ennenstään kun poika oli hieman alipainoinen, niin äiti ei varmasti riemastunut jos hän paljastaisi, että oli laihtunut taas 6kg lisää.
|
|
Lucas.G
Koulun nouseva tähti
Moi, Lucas tykk?? Tokista.
Posts: 106
|
Post by Lucas.G on Aug 25, 2007 16:07:44 GMT 2
[Joo käy :DD lucas voi olla sellanen "okei..joo..joo.." se on vähä pihalla ku näkee shiron ._.] Poika säpsähti kunnolla hereille Tokin huutaessa. Lucas nosti kulmansa korkealle ja mulkaisi Tokia. Miksi pitäisi piristyä? Vai eikö Lucas jälleenkään tajunnut yhtään mitään? Mitä Toki nyt tarkoitti? 'Piristy' sana soi Lucaksen päässä kauan ennekuin hän tajusi mistä oli kyse. Sitten hän kumautti päätänsä ja pyöräytti silmiään monta kertaa. Näkyikö hänen mielialansa todellakin näin hyvin? Lucas huokaisi pariin kertaan syvään ja koitti rauhoittua. Rauhallisuus oli kaukana kun Lucas ärähti mielessään 'Ei kukaan voinut olla näin tyhmä! Kieltämättä Lucas oli todella vajaa, ja erityisesti aamuisin. "Joo.. Piristyn." Lucas lupasi puoliksi Tokille ja hymyili vaikeasti. Hymy oli todella vaikea ele tällä hetkellä, ja se tulisi olemaan yhtä vaikea jos korua ei löytyisi enää. Kellokin oli jo niin paljon ja korun olisi voinut löytää kuka tahansa. 'KUKA TAHANSA!!' Sana leimautui päällimmäiseksi ajatukseksi ja Lucas heristi päätänsä kauhukuvan poistamiseksi. Korun näkeminen jonkun kaulassa olisi hirveä näky. Ja eihän Lucas voisi suroaan mennä sanomaan "Anna koru minulle, se on minun!" Lucaksella ei olisi sellaiseen pokkaa ollenkaan, vaikka olikin rohkea persoona. Ja vaikka hän sanoisikin niin, henkilö jolla koru oli ei varmana antaisi sitä, joten turha edes yrittää. Kukaan ei saa saada sitä. Ei kukaan. Lucas säpsähti ajatuksistaan pahemman kerran kun kuuli Tokin syöneen viime viikolla. "VIIME VIIKOLLA?!" Lucas karjaisi ja käänsi harhailevan katseensa suoraan Tokiin. Viha näkyi selvästi Lucaksesta mutta tämä koitti parhaimman mukaan hillitä purkauksensa. "Toki, olet jo todella laiha, sinun kuuluisi todellakin syödä.." Lucas koitti olla opettavainen ja vakavissaan. Tosissaan, Toki oli todella laiha, samaten myös Lucas. Mutta Lucas ei jättänyt ruokaa mistään hinnasta, vaikka hänellä olisikin jotain sellaista menoa missä olisi aikataulut kireänä. Aina ruokailulle oli aikaa. Niin ainakin Lucas ajatteli. "Ota nyt ruokaa, nopeasti, sinun on saatava syödä." Lucas osoitti leipiä hätäisesti ja kaikkea muutakin mitä pöydältä sattui löytymään. Todennäköistä voisi olla se että, Lucas hyppäisisi pöydälle ja työntäisi Tokin suuhun kaikkea mitä vaan käteensä saisi. Aika seksikästä. Lucas oli pöydällä polvillaan syöttämässä Tokia. Toiveajattelua, joten Lucas luotti siihen että Toki söisi ihan hyvällä ruokahalulla aamiasta. Hän rauhottui ja laski itsensä kunnolla penkille, koska oli niin täpinnöissään ehtinyt jo pääsemään puoli istuvaan asentoon. Hän nosti mehupurkkia ja kaatoi sitä itsellensä. Appelsiinimehu oli parhainta mehua Lucaksen mielestä, ja ehkä se voisi nostaa Lucaksen mielialaa nyt. Lempimehu mastui aina hyvältä, oli tilanne mikä tilanne. Hänellä oli sitä joka paikassa, koska hän kantoi appelsiinimehua laukussaan melkein aina. Kahvilassa hän tilaa mustan kahvin, ja sen jälkeen appelsiinimehun. Kuinka outoa se onkaan, yhdistelmänä nimittäin. Hän joi ensimmäisen hörppäyksen piripinnassa olevasta mehustaan ja otti leivän. Hän voiteli siihen todella vähän voita ja höyläsi juustoa siihen päälle. Hän ei pitänyt voista oikein mutta muuten leipä oli liian kuivaa. Hienot kurkunpalasetkin jäivät lautaselle kun Lucas työnsi juustoleipää suuhunsa. Hän ei ehtisi syömään melkein mitään, koska korun etsintä piti aloittaa kohta. Mutta Tokin oli syötävä. Ja samalla kun Toki syö, Lucas käy pikasuihkussa. Lucas hotkaisi leivän alle minuutissa ja veti mehut naamaansa. Hän pamautti lasin pöydälle, nousi ja meni Tokin luo. hän otti tämän olkapäistä kiinni ja suukotti tätä poskelle. "Menen suihkuun, syö rauhassa ja HYVIN." Lucas sanoi kun oli vielä Tokin pään korkeudella. Hän lähti kävelemään suihkuun päin samalla ottaen paitaansa pois. Se lensi keittiöön asti kun Lucas sipsutteli nopeasti suihkunpuolelle. Housut lähtivätkin vasta kylpyhuoneen puolella, samaten boxerit. Hän avasi suihkun ja kokeili sen lämpötilaa varpaillansa. Lucas pelkäsi sen olevan liian kylmää tai kuumaa ja perääntyi hieman. Mutta se olikin juuri sopivaa, ihmeellistä kylläkin koska, Lucaksen suihku reistaili aina. Hän syöksyi suihkun uumeniin ja hänen hiuksensa laskeutuivat tämän olkapäille rauhallisesti. Tuntui kuin olisi koko iho lähtenyt irti, oli jo sen verran likainen olo. Hän hieroi pää nahkaansa ja etsi toisella kädellä shampoota. Luultavasti käteen sattuisi juuri Billyn shampoo. Oikeastaan nyt oli yksi ja sama oliko shampoo hänen oma vai Billyn. Hän hieroi sitä nopeasti ja huolittomasti. Puolet niistä varmaan lensikin hukille. Ei sillä ollut nyt mitään väliä, nihkeä olo oli vain saatava pois. Sahmpoo kirvelsi silmiä ja kutitti kauheasti. Lucas kiroili hetken, toistaessaan 'helvetti'-sanaa ja pomppi tasajalkaa lievittääkseen kipua. Saatuaan shampoon levitettyä hiuksiinsa, hän työnsi päänsä veden alle nopeasti ja huokaisi. Se tuntui ihanalta, kaikki valui pitkin kasvoja ja vartaloa. SIlmien hieronta tuli ensimmäisenä sitten vasta hiusten hieronta. Tunne oli vapauttava mutta silmät tulisivat hetken aikaa olemaan punaiset ja Toki ihmettelisi oliko Lucas käynyt vetämässä jotain aivan muutakuin suihkun höyryjä. Hän ei jaksanut vaivautua ja laittaa hoitoainetta joten hän lopetti suihkun ja nappasi pyyhkeen vierestään. Hän kuivasi nopeasti hiuksensa jotka jäivät söpösti pörröisiksi. Sitten hän kietoi pyyhkeen lanteilleen ja lähti tepastelemaan makuuhuoneeseen hakemaan uudet vaatteet.
|
|
|
Post by Toki on Aug 25, 2007 16:45:45 GMT 2
Toki ei ollut läheskään tyytyväinen Lucaksen hymyily-yritykseen, mutta antoi asian olla. Koru näytti oikeasti olevan tärkeä toiselle, ja minkäs Toki olisi siihen sitten sanomaan. Lucaksen alakuloisuus alkoi kyllä hieman tarttua Tokiinkin. Bruneten pitäisi pitää mieli korkealla, ihan vain Lucaksen takia! Siitä ei ollut mitään iloa jos hänkin rupeaisi angstailemaan! Jonkun pitäisi pitää tunnelmaa yllä, ja tällä hetkellä se oli Toki jonka harteille se homma jäi. Toki säikähti Lucaksen karjaisua ja meinasi puraista palan irti kielestään. Hui, miten toinen nyt noin? Ei kai se niin järkyttävää ollut?! Tokin elämä oli juuri heitetty roskatynnyrin kautta jätemyllyyn ja sieltä kaatopaikalle! Pitäisikö siinä vielä muistaa syödäkin?! Toki tuijotti Lucasta hetken lähestulkoon kauhuissaan, ennen kuin tajusi että hänen pitäisi ehkä sanoakin jotain. Eihän Lucas tiennyt läheskään kaikkea Tokista, joten miksi tämä olisi tiennyt kaikesta siitä mitä hänelle oli tapahtunut? Ehkä olisi aika kertoa jossain vaiheessa Lucaksellekin kaikka - aivan kaikki Shiron jättämisestä itsemurhayritykseen. Lucaksella olisi oikeus tietää kaikesta mitä Toki oli käynyt läpi, vaikka sen kertominen olikin aina yhtä vaikeaa. "Minulla on kyllä syyni..." Toki aloitti, mutta nappasi leipäpussin kouraansa Lucaksen käskystä. Brunette nappasi pussista kaksi leipäsiivua ja haki sitten käteensä juuston ja höylän. Rasvaa Toki ei käyttänyt, ei vaikka käskettäisiin. Se maistui pahalle. Reippaaseen tahtiin brunette viipaloi juustoa, muutaman ylimääräisenkin siivun, ja pian hänellä oli edessä kaksi ihanan tuoksuista voileipää. Toki viimeisteli aamupalansa heittämällä pari kurkkuviipaletta leipien päälle.
"Enkä minä nyt niin laiha ole, että pitäisi huolestua." Toki vilkaisi Lucasta epäilevästi. Muuthan sen paremmin tiesivät. Kyllä Toki tiesi olevansa alipainoinen, varsinkin kun lihasmassa painoi reippaasti hänen kehossaan, joten muuta painoa oli suorastaan olemattomasti. Kyllä, Tokin pitäisi lihottaa, mutta poika ei halunnut. Ei jaksanut täyttää vaatekaappia uudelleen vain sen takia, että piti lihotta muutama kilo. Toki otti haukun, hieman liian suuren haukun, leivästään ja yritti pureskella ja nieleskellä sitä samalla kun kaatoi itselleen mehua lasiin. Hetken kakomisen ja nieleskelyn jälkeen Toki sai suunsa tyhjäksi ja hörppäsi hieman mehua päälle. Heti tuntui hieman paremmalta kun sai ruokaa vatsan täytteeksi. Ensimmäinen leipä katosi kuin taikaiskusta ja Toki iski hampaitaan jo toiseen leipään kun Lucas ilmoitti menevänsä suihkuun.
"Khyllä, khyllä..." Toki mumisi suu täynnä leipää ja tunki vielä loputkin leivästä suuhunsa, niellen ne sitten tottuneesti. Hän oli suurinpiirtein unohtanut miten ruokaa pureskeltiin! Kurkkuun jäi koko ajan kiinni liian suuria paloja, mutta ei se Tokia pysäyttänyt. Hieman mehua, ja homma oli sillä hoideltu. Lucaksen poistuttua keittiöstä Tokin kasvoille levisi autuas hymy. Ah, ruoka tosiaankin teki hyvää, vaikka se nostatti nälän tunteen vieläkin korkeammalle. Toki teki itselleen vielä yhden leivän ja huuhtoi sen mehun avustuksella alas kurkusta. Sen jälkeen brunette nousi pöydästä ja vei juuston, kurkut, mehupurkin ja voin jääkaappiin, sekä laittoi leipäpussit takaisin paikalleen ja jätti lasit tiskipöydälle. Nyt Lucaksen ei tarvitsisi vaivautua siivoamaan. Toki osui makuuhuoneeseen melkeinpä samaan aikaan Lucaksen kanssa. Brunette kaatui selälleen lämpimälle sängylle ja sulki silmänsä. Poika oli selvästi syönyt liikaa. Ennestäänkin pieni vatsalaukku tuntui kutistuneen ennestäänkin.
"Lucas." Toki kohottautui istumaan sängyn reunalle, ja kietaisi kätensä Lucaksen lantiolle, niin että sai vedettyä toisen lähemmäs. Lucaksen lämmin ja suihkun jäljiltä kostea keho näytti täydelliseltä Tokin silmissä. Ei heillä tietenkään ollut aikaa tähän, mutta kai Toki voisi hetken toista helliä. Ei siitä olisi mitään pahaa. Toki suukotti Lucaksen alaselkää ja liu'utti käsiään ylemmäs tämän vatsalla nauttien lämpimästä tunteesta sormiensa päissä. Eilisen lähelläkäyneen jäätymiskuoleman jälkeen Lucaksen iho tuntui täydelliseltä.
|
|
Lucas.G
Koulun nouseva tähti
Moi, Lucas tykk?? Tokista.
Posts: 106
|
Post by Lucas.G on Aug 25, 2007 19:50:38 GMT 2
Lucas seilasi ympäri huonetta etsiessään vaatteita ah-niin-siististä asuinympäristöstä. Vaatekaappi oli yhtä kaaosta, no samaten myös koko kämppä. No jos laitetaan 2 poikaa samaan huusholliin, voiko silloin olettaa muuta kuin sotkuista, kaikki ympäriinsä, pizzalaatikoita ympäriämpäri taloa? Ei todellakaan voi. Vaikka ovathan Lucas ja Billy koittaneet pyhittää perjantai iltapäivän siivousiltapäiväksi. Kun tullaan koulusta, kämppä siivotaan jotenkin että lattialla pystyy edes kävelemään. Ainoat paikat Lucan ja Billyn kämpässä oli kylpyhuone ja keittiö. Makuu- ja olohuoneista ei sitten puhuta. Mutta siivo ei kyllä mitenkään haitannut poikia joten, eikai sillä väliä, mutta sitten kun vieraita tulee, se onkin eri asia. Siksi he kehittivät perjantailtapäivän siivous ohjelman, joka on itseasiassa ollut todella kätevä ja hyödyllinen. Lucas hymähti miettiessään että kuinka siivo kämppä oli juuri NYT. Ja Tokikin oli täällä, ei..voinut olla totta. Nyt oli vasta torstai. Lucas huokaisi ja läimäytti itseään otsaan. Siivouspäivä olisi vasta huomenna..
"Siistin" vaatekaapin peräkoilta löytyikin yksi Lucaksen lempipaita, ja hän hymyili itsekseen, että löysi jotakin sellaista päällepantavaa mikä miellytti jopa omaakin silmää. "Tämä oli kauan kateissa..Ehkä tiedän nyt miksi.." Lucas naurahti hieman ja heitti paidan sängylle Tokin viereen. Paita oli todella "heteromainen" mutta Lucas piti siitä juuri sen takia koska se aiheutti niin paljon huomiota. Paita oli musta, jossa luki isolla "I'm your Girlfriend". Lucas osti sen korttelikirpputorilta sillon kun asui kotona. Hänen vanhempansa kyllä hieman katsoivat pojan perään pitkään kun poika käveli kaupungille paita päällään. Lucas sattui vain pitämään siitä, koska se oli niin erikoinen ja huomiota keräävä, edelleenkin. Hän muisti kyphuoneessa olevat farkkunsa ja juoksi hakemaan ne. Rikkinäiset farkut makasivat kylpyhuoneen lattialla ja Lucas nappasi ne nopeasti mukaansa, heittäen ne samaan syssyyn paitansa kanssa. Enää huppari ja kaulahuivi puuttui. Lucas ei tiennyt mihin oli heittänyt rakastetun mustavalkoraidallisen kaulaiinansa eilen illalla. Ainakin se oli vielä hänen kaulassaan kun he olivat jo sisällä, joten se ei voi olla kaukana. Pienimuotoisen etsintäpartion jälkeen hän löysikin sen kämpän avaimien vierestä lipaston päältä. Samaan syssyyn sekin paidan ja housujen kanssa. Nyt puuttui huppari. Lucas oli ajattelut maastonvihreätä hupparia, ja hän jopa tiesi missä se oli! Hän polvistui pyyhepäällään lattialle ja hapuili kädellään hupparia sängyn alta. Hän sai siitä otteen ja vetäisi sen mukaansa. Ei sitä tiedä mitä tuossa asennossa oikein näkyikään.. Nimittäin pyyhe oli aika lyhyt.
Hän oli saanut asuvalintansa ja huokaisi helpotuksesta. Erittäin vaivaton etsintä tänään, yleisesti kouluaamuina puolet ajasta menee vaatteiden etsimiseen, se oli niin turhauttavaa kun ei ehtinyt edes aamulla syödä eikä tehdä rästiin jääneitä läksyjä. Hän kuuli ajatuksien takaa Tokin hennon äänen. Kuinka kauniilta se kuulostikaan. Ei ole koskaan varmaan kuullostanut noin kauniilta. Tokin puhumisesta se jatkui kosketukseen. Lucas hymähti nautinnollisesti, hän ei tiennyt miksi se tuntui nyt niin hätkähdyttävältä ja ihanalta. Ihankuin veri olisi alkanut kiertämään normaalia tiuhemmin. Hän kosketti samalla Tokin käsiä kun ne olivat omiensa lanteilla. Tokin sileät sormet ja kädet olivat täydellinen yhteen sattuma Lucaksen ihon kanssa. Hän olis voinut suoraan heittää pyyhkeensä pois ja hypätä Tokin päälle, mutta ajankohta ei sopinut. Nimittäin koru oli löydettävä, harmi kylläkin..
Lucas hengähti voimakkaasti ja irrottautui "Meidän on pakko mennä." Hän sanoi ja heitti pyyhkeensä nurkkaan. Ihan sama, Toki oli jo nähnyt hänet. Toivottavasti tämä ei nyt tuottaisi liikaa himoa etteivät he pääsisi lähtemään, olihan tämä vaikeaa Lucaksellekin.. Hän löysi boxerit onneksi nopeasti ja sujautti ne jalkaansa. Sitten hän ottikin farkkunsa ja työnsi jalkansa lahkeista sisään. Blondi pomppasi samaa aikaa kun nosti farkkuja lantiolle. Nappi ja vyö kiinni ja voíla! Enää puuttui ylävarustus, se olikin vain hetken hurma. Tyttöystävä paita päälle, huppari ja kaulahuivi. Siinä se. Sitten Lucas istui Tokin viereen nopeasti, kaatoi tämän sängylle ja suukotti tätä suloisesti. Tuo nyt ei ollut ollenkaan järkevää. Ensin laittaa vaatteet päälle ja sitten antaa merkkejä kuinka itseään himottaa. Huhhu, no toivottavasti Lucas selviää tästä tilanteesta vain pusulla, nimittäin etsintäpartio Lucas&Toki ry lähtee etsimään korua.
|
|
|
Post by Toki on Aug 25, 2007 20:13:36 GMT 2
Toki tunsi Lucaksen kosketuksen käsillään, mutta ei oikein tiennyt halusiko toinen hänen lopettavan vai jatkavan. Todennäköisesti lopettavan. Heillä oli tehtävää, vaikka Toki olisi ihan mielellään jäänyt Lucaksen kanssa tänne, kun ei tämän kämppistäkään vielä näkynyt. Toki päästi kätensä irti Lucaksen lantiolta ja katseli hieman närkästyneenä kun toinen pukeutui. Lucaksen näkeminen alasti sai aikaan pienen kutkuttavan tunteen vatsanpohjassa, mutta Toki päätti hallita itsensä. Lucas taisi olla heidän suhteessa se joka määräsi tahdin. Toki ei oikein ollut tottunut tähän asemaan. Aina ennen hän oli ollut se pomo, jopa Shiron kanssa. Lucas oli pistänyt Tokin elämänkirjan kokonaan ylösalaisin. Tokista oli tullut alistettu, se "tyttö" ja se joka antoi toiselle aina kun toinen halusi. Toki ei pitänyt asemastaan, mutta antoi asian mennä omalla painollaan. Eiköhän Toki joskus muuttaisi asemansa hieman demokraattisemmaksi. Hän ei halunnut tehdä mitään kriittistä, josta Lucas tulisikin toisiin ajatuksiin.
Lucas istahti Tokin viereen sängylle ja brunette vilkaisi tätä viattomasti kulmiensa alta. Mitä toinen nyt aikoi? Eivätkö he olleetkaan lähdössä. Ennen kuin Toki ehti edes tajuta Lucas oli kaatanut hänet sängylle ja brunette tunsi toisen huulet omillaan. Automaattisesti Toki sujautti kätensä toisen niskaan ja vetäisi Lucasta lähemmäs. He eivät todellakaan olleet lähdössä mihinkään - ainakaan vielä. Toki päästi Lucaksen irti suudelmasta ja painoi sormensa tämän huulille. "Tiedän. Ihan hetki vain?" Toki katsoi blondia sievä hymy huulillaan ja suukotti tätä hieman perinpohjaisemmin. Toinen käsi valui niskasta selkää pitkin lantiolle, ja sujahti paidanhelman alle hyväilemään Lucaksen selkää. Toki halusi vain pitää hetken Lucasta lähellään, ja nauttia tämän läheisyydestä. Ei sitä koskaan tiennyt koska heidän pitäisi jättää hyvästit. Toivottavasti ei koskaan, mutta eiköhän sekin päivä joskus tulisi.
"Tiedän, että se koru on sinulle tärkeä, mutta eikö joskus ole aika päästää irti?" Toki tiesi kuulostavansa ilkeältä, ja käänsikin katseensa häpeilevästi sivulle. Miksi hän oli mennyt päästämään jotain tuollaista suustaan? Kyse oli sentään Lucaksen äidin antamasta korusta. Olihan Tokillakin Shiron piirustus heistä kahdesta, eikä brunette aikonut ikinä heittää sitä pois. Se oli tärkeä muisto. Korukin oli varmasti tärkeä muisto Lucakselle. "A-anteeksi... En olisi saanut." Toki läppäisi käden suunsa päälle ja katsahti Lucakseen anteeksipyytävästi. Kai hän oli tavallaan mustasukkainen. Lucas piti korua tärkeämpänä kuin Tokia. Toki oli itse luvannut auttaa korun etsimisessä, joten siinä ei ollut mitään valitettavaa. Oliko se kuitenkin niin? Koru ja muistot äidistä olivat tärkeämpiä kuin tämä hetki ja Toki? Tottakai se oli niin! Herrajumala, nyt oli sentään kyse Lucaksen äidistä! Toki ei ikinä tulisi yltämään sille tasolle. Lucas ei tulisi koskaan rakastamaan häntä yhtä paljoa.
|
|
Lucas.G
Koulun nouseva tähti
Moi, Lucas tykk?? Tokista.
Posts: 106
|
Post by Lucas.G on Aug 25, 2007 20:49:49 GMT 2
Lucas katsahti hieman ihmetellen Tokia kun brunette pisti sormensa tämän huulille. "Ei me nyt vielä minnekään olla menossa. Ainakaan vielä." Blondi virnisti pervosti. Ja tätähän Lucas oli juuri hakenut, hieman pientä kiusoittelua, sitten suoraan asiaan. Lucas huomasi ailahtelevaisuutensa jälleen. Hetki sitten hän oli jyrkästi vastaan hellimistä niinkuin nunna, mutta nyt hän oli halukas kuin vakavasti puutteessa oleva eläin. Lucas hymähti ja laski päänsä Tokin rinnalle mietteissään.
Hänellä ei ollut tarkoitus alistaa Tokia jos hän ei itse tätä halunnut, mutta tässä tilanteessa ei jaksanut alkaa selvittelemään kumpi on uke ja kumpi seme. Asioiden eteen piti toimia eikä vain ajatella! "Kyllä minäkin voin olla alistettu." Lucas mumisi hiljaisesti Tokin päällä. Ei se ollut hänelle mikään ongelma, hän oikeastaan nautti siitä, yhtäpaljon kuin toisestakin osasta jossa hän nyt oli. Hän ei vaan aina jaksanut tehdä kaikkia töitä. Kun Lucas tunsi Tokin hellät sormet tämän selässä, poika voihkaisi pahemman kerran ja ihmetteli itsekin miten tuollaista ääntä voi edes päästää noin pienestä kosketuksesta. Lucas kurtisti kulmiaan ja toivoi ettei Toki nyt pidä tätä aivan mielipuolena voihkiessaan melkein olemattomasta kosketuksesta.
Kun Tokin avatessaan suunsa selvästi katkerana Lucaksen korusta, Lucas naurahti. "Onhan se minulle tärkeä.. mutta.." Lucas kiemurteli tahallisesti "sinä olet ainakin samalla tasolla." Lucas kyllä löytäisi sen korun vaikka tässä vähän aikaa tapettaisiinkin, muuten hänen omatuntonsa kolkutti joka viides sekuntti. "Etkös etsinyt minun koruani? Vaan hässit pojan kanssa?" Hän kuuli selvästi äitinsä äänen päässänsä kuinka hän toruisi Lucasta kun tämä ei pää kolmantena jalkana lähtenyt etsimään koruaan. Äiti puhui aina ronskisti eikä koskaan miettinyt mitä sanoi, johtune varmaan alkoholista ja huumeista. Siinä tilanteessa Lucas olisi varmasti sanonut "Äiti, asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen." Lucaksen täydellinen sarkasmia tulisi esiin tälläisessa tilanteessa.
"Ei se mitään. Rakas.." Lucas hymähti Tokin pahoitellessaan "sopimattomia" juttujansa. Ei se haitannut Lucasta yhtään, ehkä hän itse oli nostanut korusta liian ison hulabaloon, joten hän voisi syyttää vain itseään siitä että Toki oli katkera. Kaikesta huolimatta Lucas tahtoi nyt vain Tokia, jos Tokin ja korun laittaisi tärkeyspuntariin tällä hetkellä, puntari kallistuisi enemmän Tokin puolelle, se oli varmaa.
Lucas aikoi pistää asiat mallilleen niinkuin niiden kuuluikin mennä tässä tilanteessa. Hän ujutti kätensä Tokin kylkeen ja toisen kätensä bruneten niskaan. Ja suuteli tätä hellästi, mutta hyvinkin intohimoisesti. Hän syvensi suudelmansa aika rajuksi siitä suloisesta pienestä pususta. Samalla koskettelu paikoissa jonne Lucas laittoi kätensä jatkui jatkumistaan. Hän vain odotti sitä milloin Toki karjuisi tämän olemaan alistettu, joten hän ei viitsinyt alkaa riehumaan kunnolla, esileikkejä oli myös harrastettava vaikka "suoraan asiaan" kuullosti paljon paremmalta. Mutta kuulemma esileikit luovat paremman seksikokemuksen! Niin Lucas oli lukenut, ei sitten tiedä oliko se humpuukia.
Lucas ei malttanut lopettaa suudelmaa millään. Hyvä, ettei henki loppunut ja Lucas muuttunut siniseksi ja kuollut Tokin käsivarsille. Onneks niin ei käynyt ja vihdoin ja viimein Lucas päästi irti Tokin huulista ja hymyili tälle vinosti, hiukset vieläkin hieman märkinä. Lucaksen hiusten pituudesta riippuen, ne kuivuivat ilman fööniä hitaasti. Lucas hymisi itsekseen jotakin ja nousi istumaan Tokin päälle, ei todellakaan kokopainolla.. Hän riisui paitansa nopeasti pois ja olikin hetken kuluttua topless! Hän hymyili pervosti Tokille ja iski silmää.
|
|
|
Post by Toki on Aug 25, 2007 21:16:29 GMT 2
Tokin sisällä ailahti taas kun Lucas sanoi jotain koskettavaa. Vai oli hän samalla tasolla korun kanssa? Oi hienoa, Tokia ei ollutkaan ennen verrattu materiaan. Kyllä Toki tiesi ettei Lucas pitänyt häntä jonain tavara jonka voisi heittää pois kun tähän oli kyllästytty. Entä jos piti? Tuskin sentään. Lucaksen kuitenkin sanoessa häntä taas rakkaaksi, Toki oli melkoisen varma, että blondi tarkoitti asiaa tunnetasolla. Toki oli siis melkein äidin tasolla? No se oli jo aika paljon! Heti tuli parempi olo. Lucas näytti hylänneen ajatuksen korun etsimisestä lähestulkoon täysin, ainakin tällä hetkellä. Toki vastasi blondin suudelmaan haluavasti ja kiemurteli pienesti toisen kosketellessa hänen kylkiään. Ah, tätä tunnetta hän olikin kaivannut. Lucaksen taitavia liikkeitä paljaalla iholla ja tätä lähellä, ilman mitään välissä. Ah, Toki rakasti sitä tunnetta niin paljon. Hän perustaisi vielä itselleen jonkun koneen mikä pystyisi luomaan saman turvallisuuden ja hyvänolon tunne. Tosin Toki oli melkoisen varma, että Lucasta oli mahdoton luoda teollisesti, vaikka oltaisiin kuinka pitkälle kehittyneitä. Lucas oli vain niin ainutkertainen, ettei Toki ollut edes varma mitä hänen piti ajatella toisesta. Kai hän voisi antaa itselleen luvan rakastaa Lucasta.
Lucaksen suudelma kesti pitkään, ja Toki tunsi hapen loppuvan aivoista. Vihdoin blondin antaessa tilaa hengittämiselle Toki haukkoi hetken henkeään ja kohotti sitten katseensa Lucaksen silmiin huohottaen edelleenkin hieman. Mitenkäs se nyt näin? Korun etsintä olikin vaihtunut kuherteluun. Ei sillä etteikö Toki olisi pitänyt tästä vaihtoehdosta enemmän. Toki nimittäin piti tästä. Lucaksen kanssa kuhertelu oli ykköslaatua. Vaikka toinen ei ollutkaan hirmuisen kokenut miesten kanssa, niin kyllä tämä osasi hommansa sen verran hyvin, että sai Tokin tyydytettyä täydellisesti.
Toki seurasi Lucaksen esimerkkiä ja riisui paitansa. Tiukan t-paidan riisuminen oli hieman ongelmallista alistetun asemassa mutta hetken temppuilun ja kiemurtelun jälkeen Toki sai ylimääräisen vaatekappaleen pois päältään. Nyt hän makasi Lucaksen alla ainoastaan boxerit jalassa. Kohta nekin lähtisivät, toivottavasti. Vilkaisu kehoa pitkin alas paljasti Tokille sen tosiseikan, että hän oli oikeasti laiha - ehkä jopa hieman liian laiha. Lihakset olivat pikkuhiljaa alkaneet surkastua, kun ei tehnyt mitään. Vatsankin lihakset näkyivät enää vain hentoina kohoumina iholla. Kamalaa. Kuinkakohan paljon treenaamista tarvittaisiin, että Toki olisi taas entisensä? Todennäköisesti tarvittaisiin myös pieni lihotuskuuri - semmoiset 10kg olisi ihan hyvä saada lisää. Sitten Toki voisi ehkä kutsua itseään taas ihmiseksi. Pienesti murahtaen Toki kieräytti Lucaksen alleen. Entä sitten vaikka hän olisikin laiha. Hänellä oli kaikki hyvin. Heikotuskin johtui vain siitä, että verensokerit olivat alhaalla, eikö totta? Toki ei ollut sairas. Siltikin häntä alkoi hieman huolestuttaa. Pitäisi varmaan käydä jokatapauksessa terveydenhoitajan luona, niin kaipa hän voisi kysyä hieman neuvoa siinä samalla. Hieman närkästyneenä Toki alkoi hapuilla Lucaksen vyön solkea. Mitäköhän Lucas ajatteli? Oliko hän liian laiha? Toki laski sormensa blondin alavatsalle, kutitellen tätä pienesti. Tuskin, ehkä Lucas olisi sanonut jotain jos olisi huolissaan. Eikä Toki mennyt rikki. Kyllä tämä korjautuisi ajan kanssa. Tokin pitäisi vain antaa asian kehittyä omalla painollaan.
|
|