|
|
Post by athene on Feb 5, 2007 17:25:20 GMT 2
Vaikka päivä oli lopuillaan, kello ei lähestynyt 21.00. Aurinko värjäsi taivaan moni väriseksi niin ettei meinannut erottaa mikä väri oli mitäkin. Athene 'Yu' Healoth, joka kompuroi, lippalakki väärinpäin laitettuna, puistoon ja istuutui nurmikolle heittäen lakkinsa muutaman metrin päähän. Hän kaivoi laukustaan lehtiön ja kynän ja meni makaamaan ruohikkoon vatsalleen. Nurmikko oli ihanan viileää ja ruohonkoret kutittivat tytön paljaita käsivarsia.
Athene avasi tyhjän aukeaman lehtiöstä ja siirtyi kyljelleen, tuijottaen auringonlaskua. Vähitellen hänen kätensä alkoivat piirtää himmeityä ääriviivoja ja pian niistä muuttui tummemmat.
Tytön sydän lähti nopeaan tahtiin, Yun katsellessa käsiensä piirrosta, joka muistutti hänen ex -poikaystäväänsä, Sethiä. Kyyneleet alkoivat tulvimaan tytön silmistä.
Hän siirsi punertavia hiuksiaan korvan taakse, sulkien lehtiönsä ja noustessa istumaan, tuijottaen auringon laskua.
((Täällä odottelesi eräs vaille peliseuraa, kiinnostaisiko ketään?))
|
|
|
|
Post by rafig on Mar 15, 2007 22:42:16 GMT 2
Rafiq oli vihainen. Hän oli varta vasten sopinut tapaamisen erään henkilön kanssa puistossa ja sai viime hetkellä kuulla, että tämä ei tullutkaan paikalle. Rafiq oli aikansa polkenut kiviä maahan, hän oli odottanut tätä tapaamista jo viikkoja, nyt sitten hänellä ei ollut mitään. Rafiq oli kuitenkin päättänyt tyynnyttää mielensä, ehkä ilta olisi vain nuori, ehkä hän löytäisi jotain muuta. Jonkin aikaa käveltyään ympäriinsä hän näki jonkun tytön. Ensin tämä oli maannut ruohikossa kuin mikäkin portto, sitten tämä oli jostain syystä noussut istumaan. Rafiq naurahti hiljaa itsekseen ja käveli tytön luokse rauhallisen oloisena, kuitenkin hiirenhiljaa. Tämä taito oli hänelle ollut varsin hyödyllinen kotona, nyt se oli lähinnä menneiden aikojen muisto. Hän käveli hiljaa aivan tytön taakse, kunnellen hetken tämän itkua, kunnes hän vain kyllästyi siihen.
"Kuulehan prinsessa, jos odotat, että joku tulee piristämään sinua, olet väärässä. Jos kuvittelet, että kukaan ei aio hyökätä kimpuusi, kun sinä olet heikkona, olet idiottii."
Hän istuutui tytön viereen, sytyttäen tupakan, tarjoten tällekin tupakkaa, olihan hänellä edes jonkin verran tapoja jäljellä. Hetken hän poltteli tupakkaa tytön vieressä, kunnes hän käänsi jälleen katseensa tälle.
"No niin, antaa kuulua prinsessa. Mikä saa sinut itkemään keskellä puistoa? Jos sanot, että olet huono piirtämään, voit samantien polttaa vihkosi. Et sinä taidetta tarvitse, jos olet niin huono, että se saa sinut itkemään."
Hän käänsi katseensa tyttöön vain hetkittäin, aivan kuin ei olisi vähääkään kiinnostunut tämän tekemisistä.
|
|
|
|
Post by athene on Mar 17, 2007 19:44:35 GMT 2
Athene hätkähti toisen tuloa ja kuivasi nopeasti silmänsä.
"Pitäisit huolen vain omista asioistasi", Hän äyskäisi takaisin. Hän tunki äkäisesti vihkonsa takaisin reppuun ja kietoi kädet polviensa ympärille.
Hän kieltäytyi tupakasta ja alkoi vaihteeksi tuijottamaan poikaa sivusilmällä.
Yun teki kovasti mieli läimästä hänen laukku päin pojan naamaa.
Hän kääntyi toiseen päin. "Mitä jos vaan lentäisit takaisin sinne mistä tulitkin!" Yu alkoi jo melkein karjumaan, huonon päivän loppu paheni yötä kohden. Hän suoristi jalkansa kosteaan ruohoon.
"Miksi edes tungit siihen?" Hän kysyi, rauhoittuen hieman, vaikka olikin epävarma. Muutama lintuparvi lensi auringon laskuun ja Yu huokaisi hiljaa, kääntyen poikaan päin.
"Vaikka itse oletkin jonkun tytön unelmaprinssi, ei sinulla olisi oikeutta tulla kyselemään minulta omia asioitani." Hän sanoi ja sulki nyrkkiinsä tupun ruohoa.
|
|
|
|
Post by rafig on Mar 17, 2007 21:21:49 GMT 2
Rafiq irvisti tytölle, katsellen toista arvioivasti. Ainkin tytössä oli särmää. Hän katseli tyttöä rauhallisesti. Hän puhalsi savua ulos suustaan. Hän katsoi toista nopeasti sivusilmällä, vaikka hän käänsikin aina välillä katseensa kohti toisen paperimuistioon.
"En ainakaan usko olevani. Ja minä tungin tänne, kun ei ole parempaakan tekemitä. Ja kaikki merkit viittaavat vahvasti siihen, että sinulla on lähes yhtä tylsää kuin minullakin."
Hän naurahti toiselle, puhaltaen savua ulos keuhkoistaan. Tyttö oli hyvin kaunis, oikein viehättävä. Muta hän ei jaksanut katsella tyttöä kovin kauaa ja käänsi katseensa pian takaisin kuutamoon, kunnes hän ikään kuin muisti jotain ja käänsi katseensa tyttöön.
"Minä olen muuten Rafiq, mikä sinun nimeseni on?"
//hei haluaisitko kierrättää hahmosi tuolla mun ja tommyn luona yökerholla? Luvataan olla kiltisti ^^//
|
|
|
|
Post by athene on Mar 18, 2007 11:02:54 GMT 2
((Jos sinne mahtuu ^___^))
"Athene." At sanoi ja aukaisi nyrkkinsä ja poikkinaista ruohoa tippui maahan. Hän piti pojasta joka oli esittäytynyt Rafigiksi ja toisen mustat hiukset olivat sanoinkuvaamattoman ihanat. Tytön teki mieli koskea toista, muistaen kuinka hänellä oli käynyt Sethin kanssa ja päätti vain nostaa kädet syliinsä ja tuijottaa taivasta. Tuuli alkoi leijuttelemaan puusta tippuneita lehtiä, tehden niistä jonkinlaisia pieniä pyörteitä.
Hänen kravattinsa heiöähti kevyesti tuulessa, mutta lipui samalle paikalle missä oli ollutkin ennen tuulen kosketusta.
"Oletan, että et ole täkäläisiä." Yu sanoi, rikkoen hiljaisuuden. Täkäläisillä hän tarkoitti ranskalaisia, ei siis niitä syötäviä vaan ihmisiä jotka asuvat ranskassa. Ensimmäistä kertaa pojan nähden hän otti lippiksensä pois päästään ja laski sen viereensä ruohikolle. Tytön punaiset hiukset näyttivät tummuvan illan hämärtyessä. Kuukin oli noussut taivaalle, vaalean valonsa langettavan Rafigin ja Athenen päälle.
|
|
|
|
Post by rafig on Mar 18, 2007 11:30:37 GMT 2
Rafiq nyökkäsi tytön nimelle. Hän katsoi tyttöä hieman tärkemmin, olko tämä todellakin niin viisas kuin se jumala, jonka mukaan hän sai nimensä? Hän hymyili hieman itselleen, kääntäen katseensa kohti toista.
"Taktisen soda jumalatar. Olet varmasti todella paha tappelukumppani."
Hän hymyili toiselle rauhallisesti toiselle. Hän käänsi katseensa toista kohti, puhaltaen savua kirpeän kylmään ilmaan. Hän katseli toista paremmin, tämän hiukset olivat kauniin punaiset, hän ei ollut pitkään aikaan nähnyt sellaista tukkaa. Hän katseli toista kiinnostuneeena tyttöä mutta pudisti päätään ja kääsni katseensa pian takaisin kuutamoon.
"Voi prinsessa, tappaisin itseni jos olisin täkäläinen. Sehän olisi minulle kamala kuolemantuomio. Ei nyt oikeasti, perheeni koitti ensin päästä Ranskaan, mutta se ei onnistunut. Sitten lähdimme Englantiin, josta perheeni lähetti minut tänne oppimaan tavoille."
Hän kohautti olkiaan toiselle, pahat muistot saivat hänet kiristelemään hampaitaan.
//kyllä sinne mahtuu, tule vain leikkimään meidän kanssa, emme tapa hahmoasi (ainkaan ihan heti)//
|
|
|
|
Post by athene on Mar 20, 2007 20:33:18 GMT 2
((Sitten kun sinne parhaiten sopii.. Voisit ilmoittaa hänelle, että tupsahdan sinne piakkoin.))
Athene kohotti hieman kulmiaan, huokaisten ja siirtyen huomaamattoman vähän kohti Rafiqia.
Tyttö naurahti hieman."Todella paha ja julma, tottakai." Hän sanoi ja jatkoi."Oma luonteeni on melko vastakohtainen, kuin sen luulisi olevan.."
At veti syvään kylmenevää ulkoilmaa ja alkoi tuijottelemaan tähtiä, jotka alkoivat pikku hiljaa ilmestyä taivaalle, kellon varmasti lähestyessä kahtakymmentä yhtä.
|
|
|
|
Post by rafig on Mar 20, 2007 20:59:11 GMT 2
Rafiq jatkoi tupakkansa polttoa ja katseli tyttöä sivusilmällä, kun tämä käänsi katseensa kun tämä puhui hänelle. Hän huokaisi hieman tytön sanoille ja vaisti hieman tuhkaa maahan. Hän katsoi toista hymyillen, välillä kauniiseen kuuhun. Hän istui maassa hiljaa, katsellen kuutamoa punaisten lasiensa läpi, haroen kädellään hieman tukkaansa.
"Niinkö tosiaan.. Millainen sinä sitten olet luonteeltasi?"
Hän katsoi tyttöä hymyillen rohkaisevasti, varistaen hieman lisää tuhkaa pois tupakkansa päästä, katsellen tyttä hiljaa lasiensa yli.
"Hei näytät siltä kuin sinulla on kylmä. Haluatko ottaa minun takkini? Se on aika lämmin, ja olen itse tottunut olemaan kylmissä öissä."
Hän hymyili tytölle, tumpaten tupakkansa maahan, sylkäisten siihen muutaman kerran, ja tallaten sen vielä kerran, että ei varmastikaan syttyisi enää palaamaan. Hän riisui takkinsa ja ojensi sitä tytölle hymyillen. Takin alta paljastui tiukka ihonmyötinen paita, jossa oli muutama luuranko kohokuvio, sekä lihaksikkaat käsivarret, ja bodattu keskivartalo.
"Mitä sinä harrastat koulun ulkopuolella?"
|
|
|
|
Post by athene on Mar 21, 2007 8:58:09 GMT 2
"Hiljainen, melko yksinäinen lempeä ja sitä muuta soopaa. Itsepäisyys kulkee varmaankin suvussa.." Athene sanoi ja otti Rafiqin tarjoaman takin."Kiitos." Hän sanoi, punastuen hieman. Yu katsoi silmät pyöreinä pojan vartaloa. Athene tunsi olonsa jotenkin omituiseksi, katsoessaan toisen vartaloa.
"Koulun ulkopuolella? En oikeastaan mitään." Hän sanoi melko haikeasti ja taittoi polvensa koukkuun ja kääntyi Rafiqiin päin, pojan takki ympärillään."Entä sinä, harrastatko mitään koulun ulkopuolella?" Athene kysyi näin, että he pääsisivät jonkinlaiseen keskusteluun. Puiden oksat tekivät erilaisia varjoja puiston nurmikkoa vasten ja teki siitä romanttisen paikan.
|
|
|
|
Post by rafig on Mar 21, 2007 17:34:49 GMT 2
Rafiq kohautti hieman olkiaan. Mitä hän teki vapaa-aikanaan? Hakkasi viattomia, kuntoili, teki läksyjä, hoiti diilejä.. Hitto, mitähkän noista hän voisi ketoa tytölle. Rafiq otti itselleen uuden tupakan, saaden näin hyvän tekosyyn, jotta hän saisi vielä vähän miettimisaikaa.
"Minä kuntoilen, tiedän että se ei ole kovin hyvä yhdistelmä, että polttaa ja kuntoilee, mutta koitan lopettaa. Sitä vain alkaa uudelleen polttamaan tupakkaa kun on vähän aikaa ollut polttanut. Se on vain yksi paha useiden pahojen tapojen joukossa."
Hän kohautti olkiaan, kääntäen katseensa jälleen kerran taivaseen, koittaen keksiä jotain sanottavaa. Lopulta hän naurahti hieman, ja käänsi katseensa tyttöön.
"Tiedätkös, kun minä olin pieni, setäni aina pelotteli meitä, että jos ei mene nukkumaan ajoissa täysikuun aikaan, noita lentää kuun vierestä etsiessään tuhmia lapsia. Jos ei mene nukkumaan nopeasti, niin noita tulee ja vie."
Hän naurahti hieman, pudistaen päätään. Jatken polttaessaan tupaakka hän käänsi katseensa toiseen, hymyillen tälle lempäesti.
"Peloteltiinko sinua tuolla taovoin pienenä?"
Hän hymyili toiselle, kääntäen katseensa toiselle iloisena.
|
|
|
|
Post by athene on Mar 28, 2007 17:38:55 GMT 2
((Anteeksi, että kesti, piti piirtää monen kaverin roolipeli hahmojen kuvia...))
Yu hymyili kohteliaasti pojalle, nyökäten.
At kohautti olkiaan."Eiih, setäni asuu niin kaukana, että näen häntä harvoin. Ei sitä muuten setä vaan omat sisareni." Hän sanoi ja alkaen nauramaan naurua, jota voisi kuunnella vaikka tuntikausia, jos olisi aikaa, eikä sellaista ärsyttävää kihinointia. Hän lopetti kuitenkin vähän ajan päästä nauramisen ja sanoi; "He puhuivat, että pääsiäispupu syö nukkuvia lapsia..." Tyttö naurahti lempeästi, katsoen silmät tuikkien poikaa. Huomasi selvästi, että Athene alkoi luottamaan Rafiqiin ja laskemaan en-luota-poikiin-suojaansa. Yu suoristi jalkansa ja ne kihelmöivät hetken, suoristuksesta. Mietittyään hieman, hän ei keksinyt mitään juteltavaa, Yu päätti istua siinä hiljaa, katsoen pojasta taivaalle.
|
|
|
|
Post by rafig on Mar 28, 2007 20:48:06 GMT 2
Rafiq naurahti toiselle, poltellen samalla tupakkaansa. Hän katseli toista pilke silmässä, tiedostaen, mihin tämä vielä saattaisi johtaa. Hän huomasi tytön olevan hieman rennompi hänen seurassaan, ja se oli heille hyväksi. Hän käänsi katseensa uudelleen tyttöön, tällä kertaa tumpaten tupakkansa maahan.
"Meilläpäin ei uskottu pääsiäipupuihin. Oikeastaan, en ole varma edes, että kukaan uskoi mihinään muuhun kuin ramadan aikaan. Se oli joskus hankalaa, mutta siihen tottui pian."
Hän hymyili toiselle, katsellen loistavaa kuuta, ja lehtiä, jotka leijailivat heidän luokseen. Rafiq ojensi kättään ja siihen lensi pian lehti, joka sai hänet rauhallisemmaksi. Hän katsoi lehteä hetken, ja hymyili sen sydämen muodolle. Hän ojensi pian lehden tytölle, hymyillen tälle lempästi.
"Tiedätkös, joskus kaipaan kotia. En ole ikinä kunnolla tottunut tähän ilmastoon. Kotona minä ja serkkuni teimme töitä turistioppaina, kuljetimme ihmisiä läpi aavikon. Ihan pieni lenkki vain, mutta saimme siitä jo nuorina. Se oli meille enmmänkin hupia, ja onneksemme emme ikinä hävittäneet ketään."
Hän hymähti toiselle, siirtyen hieman lähemmäs tätä, katsellen naista, puhuen välillä taivaalla olevalle kuulle.
"Oletko koskaan ollut aavikolla? Monet saovat että aavikko on kamala paikka, mutta minusta se on kaunista, erityisesti tälläisellä yollä. Kun kuu kuumottaa taivalla, voi nähdä kaikki sadat tuhannet tähdet. On kylmä ja tuuli kuljettaa hiekkaa, luoden taianomaisen tunnelman. Kun olimme pieniä, yritimme löytää Ihmeiden onkaloa, mutta epäonnistuimme aina."
Rafiq kohauti hieman olkiaan, muistot ainakin olivat hyvät.
|
|
|
|
Post by athene on Apr 2, 2007 17:05:50 GMT 2
Athene otti pojan ojentaman lehden ja punastui, jota ei voinut erottaa hyvin."Kiitos." Hän sopersi. Outo kihelmöinti tuntui kaikkilla, Yu oli tottunut siihen, mutta oli unohtanut sen merkityksen.
Athene kuunteli toista, mielenkiinnon nousevan huimasti ja hän veti takkia paremmin ympärilleen."Aavikolla? Kerran, luulisin" Athene vastasi ja kirjaimet meinasivat juuttua naisen suuhun."Ihmeiden onkaloa?" Hän kysyi, kohottaen toista kulmaansa."Eikö sellainen ole siinä jossakin ihmeen piirretyssä?" Yu sanoi, katsoen mietteliäänä Rafiqia.
"Itse olen lokoillut sisarteni kanssa rannoilla kaiken aikaa." Hän sanoi, siirtyen puolestaan lähemmäs toista. Athene siirsi hiuksiaan ja siirtyi vielä hieman lähemmäs tätä, jättäen tavaransa hieman kauemmaksi.
((Kone sekoaa...))
|
|
|
|
Post by rafig on Apr 3, 2007 11:17:07 GMT 2
Rafiq katsoi tyttöä hymyillen, huomaen tämän kietovan takkia paremmin ylleen. Hän katsoi tyttöä hymyillen, miettien mikä tällä mahtoi olla. Ehkä tytöllä oli kylmä, hän voisi kiertää kätensä tytön ympärille, mutta ei halunnut tehdä niin. Hän oli kauan siten tuntenut jotain, kahdestikin, mutta kummallakin kerralla hän menetti sen kaiken. Hän ei voinut enää tehdä niin. Hän todella piti tytöstäja menetyksen tuska oli aivan liikaa hänelle. Ehkä sitten, kun hän olisi varma tunteistaan tyttöä kohtaan...
Tytön naurahtaessa hänen lapsuudelleen hän naurahti tälle, alkaen hiljaa repimään kynsillään ruohoa pois. Hän katseli tätä hetken, huomaten tämän tulleen hieman lähemmäs häntä. Rafiq tiesi että tämä oli väärin. Aivan liian väärin. Hän ei voinut tehdä niin, ei millään. HÄn ei halunnut nähdä tämänkin tytön kärsivän hänen takiaan.
"Niin no, se on Aladdinista, meille luettiin joka ilta yksi tarina, ja serkkuni ja minä rakastimme Aladdinia. Vietimme monta yötä aavikolla vain etsien ihmeiden onkaloa, ja kerran meinasimme eksyä paahsti. Onneksi nuoremmat serkkumme kertoivat vanhemmille totuuden."
Hän huokaisi rahisevalla hengityksellä. Hän kohautti hieman olkiaan, kääntäen katseensa tyttöä kohti,miettien mitä voisi tehdä. Hän ei halunnut tytön tulevan hänen lähelleen.
"Kuule, täällä alkaa olla hieman kylmä. Et tahtoisi tulla kanssani yökerholle? Minun piti mennä sinne, mutta sinä tulit vastaan ja täällä alkaa olla hieman kylmä."
Hän hymyili tytölle, siirtäen nopeasti muutaan hiussortuvan tytön kasvoilta.
|
|
|
|
Post by athene on Apr 3, 2007 15:44:01 GMT 2
Äkkiä kylmät väreet kulkivat tytön selkää pitkin. At hätkähti pikaisesti ja hymyili nopeasti."Toki." Hän sanoi. Hän nousi ylös, haki tavaransa kauempaa ja tuli takaisin pojan luokse. Hän jäi kuitenkin seisomaan, koska polvet olivat turtat. Tuuli puhalsi kirpeästi vasten tytön kasvoja ja se sai Yun virkistymään."Menemmekö?" Hän kysyi, ojentaen toista kättään, että Rafiq voisi tarttua siihen ja nousta ylös, vaikka eihän hänen mielestä ollut mikään kiire lähteä pois tälläisestä paikasta.
Yu hymyili lempeästi ja kutsuvasti toiselle ja hänen silmänsä muuttuivat (tiedättehän sellaisiksi kuin anime hahmoilla, kun he unelmoivat jostakin)...
|
|
