It's just evolution.

[Alex]

// Sovittu peli Sephyn ja Sannan kanssa //

Päät kääntyilivät pitkän, punaisen tukan omaavaan Alex Jamal Crossiin astellessa puistossa, syventyen omiin, kieroutuneisiin ajatuksiinsa, jotka poukkoilivat aina taivaan ja helvetin välillä. Naama oli meikattu vähän normaalia kalpeammaksi, mustat kajaalit oli vedetty silmiin kuten aina, ja väritön piilolinssikin näytti taas tehneen paluunsa. Nuorukainen tiesi hyvin, että häntä tarkkailtiin, muttei antanut asian häiritä. Sen sijaan poika antoi katseensa kiertää vapaasti puistoa. Koulun jälkeen oli kerta kaikkiaan rentouttavaa päästä tänne, pois opiskelun tohinasta ja opettajien lähettyviltä. Koulupuvun oli sentään kerinnyt käydä vaihtamassa kotona toiseen, vapaa-ajan asuun, joka koostui mustista, runsain ketjuin koristelluista nahkahousuista, mustasta T-paidasta jonka selkämyksessä oli keskaria näyttävä nyrkki ja useista ristikoruista. Eikä pitänyt unohtaa huulikorua, senkin Alex oli sujauttanut huuleen koulun jälkeen, kun ei aamulla ollut kerinnyt. Käsissä näkyi viiltämisen jättämiä, lukuisia arpia, mutta poju ei jaksanut tällä kertaa välittää niistä, vaikka ne näkyivätkin koko kansalle. Piti vain toivoa, ettei kukaan rupeaisi utelemaan niistä.

Pian poika saikin näkökenttäänsä suuren tammen, ja päätti kipittää sinne piiloon auringolta. Niinpä punatukka asteli varman oloisena puun alle, läjähti siihen istumaan, kaivoi Nightmare Before The Christmas-laukustaan kirjoituslehtiön ja kynän ja rupesi suunnittelemaan uutta biisiä bändinsä hyväksi. Jokin synkkämielinen aihe sen täytyi olla, kun oli sentään kyse raskaasta musasta.

[Nana]

Toinen punapää näkyi astuvan puistoon itsevarmana.
Tytöllä oli punainen korsetti ja mustat leveälahkeiset farkut ja hän katseli ympärilleen hymyillen.
Pari pikku tyttöä juoksi hänen edestään, kuin peläten että hän ärähtäisi heille jostain.
Mutta vaikka toinen kaatui ja jäi eteen makamaan, Nana nosti tytön ja jatkoi matkaansa, saaden outoja mulkaisuja selkäänsä.
Nanalle tuli hirveän kuuma mustissa farkuissaan ja hän päätti etsiä varjoisan paikan.
Tyttö näki suuren tammen ja sen alla olevan jätkän, ja päätti mennä puun alle, ennenkuin saisi aurinkonpistoksen.
Tänään hänellä ei ollut koulua, joten hän oli ollut koko päivän ulkona, ja sen näki pisamista hänen kasvoillaan.
Hän käveli lähemmäksi puuta ja poikaa ja pysähtyi pojan eteen, kädet lanteillaan ja virne kasvoillaan.
"saako tähän istuutua?" Nana kysyi ja osoitti paikkaa pojan vieressä.

//aika laimea aloitus minulla... //

[Kaoru]

Kaorun oli ollut tarkoitus lähteä lenkille, tai ainakin liikunnanopettajalla oli käsitys että hän oli tällä hetkellä juoksemasta. Poika oli kuitenkin käynyt lähimmässä vessassa vaihtamatta verkkarit tiukkoihin farkkuihin, joten lenkkeilystä ei tulisi mitään. Opettaja saisi ihmetellä sitten itsekseen, että kun tulokset eivät oikein puhuneet puolestaan. Kyllä Kaoru lenkkeili, mutta nykyään se oli jäänyt. Hänellä oli niin paljon muuta ajateltavaa.
Puistoon Kaoru oli raahautunut lähinnä siinä toivossa, että olisi löytänyt sieltä jonkun ystävistään. Dorine tai Daichi olisi käynyt. Tai sitten Kaoru toivoi löytävänsä jonkun jolta voisi pummata tupakkaa. Siitä oli jo ties kuinka kauan kun Kaoru oli lupautunut lopettamaan tupakoinnin, ja vieläkään hän ei ollut tehnyt mitään sen asian eteen. Tupakka vain oli ja pysyi. Tosin nyt Kaoru oli pärjännyt ilman tupakkaa parisen viikkoa. Hänet oli pakotettu pärjäämään. Kotoa ei rahaa paljoa saanut, joten tupakan ostaminen oli jäänyt hieman heikoille. Niinpä Kaoru oli tyytynyt pummailemaan satunnaisilta ihmisiltä.

Kaoru antoi katseensa kiertää puistoa ja etsi katseellaan tuttuja kasvoja. Monet kasvot olivatkin tuttuja, tosin vain koulunkäytäviltä. Ei Kaoru hirveästi ihmisiä Saint Lyonsista tuntenut. Hänet kyllä tunnettiin, mutta vain hänen tekojen perusteella ja ulkonäöltä. Kukapa ei olisi muistanut sitä kissapoikaa joka hoiteli vapaa-ajallaan vastentahtoisia poikia. Kaoru oli kuitenkin muuttunut paljon.
Suuren tammen luona oleva parivaljakko veti Kaorun mielenkiinnon. Poika näytti, hmm, hieman oudolta Kaorun makuun ja tyttö, no ei valittamista. Punaiset hiukset olivat hauskan näköiset. Kaoru otti suunnakseen tammen, mutta ei kuitenkaan mennyt niin lähelle, että olisi häirinnyt parivaljakkoa. Mieluummin poika pysyi hieman syrjässä ja seuraili tilanteen kehittymistä.

[Alex]

Cross huomasi punatukkaisen tytön jo kaukaa, ja seurasi tätä vaivihkaa tammen alta. Poika katsoi, kuinka tyttö nosti kaatuneen lapsen pystyyn, ja lempeä hymy suli pakostikin pojan kasvoille. Kun Nana sitten lähti tulemaaan kohti, poju kohotti katseensa tyttöön jo näkyvämmin, pieni virnistys kasvoillaan.
"Toki, seura ei ole koskaan pahitteeksi."
Tuo sanoi ystävällisellä äänensävyllä, nostaen laukkunsakin syliinsä tehdäkseen tytölle paremmin tilaa. Samalla tuon katse nauliutui vähän kauempana olevaan, mustatukkaiseen, etäisesti kissaa muistuttavaan poikaan, Kaoruun. Alex ei muistanut nähneensä poikaa koulussa, mutta toisaalta hänen kasvomuistinsa oli aika huono.

Pienehkö, aavistuksen ilkikurinen hymy käväisi tuon pärstässä tarkkaillessaan poikaa mielenkiinnolla. Punapää antoi katseensa kiertää vapaasti Kaorua päästä varpaisiin. Varsin mielenkiintoisen näköinen tuo kyllä kieltämättä oli tiukoissa farkuissaan ja sivuille tupeeratuissa hiuksissaan. Ei Alex tosin kissoista pitänyt, mutta look sopi yllättävän hyvin tuolle miehen alulle. Pian hän kuitenkin käänsi katseensa jälleen Nanaan, sillä alunperin pelkäksi vilkaisuksi tarkoitettu katse oli muuttunut pikemminkin tuijotukseksi, mikä saattoi hyvinkin tuntua toisesta ahdistavalta. Niinpä olisi järkevämpää kiinnitää huomio nyt tyttöön, kyllä tuo kisupoika luokse tulisi, mikäli sen parhaaksi näkisi.
"Olen muuten Alex, Alex Cross. Kahdennellatoisa luokalla Lyonissa."
Tämä esittäytyi sitten Nanalle, tuttu virne kasvoillaan.

[Nana]

"kiitos" Nana sanoi virnistäen ja istuutui Alexin vierelle.
Hän katseli pojan sivu profiilia ja käänsi sitten katseensa siihen suuntaan, mihin toinen punapää oli.
Hän näki kissamaisen pojan melkeinpä heti ja virnisti.
kivan näköinen Nana ajatteli ja tuijotteli hetken, ennenkuin päätti tutustua tuohon viereiseen tyyppiin.
Poika esitteli itsensä Alexiksi.
"Minä olen Nana Jupiter. Olen 13 luokalla Lyonissa" porkkana esitteli itsensä ja siirsi nyt katseensa kissapoikaan uudestaan.
"tunnetko hänet?" Nana kysyi Alexilta, nyökäten Kaoruun päin hymyillen.
"itse en tunne hirveästi vielä täältä porukkaa, koska olen uusi täällä" porkkana sanoi virnistäen ja sipaisi hiuksiaan sivulle, että näkisi vieressä istuvan pojan paremmin.
hän on minua nuorempi... mitäköhän hän kirjoittaa? Nana mietti, katsoen nyt avoimesti lehtiötä Alexin sylissä.
Porkkana myös näki syrjäsilmällä että kissapoika oli tullut lähemmäksi tammea ja heilautti kättään tämän suuntaan, virne kasvoillaan.

[Kaoru]

Kaoru huomasi kummankin, sekä tytön, että pojan, tuijottavan häntä vuorollaan. 'En kai minä noin paljon huomiota vedä itseeni?' Olihan Kaorukin tosin tuijottanut. Kaoru vastasi ensin pojan katseeseen tuimasti ja hieman arvosteleva hymy kasvoillaan, ja sitten tytön katseeseen huomattavasti lempeämmin. Kaoru seuraili hetken kaksikon keskustelua, mutta päätti sitten ottaa itseään niskasta kiinni. Mitä hän menettäisi? Tuskin mitään oleellista.
Samassa Kaoru huomasikin tytön heilauttavan kättään hänen suuntaan. Ilmeisesti mielenkiinto oli molemminpuoleinen. Kaoru kohotti kasvoilleen hymyn ja lähti talsimaan tammea kohti päätään hieman pudistellen. Päästessään kaksikon luo, Kaoru nosti kätensä tervehdykseen.
"Saanen liittyä seuraan?" Kaoru katsoi ensin hymyillen punahiuksista tyttöä ja siirsi katseensa sitten maassa istuvaan poikaan. Tästä saattaisi saada muutaman mielenkiintoisen tuttavuuden. Onneksi Kaorulla oli Daichi, ei tarvinnut miettiä toisia. Kaoru voisi samalla hankkia itselleen lisää ystäviä. Siitä tuskin olisi haittaa näin tulevaisuutta ajatellen.

Jaksamatta odottaa vastausta, Kaoru istahti maahan ja nojasi selkänsä tammen paksua runkoa vasten. Poika laski olkalaukkunsa maahan ja vilkaisi sitten parivaljakkoa. He mahtoivat olla koominen näky. Kissapoika, ihmemies ja punapää tyttö. No, Kaoru oli tottunut erikoiseen seuraan. Eihän hänellä nykyään muuta ollutkaan.
"Olen Kaoru." Kaoru ojensi kättään poikaa kohti, tervehtiäkseen tätä.

[Alex]

Punapää hymyili tytölle tämän esitellessä itsensä, ja nyökkäsi kevyesti ymmärryksen merkiksi. Poju katsoi hetken tyttöä, tutkiskeli mielenkiinnolla tämän ulkonäköä - etenkin harmaat silmät saivat katseen pysähtymään hetkeksi.
"Ei, en tunne."
Poika sanoi sitten nopeasti, vastaten Nanan kysymykseen.
"En minäkään vielä kauheasti ihmisiä tunne, itsekin olen aika uusi."
Jälleen katse käväisi hetkeksi Kaorussa, kääntyen sitten kuitenkin lehtiön pariin. Biisin nimi oli jo paperilla: Autumn wind. Muuta ei nuorukainen ollut vielä kerennytkään kirjoittaa, pää tuntui kumisevan tyhjyyttään. Alex suki hiuksiaan katse yhä tiukasti kiinni paperissa, kun kuuli lähestyviä askeleita. Poika kohotti katseensa, ja huomasi, että kissamieshän se sieltä tuli. Hetken nuorukaisen ilme oli lukematon, mutta muuttui jo pian pirteään virneeseen. Jamal puristi tulokkaan kättä kevyesti, nyökäten samalla.
"Alex."
Tuo lausahti rennosti, lehtiö sylissään. Nyt tuo totisesti toivoi, että välttyisi kiusallisilta kysymyksiltä koskien käsivarsien arpia. no, eiköhän näillä olisi sen verran älyä että tajuaisivat pysytellä hiljaa...tai sitten ei.

// Pahoittelen tekstin mössöisyyttä. //

[Nana]

//no problemo//

Nana virnisti Alexille.
"aah... sittenhän me olemme kaksi ufoa täällä" porkkana sanoi hymyillen ja sipaisi hiuksia korvansa taakse, että ne eivät olisi koko ajan edessä.
Nana huomasi että kissapoika käveli lähemmäksi heti hänen huiskauksen jälkeen ja katseli tämän kävelyä.
"saamme seuraa" Nanan sanoi ja vilkaisi Alexia, joka tuijotteli lehtiötä, missä oli otsikon tapainen jo.
Autumn wind? Kirjoittaakohan hän biisejä vai novelleja? Nana mietti ja nojasi puuhun mietteliäänä.
Tulokkaan kysyessä, saisiko hän liittyä heidän seuraansa, Porkkana nyökkäsi hyväksyvästi ja katseli pojan istuutumista.
"Hei, minä olen Nana" porkkana esitteli itsensä ja ojensi kätensä Kaorua kohti.
hitsi vie... minähän alan tutustua jo uusiin ihmisiin... eihän sitä tiedä, vaikka he olisivatkin minun uusia parhaita kavereitani, mutta näkeehän sen ajan kanssa Nana ajatteli ja puri huuliaan ajatuksissaan ja virnisti sitten valloittavasti.

[Kaoru]

Kaoru puristi hymyillen myös Nanan kättä. Hauskaa, ettei häntä sentään ihan heti potkittu kauemmas. Alex ja Nana, mielenkiintoista. Kaoru vilkuili vilpittömän uteliaana kaksikkoa ja äkkäsi vasta nyt Alexin toisessa silmässä olevan piilolinssin, karmivaa. Sen Kaoru kuitenkin piti omana tietonaan, samoin sen, että oli huomannut Alexin käsivarsien arvet. Kun katse oli kiertänyt Alexin perinpohjin läpi, se siirtyi Nanaan, tuohon suhteellisen nättiin punatukkaiseen tyttöön. Nanasta Kaoru ei löytänyt oikeastaan hirveästi moitittavaa, hienoa.
Nanan virnistys sai aikaan pienen lämpimän ailahduksen Kaorun rinnan seudulla. Sitä tapahtui nykyään usein - Aina kun joku vaivautui käyttäytymään ystävällisesti Kaorua kohtaan. Se oli outoa, eikä Kaoru ollut vielä täysin tottunut siihen. Ranskan suhtautuminen häneen oli muutenkin niin erikoinen. Täällä häntä ei pidetty murhaajana tai idioottina, eikä haukuttu koko ajan. Kaoru piti ranskasta ja Saint Lyonsin ihmisistä.

"Anteeksi, että tuppauduin näin seuraanne." Kaoru hymyili kummallekin hieman anteeksipyytävästi, mutta siltikin hurmaavasti. Ei ollut hyvientapojen mukaista vain tuppautua tuntemattomien seuraan, vaikka hänet oli melkeinpä kirjaimellisesti kutsuttu. Siltikin. Olihan Kaoru kyllä harrastanut tuppautumista aika paljon, mutta täällä se oli ainut tapa tutustua ihmisiin. Jos Kaoru ei olisi ikinä tuppautunut Dorinen seuraan, hän ei olisi koskaan saanut Dorista parasta ystäväänsä, tai jos hän ei olisi vastannut Daichin tuijotuksiin, olisiko hän koskaan löytänyt toista Daichin kaltaista?
"Oletteko Saint Lyonsista?" Kaoru kysyi uteliaana ja vilkuili parivaljakkoa silmät loistaen.

[Alex]

"Ei haittaa ollenkaan, seura ei ole koskaan pahitteeksi." Alex totesi virnistäen tuttuun, itsevarmaan mutta rentoon tapaansa, keskittyen sitten tutkailemaan tarkemmin paikalle tulleen Kaorun ulkonäköön. Näin tarkemmin katsottuna poika olikin varsin kivan näköinen. Siniset silmät ja kalpea iho olivat Alexin mieleen, ja olihan poju muutenkin aika persoonallinen pukeutuja, mistä punatukka piti hyvin paljon.

Heviletti havahtui ajatuksistaan maanpinnalle Kaorun esittäessä kysymyksensä, johon vastaukseksi Alex nyökkäsi hymyn kareillessa yhä kalpeaksi meikatuilla kasvoilla.
"12 A-luokalla, jos tarkkoja ollaan." Hän sanoi, hypistellen nyt huomaamattaan käsillään kaulassaan roikkuvaa kelttiläisristiään, napaten kuitenkin jo kohta maassa lepäävän kynän ja kirjoitti ensimmäisen virkkeen biisiinsä. Hetken näytti siltä, että tämä olisi jatkanut kirjoitustaan, mutta tuhahtikin sitten, laittoi lehtiön kynineen laukkuunsa ja sulki sen, antaen nyt kaiken huomionsa Nanalle ja Kaorulle. "En muista nähneeni teitä kumpaakaan aiemmin, tosin mulla nyt onkin hirveän huono kasvomuisti." Tämä tokaisi pirteästi, antaen katseensa ensin levätä hetken Nanassa ja siirtyä sitten jälleen Kaoruun ja tämän mielenkiintoiseen vaatetukseen. Alex lipaisi hiukan huuliaan, mutta ele oli niin pieni ja kaiketi ihan luonnollinenkin, ettei siitä voinut juuri päätellä mitään.

[Nana]

"ei minua haittaa. On vain hauska tavata uusia ihmisiä" Nana sanoi virnistellen ja katseli Alexin tapaan uutta poikaa.
"minä olen 13 A-luokalla. Entäs sinä?" Porkkana kysyi Kaorulta hymyillen.

Punapää katseli hetken Alexin touhuja ja virnisti sitten.
"minä olen uusi täällä, joten ei olisi ihmekkään, jos et olisi nähnytkään minua" Nana sanoi Alexille virnistellen.
"olen ollut täällä vasta pari päivää, eikä minulla ole ollut kuin muutama tunti päivässä. Ja käytävillä kulkee satoja nuoria, joten en ihmettele, jos et muista minua" Porkkana selitti ja kiersi hiussuortuvan sormensa ympärille ja pureskeli huuliaan mietteliään oloisena.

Nana käänsi katseensa kahteen poikaan.
"oletteko te tulleet kaukaa tänne?" Porkkana kysyi ja raapi päätään virnistellen.
"itse olen englannista, joten en tunne hirveästi näitä paikkoja... olen kuin turisti täällä" punapää selitti ja hyväili sormellaan huuliaan huomaamattaan.

[Kaoru]

"13 B," Kaoru vastasi hymyillen Nanan kysymykseen. Alexin katse tuntui hieman kiusallisena, mutta olihan Kaoru tottunut keräämään katseita pukeutumisensa ja hiustyylinsä takia. Kuitenkin tiukka musta hihaton ja pillifarkut tuntuivat tällä hetkellä hieman ahdistavilta, varsinkin kun toinen poika tuntui katsovan häntä oikein tarkkaan, ja vielä pitävän näystä. Tai ehkä se oli kuvitelmaa, mutta niin Kaoru tulkitsi tämän pienen huulten kostuttamisen.
"Minä kyllä normaalisti muistan ihmiset, mutta ilmeisesti en sitten vain ole törmännyt teihin." Kaoru virnisti Nanalle leveästi, mutta Alexin kohdalla hymy oli hieman teennäisempi. Kauaa Kaoru ei poikaa katsonut, vaan käänsi pakonomaisesti katseensa takaisin Nanaan. Kaoru ei pitänyt huomiosta, ja Alexin katse tuntui näkevän suoraan hänen lävitse.

Kaoru hymyili Nanalle tämän kertoessa sitten mistä oli tullut ja muutakin hauskaa.
"Minä olen Japanista. Olen ollut täällä jo aikasen kauan, ja olen ehtinyt tutustua maahan." Ranskassa olon aikana Kaoru oli onneksi päässyt edes vähän eroon japanilaisesta kalvakkuudesta, mutta kyllä hänen kasvoilta näki selvästi, että hän oli japanilainen. Harmi ettei siitä seikasta päässyt mitenkään eroon. Aina oli pakko muistaa koti kun katsoi peiliin. Vaikka kyllä Kaoru nykyään piti Ranskaa enemmän kotinaan kuin Japania koskaan. Japani oli ollut pelkkää ongelmaa, mutta täällä kaikki oli hyvin.
"Nana, lähditkö tänne opiskelemaan vain hienostokoulun perässä, vai?" Kaoru hymyili viekkaasti punapäälle. Hienostokoulu sattui pitämään sisällään monia likaisia salaisuuksia, sen Kaoru oli saanut selville. Tosin, mitäpä sitä nyt uusia pelottelemaan. Olihan Kaorukin saanut selvittää koulun menon omine nokkineen.

[Alex]

Alex hymähti itsekseen kuunnellessaan hetken noiden kahden keskustelua sivullisena, kääntäen myös lopulta Kaorua häiritsevän katseensa poispäin, keskittyen nyt sensijaan tarkkailemaan Nanaa ja tämän punaisia hiuksia. Kumpikin oli sitten vuotta vanhempi häntä. Nojaa, tuskin siitä haittaa olisi, olihan poika viettänyt Amerikassa aikaansa lähes aina vanhempien jätkien seurassa, joten tuskinpa tästä ongelmaa kehittyisi.

"Minä olen kotoisin Amerikasta. Muutimme kuitenkin perheemme kanssa Ranskaan joskus parisen vuotta sitten." Alex henkäisi, muistellen hetkisen aikojaan Amerikassa. Siellä meno oli ollut huomattavasti rankempaa kuin täällä Ranskassa, mutta ehkä se oli hyvä niin. Oli vain parempi, ettei enää oltu huumeiden tai muun epämääräisen kanssa tekemisissä, ja, vaikka se välillä tuntuikin kauhealta, että isoveli istui tälläkin hetkellä linnassa. Ehkä se rauhoittaisi velipoikaa sen verran, että tuo rupeaisi tajuamaan mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Pian nuorukainen kuitenkin palasi tähän hetkeen, pienen hymyn kareillessa kasvoilla. Tämä kuunteli hetken noiden kahden jutustelua, päättäen olla hetken tuppisuuna ja vastata sitten, kun häneltä kysyttäisiin jotain.

[Nana]

Nana nyökkäsi Kaorulle, saatuaan selville että täm oli toisella luokalla kuin hän.
"meillä on varmaan joitakin tunteja sitten yhdessä? en ole varma, mutta luulisin ainakin" Porkkana sanoi ja yritti muistella, oliko lukkariin merkitty mitään yhteis tunteja.
"aah" Nana sanoi Kaorulle ja kiinnitti sitten katseensa Alexiin, joka kertoi oman historiansa maahan tuloonsa.

Kuullessaan Kaorun kysymyksen, Porkkana virnisti.
"opiskelemaan. Halusin vain pois kotoa, ja Saintin sivut tekivät minuun vaikutuksen" Nana sanoi kohauttaen olkapäitään.

Eihän tyttö voinut sanoa, että hänelle oli tullut velipuoli, joka kiusasi häntä henkisesti ja fyysisesti, ja uhkasi jopa tappaa hänet.
Sitä hän ei kertoisi ihan kelle tahansa.

Porkkana katseli poikia hymyillen.
"oletteko missään koulun toiminnassa? mitä te yleensä teette koulun jälkeen?" Nana kysyi uteliaana, ja mietti, voisikohan hänkin hankkia jotain tekemistä, vaikka joku harrastus.

[Kaoru]

"Ahaa." Kaoru hymyili Nanalle lempeästi tämän selventäessä, että oli tullut opiskelun perässä. No, kyllähän Saint Lyons tarjosi siihenkin mahdollisuuden. Ainakin Kaoru oli onnistunut panostamaan opiskeluunsa enemmän kuin Japanissa. Ehkä se johtui suuresti siitä, että enää ei tarvinnut olla joku, täällä sai olla oma itsensä, kaikkine vikoineen. Ja tietysti ystävät helpottivat tilannetta huomattavasti.
Nanan sitten kysyessä kysymyksensä Kaoru oli hetken hiljaa, antaen Alexille puheenvuoron. Poika oli ollut hiljainen viimeisen puolenminuutin ajan. No, eihän se ollut paljoa, mutta kuitenkin. Toivottavasti tämä ei ollut säikkynyt sitä, että Kaoru oli välttänyt katsekontaktia. Vaistomaisesti Kaoru käänsikin katseensa Alexiin ja hymyili tälle hurmaavasti, kuten kissapojan oli tapana tehdä aina silloin kun oli pahoillaan jostain.

"No minä olen ainakin mukana urheiluvalmennuksessa, joten siihen menee myös vapaa-aikaa. Sen lisäksi valokuvaan ja maalaan sillä vähällä vapaa-ajalla mitä jää koulun ohella." Sekä juhlin, ryyppään, poltan ja harrastan seksiä tuntemattomien kanssa. No, sitä osiota Nanan ja Alexin ei tarvitsisi tietää, ellei sitä nyt ihan suoraan kysyttäisi - mikä oli aika epätodennäköistä.
Kaoru oli kiinnittänyt jo aikaisemminkin huomiota Alexin hiuksiin, ja niiden oman tapaiseen suloisuuteen. Joku voisi sanoa Kaorun hiuksia suloisiksi, mutta se johtuisi ainoastaan kampauksesta. Alexin hiukset olivat suloiset noin vain. Niinpä Kaoru, utelias kun oli, ei voinut vastustaa kiusausta napata paria hiussuortuvaa sormiensa väliin. Poikahan käyttäytyi kuin mikäkin muksu! No, Kaoru oli huomannut käyttäytyvänsä niin, eikä sille voinut mitään.
"Kivat hiukset." Kaoru virnisti Alexille lämpimästi.