Ilta.

[hayley]

Mitä hemmettiä hän teki täällä tähän aikaan?
Siihen ei tyttö itsekään täysin osannut vastata. Oli vain tullut sellainen tunne, että jonnekin raittiiseen ulkoilmaan monen päivän sisälläolon jälkeen pitäisi päästä. Koulun penkillä homehtui, mutta tunnollinen oppilas tyttö silti oli, vaikka välillä jatkuva pänttääminen kyllästytti kovastikin. Nyt oli vapaapäivä, onneksi. Mukaansa oli ottanut piirustuslehtiön, ja lyijykynän. Hayley oli aina ollut kympin arvoinen kuvataiteessa. Toisinaan taiteilijan ura houkutteli, toisinaan ei. Tyttö oli päättänyt elää päivä kerrallaan, ja nyt hän oli täällä, Ranskassa. Sisäoppilaitoksessa.

Oli kaunis, lämmin ilta, viimeiset auringon säteet loivat maahan hieman väriä, ennenkuin valopallo laskisi kokonaan. Punkkari istui penkillä, ja luonnosteli tällä hetkellä pientä suihkulähdettä, ja sen ympärillä olevia istutuksia. Päällään Hayleyllä oli tavallisimpia vaatteitaan. Musta pitkähihainen korsetti, tummat, vartalonmyötäiset tiukat pitkälahkeiset farkut, mustavalkoraidalliset tennarit, kaulassa piikkipanta. Tummaanpuhuva vaatetus on aina herättänyt huomiota. Tyttö heilautti mustia, paksuja ja hyvin takkuisia hiuksiaan pois silmiensä edestä, paljastaen raskaan meikin mutta kauniit, merenväriset suuret silmät. Niiden katse vaihtui vähän väliä lehtiöstä suihkulähdeasetelmaan. Satunnaisia ihmisiä kulki vähän väliä ohi, eikä neiti kiinnittänyt heihin mitään huomiota.
"Nyt tekisi mieli sätkää..."
Tuo välillä ajatteli luonnostelun ohessa.

# Mukaan vuan. #

[Stephen]

[no minäpä tulen kiusaksesi sitten xD ]

Stephen ei ollut tiennytkään että kylällä oli ollut puistokin. Itseasiassa hän oli yllättynyt mitä kaikkea kylältä oli löytynyt. Ensimmäisenä päivänä hän ei ollut ehtinyt tutustua paikkaan vaan oli suoraan tuotu koululle. Nyt poika oli iloinen että oli päättänyt tutustua kylään ja tähän kauniiseen puistoon. Päivät olivat kuluneet liian nopeasti koulun parissa ja läksyt olivat myös pitäneet hänet kiireisinä. Viimeinkin hänellä oli vapaailta ja tämä oli juuri sopiva paikka viettää se.
Auringon valo loi puistosta vielä kauniimman ja se sai pojankin hymyilemään. Oli harvinaista nähdä poika nykyisessä asustuksessaan missään. Pojalla oli kyllä kauluspaitansa, housut ja kengät, mutta liivit ja rusetin hän oli jättänyt huoneeseensa. Hänellä oli myös paitansa ylin nappi auki. Poika pysähtyi puistossa löytyvän suihkulähteen lähelle ja jäi katselemaan sen kaunista asetelmaa. Hymyillen Stephen lähti kiertämään lähdettä ja huomasi kauempana puiston penkillä tytön keskittyvän johonkin tosi tarkasti.

[hayley]

# Ye, seuraa! #

Tytön keskittyminen häiriintyi, kun joku poika tuli suoraan hänen näkökenttänsä eteen, suihkulähteen lähelle. Maidonvalkoinen otsa meni hieman ryppyyn, muttei tuo tuntemattomalle mitään haluaisi sanoa. Onneksi kyseinen henkilö lähti kiertämään lähdettä, eli Hay pystyi taas jatkamaan piirtämistään. Hän oli taiteillut paperille jo aika paljon, mutta paksummin väriä se tarvitsisi vielä. Piirros näytti lähes valokuvalta, kun vertasi sitä oikeaan suihkulähdeasetelmaan. Äkkiä suihkulähteen eteen pysähtyi hyvin äänekäs ja naurava teinityttöporukka, noin kolmentoista tai neljäntoista vuoden iässä. Punkkari tuhahti itsekseen, ja päätti lopettaa taiteilemisen siihen.
"Muutenkin jo väsytti." Hän ajatteli itsekseen naurahtaen hieman. Hayley laittoi piirustuslehtiön ja lyijykynänsä takaisin mustaan olkalaukkuunsa, jonka oli koristeltu erilaisin pinssein ja kangaspaloin. Tyttö jäi kaivelemaan pikkutaskusta tupakkaa ja tulta.
".... Hemmetti ...." Hay sanoi puoliääneen, ja vain hyvin tarkkakuuloinen olisi voinut kuulla tai edes saada selvää koko sanasta. Tupakat olivat loppuneet, sytkäri silti toimi vielä. Ei varmaan puistossa olisi saanutkaan polttaa, muttei Hayley niin kummemmin säännöistä ole piitannut koskaan. No, nyt hän saisi kuitenkin tyytyä jäämään ilman sätkää. Tyttö jäi nojailemaan penkille, ja painoi kevyesti silmänsä kiinni.

[Stephen]

[seura.. it's a life saver ]

Tumma hiuksinen tyttö näytti piirtävän jotain. Sen Stephen pisti merkille mieleensä, mutta muuten keskittyi tuon puiston kauniiseen luontoon. Lähteen lähelle pysähtyvä tyttö porukka sai Stephenin hieman rypistämään kulmiaan mutta onneksi he eivät viipyneet kauaa vaan lähtivät jatkamaan matkaansa pian. Poika huokaisi helpottuneena. Totta oli ettei hän voinut olla heitä paljoa vanhempi mutta poika tunsi itsensä henkisesti vanhemmaksi kuin nuo teinit.
Stephen kuuli hiljaisen äänen mutta ei ollut aivan varma sen lähteestä. Tosin pikainen vilkaisu ympärilleen paljasti hänelle ainoaksi lähteeksi tuon tumma hiuksisen, kalpean näköisen tytön joka istui puiston penkillä. Tosin nyt kun häntä katsoi tämä näytti vain nojailevan penkkiin, silmät suljettuina. Hetken mielijohteesta Stephen käveli tämän eteen. -Hei, hän lausahti iloisesti hymyillen.

[hayley]

# Yeps. : D #

Hiljaisuus, mikä ihana harmonia. Hayleystä tuntui, että voisi nukahtaa tähän paikkaan. No, ehkei ihan puiston penkille tähän aikaan, ties mitä raiskaajia ja hiippareita täälläkin liikkui.
Ah-niin-ihanan hiljaisuuden rikkoi ääni, tervehdys. Tyttö raotti hieman toista merensinistä silmäänsä, ja näki edessään vaaleahiuksisen ja muutenkin vaalean pojan. Miten Hay ei ollut huomannut kyseistä tyyppiä, kuullut hänen askeliaan? Tummatukka korjasi nopeasti, tosin hieman hätäisesti ryhtiään hieman paremmaksi ja veti vieressään olevaa olkalaukkua hieman lähemmäs itseään.
"Krhm..." Tuo mutisi ensialkuun. "Moi."
Sai sitten sanottua. Tuntematon tuli juttelemaan? Tuohan oli se sama poika, joka oli tullut suihkulähteen eteen, keskeyttäen Hayleyn piirustustuokion. Tyttö tarkkaili ja mittaili katseellaan toista. Silmät osuivat paitaan, jonka ylin nappi oli auki... Äkkiä Hayley tajusi, mitä oli ajatellut, ja pudisti päätään samaanaikaan typertyneenä ja huvittuneena, niin että pikimusta peikkotukka vain hulmusi.

[Stephen]

Stephen havaitsi heidän katselevan toisiaan. Nopea tutkailu paljasti ettei tyttö voinut olla kovin paljoa häntä vanhempi. Taikka pidempi, poika ajatteli itsekseen. Nopea asennon korjaus ei mennyt ohitse pojan silmien, mutta ei antanut sen häiritä itseään. Poika seisoi itse edelleen tämän edessä. Tyttö vastasi hänen tervehdykseensä joskaan ei kovin kuuluvalla äänellä. Mikä oli kait ihan ymmärrettävää. Olivathan he tuntemattomia toisilleen. Tytön pään pudistus sai hänen hiuksensa hulmuamaan hienosti ja se nostatti pienen hymyn Stephenin kasvoille.
-Huomasin että piirtelit tuossa äsken jotain, poika totesi toiselle lempeällä äänellä. Häntä hieman kiinnosti nähdä toisen työn tulokset. Hän ei itse osannut tai halunnut osata piirtää mutta osasi silti arvostaa muiden käden jälkeä. Ja oli lähes varma että tämä tyttö osasi piirtää. Pieni hymy nousi hänen kasvoilleen.

[hayley]

Hay katseli toista, joka edelleen seisoi tytön edessä. Paikalla ei näkynyt paljoa muita ihmisiä, muutakuin kauempana ja näin siis kuuloetäisyyden ulkopuolella. Sitten poika sanoi jotain. Pienen, mutta harvinaisen eleen saattoi huomata sillä hetkellä tytön hyvin vaaleilla kasvoilla. Punastumisen. Ei tuo kovinkaan monelle töitään ollut näyttänyt, lukuunottamatta parasta ystävään Englannissa, kun vielä siellä asui. Hayley ei ensin muistanut edes vastata pojalle.
"Ahem, jep. Luonnostelin tuota suihkulähdeasetelmaa, kunnes se tyttöporukka tuli siihen."
Punkkari vastaili oudon puhetulvan vallan alaisena, virnistyksen kera. Odottaisikohan poika näkevänsä Hayleyn aikaansaannoksia? No, tyyppi ainakin näytti siltä, että aikoisi jäädä pitemmäksikin aikaa juttelemaan. Mikäs siinä, ei se Hayleytä haitannut. Ei muutenkaan ollut intoa lähteä minnekään klubeille tänä iltana, joten tuo voisi ihan hyvin jäädä viettämään juttutuokiota pojan kanssa. Kaksikosta enemmän aloitetta tällä hetkellä oli tehnyt tuo poika, joten Hayley tunsi jotenkin velvollisuudekseen kysyä tai sanoa myös jotain.
"Kuules, mikä on nimesi?"
Tuo lausahti lyhyesti ja katsoi toista kasvoihin. Pojalla oli todella vaaleat silmät, sen tummatukka laittoi merkille...

[Stephen]

Stephen huomasi punan kalpeilla kasvoilla.Se oli jotenkin erikoinen näky hänestä ja se sai pienen hymyn hänen kasvoilleen. Poika katseli hieman hymyillen kengän kärkiään, mutta pyyhki hymyn merkit kasvoiltaan ja katsahti toiseen. Tytön vastaus vahvisti hänen arvailunsa tämän touhuista. Vaikka ei sillä suurta merkitystä pojalle ollutkaan. Tytön virnistys nostatti pojallekkin hymyä kasvoille. Poika ei omassa mielessään aikonut pyytää toista näyttämään töitään. Mutta ei kyllä vastustelisi jos tämä oma ehtoisesti niitä näyttäisi.
Eikä Stephenillä parempaakaan tekemistä ollut joten seura voisi olla ihan mukavaakin. Tuntui kuin kumpikin olisi lukenut toistensa ajatuksia siitä että tämä oli paras tapa viettää iltaa. Tytön kysymys yllätti hieman Stephenin ja hän katseli tytön kasvoja miettien mitä hänen pitäisi sanoa. Tytön sinivihreät silmät olivat kauniit. -Krhm, poika aloitti korjaten ajatuksiaan. -Minä olen Stephen, hän vastasi viimein hieman hymyillen. -Entäs sinä sitten? Poika kysäisi mietteliäästi.

[hayley]

Hayley huokaisi mielessään helpotuksesta. Poika ei onneksi maininnut enää mitään piirustuksista tai muusta taiteeseen liittyvästä... Tyttö ei mielellään näyttänyt kenellekään kädenjälkiään. Sitten poika kertoi nimensä.
"Stephen..." Hän ajatteli. Se nimi toden totta sopi toiselle. Mutta ilmeisesti Stephen ei unohda mitään, joten pian oli tietysti punkkarin vuoro esitellä itsensä.
"Hayley." Tummatukka vastasi lyhyesti, ja tuon huulet kaartuivat pieneen hymyyn, jonka Hay soi pojalle. Stephen ei ainaan ollut sellainen, kuin useimmat pojista, joita Hayley oli tavannut. Hän oli hyvin ystävällinen, eikä lainkaan liian tunkeileva tai minkäänlainen viekotteleva törppö.
Aurinkoa ei enää paljoa näkynyt, ja hetken päästä alkoi tuulla hieman. Hayleylle tuli samantien kylmä, vaikka tuolla olikin pitkähihainen korsetti päällään. Hihojen kohdilta kangas oli kuitenkin hyvin ohutta, ja tyttö paleli muutenkin helposti. Ja tärinä takuuvarmasti näkyi. Hayley piti katseen tiukasti horisontissa, samalla kun hieroi kämmenillään käsivarsiaan.

[Stephen]

Hitaasti mutta varmasti aurinko laski puiden taakse ja antoi pimeydelle vallan taas joksikin aikaa. Haikeasti Stephen katseli sen viimeisten valon säteiden katoamista. Hayley, pojan ajatukset sanoivat. Poika tunsi iloa tytön suodessa hänelle hymyn. Hän oletti sen olevan harvinaista toisen suunnalta mutta mistäpä hän olisi voinut tietää varmasti.
Viileä tuuli pörrötti pojan hiuksia ja pieni hymy nousikin hänen kasvoilleen. Vaikka sää olikin hieman viileä, poika ei siltikkään voinut olla hymyilemättä. Hän piti tuulisesta ilmasta. Se vain tuntui niin mukavalta hiuksissa ja vaatteissa. Poika käänsi katseensa tyttöön. Vasta nyt hän tajusi ettei tytöllä tainnutkaan olla yhtä mukavaa kuin hänellä. Tämän käsien hieromisesta päätellen tällä oli kylmä. -Sinä et taida pitää tuulesta noissa vaatteissa, hän lausahti toiselle kasvot vakavina.

[hayley]

Pojan puhuessa hän katsahti toiseen pienesti. Tyttö tyytyi vain naurahtamaan hieman tukahdetusti epämääräisen virnistyksen kera. Ei hän vaivautunut vastaamaan, mutta vihamielisyyttä ei tuntenut ja tuskin se olisi näkynytkään. Pojan vakavailmeisyys oli niin hassunkurista.
"... Kerrohan, Stephen. Mistä oikein olet kotoisin?"
Tummatukka kysäisi äkkiseltään vähän nuoremmannäköiseltä pojalta. Ties vaikka tästä voisi kehittyä jonkinlainen ystävyyssuhde... Ystävyys. Se sana oli tytölle hieman outo, sillä hänen ainoa ystävänsä asui Englannissa, ja sinne hän oli jäänyt pysyäkseen. Hayley taas ei tiennyt itsekään mitä elämältään haluaisi, jäädä Ranskaan vai muuttaa opintojen jälkeen takaisin rakkaaseen kotimaahansa? Tai kenties jonnekin aivan muualle? Ei hän paljoa ole tulevaisuuttaan suunnitellut ja miettinyt. Päivä kerrallaan eläminen on paras vaihtoehto tässä elämäntilanteessa. Luultavasti.
Viileä sää, juuri sitä tyttö inhosi. Mrr. Miksei aina voisi olla lämmin kesä? Kuitenkin liian kuuma, kostea ja trooppinen ilmasto olisi varmasti tukahduttavaa ja epämukavaa.

[Stephen]

Tytön virnistys pyyhki pojan vakavamielisyyden kasvoiltaan ja hänkin hymyili iloisesti. Tuulen halkoessa pojan hiuksia hän ei voinut kuin tuntea itsensä iloiseksi ja hieman onnelliseksikin. Tytön kysymys kuului tuulen läpi vaikka se ei kovin äänekäs ollutkaan. -Minäkö, poika kysäisi hieman hymyillen ja osoitti itseään peukalollaan. -Lontoostahan minä tulen, hän jatkoi mietteliäästi ja suuntasi kasvonsa tuulta vasten, sulkien silmänsä samalla. -Minulla tuli siellä hieman tylsää ja vanhempieni mielestä tämä olisi paras vaihtoehto minulle, poika lausahti oltuaan hetken verran hiljaa. -En tiedä mitä elämä tuo tullessaan eteeni mutta oli se mitä tahansa otan sen vastaan, poika jatkoi kääntäen hymyilvät kasvonsa Hayleyn suuntaan.
-Entäs itse, mistä sinä tulet ja mitä odotat tulevaisuudelta? Poika kysäisi ajatellen omaa tulevaisuuttaan.

[vähän lyhyttä ^^' ]

[hayley]

Poika herätti hieman hilpeyttä tytössä, mutta hän halusi silti vielä jatkaa juttutuokiota. Stephen vaikutti hyvin nöyrältä, mukavalta ja rauhalliselta pojalta. Osasi keskustella järkevästi. Hän oli aivan erilaista seuraa kun mitä Hayleyllä yleensä on ollut... Hän oli sellaista.. hyvää ja järkevää seuraa. Pojalla näytti olevan kaikki asiat hyvin, sen huomasi kyllä.
"Ihanko totta? Minäkin tulen Lontoosta. Tai tarkemmin en ihan Lontoosta, mutta sieltä läheltä..."
Tyttö lausahti yllättyneenä kummatkin kauniin muodon saaneet kulmat koholla yllättyneenä. Näinkin lähellä olivat asuneet, mutta vasta kohdanneet Ranskassa. Elämä on kummallista..
Mutta tulevaisuus kysymys sai hänet epäilemään hieman. Ei Hayley tulevaisuuttaansa ole ajatellut paljoakaan, hän on päättänyt vain elää päivä kerrallaan...
"Juu, no saa nähdä nyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En sitä kauheasti ole tullut miettineeksi."
Tummatukka kertoili ja tunsi olonsa rentoutuneeksi. Ihan kuin pienenä. Pystyi puhumaan normaalisti, eikä kukaan ollut yrittämässä mitään pervoa. Hr.

[Stephen]

[anteeksi kun vastaaminen on kestänyt näinkin kauan ^^'' on ollut totaalisia inspiraation puutteita.. ehkä vähän vieläkin mutta ainakin nyt yritän.]

Hymy tuntui olevan pysyvä osa pojan kasvoja. Vai johtuiko se Hayleyn seurasta. Ehkäpä. Kuka tiesi varmasti. Ainoa asia mistä Stephen oli varma, oli se että hän iloitsi kun oli löytänyt mukavaa seuraa. -Sinä varmasti ajattelet ihan samaa kuin minäkin, Poika lausahti tumma tukkaiselle tytölle lempeästi hymyillen. -Siis että molemmat asuvat lontoossa, tai sinun tapauksessasi siinä lähellä mutta tapaamme vasta täällä ranskassa, Stephen jatkoi nopeasti selitystään. -Oikeastaan mikä on todennäköisyys siihen että tapaisimme täällä, valko hiuksinen nuorukainen lausahti hieman mietteliäästi. Hänen kulmansa hieman rypistyivät ajattelun vuoksi mutta pian hän unohti sen ja hymy palasi hänen kasvoilleen. -Varmaan aika pieni mutta täällähän me olemme, Stephen höpötti omiaan ja naurahti kevyesti. Poika tunsi pientä puudutusta jaloissaan paikoillaan seisomisesta. -Olisiko siinä penkillä ehkä tilaa minullekkin, hän kysäisi tytöltä hymyillen.