Post by Izumi on Jan 14, 2007 15:43:08 GMT 2
Nimi: Nakamura Izumi
Sukupuoli: Poika/mies
Ikä: 17
Luokka: 13
Syntymäaika: 18.7
Paheet: tupakointi, alkoholin runsas käyttö silloin tällöin, itsensä viiltely, syrjäänvetäytyvyys
Seksuaalinen suuntautuminen: Bi
Siviilisääty: Vapaa
Valinnaisaineet: Kuvaamataito/viestintä ja musiikki
Kansalaisuus: Tokio, Japani
Ulkonäkö: Kuva
Izumilla on mustat, pitkät ja suorat hiukset jotka yltävät lapaluihin asti. Otsahiukset ovat muita hiuksia pidemmät ja yltävät pojan leuan yli, useimmiten Izumi pitää hiuksiaan kiinni, esimerkiksi poninhännällä mutta silloin tällöin ne saattavat olla myös auki, pojan silmät ovat jäänsiniset ja toinen silmä on peittynyt kokonaan otsahiusten alle. Kehossa myös monia vanhoja arpia ja mustelmia jotka poika pyrkii aina jollain tavalla peittämään. Pojan kasvoilla on alati alakuloinen, masentunut tai kylmä ilme ja hän hymyilee erittäin harvoin, jos koskaan. Vaatetukseen kuuluu yleensä joko tummanpunainen tai tummansininen pitkähihainen paita, jonka hihojen keskivaiheilla on tummanharmaat raidat, paita on myös sen verran lyhyt että se paljastaa pojan vatsan, housuina tämä pukeutuu lähes aina shortseihin tai polviin asti yltäviin capri-housuihin, tavallisimmat ovat kuitenkin tummanpunaiset tai tummansiniset shortsit joista roikkuu tummanharmaat remmit, kenkinä hänellä on aina samat mustat polvien yli yltävät platform-saappaat. Kaulassaan poika pitää myös viininpunaista pantaa. Näiden lisäksi Izumi pitää myös aina mustaa, hiukan tummansinisävyistä, polviin asti yltävää takkia jossa on karvakauluksinen huppu ja karvasuiset hihat. Tämä ei myöskään omista minkäänlaisia käsineitä minkä vuoksi hänen kätensä ovat hyvin usein jäätävän kylmät. Ruumiinrakenteeltaan poika on hyvin laiha, pituutta hänellä on noin 160 cm (saappaiden kanssa ~10 cm lisäpituutta) ja hän painaa noin 48 kg.
Luonne: Izumi on hyvin eristäytynyt ja ulospäin suuntautunut. Hän pelkää ja vihaa kaikkia ihmisiä ja ennemmin pakenee kuin jää keskustelemaan kenenkään kanssa. Izumi karttaa kaikenlaisia sosiaalisia tilanteita ja häntä on hyvin vaikea saada puhumaan. Hän ei päästä ketään lähelleen mutta jos joku kuitenkin yrittää lähestyä häntä, saa keskustelija yleensä vastaukseksi kylmän tuijotuksen tai vihaisen huudon. Izumi ei myöskään itke lähes ollenkaan vaan hän piilottaa tunteensa sisälleen ja usein ollessaan yksin hän saattaa itkeä ja viiltelee itseään purkaakseen surunsa. Lisäksi hänellä on erittäin huono itsetunto ja hän inhoaa ja häpeää itseään. Poika käyttää myös alkoholia mutta mikään alkoholisti hän ei kuitenkaan ole, tupakkaakin tämä poika polttaa aina silloin tällöin mutta huumeisiin hän ei ole koskaan koskenut. Izumi jättää hyvin usein tunteja väliin ja jos hän joskus tunneille kuitenkin tulee, hän istuu aina jossain nurkassa eikä puhu koko tunnin aikana mitään. Izumi kärsii myös anoreksiasta ja hän inhoaa sydämensä pohjasta ruoan näkemistä, tästä johtuen häntä on erittäin vaikea saada syömään. Hän pitää tummista väreistä ja raskaasta musiikista ja yleensä tunneilla hän kuunteleekin musiikkia korvalappustereoista eikä näin ollen keskity juuri lainkaan opiskeluun. Izumi on koulukiusattu ja hänet hakataan hyvin usein koulussa, osaksi se johtuu myös siitä että poika ei tunnu välittävän vaikka häntä hakataan ja se jos mikä saa kiusaajat hänen kimppuunsa. Menneisyytensä vuoksi poika ei myöskään pidä siitä jos joku käyttää hänen sukunimeään sillä se tuo hänelle mieleen perheen jota hän inhoaa sydämensä pohjasta. Poika ei myöskään kestä nähdä itseään esim. peilistä ja sen vuoksi hän on joko peittänyt tai rikkonut kaikki peilit asunnostaan.
Menneisyys: Izumi syntyi keskikesästä, Japanin pääkaupungissa Tokiossa. Izumi ehti asua Tokiossa kolme vuotiaaksi asti, kun perhe sitten muutti Lontooseen isän työn perässä. Hänen vanhempansa olivat hyvinkoulutettuja ja perhe ansaitsi hyvin rahaa. Izumilla oli kolme sisarusta, kaksi vanhempaa ja yksi nuorempi. Izumi oli itse hyvin hiljainen kun taas sisarukset olivat kaikki hyvin meluisia. Poika piti jo hyvin nuorena maalaamisesta ja piirtämisestä ja yleensä hän viettikin päivät pitkät huoneessaan maalaten ja piirtäen. Izumi oli lapsena hyvin kiltti, puhelias ja avulias. Izumin vanhemmat rakastivat lapsiaan hyvin paljon ja opettivat näitä parhaansa mukaan eivätkä he koskaan vaatineet lapsiaan tekemään kotitöitä.
Izumin onni kuitenkin kääntyi hänen täyttäessään seitsemän vuotta. Poika heräsi tavallista aikaisemmin sillä hän oli menossa ensimmäistä kertaa kouluun. Innoissaan alkavasta koulupäivästä poika puki nopeasti päälleen, pakkasi laukkunsa ja lähti alakertaan. Ketään ei ollut kotona minkä vuoksi Izumi oli hyvin hämmentynyt ja peloissaankin. Hän pelkäsi myöhästyvänsä koulusta mutta jatkoi kuitenkin itsepintaisesti talon kiertämistä ja vanhempiensa etsimistä. Koska hän ei heitä kuitenkaa löytänyt, poika lähti yksin kouluun, ja koulupäivän loputtua hänen palatessaan kotiin hän löysi keittiön pöydältä viestin vanhemmiltaan jossa he kertoivat lähteneensä jonnekin, mutta sitä minne he olivat lähteneet he eivät kertoneet. Vanhemmat kertoivat viestissään myös että isän veli ja tämän vaimo huolehtisivat Izumista sen aikaa kun he olisivat poissa. Izumi odotti iltaan, jolloin hänet haettiin kotoa.
Izumin vietettyä sukulaisten luona jonkin aikaa, isän veli löi poikaa tämän rikottua vahingossa veljen vaimon lempimaljakon. Izumi järkyttyi tästä sen verran että hän sulkeutui huoneeseensa ja alkoi vältellä sukulaisten kanssa olemista. Ajan edetessä sukulaisperhe alkoi lähes jokapäiväisesti hakata Izumia ja joskus he huusivat pojalle ja väittivät tämän vanhempien lähteneen koska halusivat eroon pojasta ja kuinka Izumi oli nyt heidän riesanaan. Aika kului eivätkä vanhemmat palanneet kotiin. Izumi ei kertonut kenellekään hakkaamisesta ja huonoista väleistä sukulaisiinsa. Pojasta sukeutui hiljalleen hyvin sulkeutunut ja pelokas hakkaamisen takia. Hakkaaminen jatkui ja pojan varttuessa häntä alettiin kiusaamaan ja hakkaamaan myös koulussa. Päivittäin Izumi sai kestää juoruilua, pilkkaavia katseita ja hakkaamista koulussa ja palatessaan takaisin sukulaisten talolle, joka oli nyt hänen kotinsa, häntä lyötiin taas. Izumi itki öisin itsensä uneen ja toivoi vielä joskus pääsevänsä eroon tästä perheestä ja vanhasta elämästään.
Poika yritti pari kertaa itsemurhaa onnistumatta kuitenkaan yrityksessään. Izumille alkoi hiljalleen kehittyä myös anoreksia. Hän söi entistä vähemmän ja myöhemmin kuvaan astui myös tupakanpoltto ja alkoholi. Viikonloppuisin poika viilteli itseään ja pysyi koko päivän huoneessaan tukahduttaakseen patoutuneet tunteensa. Hakkaaminen jatkui yhä ja pojan kehoon ilmestyi päivittäin uusia mustelmia. Kaikki kuitenkin muuttui, pojan onnistuessa yöllä karkaamaan kotoaan vannoen, ettei enää ikinä tunnustaisi vanhempiaan ja sukulaisiaan perheekseen. Poika oli menettänyt kaiken luottamuksensa muihin ihmisiin. Pojan karatessa oli sydäntalvi ja pojalla oli päällään ainoastaan ohut, polviin asti yltävä yöpuku. Aikansa kylmyydessä taivallettuaan poika tuupertui hankeen, hautautuen hiljalleen lumeen.
Poika olisi kuollut ellei ohikulkeva nainen olisi löytänyt häntä. Nainen vei tajuttoman, kylmissään olevan pojan kotiinsa ja huolehti hänestä. Izumin palattua takaisin tajuihinsa hän ei muistanut juuri mitään paostaan. Izumi suhtautui hyvin epäluuloisesti auttajaansa ja tuon sitten udellessa mistä poika oli tullut, Izumi kieltäytyi jyrkästi kertomasta. Nainen otti hänet luokseen asumaan ja kun poika oli nukkunut yön yli, hän kertoi naiselle kaiken hakkaamisesta ja koulukiusaamisesta ja näytti naiselle myös kaikki arpensa ja mustelmansa. Nainen kuunteli pojan kertomaa ja pojan lopetettua hän lupasi huolehtia pojasta niin kauan kuin Izumi vain haluaisi. Izumi oli kuitenkin sen verran menettänyt luottamuksensa muihin ihmisiin ettei hän uskaltanut luottaa naiseen ja pysyikin yleensä poissa tämän näkösältä. Parin vuoden jälkeen nainen sitten kuoli ja Izumi jäi yksin. Nainen oli antanut Izumille luvan jäädä asumaan hänen taloonsa ja samalla hän oli antanut pojalle myös suuren määrän rahaa jos Izumi haluaisi lähteä jonnekin opiskelemaan. Izumi asui yksikseen jonkin aikaa ja jatkoi koulunkäyntiään vaikka ei koskaan keskittynytkään tunneilla. Menneisyytensä takia pojasta oli kehittynyt niin sulkeutunut ja hiljainen ettei hän koskaan puhunut koulussa kenellekään ja jos hän tunneille joskus saapui hän istui hiljaa nurkassa sanomatta mitään. Saint Lyons Academyyn hän ilmoittautui itse auttajansa kuoleman jälkeen.
Muuta: Izumi on hyvin sulkeutunut ja hiljainen. Hän inhoaa sosiaalisia tilanteita ja karttaa niitä viimeiseen asti. Hän kantaa aina mukanaan tummanpuna-mustaa olkalaukkuaan, joka sisältää hänen pienen omaisuutensa: rahaa, cd-soitin ja joitain cd-levyjä, useampia tupakka-askeja sekä piirustuslehtiö ja kyniä. Izumi kärsii myös neljästä eri fobiasta, eli pelosta. Näitä ovat: Araknofobia (hämähäkkikammo), Afefobia (kosketuksen pelko), Nosokomefobia (sairaalakammo) ja Ochlofobia (väkijoukkojen pelko).
Pelaaja: Hijiri-chan
Ikä: 17
Email: hiji@jippii.fi
Sukupuoli: Poika/mies
Ikä: 17
Luokka: 13
Syntymäaika: 18.7
Paheet: tupakointi, alkoholin runsas käyttö silloin tällöin, itsensä viiltely, syrjäänvetäytyvyys
Seksuaalinen suuntautuminen: Bi
Siviilisääty: Vapaa
Valinnaisaineet: Kuvaamataito/viestintä ja musiikki
Kansalaisuus: Tokio, Japani
Ulkonäkö: Kuva
Izumilla on mustat, pitkät ja suorat hiukset jotka yltävät lapaluihin asti. Otsahiukset ovat muita hiuksia pidemmät ja yltävät pojan leuan yli, useimmiten Izumi pitää hiuksiaan kiinni, esimerkiksi poninhännällä mutta silloin tällöin ne saattavat olla myös auki, pojan silmät ovat jäänsiniset ja toinen silmä on peittynyt kokonaan otsahiusten alle. Kehossa myös monia vanhoja arpia ja mustelmia jotka poika pyrkii aina jollain tavalla peittämään. Pojan kasvoilla on alati alakuloinen, masentunut tai kylmä ilme ja hän hymyilee erittäin harvoin, jos koskaan. Vaatetukseen kuuluu yleensä joko tummanpunainen tai tummansininen pitkähihainen paita, jonka hihojen keskivaiheilla on tummanharmaat raidat, paita on myös sen verran lyhyt että se paljastaa pojan vatsan, housuina tämä pukeutuu lähes aina shortseihin tai polviin asti yltäviin capri-housuihin, tavallisimmat ovat kuitenkin tummanpunaiset tai tummansiniset shortsit joista roikkuu tummanharmaat remmit, kenkinä hänellä on aina samat mustat polvien yli yltävät platform-saappaat. Kaulassaan poika pitää myös viininpunaista pantaa. Näiden lisäksi Izumi pitää myös aina mustaa, hiukan tummansinisävyistä, polviin asti yltävää takkia jossa on karvakauluksinen huppu ja karvasuiset hihat. Tämä ei myöskään omista minkäänlaisia käsineitä minkä vuoksi hänen kätensä ovat hyvin usein jäätävän kylmät. Ruumiinrakenteeltaan poika on hyvin laiha, pituutta hänellä on noin 160 cm (saappaiden kanssa ~10 cm lisäpituutta) ja hän painaa noin 48 kg.
Luonne: Izumi on hyvin eristäytynyt ja ulospäin suuntautunut. Hän pelkää ja vihaa kaikkia ihmisiä ja ennemmin pakenee kuin jää keskustelemaan kenenkään kanssa. Izumi karttaa kaikenlaisia sosiaalisia tilanteita ja häntä on hyvin vaikea saada puhumaan. Hän ei päästä ketään lähelleen mutta jos joku kuitenkin yrittää lähestyä häntä, saa keskustelija yleensä vastaukseksi kylmän tuijotuksen tai vihaisen huudon. Izumi ei myöskään itke lähes ollenkaan vaan hän piilottaa tunteensa sisälleen ja usein ollessaan yksin hän saattaa itkeä ja viiltelee itseään purkaakseen surunsa. Lisäksi hänellä on erittäin huono itsetunto ja hän inhoaa ja häpeää itseään. Poika käyttää myös alkoholia mutta mikään alkoholisti hän ei kuitenkaan ole, tupakkaakin tämä poika polttaa aina silloin tällöin mutta huumeisiin hän ei ole koskaan koskenut. Izumi jättää hyvin usein tunteja väliin ja jos hän joskus tunneille kuitenkin tulee, hän istuu aina jossain nurkassa eikä puhu koko tunnin aikana mitään. Izumi kärsii myös anoreksiasta ja hän inhoaa sydämensä pohjasta ruoan näkemistä, tästä johtuen häntä on erittäin vaikea saada syömään. Hän pitää tummista väreistä ja raskaasta musiikista ja yleensä tunneilla hän kuunteleekin musiikkia korvalappustereoista eikä näin ollen keskity juuri lainkaan opiskeluun. Izumi on koulukiusattu ja hänet hakataan hyvin usein koulussa, osaksi se johtuu myös siitä että poika ei tunnu välittävän vaikka häntä hakataan ja se jos mikä saa kiusaajat hänen kimppuunsa. Menneisyytensä vuoksi poika ei myöskään pidä siitä jos joku käyttää hänen sukunimeään sillä se tuo hänelle mieleen perheen jota hän inhoaa sydämensä pohjasta. Poika ei myöskään kestä nähdä itseään esim. peilistä ja sen vuoksi hän on joko peittänyt tai rikkonut kaikki peilit asunnostaan.
Menneisyys: Izumi syntyi keskikesästä, Japanin pääkaupungissa Tokiossa. Izumi ehti asua Tokiossa kolme vuotiaaksi asti, kun perhe sitten muutti Lontooseen isän työn perässä. Hänen vanhempansa olivat hyvinkoulutettuja ja perhe ansaitsi hyvin rahaa. Izumilla oli kolme sisarusta, kaksi vanhempaa ja yksi nuorempi. Izumi oli itse hyvin hiljainen kun taas sisarukset olivat kaikki hyvin meluisia. Poika piti jo hyvin nuorena maalaamisesta ja piirtämisestä ja yleensä hän viettikin päivät pitkät huoneessaan maalaten ja piirtäen. Izumi oli lapsena hyvin kiltti, puhelias ja avulias. Izumin vanhemmat rakastivat lapsiaan hyvin paljon ja opettivat näitä parhaansa mukaan eivätkä he koskaan vaatineet lapsiaan tekemään kotitöitä.
Izumin onni kuitenkin kääntyi hänen täyttäessään seitsemän vuotta. Poika heräsi tavallista aikaisemmin sillä hän oli menossa ensimmäistä kertaa kouluun. Innoissaan alkavasta koulupäivästä poika puki nopeasti päälleen, pakkasi laukkunsa ja lähti alakertaan. Ketään ei ollut kotona minkä vuoksi Izumi oli hyvin hämmentynyt ja peloissaankin. Hän pelkäsi myöhästyvänsä koulusta mutta jatkoi kuitenkin itsepintaisesti talon kiertämistä ja vanhempiensa etsimistä. Koska hän ei heitä kuitenkaa löytänyt, poika lähti yksin kouluun, ja koulupäivän loputtua hänen palatessaan kotiin hän löysi keittiön pöydältä viestin vanhemmiltaan jossa he kertoivat lähteneensä jonnekin, mutta sitä minne he olivat lähteneet he eivät kertoneet. Vanhemmat kertoivat viestissään myös että isän veli ja tämän vaimo huolehtisivat Izumista sen aikaa kun he olisivat poissa. Izumi odotti iltaan, jolloin hänet haettiin kotoa.
Izumin vietettyä sukulaisten luona jonkin aikaa, isän veli löi poikaa tämän rikottua vahingossa veljen vaimon lempimaljakon. Izumi järkyttyi tästä sen verran että hän sulkeutui huoneeseensa ja alkoi vältellä sukulaisten kanssa olemista. Ajan edetessä sukulaisperhe alkoi lähes jokapäiväisesti hakata Izumia ja joskus he huusivat pojalle ja väittivät tämän vanhempien lähteneen koska halusivat eroon pojasta ja kuinka Izumi oli nyt heidän riesanaan. Aika kului eivätkä vanhemmat palanneet kotiin. Izumi ei kertonut kenellekään hakkaamisesta ja huonoista väleistä sukulaisiinsa. Pojasta sukeutui hiljalleen hyvin sulkeutunut ja pelokas hakkaamisen takia. Hakkaaminen jatkui ja pojan varttuessa häntä alettiin kiusaamaan ja hakkaamaan myös koulussa. Päivittäin Izumi sai kestää juoruilua, pilkkaavia katseita ja hakkaamista koulussa ja palatessaan takaisin sukulaisten talolle, joka oli nyt hänen kotinsa, häntä lyötiin taas. Izumi itki öisin itsensä uneen ja toivoi vielä joskus pääsevänsä eroon tästä perheestä ja vanhasta elämästään.
Poika yritti pari kertaa itsemurhaa onnistumatta kuitenkaan yrityksessään. Izumille alkoi hiljalleen kehittyä myös anoreksia. Hän söi entistä vähemmän ja myöhemmin kuvaan astui myös tupakanpoltto ja alkoholi. Viikonloppuisin poika viilteli itseään ja pysyi koko päivän huoneessaan tukahduttaakseen patoutuneet tunteensa. Hakkaaminen jatkui yhä ja pojan kehoon ilmestyi päivittäin uusia mustelmia. Kaikki kuitenkin muuttui, pojan onnistuessa yöllä karkaamaan kotoaan vannoen, ettei enää ikinä tunnustaisi vanhempiaan ja sukulaisiaan perheekseen. Poika oli menettänyt kaiken luottamuksensa muihin ihmisiin. Pojan karatessa oli sydäntalvi ja pojalla oli päällään ainoastaan ohut, polviin asti yltävä yöpuku. Aikansa kylmyydessä taivallettuaan poika tuupertui hankeen, hautautuen hiljalleen lumeen.
Poika olisi kuollut ellei ohikulkeva nainen olisi löytänyt häntä. Nainen vei tajuttoman, kylmissään olevan pojan kotiinsa ja huolehti hänestä. Izumin palattua takaisin tajuihinsa hän ei muistanut juuri mitään paostaan. Izumi suhtautui hyvin epäluuloisesti auttajaansa ja tuon sitten udellessa mistä poika oli tullut, Izumi kieltäytyi jyrkästi kertomasta. Nainen otti hänet luokseen asumaan ja kun poika oli nukkunut yön yli, hän kertoi naiselle kaiken hakkaamisesta ja koulukiusaamisesta ja näytti naiselle myös kaikki arpensa ja mustelmansa. Nainen kuunteli pojan kertomaa ja pojan lopetettua hän lupasi huolehtia pojasta niin kauan kuin Izumi vain haluaisi. Izumi oli kuitenkin sen verran menettänyt luottamuksensa muihin ihmisiin ettei hän uskaltanut luottaa naiseen ja pysyikin yleensä poissa tämän näkösältä. Parin vuoden jälkeen nainen sitten kuoli ja Izumi jäi yksin. Nainen oli antanut Izumille luvan jäädä asumaan hänen taloonsa ja samalla hän oli antanut pojalle myös suuren määrän rahaa jos Izumi haluaisi lähteä jonnekin opiskelemaan. Izumi asui yksikseen jonkin aikaa ja jatkoi koulunkäyntiään vaikka ei koskaan keskittynytkään tunneilla. Menneisyytensä takia pojasta oli kehittynyt niin sulkeutunut ja hiljainen ettei hän koskaan puhunut koulussa kenellekään ja jos hän tunneille joskus saapui hän istui hiljaa nurkassa sanomatta mitään. Saint Lyons Academyyn hän ilmoittautui itse auttajansa kuoleman jälkeen.
Muuta: Izumi on hyvin sulkeutunut ja hiljainen. Hän inhoaa sosiaalisia tilanteita ja karttaa niitä viimeiseen asti. Hän kantaa aina mukanaan tummanpuna-mustaa olkalaukkuaan, joka sisältää hänen pienen omaisuutensa: rahaa, cd-soitin ja joitain cd-levyjä, useampia tupakka-askeja sekä piirustuslehtiö ja kyniä. Izumi kärsii myös neljästä eri fobiasta, eli pelosta. Näitä ovat: Araknofobia (hämähäkkikammo), Afefobia (kosketuksen pelko), Nosokomefobia (sairaalakammo) ja Ochlofobia (väkijoukkojen pelko).
Pelaaja: Hijiri-chan
Ikä: 17
Email: hiji@jippii.fi