'till the night falls

[Kaoru]

[[Khih, kamalat otsikot àla Laura. Tervemennoo. Joo siis, Dorine tänne, niin. ^^; ]]

Kaoru vilkaisi viimeisen kerran peiliin. Hiukset hyvin, vaatteet jotenkuten siistit. Kaoru nyyhkaisi vaatteitaan. Ei tupakanhajua, hyvä. Poika huokasi ja suuntasi ovea kohti. Kello oli 25 yli 6, joten hänellä olisi vielä pieni hetki ehtiä Dorinen kämpälle.
Poika oli kuin olikin ajoissa. Peräti 2 minuuttia etuajassa. Kaoru koputti Dorinen oveen ja odotti. Poika heilutteli jalkaa hieman hermostuneena. 'Hitot, sinä mihinkään treffeille ole menossa!' Kaoru ei kuitenkaan voinut käyttäytymiselleen mitään. Dorinen seura vain oli niin kutkuttavaa. Kaoru todella piti tytöstä.
Kaoru sipaisi hiuksiaan vielä kun ehti. Korvat olivat löytäneet tiensä taas pojan päähän, ja tämä tunsi olonsa heti kotoisemmaksi. Kyllä tästäkin selvittäisiin. Ja Kaoru saisi jopa takkinsa takaisin, toivottavasti.

[Dorine]

Suihkusta tultuaan Dorine oli huomannut, että Kaorun takki oli vieläkin hänellä. Tai tarkkaan ottaen, nyt se lojui siellä, mihin tyttö oli vaatteensa riisunut, eli sängynpäällä. No, tuskinpa Kaoru takkiaan niin kovasti kaipasi. Toivon mukaan.
Dorine oli valmistautunut iltaan tavallista huolellisemmin. Hän oli saanut hiuksensa suoriksi, kihartaakseen ne sitten taas uudelleen loiville kiharoille. Tyttö oli tyytyväinen asuunsa. Hänellä oli yllään musta, avonaisella kaula-aukolla varustettu toppi, jonka alta näkyivät tarkoituksellisesti tytön pinkit, leoparditäpläiset rintsikat. Topin päälle hän oli vetänyt mustan lyhythihaisen boleron. Alavartaloa "verhosi" musta vekkihame ja jalkaansa Dorine oli laittanut mustat, huikean korkeat lempikorkkarinsa. Kaulassaan tytöllä oli tietenkin valikoima koruja, samoin kuin ranteissaankin. Kenen tahansa muun päällä asu olisi voinut näyttää joko naurettavalta, tai lutkamaiselta, mutta Dorinea tämän omaperäinen tyyli puki. Rokkiprinsessa oli valmiina valloittamaan maailman. Tai ainakin paikallisen yökerhon.

Muutamaa minuuttia vaille puoli seitsemän ovelta kuului koputus. Dorine vilkaisi vielä nopeasti kokovartalopeiliin ja kipitti sitten jännittyneenä ovelle. Hän hengitti syvään, ennen kuin avasi varovasti oven.
"Hei", Dorine hengähti ujosti ja katsoi Kaorua silmiin. Tämä oli suloinen, hiukset muotoiltuna kissankorviksi ja siisteissä vaatteissa. Tästä illasta tulisi vielä hauska.

[[ai siis miten niin käytin vaatteiden kuvailuun enemmän ku ite peliin :---OO muotiguru jeejee]]

[Kaoru]

Kaorun oli pakko nostaa käsi suunsa eteen kun Dorine avasi oven. 'Wow...'
"Wau... Näytät upealta." Kaoru huomasi punastuvansa ja hymyili hermostuneesti. Dorine totisesti näytti uskomattoman seksikkäältä. 'Herrajumala, minä näen hänen ... rintsikkansa. omg!'
Kaoru yskäisi pienesti ja kääntyi hymyillen Dorinea päin. Illasta saattaisi tosiaankin tulla mahtava. Missä mielessä? No jaa-a, hauskaa tulisi ainakin olemaan.
"Mennäänkö samantien vai onko sinulla jotain kesken?" Kaoru tarjosi käsikynkkää tytölle ja virnisti leveästi. Mikä ettei, kyllä Kaoru voisi lähteä tämän seksikkään kaverityttönsä kanssa kylille. Ainakin he vetäisivät katseita. Dorine seksikkäänä, kuten aina, ja Kaoru tiukassa punaisessa hihattomassa ja pillifarkuissa. Kaulaansa poika oli heittänyt ohuen kultaketjun, siskolta saatu. Se oli kuulemma isän. Kaoru ei kuitenkaan uskonut väitettä, koska koru oli oikeastaan aika tyylikäs. Ja isä ei ollut tyylikäs. Ainakaan kuvien perusteella. Eihän Kaoru isäänsä pahemmin muistanut.
Kaoru hymähti onnellisena. Onnellinen poika oli ollutkin, ehkä hieman liiankin. Onnellisuus alkoi nousta vähän päähän.

[Dorine]

[[lollahdin tolle kaorun isälle >XDD<3]]

"Kiitos, niin sinäkin", Dorine naurahti. Hän poseerasi hetken oven raossa ja lähetti kuvitellulle yleisölle Kaorun takana lentosuukon. Hän oli hyvällä ja epätavallisen riehakkaalla tuulella, ihan kuin olisi jo juonut muutaman vodkapullon pohjat.

"Mennään", Dorine hymähti ja nappasi vielä pienen mustan rusettilaukkunsa oven suusta. Hän tarkisti nopeasti, että kaikki tarpeellinen oli mukana. Hienoa, jopa puhelin oli paikallaan sille tarkoitetussa taskussa. Hän oli siis valmis lähtemään.
Ei, yksi juttu vielä.
"Odotas", hän mumisi ja painui takaisin asuntoonsa. Hetken kuluttua tyttö palasi ovelle Kaorun takki käsivarrellaan.
"Kiitos lainasta", hän sanoi hymyillen.

Dorine tarttui Kaorun käteen ja lähti johdattamaan poikaa alas portaita, kohti ulko-ovea. Illan ensimmäinen tavoite oli suoritettu. Kaoru oli todellakin tullut, vaikka Dorine oli hetken pelännytkin, että kaikki oli vain liian hyvää unta. Seuraava tavoite olikin päästä sisään The Roxyyn ja tilata jotain juomista. Onneksi yökerhon väki ei ollut turhan tarkkaa sellaisten asioiden, kuten ikärajojen suhteen ja alaikäiset saivat paikasta melko hyvin kostuketta suuhunsa.

[[ää se takkiiiiii !! oli pakko muokata et Kaoru saa ees joskus rotsinsa takas..]]

[Kaoru]

[[hih, sille takille joo voi olla käyttöä. x'D Ettei poikaparka palellu hengiltä. ^^; Sitähän emme tahdo.]]

"Ah, takkini! Kiitos." Kaoru kiskaisi rotsin nopeasti päälleen, ja lähti sitten seuraamaan Dorinea portaisiin. Kaoru taikoi kasvoilleen ikihymyn ja naurahti pienesti kun parivaljakko pääsi ulko-ovelle.
Huh, yksi etappi takana. Toisen edessä. He olivat päässeet jo ulos asunnoilta, ilman irstaita ajatuksia. Nyt enää matka Roxyyn, ja sitten Kaoru voisi kiskoa päänsä täyteen alkoholia. Ihanaa. Toisaalta Kaorua huolestutti alkoholin vaikutus häneen. Entä jos hän kävisi taas Dorineen käsiksi? Tällä kertaa tyttö ei varmasti antaisi hänelle anteeksi.
"Dorine. Pidät sitten huolen, etten juo päätäni aivan sekaisin, okei?" Kaoru katsoi melkeinpä anovasti tyttöä.
Kaoru ei halunnut pilata mitään kännipäissään. Niin oli käynyt monesti. Liiankin monesti. Eikä poika koskaan oppinut hallitsemaan juomistaan.
"En ole kovin hyvä säännöstelemään juomistani." Kaoru hieman häpeili sanojaan. Hän kuulosti joltain ylireagoivalta teinipojalta, joka huolehti siitä missä kunnossa palaisi kotiin. Jos palaisi. Ei ollut äitiä joka olisi huolissaan. Joten mitä poika huolehti? Ai niin, Dorinea. Eihän hän halunnut joutua talutetuksi kotimatkalla, kun ei enää itse pysynyt pystyssä. Tai vielä pahempaa, hän tosiaankin satuttaisi Dorinea, tai jotakuta muuta. Tai no, ei muilla niin väliä. Sitä Kaoru oli harrastanut ennenkin.

[Dorine]

Dorine hyräili tyytyväisenä itsekseen. Hän tunsi itsensä eläväisemmäksi kuin pitkään aikaan. Kun tyttö astui ulos, hän hengitti hetken syvään viileää, raikasta, sateenjälkeistä ilmaa. Tosiaankin, sade oli lakannut, eikä tuulikaan ollut yhtä raju kuin päivällä. Dorinen mieliala parani entisestään.

Hollantilainen yllättyi Kaorun sanoista ja katsoi tätä hetken vähän kummissaan. Kaikki ei aina ollut miltä näyttää: suloisten kissankorvien alta paljastui toivoton kännikala. Dorine virnisti ajatukselle.
"Totta kai pidän", hän sanoi hymyillen. Kyllähän hän pitäisi. Jos vain osaisi. Hän ei itse ollut erityisen kova juomaan, mutta silloin kun joi, tyttö nautti mielellään vähän vahvempaa tavaraa. Mansikkasiiderin sijaan shampanjaa ja niin edelleen.
"Lupaan pitää huolen, ettet löydä itseäsi huomenaamulla housut kintuissa opettajien pukuhuoneesta", Dorine jatkoi ja naurahti. Nyt hänen mieleensä nousi taas kysymys: mitä jos Kaoru löytäisi tosiaan itselleen jonkun partnerin ja jättäisi Dorinen lehdelle soittelemaan? Poikahan oli sanonut harrastavansa yhdenillansuhteita.
Dorine jäi miettimään tätä kammottavaa vaihtoehtoa, mutta ei sanonut mitään. Hän ei halunnut Kaorun tietävän, ettei oikein luottanut tähän. Mutta miksi ei? Totta kai pojalla oli oikeus tarttua tilaisuuteen, jos sellainen tulisi vastaan. Ehkä Dorine vain odotti tältä enemmän, koska oli tottunut olemaan aina vain kolmas pyörä.

[Kaoru]

"Kiitti." Kaoru hymyili lempeästi Dorinelle. Kerrankin joku vaivautuisi pitämään hänestä huolta, eikä vain dumppaisi lähimpään nurkkaan. Kolmantenapyöränä oli ärsyttävää olla. Tai muuten vain porukassa. Kaoru tunsi itsensä aina enemmän tai vähemmän ulkopuoliseksi kun liikuttiin isommissa porukoissa, ja sen poika usein kuittasi alkoholilla ja naisilla - tai miehillä. Silloin sitä sai edes jotain seuraa. Tosin nyt Dorine olisi seurana. Ehkä poika jopa joisi hillitysti. 'Tasan juon. Juon sitten vaikka cocista jos ei muuten pysy homma hanskassa!' Kaoru oli jopa tosissaan ajatustensa kanssa. Cocis ei enää oikeastaan kuulostanut ollenkaan pahalta vaihtoehdolta.
"No mutta, eiköhän mennä, ennen kuin palellutaan? Vaikka toisaalta ilma onkin ihan nätti." Kaoru virnisti ja lähti raahaamaan Dorinea käsikynkässä kohti yökerhoa. Tai ainakin poika luuli menevänsä yökerhoa kohti. Eihän Kaoru ollut hirveästi kaupungilla käynyt, joten paikka oli hänelle hieman outo.
"Öh, ehkä sinä ohjaat? En oikein tunne paikkaa." Kaoru hieraisi niskaansa ja virnisti. Varsinainen sulho siinäkin, ei edes tiennyt minne suuntaan piti mennä! Toisaalta Kaorulla oli muutenkin huono suuntavaisto ja hahmotuskyky, joten vaikka hän olisi joskus käynytkin clubilla, tuskin hän sinne uudelleen löytäisi, ainakaan ihan heti. Luojalle kiitos Dorinesta. Tämä vaikutti sellaiselta tyttöseltä joka hallitsi kadun pikkukujat ja oikotiet.

[Dorine]

Dorine lähti Kaorun mukaan, huomaten varsin pian, että tämä käveli väärään suuntaan, kohti tietä, joka johti Saint Lyonsin ohi kulkevalle valtatielle.
"Ehkä sitten on parempi, että minä ohjaan", Dorine sanoi nauraen. Hän käänsi pojan hellävaraisesti oikeaan suuntaan, kohti kylää, jonka hän oli viiden vuoden ajan tuntenut kuin omat taskunsa.

Koulun portilta kylän keskustaan ei onneksi ollut pitkä matka ja pian parivaljakko oliki jo The Roxyn edessä. Nyt olisi edessä seuraava koitos: pääsisivätkö he sisään? Koska he olivat niin aikaisin paikalla, ei jonoa ollut nimeksikään. Dorine asettui jännittyneenä pienen ihmisjoukon perään. Kohta se saisivat tietää, joutuisivatko suunnittelemaan iltaohjelmansa uudelleen. Tyttö nousi varpailleen nähdäkseen edessä seisovien yli ja huomasi helpotuksekseen, että portsari oli hänelle tuttu. Mies oli päästänyt Dorinen kavereineen sisälle jo monta kertaa, nikaten aina vain silmää kuin sanoakseen, että tämä oli heidän salaisuutensa. Nytkin, kun Dorine tavoitti körilään katseen, tämä hymyili pienesti ja päästi tytön seuralaisineen ohitse sanomatta sanaakaan.

[[otin vapauden kuljettaa noi tonne sisään, hope you don't mind]]

[Kaoru]

[[Juup, ei mitää~h. ]]

Kaoru hymyili yllättyneenä kun kaksikko pääsi yökerholle. He pääsivät liiankin helposti sisään. Outoa. No hyvä vain. Kaoru antoi katseensa kiertää ympäri pientä yökerhoa. Paikka näytti oikeastaan aikasen viihtyisältä.
"Wau, enpä ihan osannut odottaa tälläista vastaanottoa." Kaoru virnisti leveästi Dorinelle. Tytöstä oli tullut Kaorun oma jalokivi. Ja hän pitäisi tästä huolen. 'Okei, kuulostat joltain draamasarjan prinssi täydelliseltä. Naurettavaa.' Kaoru kuitenkin piti tytön siinä lähellään, kaiken varalta.
Pian Kaoru kuitenkin kääntyi tiskille päin, vesi kielellä. Juominen tekisi terää, ja eiköhän iltaa voisi hieman terästää alkoholillakin. Ja Kaoru tarjoaisi.
"Mitä otat? Minä tarjoan tämän illan." Kaoru hymyili herrasmiesmäisesti ja veti Dorinen perässään tiskille. Oli mukavaa viettää iltaa tytön seurassa kun ei tarvinnut ottaa paineita seksistä tai muustakaan. Ainoastaan siitä, että pysyi jotenkuten järjissään. No, toivottavasti se ei olisi liian suuri haaste Kaorulle.

[Dorine]

Dorine virnisti Kaorulle takaisin.
"No, tunnen tuon portsarin."
Muuten heillä olisikin voinut olla jonkin asteisia vaikeuksia. Dorine ei varsinaisesti voinut sanoa näyttävänsä ikäistään vanhemmalta, mutta toisaalta, hänen vaatetuksensa saattoi antaa kuvan hieman aikuisemmasta henkilöstä. Sitä oli kuitenkin turha miettiä nyt, kun he olivat jo sisällä.

"Oletko varma? Tykkään juoda kalliita drinkkejä, joten varo mitä lupaa", Dorine naurahti. Olisi todellakin hyvä varoittaa poikaa etukäteen, ennen kuin tämä lupautuisi tarjoamaan yhtään mitään. Tyttö kumosi kurkkuunsa paljon mieluummin värikkäitä sekoituksia kuin kaljaa.
"Cosmopolitan", hän huikkasi tutulle baarimikolle. Jos Dorinea ei tuntenut paremmin, olisi tyttöä voinut luulla kovemmankin luokan miestennielijäksi. Tyttö nyt vain sattui viihtymään yökerholla, eikä pelkästään siksi, että siellä saattoi pitää hauskaa ilman mitään lupauksia tai kummempia juttutuokioita.

"Mennäänkö istumaan?" hollantilainen kysyi saatuaan kirkkaanpunaisen drinkin käteensä. Jäämättä odottamaan vastausta tyttö lähti tähystämään vapaata pöytää, jonka löytäminen oli epätavallisen helppoa. Dorine valitsi neljän istuttavan pöydän, jonka toisella puolella oli sohva. Tyttö istahti sohvalle ja mietti, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Kolme ensimmäistä etappia, lähtö, sisääntulo ja juomien tilaaminen oli suoritettu onnistuneesti.

[Kaoru]

"Jep, olen varma. Täytyyhän tätä nyt hieman juhlistaa. Ota vaikka kalleinta shampanjaa jos niin haluat!" Kaoru hymyili iloisena Dorinelle. Tytön tilatessa Kaoru viittoili baarimikkoa tuomaan toisenkin samaa laatua. 'Kokeillaanpas onko tytön juomista mihinkään. Vaikak kyllä minä uskon, että on.'
Kaoru seuraili Dorinea katseellaan. Tämä totisesti näytti upealta. Kai ystäväkin sai ajatella näin? No Kaoru ajatteli kaikesta huolimatta. Dorine näytti todellakin olevan kotonaan yökerhossa. Miksiköhän tyttö ei ollut suosittu? Jos Kaoru ei olisi tuntenut tyttöä edes jonkin verran, hän olisi voinut vannoa, että tämä saisi vähintään jokaisen miehen clubilla anelemaan polvillaan. Ja oikeastaan, Kaoru uskoi väitteeseen vieläkin. Eikä Dorine ollut ollenkaan huonoa seuraa. Oikeastaan tytön seurassa viihtyi paremmin kuin Kaoru oli ikinä uskonutkaan. Ei tarvinnut ottaa paineita käyttäytymisestä, ja Kaoru jopa pystyi nauramaan vapautuneesti tytön seurassa. Wow, aika hyvin.
"Mennään vain." Kaoru seurasi Dorinea, ja istahti tämän viereen sohvalle. Poika nosti jalkansa ylös polven päälle ja nojasi pehmeään selkänojaan. Kaoru maistoi juomaansa ja laski lasin pöydälle.
"Hmm, sinulla on hyvä maku juomien kanssa." Kaoru hymyili lämpimästi Dorinelle.

[Dorine]

Dorine hymyili iloisesti, kun Kaoru istuutui hänen viereensä sohvalle.
"No jaa. Vähän tuuripeliä tämä on, otan aina jotain värikästä. Tai no, Cosmopolitan on lempparini", tyttö hymähti ja otti kulauksen karpalodrinkkiään.
"Hyvä jos tykkäät", hän jatkoi ja silmäili yökerhon oviaukkoa, josta alkoi pikkuhiljaa valua enemmän ja enemmän porukkaa sisään. Suurin osa suunnisti kohti tanssilattiaa.

"Pidätkö tanssimisesta?" Dorine kysyi hetken kuluttua. Hän olisi enemmän kuin mielissään, jos pääsisi illan aikana vielä tanssimaan, kenties pienen nousuhumalan turvin. Nyt kun hänellä oli poika mukanaan, ei hänen tarvinnut edes pelätä iskuyrityksiä. Ainakaan toivon mukaan.

[[tynkä]]

[Kaoru]

"Hmmh, en voi sanoa rakastavani tanssimista, mutta ei minulla mitään sitä vastaankaan ole. Olenhan käynyt pienestä lähtien tanssikursseilla." Kaoru virnisti ja punastui hieman. Sisko oli raahannut hänet, väkisin, kaikenmaailman lattarikursseille. Kyllä poikienkin on hyvä opetella tanssimaan! Joo, nythän sille taidollekin tulisi käyttöä.
"Sinä vaikutat tanssijalta, osunko edes lähelle?" Kaoru kysyi mielenkiinnosta. Tyttö tosiaankin näytti siltä, että voisi viettää muutaman päivän putkeen tanssilattialla. Oikeastaan, kyllä Kaoru piti tanssimisesta, tai ainakin uskoi pitävänsä. Oli vain hieman epämukavaa, jos joku katseli arvioivasti miten poika veivasi ahteriaan. Oikeastaan se ei ollut epämukavaa, se oli kiusallista! Sen takia poika ei pahemmin harrastellut tanssimista muiden silmien alla.

[[Täällä myös. >.<']]

[Dorine]

"Aijjaa", Dorine sanoi yllättyneenä. Hänestä tuntui, kuin olisi kokoamassa suurta palapeliä, palapeliä nimeltä Kaoru, pienistä irrallisista palasista, joita poika itse vähän väliä tarjosi. Ja kuten oikeankin palapelin kokoaminen, oli myös Kaoru-palapelin kokoaminen viihdyttävää ja mielenkiintoista.

"No, harrastin taitoluistelua 8 vuotta", Dorine hymähti ja kohautti olkiaan. Ja harrastan vieläkin, hän lisäsi mielessään. Lääkärin toistuneista kielloista huolimatta.
"Ja luistelu on aika lähellä tanssimista."
Olivathan he harkoissa tanssineet balettiakin, joten samantapaisia harrastuksia joka tapauksessa. Kaoru oli hyvä arvaamaan.

"Uhrautuisitko minun vuokseni tanssilattialle?" Dorine kysäisi ja räpytteli ripsiään viattomaan sävyyn. Tyttö kumosi drinkkinsä yhdellä huikalla ja mietti, viitsisikö tilata toisen. Periaatteessa häntä ei huvittanut hankkia humalaa heti ensimmäisen kymmenen minuutin aikana, mutta ujo kun oli, tarvitsi Dorine edes jonkin asteista rohkaisua tanssiakseen estotta Kaorun ja kymmenien muiden silmien edessä.

[Kaoru]

"Koska tahansa, Dorine." Kaoru muistutti jotain teinileffan päätähteä sanoessaan sanansa. Toinen kulmakarva hieman koholla ja perään vielä silmänisku. "Tosin ensin saat juottaa minulle hieman litkuja." Kaoru naurahti ahdistuneena. Pojalla oli sekä hyviä, että huonoja kokemuksia tanssista. Suurinosa huonoja.
"Olen nääs sen verran ujo, etten mielelläni veivaile toisten silmien alla. Kotona sitten senkin edestä." Kaoru nauroi ja hörppäsi juomaansa hieman hermostuneena. Poika totisesti tarvitsi alkoholia selvitäkseen tästä illasta hengissä. Jos hän hermoili yhtä tanssia, mitä sitten muusta tulisi? Toisaalta Dorine kyllä näytti siltä, että totisesti halusi tanssimaan. Ja tyttä varmasti tanssisikin. Ja Kaorun olisi oltava mukana. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka siitä tulisi hauskaakin. 'Varmasti hauskempaa kun hautojen kaivaminen, eikö vain Kaoru?'
"Toisaalta, enpä olisi vielä viikko sitten edes uskonut istuvani tässä jonkun kanssa - ystävän kanssa. Tai oikeastaan en uskonut viettäväni aikaa ystävän kanssa edes loppuelämäni aikana. Joten miksipä ei? Kai minä ainakin yhteen tanssiin suostun. Ehkä opin jopa pitämään tanssimisesta." Kaoru iski silmää Dorinelle ja kippasi loputkin juomastaan kurkusta alas.