Kopsun kopsun [vapaa]

[Kenya]

Kenya käveleskelee uuden koulunsa pihalla hiljakseen. Vai tällainen. Kenya hymähtää hieman pysähtyen tutkien katseellaan pihaa ja sen ympäristöä. Kenya oli jo oppinut puhumaan ja ymmärtämään ranskaa sujuvasti, vaikka ajatukset ja unet kulkivatkin vielä japaniksi, koska hänhän oli asunut 15 vuotta Japanissa. Poika näkee joidenkin tyttöjen kulkevan koulun porteista sisään kikattaen jutuilleen. Kenya ymmärsi puheesta vain muutaman sanan. Tämä ei kuitenkaan jaksa jäädä miettimään sen enempää tyttöjen kikatusta tai koulun pihaa.
"Hmm... Seuraava tuntikaan ei ala vielä pitkään aikaan", poika huokaisee hieman vilkaistessaan kelloaan. Kenya päättää lähteä kävelemään koulua ympäri, josko löytäisi jotain mielenkiintoista.

Poika heilauttaa punertavan ruskeat hiuksensa silmiltään. Tummat silmät tutkivat tarkkaan uutta rakennusta, jonne hän oli jostain syystä ajautunut. Kenya suoristaa takkinsa ja astuu rakennukseen sisään. Ensimmäisenä hänen eteensä tulvahtaa heinien ja kaurojen tuoksu. Seuraavaksi hän tajuaa kuulevansa kopinaa. Kenya pujahtaa rakennukseen sisälle laittaen oven kiinni perässään.
"Talli~", Kenya toteaa iloisena. Hän piti hevosista. Oli aina pitänyt. Kenya lähtee varovaisesti kulkemaan kohti yhtä karsinaa.
"Hei, pikkuinen", Kenya ojentaa hiljalleen kätensä kohti lehmänkirjavaa hevosta. Hevonen oli ruskeavalkoinen eikä kovinkaan pieni vaikka Kenya sillä tätä kutsui. Tamma ojensi päänsä ja nuuhki Kenyan kättä.
"Hassu!" poika naurahtaa silmät tuikkien. Kenya rapsuttaa tammaa otsalta tämän höristessä kiittävästi. Voi kuinka poika olikaan kaivannut tätä. Sai olla rauhassa ja höpöttää omiaan jollekin, joka osaa ja jaksaa kuunnella.
"Toivottavasti sinulla ei ole tuntia tai mitään nyt ihan heti, hassu", poika jatkoi höpöttämistään. Ja ilmeisesti hän halusi ristiä tamman Hassuksi, koska hän käytti sitä sanaa koko ajan.
"Hm... Minullahan taisi ola mukana leipää..." Kenya muisti ottaen laukkuna lattialta ja etsi sieltä pienen eväsleivän, "tummaa leipää, toivottavsti pidät siitä", poika ojensi palasen leivästä tammalle. Hevonen otti sen heti suuhunsa ja maiskutteli sitä jonkun aikaa. Poika alkoi nauramaan ja rapsutti tammaa kaulasta.
"Niinpä niin. Olisihan minullakin nälkä, mutta minä voin syödä myöhemmin, vai mitä?" se jatkaa taas höpöttelyään. Hevosten parissa Kenya rauhottui aina kiitettävästi. Jos totta puhutaan, kun Kenya oli kärsinyt masennuksesta, häntä oli käytettykin hevosterapiassa useamman kerran. Ja se oli auttanut. Kenya naureskeli omille höpötyksilleen. Mitäpä hevonen tuosta ymmärsi, mutta ainakaan se ei sanonut pahaa sanaa vastaan ja se oli Kenyasta mukavaa. Poika ei höpötyksiltään kuitenkaan huomaa, että joku lähestyi häntä takaa...

[Niin, että mukaan saa sitte tulla kuka uskaltaa ^^]

[Shiro]

#Lähetin yksärillä viestiä, että Shiro voisi tänne pöllähtää, joten nyt sen miehen tänne tunkasen, vaikket ole vielä vastannutkaan. ^^ Toivottavasti ei haittaa? ^^'' Voin sitten sanoa vielä, etten ole kovinkaan hyvä kirjoittamaan pitkiä viestejä.#

Shiro oli uskaltautunut astua ulos, sillä taivas oli koko päivän pysynyt pilvisenä. Hänen onnekseen oli hyppytunti, joten Shiro oli jättänyt laukkunsa huoneeseensa. Huomatessaan muutaman tytön puhelevan keskenään, poika yritti kaivella muististaan ranskan sanoja, ja ymmärsikin puolet sanoista. Katse kiinnittyi silloin poikaan, joka katosi pian tallien luokse.
'Uskaltaisinkohan?' Shiro mietti itsekseen ja asteli itaasti, mutta päättäväisesti pojan perään näperrelleen hiuksiaan. Kurkistaen ovesta sisään hän kuuli kuinka toinen puheli hevoselle, jolloin kohtaus saikin Shirolle leveän hymyn kasvoille. Siniset silmät tutukailivat poikaa ja tämän käyttäytymistä. Shiro ei halunnut mennä lähellekkään ihmisiä, jotka saattaisivat pelästyä hänen olemustaan tai kiusata sen vuoksi häntä. Ikinä enään, Shiro ei halunnut nähdä sellaisia järkyttyneitä kasvoja, tai saada osakseen sellaista kohtelua. Hän oli oppinut ottamaan selvää ihmisistä ennen kuin lähestyisi näitä mitenkään. Juuri silloin aurinko aikoi tulla pilven takaa ja Shiro tunsi kuinka hänen selkänsä alkoi tuntumaan lämpimämmältä. Järkytys, jonka jälkeen pakokauhu. Pojalla oli huonot muistot Auringossa olemisesta. Hän käänsi päätään kohti valopalloa, syöksyen sen jälkeen nopeasti sisälle talliin. Nopealla vauhdilla Shiro kompastui omiin jalkoihinsa ja kaatua, lässähti maahan naamalleen. Hetken hän hieroi päätään ja nenäänsä, joka oli litistynyt kovaa maata vasten. Silloin hän muisti taas Auringon ja huomasi kuinka pitkälle sisään sen säteet ulottuivat. Hätäisesti Shiro peruutti kauemmaksi ovesta, kunnes törmäsi takanaan olevaan poikaan, jota oli seuraillut.

#Siinä siis tuli hieman Shiron pelkoja Aurinkoa kohtaan. xD#

[Kenya]

Kenya ei ensin kuule Shiron tuloa ollenkaan. Hän vain rauhassa rapsuttaa tammaa korvan takaa. Hetken aikaa Kenya vain hymyilee onnellisena, kunnes sivusilmällä huomaa varjon selkänsä takana. Poika kääntää katseensa juuri nähdäkseen, kuinka Shiro lähti kompuroimaan häntä kohti. Shiro kaatui juuri hänen eteensä. Kenya ei osannut sanoa mitään, jäi vain tuijottamaan, kuinka Shiro hirosi nenäänsä hetken edessään. Juuri, kun Kenya uskaltautui lausumaan ensimmäisiä kirjaimia sanoistaan, Shiro oli rynnännyt tämä päälle.
"Auh!" poika kerkesi sanoa muksahtaessaan persuksilleen maahan. Kenya hiroi takamustaan silmät ummessa hetken aikaa, kunnes muisti, ettei ollut yksin tallissa.
"Öh... Ei kai sinuun sattanut ... pahoin?" poika mutisee parhaalla mahdollisella ranskallaan. Kenya pyyhkii oljet pois housun takamuksistaan ja ojentaa sen jälkeen kätensä Shirolle, että tämäkin nousisi olkisesta, likaisesta maasta.
"Olen muuten Kenya", tuo sanoo vähän naurahtaen, "oliko sinulla muuten jokin erikoinen syykin kompuroida tänne?", se jatkaa lausettaan silmät iloisesti hymyillen. Shiro näytti jollain tapaa... Erilaiselta. Hetken aikaa tuijotettuaan toista Kenya huomasi pojassa japanilaisen piirteitä.
'Onkohan hän... Osaakohan hän yhtään japania..?' Kenya huomaa ajattelevansa. Olisihan se tieteknin monin kerroin helpompaa keskustella toisen kanssa omalla äidinkielellään. Vaikka aika erikoista se kyllä tuntui olevan. Shiro oli niin vaalea, Kenyaankin verrattuna.
"No jaa...", Kenya huokaisi puolivahingossa japaniksi ääneen ja hymyili toiselle.
"Eiköhän sinunkin kannattaisi nousta sieltä pahnoilta?" poika jatkaa taas ranskaksi ja hymähtää vähän.

[Jäi vähän tämä vastaaminen, toivottavasti ei haittaa... ^^' Olen yleensäkki sitte hidas vastaamaan, ettäh :D]

[Shiro]

#ei haittaa. ^^ Ja minulta voi sitten odottaa lyhyitä vastauksia. xD#

Shiro katsoi kätensä ojentanutta poikaa ja tarttui siihen sitten hieman epäröivästi. Hän ymmärsi toisen ranskan höpinästä ainoastaan Kenya nimen ja muu jäikin epäselväksi. Kuullessaan sitten japanin lauseen, albinon ilme kirkastui ja hän katsoi toista iloisesti.
"Hauska tavata. Olen Suzuki Shiro, mutta sano vain Shiro. Taidat olla japanilainen?" Hän solkkasi japaniksi ja katsoi Kenyaa mielenkiinnolla. Mukavaa jos toinen puhui japania ja jopa oli japanilainen! Shirolla olisi muuten ollut kauheita vaikeuksia kommunikoida. Nopea vilkaisu ovelle ja pelottavaan aurinkoon, sai Shiron hieman kääntämään selkäänsä toiselle. Auringon valoa ei pitänyt aliarvioida. "Mukavaa tavata samanlaisia ihmisiä."