Keijukainen puistonpenkillä

[Brittany]

[[Kuka vaan saa tunkea Brittanyn iloiseen seuraan. ^--^]]

Brittany oli sinä sunnuntaiaamuna herännyt tavallistakin virkeämpänä ja päättänyt lähteä tutustumaan Sain Lyonsin kylän kauppoihin ja menopaikkoihin. Tytöllä oli yllään vaaleanpunainen tyllihame, valkoinen toppi, jonka avoin takaosa paljasti enkelinsiipitatuoinnit tytön lapaluissa ja jalassaan mustat ballerinat. Hiuksensa Brittany oli jakanut kahdelle tyttömäiselle saparolle ja hän näytti 160-senttiseltä keijukaiselta hypellessään iloisesti kylän läpi.

Saapuessaan vehreään puistoon Brittany päätti istahtaa hetkeksi katselemaan kylän asukkaiden touhuja. Hän tunsi olevansa täynnä elämää. Tyttö kaivoi vaaleanpunaisesta Guccin Jackie-laukustaan Meritin Ultimate-savukeaskin ja sytytti itselleen tupakan. Hän imi savua ja puhalsi sen ulos pieninä renkaina katsellen uteliaana ympärilleen. Kylä oli hirveän pieni, mutta se oli aivan uudenlainen ympäristö Los Angelesissa varttuneelle Brittanylle. Hän oli aina rakastanut kotikaupunkinsa karua ja urbaania meininkiä, mutta piti myös tämän kylän kodikkaasta ja turvallisesta tunnelmasta. Brittany sulki hetkeksi silmänsä ja antoi ensin raikkaan ilman kulkea sieraimiinsa, sen jälkeen hän imaisi tupakkaansa ja keuhkot täyttyivät vuorostaan savulla ja tervalla. Tyttö ei kuitenkaan jäänyt miettimään keuhkorakkuloidensa kuntoa, huolehtiminen ei ollut hänen tapaistaan; eläminen oli.

[lucas]

Lucas huokaisi syvään ja antoi aina niin epävarman katseensa kulkea melko hiljaisen puiston ympäri. Hän ei viihtynyt kylällä, ei sitten ollenkaan, mutta silti taas kerran hän oli jonkun mielenoikun johdosta lähtenyt, vieläpä sunnuntai aamuna, kylälle. Itse asiassa hänen olisi pitänyt käydä ostamassa yksi kirja, mutta eiväthän kaupat olleet vielä tähän aikaan auki. Turha reissu siis. Toinen huokaisu ja poika laski katseen jalkoihinsa. Hän halusi takaisin koululle, muttei pääsisi sinne vähään aikaan. Vasta muutaman tunnin kuluttua.

Jostain leijaili tupakan savua ja Lucas kohotti hieman katsettaan paikantaakseen sen lähteen. Polttaja oli pienikokoinen, aivan keijukaisen näköinen tyttö. Tuo taisi olla hänen kanssaan samassa koulussakin. Lucas räpäytti hieman hailakansinisiä silmiään toista katsellessaan. Pian pojan katse kuitenkin laskeutui takaisin tämän jalkoihin. Jos hän olisi ollut tytöistä kiinnostunut, olisi hän hyvinkin voinut tuntea vetoa tyttöä kohtaan. Olihan tämä aika söpön näköinen, ei siinä mitään. Mutta Lucas ei ollut tuntenut vetoa tyttöjä kohtaan pitkään aikaan.

[Phew... Joo sori, en oikein saanut Lucasta mitenkään juttusille tai mitään, olisi muuten mennyt turhan ooc:ksi...]

[Brittany]

[[ Älä huoli, Brittany hoitaa tutustumisen XD]]

Brittany poltteli tupakkaansa hajamielisenä ja havahtui, kun tunsi jonkun katseen. Tyttö tähyili ympärilleen ja huomasi vähän matkan päässä ujon ja epävarman näköisen pojan katselevan jalkoihinsa. Brittany ei tiennyt, mitä tuo puistosta haki, mutta siirsi joka tapauksessa laukkunsa maahan tehden tilaa toiselle, jos tämä olisi vaikka halunnut istahtaa Brittanyn tavoin puistonpenkille maailman menoa ihmettelemään.

Tyttö hymyili pojalle kaukaa ja imi savuja tupakastaan. Poika oli suhteellisen lyhyt, alle 175 senttiä ja jokseenkin aliravitun oloinen. Muutenkaan tämä ei näyttänyt hirveän hyvinvoivalta kalpeine ihoineen ja hailakoine silmineen.
Brittany kurtisti hieman kulmiaan ja mietti, mikä pojan nimi mahtoi olla. Hän ei ollut tätä aikaisemmin nähnyt, mutta jotenki epäili, ettei poika yleensä ihmisten ilmoilla liikuskellut.

[lucas]

[No se on hyvä :'D]

Lucas räpäytti hieman silmiään ja nosti katseensa taas tyttöön huomatessaan silmäkulmastaan, että tämä teki hänelle tilaa viereensä penkille. No, kai hän voisi mennä istumaan, sillä ei hänellä muutakaan tekemistä ollut. Ja ainahan sitä voisi yrittää vaikka tutustuakin, sillä tuttuja nyt harvemmin oli liikaa. Lucas asteli penkin luokse ja istuutui epävarmasti alas. Nyt olisi tietenkin ollut kohtelias hetki sanoa jotain, mutta Lucas kun oli niin tavattoman arka, niin eihän hän saanut mitään suustaan.

Jostain kuului koiran haukuntaa ja se sai Lucaksen melkeen hyppäämään säikähdyksestä pystyyn. Poika katseli aavistuksen vauhkona ympärilleen ja huomasi jonkin matkan päästä tulevan koiranulkoiluttajan suuren koiransa kanssa. Poika puraisi huultaan ja kalpeni hieman. Hän pelkäsi koiria, varsinkin noin isoja. Toivottavasti ulkoiluttaja saisi koiransa pysymään kurissa ja mahdollisimman kaukana Lucaksesta. Koira käveli kiltisti heidän ohitseen häntä heiluen ja Lucas puristi koko ajan sormillaan penkin reunaa. Vasta kun koira oli kaukana, pystyi poika taas hengittämään vapaammin. Ja ajattelemaan myös. Hän oli varmaan vaikuttanut oikealta pelkurilta vieressä istuvan tytön mielestä. Lucas vilkaisi tyttöä arasti ja painoi sen jälkeen katseensa polviinsa.

[Brittany]

Brittany hymyili sydämellisesti pojalle, kun tämä alkoi astella epävarman näköisenä kohti penkkiä. Poika näytti erittäin ujolta, mutta mukavalta, ja Brittany oli aina pitänyt haasteellisista tehtävistä. Ja mikäs sen haasteellisempaa, kuin yrittää ystävystyä ujoon poikaan.
Koska poika ei puhua pukahtanut, päätti neitokainen aloittaa keskustelun.
"Minä olen Brittany Coates", hän esitteli itsensä hymyillen lämpimästi.

Myös tyttö kiinnitti huomionsa koiran haukkuun. Hän katsoi pojan reaktiota syrjäsilmällä ja tunsi myötätuntoa tätä kohtaan. Poika ilmeisesti pelkäsi koiria aika lailla, sillä hän kalpeni ja näytti erittäin hermostuneelta. Brittany hymyili pojalle lohduttavasti.
"Älä välitä, minäkään en pidä isoista koirista, kun olen itse näin pieni", hän sanoi ja virnisti myötätuntoisesti. Tyttö puhui puoliksi totta. Hän oli pelännyt itseensä verrattuna jättimäisiä koiria, jotka nojasivat tassuillaan häntä vasten yrittäen nuolla kasvoja, mutta Brittany jätti mainitsematta, että oli päässyt pelostaan eroon jo aikaa sitten.
Hän mietti hetken, mitä sanoisi. Tyttö ei halunnut pelottaa uutta tuttavuuttaan pois liian tungettelevilla kysymyksillä, mutta toivoi saavansa jutella pojan kanssa kunnolla.

[lucas]

Lucas katsahti tyttöä hieman hämmentyneenä tämän esitellessä itsensä. No hyvä vain että tyttö sanoi jotain, sillä Lucaksesta ei olisi ollut keskustelun avaajaksi.
"Minä olen Lucas Meyer", poika kertoi nimensä hiljaa, hieman epävarmasti. Vaikka tyttö hymyili kuin aurinko, ei Lucas silti saanut hymyä houkuteltua huulilleen. Hän tarvitsi vain aikaa, senkin asian suhteen.

Lucas puraisi hieman huultaan tytön lohdutellessa häntä koirien pelkäämisestä. Hän ei kaivannut kenenkään myötätuntoa, ja tunsi nyt toisen myötätunnon takia olonsa hieman epämukavaksi.
"Minä inhoan suunnilleen kaikkia eläimiä", Lucas totesi arasti ja vilkaisi Brittanya. Ei hän oikeasti inhonnut, vaan pelkäsi, mutta eihän pojan vähäinen ylpeys antanut myöden sen vertaa, että hän olisi asian ääneen myöntänyt.

[Brittany]

Brittany päätteli pojan olevan erittäin ujo tapaus, mutta halusi silti yrittää voittaa pojan luottamuksen puolelleen.
Lucas, tyttö maisteli pojan nimeä mielessään. Poika ei tainnut olla syntyjään ranskalainen, mutta Brittany ei viitsinyt ruveta kaivelemaan asiaa. Hänen oli edettävä varoen, mikäli halusi saavuttaa Lucaksen luottamuksen, jos tulisi sitä koskaan saavuttamaankaan.

Brittany ei tiennyt, mitä olisi vastannut pojan kommenttiin. Hän ei hyvällä tahdollakaan kyennyt ymmärtämään, miten joku saattoi olla pitämättä eläimistä. Tyttö itse rakasti oikeastaan kaikkia suloisia ja pörröisiä otuksia, mukaan lukien pienet koirat, kissat, kaniinit ja oravat. Jos hänen pikkusiskonsa ei olisi ollut niin allerginen eläinpölylle, hän olisi heti ensi tilassa hankkinut valkoisen chihuahuan, nyt kun heillä oli tilaa ja turvallinen ympäristö eläinten ulkoiluttamiseen.

Mietteliäänä Brittany imi savukettaan ja puhalsi taas pyöreitä renkaita kohti sinitaivasta. Sitten hän muisti olevansa seurassa ja kysyi huolestuneena: "Eihän sinua haittaa, jos poltan?"
Brittany ei oikeastaan ollut koskaan ajatellut, millainen oli hänen suhteensa tupakkaan. Joskus vain teki mieli, eikä silloin auttanut kuin kaivaa aski esille. Tyttö oli kuitenkin enemmänkin satunnaispolttelija kuin paatunut tupakoitsija.

[lucas]

Lucas laski katseensa maahan hieman kiusaantuneena. Tai enemmänkin kuin hieman. Hän ei koskaan ollut kovin hyvää seuraa muille, ja tiesi sen itsekin. Ehkä hänen pitäisi jatkaa matkaa ja antaa tytön nauttia rauhassa päivästään. Tai ehkä ei kuitenkaan, karkuun pakoon lähteminen vasta kiusallista olisikin. Ja noloakin kaiken lisäksi. Lucas puraisi hieman huultaan, hän teki sitä lähes kaiken aikaa, ja vilkaisi tyttöä silmäkulmastaan. Brittany vaikutti varsin mukavalta ja aurinkoiselta tytöltä ja hetken Lucas jopa harkitsi, että sanoisi tälle jotain. Sanoista tekoihin pääseminen oli pojalle kuitenkin hieman ylivoimaista, joten Lucas ei saanut edes suutaan auki.

Lucas käänsi haaleiden silmiensä katseen Brittanyyn tämän puhuessa.
"Ihan rauhassa vain", poika mutisi ja käänsi katseensa polviinsa. Ei häntä tupakan savu haitannut, sillä kovin moni näytti tupakkaa polttavan. Lucas itse ei ollut koskaan edes kokeillutkaan, eikä se häntä pahemmin edes houkuttanut. Turhaa rahan tuhlausta vain ja keuhkotkin siinä pilaantuisivat.

[Brittany]

Brittany hymyili Lucakselle, tämän sanoessa ettei tytön tupakointi haitannut.
"Hyvä juttu", Brittany sanoi iloisesti ja mietti hetken, tarjoaisiko pojallekin savukkeen. Hän päätti kuitenkin olla jättää sen tekemättä, sillä hän epäili, ettei Lucas polttanut. Jos näin oli, poika oli todellakin harvinainen tapaus koulussa, jossa varmaan 98 prosentilla oppilaista oli sekä alkoholi- että tupakointiongelmia ja mahdollisesti vielä huumeriippuvuus. Tyttö virnisti ajatuksilleen ja imi nikotiinia elimistöönsä.

"Tänne puistoon voisi tulla useamminkin tappamaan aikaa", Brittany sanoi mietteliäänä. Puisto oli vehreä ja hyväkuntoinen, vaikka koulun oppilaat rellestivätkin siellä melkein joka ilta. Ilmeisesti kylän työntekijöillä oli taitoa ja aikaa hoitaa puistoa, sillä missään ei näkynyt pullonsirpaleita eikä tupakka-askeja ja kukkapenkitkin olivat siistit ja täysin vailla rikkaruohoja.
Brittany nosti katseensa kohti sinitaivasta ja hymyili itsekseen. Oli tulossa kaunis päivä.

[lucas]

Lucas kohautti hieman olkiaan Brittanyn todetessa, että puistossa voisi tappaa useammin aikaansa. Poika itse ei pahemmin kylällä viihtynyt, joskin puisto kyllä oli ihan viihtyisä. Mutta silti, hän vältteli kýlässä käymistä mahdollisimman paljon. Ainakin yksin oleminen oli mälsää, tiedä sitten jos hän olisi viihtynyt paemmin seuran kanssa.
"No jaa. Kai täällä on hyvällä ilmalla ihan mukavaa", Lucas totesi ihan vain sen takia, ettei keskustelu katkeaisi siihen paikkaan. Kyllä hän pystyi keskustelemaan ihmisten kanssa, jos vain tahtoi. Useimmiten hän oli liian masentunut tai liian aralla tuulella.

Lucas antoi katseensa kulkea ympäri puistoa. Ihmisiä oli melko vähän liikkeellä, mutta mitäpä väliä silläkään oli. Poika huokaisi hiljaa ja käänsi katseensa Brittanyyn, joka näytti aivan joltain keijukaiselta tai enkeliltä hymyillessään taivasta kohti. Lucas kallisti hieman päätään tyttöä katsellessaan ja hänen toinen suupielensä kohosi aavistuksen.

[Brittany]

"Nyt on hyvä ilma", Brittany sanoi nauraen hyväntahtoisesti pojan kommentille. Oikeastaan parempaa ilmaa siihen aikaan vuodesta oli turha toivoa. Tyttöä ei palellut ollenkaan, vaikka hänen vaatekertansa olikin ohut ja melko vähäinen.
Joku päivä, ennen kuin ilmat viilenevät, tulen tänne piknikille, Brittany päätti itsekseen. Hän käänsi katseensa takaisin Lucakseen ja hymyili entistäkin aurinkoisemmin, kun huomasi myös pojan suupielten kohoavan.

"Tulitko sinäkin tänne vain nauttimaan syksyn raikkaasta ilmasta?" hän kysäisi ja tumppasi tupakkansa maahan. Kaupat eivät olleet vielä auki, joten jos Lucas oli tullut ostoksille, hän oli erittäin aikaisessa.
Brittany riisui kenkänsä ja nosti jalat ketterästi penkille koukkuun eteensä. Hänen teki mieli mennä paljain jaloin sipsuttamaan ruohikolle, mutta ei kuitenkaan halunnut antaa niin outoa ensivaikutelmaa itsestään, etenkään nyt, kun oli saanut pojan suun sentään auki.

[lucas]

Lucas hymähti hiljaa tytön sanoille ja pudisti aavistuksen päätään. Säällä ei ollut kyllä yhtään mitään tekemistä sen kanssa, että hän oli puistoon juuri tänään eksynyt.
"En todellakaan. Itse asiassa minun piti käydä ostamassa yksi kirja, mutta jäi väliin", poika totesi ja huokaisi pienesti nojautuessaan penkin selkänojaa vasten. Hänen olonsa alkoi olla jo rennompi, eikä hän aristellut enää niin paljoa. Olisihan tästä vielä paljon matkaa siihen, että hän uskaltaisi olla toisen seurassa ihan luontevasti ja täysin rennosti. Mutta toistaiseksi Brittanyt oli onnistunut ihan hyvin hänen kanssaan.

Lucas katseli taas ympärilleen kun ei muutakaan tekemistä oikein ollut tarjolla. Poika puraisi kevyesti huultaan ja hänen katseensa kääntyi taas vaihteeksi Brittanyyn. Kai hän voisi jotain yrittää sanoa.
"Oletko sinä muuten kauankin opiskellut Saint Lyonsissa?" Lucas kysyi hieman epävarmasti ja tapitti tyttöä sinertävillä silmillään.

[Brittany]

"Aijjaa", Brittany hymähti yllättyneesti. Lucas oli kuin olikin sitten tullut ostoksille. Hieman liian aikaisin vaan.
"Älä nyt vielä nuolaise, ei kai tässä enää kovin montaa tuntia ole, ennen kuin kaupat aukeavat", tyttö jatkoi. Ja mikäs siinä lämpimällä puistonpenkillä oli odotellessa?

"En, muutin Los Angelesista kesäloman alussa. Äidin mielestä turvallinen maalaisympäristö tekee minulle hyvää", Brittany naurahti vastaukseksi pojan kysymykseen. Kenties hänen äitinsä oli oikeassa ainakin siinä, ettei tytär pääsisi rellestämään niin pahasti tässä tuppukylässä.
"Entä sinä?" tyttö kysyi uteliaana. Hän oli muutenkin huono arvioimaan ihmisten kansalaisuuksia, eikä edes pojan nimi antanut tarkkaa osviittaa.

[[ aww, anteeksi, kamalan lyhyt .___.]]

[lucas]

[Hmm... sori kun on vähän kestänyt ^^']

Brittany kertoi olevansa melko uusi koulussa eikä Lucas oikein osannut sanoa siihen mitään, nyökkäsi vain. Melko kaukaahan tyttö oli kotoisin. Lucaksen perhe asui Brittien-saarilla, ja hän oli aina pitänyt itseään melko kaukaa kotoisin olevana, suurin osa oppilaista kun asui Ranskan maaperällä. Mutta nähtävästi oli niitä todella kaukaa tulleita.
Lucas sipaisi hieman hiuksiaan silmiensä edestä Brittanyn esittäessä vastakysymyksen. Jotenkin hän oli sen arvannutkin, että tyttö halusi tietää hänestä samat tiedot.
"Minä opiskelen täällä kolmatta vuottani. Asun Iso-Britanniassa", Lucas kertoi hieman vastahakoisesti, mutta onnistui hieman hymyilemään toisella suupielellään. Häntä ahdisti aina puhua omasta syntyperästään tai mistään, joka oli yhteydessä hänen perheeseensä.

[lyhyt kuin mikä >_>]

[Brittany]

Brittany ei kysellyt enempää Lucaksen menneisyydestä, sillä vaikutti ettei tämä mielellään aiheesta puhunut. Niinpä tyttö yritti taas miettiä uutta puheenaihetta. Yleensä hänelle ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia keksiä molempia osapuolia miellyttävää puheenaihetta, mutta nyt, kun toinen ei antanut mitään vihjettä mistä halusi puhua, tai halusiko ylipäätään, oli vaikea löytää mitään sanottavaa.
"Millä luokalla sinä olet?" Brittany kysyi hetken mietittyään. Kysymys tuskin loukkaisi ketään ja sitäpaitsi vastaus kiinnosti tyttöä. Hän ei uskonut nähneensä poikaa koululla, mutta se ei todistanut mitään, sillä Brittany oli jättänyt väliin varmaan puolet sen jakson tunneista. Luultavasti hän saisi kärsiä siitä myöhemmin, mutta nyt ei ollut aika murehtia sitä.

"Haittaisiko sinua, jos tulen seuraksesi ostoksille?" Brittany kysäisi kokeilevasti, tarkkaillen pojan reaktiota. "Minulla kun ei ole oikein ollut aikaa tutustua kylään sen kummemmin", hän jatkoi toivoen, ettei Lucas pitäisi häntä kamalan tungettelevana.