I want a shovel.

[Lucas.G]

[KAORUUUUUUUU ~]

Lucas hipsutteli varaston luo ja ihmetteli kauan että, mikä rakennus tämä oli. Hän kurkkasi sisään kuikuillen ja raotti ovea nähdäkseen missä oikein seikkaili. Hän ei nähnyt pimeässä tilassa yhtään mitään joten katsahti nopeasti ympärilleen ettei vaan kukaan nähnyt että hän livahtaisi sisään. Hän loikkasi ovesta sisään ja sulki sen mennessään. Vaikka varasto oli varmasti julkinen tila koulussa, mutta Lucaksesta tämä oli sellainen paikka missä ei saanut käydä.

Hän huomasi kävellessään tupakantumppeja ja hänelle tuli itselleenkin mieleen polttaa yksi. Hän tunnusteli varmuuden vuoksi taskujaan että oliko aski tullut mukaan kun hän oli lähtenyt kotoa. Onnekseen se oli mukana ja hän huokaisi iloisesti. Blondi nosti punaisen Mallun askin taskustaan ja avasi sen samalla ottaen sytkäriä taskustaan.
Toivottavasti se oli mukana, muuten polttamisesta ei tullut mitään. Jaha, kaikki tuntui tänään sujuvan, ja Lucas oli muistanut ottaa tupakkaskin ja jopa sytkärin samalle reissulle! Hän hymähti tyytyväisenä tupakka huuliensa välissä. Hän napsautti stendarinsa auki, onneksi ei tuullut, nimittäin kaasu alkoi olla lopussa ja liekki hyvin herkkä sammumaan. Yksikin tuulenpuhallus olisi pyyhkäissyt tulen tiehensä.

Lucas veti henkeen savua kun sai tupakan sytytettyä. Hän hengitti syvään ja päästi sen rauhallisesti ulos, leijailemaan kattoon. Kädet alkovat täristä, varmasti johtunee siitä kun tämä oli vasta Lucaksen ensimmäinen tänään. Ihmeellistä, hän oli pystynyt olemaan ilman tupakkaa jo kolme päivää, ilman nikotiininpuutetta. Itseasiassa, tupakka ei enää maistunut hyvällekkään. Miten tämä oli mahdollista? Lucas maisteli tupakanmakua suussaan ja tajusi, että oli selvästi unohtanut tupakan maunja hän ei pitänyt siitä. Hän kohautti olkiaan ja päätti vetää tämän tupakan loppuun ja katsoa sitten pystyikö heittämään tupakka askin roskikseen, hampaat irvessä tai hymyissä suin.

Lucas katseli varastoa joka näytti hieman kolkolta, samalla henkäillen tupakkaansa. Varastossa oli vaikka mitä, lapioita, kuokkia, ja kottikärryjä. Lucas etsi katseellaan sopivaa paikkaa johon voisi istua, jalkoja särki. Hän näkikin oikealla puolellaan juuri sopivan kolon johon voisi istahtaa. Blondi tömähti lattialle ja risti jalkansa. 'Käviköhän täällä ikinä ketään? Lucas ajatteli ja katsoi hieman autiotalon näköistä raknneusta jossa oli. Mutta hetken pohdinnan jälkeen hän huomasi tupakantumpit jälleen maassa. Tietenkin täällä kävi. Taitaa olla jokin yleinen röökipaikka. Lucas hymähti jälleen ja vetäisi viimeiset henkoset tupakastaan, stumppasi sen ja heitti laittalle.

[Kaoru]

Kaoru vihelteli hymy huulillaan suunnatessaan kohti pihavarastoa. Hän oli yllättävän hyvällä tuulella, ja ehkä se oli johtanut myös siihen, ettei Kaoru jaksanut rikkoa sääntöjä julkisella paikalla. Tupakkaa oli kuitenkin pakko saada, mutta Kaoru oli ajatellut sentään polttelevansa piilosilla. Hän ei halunnut siivoamaan vessoja tai vastaavaa vain sen takia, että joku sattui yllättämään hänet röökillä. Hyvään tuuleen oli kyllä syynsäkin. Kaorun asiat olivat tällä hetkellä varmasti paremmin kuin koskaan ennen. Ainoa miinus olotilassa oli pieni kaipuu huumeiden pariin, mutta Kaoru oli kyllä saanut pidettyä itsensä kuivilla, vaikka töitä se kyllä vaati. Oikeastaan Kaorun ei tehnyt mieli muuttaa olotilaansa yhtään paremmaksi tökkäämällä jotain suoneen - ei vaikka se olisi ollut kuinka aitoa kamaa. Kyllähän se tuntui hyvältä, mutta mieluummin Kaoru oli selvinpäin. Joku päivä hän vain kuolisi johonkin pirun yliannostukseen tai jotain.
Kaoru ei halunnut tuottaa yhtään lisää tuskaa ystävilleen, nyt kun hänellä vihdoinkin oli ystäviä! Ranska oli niin paljon parempi paikka, Kaorulle se oli lähestulkoon taivaan tasolla, vaikka kissapoika ei kuolemanjälkeiseen elämään pahemmin uskonutkaan. Se riitti että pystyi oikeasti kuvittelemaan mielikuvitusystäviä ja juttelemaan niille. Siinä oli jo tarpeeksi yliluonnollista Kaorulle.

Kaoru sipaisi sormillaan toista tupeerattua korvaa ja käänsi sitten katseensa taivaalle. Aurinkokin hymyili, hieno homma. Kaoru hymyili sille takaisin.
Kissapoika kaivoi taskustaan tupakka-askin ja nappasi tupakan huuliensa väliin. No niin, hän ei siis ollut vieläkään pitänyt lupaustaan siitä, että lopettaisi tupakoinnin. Dorine saisi taas pettyä. Ei voinut mitään, Kaoru tarvitsi edes jotain missä roikkua. Tupakka kävi tässä tapauksessa hyvääkin paremmin. Sitäpaitsit Kaoru piti tupakoinnista, se rentoutti mukavasti. Parhammillaan tupakka sai päänkin sekaisin.
Kaoru kaivoi sytkärin taskun pohjalta ja sytytti tupakan tottuneella liikkeellä. Sytkäri löysi tiensä takaisin hupparin taskuun. Oli ihme, että Kaoru oli pukeutunut jopa hieman viileälle säälle sopivasti. Normaalimpaa olisi ollut jos Kaoru olisi juoksennellut t-paitasilleen ja shortsit jalassa. Nyt se ei tuntunut kovinkaan hyvältä vaihtoehdolta.

Vihdoinkin Kaoru pääsi pihavarastolle ja nappasi tupakan huuliensa välistä. Toinen käsi tarttui ovenkahvaan ja avasi oven. Kaoru astui sisälle pimeään tilaan ja kirosi mielessään sitä ettei paikkaan tajuttu hankkia valoja. Vaikka ovenraosta tulikin hieman valoa, niin kun ovi suljettiin niin kopperossa näkisi varmasti juuri ja juuri oman nenänsä.
Ovesta kajastava valo kuitenkin riitti siihen, että Kaoru huomasi blondin pojan istumassa lattialla tupakantumppien keskellä. Kissapoika meinasi kääntyä ympäri ja paeta paikalta, mutta eipä sitten tehnytkään sitä. Ei hänen tarvinnut mennä mihinkään. Jos hänen seura häiritsisi toista, niin sitten tämä voisi itse lähteä.
"Sori, en ajatellut että täällä olisi muitakin. Haittaako jos pidän seuraa hetken?" Kaoru nappasi tupakkansa takaisin huulien väliin ja vetäisi keuhkonsa täyteen savua. Ovi pamahti kiinni, ja Kaoru hypähti istumaan melkein täyteen ahdetulle pöydälle. Kyllä siihen ihan hyvin yksi suht pieni kissapoika mahtui istumaan.

[Kaoru on hieman outo. xD<3]

[Lucas.G]

Lucas säpsähti aivan kauheasti kun kuuli jonkun availevan ovea. Blondi ihmetteli kuka tulisi tänne tähän aikaan kun oli vielä kouluakin. Tai sitten joillakin oli välitunti tai ruokailu, eli siis hyvinkin mahdollista. Hän oli lähellä alkusäikähdyksestään juosta kottikärryn taakse ja piiloutua, mutta päättikin "rauhallisesti" jäädä istumaan paikalleen ja odottaa tulevaa vierasta. Kukakohan sieltä tulisi? Poika vai tyttö? Lyhyt vai pitkä? Lucasta alkoi heti kiinnostaa tuleva henkilö vaikka ovi ei ollut edes auki vielä. Hän huomasikin oven avautuvan ja sieltä tulevan tummahiuksisen pojan sisään, tupakka kädessään. Selvä, tämä siis OLI tupakkapaikka, nimittäin toinenkin ihminen tuli tänne röökille. Lucas seurasi pojan liikkeitä tarkasti silmillään. Pojan avatessa suunsa ja ehdottaessa seuraa, Lucas hymyili iloisesti. Seura kävi paremmin kuin mainiosti, mutta Lucas ei kunnolla edes nähnyt toista poikaa kuka tuli sisälle, joten kommunikointi voisi olla vaikeaa, kun ei nähnyt toista. Mutta eihän se mitään haitannut. Jotkut olivat sokeita ja pystyivät silti kommunikoimaan toisten kanssa vaikka ei ole koskan nähnyt heitä. [joo kiitti lucas analisoimisesta :'DDD]

"Joo, ei haittaa." Lucas vastasi nopean ja ytimekkään vastauksen odottaessaan oliko poika halukas jatkamaan keskustelua. Hän nimittäin itse oli halukas keskustelemaan. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän ei voinut vastustaa kiusausta ja päätti jatkaa "Ainahan seura kelpaa." Hän hymyili itsekseen koska poika ei voinut nähdä tämän ilmeitä pimeässä varastossa.

Lucaksella alkoi olemaan hieman viileä lattialla istuessa, joten hän vetäisikin huppariansa tiukemmin kiinni ja laittoi kaulahuivinsa kurkkunsa peitoksi ettei vilustuisi. Pienimuotoinen hytinä alkoi kiertämään Lucaksen kehoa ja hän päätti nousta ylös, kaiken varalta. Veri oli saatava kiertämään jollakin tavalla, nimittäin kylmä ja risti istunnassa istuminen ei ollut kovin järkevä yhdistelmä.
Lucas pomppaisi ylös ja nousi päkijöillään ylös ja alas, saadakseen veren kiertämään jaloissa.
"Minun nimeni on Lucas. Lucas Gilchrist." Lucas sanoi hytkyessään ylös,alas kädet ristissä rintakehänsä korkeudella. Hän oli liian sosiaalinen ihminen ollakseen hiljaa. Jos hän näki uuden ihmisen hänen oli saatava puhua hänen kanssaan HETI, eikä odotella että, toinen kysyisi tämän nimeä tai jotain muuta vastaavaa. Blondilla nousi mielenkiinto uuteen ihmiseen heti kun tämä loikkasi sisään ovesta, joten miksei hän tahtoisi reippaasti aloittaa keskustelua? Niin, sitähän mekin. Lucas ei vaan pystynyt olemaan hiljaa, ainakaan uuden ihmisen tullessa paikalle, eikä tässäkään tilanteessa.

Lucaksen varpaat alkoivat lämmetä ja hänellä kiersi jälleen veri suonissa. Hän ravisteli itseään pari kertaa ja jäi kylläkin seisomaan, niin tyhmä hän ei ollut että olisi mennyt takaisin istumaan kovalle kivilattialle. Lucas odotti kärsimättömänä kuka olisi tämä uusi kasvo, jota kylläkään Lucas ei nähnyt kunnolla, mutta kumminkin, ajatus oli tärkein.
Lucas alkoi jo päässänsä miettimään minkäköhänlainen tämä ihminen oli? Oliko hän tylsä, vai energinen? Hetero vai homoseksuaali? Tyhmä vai älykäs? Ruma vai komea? Kaikenlaisia mietteitä liikkui Lucaksen mielessä mutta päättikin ottaa siitä heti selvää kunhan poika alkaisisi puhumaan ja keskustelu voisi alkaa.
Kaksi asiaa hän oli saanut uudesta pojasta selville. Hän poltti tupakkaa ja hän oli muotoillut osan hiuksistaan kissankorvan muotoisiksi. Ne olivat Lucaksesta ihanan omaperäiset, hän piti niistä.

[Kaoru]

Kaoru nyökkäsi blondille pojalle ja heilutteli hetken jalkojaan ilmassa. Eipä ollut hyvä tapa aloittaa ystävyyssuhdetta. Kaoru ei ollut varma oliko keskeyttänyt jonkun herkistelykohtauksen, vai oliko toinen ollut tupakalla. Eipä toinen ainakaan kuulostanut siltä, että olisi halunnut häätää kissapojan. Ihan mielenkiinnolla toinen näkyi ottavan hänet vastaan. Eipä se Kaorua haitannut - seuran kanssa oli aina mukavempaa, vaikka kyseessä olisikin sitten joku tuikituntematon hulivili.
"Kaoru," kissapoika vastasi Lucaksen esittelyyn.
"Assatsu Kaoru." Kaipa hänkin voisi ihan hyvin koko nimensä paljastaa, olihan Lucaskin niin tehnyt, eikä Kaorulla oikeastaan ollut mitään sitä vastaan. Tuskin Lucas tekisi sillä tiedolla kuitenkaan mitään. Tai ehkä tämä muistaisi etunimen, hyvällä tuurilla, siitä Kaoru saisi olla onnellinen. No, Ranskassa ihmiset tuppasivat muistaa toisten nimet aika hyvin. Kaorun nimimuisti oli onneksi tarpeeksi hyvä tälle kulttuurille, vaikka kissapoika muistikin kasvoja helpommin kuin nimiä.

Kissapoika imaisi vielä kerran tupakastaan, kunnes heitti sen lattialle, vasta puoliksi poltettuna. Ei oikein tehnytkään enää mieli. Kissapoika hypähti pöydältä alas, survaisi tupakkaa kengänkärjellään ja hypähti takaisin pöydälle istumaan. Tämä oli taas tätä ailahtelevaisuutta. Vuoden hän oli pysynyt ilman minkäänlaista himoa huumeisiin, ja nyt alkoi taas tehdä vaikeaa. Ehkä sitä jatkuisi koko elämän? No, nyt Kaoru oli oppinut satuttamaan itseään, joten ehkä hän joku päivä tappaisi itsensä juuri sen takia, ettei enää jaksanut tapella intohimojaan ja halujaan vastaan. Siinä menisi kyllä tulevaisuus kameran kanssa maailmaa kierrellen, mielellään Shiron kanssa, tai voisi Kaoru ottaa muutaman muunkin Saint Lyonsista matkalaukun painoksi - ehkä Nanan ja Tokin. Tokin siksi, että hän voisi katsoa tulevaisuudessakin pojan perään - sitä tämä nimittäin tarvitsi, ja niin tarvitsi Kaorukin.
"Emmh, tuota... Emme taida olla tavanneet ennen?" Kaoru kysäisi varovaisesti. Sen siitä sai kun oli hieman ujo luonteeltaan. Sitä mukaa kun Kaoru oli antanut itselleen luvan avautua ja luottaa toisiin, hänestä oli tullut myös ujompi ja varomattomampi. Yhä useammin Kaoru päästeli pahoja sammakoita huultensa välistä. Eivät toiset siitä välittäneet, mutta Kaorun itseluottamusta ne eivät oikein pönkittäneet.

Kaoru antoi katseensa kiertää Lucasta, ehkä hieman arvioivassakin mielessä. Hänellä ei ollut minkäänlaista muistikuvaa tälläisestä ihmisestä, vaikka Kaoru kyllä hyvin aktiivisesti koululla kävi. Ja Lucashan oli Saint Lyonsin oppilas, ellei tämä sitten ollut uusi siivooja tai jotain. Kaoru epäili sitä suuresti, sen verran nuorelta blondi näytti - suurinpiirtein samanikäiseltä kuin Kaoru. Eli tämä siis oli oppilas, tai hullu murhaaja joka oli saanut päähänsä piiloutua sisäoppilaitoksen pihavarastoon. Siistiä, siinä tapauksessa Kaorulle kerrankin tapahtuisi jotain jännittävää! Ehkä tällä kertaa hänestä tulisi murhan kohde, eikä murhaaja.
Se olisi paljon hauskempaa kuin saada taas lisärivejä rikosrekisteriin. Kuitenkin Kaoru epäili tätä. Lucas vaikutti ihan mukavalta, sosiaaliselta ja puheliaalta - ainakin sen verran uskaliaasti toinen oli aloittanut keskustelua. Kai Kaorukin voisi hieman panostaa siihen. Kieli tosin tuotti vieläkin hieman ongelmia, mutta kyllä Kaoru selviäisi jos hän vain yrittäisi.
"Lucas... hmm..." Kaoru pohdiskeli ääneen. Nimi ei kuulostanut edes tutulta, joten tuskin kukaan olisi maininnut sitä hänelle aikaisemmin. Eikä hän koulusta kyllä hirveästi ihmisiä nimeltä tuntenut - muutaman tusinan vain - joten eipä tuo ollut ihme jos toisen nimi oli jäänyt kantautumatta hänen korviin.
"Jostain päin Amerikkaa?" Kaoru heitti villin arvauksen. Todennäköisesti se menisi päin honkia, mutta saipa ainakin jotain sanottua, eikä tarvinnut istua koko ajan tuppisuuna.

[Lucas.G]

Lucas hymähti iloisesti pojan mainitessa nimensä, ja käänsi nopeasti päänsä tätä kohti. Hänellä ei ollutkaan aivan tavallinen nimi. Kaoru. Se kuulosti selvästi japanilaiselta nimeltä, ja vielä enemmän kun sukunimi oli Assatsu. Lucas rakasti japanilaisia nimiä. Ne olivat niin mielenkiintoisia ja suloisia, välillä lyhyitä ja joskus pitkiä. Asia yhdeksään, hän tahtoisi antaa esimerkiksi lemmikkieläimelleen, tai joskus tulevalle lapselleen japanilaisen nimen, tietenkin se riippuisi myös kumppanista että tykkäisikö tämä japanilaisista nimistä - mutta sitä ei voinut Lucas vielä tietää. Oli myös yksi syy miksi Lucasta mielytti japanilaiset nimet oli kun hänen rakkaallaan Tokilla oli hieman japanisävyinen nimi. Toki Nagoya ei selvästikkään ollut perus ranskalainen nimi.
Ainakaan Lucaksen mielestä.

Blondi kuuli kissapojan jälleen puhuvan ja tarkensi katseensa tähän. Selvästi ujo Kaoru puhui hiljaa mutta Lucas sai juuri ja juuri selvää. "Emme niin. Olenkin aika uusi täällä." Lucas sanoi kuuluvasti samalla hiplaten korujaan ranteessaan. Yksi niistä kilisi, yksi oli nahkainen ja kolmas oli punottu langasta. Niitä hiplatessa hävisi jännitys ja hermostuneisuus heti. Tässä tilanteessa Lucasta jännitti hieman, häntä jännitti tavata uusi ihminen ja koitti lieventää sitä hiplaamalla korujansa. Se toimi. Lucas huomasi kuinka hänen hartiansa laskivat rauhallisesti ja reisien lihakset rentoutuivat. Lucas harhaili ajatuksissaan asiasta toiseen ja oli vähällä unohtaa mitä sanoi äsken. Nopeasti hän herätteli itsensä jälleen todellisuuteen ja lopetti korujen hiplaamisen.

Kaoru oli joko uusi oppilas tai vanha. Jos Kaoru olisi uusi oppilas, hän ei olisi varmasti koskaan nähnyt Lucasta, koska Lucas ei ole ollut koulussa lähiaikoina eikä kyllä missään muuallakaan ihmisten aikoihin. Ja jos Kaoru olisi ollut vanha oppilas, se olisi varmaan mennyt samalla tavalla, koska Lucas ei ole ehtinyt käydä missään muualla kuin omalla kämpällään, rannalla ja alaikäisenä Roxyssa. Ray oli manipuloinut hänet kokeilemaan pääsisikö sisään alaikäisenä, no kohta ei tarvitsisi tehdä enää tehdä sitäkään. Sai mennä ihan sallitusti sisään. Lucakselle oli tapahtunut vaikka mitä näiden päivien aikana kun hän oli ollut Sainty Lyonsissa, vaikka olikin ollut täällä vain muutaman päivän.

Yhtäkkiä Kaorun lausuessa Lucaksen nimen, Lucas havahtui ja nosti hieman kulmaansa. Hän katsoi tätä kysyvästi vaikka Kaoru ei näkisikään pojan ilmeitä selkeästi.
Poika mietti hetken ja ajatteli oliko Kaorulla jotain sanottavaa vai mitä? Oliko hänen nimensä ruma tai jotenkin tyhmä? Ihan perus englantilainen nimi se kyllä oli ja aika yleinenkin. Lucaksen päässä vilisi vaikka minkälaisia kysymyksiä, ilman tajutessaan että ne olivat aika tyhmiä. Ei mennyt aikaakaan kun poika hoksasi tummatukkaisen pojan mietiskelevän Lucaksen nimeä vain ääneen, ei mitään kummoisempaa. Ei sitten tiedä mitä hän ajatteli siinä samalla, eikä Lucas halunnutkaan tietää, ei hän tiennyt oliko Kaoru vaikka joku pervo mikä ajatteli heti härskejä. Ei, siis ei toki Lucas ei ollut yhtään vainoharhainen..

Hänen sojottava kulmansa laski alas nopeasti ja hymy levisi korviin asti. Lucas naurahti pienesti "Ei, en ole amerikkalainen. Tulen euroopasta, Irlannista." Poika huokaisi iloisesti mutta hengitti sen jälkeen hieman raskaasti. Pienimuotoinen koti-ikävä alkoi painaa Lucasta. Iso punainen omakotitalo missä oli rakastava, Lucaksen oma perhe. Kaikki siellä oli täydellistä ja järjemällistä, toisin kuin täällä, kaikki on nyt aivan sekaisin. Lucas ei edes tiedä minkälainen lukujärjestys hänellä oli. Suurinosa Lucaksesta halusi jäädä Ranskaan, mutta kyllä pieniosa hänestä tahtoi vain palata kotiin. Mutta Lucas päätti jäädä Saint Lyonssiin kaikesta huolimatta. Muutenkin, kotiin pääsisi nopeasti viikonloppuisin jos tulisi kauhea ikävä.
Lucas hymyili ajatuksilleen ja muistikin samassa että mitä hänen piti kysyä Kaorulta. "Oletko itse Japanista? Nimesi on hyvin japanilaismainen.." Lucas oli jo varma vastauksesta mutta halusi vielä tarkistaa asian, ettei tulisi väärinkäsityksiä.

[Kaoru]

"Ahaa, se siis selittää sen miksi emme ole tavanneet." Kaoru virnisti leveästi, paljastaen valkoisen hammasrivistönsä. Lucas vaikuttikin ihan mukavalta tuttavuudelta. Ainakin tämän kanssa pystyi keskustelemaan kuten normaalit ihmiset keskustelivat. Eli ei tämä ihan mielipuoli ollut. Kaoru olisi voinut jopa sanoa pitävänsä blondista. Kerrankin joku jota ei tarvinnut ajatella söpönä ja haluttavana. Ehkä Lucaksesta saisi jopa ihan ystävänkin - niitä kun Kaorulla kyllä tuntui olevan, mutta jokaisen kanssa hänellä oli enemmän tai vähemmän intiimi pohja.
"Itse olen ollut täällä jo... no, kauan." Kaoru ei ollut enää itsekään varma siitä kuinka kauan oli ollut Saint Lyonsissa. Saattoi olla että aika oli vain kulunu hirmuisen nopeaan, koska Kaorulla oli ollut hauskaa - pitkästä aikaa ja tällä kertaa jopa ilman minkäänlaista lain rikkomista ja hulluuttelua. Dori oli ollut se joka oli opettanut Kaorulle kaiken uudelleen. Sen jälkeen elämä oli alkanut hymyillä. Nyt Lucas oli uusin aste joka voisi opettaa jotain elämästä. Kaoru halusi tietää lisää. Lucaksen kautta hän voisi oppia paljonkin.

"Aijaa! Hitto, huti meni." Kaoru virnisti iloisesti Lucakselle. Eipä se hirveästi haitannut. Kaoru ei oikein tiennyt maailmanmenosta sen enenpää kuin yhteiskuntaopin tunneilla oli opiskeltu tai televisiossa oli näytetty.
"Vai niin. Enpä tunnekaan hirveästi ihmisiä tältä maankamaralta. Tokin ja... öh, siihen se taisikin jäädä. Mukavaa saada lisäys eurooppalaisiin tuttavuuksiin." Kaoru hymyili Lucakselle herttaisesti. Tämä oli mielenkiintoinen ihminen. Jos eurooppalaiset olivat edes puoliksi yhtä mielenkiintoisia kuin Toki, niin Kaoru tulisi pitämään Lucaksesta todella paljon. Sitten se riippuisikin täysin siitä, että jaksaisiko Lucas hänen seuraa. Kaoru osasi olla ärsyttävä jos vain sattui sille tuulelle - nykyään sellaisia päiviä oli kyllä harvemmin.

"Jep, Japanista olen." Kaoru itse ei pitänyt nimestään. Tai piti, koska joutui elämään sen kanssa, mutta se ärsytti tarkoitusperältään. Heikkous... sopi liiankin hyvin Kaorulla. Kaoru oli heikko. Toisaalta jos nimi tulkittaisiin toisiin, niin se tarkoittaisi hyvän tuoksuista. Siihen Kaoru ei osannut sanoa mitään. Toivottavasti se pitäisi paikkansa. Sukunimi nyt sitten vihjasi jo kuolemaan, ja olikin ihme että Kaoru oli vielä hengissä. Hän oli joku geneettinen ihme! Monen yrityksen ja lähellä käymisen jälkeen vieläkin täydessä elinvoimassaa, wow!
Kaoru piti pienen hiljaisuuden ja mietti sitten mitä sanoisi. Pakkohan hänenkin olisi jotain keskustelun eteen tehdä. Ei hän voinut vain olettaa, että Lucas hoitaisi homman hänen puolestaan, ja Kaoru voisi vain seilata tämän luomilla aalloilla.
"Öh, tuota... tunnetko paljonkin porukkaa täältä?" Tyhmä kysymys. Jos toinen ei ollut ollut kauaa koulussa, niin tuskin tämä hirväesti porukkaa tunsi - tai ehkä tunsikin? Ei Kaoru tiennyt millainen multi-ihminen tässä hänen edessään oli.

[Lucas.G]

Lucas naurahti pienesti Kaorun miettiessä että kuinka kauan hän oli ollut täällä. Ilmeisesti hänenkin päänsä ja mielensä oli täysin sekaisin oltuaan täällä, nimittäin niin oli Lucaskin.
Siis ei Lucas Kaorua sekopäänä pitänyt, ei tietenkään, eihän hän tiennyt mitään Kaorusta. Kaoru oli kumminkin hyvin kiinnostava. Erityisesti hiuksista muotoildut korvat herättivät blondissa mielenkiinnon. Miksi poika tahtoi tupeerata hiustupsut jotka muistuttivat kissankorvia? Mahtoiko Kaoru rakastaa kissoja vai tahtoiko hän muuten vain näyttää hieman erilaiselta? - siitäkään Lucas ei vielä tiennyt mitään, mutta toivoi joskus saavansa siihen vastauksen.

"Njäh..Ei se mitään. Monet luulevat minua periamerikkalaiseksi, eli et ole ainoa." Lucas olisi tahtonut virnistää kaorulle mutta kirotussa pimeydessä se ei onnistunut. Pitäisikö heidän tosissaan liueta ulos niin että näkisi kunnolla edes toisen kasvot? Lucaksesta se kyllä kuulosti erittäin hyvältä ajatukselta, nimittäin Kaorun näkeminen olisi ihan välttämätöntä, että hän edes osaisi tunnistaa pojan käytävällä kun tämä tulee vastaan.
"Tahtoisitko mennä ulos? Täällä on aika pimeää?" Lucas ei malttanut olla kysymättä asiaa heti. Hän seisoi pöydällä olevan "kissan" edessä ja pörrötti hiuksiansa ihan sekaisin. Hiuksetkin alkoivat olemaan sen verran likaiset että huppu olisi varmaan hyvä laittaa päähän. Ajatuksesta tekoihin, samantien Lucas vetäisi maastonvihreän huppunsa päänsä päälle. Myös refleksin omaisesti hän heilautti kaulaliinansa roikkuvan pään kaulansa ympäri. Nyt ei pitäisi tulla ainakaan kylmä.

Lucas havahtui kun kuuli Kaorun puhuvan Tokista. Tietenkin mielenkiinto heräsi entistään kun kuuli oman rakkansa nimen toisen suusta. Ah, että se nimi olikin kaunis, Lucas hymyili vinosti miettiessään Tokia.
"No, luulin aluksi että täällä on enemmän eurooppalaisia, mutta melkein kaikki tapaamani ovat olleet muualta. Tai no.. monet ovat kyllä myös euroopasta." Lucas näytti taas mokaavan ja läimäytti itseään otsaan, jonka äänen myös tunnisti pimeässä. "Läts!" kuului kun käsi osui Lucaksen otsaan rajusti. Se oli vain Lucaksen tapa herättää itsensä ja myös mokauksen merkkinä. Sen siitä saa kun on lievästi masokisti.

Lucas väläytti äskeisestä mokauksestaan huolimatta leveän hymyn kuullessaan Kaorun olevan Japanista. Hän oli oikeassa ja vielä parempi että kaoru oli tosissaan japanilainen. Hän rakasti japanilaisia ja melkein kaikkea japaniin liittyvää. "Mahtavaa.. Tahtoisin niin käydä Japanissa, ja oppia kielen ja sellaisen nimen..." Lucas alkoi latelemaan asioista joita halusi Japaniin liittyen. Lucas laski sormillansa kuinka monta asiaa hän tosissaan sieltä halusi.
"tahtoisin japanilaisia ystäviä ja tuttuja.." Lista vaan jatkoi ja kohta piti ottaa myös varpaat mukaan kun 10 sormea ei enää riittänyt.
Poika heilautti päätään kun ei enää keksinyt mitään, mitä haluaisi japanista tai japaniin liittyvästä. Yhteensä hän sai kasaan 12 asiaa mitä halusi. Eli kaksi varvasta piti ottaa mukaan laskuihin. Ajatuksistaan hän taas heräsi ja muisti kuinka tyhmältä se saattoi näyttää JA kuulostaa kun poika alkoi latelemaan asioita Kaorun kotimaasta. Lucas väänsi suutansa ja potkaisi hieman maata nolosttuessaan. No minkäs hölmöydelleen voi ja Kaorun oli joskus se nähtävä kumminkin.

"Tunnen Tokin, hyvinkin. Hän on "poikaystäväni" Lucas näytti sormillansa lainausmerkit koska he eivät olleet vielä virallisesti yhdessä Tokin kanssa. "Olen tavannut myös Elainan ja Rayn." Lucas hymähti miettiessään tapaamisia näiden kahden kanssa. "Eli siis olen tavannut aika vähän, enhän minä täällä ole kauan ollutkaan." Lucas naurahti ja ei aikonut kysyä samaa Kaorulta, nimittäin tällä varmasti oli paljon ystäviä. Eiköhän niitä myös kertyisi Lucakselle vuosien aikana.

[Kaoru]

"No se on hyvä etten ole ainoa." Kaoru hymyili kiitollisena Lucakselle. Oma moka, mitäs meni möläyttämään jotain sellaista mistä ei tiennyt hölynpöläystäkään. Kaoru tiesi juuri ja juuri missä Irlanti edes oli. Se taisi olla se nätti paikka mistä Kaoru oli joskus lukenut ja johon hän haluaisi matkustaa kameran kanssa. Minkäs sille voi kun maailmankuva on niin olematon. Kaoru kuitenkin oppi koko ajan lisää maailmasta, joten eipä sillä kai mitään väliä ollut. Tosin mitä enemmän hän oppi, sitä enemmän hän myös tuli tietoiseksi siitä kuinka tyhmä oli.
Sen siitä sai kun eli häkkilintuna oman kuplan sisällä, eikä päästänyt maailmaa sisälle. Ranska oli tullut terävän neulan kanssa ja puhkaissut sen suojelevan kuplan. Enää ei keskusteltu Takuton haamun kanssa, nyt elettiin todellisuudessa, hankittiin oikeita ystäviä, eikä mietitty kuolemaa, tai sitä miltä tuntuisi jättää kaikki taakse. Kaoru kyllä piti edelleenkin kuolemaa yhtenä intohimoistaan.
"Mikä ettei!" Tottakai Kaoru lähtisi ulos. Tupakka oli poltettu jo, joten eipä ollut mitään syytä piileskellä pimeässä. Kaoru hypähtikin alas pöydältä ja sai huomata, että oli reippaasti Lucasta lyhyempi.

Lucaksen selittely kuulosti huvittavalta, mutta Kaoru päätti pitää kerrankin turpansa kiinni - ettei vain sanoisi jotain pahasti. Kaorulla oli tapana loukata toisia sanoillaan. Nyt siihen tulisi muutos. Lucas saisi olla koekaniinina toimisiko se. Jos heistä tulisi ystäviä, se toimisi, jos ei, no sitten jokin menisi pieleen. Kaoru kuitenkin aikoi antaa panoksensa peliin.
"Ei Japani nyt niin kummoinen paikka ole kuin kaikki luulevat." Kaoru hymähti pienesti Lucakselle. Olihan se kiva, että toinen oli kiinnostunut hänen kotimaasta. Eipä Kaorusta ollut hirveästi maasta edes kertomaan - paitsi yöelämästä, ja sekin rajoittui vain heidän porukan yhteyteen, huumeisiin ja naisiin.
"Samaa se on siellä missä muuallakin - huumeita, alkoholia, hulluja koko maa täynnä." Kaorun mielipide Japanista tiivistettynä. Kissapoika ei pitänyt maasta ja olikin onnellinen, että oli päässyt pois sieltä. Ranska oli taivas, varsinkin kun Kaoru oli opiskellut kieltä ja kulttuuria jo ihan omasta mielenkiinnosta aikaisemminkin.
Lucaksen listasta ei pahemmin asioita puuttunut. Kaoru kyllä ymmärsi tätä, olihan hänkin ollut melkeinpä yhtä fanaattinen Ranskasta. Hän halusi tietää koko ajan lisää historiasta, kulttuurista, kielestä ja muustakin.
"Tehdäänkö diili että vien sinut Japaniin, niin sinä puolestasi esittelet Irlannin?" Kaoru naurahti lauseensa perään. Se olisikin näky. Kaksi poikamiestä kiertelemässä maailmaa. Tai ehkä he voisivat ottaa Tokin ja Shiron matkalaukuiksi mukaan. Siinä tapauksessa Toki ja Lucas saisivat kyllä ottaa oman huoneen, koska Kaoru ei todennäköisesti pystyisi pitämään näppejään irti kauniista albiinopojastaan.

Lucaksen sanat Tokista saivat Kaorun nostamaan katseen melkeinpä järkyttyneenä tähän. Ehkä se olikin niin päin, että hän ja Shiro joutuisivat hankkimaan oman huoneen!
"Siis, Toki Tokin? Sen pienen bruneten?" Kaorun oli pakko varmistaa. Ilmeisesti Toki oli löytänyt nopeasti itselleen uuden seurustelukumppanin - ja vieläpä poikaystävän, vaikkakin lainausmerkeissä.
"Äh, anteeksi. Se vain yllätti. En uskonut että hän löytäisi uuden näin nopeasti... Tai siis, kyllähän minä ja Shirokin, mutta... Se on erilaista." Kaoru hieraisi niskaansa hieman hermostuneena. Se siitä suun kiinni pitämisestä. Hän oli päästänyt hyvin suuren sammakon suustaan, eikä se loikkisi enää takaisin vaikka hän kuinka haluaisi.

[Lucas.G]

Lucas teki puolikäännöksen ovelle päin kun Kaoru oli mukana tämän ehdotuksessa että he menisivät ulos. Tosissaan, mitä pimeässä kopperossa tekisi kun tupakatkin oli jo poltettu.
Kun kissapoika hyppäsi pöydältä alas, Lucas katsoi ja huomasi jälleen olevansa pidempi. No hän oli jo tottunut siihen, vaikka puolet hänen kavereistaan olivatkin hänen pituisiaan. Toki oli kylläkin lyhyt ja Lucas oli ehtinyt tottua siihen, koska se ei haitannut heidän suhdettaan millään tavalla. Eihän Kaoru tosin lyhyt ollut, mutta lyhyempi kuin pitkä 180 senttinen Lucas. Joten kaikki Lucasta lyhyemmät olivat Lucaksesta lyhyitä, mutta hänestä oli ihanaa kun jotkut ihmiset olivat lyhyitä. Sama niillä ketkä ovat lyhyitä, haluisivat olla pitkiä, niinkuin Lucas tahtoisi olla myös 170 cm "lyhyt".

Lucaksen silmään paistoi harmaiden pilvien välistä aurinko, ja tämä heittikin heti kätensä silmiensä ylle. Hän katsahti perässä tulevaa Kaorua ja näki tämän ensimmäisen kerran kunnolla. Poika olin hyvin suloinen, ja kissankorvat vain lisäsivät suloisen pojan olemusta ja ulkonäköä. Lucas hymyili tälle katsoessaan tätä päästä varpaisiin. Blondi ei tarkoittanut katseellaan mitään pahaa tai mitenkään tuomiollista arvioinnin tyyppistä. Kaikkihan katsovat uudesta ihmisestä yleiskatsauksen! Ja Lucas katsoi Kaorua vain hyvällä katsauksella, koska poika oli kovinkin suloinen.

Kissapojan alkaessa hieman torumaan kotimaataan Lucas nostatti kulmaansa. Japanihan oli maailman keskipiste ja kaiken suuren mahti! Tai siis..Lucaksen ajattelumaailmassa Japani oli suurvalta joka johti melkein kaikkea, Amerikan jälkeen. Mutta tietenkin Kaorusta Japani saattoi siksi tuntuakin tylsältä eikä niin kummoiselta, koska itse oli syntynyt siellä samaten asunut pitkään Japanissa. Ei Lucaskaan välittänyt niin Irlannista vaikka monet tahtoisivat sinne ja Lucas aina ihmetteli miksi. Eihän kukaan melkein ikinä tykännyt omasta kotimaastaan, se oli varmaa. Joten Lucas ymmärsi Kaorun torumisen Japania kohtaan hyvinkin. "Niin, olet sieltä ja olet kyllästynyt siihen." Lucas virnisti ja viestitti tajuavansa Kaorun pointin. Samanlainen maahan se oli kuin kaikki muukin, kulttuuri, ihmiset ja kieli vain poikkeavat toisistaan.
Kaorun ehdottaessa diiliä Japani-Irlanti matkasta Lucaksen kiinnostus heräsi jälleen. Mielikuva siitä kun he tallustaisivat yhdessä rinkat selässään ympäri ämpäri Japania tai Irlantia. Japanissa Lucas olisi huuli pyöreänä, silmät säihkyvinä ja kamera kädessään kokoajan, samoin varmasti Kaoru olisi niin Irlannissa. Kummallakin oli omat mieltymyksensä.
"Haha, se olisi hauskaa. Ja ei tosin kyllä mahdotontakaan.." Lucas naurahti ja asetti sormensa leualle pohdiskelemaan asiaa.

Kumminki pohdiskelu jäi vähemmälle kun Kaoru näytti saavansa slaagin Lucaksen kertoessaan että hänellä on läheinen suhde Tokin kanssa. Lucas asetti kätensä lantiollensa ja nosti hieman kulmaansa. Mitäs kummallista siinä oli? Jos Toki ja Lucas pitivät toisistaan, niin he pitivät. Oli erosta kauan tai ei, Lucas saattoikin olla vain Tokin lelu siihen asti kun Toki unohtaisi Shiron ja sitten lemppaisi Lucaksen naulakkoon ja juoksisi takaisin Shiron kainaloon tai jonkun muun. Mutta viimeksi Toki oli sanonut rakastavansa blondia ja Lucas kyllä uskoi sen todellakin.
"Kyllä, pinen brunette Tokin kanssa. Toki Nagoya" Lucas hieman pahoitti mielensä siitä, vaikka yleensä tälläisissa tilanteissa Lucas olisi vain nauranut asialle, mutta nyt ei voinut koska oli kyse hänestä ja Tokista, hänen rakkaastaan. Nyt ei ollutkaan "iha sama" asenne hyväksyttävää, kun tälläisestä asiasta oli kyse.
"Löysihän Shirokin nähtävästi sinutkin nopeasti. Tasapeli kenties?" Blondi sanoi hieman sarkastisesti. Lucas laittoi kätensä rintakehälleen ristiin ja kallisti päätään nopeasti. Jos kerta Shiro olisi Kaorun kanssa ja samalla Toki Lucaksen kanssa, niin mitä ihmeellistä siinä oli? Samalla lailla Shirokin oli heti hyökännyt toisen kimppuun, kuten myös Toki. Tai sitten tosissaan Kaoru ja Lucas olivat kummallekin surunlievittäjät, mutta Lucas ei tahtonut edes uskoa siihen, ei todellakaan. Lucas käänsi nopeasti päänsä oikealle alaviistoon ja ihmetteli asiaa kauan.