smoking and bad words (sovittu peli)

[Braidy]

Braidy pysähtyi kuin seinään toisen käden kietoutuessa hänen ympärilleen. Hänen harmaat silmänsä sulkeutuivat pieneksi hetkeksi kun poika veti kuulokkeen korvastaan ja pyysi kuiskaten anteeksi. Braidy avasi silmänsä ja kohotti katseensa poikaan, mitä nyt tuota sivusilmällään hiukan pystyi näkemään. Hän virnisti ja kolautti päänsä kevyesti vasten Hiroshin ohimoa.
”Saat”, Braidy murahti, vieden tupakan jälleen punatuille huulilleen ja nojautuen vasten poikaa, kuitenkin varuillaan siltä varalta, että toinen pilailisi hänen kustannuksellaan ja astuisikin yhtäkkiä taaksepäin.
”Sinä olet idiootti silti, tiesitkös?” Braidy sanoi, suoristautuen äkkiä ja tuupaten omalla yläruumiillaan toisen kauemmas itsestään. hän kääntyi toiseen päin ja kohotti harmaan katseensa tuohon poikaan.
”Kai sinä tajuat, että jos olisin oikeasti yhtään sillä tuulella, olisin lyönyt sinua jo ja aika kovaakin?” Braidy mulkaisi toista ja keskittyi sitten hetkeksi aikaa tupakkansa poltteluun.
”Olet silti velkaa minulle sen tupakan”, Braidy tokaisi ja kohotti vihastuneen katseen tuohon miehenalkuun, ”vaikka hyvittelisit kuinka, velastasi sinä et pääse”, Braidy murahti ja katsahti sitten taivaalle.
”Jos sinulla ei ole muuta, voitaisiin mennä sisälle ennen kuin alkaa sataa. Mieleni tekisi kahvia”, Braidy vihjasi, nojautuen toisen jalkansa varaan ja työntäen lantionsa hiukan vinoon. Hänen silmiinsä ilmestyi kujeileva ilme ja ärtymys näytti – ainakin pinnallisin puolin – olevan tiessään. Hänestä ei tosin koskaan tietäisi.

[Hiroshi]

Tytön lempeä kolautus Hiroshin ohimoa vasten, sai pienen hymyn pojan kasvoille. Myös tämän sanat lisäsivät hieman hymyä hänen kasvoillaan. Eiväthän asiat vielä täysin hyvin olleet mutta ainakin suunta oli nyt parempi. Toisen nojautuessa hieman häneen päin, Hiroshi kietoi kätensä hieman paremmin toisen ympärille ja seisoi toisen takana kuin jokin vahva muuri joka ei romahtaisi ikinä.
Toisen tuupatessa hänet kauemmaksi ja sanoessaan tätä idiootiksi, Hiroshin hymy katosi hetkeksi mutta hän ei antanut sen näkyä mitenkään vakavana itsessään. "Niinhän kaikki sanovat" Hiroshi lausahti toiselle naurahtaen hieman. Mikä oli kyllä totta. Poika oli lyhyenä aikana tässä koulussa satuttanut monia, vaikka tämä tyttö olikin ensimmäinen joka tuntui vastaavan samalla mitalla takaisin. Se sai tämän vain vaikuttamaan mielenkiintoisemmalta. -Tiedän että olisit, Hiroshi jatkoi vielä. "mutta otin sen riskin jo alusta asti" hän lisäsi mietteliäästi. Poika tunki kätensä taskuihinsa ja seisoi vähän matkan päässä tytöstä.
Tytön puhuessa velasta poika hieman naurahti. "Jos tarkkoja ollaan niin olen sinulle kaksi tupakkaa velkaa ja maksan ne kyllä heti takaisin kun pääsen kylällä käymään." Tytön kääntäessä katseensa taivaalle, poika seurasi tämän katsetta ja huomasi taivaalla paljon synkkiä pilviä. Tytön alkaessa puhua, hänen katseensä kääntyi tyttöön ja tämän asentoon. Toinen näytti nyt erittäin mielenkiintoiselta. Ja tämän sanat kahvista saivat pojankin kiinnostumaan siitä. Mitä vain että saattoi jatkoi hänen seurassaan oloa. "Kahvi olisi kyllä nyt hyvä. Täällä on aika viileää ja se lämmittäisi ainakin" poika lausahti mietteliäästi. "Mistähän sitä koulusta löytyisi, mikäli sitä tarkoitit" hän jatkoi nopeasti perään ollen itsekkin hieman ihmeissään mitä toinen tarkalleen tarkoitti.

[Braidy]

Braidy vilkaisi olkansa ylitse poikaan. Oliko toinen oikeasti noin palikka vai esittikö tuo vain? Tyttö tosissaan toivoi pojan itsensä tähden jälkimmäistä. hän pudisti kevyesti päätään.
”Onhan tässä pirun laitoksessa kahvio? Olitko ihan kokonaan unohtanut sen. Ja näin valtava koulu, jos täällä ei ole kahviautomaattia niin jo on kumma juttu”, Braidy jatkoi, viileän kuuloisena. Hän lampsi nurmikon poikki kohti koulurakennusta. Saavuttuaan sisäänkäynnin luo hän nykäisi sen auki, pidellen sitä hetken aikaa avoimena niin, että poika saattoi napata ovesta kiinni päästääkseen itsensä sisään. Piittaamatta toisesta Braidy jatkoi matkaa kohti kahviota. Hänen askeleensa kaikuivat käytävillä, sillä tunnit olivat alkaneet jo jonkin aikaa sitten, hänen lampsiessaan kohti kahviota. Kahvioon johtavat lasiovet olivat auki. Salissa oli joitain tyyppejä, muutamia lintsareita ja joitakin, joilla sattui olemaan hyppytunti. Braidy ei huomioinut heitä mitenkään, lampsi vain suoraan tiskille ja vaati saada kahvin, mustana.

[Hiroshi]

Hiroshi päätty syvästi olla sanomatta sanaakaan enempää. Toisen silmistä kyllä näki selvästi mitä mieltä tämä oli jos hän suunsa aukaisisi. Eikä Braidy ollut todellakaan niin mieltynyt poikaan että olisi antanut voinut nauraa tämän tyhmyydelle. Varsinkaan heidän hetki sitten käymiensä tapahtumien takia. Poika siis seurasi hiljaa toisen perässä ja tyhjiä käytäviä pitkin. Hän jotenkin tunsi etteivät heidän välinsä paljoa lämpenisi vaikka välillä tyttö saikin pojan hyvin mietteliääksi siitä mitä tämän seurassa olosta seurasi.
Tiskille päästyään hän osti oman kahvinsa, maidolla ja sokerilla höystettynä. Makunsa kullakin kuten hänellä oli tapana sanoa. Tosin tällä kertaa hän päätti olla sanomatta mitään. Tiedä mitä tyttö siitäkin sanoisi. Tosin täysin suoraan hän ei tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa. Ehkä tämä oli osittain antanut anteeksi mutta jokin silti sai hänet hieman epäilemään että ulkokuori ei kertonut koko totuutta.

[Braidy]

Braidy ei oikein tiennyt miten suhtautua tähän poikaan. Tuo tuntui kuvittelevan jotain muuta niinä hetkinä, kun Braidy koetti olla ystävällinen. Hän voisi toki maata tuon pojan kanssa, sei ei olisi ongelma eikä mikään, olihan tämä melko hyvännäköinen, eikä tupakointikaan haittaisi. Mutta braidy tahtoi, että pojat näkisivät hänessä muutakin kuin rämäpäisen naisen, jolta heruisi lähestulkoon varmasti.
Braidy istuutui alas, laskien kupposensa pöydälle. Hän nojautui taaksepäin ja suuntasi katseensa ulos kafeterian ikkunasta. Hiljaa huokaisten hän siirsi katseensa vastapäätä istuvaan poikaan. Hän ei tajunnut, miksi poika seurasi häntä. Oliko hän pyytänyt tuota mukaansa? Sama se, parempi kai tuon seurassa kuin yksin. Yksin ollessa tuli vain ajateltua liikaa.
Braidy kohotti kupin huulilleen, Vivienne Westwood sormuksen kilahtaessa mukia vasten. hän avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta havaitsi, ettei hänellä ollut juurikaan sanottavaa ja tyytyi vain hörppimään kahviaan.

[Hiroshi]

Hiroshi hörppäsi kupistaan lämmintä kahvia joka ainakin hetkeksi tuntui karkottavan ulkoisen kylmyyden hänen kasvoiltaan. Hän kohotti katseensa kupistaan vain nähdäkseen edessään toisin silmien tuiman katseen jota tämän hiukset kehystivät. Poika huomasi että toinen aikoi avata suunsa ja sanoa jotain. Mutta oli varma että kuten hänestä, myös tytöstä tuntui siltä ettei heillä olisi juuri nyt sanottavaa. Hän käänsi siis katseensa toisesta ja kohtasi ikkunasta näkyvän masentavan maiseman. Taas yksi typerän tylsä päivä tässä koulussa. Pääsisikö täältä koskaan pois. Vai olisiko tämän paikan vanki lopullisesti. Syvään huokaisten Hiroshi laski kuppinsa pöydälle ja venytteli hieman niskaansa. Monta huonosti nukuttua yötä takana, eikä hän edes tiennyt mistä se johtui. Huomaamattaan poika puhui ääneen. ”En olisi täällä jos isä ei olisi pakottanut tulemaan.” Sen sanottunaan poika oikeasti ihmetteli mikä oli saanut hänet jäämään.

[Braidy]

Braidy kohotti toista kulmaansa toisen mitä ilmeisimmin alkaessa puhua itsekseen. Hän ei tiennyt miten olisi reagoinut, mutta hetken hänestä tuntui, että hänen tulisi loukkaantua – vihjasihan poika käytöksellään, että puhui mieluummin itsekseen kuin hänelle. Niinpä Braidy siemaisi kahviaan ja nosti jalkansa äänekkäästi kolahtaen pöydälle.
”Anteeksi jos häiritsen keskustelutuokiotanne, herra”, Braidy sanoi, vinosti virnuillen.
”Minusta sinun kannattaisi olla kiitollinen siitä, että sinä olet täällä. Asiat voisivat olla huonomminkin, usko kun sanon”, Braidy tuumi, heilutellen mustaa nestettä pahvimukissa.
”Sinä voisit esimerkiksi asua perheessä, jossa sinä et ole tervetullut, huoneessa, joka ei kuulu sinulle ja liikkua seurassa, joka ei halua sinua”, tyttö tuumasi. Sitten hän vaikeni hetkeksi ja nauroi käheää, kulunutta nauruaan.
”Viimeinen taitaa tosin pitää jo paikkansa”, nuori nainen sanoi, hymyillen toiselle enkelimäisesti.

(Stna, vihaan näitä koulun näppiksiä, ihan kuin yrittäisi polkea suossa. =.= *hieroo särkeviä sormiaan*)

[Hiroshi]

Hiroshi hieman säpsähti toisen kolauttaessaan jalkansa pöydälle. Hän käänsi katseensa tähän ja kuunteli tämän puhetta hieman ihmeissään. Viimein hän tajusi että oli varmaankin puhunut itsekseen ja toinen oli kuullut kaiken. Hän piti katseensa tytössä vielä hetken ennen kuin vastasi tälle kääntäen katseensa kahvikuppiinsa. ”joskus minusta tuntui ettei minua kotona kaivattukkaan.” hän sanoi tytölle haikeasti. Hän muisti tytön viimeisen komentin. ”jos tarkoitat että minä en kaipaa seuraasi niin olet väärässä. En vain tiedä uskotko minua kuitenkaan” Hiroshi tarttui kuppiinsa ja joi sen tyhjäksi yhdellä kulauksella, jääden sitten tuijottamaan tyhjää mukiaan. Hänen päänsä pyöri täynnä kaikenlaisia ajatuksia jotka vaivasivat poikaa. Hän oli paljastanut joitain heikkouksia tarkoittamatta ja oli myös käyttäytynyt kuin ääliö toisen seurassa. Sitä ei varmaan mikään muuttaisi eikä hän voisi kait itselleen antaa anteeksi käytöstään. Vaikkakin muisteli käyttäytyneensä aivan yhtä törkeästi ihan eri tilanteessa. Suoraan sanottuna hän oli ollut elämänsä aikana kusipää.
Hän katsahti tyttöä vielä kerran ja rykäisi hiljaa kuin kurkkua selvittääkseen. ”oletko suunnitellut jotain tekemistä illaksi?” Hiroshi kysäisi hetken hiljaisuuden jälkeen. Pieni järkytys kävi hänen mielensä läpi. Poika ei muistanut koska olisi viimeksi vaikuttanut näin ystävälliselta ketään kohtaan. Se oli ollut kauan sitten. Ennen kuin hänet oli jätetty yksin. Nuorukainen karisti ajatukset mielestään. Ne eivät tähän hetkeen kuuluneet, eivätkä tähän aikaankaan. Ehkä osa vanhaa Hiroshia oli tullut takaisin tämän tytön seurassa tai ehkä jotain muuta oli tapahtunut pojan elämässä. Hän ei tiennyt. Mutta oli kuitenkin hieman iloinen että niin oli käynyt. Hän katsahti tyttöä ja hymyili tälle ensimmäistä kertaa aidosti iloisena. ”no miten on?”

[Braidy]

Braidy kohotti kulmaansa. Hän ei ollut missään vaiheessa lainkaan epäillyt, etteikö hänen seuransa ollut haluttavaa, ei sinne päinkään. Hän oli pikemminkin vihjannut, ettei kaivannut välttämättä tämän nuoren miehen seuraa, mutta antoi asian olla kun toinen kuitenkin vaikutti jo valmiiksi olevan allapäin. Braidy siemaisi kahviaan ja neppasi mukin sitten ilman halki. Se osui metallisen roskapöntön reunaan ja kimposi sitten koriin. Braidy viskasi kätensä ilmaan ja huudahti voitonriemuisesti. Ilo kuitenkin pyyhkäistiin pian tytön kasvoilta, kun toinen ehdotteli jotain iltaa varten. Braidy laski jalkansa lattialle ja pamautti nyrkkinsä pöytään.
"Kuule", Braidy sanoi, hyvin vakavalla naamalla, "jos yrität ehdottaa jotain treffejä, niin sanon kyllä minne voit koko ajatuksen tunkea", Braidy murahti, nousten tuolistaan.
"Sinun täytyy löytää joku toinen deitti illaksi, alan olla aika täynnä tuota sinun asennettasi. Ensin olet niin vittumainen kuin vain osaat olla ja sitten koitat hyvitellä jollain treffiajatuksella. Sinä olet pahempi kuin Violet, joka ei hänkään piittaa hittojakaan muiden tunteista!" Braidy nappasi laukkunsa ja nousi tuolistaan niin äkkiä, että se pamahti vasten takana olevan tuolin selkämystä.
"Meillä on bänditreenit tänään, niin kuin jokaisena iltana, koska Clyde on päällepäsmäri ja aiken lisäksi puutteessa. Tänään ei käy. Eikä minään muunakaan iltana, sen puoleen", Braidy tuhahti ja suori tiehensä ruokalasta, piittaamatta siitä seurasiko toinen häntä vai ei.