Menneisyyden aaveet

[saeko]

[[Eli vain Lucifer tänne!]]

Tämä oli suuri saavutus. Saeko kymmenen, Katsuya nolla. Tyttö oli vihdoinkin päässyt livahtamaan veljensä katseen lomasta pois. Katsuyalla totisesti oli neuroosi olla ylisuojelevainen häntä kohtaan. Mutta se oli liioittelua. Hän, Saeko, oli jo 16-vuotias, ja osasi huolehtia itsestään varsin hyvin. Tyttö käveli hiljaista katua pitkin kohti yökerhoa. Hän hengitti syvään viileää yöilmaa. Pienoinen tuuli keinutteli tytön silkinpehmeitä, mustia hiuksia. Päällään tällä oli varsin lyhyt hame, pitkävartiset saappaat jaloissaan, ja yllättävän paljastava paita. Minkäs sille voi, että Saeko tunsi olonsa ahdistuneeksi tiukoissa vaatteissa. Ei hän kuitenkaan alasti viitsinyt hypellä kaduilla, joten nämä vaatteet saivat kelvata. Innostunut katse kieli tyytyväisyydestä, kun hän viimein pääsi ovelle. Kerran henkeä syvään vedettyään Saeko astui sisään, ja upposi heti yökerhon omaan maailmaan. Hetkeksi aikaa tämä jäi paikoilleen seisomaan. Eriväriset valot välkkyivät katosta roikkuen. Tyttö meni baaritiskille. Hän istahti pitkäjalkaiselle tuolille, ja katseli muiden tanssimista. Saekolla oli ollut rytmi veressään jo pienenä. Kun uusi kappale alkoi, ja basson ääni tunkeutui hänen ytimiin saakka kumisevana, oli tytön pakko mennä mukaan. Tämä ilmeisesti oli kovin suosittu kappale, ja hän oli kuullutkin tämän pari kertaa radiossa täällä. Kappale oli tyylilajiltaan hiukan rajumpi. Rytmi tarttui takiaisen lailla Saekoon, ja tämä hyppi muiden mukana. Hän liikutti vartaloaan kissamaisen sulavasti, mustat hiukset heiluen sinne tänne. Täyteläiset huulet hymyilivät onnesta.
Porukkaa näytti tulevan lisää. Mutta tyttö ei kiinnittänyt heihin mitään huomiota. Nyt kun Katsuya ei ollut täällä vahtikoirana, hän aikoi ottaa illasta irti kaiken hauskan. Tanssittuaan ehkä noin viisitoista minuuttia tyttö meni hengästyneenä nurkkasohville istumaan. Hän nojasi tyytyväisenä selkänojaa vasten, ja risti jalkansa, joita verhosivat ylhäätä mustan hameen helma.

[lucifer]

Pian yökerhon ovesta astui sisään varmaankin tytölle tutut..liiankin tutut kasvot. Lucifer ei kylläkään luonut taaskaan kehenkään muuhun katsetta. Hän meni istumaan baaritiskille, tilasi yhden siiderin. Hän aukaisi tölkin taidokkaasti, pikemminkin tyylikkäästi ja otti yhden kulausken. Hän kääntyi tuolillaan ympäri, päin tanssioita. Hän hymähti, naurahti pienesti, mutta hyvin ivallisesti. Poika heilautti mustia hiuksiaan olalle, mutta aina ne valuivat takaisin kasvoille. Lucifer nosti toisen jalkansa toisen päälle ja nojasi rennosti kyynärpäillään tiskiin. Hän huokaisi. Lucifer avasi hänen nahkapaitansa vetoketjua ja jätti sen melko avonaiseksi. Hänen kalpea ihonsa paljastui, samaten myös rintakehällä oleva suurikokoinen arpi. Siitä tosin näkyi vain osa. Pian Lucifer otti toisen kulauksen siideriä ja eipä aikaakaan kun hän kääntyi takaisin tiskille. "Voisitteko mitenkään vaihtaa tupta musiikkia vielä rakempaan?" Hän kysyi salaperäisesti tiskin mieheltä, joka oli ehkä noin 23 tai 25. Miehellä oli punaiset lyhyet, pehko hiukset ja tummansiniset silmät. Hä oli hoikka ja päällään mies kantoi kireitä käärmekuvioisia housuja ja avointa mustaa paitaa. Ilmeisesti gay? Lucifer katsoi kuinka mies yritti etsiä jotain hevy kappaletta, mutta ei aikaakaan, kun Lucifer ponkaisi itsensä pitkään ryhtiinsä ja meni meihen taakse, aivan kiinni tähän takapuoleen. Lucifer kumarsi hiukan ja kuiskasi toisen korvaan "Etkö löydä? Anna kun minä.." Hän asetti laihan kätensä toisen omalle ja painoi yhdeksikköä. Kaijuttimista alkoi soida rankkaa hevyä. Basson ääni virtasi Luciferin luihin ja ytimiin saakka. Hän nousi ja auttoi samalla toisen ylös. Lucfer alkoi leikkiä hänen kanssaan. "Mikä on nimesi?" Lucifer kysyi oudon salaperäisesti.
"Ah..Olen Jack." Mies vastasi ja nojasi puanstuneena seinään. Lucifer lähestyi toista, Jackiä ja oli nyt aivan kiinni tässä. Hän nosti kätensä Jackin leualle ja hivutti sen siitä toisen rintakehälle. Jack värähti. Musiikki pauhasi täysillä, eikä kukaan huomannut heidän touhujaan, keskittyessään vain omaan tanssiinsa. Pian Lucifer suuteli Jackiä ja iski puukkonsa tämän vatsaan....
"Ah!" Mies kaatui vatsalleen lattialle ja pikkuhiljaa veri valui vuolaana hänen altaan.
Poika hymyili ivallisesti...

[saeko]

Tuntiessaan basson entisestään koventuvan, Saeko päätti taas nousta tanssilattialle. Hän oli itse asiassa melko iloinen kappaleen vaihdosta. Hän katsahti DJ:n paikalle, ja ylhäällä korokkeella vilahtivat ärsyttävän tutut kasvot. Vilahdus oli vain nanosekunnin pituinen, joten tyttö ei voinut olla varma, oliko hän nähnyt oikein. Pieni puistatus nosti hänen ihokarvansa pystyyn. Pelkkä asian ajatteleminenkin oli kamalaa.
'Ei. Älä mieti sitä. Unohda se, unohda. Se on menneisyyttä', Saeko komensi itseään, ja liikutti jälleen itseään musiikin tahtiin sulavin, viekkain ja houkuttelevin liikkein. Musiikki ja sen rytmi oli nyt vain ainoat asiat, mitkä Saekoa kiinnostivat. Silmäkulmastaan neitonen kuitenkin huomasi parin tyypin epämiellyttävät katseet. Hiukan hermostuneena tyttö koitti painua syvemmälle väkijoukkoon, edelleen tanssien. Harhautus onnistui, ja pian hän saikin taas olla rauhassa. Ainakin melkein. Hän näki taas vilahduksen tuosta mustahiuksisesta pojasta. Tämän kasvot näkyivät erittäin epäselvästi, nyt kun valotkaan eivät välkkyneet niin tiheään tahtiin.
Kitara- ja rumpusoolo alkoi kappaleessa, joka oli Saekolle tuntematon. Hänen oli vaikeaa vastustaa sen kutsumusta, ja unohti pian taas tämän tuntemattoman pojan kasvot. Silti.. jokin niissä oli häiritsevää. Kun sekin oli pian ohi, saattoi tyttö hengähtää menemällä erääseen nurkkaan. Hän istahti huteralle tuolille. Onnen tunne virtasi hänen suonissaan. Japanilaistyttö, viattoman näköinen sellainen, huoahti hiljaisena, ja katsoi kuinka muut jatkoivat tanssiaan. Olihan tämä ns. "bilettäminen" ihan kivaa, mutta ei sitä nyt ikuisesti olisi jaksanut. Ei ainakaan Saeko. Taas basson ääni tulvahti täyteen voimaansa. Se tärisytti Saekon kylkiluita, tuntui aina vatsassa saakka. Koko rakennus tuntui tärisevän. Vaikuttavat kaiuttimet tänne oltiin ainakin hankittu... Hetkonen. Taas musta-, pehkohiuksinen pää vilahti väkijoukon lähettyvillä. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut huomaamaan tätä. Aivan kuin poika olisi puhunut jollekin. Tämän kasvoilla pyöri ivallinen hymy, sama hymy, jonka Saeko oli nähnyt liian monta kertaa painajaisissaan. Nyt tytön koko pää täyttyi paniikista. Yhtäkkiä hän toivoi, että Katsuya olisi ollut tässä hänen vieressään, turvaa tuomassa. Mutta ei, poika oli jossakin. Koko sydämestään toivoen, ettei poika kääntyisi hänen suuntaansa, Saeko hipsi lähemmäs naistenvessaa. Hän piti tiukasti silmällä tuota poikaa. Silmät olivat suuret pelosta. Hengittäminen ei ollut vaikeaa, mutta hankaloitui hiukan pelon takia. Saeko kulki sivuttain vessaa kohti, ja aiheutti hiukan kohua törmäillessään ihmisiin. Pian hän pääsi pois ihmisten luota. Tyttö suunnisti kyltin luokse, jossa luki "naiset". Avattuaan vessan oven hän sai todeta, että koko vessa oli tyhjä. Ja että se oli häkellyttävän siistissä kunnossa. Lattiat eivät olleet likaiset, eikä vessassa haissut yhtään epämiellyttävälle. Pieni turvallisuuden tunne kiemurteli Saekon tajuntaan. Eihän poika ollut edes huomannut häntä. Ja vaikka olisikin, ei tämä taatusti kehtaisi tulla naistenvessaan. Ei kukaan ollut niin röyhkeä. Eihän?