Tuo minut elämään. (Sovittu; Toki!)

[adrien]

#Anteeksianteeksianteeksi. ._________. Kesti~~#

Auringonpaiste. Muutama lenkillä oleva nuori ohitti Adrienin, joka tunki käsiään yhä syvemmälle vaaleansinisen hupparinsa sylitaskuun. Huppu varjosti pojan kasvoja. Poika ei pitänyt erityisemmin ruskettumisesta, vaikka hänen ihonsa tummeni jo viiden minuutin kävelystä. Adrien puristi mp3-soitintaan taskussaan ja hyrähteli välillä musiikin mukana.
Adrien rekisteröi puiden varjossa, hiekkatien sivussa sijaitsevan puisen penkin. Poika laski takamuksena kuumille laudoille ja huokaisi syvään kääntäen kasvonsa aurinkoa kohden. Kappaleen basson jumputus kantautui kuulokkeiden ulkopuolelle. Adrien oli aivan eristyksissä muusta maailmasta, kun hän vielä sulki varovasti silmänsä ja antoi ajatustensa viedä.

Ensimmäiseksi Adrienin mieleen nousi Susanne, tämän pehmeänruskeat, aaltoilevat hiukset ja kauniit kasvot. Adrien avasi silmänsä. Silti hän näki, kuinka hänen veljensä ja Susanne istuivat Alexisin vuoteella kiinni toisissaan.
Adrienia vapisutti. Hän nousi, ja jatkoi kävelyretkeään, jolle hän oli lähtenyt käytyään vaihtamassa koulupuvun arkivaatteisiin.

Tarpeeksi suuren kiven tielle osuessa se lennähti viiden metrin päähän Adrienin tieltä. Raivo oli noussut pojan pintaan.

"Miksi minut lähetettiin tänne? He halusivat minut vain pois tieltä, että he saisivat viettää mukavampaa elämää. Mutta mummokin... Hän suorastaan patisti minua Saint Lyonsiin. Paska koulu. Pelkkää paskaa kaikki. Voisin yhtä hyvin asua vaikka Australiassa, ei kukaan minua enää kaipaa." Jälleen yksi kivi lensi ojaan.
"Hitto."

#Anteeksi, ei yhtään kulje.#

[Toki]

[ei mittii ~! Kunhan pääsee pelaamaan. *himoitsee* Ah, tuntuupas hyvältä.<3 *kärsi vakavista vierotusoireista*]

Toki oli ollut juoksemassa normaalin lenkkinsä. Ranskassa juokseminen ei tosiaankaan ollut helppoa. Aurinko porotti kuin viimeistä päivää, eikä se helpottanut ollenkaan rästiin jääneitä juoksulenkkejä. Hiki virtasi kahta kauheammin ja jalkoja jomotti. Toki oli kuitenkin päättänyt juosta rästit tänään, ja sen hän oli totisesti tehnyt. 10 kilometriä takana - eiköhän se riittäisi.
Toki lopetti juoksemisen puiston reunamilla ja jatkoi matkaa hengästyneenä kävellen. 'Näytän varmaan siltä kuin olisin mikäkin ensikertalainen.' Viikon lomailu sai ihmeitä aikaan. Kunto laski kohisten ja massa kertyi. Vaikka kyllähän he olivat Shiron kanssa energiaa ja kaloreita kuluttaneet - tosin aika nautinnollisella tavalla. Milloinkohan he pääsisivät eroon siitä ikuisesta seksiä, seksiä -kierteestä?
Toki ei voinut muuta kuin pudistella päätään ja naurahtaa itsekseen. 'Mikäs sitä lopettamaan kun hyvältä tuntuu.' Poika pyyhkäisi hikivanan käsivarteensa ja käsivarren poika pyyhkäisi housunlahkeeseen.

Yhtäkkiä Tokin takaa lennähti kivi, jonkun potkaisemana. Toki pysähtyi huohottaen ja käännähti ympäri. Pitkä poika, Tokin näkökulmasta, oli ainut vaihtoehto kiven potkaisijaksi. Muita ei ollut sopivalla etäisyydellä. Toki katseli poikaa hieman kulma koholla. Tämä näytti ihan mukiinmenevältä päivittynein kasvoin ja vaaleine hiuksineen. Eihän Toki näin saisi ajatella kun hänellä oli Shiro, mutta se oli pintynyt tapa. Aina ensimmäisenä arvioimassa ulkonäköä. Sen jälkeen vasta mietittiin sisintä. Niin Toki oli edennyt Shironkin kanssa. Ulkokuoreen hän oli ihastunut, ja sen takia lähestynyt poikaa. Kaikki mikä oli vähänkin kaunista oli tutustumisen arvoista.
Toki huokaisi syvään. Ehkä hänen pitäisi lopettaa ihmisten arvioiminen ulkokuoren perusteella. Se oli liian pinnallista. Pitäisi antaa mahdollisuus muillekin. Ihmekös Tokilla ei pahemmin ollutkaan ystäviä Saint Lyonsissa. Joko Toki ei hyväksynyt, tai sitten muut eivät hyväksyneet Tokia. Kämppiksensäkin kanssa Toki riiteli jatkuvasti - ja vain sen takia, että Toki oli rakastunut mieheen. Ei siinä ollut mitään pahaa - paitsi muiden mielestä.

[adrien]

#n.n <33 Voi jestas. *Kuolaa sen pelitystä*#

Adrien nosti väsyneesti katseensa kuulessaan jälleen hiekkaan painautuvia askeleita. Hän ei ujostellut, vaan pahan tapansa mukaan tuijotti tulijaa, joka oli hikipisaroista ja raskaasta hengityksestä päätellen juoksulenkillä.
Adrien ei voinut mitään, että hänen jalkansa pysähtyivät. Pojan silmät pyyhkivät vastaantulleen kasvoja; Adrien lumoutui pojan kirkkaanvihreistä silmistä. Tottumuksesta ja jatkuvan oman tyylin etsimisen ansiosta Adrien tuli miettineeksi piilolinssien, ja samalla hiusvärin ostamista, kun hänen alintajuntansa alkoi käydä. Pojan mieleen nousi jälleen kuva Susannesta. Lenkkeilijä muistutti tyttöä, tosin vain kasvonpiirteiltään, ja hiukset taipuivat samalla lailla ja olivat yhtä ilmavat. Adrien muisti, kuinka hän oli öisin herätessään saattanut liu'uttaa Susannen hiuksia sormiensa välistä ja vaihtaa niiden kanssa suudelmia.
Hiljaa poika havahtui unelmistaan. Hän räpäytti säpsähtäen silmiiän ja punastui aavistuksen. Susanne ja tullut poika... Eihän Adrien välittänyt pojista! Jösses! Adrien alkoi hävetä itseään ja ajatuksiaan.
- Mh... Anteeksi, Adrien mutisi tarkoittaen aikaisempaa tuijotustaan. Tarkoituksena oli puhua hiljaa, vaikka kuulumattomastikin, mutta kuulokkeissa pauhaava musiikki kovensi hänen ääntään tahattomasti. Hän laski jälleen katseensa ja aikoi jatkaa omaa päänmäärätöntä lenkkiään.

"Ehkei sittenkään ole huonompi, että minut lähetettiin tänne. Hitto."

#ò.O Kökköä.#

[Toki]

[*tuijottaa oudosti* Mi-mikä siinä pelityksessä on? O.o'']

Toki hätkähti pienesti kuullessaan pidemmän pojan anteeksipyynnön. 'Oliko se tarkoitettu minulle?' Tokilta meni aivan ohi se miksi poika pyyteli anteeksi. Ehkä se ei edes ollut tarkoitettu Tokille.
Toki antoi katseensa tehdä pienen lenkin, etsien jotakuta jolle anteeksipyyntö olisi tarkoitettu. Ei ketään. Toki oli ainut joka oli sillä etäisyydellä, että olisi ollut ideaa pyytää anteeksi ääneen.
"Minulleko puhuit?" Toki ei voinut estää pientä sarkastista äänensävyä. Ei se ollut mitään henkilökohtaista. Tokilla oli vain huono tapa suhtautua uusiin tuttavuuksiin varauksella. Varsinkin jos vastapuoli oli hieman epävarma ja hiljainen - sellaisen kuvan Toki pidemmästä pojasta sai.

Oli Toki huomannut pojan tuijotuksen, mutta ei siinä ollut mitään anteeksipyydettävää. Olihan Tokikin katsonut. Se oli aivan normaalia - ja Toki oli tottunut katseisiin. Ei Toki itseään itserakkaana pitänyt, kunhan vain piti itsestään - varsinkin ulkonäöstään. Toki oli usein huomannut olevansa ehkä hieman liiankin tietoinen ulkonäöstään.
Ehkä Tokin pitäisi vaivautua lähestymään poikaa? Tästä saattaisi saada vaikka ystävänkin jos oikein yrittäisi. Kyseisen uroksen kanssa kehtaisi liikkuakin - Toki kun on hyvin tarkka seurastaan.

"Olemmeko tavanneet ennen?" Toki hymyili leveästi, ehkä hieman pakonomaisesti, mutta hymyilipä kuitenkin. Piti antaa hyvä kuva itsestä.
Toki astui muutaman askeleen lähemmäs pidempää poikaa, jotta ei sentään tarvitsisi huudella keskustellakseen. Jos toinen nyt edes olisi halukas keskustelemaan. Tokin hengitys oli alkanut jo pikkuhiljaa tasaantua ja olo tuntui taas hyvältä, kuten aina lenkin jälkeen. Juoksu oli tappotyötä, sen jälkeen sitten nautittiin. Lenkin pidentäminen kyllä tuntui - kuten myös se että ratsastus oli jäänyt lähestulkoon tyystin Saint Lyonsin myötä. Tanssikaan ei enää kiinnostanut. Lenkkeily oli ainut vanhoista harrastuksista joka oli pysynyt mukana Saint Lyonsiin - sekä myös suihkulaulanta. Lavalle Toki ei ollut täälläkään uskaltanut, vaikka häntä olisi pyydettykin. Ulkonäkö ok, ääni ok, karisma ei. Ei tulevaisuutta haavemaailman laulajatähtenä.
Toki oli kuitenkin saanut uusia unelmia laulajanuran tilalle. Shiro, ehkäpä suurin unelma tällä hetkellä. Tokin kasvoille kohosi samantien lämmin hymy. Tuntui hyvältä olla rakastunut. Shirosta tulisi vielä Tokin oma kotivaimo, tosin ilman rintoja. Vaimo-titteliin tarvittaisiin enää muutama vuosi, kihlaus kun oli jo hoidettu pois alta.

[adrien]

#>______o *Shame* Anteeksi, peli-halut olleet kadoksissa pitkään!#

Adrien nosti säikähtäneenä katseensa toisen kysellessä, kenelle hän mahtoi puhua - lähtöaikeet saivan toistaiseksi jäädä.
- Öh... joo... hän äimisteli ja laski taas katseensa.

Pieni tuulenpuuska kahisutti parivaljakon yläpuolella olevien puiden lehtiä ja irrotti joitain. Tuuli työntyi alas, pöllytti hiekkaa ja viskasi Adrienin hupun selkäpuolelle. Tottuneesti poika otti nappikuulokkeet korvistaan ja päästi ne roikkumaan hupparinsa kaula-aukosta. Ne hakkasivat rintakehää tuulen vielä jatkuessa.

Adrien oli juuri ehtinyt laskea katseensa, kun toinen poika puhui taas. Vaalea nosti taas säikähtäneenä katseensa ja rekisteröi kysymyksen hitaasti.
- Ööh...
Saisi jo tuo alkuliite jäädä!
- Emme kai... Olen uusi näillä main.
Adrienista tuntui että hän oli taas puhunut liikaa, vaikka toinen poika selvästi yrittikin tehdä tuttavuutta: tuppisuuna Adrien saisi tyytyä Keigon ja Noemin ystävyyteen, vaikka tokihan Adrien välitti heistä!
Kumma kyllä Adrien ei perääntynyt, kun toinen poika tuli lähemmäs. Tänään poika oli ihmeen säikky ja angstinen.
"Stana. Taas näitä päiviä", poika päivitteli ja ravisti pikkiriikkisen päätään saadakseen päänsä tyhjennettyä.
- Olen Adrien Manners, poika pamautti.
Häneen iski ensin säikähdys, ja ojentaessaan kätensä tuntemattomalle hänen vatsaansa kipristeli. Yleensä uuden tuttavuuden tekeminen ei ollut läheskään näin vaikeaa hänelle, mutta tänään kaikki tuntui taas tökkivän.

[Toki]

[Oh no ~! Mulla on tullut addiktio pelaamiseen. Se on pelottavaa, varsinkin Kaorun osalta. >.<'']

Vai oli poika uusi. Toki hymyili pojalle lempeästi. Se selittikin sen seikan, miksi Toki ei muistanut tämän kasvoja. No, tästä eteenpäin hän muistaisi, varmasti muistaisi. Toki siirsi villin hiuskiekuran korvansa taa ja astui vielä hieman lähemmäs poikaa. Tämän sitten esitellessä itsensä Adrieniksi, Toki tarttui tätä kädestä ja puristi hellästi.
"Toki Nagoya, hauska tavata." Tokin hymystä oli lähes huomaamatta kadonnut se pakonomaisuus. Onneksi niin. Toki esitti mieluummin todellisia tunteitaan kun pakotti itsensä johonkin mikä ei oikein innostanut. Adrieniin hän halusi oikeasti tutustua, olihan tämä ihan komea ja vaikutti jopa hyväkäytöksiseltä. Ja entä sitten jos ei olisi hyväkäytöksinen? Kunhan näyttäisi hyvältä, niin kyllä Toki tähän tutustuisi. Tosin, jos Adrien oli uusi, niin tämän kautta tuskin rakennettaisiin hirveästi suhteita ylempiin tahoihin.

Toki päästi irti toisen pojan kädestä ja katsoi tätä pitkään ja arvioivasti. Vaaleat hiukset näyttivät oikein hyvältä, hmm. Adrienistä saisi luvan tulla Tokin ensimmäinen tuttavuus, joka ei vihannut tai rakastanut. Olisi ihan kiva saada vain kavereitakin koulusta. Aika kun tuppasi kuluvan joko toisille uskotteluun siitä, että hän ei ollut homo, tai sitten Shiron kanssa peuhatessa. Se alkoi käydä hermoon. Olisi ihan kiva päästä välillä viettämään aikaa jonkun kanssa ilman miettimistä ja uskottelua, saati sitten kuhertelua.
Nyt pitäisi enää keksiä puheenaihe. Toki nielaisi pienenä tuntuvan palan kurkustaan ja puraisi huultaan. Mistä uusien tuttavuuksien kanssa puhuttiin? Kyllä Toki ennen oli tiennyt, nyt vain tökki. Aivot olivat lakossa, tai jotain. Pitäisikö puhua politiikasta? Adrienia tuskin kiinnostaisi keskustella siitä kuinka Napoleonin teot vaikuttivat tämän päivän Ranskan politiikkaan. Eikä kyllä sen puoleen Tokiakaan. Politiikka ei ollut mieluinen aihepiiri. Ehkä Adrien keksisi jotain? Toki kohotti katseensa toiverikkaana Adrienia kohti.

[adrien]

#xD Jelp. <33#

Adrien tyytyi önisemään Tokin esitellessä itsensä. Adrienin mielestä pojan nimi oli vähemmästäkin hassu. Tässä koulussa oli näköjään kamalasti ulkomaalaisia.
Tavoilleen uskollisena Adrien ei lähtenyt kalppimaan takaisin asuinrakennukselle, vaikka hänen jalkansa melkein tärisivät yrittäessään päästä liikkeelle. Poika ei itsekään pitäisi siitä, että ensin esittäydytään, ja sitten juostaan pakoon. Ei.

- Tuota...
Tokin katse kutitteli Adrienin äänihuulia.
- Ei siis millään pahalla, mutta mistä olet kotoisin? Meinaan vaan, että sinun nimesi, en ole kuullut ennen.
Adrien koetti rentoutua, sillä yleensä hänellä sujui jopa tuntemattomien kanssa, joten hän ei halunnut muuttaa rooliaan.

#Lyhyestä virsi kaunis.#

[Toki]

Toki kohotti kevyesti kulmaansa Adrienin alkaessa puhua. Tämän hieman empiessä pieni jännitys nousi Tokin mieleen. Tosin se kyllä lässähti nopeasti. Vai oli hänen nimensä erikoinen? No sehän oli hauskaa.
"Njaah, olen ihan ranskalainen. Äiti keksi jostain nimeni. Se kaiketi tarkoittaa japaniksi aikaa. En kyllä tiedä tiesikö äiti tätä seikkaa." Toki virnisti hieman vinosti Adrienille ja risti kätensä rinnalleen. Vaaleatukkahan pohdiskeli syvällisiä. Tai sitten tämä ei vain ollut keksinyt parempaa. Tietysti oli myös mahdollisuus, että Adrien kiinnitti huomiota ei niin kovinkaan oleellisiin asioihin.
Huoh, että osasikin olla vaikeaa. Olisi pitänyt vain jäädä kotiin. Hienostokoulussa opiskelu oli muuttanut Tokin käytöstä aivan liikaa. Hän oli jopa löytänyt itsensä pohdiskelemassa elämää sun muuta hölynpölyä. Elämä oli elämistä varten, ei sitä pitänyt miettiä ja suunnitella. Sama muutos oli tullut ilmi hänen sosiaalisissa taidoissa. Nyt hän mietti sanojensa seurauksia. Olihan se sinänsä hyvä, ei tarvinnut katua jälkeenpäin, mutta ärsyttää siltikin. Brunette ei voinut enää edes puhua normaalisti ihmisille. Tutustuminen ja lähelle päästäminen oli hirmu vaikeaa. Ennen Toki oli ollut valmis juoksemaan ensimmäisen tuikituntemattoman säädyllisen ihmisen olkaa vasten itkemään. Nyt hän oli tarkka siitä kenellä paljasti jotain itsestään

'Kyllä sinä itsekin tiedät mistä se johtuu.' Niinpä. Shirosta ja koko koulun suhtautumisesta siihen. Enää ei voinut paljastaa kaikkea. Suurinosa kääntyi Tokia vastaan sen jälkeen kun nämä olivat kuulleet, että hän seurusteli pojan kanssa. Todennäköisesti Adrien tekisi saman jos tietäisi. Tämän ei kuitenkaan tarvinnut tietää sitä, ainakaan vielä.
"Entä sinä? Mistä tulet?" Toki ei ulkonäön perusteella voinut sanoa oikein mitään. Adrien voisi olla britti tai puhdas ranskalainen, ei sitä tiennyt.

[Ah, nauroin tolle puhtaalle ranskalaiselle, kun tuli automaattisesti mieleen ranskanperuna. XD]

[adrien]

#XD Awwi, puhdas ranskalainen~ Mulla tulee mieleen sellainen lötkö Hesburger-ranskalainen~#

- Olen ihan Ranskasta, Adrien vastasi Tokille ja hymyili. Adrien halusi ajatella, että poika oli todella mukava ja tutustumisenhaluinen, mutta Adrien ei jotenkin saanut annettua myöten.
Pojan pelasti kännykän värinä farkkujensa taskussa.

- Anteeksi, Adrien sanoi vilkaisten Tokiin ja kaivaen puhelimensa esille.
Vaari soitti.

- Moi!

Vaarin ääni oli kuulostanut hengästyneeltä ja värisevältä. Adrienin käsi tärisi, kun hän painoi puhelimen punaista luuria. Hän jäi tuijottamaan puhelimensa näyttöä kuin odottaen että vaari soittaisi uudelleen ja huutaisi, että hän vain pilaili.

- Anteeksi... Adrien sanoi jälleen Tokille ja katsoi tähän nopeasti.
- Minun on pakko mennä.
Adrien kumartui hipaisemaan Tokin kättä ennen kuin pyrähti juoksuun pitkin kävelemäänsä polkua ja toivoi, että pääsisi nopeasti asuinrakennuksille.

#Jeh, sen... äiti kuoli. Joo. Mutta.
Mei lopetan SLA:n. Oot varmaan huomannut, ettei ihan tämä ropetus kulje. X______X Anteeksi.
Mutta sen minä sanon että sin oot tosi mahti pelittäjä! >.D Elä anna taitojesi sammua! *Nenäliinavilkutus ja kyyneliä silmäkulmassa*#

[Toki]

"Aijaa!" Toki oli positiivisesti yllättynyt kun toinen ilmoitti että oli myös Ranskasta. Olihan se ihan mukava, että heillä oli yhteinen äidinkieli. Puhuminen oli helppoa, jeah! Toki hymyili toiselle leveää hymyään, kunnes toinen kaivoi puhelimen taskusta. Harmi, juuri kun he olivat päässeet tutustumaan.
Toisen pyytäessä anteeksi ja vastatessa puhelimeen Toki tyytyi heilumaan hetken paikallaan. Brunette uppoutui taas hetkeksi ajatuksiinsa. Bändi, Shiro... ylimääräiset. Ajatuksenkulkua oli vaikea lopettaa. Kuitenkin Adrienin puhuessa taas Tokin ajatuksenkulku tössäsi samantien. Toinen vain katsahti nopeasti Tokia ja olikin jo lähdössä? Oliko jotain tapahtunut? Ainakin toisen käsien tärinä antoi olettaa niin.
"Ei se mitään." Toki hymyili sievästi Adrienille toisen hipaistessa hänen kättään ja pyrähtäessä juoksuun. Hmm, outoa. No, jos jotain vakavaa oli tapahtunut niin kyllä Toki sen ymmärsi. Ei hänkään varmaan olisi jäänyt selittelemään. Toki päätti kuitata välikohtauksen vain olkienkohautuksella, ja kääntyi taas omalle suunnalleen. Lenkillähän hän oli ollut. Voisi sitä ihan hyvin juosta lenkin loppuunkin.

[Nöyh! Ad-chan on söpö.<3 Nöff, yritän pitää kiinni taidoista joita en vielä itse ole huomannut! ^^ Toivottavasti tavataan vielä joskus joko ropemaailmassa tai sitten jossain muualla! *vilkuttaa myös nenäliinan ja kyynelposkien kanssa*]