Post by satoya on Apr 21, 2007 20:06:59 GMT 2
p e r u s t i e d o t.
Nimi: Satoya Hirai.
Kutsutaan: Satoya.
Ikä: 17 -vuotta.
Sukupuoli: Poika / Mies
Pituus: 175cm.
Suuntautuminen: Bi.
Syntymäpaikka: Japani. > Kawasaki.
Kansallisuus: Japanilainen.
Opiskelupaikka: Saint Lyons Academy.
Luokka: 13.
Veriryhmä: B.
Paheet: Satunnainen tupakointi.
s i s e m m i n.
Ihastukset:
Rakastettu:
Rakkauden tunnustanut:
Paras ystävä / Luotettu:
Ystävät:
Tutut:
l u o n n e k u v a u s.
Yleisesti ottaen Satoya on positiivinen persoona. Jonkin sorttista empaattisuutta muita ihmisiä kohtaan löytyy, ainakin joissain määrin, ja tiettyinä päivinä. Pääosin Satoya on suhteellisen rauhallinen, ja näin ollen mesoavat, räyhäävät ja örveltävät ihmiset saavat tuon olon tukalaksi, joka saattaa muuttaa herran piirteitä aavistuksen araksi ja varautuneeksi.
Satoya ei näe kuitenkaan mitään syytä siihen, miksei antaisi joillekin ihmisille turpaan. Varsinkaan jos tuo on tehnyt vahvan päätöksen jonkun ihmisen suhteen - ettei kyseistä tulisi tarvitsemaan. Ne päätökset ovat kuitenkin yleensä harvassa, mielummin nuorukainen elelee sovussa.
Luonnollisesti Satoya on sosiaalisen oloinen, energinen ja iloinen. Kuitenkin lievää vähäpuheisuutta saattaa ilmetä välillä, mutta tokkopa se kaikinajoin mikään ihmekään on. Yleensä jutut ovat asiallisia, mutta kiitos kaksimielisemmän ajattelutavan - harhailevat jutut välillä joksikin muuksikin kuin siksi mukavaksi ilmasta keskusteluksi.
Satoya on kaikesta huolimatta ennemmin sulkeutuneempi kuin avonainen kuin kirja. Nuorukainen ei näe syytä, eikä koe suurempia haluja tulla sisäisesti tunnetuksi - olla todellakin kuin avonainen sarjakuva lehti, jota pikku lapsikin kykenisi lukemaan, tai ainakin katselemaan.
Voi jopa tuntua, että Satoyan tuntisi hyvinkin, mutta ei se kaikin ajoin kuitenkaan niin ole. Nuorukaiselle ei ole ongelma luoda päälleen ikäänkuin eräänlaista suojaa, nostaa kasvoilleen aivan toisenlaista naamiota.
Koulu ei ole Satoyalle mitenkään miellyttävä asia. Itseasiassa sen vähäpätöisämpää ja turhaa asiaa tai paikkaa saa hakea. Kuitenkin sekin tieto pidetään visusti pääkopan sisällä - ja kaunaa kannetaan isälle varmasti hamaan tappiin asti sisäoppilaitokseen lähetyksen vuoksi, ja kaiken muunkin vuoksi - totta kai.
Satoya sietää sekä yksinäisyyttä, että ihmisiä ympärillään. Suuremmissakin porukoissa viihtyy, vaikkakin siellä ei pidä niin suurta mekkalaa kuin pienemmässä porukassa. Itsekseenkin on aina omaa kivaa, tokkopa tuokaan ihme on. Energiaa kun löytyy.
Satoya on yllättävän pitkä vihainen, jos sen piirteen tuosta sattuu herättämään. Itseasiassa sen sammuttaminen voi olla hankalampaa kuin minkään muun - ellei jopa mahdotonta. Varsinkin, jos aiheen syistä sattuu löytymään joltain kantilta selkään puukotus, valehtelu tai ylipäätään selän takana säätäminen, mitään muuta kun Satoya ei satu inhoamaan ja halveksimaan enemmän. Myöskin läheisten ihmisten nälviminen herättää epämielyttäviä tunteita - jotka saattavat johtaa turhankin äkkipikaisiin päätöksiin, kuten luuvitosiin.
m e n n e i s y y s.
Satoya syntyi Kawasakissa - Japanin 8. suurimmassa kaupungissa ja on osa Suur-Tokiota -, 24.12.
Kaikesta huolimatta Satoya kasvoi Kyushussa - eräällä japanin pääsaarella. Kyushun katsottiin olevan japanilaisen sivistyksen kehto, joka ei todellakaan saanyt Satoyaa kovinkaan vakuuttuneeksi, hän kun ei ollut millään tapaa sivityksestä pitävä, tai muutenkaan siveellisyyden huipentuma. Kuitenkin nuorukaisen vanhemmat erosivat tuon ollessa 9 vuotias. Ihme kyllä se ei varsinaisesti poikaa silloin liikuttanut juurikaan.
Aika tuntui kuluvan harvinaisen hitaasti. Tavallaan nopeasti aluksi, mutta kun alettiin pyöriä vähän vanhemmissa ikäluokissa, alkoi taas kyllästyttää - vaikka tavallaan ei ollut riemulla mitään rajaa, varsinkaan kun jengit joissa Satoya kulki, olivat todellakin jollain tapaa pimeitä - vähintään pääkopastaan. Satoyan mielestä kyseisessä paikassa ei ollut mitään. Paikka oli suurehko, ja jotkut olisivat saattaneet innostuakin moisesta siististä paikasta. Koulu oli kuitenkin viimeinen joka kiinnosti - niin turhaa istua jossain penkillä, ja tuijottaa jotain kirjaa jossa oli epämääräisiä koukeroita. Näin ollen suurimmat osat tunneistakin meni kaupungilla hillutellessa jengeissä, joilla oli vähän samanlaisia perjaatteita. Tai sitten kuljeskeltiin itsekseen ympäriinsä.
Satoyan isä - jonka kanssa oli muuttanut asumaan, ei yllättäen pitänyt sitten yhtään poikansa elämäntavoista, ja asenteesta koulunkäyntiin. Kyseisen isän kontrolli poikaansa oli hyvin heikko, koska työ vei suurimman osan ajasta - olihan se mukavaa saada lähes viikottain puheluita erään oppilaan äkillisistä katoamisista, jotka toistuivat lähes päivittäin.
Satoyan suhteet muihin olivat suhteellisen hyvät. Tuo ei oikeastaan riidellyt juurikaan kenenkään kanssa. Jengi jossa pyöriskeli, varmisti kyllä että kaikki negatiiviset vinettämiset jätettäisiin sanomatta - eikä niitä oikeastaan kuultukaan. Vaikkakin Satoyaa olisi ajoittain kiinnostanutkin, enemmän nuorukaista olisi kiinnostanut kritiikki, kuin jengin ylenpaattinen örveltäminen.
Ei liennyt yllättävää missä illat ja osin yötkin aina välillä kuluivat. Pitihän sitä tutustua vähän kaupungin yöelämään. Se ei kuitenkaan ollut fiksuin valinta. Varsinkaan, kun väki vaihtui yöllä täysin erilaiseksi kuin päivisin. Ei näkynyt kivoja lapsia ja heidän äitejään kuljeskelevan käsi kädessä pisin katuja. Ei todellakaan. Oikeastaan se kiehtoi Satoyaa, niin kauan kunnes sai kuulla oman jenginsä aikovan lähteä rilluttelemaan vanhemman väen kanssa. Ajatus kuvotti. Saletisti jotain umpihomoja - niitä kun tuntui olevan joka kulmalla. Kuitenkin, lievän painostuksen alaisena siihenkin hommaan lähdettiin mukaan, ja lopputulosta lienee turha arvuutella.
Aamuyöstä tultiin kotiin suhteellisen nätissä kunnossa - alkava punasinertävä mustelma posken seutumilla, vaatteet jokseenkin repaleisena, ja muutenkin näytettiin lähinnä katuojasta nostetulta. Eniten Satoyan isää tuntui inhottavan poikansa käytös siinä suhteessa, kun rahaa löytyi, ja sitten kyseinen nuorukainen notkui ainoastaan kaupungissa ties missä porukoissa, kuin joku 'paremman' luokan katulutka.
Samaan syssyyn Satoya oli saanut kuulla sen, että paperit erääseen sisäoppilaitokseen olivat jo lähteneet - joka olisi räjäyttänyt varmasti nuorukaisen hermot atomeiksi, jos olisi ollut vain siinä kunnossa, että olisi noteerannut ympärillä tapahtuvia asioita. Mutta kun ei, niin ei.
Aamusta oli kuitenkin jo erimeininki. Kouluun ei edes lähdetty - mutta ihan syistä.
Eikä kulunut aikaakaan, kun alettiin pakkailemaan kamoja. Mutta miksi Ranskaan? Kyllähän Satoya sitäkin ehti protestoida, koska ei nähnyt mitään syytä lähteä niin kauas opiskelemaan, olisihan lähistöllä ollut varmastikin jokin sisäoppilaitos minne olisi voinut mennä. Mutta ei.
Siispä suunta kohden Saint Lyons Academya - ja Satoyalla ei ollut todellakaan kovinkaan sosiaaliset tunteet sitä paikkaa kohtaan, varmasti joku rikkaiden hienostohönöjen torppa.
m u u t a.
Satoyalla on mieltymyksiä vahvaan teehen.
Satunnaista polttamista ilmenee välillä, kuitenkin melko harvoin.
Koulua on inhonnut aina, ja tulee mahdollisesti inhoamaankin.
Huulilävistys löytyy.
Nimi: Satoya Hirai.
Kutsutaan: Satoya.
Ikä: 17 -vuotta.
Sukupuoli: Poika / Mies
Pituus: 175cm.
Suuntautuminen: Bi.
Syntymäpaikka: Japani. > Kawasaki.
Kansallisuus: Japanilainen.
Opiskelupaikka: Saint Lyons Academy.
Luokka: 13.
Veriryhmä: B.
Paheet: Satunnainen tupakointi.
s i s e m m i n.
Ihastukset:
Rakastettu:
Rakkauden tunnustanut:
Paras ystävä / Luotettu:
Ystävät:
Tutut:
l u o n n e k u v a u s.
Yleisesti ottaen Satoya on positiivinen persoona. Jonkin sorttista empaattisuutta muita ihmisiä kohtaan löytyy, ainakin joissain määrin, ja tiettyinä päivinä. Pääosin Satoya on suhteellisen rauhallinen, ja näin ollen mesoavat, räyhäävät ja örveltävät ihmiset saavat tuon olon tukalaksi, joka saattaa muuttaa herran piirteitä aavistuksen araksi ja varautuneeksi.
Satoya ei näe kuitenkaan mitään syytä siihen, miksei antaisi joillekin ihmisille turpaan. Varsinkaan jos tuo on tehnyt vahvan päätöksen jonkun ihmisen suhteen - ettei kyseistä tulisi tarvitsemaan. Ne päätökset ovat kuitenkin yleensä harvassa, mielummin nuorukainen elelee sovussa.
Luonnollisesti Satoya on sosiaalisen oloinen, energinen ja iloinen. Kuitenkin lievää vähäpuheisuutta saattaa ilmetä välillä, mutta tokkopa se kaikinajoin mikään ihmekään on. Yleensä jutut ovat asiallisia, mutta kiitos kaksimielisemmän ajattelutavan - harhailevat jutut välillä joksikin muuksikin kuin siksi mukavaksi ilmasta keskusteluksi.
Satoya on kaikesta huolimatta ennemmin sulkeutuneempi kuin avonainen kuin kirja. Nuorukainen ei näe syytä, eikä koe suurempia haluja tulla sisäisesti tunnetuksi - olla todellakin kuin avonainen sarjakuva lehti, jota pikku lapsikin kykenisi lukemaan, tai ainakin katselemaan.
Voi jopa tuntua, että Satoyan tuntisi hyvinkin, mutta ei se kaikin ajoin kuitenkaan niin ole. Nuorukaiselle ei ole ongelma luoda päälleen ikäänkuin eräänlaista suojaa, nostaa kasvoilleen aivan toisenlaista naamiota.
Koulu ei ole Satoyalle mitenkään miellyttävä asia. Itseasiassa sen vähäpätöisämpää ja turhaa asiaa tai paikkaa saa hakea. Kuitenkin sekin tieto pidetään visusti pääkopan sisällä - ja kaunaa kannetaan isälle varmasti hamaan tappiin asti sisäoppilaitokseen lähetyksen vuoksi, ja kaiken muunkin vuoksi - totta kai.
Satoya sietää sekä yksinäisyyttä, että ihmisiä ympärillään. Suuremmissakin porukoissa viihtyy, vaikkakin siellä ei pidä niin suurta mekkalaa kuin pienemmässä porukassa. Itsekseenkin on aina omaa kivaa, tokkopa tuokaan ihme on. Energiaa kun löytyy.
Satoya on yllättävän pitkä vihainen, jos sen piirteen tuosta sattuu herättämään. Itseasiassa sen sammuttaminen voi olla hankalampaa kuin minkään muun - ellei jopa mahdotonta. Varsinkin, jos aiheen syistä sattuu löytymään joltain kantilta selkään puukotus, valehtelu tai ylipäätään selän takana säätäminen, mitään muuta kun Satoya ei satu inhoamaan ja halveksimaan enemmän. Myöskin läheisten ihmisten nälviminen herättää epämielyttäviä tunteita - jotka saattavat johtaa turhankin äkkipikaisiin päätöksiin, kuten luuvitosiin.
m e n n e i s y y s.
Satoya syntyi Kawasakissa - Japanin 8. suurimmassa kaupungissa ja on osa Suur-Tokiota -, 24.12.
Kaikesta huolimatta Satoya kasvoi Kyushussa - eräällä japanin pääsaarella. Kyushun katsottiin olevan japanilaisen sivistyksen kehto, joka ei todellakaan saanyt Satoyaa kovinkaan vakuuttuneeksi, hän kun ei ollut millään tapaa sivityksestä pitävä, tai muutenkaan siveellisyyden huipentuma. Kuitenkin nuorukaisen vanhemmat erosivat tuon ollessa 9 vuotias. Ihme kyllä se ei varsinaisesti poikaa silloin liikuttanut juurikaan.
Aika tuntui kuluvan harvinaisen hitaasti. Tavallaan nopeasti aluksi, mutta kun alettiin pyöriä vähän vanhemmissa ikäluokissa, alkoi taas kyllästyttää - vaikka tavallaan ei ollut riemulla mitään rajaa, varsinkaan kun jengit joissa Satoya kulki, olivat todellakin jollain tapaa pimeitä - vähintään pääkopastaan. Satoyan mielestä kyseisessä paikassa ei ollut mitään. Paikka oli suurehko, ja jotkut olisivat saattaneet innostuakin moisesta siististä paikasta. Koulu oli kuitenkin viimeinen joka kiinnosti - niin turhaa istua jossain penkillä, ja tuijottaa jotain kirjaa jossa oli epämääräisiä koukeroita. Näin ollen suurimmat osat tunneistakin meni kaupungilla hillutellessa jengeissä, joilla oli vähän samanlaisia perjaatteita. Tai sitten kuljeskeltiin itsekseen ympäriinsä.
Satoyan isä - jonka kanssa oli muuttanut asumaan, ei yllättäen pitänyt sitten yhtään poikansa elämäntavoista, ja asenteesta koulunkäyntiin. Kyseisen isän kontrolli poikaansa oli hyvin heikko, koska työ vei suurimman osan ajasta - olihan se mukavaa saada lähes viikottain puheluita erään oppilaan äkillisistä katoamisista, jotka toistuivat lähes päivittäin.
Satoyan suhteet muihin olivat suhteellisen hyvät. Tuo ei oikeastaan riidellyt juurikaan kenenkään kanssa. Jengi jossa pyöriskeli, varmisti kyllä että kaikki negatiiviset vinettämiset jätettäisiin sanomatta - eikä niitä oikeastaan kuultukaan. Vaikkakin Satoyaa olisi ajoittain kiinnostanutkin, enemmän nuorukaista olisi kiinnostanut kritiikki, kuin jengin ylenpaattinen örveltäminen.
Ei liennyt yllättävää missä illat ja osin yötkin aina välillä kuluivat. Pitihän sitä tutustua vähän kaupungin yöelämään. Se ei kuitenkaan ollut fiksuin valinta. Varsinkaan, kun väki vaihtui yöllä täysin erilaiseksi kuin päivisin. Ei näkynyt kivoja lapsia ja heidän äitejään kuljeskelevan käsi kädessä pisin katuja. Ei todellakaan. Oikeastaan se kiehtoi Satoyaa, niin kauan kunnes sai kuulla oman jenginsä aikovan lähteä rilluttelemaan vanhemman väen kanssa. Ajatus kuvotti. Saletisti jotain umpihomoja - niitä kun tuntui olevan joka kulmalla. Kuitenkin, lievän painostuksen alaisena siihenkin hommaan lähdettiin mukaan, ja lopputulosta lienee turha arvuutella.
Aamuyöstä tultiin kotiin suhteellisen nätissä kunnossa - alkava punasinertävä mustelma posken seutumilla, vaatteet jokseenkin repaleisena, ja muutenkin näytettiin lähinnä katuojasta nostetulta. Eniten Satoyan isää tuntui inhottavan poikansa käytös siinä suhteessa, kun rahaa löytyi, ja sitten kyseinen nuorukainen notkui ainoastaan kaupungissa ties missä porukoissa, kuin joku 'paremman' luokan katulutka.
Samaan syssyyn Satoya oli saanut kuulla sen, että paperit erääseen sisäoppilaitokseen olivat jo lähteneet - joka olisi räjäyttänyt varmasti nuorukaisen hermot atomeiksi, jos olisi ollut vain siinä kunnossa, että olisi noteerannut ympärillä tapahtuvia asioita. Mutta kun ei, niin ei.
Aamusta oli kuitenkin jo erimeininki. Kouluun ei edes lähdetty - mutta ihan syistä.
Eikä kulunut aikaakaan, kun alettiin pakkailemaan kamoja. Mutta miksi Ranskaan? Kyllähän Satoya sitäkin ehti protestoida, koska ei nähnyt mitään syytä lähteä niin kauas opiskelemaan, olisihan lähistöllä ollut varmastikin jokin sisäoppilaitos minne olisi voinut mennä. Mutta ei.
Siispä suunta kohden Saint Lyons Academya - ja Satoyalla ei ollut todellakaan kovinkaan sosiaaliset tunteet sitä paikkaa kohtaan, varmasti joku rikkaiden hienostohönöjen torppa.
m u u t a.
Satoyalla on mieltymyksiä vahvaan teehen.
Satunnaista polttamista ilmenee välillä, kuitenkin melko harvoin.
Koulua on inhonnut aina, ja tulee mahdollisesti inhoamaankin.
Huulilävistys löytyy.