|
Post by tim on Aug 27, 2006 9:27:10 GMT 2
Timmy avasi hiljaa talliin johtavan oven ja sulki sen perässään. Pojan kasvot olivat ilmeettömät, kuin kiveä. Se varmisti vielä ettei tallissa ollut muita ennen kuin lähti kävelemään käytävää pitkin ja katselemaan hevosia. Timmy pysähtyi tummanruunikon tamman eteen. "Fabienne?" poika toisti hiljaa nimikyltissä lukevan nimen ja kaunis tamma katseli sitä rauhallisesti tummilla silmillään. Timmy avasi karsinan oven hiljaa. Ei poika oikein itsekään tiennyt miksi se oli tänne tullut. Se nyt vain sattui olemaan eläinrakas. Poika työntyi karsinaan pienestä raosta ja ojensi kätensä kohti hevosta, joka tervehti ystävällisesti. Muistot palasivat mieleen ja Timmy puri hampaansa yhteen tuntien kyyneleiden pyrkivän ulos silmistään. "Helvetti.." poika mutisi itsekseen tukahtuneella äänellä. "Mitä mä teen..? Eihän jätkät itke."
|
|
|
Post by koorisan on Aug 30, 2006 15:26:19 GMT 2
Koori istui heinäpaalilla. Taas oli tuntunut kuin joku seuraisi kuin varjo hänen perässään, ja tällä kertaa tyttö oli päättänyt piiloutua talliin. Missään muolla ei tuntunut saavan omaa rauhaa. Ehkäpä kukaan ei osaisi etsiä häntä täältä. Omaan pelkoonsa (ja huomaamatta poskille valuneiden pelon kyyneleiden) uppoutunut Koori koki varmasti elämänsä säikähdyksen kuullessaan tallin oven avautuvan, ja sulkeutuvan taas hetken päästä. Oliko joku lähtenyt etsimään häntä? Kalman kalpean ja itkunsa unohtaneen Koorin katse harhaili ympäri tallia etsien piilopaikkaa. Tyttö ei tahtoisi kenenkään näkevän häntä sellaisena, itkeneenä ja heikkona. Hädissään hetken päätään pyöritellyt Koori piiloutui yhden heinäpaalin taakse, ja toivoi, ettei tulija huomaisi hänen läsnäoloaan.
Koori oli ollut jo niin varma tulijan olevan vihainen henki, että oli vähällä huokaista helpotuksesta, kiun näki nuoren pojan astuvan ovesta sisään. Huojennus sai aikaan varomattomuutta, varomattomuus taas laski puolustus kyvyn alas, ja heinänuha otti vallan. Koori aivasti hiljaa kolme kertaa, ja niiskautti sitten hiljaa. Kyynelet kimelsivat taas tytön silmissä, kun tämä tajusi, että poika ei voisi olla huomaamatta häntä.
|
|
|
Post by tim on Sept 3, 2006 20:38:47 GMT 2
Timmy melkein itki. Mutta sen ajatukset keskeytyivät jostain kuuluviin ääniin. Poika oli samaan aikaan melkeinpä kiitollinen henkilölle, joka oli estänyt häntä itkemästä, ja samalla äärimmäisen ärsyyntynyt, että se yllätettiin tällaisesta tilanteesta. Timmy sulki hiljaa karsinan oven ja käveli hitain ja hyvin hiljaisin askelin kohti heinäpaaleja, joiden takana tämä tuntematon henkilö oleskeli. Pojan vaaleat hiukset valahtivat osittain silmille kun se kumartui katsomaan heinäpaalien yli. Sinisenvihreissä silmissä oli terävä ja jokseenkin uhkaava katse, joka oli tarkoitettu peittämään Timmyn oma sekava tunnetila. "Mitä sä täällä kykit?" poika kysyi jokseenkin epäkohteliaalla äänellä.
|
|
|
Post by koorisan on Sept 5, 2006 17:04:45 GMT 2
Koori kavahti kauhuissaan taaksepäin toisen keksiessä hänen piilopaikkansa niin äkkiä. Eihän se ollut ollut hyvä olun alkaenkaan, mutta Koori vain ei ollut tahtonut kuvitella tilannetta, jossa tuo poika löytäisi hänet vakoilemasta heinapaalien takaa.
Koori yritti kakistaa ulos jotakin selityksen tapaista, mutta hetkeen tyttö ei saanut sanaakaan sanotuksi, tuntui kuin kaikki (jopa hengitys) takertuisi kurkkuun.
"En mitään...." Koori vastasi nopeasti ja käänsi katseensa, kun vihdoin sai hennon äänensä kuuluville.
|
|
|
Post by tim on Sept 5, 2006 21:04:34 GMT 2
Timmy näytti epäilevältä. 'En mitään' oli selvä merkki siitä, että tyttö oli todella ollut tekemässä jotain. Ja samassa se iskeytyi pojan mieleen kuin vasaralla lyötynä. Timmy jähmettyi paikalleen. Mitä jos toinen oli kuullut tai muuten vain huomannut..? Poika yritti peittää järkytyksen parhaansa mukaan ja nojasi mahdollisimman rennon oloisena heinäpaaleihin. "Kuka sä ees oot?" kuului melkein liiankin huolettomasti kysytty kysymys. Äänessä ja katseessa oli edelleen tiettyä terävyyttä.
|
|
|
Post by koorisan on Sept 7, 2006 15:38:18 GMT 2
Koorin henki salpautui hetkeksi, kun poika puhutteli häntä. Hetken kiivaan hengittämisen jälkeen tyttö ystkäisi vähän, ja veti sitten syvään henkeä. Tyttö katsoi parhaaksi vastata pojan kysymykseen, vaikka pelkkä ajatuskin sai hänet hyperventiloimaan taas. "Olen vaan Koori", tämä mutisi ja näytti kovni syylliseltä tietämättä itsekään miksi. "A-anteeksi..." tyttö vielä lisäsi, siltä varalta, että olisi tosiaan tehnyt jotain väärää. Poika vaikutti kvin rennolta, ja tämä ihmetytti Kooria. Oliko tuo taas niitä tyyppejä, jotka tulivat hyvin toimeen tyttöjen kanssa? Kooria alkoi pelottaa, ja tämä vilkaisi nopeasti poikaa. Mitä jos toinen tekisi joatin?
|
|
|
Post by tim on Sept 11, 2006 21:22:34 GMT 2
Anteeksipyynnölle tuhahdettiin ilmeettömänä ja Timmy tutki toista katseellaan hyvin tarkasti. "Mitä sä oikeesti teet täällä..?" kuului enemmänkin ääneen lausuttua ajatusta kuin toiselle osoitettua kysymystä muistuttava lausahdus. Poika ei kuitenkaan perunut tai korjannut sanojaan, anteeksipyynnöstä puhumattakaan. Sellaiset eivät kuuluneet ollenkaan Timmyn tapoihin. Vaaleita hiuksia puhallettiin hieman pois silmien edestä pojan odottaessa kärsimättömänä vastausta.
|
|
|
Post by koorisan on Sept 16, 2006 22:06:41 GMT 2
Koori säikähti hieman pojan töykeää tapaa puhutella häntä ja oli vähällä mennä taas lukkoon. Yleensää ihmiset käyttäytyivät häntä kohtaan ystävällisesti, tai jopa säälivät häntä, pienikokoinen hiirulainen kun oli. "E-en mitään....En mitään..." Koori vakuutti ja tuntui painuvan entistä enemmän kasaan. "Ä-älä ole vihainen, jooko!" Tuo sitten huudahti hädissään ennen kuin ehti itseään estellä. Kyynelet kimaltelivat Koorin silmissä, ja tääm näytti siltä, kuin pelkäisi pojan lyövän.
|
|
|
Post by tim on Oct 1, 2006 11:56:20 GMT 2
Timmy kallisti hieman päätään ja puhalsi hiuksia silmiltään. Sen ilme oli jokseenkin huvittunut. Sitten poika käänsi katseensa pois ja kasvot muuttuivat äkisti hyvin synkiksi. "Sä et nähny mitään, ethän..?" Timmy sanoi hiljaa tutkien lattiaa katseellaan. Ensimmäistä kertaa sen ääni kuulosti jotenkin erilaiselta.. ahdistuneelta ja melkeinpä pelokkaalta. Siinä oli hyvin epätavallinen, pyytävä sävy. Poika ei katsonut toiseen vaan piti katseensa tiukasti lattiassa.
(( Olen pahoillani kun kesti.. Kiireitä :/ ))
|
|
|
Post by koorisan on Oct 3, 2006 15:26:53 GMT 2
Koori katsoi poikaa hetken melkein röyhkeän uteliaasti. Mitä hänen olisi pitänyt nähdä? Uteliaisuudestaan huolimatta Koori piti kasvonsa edelleen peruslukemillaan, hieman pelokas pilke silmissään ja pienet kasvot hiuksten takana. "Ei....Ummm..." Koori mietti hetken. Jos hän sanoisi "en nähnyt mitään" hän antaisi kuvan, että ainakin tiesi että jotain näkemisen arvoista olisi tapahtunut. "Umm...Mitä olisi pitänyt...Tai siis...Ei olisi pitänyt nähdä?" Koori kysyi varovaisesti. Ehkäpä poika jopa kertoisi hänelle, niin epätodennäköistä kun se olikin!
|
|