Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Aug 21, 2007 20:13:43 GMT 2
[Suna Shiron kanssa tänne ryypiskelemään~ (;]
Kaoru potkaisi kiven tiensyrjään ja vilkaisi edessä näkyvää clubia. Viime kerrasta olikin aikaa jo jonkin verran. Viimeksi hän oli ollut täällä Daichin kanssa. Nyt Shiro oli pyytänyt hänet mukanaan clubille, ilmeisesti juomaan. Albiinon lähestyminen näissä merkeissä huoletti hieman Kaorua, koska toinen oli ollut todistamassa Shiron olematonta kännipäätä. No ehkä Shiro ei ollut miettinyt juomista vaan enemmän hauskanpitoa. Kaoru kuitenkin epäili sitä. Clubille mentiin juomaan, ei pitämään hauskaa. Pelkkään hauskanpitoon olisi voinut valita jonkin toisen mestan. Kaoru kun ei ainakaan pystyisi pitämään näppejään irti värikkäistä ja vaarallisista juomista. Kaoru pääsi vihdoinkin jo ruuhkautumista lähellä olevan clubin eteen, ja jäi odottelemaan hieman syrjemmälle. Musiikki kuului selvästi ulos asti, ja Kaoru oli jopa tunnistavinaan kappaleen. One of these days you'll open up your eyes... Teinipoppia, mälsää. No mitäpä muuta voisi odottaa clubilta jonka vakio dj'ltä puuttui täysin musiikkitaju.
Kaoru nojasi seinään huokaisten syvään. Ilta alkoi jo hämärtyä vaikka kello ei nyt hirveästi edes ollut. Kaipa Shiro pian tulisi, olihan tämä sanonut tulevansa. Eniten Kaorua ihmetytti kutsussa se, että Shiro ei oikein ollut missään juhlatilassa tällä hetkellä. Kaoru tosin saisi hyvän mahdollisuuden kertoa Shirolle Daichista. Ehkei se olisi kovinkaan hyvä idea, mutta pakkohan sekin oli tuoda julki, eikä Shiro voinut koko loppu elämäänsä rypeä itsesäälissä ja voivotella Tokin perään. Nyt Kaoru kuitenkin itsekin ymmärsi hieman sitä kuinka vaikeaa oli päästä irti, ja kaipa hän osaisi hieman paremmin tukeakin Shiroa. Ainakin Kaoru toivoi osaavansa. Eipä hänestä ollut kuitenkaan pahemmin tukijaksi, ainakaan jos hän saisi liikaa alkoholia. Kuitenkin Kaoru päätyisi lopuksi siihen, että kävisi Shiroon käsiksi ja veisi toisen lakanoiden väliin, ja saisi aamulla herätä siihen, että oli taas pettänyt yhden, tai tällä kertaa kaksi, itselleen rakasta ihmistä. Ei siis tänä iltana alkoholia. Sitä tuskin onnistuttaisiin pitämään, mutta se olisi parasta kaikkien kannalta. Kukaan ei kärsisi, paitsi ehkä Kaoru. Jonkunhan piti kuitenkin raahata Shiro kotiin baarista jos tämä päättäisi juoda päänsä täyteen, ja mitä Kaoru tiesi kännipäissään käyttäytymisestä, niin se ei tulisi kuuloonkaan Kaorun suunnalta. Lapsellisella käytöksellä ei päästäisi edes ensimmäisen mutkan taakse. Sitä ennen Kaoru olisi varmasti ehtinyt kiivetä muutamaan valotolppaan ja leikkiä hiekkalaatikolla.
|
|
|
Post by Shiro on Aug 21, 2007 21:06:22 GMT 2
Koskaan ennen, ei Shiro ollut käynyt minkäänlaisessa yökerhossa. Hän ei koskaan edes ollut juonut. Ehkä kotipuolessa hieman sakea, mutta sitäkin vain vähän. Alkoholit kun maistuivat niin pirunmoisen pahoilta. Ilma oli lämmin, vaikkakin hieman viileähkö. Albinolla oli päällään mustat farkut, joidenka lahkeet olivat kuluneet. Farkkujen vyönlenkeissä oli kiinni kolme ketjua: yksi paksu ja kaksi ohutta. Niihin oli myös kiinnitetty hopeanvärisiä hiluja ja muita vastaavia. Yhdessä ketjuista roikkui avaimenperä, joka muistutti pientä mustaa olentoa pidellen lukkoa. Sen vieressä oli keltainen, puolikas paopu avaimenperä, jossa oli vihreä lehti. Molemmat avaimeperät osuivat toisiinsa kilisten iloisesti jokaisella askeleella. Vasemmassa ranteessaan Shirolla oli musta hikinauhan tapainen kangas. Kun taas oikeassa ranteessa oli musta ja valkoinen. Valkoinen v-aukkoinen paita näkyi hyvin hämärtyneessä illassa ja se sopi hyvin Shiron vaaleisiin hiuksiin, jotka hän oli laittanut kiinni ponnarilla. Ne olivat tavallista lyhyemmät, eikä hiushapsuja karannut enää niin paljon kuin tavallisesti. Kaulassa Shirolla oli ohuessa ketjussa hopeinen sydän medaljonki, jonka poika oli löytänyt tavaroidensa joukosta.
Kello läheni seitsemää ja Shiro etsi Kaorua katseellaan. Hän toivoi, ettei olisi hirveän myöhässä ja poika edelleen odottaisi häntä jossakin yökerhon lähettyvillä. Shiro haluaisi olla ystävällinen ja iloinen omaitsensä, mutta ei uskonut kykenevänsä siihen tänään. Ilme pojan kasvoilla ei ollut vihainen tai surullinen. Se ei myöskään kertonut hänen olevan iloinen ja rakastunut. Olisi voinut sanoa, että Shiro näytti aivan siltä kuin voisi kuukahtaa pystyyn. Hän ei välittänyt ympäröivistä ihmisistä tai ohi ajavista autoista. Ainoa asia hänen mielessään oli Kaoru, alkoholi ja rauhaisa soppi jostakin yökerhon nurkasta, jossa hän saisi kitata juomia mielensä mukaan. Albino ei antaisi itsensä pilata Kaorun kanssa viettämäänsä iltaa. Hän ei kuitenkaan tiennyt millainen olisi täysissä känneissä, sillä lieväkin oli hänelle jo riittämiin. Sen Shiro ainakin tiesi, että hänen tunteensa ailahtelivat silloin todella pahasti moneen suuntaan.
Tönittyään hieman ihmisiä tieltään ja seisoskeltuaan varpailteen, Shiro huomasi Kaorun ja lähti tätä kohti määrätietoisesti. Jumputus tuntui vatsassa ja Shiro alkoi todellakin toivoa muutamaa lasillista juomista. Vielä muutama metri ja albino tarttui Kaorua olkapäästä. "Mukavaa kun tulit." Hän aloitti ystävällisesti ja sai luotua jonkinlaisen hymyn kasvoilleen. Tosiasiassa Shiro olisi halunnut vain halata toista poikaa ja pillahtaa itkuun. Hän ei kerjännyt sääliä tai säälinyt itseään. Ehei! Shiro oli vain kaivannut jonkun, kenen tahansa ihmisen seuraa. Ehkäpä Kaoru oli kuitenkin paras valinta. Tämän seurassa Shiro voisi hieman itkeäkkin. Kunhan se tapahtuisi jossakin syrjässä. Pieni pala kurkussaan, albino nieleskeli pitääkseen kyyneleet poissa ja sai äänensävynsä kuulostamaan lempeämmältä. "Toivottavasti et joutunut odottamaan turhan pitkään. Menemmekö sisään?" Shiro ei tahtonut olla tunteellinen ja heikko. Hän halusi todellakin hallita itsensä ja tunteensa. Harvoin tuo kuitenkaan onnistui, mutta poika aikoi yrittää parhaansa. Nyt kun hän ei enään ollut yhdessä Tokin kanssa, hän saattaisi koulun jälkeen palata takaisin japaniin. Jos elämä jatkuisi sielläkin samalla tavalla kuin ennenkin, Shiro menisi yhteen määrätyn kihlattunsa kanssa. Ehkä sekin olisi parempi kuin olla yksin. Jos hän palaisi japaniin, olisi Tokistakin ehkä helpompi päästä yli. Oli hankalaa elää kun näki toisen, mutta ei voinut koskea tai puhua. Shiro pelkäsi murtuvansa uudelleen. Hän pelkäsi itseään.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Aug 21, 2007 21:28:36 GMT 2
Kaoru meinasi pompata ties minne kun tunsi käden olkapäällään, mutta tajutessaan että se oli Shiro, kissapoika tyytyi pitelemään rintaansa ja huohottomaan hetken. "Herrajumala! Pelästytit minut!" Kaoru väänsi kuitenkin kasvoilleen hymyn. Oli mukava nähdä Shiroa, ja tämä näytti jopa ihan hyvältä, siis mielenrauhaltaan. Ei Kaoru uskonut, että toinen ihan kunnossa oli, olihan tämä kokenut kovia viime aikoina. Ei sellaisesta päästy yli niin vain. Leveä hymy huulillaan Kaoru kietaisi kätensä Shiron hartioiden ympärille ja veti tämän itseään vasten. Kyllä hän voisi edes yrittää olla toisen tukena vaikkei tiennytkään mitä pitäisi tarkalleen ottaen tehdä. "Miten olet voinut?" Ei ehkä paras aloitus illalle. Kaorun oli kuitenkin saatava tietää valehteliko toinen, vai oliko Shiro valmis tunnustamaan sen, että oli revitty palasiksi, hitaasti ja perusteellisesti. Sen takia Kaoru oli pitänyt Tokiakin silmällä. Tai enemmän toisen varjostamiselta se vaikutti. Kaoru kun tuppasi olemaan nykyään samaan aikaan lenkillä toisen kanssa, aina samoilla kursseilla, ja nyt Kaoru oli jopa tuppautunut bruneten vapaa-ajalle sillä, että oli lupautunut Tokin ja Nanan valokuvaajaksi, bändin mainostusta varten.
"Mennään vain." Kissapoika hymyili Shirolle ja siirsi kätensä tämän lantiolle lähtien taluttamaan Shiroa clubin puolelle. Saattaisi jopa tehdä ihan hyvää, jos Shiro saisi hieman alkoholia. Se saattaisi helpottaa oloa ainakin hetkeksi. Ehkä Kaorun olisi pitänyt hankkia jotain vahvempaa? Huumaavaa? Se ei kyllä ollut kovinkaan hyvä tapa tukea ystävää, eikä Kaoru edes halunnut sekoittaa Shiroa huumeisiin. Siitä kun ei seurannut mitään hyvää, ei niin kenellekään. Kaoru saisi todennäköisesti vain lisää syytteitä rikosrekisteriinsä. Päästessään jonoon Kaoru päästi irti Shirosta. Hän ei tiennyt pitikö toinen siitä, että hän oli lähellä vai ei. Kaoru ei ainakaan olisi pitänyt sen jälkeen mitä kaikkea hän oli tehnyt Shirolle. Shiro kyllä tuntui antaneen aivan kaiken anteeksi ja jopa melkeinpä unohtaneen sen pienen välikohtauksen.
"Hei muuten...!" Kaoru nappasi hieman Shiron hopeisia hiuksia sormiensa väliin. "Sinä olet leikannut hiuksiasi, vai olivatko ne jo näin lyhyt silloin kun..." Kaoru lopetti lauseensa kesken. Siinä hän oli taas puhumassa kipeistä asioista. Kaiken näköjään pystyi liittämään Tokiin. Ehkä olisi parempi että kissapoika pitäisi vain turpansa kiinni illan ajan ja kuuntelisi mitä Shirolla oli sydämellä. Sitä vartenhan ystävät olivat. Kaoru hieraisi niskaansa ja pörrötti hieman hiuksiaan. Tuntui oudolta olla liikkeellä hiukset suorina kuin kukka prässäyksen jäljiltä. Kaoru ei ollut jaksanut laittaa korvia paikoilleen. Viime aikoina hän oli yhä useammin ja useammin pitänyt hiuksiaan aivan suorina. Hiuslakkaa oli säästynyt hirmuisesti, eikä enää tarvinnut tuhlata rahaa siihen. Vaatteissakin Kaoru oli tehnyt poikkauksen. Kissapoika oli vetänyt jalkaansa hitusen liian pitkät ja löysät farkut joissa meni muutama viilto reiden kohdalla, kummassakin lahkeessa. Paidaksi oli päätynyt ohut ja korkeakauluksinen pitkähihainen. Kaoru ei pahemmin perustanut vaateyhdistelmää, mutta väliäkö tuolla oikeastaan oli. Hänhän oli liikkeellä Shiron kanssa. Jos Shiro olisi ollut Daichi, niin Kaoru olisi ehkä panostanutkin hieman enemmän pukeutumiseen ja ulkonäköön. Shiroa ei kuitenkaan tarvinnut hurmata, tämä vain tarvitsi Kaorun läsnäoloa.
|
|
|
Post by Shiro on Aug 21, 2007 22:00:55 GMT 2
Kaorun hypähtäminen sai Shiron naurahtamaan, ja hetkeksi hän unohti sen kaiken ikävän ja pahan asian mitä oli viimeaikoina tapahtunut. Oli todellakin hyvä idea mennä Kaorun kanssa ulos. Pojan koskettaessa ja halatessa, Shiro joutui todellakin puremaan huultaan jotta sai pidettyä tunteensa aisoissa. "Kohtalaisen hyvin...." Hän vastasi ystävänsä kysymykseen ja yritti saada sen kuulostamaan mahdollisimman uskottavalta. Todellisuudessa Shirolla ei mennyt hyvin. Hän ei saanut öisin unta, ja jatkuva valvominen aiheutti väsymystä tunneilla. Päivisin Shiro vain istui työpöytänsä ääressä ja piirsi. Hän piirsi tunteitaan paperille, koska ei voinut muuten niitä ilmaista. Loppu aika menikin ikkunasta tuijottamiseen ja välillä poika oli pohtinut hyppäävänsä siitä alas. Jokin kuitenkin aina esti häntä miettimästä asiaa pidemmälle, mutta Shiro ei ollut varma mikä. Omatunnoksi sitä ei voinut kutsua. Hän ei oikein tiennyt miten olisi vastannut Kaorun kysymykseen. Albino olisi voinut kertoa kaiken. Kuinka hän kaipasi Tokia nyt enemmän kuin aikaisemmin, ja kuinka hän tunsi päivä jokaisena tuntina olonsa hirveän yksinäiseksi. Syy miksi Shiro ei kertonut yksityiskohatisesti mielialaansa saattoi johtua siitä, ettei hän tahtonut huolestuttaa Kaorua turhaan. Toinen oli hänestä huolissaan ja Shiro oli siitä kiitollinen.....mutta hänen täytyi oppia kantamaan omat ongelmansa. Hän oli tehnyt niin ennen ja aikoi tehdä niin nytkin.
Kaorun tarttuessa häntä lantiosta, Shiro ynähti hiljaa ja tunsi punan poskillaan. Hän piti pojan läheisyydestä ja tämän pienistä kosketuksista. Sen jälkeen kun Kaoru oli yrittänyt raiskata hänet, Shiro oli ollut hieman varovainen tämän suhteen. Nyt hänestä tuntui ettei voinut luottaa kehenkään muuhun yhtä paljon. Tarkoittiko se sitten sitä, ettei Shiro luottanut Tokiin läheskään yhtä paljon kuin Kaoruun? Ajatus oli hullunkurinen ja sai pojan silmät hieman kostumaan. Hän piti ja tavallaan myös rakasti ihmistä, joka oli yrittänyt ottaa hänet väkisin. Hän myös luotti tähän ihmiseen. Kaoruun. Shiro ei ollut varma kykenikö hän sanomaan samaa Tokista. Tietysti hän rakasti Tokia edelleen ja saattaisi jopa suostua menemään tämän kanssa takaisin yhteen, jos sellainen mahdollisuus olisi. Mutta kykenikö hän enään luottamaan tähän samalla tavalla kuin ennen? Se ei tainnut olla mahdollista. Vilkaistessaan oikean kätensä etusormeen, Shiro näki hopean värissä hohtavan sormuksen. Se oli kihlasormus, jonka Toki oli silloin antanut. Vaikka albino oli vannonut itselleen heittävänsä sen pois.....hän ei kuitenkaan ollut kyennyt siihen. Jotenkin hän sisimmässään elätti yhä toivoa yhteen palaamisesta Tokin kanssa. Toisaalta hän ei uskonut siihen.
Pojan seuraava kommenti sai Shiron hymyilemään lempeästi, vaikka siitä puuttuikin se hänelle tavallinen lämpö. Nyökäten toiselle vastaukseksi, Shiro tarttui ponnarilla oleviin hiuksiinsa ja katsoi niitä. "Ei eivät ne olleet. Kun Toki ja minä......." Se oli niin vaikea sanoa, ja saikin Shiron nielaisemaan kerran ja vetämään henkeä. "Kun Toki ja minä erosimme, otin sakset ja annoin hänelle osan itseäni samalla tavalla, kuin annoin sinulle silloin kerran. Sen vuoksi ne ovat nyt hieman lyhentyneet. Yritän nyt kasvattaa niitä takaisin, mutta se mennyt hieman hankalaksi kun....täytyy jaella niitä tärkeille ihmisille. Ei minulla ole antaa muutakaan. Koska ei enään ole mitään mitä antaa. Kaikki meni Tokin mukana, tai ainakin puolet." Shiro oli ottanut huomioon Kaorun suorat hiukset ja virnisti. Ne sopivat pojalle ihmeellisen hyvin, vaikka albino pitikin Kaorun kissankorvista hyvin paljon. "Tätä menoa olen jonakin päivänä aivan kalju." Shiro sanoi vielä vitsinä. Hän oli huono heittämään vitsejä ja usein ne sattuivatkin vääriin kohtiin. Mutta tavallaan siinä oli myös ripaus totuutta.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Aug 21, 2007 22:16:54 GMT 2
"Sitä minäkin hieman ajattelin. Näytit jotenkin erilaiselta. Hyvältä ne edelleenkin näyttävät." Kaoru hymyili suloisesti Shirolle ja päästi irti tämän hiuksista. Vaikka Kaoru oli rakastanut Shiron pitkiä hiuksia aivan mielettömästi, niin ei pieni lyhennys pahemmin vähentänyt Kaorun tunteita. Kyllä Shiro näytti edelleenkin niin suloiselta, että Kaoru olisi voinut ottaa tämän itselleen - jos Daichia ei olisi. Vaikeinta kertomisessa taisikin olla se, että Shiro oli sen verran haavoittunut ettei Kaorua pahemmin huvittanut ruveta kertomaan omista onnellisista asioistaan. Se olisi sama kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Kaoru ei halunnut satuttaa Shiroa enää ollenkaan. "Toivottavasti et ole. Pidän pitkistä hiuksistasi." Kaoru naurahti hellästi Shirolle ja nyökkäsi portsarille pienesti. Rotevan näköinen mies ei kysynyt mitään. Ilmeisesti tämä oli jo tottunut siihen, että clubulla ravasi alaikäisiä harva se päivä. Eiväthän hekään paljoa olleet alaikäisiä. Kaorukin täyttäisi tämän vuoden puolella 18.
"Mennään. Taidamme kumpikin tarvita hieman muuta ajateltavaa." Kaorukin voisi ottaa hieman väliä arjesta, ehkä hän saisi siinä jossain välissä sujautettua Shirolle tiedon hänen ja Daichin suhteesta, ja siitä että Kaoru oli oppinut vihdoinkin rakastamaan toista, ja pitämään itsensä uskollisena. Enää ei tarvinnut ottaa väkisin. Shiro oli itse avannut Kaorun silmät totuudelle. Hyvä niin, koska muuten Kaoru olisi varmasti taaskin Shiron kimpussa. "Ajattelitko juoda tänään vai mitä?" Kaoru kysäisi hieman varoen. Edelleenkään ajatus alkoholista ja Shirosta yhdistelmänä ei kuulostanut mitenkään hyvältä. Ja jos Kaoru vielä menisi itse juomaan siihen päälle, niin yhtälöstä tulisi vielä epäonnistuneenpi. "Minä taidan jättää väliin. Teen kuitenkin jotain typerää..." Ja Kaoru halusi pitää Shiroa silmällä. Jos tämä rupeaisi juomaan liikaa, Kaoru lopettaisi sen. Hän ei halunnut että toinen joisi päätään täyteen, koska siitä saattaisi tulla tapa. Kaorun kohdalla siitä oli tullut aikanaan tapa. Siitä oli vaikea päästä eroon.
Kaoru johdatti Shiron baaritiskin luokse, ja istahti jakkaralle, varmistaen ensin että hänen vieressään olisi tilaa Shirolle. Poika huikkasi baarimikkoa tuomaan hänelle cociksen jäillä ja Shirolle Cosmopolitanin. Karpalodrinkki voisi olla ihan hyvä vaihtoehto Shirolle. Kaoru oli itsekin pitänyt juomasta, mutta sai hillittyä itsensä. Hän pysyisi cociksessa, koska se oli turvallinen vaihtoehto. Hän olisi kuitenkin se joka raahasi Shiron täältä kotiin. "Shiro hei... tunnetko sinä Daichi nimistä poikaa koulustamme?" Kaoru heitti kysymyksen pieni unelmoiva hymy huulillaan. Ah, Daichi... Siinä oli jotain mistä Kaoru piti.
|
|
|
Post by Shiro on Aug 21, 2007 22:51:50 GMT 2
Shirolle olisi ollut se ja sama, vaikka portsari ei olisikaan päästänyt heitä sisään. No..ainakin hänellä oli paikka minne mennä ja unohtaa kaikki takana olevat ongelmat ja huolet. Kaorun kysymys sai Shiron laskemaan päätään alas, ja poika leikki hiuksillaan. "Mahdollisesti, mahdollisesti. Pää ajatuksenani oli olla sinun kanssasi, mutta toisena ajattelin juoda hieman jotakin. E-en ole koskaan ennen tehnyt niin, joten ajattelin että....Juominen ei sovi minulle, mutta minulle tuli ajatuksena...Äh! Antaa olla." Albino sanoi lopulta hymy huulillaan ja heilautti kättään koko asialle. Shir ei tiennyt mitä Kaoru tekisi ollessaan kännissä, mutta ajatus kiinnosti häntä. Poika ei todellakaan aikonut olla ainut jolla olisi hauskaa tai surullista, se oli vissiin ja varma! Hän hän saisi Kaorun ottamaan lasillisen tai pari. Jotenkin Shirosta tuntui, että hän itse tulisi juomaan enemmän kuin lasillisen ja pari. Jos sen nyt voisi niin ajatella, niin Shiro tunsi olonsa jotenkin miehekkäämmäksi. Ehkä se oli kuitenkin väärä nimitys hänen sen hetkisille tuntemuksilleen.
Istuessaan jakkaralle, Shiro tiesi istuneensa jälleen siihen hänelle tavalliseen, naiselliseen asentoon. Hän antoi Kaorun hoitaa tilauksen, sillä ei tiennyt juomista yhtään mitään. Tuijottaen juomaansa Shiro tutkaili sitä ja söi ensimmäisenä kirkkaan kirsikan, joka oli lävistetty valkoiseen tikkuun. Se oli todella makea ja värjäsi pojan huulet hieman punertaviksi, kun tämä nuolaisi niitä. Ehkä olikin hyvä, että Kaoru oli ottanut kokista. Ainakin toinen heistä olisi järjissään edes hieman. Kaorun sitten kysyessä kysymyksen, Shiro pohti hieman ja nyökkäsi. "En tunne häntä, mutta tiedän ainakin." Kaorun tuntien tämä oli iskenyt poikaan katseensa ja oli saamassa tätä, tai oli jo tämän kanssa. Ainakin mitä Shiro saattoi arvella toisen ilmeestä. Lempeästi hän laski kätensä Kaorun olkapäälle ja hymyili. "Toivottavasti sinulla on parempi onni." Sitä albino toivoi. Hän kuitenkin uskoi Kaorun valitsevan oikein. Hajamielisesti Shiro maistoi juomastaan ja kallisti sitten päätään. Kaikki alkoholit eivät näköjään olleet pahan makuisia. Kohottaen kulmiaan Shiro hörppäsi uudelleen ja tällä kertaa hieman enemmän kuin viimeksi. "En ole vielä käynyt tatuoimassa niitä siipiä." Shiro sanoi. Hän halusi sanoa edes jotakin. Samalla hän huomaamattaan siveli sormellaan juomalasinsa pintaa ja reunoja. Sormet valuivat alemmas lasin jalkaan ja jäivät siihen liikkumaan ylös ja alas. Shirosta lasi oli ihanan sileä ja virheetön.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Aug 21, 2007 23:08:43 GMT 2
Kaoru nappasi cocislasinsa kun baarimikko toi sen ja seurasi sitten kun Shiro mussutti kirsikkaa. Toinen näytti hyvältä, sitä Kaoru ei voinut kieltää. Toisaalta olisi ollut houkuttelevaa tarttua Shiron tarjoukseen siitä, että tämä kuuluisi nyt Kaorulle, mutta ei se nyt vaan mennyt niin. Kaorulla oli Daichi, ja sillä selleri. Hän ei tarvinnut muita, sitä paitsit Shiro oli korvaamaton ystävä, ja Kaoru oli iloinen siitä, että oli tajunnut sen. Kissapoika otti hörpyn cociksestaan ja nuolaisi huuliaan. Limu maistui ärsyttävän mauttomalta ja makealta. Kaoru kaipasi alkoholia, mutta ei voinut ottaa sitä riskiä. Entä jos hän joisi yhden? vain ja ainoastaan yhden juoman! Ei, Kaoru päätti pitää päänsä. Shiron vastatessa Kaorun kysymykseen, kissapoika havahtui mietteistään. Eli siis Shiro tiesi kenestä puhuttiin, hyvä. Albiinon seuraava kommentti sai punan kohoamaan Kaorun poskille. Oliko hän todellakin noin läpinäkyvä vai oliko Shiro vain heittänyt villin arvauksen!? "Toivotaan..." Kaoru vilkaisi Shiroa kulmiensa alta. Hän ei pitänyt siitä, että Shiro toivoi hänelle parempaa onnea kuin tätä itseä oli kohdannut. Tai siis olihan se hyvä juttu, ja Kaoru toivoi sitä myös - ei hän halunnut että joku päivä se olisi Daichi joka oli jättämässä häntä. Shiro vain ilmaisi asian niin, että se sai Kaorun pakosti muistamaan kaiken mitä albiino oli joutunut käymään läpi.
Huokaisten Kaoru hörppäsi puolet cociksestaan ja huikkasi baarimikkoa tulemaan lähemmäs. Ei hän selviäisi illasta ilman alkoholia. Kissapoika tilasi itselleen Sinisen enkelin, ja pian pojan edessä pöydällä oli aimo tujaus vodkaa, likööriä ja sitruunaa. Se ainakin pitäisi alkoholi-himon hetken hallussa, tai sitten se vain lisäisi sitä. "Hmm... Ajattelitko käydä tatuoimassa ne lähiaikoina?" Kaoru kysäisi ihan vain tunnelmaa ylläpitääkseen ja hörppäsi drinkkiään. Tehokasta. No, eipä tänne oltukaan tultu selvinpäin hillumaan. Kaoru ei välittänyt oikeastaan siitä mitä teki kännipäissään, joten kaipa hän voisi tänäänkin juoda. Oli hänellä kuitenkin sen verran hyvä kännipää, että hän muutaman drinkin kestäisi ihan ilman vaikutuksia.
"Etsitäänkö jokin mukavempi paikka?" Kaoru käännähti ympäri jakkaralla ja teki pikaisen katsauksen clubilla. Vapaana oli muutama pöytä, toinen heti oven vierellä ja toinen hieman syrjempänä. Syrjempänä oleva soveltuisi ehkä hieman paremmin heille. Siellä kukaan tuskin erehtyisi edes hakemaan tanssimaan. Eihän sitä koskaan tietenkään voinut olla varma. "Minä ainakin kaipaan pehmeää sohvaa!" Kaoru hypähti alas tuolilta tekopirteä hymy kasvoillaan ja nappasi kumpaankin käteensä lasin - sen siitä sai kun tilasi liian tiheään tahtiin juomia. Kissapoika lähti rauhallisessa tahdissa kohti vapaata syrjäpöytää ja pehmeitä punaisia penkkejä, vilkaisten olkansa yli josko Shiro vaikka seuraisi perässä. Ei iltaa kannattanut tuhlata baaritiskillä istumiseen. Siinä tuli juotua hieman liikaa. Syrjemmällä oli helpompi säädellä juomista.
|
|
|
Post by Shiro on Aug 25, 2007 13:49:40 GMT 2
Miettien oliko hän mennyt sanomaan liian paljon, Shiro oli jo avaamassa suutaan pyytääkseen anteeksi, mutta sulki sen sitten Kaorun jatkaessa puhumista. "Hyvin mahdollista. En voi ottaa sitä riskiä, että jäljet ehtivät kadota." Ottaen kunnon kulauksen juomastaan, Shiro laski lasin pöydälle ja piteli hetken päätään. Hänellä ei todellakaan ollut hyvä kännipää, mutta albino aikoi pakottaa itsensä tottumaan tähän. Juomakin sentään maistui sen verran hyvältä, että sitä voisi ottaa enemmänkin. Tyhjä lasi oli kiiltävä ja sai albinon haluamaan vain lisää tuota hyvää ainetta, joka auttoi häntä unohtamaan.
Kissapojan ehdottaessa uutta paikkaa, Shiro nyökkäsi tälle ja pyysi baarimikolta toista samanlaista juomaa. Tämä hymyili ja pyysi poikaa odottamaan hetken. Seuraten katseellaan minne Kaoru meni, Shiro kiitti juomastaan ja lähti sitten ystävänsä perään, varoen vastaantulevia ihmisiä. Hieman Shiro oli ihmetellyt, miksi Kaoru oli sittenkin ottanut alkoholia, vaikka aluksi näytti siltä, että poika pysyisi koko illan limuissa. Ehkäpä tämäkin kaipasi jotain mukavempaa ja vahvempaa ainetta. Mitähän Toki sanoisi, jos kuulisi Shiron juoneen jossakin yökerhossa itsensä lähes tiedottomaksi? Albino tiesi, että Toki ei pitänyt alkoholista ja vielä vähemmän Shirosta jos hän nyt alkaisi juomaan. Mutta mitäpä väliä sillä enää oli. Toki oli eronnut hänestä, joten miksi pojan pitäisi huolehtia siitä joiko Shiro vai ei. "Ehkä sen kuuluu mennäkkin näin." Hän sanoi hiljaa itsekseen ja huokaisi.
Päästyään ihmisten ohitse, Shiro istahti Kaorun viereen ja laski juomansa pöydälle. "Kerro minulle sinusta ja Daichista. Ellen ole liian tungetteleva? On mukava kuulla, että olet löytänyt itsellesi jonkun." Shiro yritti saada ajatuksensa todellakin muualle. Jos hän kuuntelisi Kaorun kertomuksia, hän voisi keskittyä niihin ja unohtaa Tokin. Albino ei edes tiennyt paljon mitään Daichista, joten olisi mielenkiintoista kuulla minkälainen tämä oli, kun oli saanut napattua verkkoonsa Kaorun kaltaisen komean pojan. Hymy nousi pojan kasvoille ja hän nuolaisi huuliaan, ottaen hörpyn lasistaan. Jos Shiro olisi edes hieman tyhmempi, olisi hän kulauttanut koko juoman kerralla kurkustaan alas, sillä se oli sen verran hyvää. Kuitenkin täytyi ajatella päätä ja lompakkoa. Ei hänelläkään olisi koko iltaan varaa ostaa juomia. "Kaoru.....ajattelin koulun jälkeen palata takaisin japaniin." Hän sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja leikki juomalasillaan. Siinä oleva kirsikka houkutteli albinoa, mutta hän päätti jättää herkun viimeiseksi. Shiro ei tiennyt halusiko toinen todellakin kuulla hänen murheitaan, sillä Shiro saattaisi niistä puhumalla pilata koko illan. Toisaalta hän ei tahtonut pitää murheitaan enempää sisällään, sillä hän ei kestänyt sitä. Olisi Kaorullekkin epäreilua, jos Shiro ei kertoisi tälle koulunjälkeisistä suunnitelmistaab, vaan katoaisia yllättäen. Huokaisten Shiro jatkoi. "Se olisi hyvä niin minulle........kuin Tokillekkin. Kaiken lisäksi minua odottaa kotona erilaiset velvollisuudet, vaikka en niitä vapaaehtoisesti toteutakkaan."
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Aug 25, 2007 14:59:37 GMT 2
"Niinpä. Minä en nimittäin viillä niitä uudelleen." Kaoru mulkaisi Shiroa pahasti. Ei hän vihainen tälle ollut, mutta toista kertaa Kaoru ei haluaisi Shiroa satuttaa. Albiinon tilatessa itselleen toisen Cosmopolitanin, Kaorun oli pakko nielaista hieman ahdistuneena. Ainoa asia mitä hän tiesi Shirosta oli se, että tämän kännipää oli surkea. Jo yksikin saattoi olla liikaa Shirolle, niin entäpä sitten kaksi lasia? Kaoru oli oikeasti huolissaan toisesta. Kaoru kuitenkin kuittasi tunteen olan kohautuksella. Se oli Shiron oma asia paljonko tämä joisi. Kaoru vain katsoisi tämän perään. Ei kestänyt kauaa kun Kaoru löysikin tiensä vapaaseen pöytään ja kissapoika istahti pehmeälle sohvalle. Ah, että tuntuikin hyvältä. Katse vaelsi ovelle. Siellä he olivat Daichin kanssa tavanneet, ainakin lähellä. Samantien Kaorun katse kuitenkin hakeutui Shiroon joka pujotteli ihmisten joukosta kohti Kaorua - hyvä juttu. Kaoru katseli mieluummin Shiroa. Tavallaan Kaoru ei kai ollut vieläkään päässyt Shirosta yli, vaikka he olivatkin vain ystäviä. Kaoru voisi edelleenkin haluta jotain albiinon kanssa. Tämä oli kaunis, kiltti ja mukava - sekä välitti oikeasti Kaorusta. Kaoru ainakin uskoi niin, ja halusi tulevaisuudessakin uskoa. Kaoru seurasi Shiroa niin kauan kunnes tämä istahti hänen viereen. Kaoru hörppäsi hieman alkoholipitoista juomaansa ja hymähti tyytyväisenä. Alkoholi oli huomattavasti parempi vaihtoehto kun limu. Onneksi Kaorun kännipäästä oli jopa johonkin. Ehkä hän voisi pari lasia juoda, kunhan vain pysyisi järjissään.
"Hm?" Kaoru kallisti päätään Shiron suunnalle tämän kysellessä Daichista. Mitäpä heistä nyt olisi kerrottavaa. "No ei siinä ole paljoa kerrottavaa. Tapasimme täällä, vietimme mukavan yön yhdessä ja se siinä. Hän on erikoinen, mutta pidän siitä. En kyllä tiedä tuleeko siitä mitään." Kaoru painoi päänsä käsiensä varaan. Hän ei antanut itselleen lupaa uskoa siihen. Heillä oli ollut hauskaa, ehdottomasti, mutta Kaoru piti tätä hieman velvollisuutena. Hän oli vienyt Daichin neitsyyden, joten ei hän voinut toista heti jättää, vai voisiko? Eihän Kaoru ollut nimenomaan luvannut tälle mitään! Daichi kyllä varmasti tiesi itsekin olleensa vain yhden yön juttu. "Pidän tätä ehkä enemmän velvollisuutena, koska satuin viemään hänen neitsyyden..." Kaoru tunsi pienen punan kohoavan poskilleen. Hän ei voinut uskoa puhuvansa jotain tälläistä Shirolle. Kai hän voisi samantien tunnustaa myös sen toisenkin syyn. "Enkä usko että... En taida olla päässyt täysin yli sinusta." Kaoru puraisi huultaan. Tottahan se taisi olla.
Shiron sitten kertoessa, että aikoi palata takaisin Japaniin, pieni kylmä tunne valahti Kaorun vatsaan. Mitä hän sitten tekisi? Kaoru ei halunnut palata Japaniin, ei nyt kun oli vihdoinkin päässyt pois sieltä. Ja mitä Shiro tarkoitti velvollisuuksilla jota ei toteuttanut vapaaehtoisesti? Albiinohan oli melkein täysi-ikäinen, niin miksi tämän piti muka sitten toteuttaa niitä?! "Onko sinun pakko?" Kaoru katsahti Shiroon, ja yritti tavoittaa tämän katsetta. Hän ei halunnut että Shiro lähtisi, koska se tarkoittaisi sitä, että Kaorun olisi joko jätettävä Shiro taakseen, tai sitten hänen pitäisi lähteä takaisin Japaniin, hylätä Ranskan Kaoru, ryhtyä takaisin siksi paskiaiseksi ja haudata unelma maailman kiertämisestä kameran kanssa. Kumpikaan ei oikein innostanut. Kaoru halusi pitää vapautensa, mutta hän halusi pitää myös Shiron. Albiinosta oli tullut hänelle hyvin rakas. "Shiro, mitä tarkoitat näillä velvollisuuksilla?" Kaoru kysyi tiukalla äänensävyllä. Shiro voisi yrittää valehtelemista, mutta Kaoru oli melkoisen varma siitä, että huomaisi kun toinen valehteli. Tuskin Shiro oli muuttunut yhtään paremmaksi valehtelijaksi.
|
|
|
Post by Shiro on Aug 25, 2007 16:26:13 GMT 2
"Älä huoli. Ei sinun tarvitse kokea sellaista uudestaan." Shiro sanoi hymyillen, kuin lohduttaakseen Kaorua. Ajatus kivusta oli kuitenkin houkutteleva ajatus ja albino ajatteli kokeilevansa josko se toimisi muistin viejänä. Ainakin hän oli jotakin sellaista kuullut. Uusi kulaus lasista ja poika nappasi kirsikan suuhunsa. Se oli yhtä hyvän makuinen, niin kuin edellinenkin ja hän ajatteli, että olisiko juomien sijaan pitänyt tilata kasa kirsikoita. Kirsikat eivät kuitenkaan vaikuttaisi yhtä hyvin alkoholin tapaan, ja Shiro tunsi olonsa masentuneeksi. Puristaen kättään nyrkkiin, Shiro tarttui lasiin ja kulautti koko juoman suuhunsa. Nenäänsä nyrpistäen, poika nuolaisi hieman huuliaan ja laski lasin pöydälle. Kerralla juominen ei tuntunut, eikä myöskään maistunut hyvältä. Kurkkua poltti ja päässä tuntui tyhjältä. Vaikkakin erikoisen mukavalta.
Kuunnellen Kaorun puheita Daichista, Shiro nyökkäili ja taputti tätä sitten selkään. "Tee miten parhaaksi ajattelet. Kunhan teet sen oikeudenmukaisesti ja kerrot sen ajoissa, sekä hienovaraisesti." Tämä Daichi kuulosti mukavalta tyypitlä, eikä Shiro tahtonut tälle käyvän samalla tavalla kuin hänelle. Vielä vähemmän albino toivoi Daichin alkavan tuntea samaa tunnetta kuin hän. Toki oli puhunut itsemurhasta, eikä Shiro ollut pitänyt siitä ollenkaan. Nyt sama kysymys pyöri hänen mielessään ja albino pohti teon mahdollisuuksia. Seuraava paljastus olisi saanut Shiron purskauttamaan juomat ulos, jos hänellä vielä juomaa olisi. Vaihtoehtoisesti poika yskähti ja katsoi Kaorua hieman surullisesti. "O-olen pahoillani. En halua olla sinun ja Daichin välissä." Jotenkin Shiro sai hymyiltyä lempeästi ja leikki jälleen drinkkilasillaan. Oliko hänen elämänsä samanlainen? Yhtä helposti rikottava? Olivatko muiden elämät yhtä särkyviä kuin tämä lasi?
Shiro nyökkäsi pienesti, mutta kurtisti sitten kulmiaan. "En haluaisi palata, mutta siinä tapauksessa minut haettaisiin takaisin." Ajatuskin sai albinon lyömään hieman pöytää ja lasia hakemaan tullut tarjoilija katsoi poikaa epäilevästi. Shiro punastui ja pyysi tätä tuomaan uuden lasillisen juomaa. Tarjoilijan lähdettyä albino nojasi selkänojaan ja käänsi päänsä ylös. Kaula venyi ja poika tuijotti katossa olevia kauniita kuvioita. "Et halua tietää. Tokikaan ei pitänyt siitä, enkä haluaisi saada sinua tuntemaan tai järkyttymään samalla tavalla. En voi sille mitään, tai ainakaan en tietääkseni. Ehkä joudun palaamaan Japaniin sen takia, jotta pääsen velvollisuuksista eroon. Löydän kyllä keinon." Shiron ilme oli lempeä, mutta määrätietoinen. Hän ei suostuisi sellaiseen, mistä hän ei saanut päättää ollenkaan. Pian tarjoilija palasi uuden lasin kanssa ja Shiro pyysi tätä tuomaan vielä yhden. Leikkien juomallaan, albino otti siitä kulauksen ja vajosi sitten pöydälle käsiensä päälle. "Minulla ei ole mitään valtaa elämäni yli. Kaikki päätetään puolestani tai sitten asiat tapahtuvat ennen kuin ehdin edes tietää niistä, tai valmistautua niihin!" Uusi kulaus ja Shiron täytyi pidellä hieman jomottavaa päätään. "Se on niin epäreilua...." Pian tarjoilija palasi neljännen lasin kanssa.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Aug 25, 2007 19:13:55 GMT 2
Kaoru ei oikein tiennyt mitä ajatella Shiron sanoista. Mistä hitosta hän muka tietäisi mikä oli oikeudenmukaista? Ei hän ollut koskaan pelannut niillä säännöillä. Eikä kukaan ollut pelannut hänen kanssaan oikeudenmukaisilla säännöillä. Todennäköisesti hän tulisi satuttamaan Daichia, mutta vielä enemmän Kaoru pelkäsi satuttavansa Shiroa sillä, että kieltäytyisi seurustelusta Daichin kanssa. Shiro kuitenkin syyttäisi itseään. Kaoru oli oikeassa. Toisen sanoessa sanansa yskäisyn jälkeen, Kaoru hymyili pienesti Shirolle. Shiro oli Shiro, edelleenkin. Aina tämä oli syyttämässä itseään. "Hei pikkuinen, se ei ole sinun vikasi. Sillä selleri, okei?" Kaoru katsoi vaativasti Shiroa. Hän ei halunnut että toinen tuntisi huonoa omaatuntoa sellaisesta mille ei voinut mitään. Se oli Kaorun ongelma, ja Kaorun olisi itse painittava tunteidensa kanssa. Shiro ei voisi auttaa siinä mitenkään, paitsi olemalla lähellä, mikä voisi tarkoittaa sitä, että Kaoru joko pääsisi tästä irti, tai sitten rakastuisi entistäkin palavemmin. Kaoru epäili vahvasti jälkimmäistä vaihtoehtoa. Kaoru nautti edelleenkin pienistä kosketuksista joita hänelle sallittiin - Kissapoika nautti niistä ehkä hieman liikaakin, ainakin ystävälinjan mukaan.
"Haettaisiin?" Shiro siis pakotettaisiin palaamaan kotiin? Sitäkö toinen ajoi takaa? Kaoru ei pitänyt siitä, että Shiro oli niin heikko. Tai siis tavallaan hän piti, mutta tavallaan se oli liikaa. Toisen pitäisi osata laittaa vastaankin. Elämästä ei tulisi mitään jos Shiro tanssisi koko ajan muiden pillin mukaan, ja hyppäisi vaikka ikkunasta jos käskettäisiin. Shiro oli uskollisempi kuin koira! "Shiro! Sinun täytyy lopettaa se. Sinä olet kovempi nyt, tai jos et ole, sinusta tulee." 'Ainakin jos se minusta riippuu,' Kaoru jatkoi mielessään. Vaikka hänen pitäisi sitten pompottaa toista kuinka pahasti, niin Shiro tulisi pistämään vastaan. Kaoru ei antaisi toisen tehdä kaikkea mitä toiset käskivät. "Lopeta, oikeasti." Kaoru puraisi huultaan ja katsoi Shiroa hieman surullisena. Oli surullista nähdä kuinka toisen elämästä päätettiin ilman tämän suostumusta, ja kuinka Shiro tanssi täydellisesti toisten pillin mukaan. Jos Kaoru käskisi tätä harrastamaan seksiä kanssaan, Shiro tekisi sen 90% varmuudella, varsinkin jos Kaoru osaisi vedota tähän oikein. Shiro antoi periksi aivan liian helposti.
"Jos sinä et lopeta sitä, minä aloitan huumeiden käytön uudelleen." Kaoru vilkaisi Shiroa päättäväisenä. Kaoru kuolisi aikanaan huumeisiin. Ei aloittaminen olisi vaikeaa, olihan Kaorulla jo ennestäänkin ongemia pysyä kuivilla. Kaoru tiesi kuitenkin käyttäytymisensä olevan lapsellista. No, jos muu ei auttanut niin hän panisi itsensä likoon. Valitsisiko Shiro toisille vastaanpanemisen vai Kaorun menettämisen? Hmm, mielenkiintoista. Tietysti Shiro voisi myös vastustaa, siitä Kaoru olisi oikein ylpeä. Samassa Kaorun takaraivossa alkoi raksuttaa ajatus siitä, että hän ei ollut kertonut Shirolle huumetaustastaan. No, nyt Shiro tiesi siitäkin. "Jos sinä palaat Japaniin, minä tulen perässä - ja voin vannoa etten ole enää sama ihminen sillä maankamaralla." Japani muuttaisi Kaorun täydellisesti. Japanissa elettiin ei tunteita -periaatteella, joten ei olisi mikään ihme jos Kaoru päättäisi joku päivä oikeasti raiskata Shiron - tai vielä pahempaa, hän tekisi sen jollekin täysin ulkopuoliselle. Kaoru ei halunnut sitä kohtaloa enää, mutta Shiron päästäminen oli liian vaikeaa.
|
|
|
Post by Shiro on Aug 28, 2007 14:45:41 GMT 2
Niiskaisten Shiro katsoi juomaansa ja heittäytyi pöydälle makaamaan. Että nämä juomat osasivatkin olla hyviä. "Sinä et halua tietää enempää siitä asiasta." Albino sanoi tuhahtaen ja kuunteli Kaorun lausahduksia, samalla kun leikki hiustensa kanssa. Niin....miksi hän oli edelleen muita seuraava paskiainen, jolla ei ollut omaa tahtoa ollenkaan? Muistellen hieman taaksepäin, Shiro tiesi luvanneensa itselleen, että hän muuttuisi ulkonäöltään, mutta varsinkin luonteeltaan. Se oli vain vaikeampaa kuin hän oli luullut. Oli vaikeata päästä eroon vanhoista tavoistaan, sillä niihin tottui liian helposti ja niiden noudattaminen oli niin helppoa. Toisaalta hän ei uskaltanut muuttua siksi, että pelko esti sen. Shiro pelkäsi muutoksia, eikä kyennyt kuvittelemaan itseään erilaisena kuin hän oli nyt. Joitakin ihmisiä alettiin vihaamaan, jos he käyttäytyivät erilailla kuin normaalisti. Sitäkö Shiro pelkäsi? "Minä niin haluaisin sitä samaa kuin sinäkin. Tarvitsen vain....aikaa."
Kaorun mainitessa huumeet, Shiro nousi kunnolla istumaan ja tuijotti toista silmät ymmyrkäisinä. Oliko Kaoru joskus sitten käyttänyt huumeita? Toisaalta asia ei ollut mitenkään ihmeteltävä, sillä eihän Shirokaan ollut koskaan uskonut tulvansa yökerholle juomaan. Ei hän koskaan ollut olettanut edes juovansa minkäänlaista alkoholia. "Älä ole typerä! Et hyötyisi siitä mitenkään. Mutta jos asiaa ajattelee, niin uhkauksesi on aivan järkevä. En ole koskaan itse käyttänyt huumeita ja toivon todella, ettei niin käy. Olen kuitenkin nähnyt mitä se tekee ihmisille, enkä halua samaa käyvän sinulle uudestaan, jos niin jo on käynyt."
Puhuminen Japaniin palaamisesta, sai Shiron rauhoittumaan ja hän aukaisi nyrkkinsä joita oli huomaamattaan puristanut. Shiro ei halunnut Kaorun lähtevän pitämästään paikasta, vain hänen vuokseen. "Sinä et ymmärrä. Asia on hankalampi kuin tiedätkään. Ehkä olisi vain parasta kertoa sinullekkin totuus...." Hörpäten kunnon kulauksen lasistaan, Shiro laski sen pöydälle ja kietoi kätensä Kaorun ympärille. "Olen kihloissa. Olin jo ennen Tokia. Tänne tulemiseni oli veljeni idea pitkittää asioita, sillä hänkään ei pidä ajatuksesta. Et voisi asialle mitään vaikka lähtisitkin takaisin Japaniin. Älä käsitä väärin. Olen yrittänyt hoitaa sitä asiaa, mutta aina jokin laki tulee tielle." Rutistaen poikaa vielä kerran kunnolla, Shiro kokosi itsensä ja rykäisi sitten. "Mutta se siitä. Älä luulekkaan aloittavasi uudelleen huumeiden käyttämistä. Muuten minä en ala mitään ja takavarikoin jokaisen mahdollisen huumeen, jonka saat käsiisi! Sitten huuhdon ne pöntöstä alas, ja mitäs sinä siihen?" Lempeä, mutta samalla leikittelevä hymy ilmestyi Shiron kasvoille ja hän pörrötti Kaorun hiuksia. "Minä teen asialle jotakin. Japaniin liittyen ja sinullekkin. Unohtamatta tietysti itseäni." Vilkaisu Kaorun juomaan sai albinon naurahtamaan ja hän otti kulauksen omastaan. "Olemmekohan kumpikaan järjissämme täältä lähtiessä?"
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Aug 28, 2007 15:25:09 GMT 2
"Minusta tuntuu, että haluan." Kaoru mulkaisi Shiroa pahasti. Ilkeänä oleminen ei ollut ihan Kaorun juttu, mutta tällä kertaa se oli parempi niin. Hän onkisi tiedot Shirolta, vaikka sitten olemalla ilkeä tälle. Kaoru tosin piti Shirosta sen verran paljon, että ilkeänä pysyminen teetti hieman tuskaa. Kaoru nosti jalkansa penkille, ja potkaisi kenkänsä lattialle. Eipähän ainakaan kukaan voisi valittaa, että hän sotki paikkoja. Sukatkin olivat puhtaat, niin! Kaoru nojasi takanaan olevaan seinään ja kääntyi niin, että pystyi katsomaan Shiroa ilman ongelmia. Lasi löysi tiensä Kaorun käteen, ja kissapoika otta hörpyn siitä. Hmm, hyvää, mutta vahvaa - varmasti tehokasta. Muutaman lasin jälkeen Kaoru ei olisi enää yhtään tietoinen maailmanmenosta. tai no, Kaoru kyllä pystyi ajattelemaan ihan selkeästi jopa humalassa - teot sen sijaan eivät olleet kovinkaan järkeviä.
Shiron nopea asennonmuutos sai Kaorun painautumaan hieman voimakkaammin seinää vasten. Ilmeisesti albiino ei pitänyt ollenkaan siitä ajatuksesta, että Kaoru oli käyttänyt, ja tulisi todennäköisesti tulevaisuudessakin käyttämään, huumeita. "Pakko sanoa että aloittaminen ei ole mikään ongelma. Kuivilla pysyminen sen sijaan, varsinkin kun olen yrittänyt siinä samalla pitää lupaustani Dorinelle tupakan lopettamisesta. Ilman mitään huumaavaa on vaikea pysyä kuivilla. Yhdessä vaiheessa minulla oli Daichi, mutta sekään ei kestänyt pitkään..." Kaoru hymyili hieman pirullisesti Shirolle. Saisipa Shiro ainakin realistisen käsityksen Kaorun elämästä. Kaoru tarvitsi jotain millä pysytellä järjissä, vaikka se saisikin pään sekaisin. Shiro kävisi hyvin huumaavasta, mutta Kaorulla ei ollut oikeutta koskea tähän. "On huumeista jotain hyötyäkin, joskus... Ilman niitä en välttämättä olisi koskaan tullut tänne. Ilman huumeita ja Japanin yöelämää en tuskin olisi koskaan joutunut raiskatuksi ja terapiaan, sekä sitä kautta maisemanvaihdokseen. Paljon huonoa, mutta jotain hyvääkin." Kaoru hymyili Shirolle ja kurotti kättään niin että pystyisi silittämään tämän poskea. Shiron iho oli juuri niin virheetön kuin Kaoru oli muistanutkin. "Ilman sitä tapahtumaketjua en olisi koskaan tavannut sinua, enkä rakastunut sinuun." 'Mikä olisi toisaalta ihan hyvä juttu,' Kaoru jatkoi vielä mielessään. Enemmän hän oli kyllä kiitollinen siitä. Shiron kanssa oli helppo olla, ja Kaoru huomasi toistelevansa tälle tunteitaan lähes huomaamatta. Taaskin hän oli sanonut rakastavansa tätä, vaikkei hänellä ollut lupaa siihen.
Shiron sitten alkaessa puhumaan totuuden kertomisesta, Kaoru hymyili tälle rohkaisevasti. Jo oli aikakin, eihän siinä ollutkaan kestänyt kuin muutama hetki. Ilmeisesti myös Kaorulla oli oikeus tietää mitä Shirolla oli mielessään. Hyvä niin, koska muuten Kaoru olisi ruvennut vakavasti epäilemään tätä. "Kihlattu...?" Kaoru katsoi hieman pää kallellaan Shiroa. Shirolla oli siis kihlattu - jo ennen Tokia? Eli oliko Shiro pettänyt kihlattuaan olemalla Tokin kanssa tai jotain? Tämä meni jo hitusen yli hilseen. Ja Shiro oli yrittänyt hoitaa asiaa? Siis eroa vai häävalmisteluja? Kaoru pudisti päätään ja nosti sormensa Shiron huulille. "Okei, otetaanpas hieman pakkia. Sinulla on kihlattu, ja teidän suhteenne on? Rakastavaisia vai ei?" Kaoru tuijotti päättäväisenä Shiroa. Nyt kun toinen oli kertonut jo tämän verran niin kyllä tämä voisi kertoa loputkin.
"Ei sillä ole väliä olemmeko me järjissä! Otan sinut vaikka panttivangiksi jos ei muuta. Siinähän sitten hakevat sinut." Kaoru virnisti Shirolle ja vetäisi tämän lähelleen, rutistaen albiinoa tiukasti. Shiro oli hänen, sanoivat muut sitten mitä tahansa. Shiro voisi itsekin olla sitä vastaan, mutta Shiro oli silti Kaorun. Kaoru pitäisi tästä huolen. Kissapoika painoi hellän suudelman Shiron nenänpäähän ja virnisti leveästi tälle.
|
|
|
Post by Shiro on Aug 28, 2007 15:47:37 GMT 2
Jos se mitä Kaoru sanoi oli totta, Shiro saisi laulaa ylistyslaulun huumeille. Mikäli Kaoru ei olisi tullut Saint Lyonsiin, Shiro olisi mitä luultavimmin nyt yksin. "Joskus mietin mitä olisikaan tapahtunut, jos en olisi tullut tänne. Millaista Tokin tai sinun elämä olisi ilman minua ja pelleilyjäni. Jotkin asiat saattaisivatkin olla paremmin, mutta toisaalta.....en sitten tiedä." Oli hyvä kertoa kissapojalle melkein kaikki, mitkä vaivasivat Shiron mieltä. Hänen oli aivan välttämätöntä päästää tuneitaan ulos, tai hän sekoaisi lopullisesti. Albino arvosti sitä, että Kaoru rakasti häntä ja Shiro olisi voinut väittää myös itsekkin rakastavansa poikaa. Vaikka hän ajattelikin Tokia silloin tällöin. Oli vaikea päästää irti jostain sellaisesta minkä vuoksi olisi voinut antaa koko elämänsä. Ehkäpä nyt oli Kaorun vuoro. Shiron olisi aika uskoutua samalla tavalla Kaorulle, kuin hän oli uskoutunut Tokille.
"Se on järjestetty, eikä minulla ollut ollenkaan päätösvaltaa. Kaiken kukkuraksi mies on minua vanhempi. En ole nähnyt häntä, kuin ehkä muutaman kerran, enkä kertaakaan ole sanonut hänelle sanaakaan. En edes tiedä hänen nimeään tai kiinnostuksiaan tai mitään! En tiedä siitä miehestä yhtään mitään ja hän tietää minusta kaiken." Shiro selitti kuullessaan Kaorun kysymyksen. Hän ei itsekkään pitänyt siitä ajatuksesta, että hänet oli paritettu jollekkin pedofiilille, josta hän ei tiennyt mitään. Ja kaikki vain sen takia, että hänen vanhempansa pääsisivät parempiin piireihin ja saisivat rahaa, sekä tavaroita. Shiro oli perheelleen vain yksi esine, jonka kykeni myymään tarvittaessa. "Eli ei. Emme ole rakastavaisia, eikä minulla ole aikomustakaan mennä hänen kanssaan yhteen! Pelkkä ajatus saa kylmätväreet menemään selkääni pitkin." Kaorun hiljentäessa hänet, Shiro huokaisi syvään ja risti kätensä. Oli mukavaa tietää, että Kaoru oli valmis kuulemaan ja auttamaan häntä niin paljon kuin kykeni. Vaikka Shiro ei uskonut pojan kykenevän tekemään paljoakaan asian eteen.
"Voisit samalla vaatia suuria lunnaita." Shiro jatkoi leikkisästi ja virnisti. Mitähän hänen vanhempansa siihen sanoisivat? Tietysti pahoittelisivat viivytystä sille pedofiilille ja kokoisivat poliisin etsimään. Ilman Shiro, he eivät saisi rahojaan ja tavaroitaan. Ilman Shiro hnen vanhempansa eivät saisi mitään. Kissapojan napatessa hänet syliinsä, Shiro rutisti tätä takaisin ja tunsi, että kohta aletaan jälleen kerran itkeä. Suudelma nenänpäässä tuntui hassulta ja albino hieraisi nenäänsä hihallaan, näyttäen Kaorulle kieltä. "Emme siis ole järkeviä." Hän sanoi sulkien silmänsä ja vetäytyi Kaorun otteesta takaisin omalle paikalleen. Etsien juomansa, Shiro joi sen kokonaan ja tiiraili lasin pohjaa. Kylläpäs juomat loppuivat nopeasti. Käsi eksyi uudelleen leikkimään lasin reunalla ja jalalla. Olisipa hänenkin elämänsä yhtä virheetön ja kaunis.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Aug 28, 2007 16:04:44 GMT 2
"Älä mieti sellaisia. Ihan turhaa." Kaoru siirsi kätensä hyväilemään Shiron niskaa. Että hän halusikin ottaa vain tuon pojan lähelleen, pidellä tätä siinä, eikä päästää koskaan irti. Tätä se taisi olla kun rakasti toista. Kaoru uskoi rakkauden tuntuvan juuri tältä. Kun Shiro oli surullinen, Kaorukin oli. Shiron iloitessa, Kaorunkin teki mieli iloita. Se oli outoa, mutta tavallaan Kaoru nautti tilanteesta ja tunteistaan. Kyllä hän voisi ihan hyvin rakastaa Shiroa, jos saisi tämänkin rakastamaan häntä. Se taisi kuitenkin olla toiveajattelua. Siltikään Kaoru ei voinut olla ajattelematta sitä. Joka ikinen kerta kun hän näki Shiron hän ajatteli sitä. Miltä tuntuisi pitää Shiro lähellään, olla tämän rakastettavana ja rakastaa toista - vapaasti. Ei tälläistä tukahdettua ystävyyssuhdetta. Joku päivä tämä veisi Kaorulta ne viimeisetkin järjenhivenet. Kaoru kuuntelki korva tarkkana Shiron selittelyä siitä, että kihlaus oli järjestetty. Oliko sellainenkin mahdollista? Kaoru oli luullut että sellainen oli lopetettu jo joskus keskiajalla! Ilmeisesti niin ei ollut. Kaikkea sitä tehtiinkin virkavallan silmien alla, mutta siltikin piilossa. Oliko Shiro koskaan kokeillut selvitellä asiaa poliisin kanssa? Siitä saattaisi olla hyötyä. Jos Shiro ei halunnut sitä, ei häntä voitu siihen pakottaa!
"Vaadinhan minä, niin suuret etteivät he maksaisi niitä, vaikka kyseessä olisikin sinun kaltainen kultakimpale. Sen jälkeen piilottaisin sinut, ja pitäisin kokonaan itselläni. Suojelisin." Kaoru hymyili suloisesti Shirolle. Käsi pysyi edelleenkin Shiron niskassa, vaikka Shiro oli vetäytynyt omalle paikalleen. Ilmeisesti tämä ei ollut valmis Kaorun läheisyyteen seksuaalisessa mielessä. Ei Kaorukaan välttämättä olisi jos hänellä olisi ollut yhtä vahva suhde Tokiin - tai johonkuhun muuhun. Shiro nyt oli ainoa jota Kaoru voisi edes kuvitella tällä hetkellä rakastavansa. Tai jos Shiroa ei olisi, niin sitten ehkä Daichia. "Emme ole, mutta entä sitten?" Kaoru kysäisi veikeä hymy huulillaan. Ehkä heidän pitäisi siirtyä hieman iloisempiin aiheisiin. Shiro oli juonut jo sen verran, että sammuisi kohta - ainakin jos tämä jatkaisi samaa rataa. Shiro oli itseasiassa kestänyt paremmin kuin Kaoru oli olettanut. Eikä hänkään ollut juonut kuin vasta yhden lasillisen. Samassa tarjoilijan saapuminen paikalle muutti tilannetta. Kaoru tilasi tältä kaksi margaritaa. Shironkin olisi ehkä aika tehdä vaihto juomaan. Pelkkä Cosmopolitanin kittaaminen saattaisi tuhota makuhermoja pikkuhiljaa. Kaorukin kaipasi vaihtelua.
Kissapoika hörppäsi lasistaan vielä pohjat ja antoi sitten kätensä valua Shiron käsivartta pitkin penkille. Entä sitten? Suoraansanottuna Kaoru olisi vain voinut juottaa Shiron niin sekaisin ettei tämä tajuaisi mitään maailman menosta. Sen jälkeen Kaoru olisi vienyt tämän mukanaan ja pakottanut tämän nukkumaan kanssaan - niin kuin he olivat silloin kauan sitten tehneet. Kaoru kaipasi sitä. Se tunne kun heräsi Shiron viereltä aamulla ja näki toisen hiukset sekaisin ja unisena - ah, Kaoru rakasti sitä enemmän kuin mitään muuta. Ei Kaoru tarvitsisi seksiä - ainakaan välttämättä - pelkkä Shiron läheisyys olisi tarpeeksi. Tarjoilija palasi tuomaan juomat, ja Kaoru nappasi toisen laseista itselleen. Hmm, hän oli omaksunut aivan täydellisesti Dorinen juomalistan - hyvä niin. Juomat olivat semmoinen asia missä Kaoru totisesti luotti Dorin makuun.
|
|