Post by Kyo on Aug 17, 2007 17:57:27 GMT 2
Kyo Monteil
> img260.imageshack.us/img260/2618/kyopoikakc5.png <
- Värillinenkin kuva tulee heti, kunhan saan skannattua...-
Nimi: Kyo Monteil
Kutsutaan: Kyo
Sukupuoli: Mies
Ikä, luokka: 15-vuotias, 11 A
Kansallisuus: Ranskalainen.
Perhe: Ranskalaiset vanhemmat, Alice ja Julien. Biologisiset vanhemmat ovat nimeltään Ayano ja Koji.
Harrastukset: Kyo on musiikillisesti varsin lahjakas persoona, ja onkin soittanut rumpuja pirpanasta asti. Nykyään hän soittaa The Doom-nimisessä metalliyhtyeessä. Myös käsityöt ovat pojan kiinnostuksen kohde, ja tuo ompelee ja suunnittelee suurimman osan vaatteistaan itse. Ruuan laitto on myös Kyolle mieleistä puuhaa, ja siinä poika onkin melko taitava, sillä on saanut oppeja ranskalaiselta isältään, joka sattuu olemaan kokki.
Lemmikit: Kyo ei tällä hetkellä omista ainuttakaan lemmikkiä, mutta on perheessä joskus koira ollut.
Seksuaalinen suuntautuminen: Eiköhän tuo ihan hetero ole...
Ääni: Kyolla on pehmeä ja kirkas, silkkinen ääni, joka olisi omiaan laulamiselle, mutta poika ei ole koskaan ollut kiinnostunut solistin urasta - ainoastaan rummut kelpaavat hänelle.
Ulkonäkö: Kyo on ulkonäöltään ja pukeutumiseltaan varsin erottuvaa sorttia. Pojalla on kalpeahko iho perintönä japanilaisilta vanhemmilta, ja myös suuret, aavistuksen vinot ja tuuhearipsiset silmätkin tuo omaa, harmaat sellaiset. Jopa naisellisen siroja kasvoja kehystää musta ja kiiltävä, hyvin hoidettu tukka, joka on päältä kevennetty, kun taas vasemmalla oikealla on pitempi tupsu, vasemmalla taas vähän lyhyempää hiusta, joskin pitkää verrattuna päälaella oleviin hiuksiin. Mitä lävistyksiin tulee, niitähän pojalla on kaksi - yksi vasemmassa korvassa ja yksi, kaverin avustuksella tehty, alahuulen keskellä. Myös meikkiä Kyo käyttää silloin tällöin, pääosin mustaa kajaalia, jolla tuo tekee erilaisia koristuksia silmien lähettyville.
Pukeutumisessaan Kyo suosii päävärinä mustaa, yhdistettynä kylmiin sävyihin. Usein pojan jaloista löytyykin mustat, revityt farkut pyramidi -tai niittivyöllä, parilla ketjulla koristettuna, ja päällä on usein joko musta, kylmin sävyin korosteltu paita, tai sitten vain ihan joku sininen tai violetti paita, kauluspaitoja yleensä. Pituutta Kyolta löytyy vaivaiset 165 cm, ja painoa sellaiset 47 kg - reilusti alipainoinen, siis.
Luonne: Vaikka Kyon ulkonäkö ei välttämättä annakaan niin ymmärtää, on poika oikeastaan hyvin viaton persoona. Kyo ei juo tai polta, ei ole koskaan kokeillutkaan. Itse asiassa hän ei edes siedä tupakansavua, ainakaan omassa asunnossaan. Muutenkin tuo on suorastaan luonnottoman siisti - asunto on tip top kunnossa, Kyo ei jätä mitään lojumaan hujan hajan. Pölyt on aina pyyhitty, ikkunat pesty, lattiat kuurattu... Myös oma ulkonäkö on aina napilleen hoidettu, ja hän viettääkin aikaa peilin edessä enemmän kuin laki sallii. Jos hiukset ovat vähänkin sotkussa, on turha pyytää poikaa ulos. Tästä voikin päätellä, että Kyon itsetunto ei ole parhain mahdollinen, ja pojalla on jatkuvasti paineita ulkonäön suhteen. Nuorukainen ei edes syö paljoa, ja rasvaiset ruuat ovat hänelle kauhistus. Onneksi tummatukka osaa laittaa lukuisia, vähäkalorisia ja samaan aikaan herkullisiakin ruokia, muuten hän olisi tuhoon tuomittu. olemattomia kilojaan japanilaissyntyinen polttaa päivittäisellä kävelylenkillä, tai, mikäli ilmat suosivat, vaihtoehtoisesti rullaluistelemisella. Suojia tai vastaavaa ei kuitenkaan käytä, hänhän näyttäisi aivan narrilta niiden kanssa!
Koska Kyon lapsuudessa on sattunut kaikkea enemmän ja vähemmän epämukavaa, on nuorukaisen melko vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Hiukan ujoksi, araksikin, voisi poikasta luonnehtia. Tästä syystä emopoika ei uskalla tehdä mitään repäisevää ja sekopäistä, vaan yleensä hän on se, joka pysyy poissa hankaluuksista, käyttäytyy rauhallisesti ja muutenkin mukavasti ja kiltisti kaikille vastaantulijoille, ja olettaa (tai ainakin toivoo), että muutkin tekevät niin. Jos Kyo kuulee yhdenkin epämukavan kommentin hänestä itsestään, olipa kyseessä sitten hiusten pituus tai vaatteen malli, poika muuttuu ahdistuneeksi ja surumieliseksi. Pienempänä häntä on nimittäin haukuttu niin paljon, että nykyään pieninkin, edes aavistuksen kritiikkiä sisältävä kommentti kolahtaa ja pahasti. Joskus harvoin Kyo kuitenkin pystyy päästämään kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta se riippuu vähän myös siitä, kuka sanoo ja onko siihen ihan oikeasti aihetta vai ei - Kyon kannalta katsottuna, siis.
Ystäviensä kanssa Kyo onkin sitten paljon vapautuneempi ja rennompi, saattaapa alkaa vitsiäkin viljelemään, mutta välttää silti yhä tilanteita, joissa joutuu tuomaan mielipiteensä turhan selvästi julki, koska hän tavallaan pelkää riitelemistä. Hän onkin siis melko helposti alistettavissa. Ihan kaikkeen ei Kyokaan kuitenkaan suostu, vaan osaa iskeä jarrut pohjaan liian tukalassa tilanteessa. Kyo on ystävänä luotettava ja uskollinen, ja omaa taidon, jota kovin monet miespuoleiset ihmiset eivät osaa - kuuntelemisen. Kyo osaa kuunnella ja lohduttaa kaikkia, ja senpä tähden useat tytöt pitävät hänen seurastaan, koska saattavat purkaa huoliaan pojalle vapaasti, ilman pelkoa siitä, että ympäri koulua leviää hirveitä juoruja. Kyo siis on luotettava henkeen ja vereen, mutta hänellä itsellään on ongelmia luottaa ihmisiin, ja siksipä vain kaikista lähimmät ystävät ovat saaneet kuulla hänen purkauksiaan kurjalta lapsuudestaan tai muusta, hyvin henkilökohtaisesta asiasta. Luottamuksen ansaitseminen vaatii työtä, työtä ja vielä kerran työtä. Jos luottamuksen kuitenkin syystä tai toisesta pettää, on sitä turha havitella takaisin.
Kumma kyllä, Kyo ei ole sellainen, joka ajattelee tytöissä pelkkiä tissejä, kuten useat muut ikäisensä. Ei, silikonirinnoilla tai plastiikkakirurgian kautta käytetyllä naamalla ei Kyon osalta arvostusta rapsahda. Hän arvostaa naisissa luonnollista kauneutta ja sitä, että tyttö on oma itsensä eikä mikään kirosanoja ympäriinsä viljelevä kovanaama. Myös iloisuutta ja elämänhalua Kyo arvostaa.
Seurustelusuhteessa poika on äärimmäisen huomaavainen ja hellä, asettaa aina suhteensa etusijalle. Hän ei painosta mihinkään, eikä koskaan käyttäytyisi törkeästi muruaan kohtaan. Nuorukainen saattaa tulla helposti mustasukkaiseksi, ja siten ruveta myös liiankin takertuvaiseksi. Hän pyrkii osoittamaan välittämistään ja rakkauttaan, lähes aina, kuitenkin hillitysti ja kunnioittaen toisen toiveita. Jos toinen sanoo, että juuri nyt ei pussailla, niin sitten ei myöskään pussailla ja sillä valkosipuli. Teini pelkää jätetyksi tulemista kuin ruttoa, ja mikäli joku on hänet jättänyt, on enemmän kuin mahdollista että poika ilmaantuu häntä koipien välissä rakkaansa luoksi anelemaan, että tämä ottaisi hänet takaisin. Jos rukoilu ei kuitenkaan tuota tulosta ja suhde on lopullisesti finito, Kyo suree asiaa enemmän kuin useimmat siinä tilanteessa tekisivät. Silloin ruoka-annoksista, jotka ovat jo valmiiksi vähäisiä, tippuvat puoleen tai vähempäänkin, uni ei maistu, eikä myöskään mikään muu. tuolloin hän etsii virheitä itsestään ja angstailee sitä, että olisi voinut tehdä joitakin asioita paremminkin.
Menneisyys: Kyo syntyi Japanissa, Aomorissa, myöhään eräänä keskiviikko-iltana. Ulkona oli kolea ja kostea sää, koko päivän oli tihuttanut. Ayano äiti ei ollut kovinkaan valmis äidiksi, ja Kyo olikin ollut ainakin puoliksi vahinko. Kun Koji, Kyon isä, oli kuullut rakastettunsa rakkaudesta, oli tuo lähtenyt mitään kyselemättä pois Ayanon elämästä, hyläten tämän juuri silloin kun nuori nainen olisi kaikista eniten tukea tarvinnut. Ayano musertui, mutta päätti silti jaksaa kantaa raskaan taakkansa yksin, vaikka tiesi, että se voisi lopulta koitua kohtalokkaaksi.
Päivät ja viikot kuluivat, muuttuen kuukausiksi. Ayano asui yksin pienen Kyo-poikansa kanssa, jota todella rakasti ja josta välitti, mutta, koska Kojin pelkurimainen pakeneminen oli repinyt naisen sydämen palasiksi, tulivat ongelmat kehiin - Ayano rupesi luistamaan poikansa hoidosta, joskus jopa ignoorasi tätä täysin. Viikonloppuisin Ayano laahusti kotiin myöhään illalla, selvästi juopotelleena ja uupuneena. Silloin Kyosta huolehti mummi, joka toivoi lapsenlapselleen parasta. Hän oli yrittänyt puhua Ayanolle järkeä, mutta ei se onnistunut. Lopulta, Ayanon itsensäkin tajunneen, että ei voisi kerta kaikkiaan huolehtia lapsestaan, tämä päätti antaa rakkaan poikansa adoptoitavaksi ja toivoi, että Kyo pääsisi parempaan perheeseen ja saisi kokea rakastavat ja huolehtivat vanhemmat. Niin siinä sitten kävi, että muuan ranskalainen pariskunta, joka oli jo pitemmän aikaa kaavaillut lapsen hankkimista, löysi tiensä Kyon luokse. Niinhän siinä sitten kävi, että Kyo lähti pariskunnan mukana Ranskaan. Pian tämän jälkeen Alice ja Julien saivat kuulla, että Kyon biologinen isä, Koji, oli kuollut huumeiden yliannostukseen.
Vuodet vierivät, ja Kyo oli iloinen ja elämänhaluinen lapsi. tai ainakin vaikutti siltä, mutta kun hän sai aina pengottua lisää tietoja menneisyydestään, rupesi tuo kaikki lopulta haihtumaan kuihtuvan kukan lailla. Kyosta tuli etäinen ja epävarma. Hän ei muistanut mitään biologisista vanhemmistaan, ja asia painoi hänen mieltään usein. Miksi juuri hänelle oli valittu tällainen kohtalo? Miksi hänet oli hylätty ollessaan aivan pieni vauva? Oliko hän ollut niin kelvoton? Tällaiset kysymykset pyörivät Kyon päässä taukoamatta, ja kun hän sitten eräänä iltana sai kirjeen, poika järkyttyi. Kirje oli hänen äidiltään, jossa oli kuva Kyosta ja hänen serkustaan aivan pikkuisina. Lisäksi kirjeessä kerrottiin Kojista, selitettiin kaikki, miksi Ayano ei ollut voinut pitää Kyoa, ja toivottiin, että hänellä olisi kaikki hyvin. Olivathan Alice ja Julien aina välillä kertoneet Ayanon kuulumisia, mutta kun niin yllättäen lätkäistiin hänen oman, biologisen äitinsä käsialalla kirjoitettu kirje naamaan kuin märkä rätti, oli se aikamoinen shokki. Vaikka asiat oli selitetty niin hyvin kuin vain mahdollista, oli Kyosta silti todella epäreilua luopua omasta pojastaan, hylätä hänet. Pojan koulutyö, joka oli siihen asti sujunut varsin mallikkaasti, rupesi heikkenemään, ja lopulta Alice ja Julien päättivät hommata hänet sisäoppilaitokseen Saint Lyons Academyyn toivoen, että siellä hän saisi muuta ajateltavaa ja voisi hoitaa asiansa järjestykseen. Tätä ennen Kyo oli kuitenkin tavannut Alex Crossin, jolla oli myös hankala menneisyys ja josta tulikin sittemmin Kyon tärkein ja luotetuin ystävä.
Suhteet
Paras ystävä: Alex Cross
Ystävät:
Kaverit:
Vihamiehet:
Ihastus/rakastettu:
Tiesitkö...?
...että Kyolla on kaulassaan fritsua muistuttava syntymämerkki, jota poika niin syvästi häpeää?
...että Kyo kärsii toisinaan hampaidensa kiristyksestä, sillä narskuttelee hampaitaan silloin tällöin huomaamattaan?
....että Kyo ihailee parasta ystäväänsä hyvin syvästi, muttei viitsisi myöntää sitä toiselle milloinkaan?
...että Kyon lempiruokaa ovat friteeratut kanat? (Joita poika kylläkin syö äärimmäisen harvoin liikakilojen pelossa.)
...että Kyo-poika rakastaa kissoja, sillä pitää niitä seksikkäinä? (Tätäkään tuo ei suostuisi ääneen myöntämään, ei sitten ikinä.)
...että Kyo viiltelee itseään silloin tällöin, ja käsivarsissa onkin muutamia näkyvämpiakin viiltojälkiä?
Pelaaja: Fugou, 13 vuotta.
> img260.imageshack.us/img260/2618/kyopoikakc5.png <
- Värillinenkin kuva tulee heti, kunhan saan skannattua...-
Nimi: Kyo Monteil
Kutsutaan: Kyo
Sukupuoli: Mies
Ikä, luokka: 15-vuotias, 11 A
Kansallisuus: Ranskalainen.
Perhe: Ranskalaiset vanhemmat, Alice ja Julien. Biologisiset vanhemmat ovat nimeltään Ayano ja Koji.
Harrastukset: Kyo on musiikillisesti varsin lahjakas persoona, ja onkin soittanut rumpuja pirpanasta asti. Nykyään hän soittaa The Doom-nimisessä metalliyhtyeessä. Myös käsityöt ovat pojan kiinnostuksen kohde, ja tuo ompelee ja suunnittelee suurimman osan vaatteistaan itse. Ruuan laitto on myös Kyolle mieleistä puuhaa, ja siinä poika onkin melko taitava, sillä on saanut oppeja ranskalaiselta isältään, joka sattuu olemaan kokki.
Lemmikit: Kyo ei tällä hetkellä omista ainuttakaan lemmikkiä, mutta on perheessä joskus koira ollut.
Seksuaalinen suuntautuminen: Eiköhän tuo ihan hetero ole...
Ääni: Kyolla on pehmeä ja kirkas, silkkinen ääni, joka olisi omiaan laulamiselle, mutta poika ei ole koskaan ollut kiinnostunut solistin urasta - ainoastaan rummut kelpaavat hänelle.
Ulkonäkö: Kyo on ulkonäöltään ja pukeutumiseltaan varsin erottuvaa sorttia. Pojalla on kalpeahko iho perintönä japanilaisilta vanhemmilta, ja myös suuret, aavistuksen vinot ja tuuhearipsiset silmätkin tuo omaa, harmaat sellaiset. Jopa naisellisen siroja kasvoja kehystää musta ja kiiltävä, hyvin hoidettu tukka, joka on päältä kevennetty, kun taas vasemmalla oikealla on pitempi tupsu, vasemmalla taas vähän lyhyempää hiusta, joskin pitkää verrattuna päälaella oleviin hiuksiin. Mitä lävistyksiin tulee, niitähän pojalla on kaksi - yksi vasemmassa korvassa ja yksi, kaverin avustuksella tehty, alahuulen keskellä. Myös meikkiä Kyo käyttää silloin tällöin, pääosin mustaa kajaalia, jolla tuo tekee erilaisia koristuksia silmien lähettyville.
Pukeutumisessaan Kyo suosii päävärinä mustaa, yhdistettynä kylmiin sävyihin. Usein pojan jaloista löytyykin mustat, revityt farkut pyramidi -tai niittivyöllä, parilla ketjulla koristettuna, ja päällä on usein joko musta, kylmin sävyin korosteltu paita, tai sitten vain ihan joku sininen tai violetti paita, kauluspaitoja yleensä. Pituutta Kyolta löytyy vaivaiset 165 cm, ja painoa sellaiset 47 kg - reilusti alipainoinen, siis.
Luonne: Vaikka Kyon ulkonäkö ei välttämättä annakaan niin ymmärtää, on poika oikeastaan hyvin viaton persoona. Kyo ei juo tai polta, ei ole koskaan kokeillutkaan. Itse asiassa hän ei edes siedä tupakansavua, ainakaan omassa asunnossaan. Muutenkin tuo on suorastaan luonnottoman siisti - asunto on tip top kunnossa, Kyo ei jätä mitään lojumaan hujan hajan. Pölyt on aina pyyhitty, ikkunat pesty, lattiat kuurattu... Myös oma ulkonäkö on aina napilleen hoidettu, ja hän viettääkin aikaa peilin edessä enemmän kuin laki sallii. Jos hiukset ovat vähänkin sotkussa, on turha pyytää poikaa ulos. Tästä voikin päätellä, että Kyon itsetunto ei ole parhain mahdollinen, ja pojalla on jatkuvasti paineita ulkonäön suhteen. Nuorukainen ei edes syö paljoa, ja rasvaiset ruuat ovat hänelle kauhistus. Onneksi tummatukka osaa laittaa lukuisia, vähäkalorisia ja samaan aikaan herkullisiakin ruokia, muuten hän olisi tuhoon tuomittu. olemattomia kilojaan japanilaissyntyinen polttaa päivittäisellä kävelylenkillä, tai, mikäli ilmat suosivat, vaihtoehtoisesti rullaluistelemisella. Suojia tai vastaavaa ei kuitenkaan käytä, hänhän näyttäisi aivan narrilta niiden kanssa!
Koska Kyon lapsuudessa on sattunut kaikkea enemmän ja vähemmän epämukavaa, on nuorukaisen melko vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Hiukan ujoksi, araksikin, voisi poikasta luonnehtia. Tästä syystä emopoika ei uskalla tehdä mitään repäisevää ja sekopäistä, vaan yleensä hän on se, joka pysyy poissa hankaluuksista, käyttäytyy rauhallisesti ja muutenkin mukavasti ja kiltisti kaikille vastaantulijoille, ja olettaa (tai ainakin toivoo), että muutkin tekevät niin. Jos Kyo kuulee yhdenkin epämukavan kommentin hänestä itsestään, olipa kyseessä sitten hiusten pituus tai vaatteen malli, poika muuttuu ahdistuneeksi ja surumieliseksi. Pienempänä häntä on nimittäin haukuttu niin paljon, että nykyään pieninkin, edes aavistuksen kritiikkiä sisältävä kommentti kolahtaa ja pahasti. Joskus harvoin Kyo kuitenkin pystyy päästämään kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta se riippuu vähän myös siitä, kuka sanoo ja onko siihen ihan oikeasti aihetta vai ei - Kyon kannalta katsottuna, siis.
Ystäviensä kanssa Kyo onkin sitten paljon vapautuneempi ja rennompi, saattaapa alkaa vitsiäkin viljelemään, mutta välttää silti yhä tilanteita, joissa joutuu tuomaan mielipiteensä turhan selvästi julki, koska hän tavallaan pelkää riitelemistä. Hän onkin siis melko helposti alistettavissa. Ihan kaikkeen ei Kyokaan kuitenkaan suostu, vaan osaa iskeä jarrut pohjaan liian tukalassa tilanteessa. Kyo on ystävänä luotettava ja uskollinen, ja omaa taidon, jota kovin monet miespuoleiset ihmiset eivät osaa - kuuntelemisen. Kyo osaa kuunnella ja lohduttaa kaikkia, ja senpä tähden useat tytöt pitävät hänen seurastaan, koska saattavat purkaa huoliaan pojalle vapaasti, ilman pelkoa siitä, että ympäri koulua leviää hirveitä juoruja. Kyo siis on luotettava henkeen ja vereen, mutta hänellä itsellään on ongelmia luottaa ihmisiin, ja siksipä vain kaikista lähimmät ystävät ovat saaneet kuulla hänen purkauksiaan kurjalta lapsuudestaan tai muusta, hyvin henkilökohtaisesta asiasta. Luottamuksen ansaitseminen vaatii työtä, työtä ja vielä kerran työtä. Jos luottamuksen kuitenkin syystä tai toisesta pettää, on sitä turha havitella takaisin.
Kumma kyllä, Kyo ei ole sellainen, joka ajattelee tytöissä pelkkiä tissejä, kuten useat muut ikäisensä. Ei, silikonirinnoilla tai plastiikkakirurgian kautta käytetyllä naamalla ei Kyon osalta arvostusta rapsahda. Hän arvostaa naisissa luonnollista kauneutta ja sitä, että tyttö on oma itsensä eikä mikään kirosanoja ympäriinsä viljelevä kovanaama. Myös iloisuutta ja elämänhalua Kyo arvostaa.
Seurustelusuhteessa poika on äärimmäisen huomaavainen ja hellä, asettaa aina suhteensa etusijalle. Hän ei painosta mihinkään, eikä koskaan käyttäytyisi törkeästi muruaan kohtaan. Nuorukainen saattaa tulla helposti mustasukkaiseksi, ja siten ruveta myös liiankin takertuvaiseksi. Hän pyrkii osoittamaan välittämistään ja rakkauttaan, lähes aina, kuitenkin hillitysti ja kunnioittaen toisen toiveita. Jos toinen sanoo, että juuri nyt ei pussailla, niin sitten ei myöskään pussailla ja sillä valkosipuli. Teini pelkää jätetyksi tulemista kuin ruttoa, ja mikäli joku on hänet jättänyt, on enemmän kuin mahdollista että poika ilmaantuu häntä koipien välissä rakkaansa luoksi anelemaan, että tämä ottaisi hänet takaisin. Jos rukoilu ei kuitenkaan tuota tulosta ja suhde on lopullisesti finito, Kyo suree asiaa enemmän kuin useimmat siinä tilanteessa tekisivät. Silloin ruoka-annoksista, jotka ovat jo valmiiksi vähäisiä, tippuvat puoleen tai vähempäänkin, uni ei maistu, eikä myöskään mikään muu. tuolloin hän etsii virheitä itsestään ja angstailee sitä, että olisi voinut tehdä joitakin asioita paremminkin.
Menneisyys: Kyo syntyi Japanissa, Aomorissa, myöhään eräänä keskiviikko-iltana. Ulkona oli kolea ja kostea sää, koko päivän oli tihuttanut. Ayano äiti ei ollut kovinkaan valmis äidiksi, ja Kyo olikin ollut ainakin puoliksi vahinko. Kun Koji, Kyon isä, oli kuullut rakastettunsa rakkaudesta, oli tuo lähtenyt mitään kyselemättä pois Ayanon elämästä, hyläten tämän juuri silloin kun nuori nainen olisi kaikista eniten tukea tarvinnut. Ayano musertui, mutta päätti silti jaksaa kantaa raskaan taakkansa yksin, vaikka tiesi, että se voisi lopulta koitua kohtalokkaaksi.
Päivät ja viikot kuluivat, muuttuen kuukausiksi. Ayano asui yksin pienen Kyo-poikansa kanssa, jota todella rakasti ja josta välitti, mutta, koska Kojin pelkurimainen pakeneminen oli repinyt naisen sydämen palasiksi, tulivat ongelmat kehiin - Ayano rupesi luistamaan poikansa hoidosta, joskus jopa ignoorasi tätä täysin. Viikonloppuisin Ayano laahusti kotiin myöhään illalla, selvästi juopotelleena ja uupuneena. Silloin Kyosta huolehti mummi, joka toivoi lapsenlapselleen parasta. Hän oli yrittänyt puhua Ayanolle järkeä, mutta ei se onnistunut. Lopulta, Ayanon itsensäkin tajunneen, että ei voisi kerta kaikkiaan huolehtia lapsestaan, tämä päätti antaa rakkaan poikansa adoptoitavaksi ja toivoi, että Kyo pääsisi parempaan perheeseen ja saisi kokea rakastavat ja huolehtivat vanhemmat. Niin siinä sitten kävi, että muuan ranskalainen pariskunta, joka oli jo pitemmän aikaa kaavaillut lapsen hankkimista, löysi tiensä Kyon luokse. Niinhän siinä sitten kävi, että Kyo lähti pariskunnan mukana Ranskaan. Pian tämän jälkeen Alice ja Julien saivat kuulla, että Kyon biologinen isä, Koji, oli kuollut huumeiden yliannostukseen.
Vuodet vierivät, ja Kyo oli iloinen ja elämänhaluinen lapsi. tai ainakin vaikutti siltä, mutta kun hän sai aina pengottua lisää tietoja menneisyydestään, rupesi tuo kaikki lopulta haihtumaan kuihtuvan kukan lailla. Kyosta tuli etäinen ja epävarma. Hän ei muistanut mitään biologisista vanhemmistaan, ja asia painoi hänen mieltään usein. Miksi juuri hänelle oli valittu tällainen kohtalo? Miksi hänet oli hylätty ollessaan aivan pieni vauva? Oliko hän ollut niin kelvoton? Tällaiset kysymykset pyörivät Kyon päässä taukoamatta, ja kun hän sitten eräänä iltana sai kirjeen, poika järkyttyi. Kirje oli hänen äidiltään, jossa oli kuva Kyosta ja hänen serkustaan aivan pikkuisina. Lisäksi kirjeessä kerrottiin Kojista, selitettiin kaikki, miksi Ayano ei ollut voinut pitää Kyoa, ja toivottiin, että hänellä olisi kaikki hyvin. Olivathan Alice ja Julien aina välillä kertoneet Ayanon kuulumisia, mutta kun niin yllättäen lätkäistiin hänen oman, biologisen äitinsä käsialalla kirjoitettu kirje naamaan kuin märkä rätti, oli se aikamoinen shokki. Vaikka asiat oli selitetty niin hyvin kuin vain mahdollista, oli Kyosta silti todella epäreilua luopua omasta pojastaan, hylätä hänet. Pojan koulutyö, joka oli siihen asti sujunut varsin mallikkaasti, rupesi heikkenemään, ja lopulta Alice ja Julien päättivät hommata hänet sisäoppilaitokseen Saint Lyons Academyyn toivoen, että siellä hän saisi muuta ajateltavaa ja voisi hoitaa asiansa järjestykseen. Tätä ennen Kyo oli kuitenkin tavannut Alex Crossin, jolla oli myös hankala menneisyys ja josta tulikin sittemmin Kyon tärkein ja luotetuin ystävä.
Suhteet
Paras ystävä: Alex Cross
Ystävät:
Kaverit:
Vihamiehet:
Ihastus/rakastettu:
Tiesitkö...?
...että Kyolla on kaulassaan fritsua muistuttava syntymämerkki, jota poika niin syvästi häpeää?
...että Kyo kärsii toisinaan hampaidensa kiristyksestä, sillä narskuttelee hampaitaan silloin tällöin huomaamattaan?
....että Kyo ihailee parasta ystäväänsä hyvin syvästi, muttei viitsisi myöntää sitä toiselle milloinkaan?
...että Kyon lempiruokaa ovat friteeratut kanat? (Joita poika kylläkin syö äärimmäisen harvoin liikakilojen pelossa.)
...että Kyo-poika rakastaa kissoja, sillä pitää niitä seksikkäinä? (Tätäkään tuo ei suostuisi ääneen myöntämään, ei sitten ikinä.)
...että Kyo viiltelee itseään silloin tällöin, ja käsivarsissa onkin muutamia näkyvämpiakin viiltojälkiä?
Pelaaja: Fugou, 13 vuotta.