Post by mariella on Nov 27, 2006 19:00:41 GMT 2
Ilta oli vielä nuori, mutta Mariella Greenwich teki jotakin mitä hän ei kovinkaan usein harrastanut: tyttö oli lähtenyt yksin liikenteeseen paremman tekemisen puuteessa ja nyt hän istui yhdessä Sain Lyonsin lähistön kuppiloista. Musiikki pauhasi melkoisen kovalla volyymillä ja vihersilmäinen tyttö antoi musiikin liikuttaa varpaitaan pienellä tahdilla. Kenkä naputti lattiaa ja tuo näytti hymyilevän itsekseen. Ei ollut ketään seurana, mutta eipä tuo haitannut. Rastapäästä oli perin kummallista, että hän oli täällä sillä tuo ei yleensä pitänyt tanssimisesta tai juomisesta. Nyt oli jotenkin vain tullut sellainen olo, että oli pakko päästä liikenteeseen.
Tyttö nousi siltä varjoisalta penkiltään, jolla hän istui ja puikkelehti enimmäkseen paikallisista koostuvan ihmismassan lävitse tiskin suuntaan. Vaimealla äänellä hän tilasi valkovenäläisen ja sytytti tupakan muiden huomaamatta. Mitä sanoisivat isä ja äiti, jos he nyt hänet näkisivät? Eihän heidän Mariellansa, ei heidän tyttönsä. Nämä ajatukset saivat punapään kulauttamaan puolet juomastaan kerralla ja tuo melkein irvisti - ei siksi että viina olisi maistunut liikaa, vaan siksi että hän teki nyt samaa kuin mitä hänen veljensä aina teki. Nyt Steveä ei näkynyt mailla halmeilla, vaikka olisi voinut olettaa toisen olevan täällä narraamassa naisia. Mietteliäänä punertavaan hameeseen ja mustaan paksuolkaimiseen toppiin sonnustautunut tyttö pujahti takaisin penkilleen ja istui alas niin rivakasti, että luuli häntäluunsa halkeavan.
Kului hetki jos toinenkin ja Mariella joi vain lisää. Tupakoita oli kulunut jo puoli askillista ja tuo tunsi olonsa melko tyytyväiseksi. Tanssilattialla alkoi juuri silloin soimaan yksi hänen lempikappaleistaan, jossa käheä-ääninen mies lauloi jotakin synkista kaupungeista ja katuvaloista, joiden loisteessa kaikki näyttivät samanlaisilta. Tyttöä vietiin taas, viini katosi alas kurkusta yhtenä virtana ja näkymättömät kädet kiskoivat hänet hakkaavien rumpujen ja säröisten kitaroiden vietäväksi. Musiikki eli hänessä ja sen hetken, hänkin eli musiikista. Muutamat ihmiset katsoivat hänen tanssimistaan kummallisesti, mutta tyttö ei välittänyt vaan heilutti niskaansa niin, että punaiset rastat olivat kuin ruoska ikään. "Tonight is as hot as tomorrow will be, I just hope to find somebody who loves me~" hän lauleli mukana ja kieppui kuin punainen sähikäinen. Kappaleen loputtua kipinä sitten sammui ja musiikin hiipuessa tuo palasi paikoilleen, aavistuksen energisempänä kuin äsken.
Tyttö nousi siltä varjoisalta penkiltään, jolla hän istui ja puikkelehti enimmäkseen paikallisista koostuvan ihmismassan lävitse tiskin suuntaan. Vaimealla äänellä hän tilasi valkovenäläisen ja sytytti tupakan muiden huomaamatta. Mitä sanoisivat isä ja äiti, jos he nyt hänet näkisivät? Eihän heidän Mariellansa, ei heidän tyttönsä. Nämä ajatukset saivat punapään kulauttamaan puolet juomastaan kerralla ja tuo melkein irvisti - ei siksi että viina olisi maistunut liikaa, vaan siksi että hän teki nyt samaa kuin mitä hänen veljensä aina teki. Nyt Steveä ei näkynyt mailla halmeilla, vaikka olisi voinut olettaa toisen olevan täällä narraamassa naisia. Mietteliäänä punertavaan hameeseen ja mustaan paksuolkaimiseen toppiin sonnustautunut tyttö pujahti takaisin penkilleen ja istui alas niin rivakasti, että luuli häntäluunsa halkeavan.
Kului hetki jos toinenkin ja Mariella joi vain lisää. Tupakoita oli kulunut jo puoli askillista ja tuo tunsi olonsa melko tyytyväiseksi. Tanssilattialla alkoi juuri silloin soimaan yksi hänen lempikappaleistaan, jossa käheä-ääninen mies lauloi jotakin synkista kaupungeista ja katuvaloista, joiden loisteessa kaikki näyttivät samanlaisilta. Tyttöä vietiin taas, viini katosi alas kurkusta yhtenä virtana ja näkymättömät kädet kiskoivat hänet hakkaavien rumpujen ja säröisten kitaroiden vietäväksi. Musiikki eli hänessä ja sen hetken, hänkin eli musiikista. Muutamat ihmiset katsoivat hänen tanssimistaan kummallisesti, mutta tyttö ei välittänyt vaan heilutti niskaansa niin, että punaiset rastat olivat kuin ruoska ikään. "Tonight is as hot as tomorrow will be, I just hope to find somebody who loves me~" hän lauleli mukana ja kieppui kuin punainen sähikäinen. Kappaleen loputtua kipinä sitten sammui ja musiikin hiipuessa tuo palasi paikoilleen, aavistuksen energisempänä kuin äsken.