Post by Elaina on May 28, 2007 16:47:20 GMT 2
[[lol otsikolle. kuka vaan Elainaa kiusaamaan tai halimaan]]
Elaina ei tiennyt miten oli eksynyt Saint Lyons Academyn surkean pienen jäähallin katsomon ylimmälle penkkiriville. Tyttö istui kovalla puupenkillä jalat ristissä ja poltteli tupakkaa kärttyisen näköisenä. Välillä hän potkaisi kiukkuisesti alemman penkkirivin selkänojaa ja kirosi hiljaa.
Syy bruneten huonoon tuuleen ei suinkaan ollut harmaassa syysilmassa, vaan vanhempien kanssa edellisenä iltana puhelimen kautta käydyssä keskustelussa. Elainan koulunkäynti oli alkanut luisua hieman käsistä ja viimeaikaiset huonot arvosanat ja opettajien huomautukset olivat saaneet aikuisväen huolestumaan kotipuolessa.
Ihan oma moka kun tänne pistivät, tyttö mietti katkerasti ja tumppasi tupakkansa harmaantuneeseen lautaan. Hän sytytti saman tien uuden. Koulumotivaation laskiessa oli neidon tupakanhimo kasvanut entisestään. Hänen oli ollut pakko tunnustaa itselleen, että oli ketjupolttaja pahinta laatua, mutta ei ollut silti vaivautunut laittamaan asian korjaamiseksi tikkua ristiin. Eivät hänen vanhempansa vielä sentään olleet tasaista rahavirtaa pysäyttäneet, vaikka olivatkin uhanneet hakea tyttärensä takaisin New Yorkiin. Ihan kuin se olisi Elainaa jotenkin haitannut. Hän ei kuitenkaan aikonut antaa vanhemmilleen sitä iloa, vaan oli pyristellyt hanakasti vastaan.
Tyttö sulki raskaasti huokaisten silmänsä ja nojasi kylmään betoniseinään. Kaikki meni päin helvettiä. Ihan kaikki. Elaina ei kuitenkaan aikonut lähteä kotiin häntä koipien välissä, vaikka ajatus houkuttikin. Ranskassa ei ollut mitään, mikä olisi pidätellyt häntä ja sitäpaitsi tyttö kaipasi ystäviään. Omaa kylmää asennettaan brunette sai kuitenkin syyttää siitä, ettei hänellä liiemmin ollut kavereita Saint Lyonsissa.
Minkä mä sille voin että kaikki täällä on pohjattomia idiootteja, Elaina puolusteli mielessään ja tuhahti ärsyyntyneenä. Olisikin edes yksi poikkeus.
Elaina ei tiennyt miten oli eksynyt Saint Lyons Academyn surkean pienen jäähallin katsomon ylimmälle penkkiriville. Tyttö istui kovalla puupenkillä jalat ristissä ja poltteli tupakkaa kärttyisen näköisenä. Välillä hän potkaisi kiukkuisesti alemman penkkirivin selkänojaa ja kirosi hiljaa.
Syy bruneten huonoon tuuleen ei suinkaan ollut harmaassa syysilmassa, vaan vanhempien kanssa edellisenä iltana puhelimen kautta käydyssä keskustelussa. Elainan koulunkäynti oli alkanut luisua hieman käsistä ja viimeaikaiset huonot arvosanat ja opettajien huomautukset olivat saaneet aikuisväen huolestumaan kotipuolessa.
Ihan oma moka kun tänne pistivät, tyttö mietti katkerasti ja tumppasi tupakkansa harmaantuneeseen lautaan. Hän sytytti saman tien uuden. Koulumotivaation laskiessa oli neidon tupakanhimo kasvanut entisestään. Hänen oli ollut pakko tunnustaa itselleen, että oli ketjupolttaja pahinta laatua, mutta ei ollut silti vaivautunut laittamaan asian korjaamiseksi tikkua ristiin. Eivät hänen vanhempansa vielä sentään olleet tasaista rahavirtaa pysäyttäneet, vaikka olivatkin uhanneet hakea tyttärensä takaisin New Yorkiin. Ihan kuin se olisi Elainaa jotenkin haitannut. Hän ei kuitenkaan aikonut antaa vanhemmilleen sitä iloa, vaan oli pyristellyt hanakasti vastaan.
Tyttö sulki raskaasti huokaisten silmänsä ja nojasi kylmään betoniseinään. Kaikki meni päin helvettiä. Ihan kaikki. Elaina ei kuitenkaan aikonut lähteä kotiin häntä koipien välissä, vaikka ajatus houkuttikin. Ranskassa ei ollut mitään, mikä olisi pidätellyt häntä ja sitäpaitsi tyttö kaipasi ystäviään. Omaa kylmää asennettaan brunette sai kuitenkin syyttää siitä, ettei hänellä liiemmin ollut kavereita Saint Lyonsissa.
Minkä mä sille voin että kaikki täällä on pohjattomia idiootteja, Elaina puolusteli mielessään ja tuhahti ärsyyntyneenä. Olisikin edes yksi poikkeus.