Dearly Beloved [sovittu]

[Shiro]

Shiro venytti kaulaansa vaistomaisesti, kun hän tunsi pojan lämpimän käden. Hän kaipasi hyväilyjä, sekä paijausta. Oli mukavaa tietää, että Kaoru olisi siinä. "Syvälliset pohdinnat kuuluvat harrastuksiini." Albino vastasi muka loukaantuneena ja siirtyi hieman lähemmäksi penkillä, kun Kaoru vei kätensä pois. Shiro tahtoi lisää. Hän tahtoi tuntea Kaorun kosketuksen uudelleen ja uudelleen, eikä loppua tulisi ollenkaan. Samanlaista se oli ollut Tokinkin kanssa. Tai ei ihan samanlaista. Shiro ei halunnut sen olevan samanlaista Tokin ja Kaorun kanssa. Kumpikin oli erikoinen ja rakastettava omalla erikoisella tavallaan. Kummallakin täytyi olla asia, jota toinen ei koskaan kykenisi toteuttamaan. Tokilla oli ollut se jokin. Shiro kaipasi itä jotakin, mutta oli siinä samalla löytänyt Kaorun jonkun. Hän ei kyennyt nimeämään niitä, mutta ehkä vielä joskus hän saisi tietää. Hän ymmärtäisi. Shiro piti Kaorusta. Oikeammin hän rakasti tätä. Tavallaan vihasta oli tullut ystävyys ja ystävyydestä rakkaus, halusi Shiro tai ei. Mitä hän tekisikään ilman kissapoikaa? Varmaankin hyppäisi huoneensa ikkunasta alas.

"Kuulostat eräältä tuntemaltani ihmiseltä." Shiro vastasi myhäillen. Hänen tuskin tarvitsisi mainita nimiä ollenkaan. Hieraisten vaivautuneesti niskaansa, poika hipsutti hitaasti lähemmäksi ja takertui kiinni Kaorun käsivarteen. Vasemman jalkansa Shio kietoi Kaorun jalan ympärille ja katsahti tähän punastuen. "Joudut olemaan tukeni, kun pääni sekoaa lopullisesti ja näen enää valkoisia lampaita." Naurahtaen itselleen Shiro seurasi kuinka tarjoilija lähti hakemaan tilattuja juomia. Vaikka poika ei sitä itse tiennyt, oli hänen silmänsä puoliksi ummessa. Aamulla saattaisi olla komeat, mustat silmänaluset. Tuskinpa Shiro olisi kuitenkaan nukkunut tänä yönä. Hän oli valvonu viime päivinä niin pitkään, ettei edes ollut ajasta perillä. Kiehnäten päätään Kaorun käsivarteen, Shiro nosti itseään hieman ylös ja antoi toiselle suloisen suukon. Hymyillen lempeästi, Shiro rutisti Kaorua ja laittoi ponnarista karanneen hiuksen korvansa taakse.

Tarjoilijan tuodessa uudet juomat, Shiro nosti omansa pöydälle ja analysoi sitä katseellaan. Viekoitteleva, kaunis, viaton...... eli vaarallinen. Hymähtäen albino kohautti olkiaan ja maistoi hieman. Ei mitenkään hassumpi maku. Ehkäpä siihen voisi jopa tottua. Ja mitä hän tekisi tämän iltaisen seikkailun jälkeen? Menisi omaan asuntoonsa.....Kaorun kanssa? "Jos totta puhutaan, enkä aio puhua nyt lampaista, vaan siitä että....minä rakastan sinua." Vilkaisten Kaorua, samalla kun joi lasistaan, Shiro nuolaisi huuliaan ja odotti jännittyneenä. Toisaalta mitä ihmeellistä oli siinä, että kertoi rakastavansa toista? Shiro ei luottanut pelkkään sanaan, vaan hän tarvitsi todisteita ja näyttöä. Niin Tokikin oli tehnyt, mutta se ei ilmeisesti siltikään ollut auttanut pitämään heidän suhdettaan yllä. "Älä käsitä väärin. En sano niin, koska menin lupaamaan olevani kanssasi kun Toki ja minä eroaisimme. Minä olen tosissani ja todellakin tarkoitan sitä." Virnistäen Shiro laski lasinsa pöydälle, irroitti sormuksen sormestaan, ja laittoi sen kaulaketjuunsa. Sitten poika vei kätensä kissapojan kasvoille ja veti tämän lähemmäksi, suudellen haluavasti, sekä intohimoisesti.

[Kaoru]

"Niinhän se taitaa olla..." Kaoru hymyili sievästi Shirolla ja vilkaisi tätä. Shirolla oli syvälliset pohdiskelut, aivan kuten Kaorullakin oli kuoleman pohtiminen. Oli se hyvä joskus pohtia asioita hieman syvällisemminkin. Se piti pään selvänä, ainakin jotenkuten.
Shiron siirtyminen lähemmäs sai aikaan pientä kutinaa Kaorun vatsassa. Se ei tarkoittanut mitään, ei niin mitään. Shiro vain tarvitsi jonkun johon tukeutua. Albiino ei ollut valmis mihinkään uuteen - eikä varsinkaan Kaorun kanssa. Siltikään Kaoru ei voinut välttää itseään vilkaisemasta Shiroa haluavasti. Kyllä, hän halusi toisen itselleen. Harmi vain, että hän oli edennyt hieman väärin. Hyvittäisiköhän se jotain jos hän antaisi Shiron käyttää hänen ruumista? Shiron ei tarvitsisi kestää sitä, että Kaoru olisi se joka käyttäisi Shiron ruumista hyväkseen - eikä Kaoru välttämättä edes pystyisi siihen. Tosin se, että Shiro alistaisi hänet pelotti, ja vieläpä aika paljon. Kaoru tulisi tarvitsemaan hyvin paljon itsehillintää, jotta pystyisi pitämään pelkonsa aisoissa.

Shiron sanat siitä, että Kaoru kuulosti aivan joltain tämän tuntemalta ihmiseltä saivat kissapojan värähtämään uudelleen. Vai niin, eli joku oli ehtinyt häntä ennen? Harmi. Kaoru olisi halunnut olla se joka tajusi että Shiro tarvitsi jonkun joka suojelisi tätä. Ensimmäisenä Kaorulle kaikenlisäksi tuli mieleen Toki - eikä Kaoru halunnut olla verrattuna Tokiin. Se sai hänet tuntemaan itsensä niin... olemattomaksi! Toki oli Shirolle rakas, ehkä Kaorukin oli, mutta eri tavalla.
Shiron kietoutuminen siihen lähelle sai Kaorun kohottamana katseensa ja kissapoika katsoikin Shiroa hieman oudosti. Albiino vaikutti vähän siltä että oli juonut hitusen liikaa. Kaoru naurahti Shiron sanoille ja nosti kätensä tämän niskaan, hyväillen Shiron hiuksia.
"Älä huoli, kyllä minä olen tässä." Kaoru hymyili Shirolle ja seurasi kiinnostuneena tämän kiehnäämistä. Se tuntui liian hyvälle. Kaorulla ei ollut oikeutta Shiron kosketukseen, mutta silti toinen oli siinä lähellä. Vaikka Shiro antoi ehkä anteeksi, Kaoru itse ei voisi koskaan antaa itselleen anteeksi sitä että oli yrittänyt raiskata Shiron - hänen oman puhtoisen ja suloisen Shiron.
Aivan varoittamatta Shiro painoi pikaisen suukon Kaorun huulille ja Kaoru tunsi punan lehahtavan kasvoilleen. Kyllä, Shiro oli juonut liikaa. Tämä alkoi jo tehdä outoja asioita. Tietysti oli mahdollista että toinen oli sen verran sekoamispisteessä muutenkin. Kaoru nuolaisi huuliaan, maistellen hetken Shiron makua. Kissapoika ei saanut muotoiltua mitään järkevää sanottavaa, mutta väliäkö sillä. Tuskin Shiro odotti mitään Kaorulta.

Kaoru otti hörpyn margaritastaan ja hymähti pienesti. Sinne meni Shiron maku - ainakin hetkeksi. Samassa albiino saikin punan kapuamaan Kaorun poskille uudelleen. Rakasti vai? Joo, ja Kaorulle kasvaisi joku päivä siivet ja kissapoika lentäisi pois tästä pahasta maailmasta.
"Minä tahdon kuulla tuon sinulta kun olet selvinpäin ennen kuin uskon täysin." Kaoru ei kuitenkaan voinut estää itseään vastaamasta Shiron suudelmaan, ja poika vieläpä syvensi sitä entisestään, valuttaen samalla käsiään Shiron selkää pitkin alemmas. Shiro saattaisi tulla katumaan tätä huomenaamulla, mutta miksi Kaoru ei käyttäisi tilannetta hyväksi? Kai hän voisi sanoa olleensa itsekin sen verran kännissä ettei hallinnut itseään. Tilannehan ei kuitenkaan ollut läheskään niin paha. Kaoru ei ollut edes saanut pahemmin alkoholia. Shiro tosin toimi vahvemmanpuoleisen huumeen tavoin. Shiro oli ehtaa tavaraa, ja Kaoru rakasti tätä.
Kaoru päästi Shiron irti suudelmasta ja hymyili tälle pienesti.
"Meidän taitaa kohta alkaa olla aika lähteä?"

[Shiro]

Kaorun punastuminen sai Shiron hymyilemään ja poika nyökkäsi. Hän piti Kaorusta siinä suhteessa, ettei tämä piilottanut tunteitaan. Kissapojassa oli muitakin rakastettavia asioita, joista Shiro ei halunnut koskaan luopua. Oli ihanaa tuntea kuinka toinen vastasi hänen suudelmaansa, ja vieläpä syvensi sitä entisestään. Kaorun kädet olivat tuntuneet ihanilta selässä, eikä Shiro olisi halunnut edes ajatella mitään muuta kuin sen hetkistä tunnettaan. "Ainakin sain sen sanottua. Ja ilman lampaita." Albino naurahti virnistäen ja suukotti Kaorua kädelle, juoden sitten uudelleen juomastaan. Ehkä Shiro oli kännissä, ehkä ei. Sitä oli itse todella vaikea sanoa, sillä koskaan ei voinut olla varma. Jos hän lähtisi omalle asunnolleen, niin hän ei todellakaan selviäisi sinne yksin. Albino tarvitsi perille päästäkseen kissapojan apua. Ja perillä....hän ei haluaisi tämän lähtevän ja jättävän häntä yksin. Shiro ei tahtonut olla yksin. Ei nyt eikä koskaan. Hän halusi tietää, että aina olisi joku joka kipaisi häntä ja olisi valmis tulemaan tarvittaessa. Kaoru oli sellainen ja Shiro halusi pojan olevan enemmänkin. Todella paljon enemmän.

Hörpäten lasinsa kokonaan tyhjäksi, Shiro otti vielä viimeisetkin pisarat ennen kuin laski lasinsa pöydälle ja vilkaisi Kaorua. "Olen....aikamoisen samaa mieltä." Huomattavasti humalassa oleva albino vastasi ja hihitteli itsekseen. Ilta oli ollut todellakin täydellinen, eikä Shiro muistanut enään yhtään mitään. Hän ei muistanut syitä miksi oli tullut yökerhoon, tai miksi oli alkanut juomaan. Hän ajatteli vain tätä hetkeä ja tulevaa. Vaikkakin viittä minuuttia edemmäs oli todella hankala ajatella.

Haparoiden Shiro pääsi ylös ja kiersi pöydän katsahtaen Kaoruun odottavasti. "Eihän illan tarvitse tähän loppua, ellet sitten halua. Minulla ainakin olisi vielä paljon annettavaa...." Poika jätti tahallaan lauseen auki, jotta kissapoika voisi vetää omat johtopäätöksensä. Kaoru varmasti tietäisi mitä Shiro halusi ja kaipasi. Läheisyyttä, koskettelua, rakastamasta ja ehkäpä jopa rakastelua. Horjahtaen taaksepäin, Shiro piteli päätään ja otti tukea pöydästä. Ehkäpä hänen päänsä olisi selvennyt tarpeeksi koululle päästessä, ja Shiro kykenisi ajattelemaan joten kuten järkevästi. Hän ei kylläkään itsekkään uskonut tuohon.

[Kaoru]

"Niin." Kaoru hymyili Shirolle. Jos toisesta tuntui siltä, että tämän piti sanoa se ääneen, niin mikäpä siinä. Kyllä Kaoru kestäisi sen että Shiro olisi valmis perumaan sanansa aamulla. Kunhan Shirolla olisi hyvä olla nyt. Shiro oli ainut joka merkitsi jotain Kaorulle tällä hetkellä. Kaoru itse tuli vasta toisena. Kaorun hymy värähti hieman kun Shiro suukotti hänen kättään. Ah, toinen oli liian ihana. Kaorun pitäisi ruveta kohta vieroittamaan itseään Shirosta tai tästä tulisi oikeasti vaarallista. Tai no, jos Kaoru voisi näin pitää Shiron turvassa siltä pervessiltä, niin tottakai Kaoru tekisi sen. Entä muuten? No, totta helvetissä Kaoru tekisi sen! Jos Shiro hänet haluaisi pää selvänäkin, niin mikä ettei - tottakai Kaoru antaisi itsensä tälle. Sitä ei tarvinnut edes miettiä.
Kaoru seurasi hieman huolissaan kun Shiro hörppäsi lasinsa tyhjäksi, mutta seurasi sitten tämän esimerkkiä. alkoholi alkoi tuntua hieman päässä, mutta kyllä Kaoru tiesi ettei se näkyisi hänen käytöksessään, ainakaan pahemmin. Ehkä hän saattaisi olla hieman lapsellinen, mutta entä sitten. Shiron suudelma poltteli joka tapauksessa vieläkin huulia, joten kai hän voisi sitten hieman riehua ja tuulettuakin. Eihän hän ollut oikeastaan tänne ainoastaan Shiron seuraksi lähtenyt, vaan pitämään hauskaa! Kaoru aikoisi vielä pitää hauskaa - sanoi Shiro siihen mitä halusi.

"Vai on sinulla annettavaa... odotan innolla." Kaoru hymyili Shirolle. Kyllä hän oikeasti odotti olisiko Shiro valmis menemään niin pitkälle kuin Kaoru oli valmis menemään. Jos Shiro olisi... no siinä tapauksessa Kaoru tuskin pystyisi estelemään itseään - olihan hän estellyt itseään jo ties kuinka kauan. Alkoi jo hieman tuntua paikoissakin se jatkuva haluaminen kun ei kuitenkaan koskaan saanut haluamaansa.
Kaoru nappasi Shiroa selästä kiinni kun tämä horjahti taaksepäin ja tuki tätä kunnes toinen sai itsensä taas hallintaan. Kaoru astui pois pöydän ja sohvan välistä ja kietoi kätensä Shiron lantiolle. Shiro saattaisi tarvita hieman apua jotta pääsisi ehjänä takaisin koululle. Taksia Kaoru ei kuitenkaan halunnut soittaa. KÄvely tekisi hyvää heille kummallekin. Kaorukin saisi hieman setviä ajatuksiaan.
Kaoru lähti ohjaamaan Shiroa kohti ovia ja pian he olivatkin ulkona. Kaoru veti syvään raitista ilmaa ja nosti katseensa taivaalle. Hmm, kello ei ollut vielä paljoa. Siltikin taivaalla loisti muutama tähti.
"Mitä luulet? Onkohan meitä varten oma kaksostähti?" Kaoru kysyi ehkä enemmän itseltään kuin Shirolta. Kissapoika uskoi että tähdet esiintyivät aina pareittain - ne täydensivät toisiaan.

[Shiro]

Kietoen kätensä Kaorun ympärille, Shiro huokaisi ja yritti saada päätään selväksi. Nyökäten portsarille, albino varoi askeleitaan kunnes pääsi turvallisesti ulos. Ilma oli viileähkö ja auringon kajon saattoi nähdä kaukana horisontissa. Vilkaistessaan toiseen suuntaan Shiro näki tummenevan taivaan ja tähdet. Ne tuikkivat kauniina ja kutsuivat katselijoita luokseen. Jos Shiro olisi omistanut siivet, olisi hän jo kauan aikaa sitten lentänyt taivaalle ja tähtiin. "Ei sitä tiedä. Voisihan se olla mahdollista." Shiro vastasi kissapojan kysymykseen ja veti tämän leuasta lähemmäksi, näykkäisten hellästi pojan alahuulta. Leikkisä ilme ilmestyi Shiron kasvoille, ja hän irroittautui Kaorun otteesta. "Emme me tarvitse tähtiä. Riittää, että mieli ja sydän ovat yhtä." Siinä hän taas kerran puhui syvällisiä, mutta ne saivt asiat kuulostamaan romanttisemmilta. Shiro piti vertauksista, sekä syvällisestä ajattelutavasta.

Venytellen poika käveli niska kenossa pitkin jalkakäytävää, ja eksyikin pian nurmikolle, kaatuen kosteeseen nurmikkoon. Kädet ja jalat levällään, albino tuijotti taivasta ja puiden lehtiä. Hän oli mennyt sen verran syvälle pusikkoon, etteivät ihmiset pääsisi tuijottamaan ja ihmettelemään oliko hän sammunut siihen paikkaan. Ei olisi kuitenkaan hyvä jäädä siihen pitkäksi aikaa. Shiroa ei huvittanut tulla sairaaksi. Haukotus karkasi pojan suusta, ja Shiro ponkaisi ylös. Hän ei ollut tainnut viettää pahemmin ulkona aikaa pitkään aikaan. Suostuisiko Kaoru kulkemaan Shiron kanssa vain ei-aurinkoisina päivinä ja öisin, sekä iltaisisin? Tuskin se poikaa haittaisikaan, mutta Shiro halusi heti tietää jos alkoi olemaan toiselle taakka ja rajoittaisi tämän tekemisiä. "Haluan olla tuulesi." Shiro kuiskasi hiljaa ja veti sormiaan hiustensa läpi.

"Sinun olisi paraskin odottaa innolla. Et uskokkaan millaista se tulee olemaan." Albino lisäsi Kaorun aikaisempaan lauseeseen ja virnisti ilkikurisesti. Hän tiesi, että tulisi olemaan semenä, mutta se ei haitannut häntä ollenkaan. Olihan Shiro ollut Tokinkin kanssa semenä, mutta kyllä hän ukenkin asemasta piti. Shiroco opetti hänet pahoille tavoille. Mutta tänään! Niin tänään, Shiro tekisi, eikä kyselisi yhtään mitään! Kaoru ei ehtisi edes henkeä vetää kun löytäisi itsensä jo sängystä. Tuskinpa kissapoikaa haittaisi, jos Shiro alkaisi turhan liiankin kiimaiseksi. Mistä sekin johtuisi.....no...Shiro oli ollut jo pitkään puutteessa. Ainakin siitä asti kun Toki oli lähtenyt. Nuolisten huuliaan, Shiro silmäili Kaorua ja tunsi punastuvansa. Näköjään kännissäkin hän kykeni olemaan kaino ja herttainen poika, joka ujostui pienistäkin asioista.

[Kaoru]

Kaoru ei oikein tiennyt miten suhtautua Shiron hempeisiin puheisiin. Olihan se hauska, että toinen puhui hänelle niin, mutta jotenkin se tuntui oudolta. Kyseessä oli kuitenkin Shiro - poika josta Kaoru välitti enemmän kuin uskoikaan. Se ei vaan kuulunut mennä näin. Kaorun piti olla se epätoivoinen osapuoli joka rakasti toista niin paljon ettei sanotuksi saanut, mutta Shiron piti siltikin torjua hänet. Ja nyt Shiro halusi hänet? Mistä moinen muutos?
Kaoru tiesi kyllä mistä se johtui - alkoholista. Shiron näykkäisyt ja suudelmatkin johtuivat siitä. Kaoru ei vain halunnut antaa itselleen mahdollisuutta uskoa siihen, että Shiro halusi oikeasti tätä. Kyllä hän ymmärsi että oli toiselle tärkeä, mutta ei tällä tavalla! Shiro ei kuulunut niihin jotka hankkivat samantien uuden kun edellinen jätti. Kuitenkin Kaoru olisi vain joku joka tyydyttäisi Shiron läheisyydenkaipuuta, ja hänet hylättäisiin samantien kun hän oli saanut osansa täytettyä - tai löytyisi joku joka hoitaisi osan paremmin.

Shiron nurmikolle eksyminen nauratti Kaorua. Kissapoika seurasi albiinoa kun tämä heittäytyi nurmikolle. Mahtoi olla mukavaa. Kaoru itse ei vaivautunut. Sen sijaan kissapoika heitti paikaltaan komean voltin eteenpäin ja istahti sen jälkeen risti-istuntaan maahan. Kaoru katsahti Shiroon ja hymyili tälle herttaisesti. Shiro oli suloinen juuri sen takia, että tässä oli jotain viatonta mitä kukaan tuskin onnistuisi koskaan tahraamaan.
Albiinon sitten ponkaistessa ylös ja sepitellessä siitä, että Kaorun kannattaisikin odottaa, kissapoika tarttui Shiroa jalasta ja kaatoi tämän uudelleen nurmikolle. Kaoru kieräytti itsensä Shiron päälle ja suuteli tätä.
"Entä jos en jaksa odottaa?" Kaoru kysyi pieni pilke silmäkulmassa. Että hän rakasti Shiron makua ylitse kaiken. Sekä sitä tunnetta kun Shiro oli lähellä.
"Sinun ei pitäisi kiusata minua, okei? Oletko aivan varma että olet huomennakin sitä mieltä että tämä on hyvä ajatus?" Kaoru tahtoisi mielellään myöntävän vastauksen. Sen jälkeen hän ehkä suostuisikin Shiron leluksi. Tosin Kaoru ei vieläkään pitänyt ajatuksesta joutua alistetuksi. Se ei jotenkin vain sopinut hänelle.

Kaoru ujutti sormensa Shiron paidan alle ja suukotti tätä hellästi.
"Okei, ehkä meidän pitäisi mennä? ...palellut vielä." Kaoru ei haluaisi aiheuttaa sitä, että Shiro olisi kuumeessa seuraavat viikot, ja vain sen takia että Kaoru ei ollut vienyt tätä kotiin baari-illan jälkeen vaan tahtonut jäädä kuhertelemaan kosteaan pusikkoon. Oli siinäkin ystävä kun petti Shiron noin.
Kaoru suoristi Shiron paidanhelman uudemmankerran ja nousi käsiensä varassa pois Shiron päältä. Pienellä kierähdyksellä ja ponnistuksella Kaoru oli taas jaloillaan, ja hetken kissapoika puhdisteli ruohonkorsia housuistaan. Sitten Kaoru ojensi kätensä Shirolle jotta voisi auttaa tämän ylös. Olihan se Kaorun syytä että toinen oli joutunut uudelleen maahan.

[Shiro]

Shiroa ei haitannut, vaikka hän kaatuikin takaisin maahan. Se tuntui yllättävän hyvältä, ja albino olisi voinut maata siinä koko loppu yön. Kaorun suudellessa, Shiro vastasi haluavasti ja käytti hieman kieltäkin mukana. Kuinka hän olisikaan tahtonut tarttua toista olkapäistä ja riuhatista tämän syliinsä, eikä koskaan päästäisi irti. "Kyllä sinä jaksat. Sitä paremmalta se tuntuu." Shiro sanoi ja heristi sormeaan Kaorun nenän edessä. Oli hauskaa kiusata kissapoikaa hieman, vaikka Shiro tiesikin olevansa ilkeä. Hän ei kuitenkaan alkaisi harrastamaan seksiä kylmänä yönä, jonkun pusikon takana. Siitä ei seuraisi mitään hyvää. Kaorun seuraava toteamus sai albinon kohottamaan toista kulmaansa. Ei hän voinut syyttää toista eäilemisestä. Shiro tiesi olevansa humalassa, eikä ollenkaan järjissään. Hän oli kuitenkin varma yhdestä asiasta. "Huomenna ja ylihuomenna ja tulevina." Hän vastasi lempeästi hymyillen ja silitti Kaorun poskea. "Ja minä uskon, että tämä on hyvä ajatus." Shiro mietti edelleen asemaansa semenä. Ajatus oli huvittava, mutta samalla jotenkin houkutteleva. Ainakaan homma ei menisi siihen, että lyhyempi oli seme ja pidempi uke. Vaikka Shiro kyllä toivoi saavansa omankin osansa mukavuudesta.

Kaorun sormet olivat lämpimät, ja tuntuivat hyvältä Shiron kylmää selkää vasten. Vastaten kainosti kissapojan suudelmaan, Shiro nousi tietämättään hieman ylös suudelman perässä. Kaipa hän olisi salaa toivonut sen jatkuvan pidempäänkin. "Hyvin mahdollista. Mutta älä huolehdi koko ajan minusta. Voit itsekkin paleltua aivan hyvin." Albino seurasi katseellaan Kaorua ja tarttui sitten tämän tarjoamaan nosto apuun. Naurahtaen Shiro pörrötti Kaorun hiuksia ja veti sormiaan niiden läpi. Niin sileät ja kiiltävät. Aivan ihanat ja tuoksuivat ruusuilta. "Aiotko jäädä luokseni, kun pääsemme perille?" Shiro kysyi varmistukseksi, samalla kun yritti löytää tien ulos pusikosta. Ehkäpä hänellä olisi pitänyt olla viidakkoveitsi mukana. Muuatama oksa osui käsiin, ja Shiro sai yhden oksankin päin kasvojaan. Hän nauroi kaikelle ja jatkoi verkkaisesti matkaansa.

[Kaoru]

Kaoru hymähti pienesti Shiron sanoille.
"Minä sentään pukeuduin jotenkuten säädyllisesti, koska tiesin, että illalla on viileää." Kaoru ujutti sormensa Shiron paidan kauluksen kohdalle. Kaula-aukko oli sen verran syvään uurrettu, että jos Shiro olisi ollut nainen, niin Kaorulla olisi ollut täydelliset näkymät - varsinkin kun Shirolle ei ollut mitään paidan alla.
"Hölmö, sinun olisi pitänyt pukea hieman enemmän päälle." Kaoru kietaisi kätensä Shiron olkapäille - mikä oli kyllä hieman oudon tuntuista, koska Kaoru oli Shiroa lyhyempi. Kissapoika veti albiinoa lähemmäs itseään ja hymyili suloisesti. No, jos Shiro ei ollut vielä valmis suhteeseen, vaikka tämä niin väitteli kovastikin, Kaoru tekisi selväksi, että tämän olisi paras olla valmis. Kaoru nimittäin ei aikonut hukata tätä tilaisuutta joka hänelle oli vihdoinkin annettu. Jumala oli ollut erikoisen suopealla päällä viime aikoina.
Shiron kysymys sai hennon punan kohoamaan Kaorun poskille, mutta kissapoika taisteli urheasti sitä vastaan. Hänhän punasteli kuin Daichi konsanaan! Ei se oikein sopinut Kaorulle.
"Et taida jättää minulle muita mahdollisuuksia." Kaoru huokaisi syvään ja avitti samalla Shiroa pääsemään pusikon läpi. Varsinaiseen satimeen tämä oli heidät saanutkin. Pian puska kuitenkin loppui ja edessä oli ihana sileä tie, ilman matkaa tukkivia objekteja!

Kaoru valutti kätensä Shiron lantiolle, pitäen toisen kuitenkin siinä lähellä. Katseita he kyllä tulisivat keräämään, mutta entä sitten? Shiro tuskin välittäisi niistä niin paljoa, joten ei Kaorunkaan tarvitsisi välittää.
"Jospa sitten mennään suorinta reittiä etten unohdu seuraavalle hiekkalaatikolle leikkimään?" Kaoru virnisti Shirolle ja antoi kätensä käydä tämän takapuolella. Jos Shiro kerta halusi leikkiä hänen kanssaan, niin kai Kaorukin voisi hieman leikkiä tällä. Pitihän vastaantulijoille tehdä selväksi, että Shiroon ei ollut koskemista tai saisi äkäisen ja väkivaltaisin kissapojan kimppuunsa. Se muuten tekisi kipeää. Kaoru osasi kyllä lyödä vaikka ei välttämättä siltä näyttänyt.

Kaoru jatkoi Shiron taluttamista lantiolta käsin kunnes koulurakennus näkyi edessäpäin. Kaoru ei tarkalleen ottaen tiennyt missä albiino asui, mutta eiköhän toisessa olisi sen verran järkeä, että tämä muistaisi sen. Samassa kerroksessa he kuitenkin asuivat, olivathan he samalla vuosikurssilla. Toivottavasti Shirolla ei muuten ollut kämppistä. Siitä ei sitten seuraisikaan mitään mukavaa. Kaoru saattaisi saada syyt niskoille Shiron känniin juottamisesta. Eipä sillä, että Kaoru itsekään olisi aivan selvinpäin ollut. Kyllä viina alkoi hieman jo tuntuakin päässä, mutta ei kuitenkaan niin pahasti etteikö kissapoika olisi hallinnut itseään.

[Shiro]

Hihitellen itsekseen, Shiro vei toisen kätensä ksvojensa eteen ja näytti entitä tyttömäisemmältä. Hänen teki mieli vain loikkia ja hypellä, mutta syytä siihen ei tietenkään ollut. Ponnari oli painanut päässä ja albino alkoi repimään sitä irti hiuksistaan. Pieni pään heilautus ja hiusten pöyhentäminen, jonka jälkeen pompula löysi tiensä pojan ranteeseen. Shiro ei koskaan ollut oikein pitänyt siitä, että hänen hiuksensa olivat auki, mutta nyt sillä ei pahemmin ollut väliä. Ne kun sattuivat muutenkin olemaan niin lyhyet tällä hetkellä. "Kyllä minä sinun kanssasi voisin hiekkakakkuja tehdä, mutta uskoisin sinun syövän mielummin oikeita kakkuja." Shiro sanoi ja punastui hieman Kaorun käden käydessä takaliston puolella. Mikseipä Shiro tarjoaisi Kaorulle pienen kakun. Vain tekemisen ilosta. Niiskaisten Shiro kietoi kätensä ympärilleen ja pohti miksei ollut ottanut takkia mukaan. Hän nosti kissapojan kättä ylemmäs ja kiehnäytyi aivan tämän kylkeen kiinni. Kaoru oli ihanan lämmin ja Shiro halusi nauttia tuosta lämmöstä.

Nähdessään koulurakennuksen Shiro kaivoi taskujaan alkoi miettimään minne oli laittanut avaimet. Löydettyään ne aivan taskun pohjalta, albino silmäili avainta ja mietti taas syvällisiä. Avain....Toki oli ollut avain ja Shiro lukko. Oliko nyt niin, että Toki oli ketju, joka piteli kiinni lukosta ja Kaoru oli tällä kertaa avain, joka tulisi avaamaan lukon? Päätään pudistellen Shiro avasi koulun oven ja alkoi kiipeämään portaita pitkin ylös. Jalat tiesivät suunnan, samalla kun aivot miettivät aivan muuta ja silmät tuijottivat tyhjyyteen. Kyllä se niin oli.... Shiron täytyisi piirtää ajatuksistaan jonkinlainen kuva. "Älä ihmettele asuntoni sotkuisuutta. Olen saanut tässä viime päivinä pieniä kohtauksia ja siksi paperit, että piirustukset ovat lennelleet ympäriinsä." Raapien niskaansa, Shiro jatkoi pahoittelua ja jatkoi matkaansa kohti asuntoaan. "Kämppiksestä sinun ei tarvitse huolehtia. Sellaista ei ole olemassakaan." Shiro naurahti vielä ja huokaisi. Luojalle kiitos, ettei hänellä ollut kämppistä. Hän ei voisi keskittyä mihinkään, jos koko ajan täytyisi samalla kytätä ovea ja pelätä kämppiksen ryntäystä sisään kesken jonkin tärkeän asian.

[Kaoru]

"A-ahaa." Vai oli Shiro saanut 'kohtauksia'. Mielenkiintoista. Kaoru seurasi Shiroa kuin mikäkin uskollinen koira tämän asuntoa kohti. Tai no, mitäpä muuta hän olisi voinut tehdä kun Shiro oli heittänyt niin mielenkiintoisia vihjailuja illan myötä, ja Kaoru oli melkeinpä 110% varma, että Shiro ei aikoisi mennä nukkumaan aivan heti. No, Kaorun olisi vain otettava itseään niskasta kiinni ja annettava Shiron alistaa hänet. Se olisi järkevintä niin. Kaoru oli kuitenkin Shiroa lyhyempi ja pienenpi ruumiinrakenteeltaan. Shiron olisi helpompi olla päällä.
Hetkinen! Kaoru ei ollut varma halusiko Shiro seksiä hänen kanssaan. Kyllähän tämän vihjailut olivat hieman siihen suuntaan heittäneet, mutta kuitenkin. Ehkä toinen halusi vain kuherrella tai pitää hauskaa muuten? Kaoru oli automaattisesti pistänyt sen seksin piikkiin. Saattoihan se hyvinkin olla myös niin, että Kaoru oli ymmärtänyt Shiron vihjailun aivan väärin. Se Kaorua kuitenkin kiinnostikin, ja se piti hänet edelleenkin Shiron kylkeen liimautuneena kuin uskollisen koiran. Shiron tarvitsisi enää hankkia kaulapanta ja hihna niin Kaoru varmasti konttaisi tämän jaloissa ja nostaisi tassua käskystä. Kaoru olisi kyllä ehkä mieluummin kissa. Kissat vain eivät sattuneet olemaan yhtä lojaaleja kuin koirat. Eipä se Kaorua haitannut - ajtushan siinä oli tärkein.

"Hyvä homma." Yksi asia vähemmän mietittävänä. Ei kämppistä, joten Shiro voisi tehdä mitä lystäsi. Jännää. Eipä ainakaan olisi ketään joka valittaisi metelistä ja epämääräisistä äänistä kun he... jos, Kaoru korjasi, jos he tekisivät jotain hyvinkin nautinnollista. Kaoru nautti Daichin koskemisesta ja siitä, että tämä koski häntä, mutta mitäköhän se olisi Shiron kanssa? Ehkä Kaoru vihdoinkin todella ymmärtäisi sen kun jotkut sanoivat seksin olevan pieni matka taivaanporteille? Shiron kanssa se voisi hyvinkin olla niin - vaikka pelko alistamisesta kaiversi edelleenkin mieltä. Shiro ei kuitenkaan aikonut satuttaa häntä, siitä Kaoru oli varma. Siltikään vanhat haavat eivät olleet täysin umpeutuneet.
Kaoru oli kuitenkin Shirolle sen velkaa. Shiro oli kärsinyt sen verran paljon kaikesta mitä Kaoru oli tälle tehnyt, ja siltikin toinen oli valmis antamaan kissapojalle vielä yhden mahdollisuuden. Kaorusta hieman tuntui että mitä enemmän tyhmyyksiä hän teki, sitä enemmän mahdollisuuksia Shiro hänelle antoi. Ei kukaan voinut olla niin kiltti, eikä kukaan tehnyt sellaista pelkkää hyvyyttään. Shiro selvästikin välitti hänestä, ja Kaoru arvosti sitä todella paljon.

"Eipä se sotkuisuus mitään haittaa. Luo vain kotoisaa tunnelmaa." Kaoru virnisti Shirolle ja ponnisti hetkeksi varpailleen painaen kevyen suukon albiinon poskelle. Käytävän pääty alkoi häämöttää ja Kaorun mielessä kävi jo, että Shiro oli ajatuksissaan kävellyt asuntonsa ohi. Tuskin sentään? Kaoru ei sitä voinut tietää. Hän voisi ainoastaan luottaa siihen, että Shiro tosiaankin tiesi mihin oli menossa. Tietysti Kaoru olisi voinut viedä Shiron omalle asunnolleen, sinne he olisivat ainakin löytäneet 100% varmuudella. No, jos Kaoru saisi tietää huoneen numeron - ja sen hän kyllä saisi tietää - niin kyllä he perille löytäisivät.
Ja perillä? Hmm, Kaoru tuskin malttoi odottaa mitä Shiro oli keksinyt hänen varalle.