|
Post by Daniel on Jul 9, 2006 13:06:29 GMT 2
[Tässä siis jatkuu ruokalasta alkanut peli] Daniel kuunteli hiljaisena sisarusten keskustelua hidastamatta kulkuaan. Asuntolat olivat jo melko lähellä, ja poika saattoi jo tuntea asuntonsa lämmön. Hätkähtäen hän tajusi, että se lämpö oli lähtöisin Sabinesta. "Kyllä tämä opiskelupaikaksi käy. Mielenkiintoiseksi sen tekee eksoottinen ympäristö. Kotimaatani Kanadaa en ole valmis sanomaan kaikkein eksoottisimmaksi, mutta Ranska jää kuitenkin minun listallani Pohjoismaiden jälkeen", kuului vastaus Emilien kysymykseen, jonka jälkeen Daniel kietoi toisen kätensä Sabinen ympärille. Poika seisahtui tienristeykseen, josta vasemmalta pääsi alempien luokka-asteiden asuntoloihin, ja niin ikään oikealta ylempien luokka-asteiden asuntojen rakennuksille. Daniel nosti katseensa Emilieen. "Sinä varmaan muistatkin, että Sabinen asunto sijaitsee tuolla", poika sanoi hymyillen ja viittasi kädellään vasemmalle lähtevälle polulle.
|
|
|
Post by sabine on Jul 9, 2006 14:27:32 GMT 2
Emilie kuunteli Danielia. "No, sinulla on sentään, jotain, josta vertailla, minä olen asunut täällä koko ikäni, joten en voi oikein sanoa, onko tämä eksoottinen paikka." Emilie hymyili heille, katsellen hetken, heidän edessään olevaa risteystä. Kun he pysähtyvät, Sabine ja Emilie halasivat, juttelivat vähän aikaa ranskaksi, kunnes sitten Sabine antoi oman asuntonsa aivaimen siskolleen, joka vielä vilkutti heille ja lähti kävelemään kohti Sabinen asuntoa. Sabine katsoi Danielia, painauten jälleen kerran hellästi poikaa vasten. "Ja sitten nukkumaan vai?" Sabine haukotteli äänekkäästi, laitten käntensä suunsa eteen. Sabineakin oli alkanut väsytämään, sillä hän oli ollut hereillä jo yhdeksäst asti. "Ja sitä ennen menen kuitenkin suihkuun, tämä sokeri kutittaa inhottavasti." Sabine mutisi hiljaa, sillä hän oli hyvin vähällä nukahtaa jälleen kerran Danielia vasten. Tällä kertaa Sabinen tokkurainen mieli lähtikin kulkemaan hieman vaarallisempaan suuntaan. Väsyneenä Sabine painautui hyvin tiukasti Danielia vasten, alkaen nyyhkyttämään hiljaa. Sabine ei edes uskaltanut katsoa Danielia silmiin, vain mumisi hiljaa ranskaksi, lähinnä hyvin epäselviä sanoja, eikä hän itsekään ollut varma, mitä hän mutisi. Jossain kohtaa Sabine avasi silmänsä, mietti hetken hiljaa ja vetäytyi irti Danielista. "A-a-anteeksi.." Sabine punastui ja kovaa, irrottaen itseensä hyvin rivakasti Danielista. "Mitä jos me mensimme nyt sinne sinun asunnollesi, ennenkuin alan puhumaan tälle tolpalle." Sabine oli vähällä kaatua läheistä puskasta päin, mutta sai pidettyä itsensä tasapainossa. Tai no, hän kaatui Danielia päin, suoraan pojan jalkojen juureen.
|
|
|
Post by Daniel on Jul 15, 2006 15:09:49 GMT 2
Daniel hymyili. "Sinuna pistäisin euroja säästöön ja tilaisin matkan jonnekin. Sitten on jotain verrattavaa", hän sanoi. Poika heilautti kättään Emilielle ja kääntyi oikealle. Hän hieroi hiukan käsivarsiaan saadakseen veren kiertämään nopeammin Ilmaa ei voinut enää sanoa viileäksi. Se oli kylmä. Daniel vilkaisi syrjäsilmällä Sabinea, kun tämä painautui jälleen häntä vasten. Tytön horjahtelut alkoivat olla jo huolestuttavia. "No, minä ainakin menen suoraan nukkumaan ja nukahdan samantien. Sinusta en tiedä." Poika säikähti, kun tunsi Sabinen painon kyljessään. Hän pelkäsi kaatuvansa itsekin. Epäröiden hän antoi tytön vetäytyä itsestään. "Koko ajan", hän mutisi irrottamatta katsettaan Sabinesta. Jälleen toinen liikkui vaarallisesti pojan suuntaan, mutta Daniel ei ehtinyt ottaa tyttöä kiinni ennen kuin tämä lyhistyi maahan. Hetken mielijohteesta hän nosti Sabinen syliinsä, toinen käsi selällä ja toinen polvitaipeiden takana. Rivakoin askelein Daniel jatkoi matkaansa. Hän veti asuntolan oven auki ja sai vastaansa lämpimän tuulahduksen. Sulkien silmänsä hän astui haparoiden sisälle ja suuntasi suoraan yläkertaan vieville puisille portaille, joiden alin askelma narahti hiljaa hänen painonsa alla. Yläkerrassa Daniel pysähtyi asuntonsa ovelle ja siirsi katseensa Sabineen. "Viitsisikö ottaa avaimet taskustani?"
|
|
|
Post by sabine on Jul 15, 2006 16:33:22 GMT 2
Sabine ei edes huomannut, että oli päätänyt pojan syliin. Hän torkkui lähes koko matkan aina pojan asunnolle saakka, jolloin hän tunsi vienon ja lämpimän tuulahduksen, kun he astuivat asuntolaan. Hän kuuli kuinka yksi porras narahati. Hän avasi silmiään, kun Daniel käänsi katseensa häneen. "Hmm?" Sabine haukotteli hieman ja käänsi katseensa häneen. "Aivan.. odotas hetki.." Sabinelta meni jonkin aikaa kaivella Danielin taskuja, kunnes löysi aivaimet ja antoi ne sitten väsyneenä pojalle. "Ole hyvä." Sabine hymyili pojalle liikuttaen kättään pitkin pojan poskea. "En kai minä paina liikaa.."
|
|
|
Post by Daniel on Jul 22, 2006 21:28:15 GMT 2
Daniel otti avaimet Sabine kädestä ja työnsi niistä yhden lukkoon. Ovi aukesi ääneti, ja poika tunki nipun takaisin taskuunsa. "Et sinä kaikkein keveinkään ole, mutta kyllä sinut jaksaa kantaa", hän vastasi hymyillen ja asteli sisälle asuntoonsa, suunnaten suoraan olohuoneeseen. Hän laski Sabinen sohvalle pitkäkseen ja kävi sulkemassa oven. Vilkaistuaan nopeasti tyttöä hän tuli siihen tulokseen, ettei tämä ollut lähdössä enää ulos sen illan aikana. Daniel liu'utti varmuuslukon kiinni. "Saat nukkua siinä, jos haluat. Saan minulta peiton ja tyynyn lainaksi", hän sanoi lämpimästi ja kyykistyi sohvan viereen suklaanruskeat Sabinen kasvojen tasalla.
|
|
|
Post by sabine on Jul 22, 2006 21:38:42 GMT 2
Sabine kuuli, kuinka poika avasi oven. Hän oli jo melkein taas nukahtamassa, kun kuuli jo pojan sanat. Hän nuokkui koko matkan sohvalle, jonne poika sitten hänet laski. Hän nousi hitaasti istumaan, katsellen ympäriinsä asunnossa, haukoitellen hieman. Hän kuuli Danielinl ukitsevan oven ja hän katseli pojan tuloa hänen luokseen. Häneltä meni hetki tajuta, mitä Danieli hänelle sanoi ja hän oli vähällä vetää poikaa nenästä, mutta ei jaksanut. Hän istuutui aivan sohvan reunalle katsellen hetken Danielia. "En ole kyllä koskaan ennen nukkunut sohvalla..." Sabine katsoi hieman hämmentyneenä Danielia. "Jos en saa nukuttua, saanko tulla sinun viereesi nukkumaan? Ja senkin höpsö. Nyt aivan ensin minä menen käymään suihkussa, en kestä enää tätä sokeria, se on raivostuttavaa." Hän haukotteli hieman kämmenensä takaa ja nousi hieman huojuen seisomaan, katsellen hetken Danielin asuntoa. "Missä täällä on sinun kylpyhuoneesi?" Hän käänsi kysyvän katseensa Danieliin.
|
|
|
Post by Daniel on Jul 23, 2006 12:32:47 GMT 2
"Et arvaakaan, kuinka monta kertaa minä olen. Yleensä joudun pakenemaan olohuoneeseen nukkumaan, kun osa Jennyn bileporukoista valtaa huoneeni", Daniel virnisti hyväntuulisesti ja nousi seisomaan. Lämmin huoneilma oli jo tehnyt tehtävänsä, eikä poika palellut enää. Ei vaikka avoimesta ikkunasta virtasi viileää ilmaa suoraan hänen paljaaseen selkäänsä. Daniel sulki sen ja kääntyi takaisin Sabinen puoleen. "Saat. Eihän herrasmies jätä naista pulaan", hän hymähti ja osoitti käytävälle. "Ensimmäinen ovi vasemmalla. Pyyhkeitä on kaapissa."
|
|
|
Post by sabine on Jul 23, 2006 12:40:15 GMT 2
Sabine hymyili Danielille, joka oli juuri sulkenut ikkunan. Kieltämättä täällä oli hyvin lämmintä, ja se sai hänet tuntemaan olonsa vielä väsyneemmäksi kuin ennen. "Kiitos." Hän sanoi katsellen hiljaa kylpyhuoneen ovea, kunnes sitten käänsi katseensa Danieliin. "Jos nukahdan kesken suihkun, voitko tulla sitten herättämään minut?" Sabine ei todellakaan tahtonut jäädä nukkumaan suihkuun, sehän vasta epämukavaa olisi, ihokin menisi siinä hommassa huonoksi. Olisi parempi nukkua vaikka sohvalla. Sabine jäi katselemaan väsyneenä ovea, se oli valkoinen, aivan kuin hänen omassa asunnossaan. "Onko sinulla vain yksi makuuhuone?" Sabine ei voinut käsittää, miksi hänellä piti olla kolme, eihän hänelle nyt niin usein tullut vieraita ja hänen vanhempansa olivat painottaneet koulun rehtorille, ettei Sabinelle saanut tulla kämppäkavereita. Ehkä hän joutuisi vielä jossain vaiheessa muuttamaan.
|
|
|
Post by Daniel on Jul 23, 2006 13:04:09 GMT 2
Daniel suunnisti keittiöön, mutta pysähtyi kesken matkan muistaessaan syöneensä jo. Nythän hänellä ei ollut mitään tekemistä siksi aikaa, kun Sabine oli suihkussa. "Jos kuulen kolahduksen, niin tulen herättämään sinut kylmällä suihkulla", hän naurahti ja palasi takaisin olohuoneeseen. "Haen sinulle ne petivaatteet", Daniel sanoi ja käveli käytävälle. Hän avasi keskimmäisen oven, jonka takana oli hänen huoneensa. Paksut valkoiset verhot reunustivat ikkunanpieliä, ja ulkoa paistava kuunvalo valaisi vaaleanbeigen väristä päiväpeittoa. Daniel avasi kaapin ja poimi hyllyltä vaaleansinisen pussilakanan, valkoisen tyynyliinan sekä peiton ja tyynyn. Ovi sulkeutui naksahtaen, ja poika palasi olohuoneeseen.
|
|
|
Post by sabine on Jul 23, 2006 13:17:04 GMT 2
Sabine nyökkäsi Danielille ja käveli kylpyhuoneeseen. Hän viikkasi omat vaattensa vessanpöntön päälle. Hän käveli suihkuun, vetäen ensin kylmän veden, jotta pysyisi edes vähän aikaa vielä ja käänsi sitten veden kuumalle, lainaten pojan shampoota ja hoitoainetta. Hän pesi hiuksensa ja suihkutti itsensä täysin, jotta pieninkin sokerin murunen lähtisi hänestä. Hän otti käteensä pojan pyyhkeen ja kuivasi hiuksensa ja oman vartalonsa. Hän kietoi pyyhkeen ympärilleen. Sabinen onneksi hänen pikkuhuosuissaan ei ollut ollenkaan sokeria ja hän laittoi ne jalkaansa. Hän käveli takaisin olohuoneeseen hiljaa sipsuttaen. Hän katseli hetken Danielia, kunnes sitten käveli hänen luokseen, halaten häntä takaapäin, hieroen pojan rintakehää. "Saanko vielä yöpaidan? En tahtoisi nukkua alastikaan." Hän hymähti hiljaa, hieroen yhä pojan kiinteää rintakehää.
|
|
|
Post by Daniel on Jul 23, 2006 14:01:29 GMT 2
Sabinen mentyä kylpyhuoneeseen Daniel ujutti tyynyn liinan sisälle ja heitti sohvan toiseen päätyyn. Jonkin aikaa hän tappeli pussilakanan kanssa, mutta sai vedettyä peiton sinne. Muutaman kerran pudisteltuaan hän taitteli sen tyynyn viereen. Suoristettuaan itsensä poika tunsi Sabinen lämpimät kädet rintakehällään. "Sinäpä olit nopea", hän sanoi hymyillen ja kääntyi ympäri, kietoen kätensä tytön ympärille. "Saat minulta t-paidan lainaksi." Daniel hieroi hellästi Sabinen selkää katsellen toista tiiviisti silmiin. "Jos välttämättä haluat, saat nukkua vieressäni", hän hymyili.
|
|
|
Post by sabine on Jul 23, 2006 14:06:15 GMT 2
Sabine naurahti Danielille, tuntien tämän kädet ympärillään. "Olen nopea kun tahdon nukkumaan." Hän katseli hetken Danielia, pitäen kasvonsa peruslukemilla. "No mutta sehän on hienoa, ainakin sinun paitasi kelpaavat minulle yövaatteiksi." Hän hymyili pojalle, tuntien jälleen väsymyksen iskevän häneen hentoina aaltoina. Sabine tunsi pojan kädet selkäänsä vasten, hymyillen tälle hellästi. Hän kohautti olkiaan, siirtäen katseensa hetkeksi muualle saaden näin kasvoille menneet hiukset pois. "Jos se sinulle käy." Hän hymyili pojalle hellästi, hieman hermostuneen oloisen, pitäen kuitenkin kätensä pojan ympärillä, sivellen hiltjaa tämän selkää.
|
|
|
Post by Daniel on Jul 24, 2006 20:31:55 GMT 2
Hymyillen Daniel astahti kauemmaksi Sabinesta ja poimi tyynyn ja peiton sohvalta. Hän piteli niitä käsivarrellaan kävellessään takaisin huoneeseensa. "Saat valita paitasi itse, niin ei tarvitse vaihtaa", poika sanoi hyväntuulisesti ja heitti kantamuksensa sängylleen, jonka jälkeen avasi toisen oven vaatekaapistaan. Sen takaa löytyi hänen vaatevarastonsa. Daniel veti päiväpeitonsa pois ja heitti sen lähimpään nurkkaan. Hän siirsi tyynynsä sängyn toiseen laitaan saadakseen tilaa Sabinelle ja levitti peiton omansa viereen. "Käyn pesemässä hampaat", hän ilmoitti saatuaan petivaatteet haluamaansa järjestykseen ja katosi huoneensa ovesta käytävälle.
|
|
|
Post by sabine on Jul 24, 2006 22:44:19 GMT 2
Sabine lähti seuramaan poikaa, ja vettä tippui koko matkan. Hän käveli pyyhe päällä pojan makuuhuoneeseen, katsellen siellä olevia esineitä, joita ei kuitenkaan nähnyt kovin hyvin pimeässä. Pieni haukotus kuului, kun hän haukotteli. Hän piteli pyyhettä lähinnä päällään kätensä avulla, katsellen yhä ympärilleen. Sabine kääntyi katsomaan Danielin paitoja, koittaen löytää niistä isointa paitaa. Hän kääntyi katsomaan Danielia, joka näytti asettelevan peittoa ja tyynyjä. Sabine oli juuri ottanut käsiinsä yhden ison paidan, jota hän ajatteli käyttää. Hän antoi pyyhkeen tippua lattialle ja vaihtoi päälleen ison paidan. Saatuaan paidan laitettua päälleen hän kumartui nostamaan pyyhkeen ja laittoi sen kuivumaan kaapin oven päälle, johon hän sai pyyhkeen hypättyään. Sen jälkeen hän kääntyi katsomaan Danielia, joka näytti asettelevan tyynyjä paikoilleen. Hänestä se näytti hieman turhalta, mutta antoi pojan tehdä mitä halusi. Hänhän oli täällä vain vieraana. Sabine nyökkäsi pojan toteamukselle, kävellen sitten sängylle. Hän veti peiton pois tieltään ja asettui mukavasti kerälle sen alle, katsellen vastapäistä seinää, odottaen Danielia. Hän siveli hiljaa kättään tyynyä pitkin, tuntien väsymyksen valtaavan hänen mielensä.
|
|
|
Post by Daniel on Jul 26, 2006 15:19:33 GMT 2
Daniel avasi kylpyhuoneen oven ja sytytti valot. Hänen huomionsa kiinnitti Sabinen vaatekasa, jonka tyttö oli jättänyt vessanpytyn kannen päälle. Poika nappasi hammasharjansa, pisti siihen tahnaa ja alkoi pestä hammasrivistöään. Illan tapahtumat pyörivät hänen mielessään. Daniel oli herännyt yöllä vatsansa kurinaan ja suunnistanut suoraan jääkaapille, mutta vain todetakseen sen olevan tyhjä. Ja ruokaa saisi siihen aikaan vain koulun keittolasta. Niinpä hänen oli pakko vetää farkut jalkaansa ja juosta koululle. Paitaa hän ei ollut laittanut, sillä hän oli luullut viipyvänsä siellä vain hetken. Ulkoilman viileyttä ei olisi tarvinnut kestää kuin kymmenkunta minuuttia. Sisällä kettolassa oli sentään ollut lämmintä, ja Daniel tiesi jo entuudestaan ruokatarvikkeiden paikan. Pahaksi onnekseen hän oli kuullut ruokalan oven kolahduksen ja säikähdyksissään pudottanut pitelemänsä juomalasin. Hämmästys oli ollut suuri, kun hän oli huomannut tulijan olevan Sabine. Hetken olivat Danielin mielestä kuluneet varsin nopeasti, mutta niiden erikoisuutta oli lisännyt Sabinen sisaren ilmestyminen. Kaikeksi onneksi Emilie halusi vain nukkumaan. Daniel purskautti vaahdot suustaan ja huuhteli harjan, ennen kuin laittoi sen takaisin paikalleen. Hän keräsi Sabinen vaatteet, sammutti valot ja sulki oven takanaan pujahdettuaan takaisin käytävään. Hän käveli hiljaa takaisin makuuhuoneeseen siltä varalta, että Sabinen sattuisi olemaan jo unten mailla.
|
|