|
Post by gweneth on Jul 21, 2006 17:53:48 GMT 2
//Mukaan vaan sitten Gweniä kiusaamaan//
Gweneth Fraser käveli laahustaen, kädet tiukasti hupparin taskuissa piilossa, eteenpäin. Hän oli vain tyytyväinen päästessään hetkeksi haukkamaan happea ulos ja vaihtamaan sen typerän pikkuisen hameen mustiin farkkuihinsa. Häntä ei oltu luotu pitämään hametta, se nyt oli varma. Gwen kulki minne jalat veivät ja huomasi yllätyksekseen päätyneensä puistoon. Ei mikään huono paikka viettää aikaansa. Tyttö vilkaisi pilviselle taivaalle epäillen, mutta arveli sateen siirtyvän tuonnemmas. Hän saattoi siis lopettaa hyvillä mielin lenkkinsä ja levähtää yhdellä tyhjistä penkeistä. Vaikka käveleminen viileässä ja virkistävässä ilmassa teki ihmeitä väsyneelle mielialalle niin itsensä hengästyttäminen olisi ollut typerää. Gweneth ei kuitenkaan halunnut laukaista astamakohtausta keskellä puistoa muiden silmien alla. Hän nojautui niin pitkälle kuin penkki antoi periksi ja nosti toisen jalkansa penkin reunalle. Hän suki tummia ja lyhyiksi pätkittyjä hiuksiaan, jotta ne sojottaisivat vielä enemmän jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan. Se oli tytöstä vain hauskaa, kun joku likinäköinen vanha nainen luuli häntä pojaksi vaikka hieman tarkemmin hänen vartaloaan katsottua huomaisi eron nopeasti.
Gweneth taputteli farkuntaskujaan ja tunsi epämiellyttävän kohouman vasemman puoleisessa taskussaan. Hän vilkaisi ympärilleen ja vetäisi sitten esiin inhalaattorin, jota kantoi mukana vain turvallisuussyistä. Hän pyöräytti sitä sormiensa ympärillä ja hymyili ajatuksissaan. Tytön sormet horjuivat hieman ja kapistus tipahti mätkähtäen maahan. Gwen kirosi äänekkäästi ja yritti noukkia inhalaattorinsa ylös. Olisi äärettömän häpeällistä, jos joku näkisi sen.
|
|
Misha
Koulun nouseva tähti
16-vuotias nuorukainen oppimassa el?m?st
Posts: 65
|
Post by Misha on Jul 24, 2006 23:31:03 GMT 2
Misha kuljeskeli puisto alueella mietteissään. Viileässä ilmassa oli hyvä ajatella asioita ja pojalla totisesti oli ajateltavaa. Ei tietenkään mitään maailmaa kaatavaa pojan mielessä ei ollut mutta kaikenlaisia pieniä asioita. Puolet pojan ajatuksista pyöri hänen lukemissaan manga sarjakuvissa ja niiden maailmoissa. Sitä pojalle tapahtui aika useastikkin. Nytkin hän käveli vailla päämäärää omissa ajatuksissaan ja haaveissaan. Mishaa olisi voinut sanoa ikuiseksi unelmoijaksi. Ja sitä hän välillä tuntuikin olevan. Poikaa moiset nimittelyt eivät haitanneet. Toisaalta puoliakaan hän ei kuullut koska ei yksinkertaisesti kuullut niitä. Loput Mishan ajatuksista pyörivät koulussa. Poika pärjäsi ihan hyvin, numeroiden perusteella. Mutta pojan omasta mielestä asiassa olisi parannettavaa. Tietenkään hän ei haluaisi vaikuttaa muiden mielestä miltään hikipingolta, eikä kyllä omastakaan mielestä. No kuhan ei ainakaan tuosta huononna, poika ajatteli itsekseen hymyillen. Misha vilkaisi taivaalle ja näki siellä paljon tummahkoja pilviä pyörimässä yläpuolella. Onneksi poika oli ottanut sateenvarjonsa mukaan. Itseasiassa juuri mahdollinen sade oli syy miksi poika tällä hetkellä käveli puistossa. Misha piti sateesta. Mikään ei ollut ihanampaa kuin kävellä vesisateessa sateenvarjon alla. Se jotenkin toi suuren rauhan pojan mieleen. Misha kuljeskeli eteenpäin ja huomaamatta hän istahti ensimmäiselle penkille joka tuli vastaan. Vasta pieni liikahdus pojan vieressä sai hänet havahtumaan ajatuksistaan ja katselemaan ympärilleen. Misha huomasi istuneensa tummahiuksisen tytön viereen tajuamatta sitä.
|
|
|
Post by gweneth on Jul 27, 2006 21:15:06 GMT 2
Gweneth jäykistyi jonkun istuutuessa hänen viereensä. Hän nappasi inhalaattorin maasta ja työnsi sen syvälle farkun taskuunsa. Hän vilkaisi vierelleen ja tarkasteli selvästikin muissa maailmoissa ollutta poikaa. Häntä ärsytti, että joku oli saattanut edes harkita istuutumista hänen vierelleen. "Tuota, minä istuin tässä jo", Gwen huomautti tulisesti ja risti kädet nyrpeänä rinnalleen. Tyttö ei juurikaan välittänyt, vaikka olisi ollutkin epäkohtelias. Gweneth ei juurikaan välittänyt muista kuin itsestään. Sitten tyttö pani merkille pojan mukana olevan sateenvarjon. Tätäkin ilmestystä voisi siis käyttää hyödyksi, jos alkaisi tihkuttamaan vettä. "No, ei siitä mitään haittaakaan ole", Gweneth lisäsi ja väläytti ensimmäisen hymynsä päiviin. Hän tarvitsi jota kuta jolle puhua tai hyvät puhekyvytkin menisivät hukkaan kaikessa hiljaisuudessaan ja tylsyydessään. Gweneth sekoitti hiuksiaan hieman enemmän, kuten tyttö teki aina seurassa ja otti paremman asennon penkillään. Nyt olisivat hänen kuulut näyttelijän lahjatkin tarpeen. Oli todella vaikeaa näyttää ihmiseltä, joka piti seurasta.
|
|
Misha
Koulun nouseva tähti
16-vuotias nuorukainen oppimassa el?m?st
Posts: 65
|
Post by Misha on Jul 28, 2006 13:25:06 GMT 2
Misha tuijotteli hetken verran taivaan pilviä, unen omainen ilme kasvoillaan. Poika ei näyttänyt edes räpäyttävän silmiänsä. Kun hän sitten viimein teki niin, näytti hän havahtuvan haaveistaan. Tytön sanat saavuttivat hänen korvansa ja poika käänsi katseensa vieressä istujaansa. Hmmm, tyttö, hän ajatteli mielessään. -pyydän syvästi anteeksi, Misha lausahti täysin rehellisesti. -Olin hieman omissa ajatuksissani ja mietteissäni, hän jatkoi koittaen saada kasvoilleen pahoittelevan hymyn. Ja tottahan se olikin. Hän ei oikeastaan ollut nähnyt edes penkkiä jolle oli istahtanut. Onneksi hän ei istahtanut tyhjän päälle. Tytön sanat siitä ettei se kuitenkaan haitannut saivat pojan hieman iloisemmaksi. Pojan kädet lepäsivät sateen varjon päällä ja poika katseli eteensä hieman ajatuksissaan. Tyttö vaikutti hänestä hieman mielenkiintoiselta mutta hän ei antanut sen näkyä kasvoillaan. -Minä olen muuten Mikhail mutta sano vain Mishaksi niin kuin kaikki muutkin, poika esitteli itsensä ja ojensi toiselle kättään hymyillen iloisesti.
|
|
|
Post by gweneth on Jul 28, 2006 19:07:15 GMT 2
Gweneth vilkaisi kysyvästi pojan tarjoamaa kättä, muttei tarttunut siihen. "Hauska tutustua, minä olen Gweneth", tyttö sanoi väkinäisesti oman nimensä ja piti kädet tiukasti sylissään. Hän ei vaikuttanut juuri lainkaan ihmiseltä, josta oli 'hauska tavata' joku tuntematon. Gwen piti epämääräisen hymyn kasvoillaan ja vilkaisi taivaalle kuin odottaen, että ensimmäiset vesipisarat alkaisivat tippua taivaalta. Se ei olisikaan mikään ihme tuntien tytön epäonnen. Gweneth oli täysin sitä mieltä, ettei ollut syntynyt onnellisten tähtien alla. "Masentava ilma. Ei mikään ihme, vaikka kohta alkaisi sataa vettä", tyttö huomautti ja puri hammasta. Hän inhosi itseään alkaessaan puhua säästä. Ainoastaan ihmiset, jotka eivät keksineet mitään muuta sanottavaa puhuivat säästä. Hänen hymynsä hyytyi hetkeksi, mutta palasi sitten nopeasti huulille. Gwen ei antaisi oman ajattelemattomuutensa masentaa tai nolostuttaa itseään. Olisi vain korjattava omat virheensä. "Miatä sinä olet kotoisin?" tyttö vaihtoi yhtä nopeasti puheenaiheen. Hän ei juurikaan jaksanut pysyä yhdessä aiheessa kahta minuuttia kauempaa. Mitä sitä nyt asioita sen paremmin jahkailemaan.
|
|
Misha
Koulun nouseva tähti
16-vuotias nuorukainen oppimassa el?m?st
Posts: 65
|
Post by Misha on Jul 29, 2006 22:33:02 GMT 2
Misha huomasi toisen katseen mutta päätti ohittaa sen olan kohautuksella ja laski kätensä takaisin sateenvarjolle. -Samoin, poika sanoi hymyillen samalla. Vai Gweneth oli tämä tyttö, hän ajatteli katsellen edessään olevaa puistoa. Hän havaitsi myös tytön äänessä jotain mikä sai pojan ajattelemaan ettei tämä ehkä halunnutkaan hänen seuraansa tai ettei tämä tullut toimeen ihmisten seurassa. Mutta poika ei antanut sen vaivata itseään kovinkaan paljoa. Hän päätti keskittyä luontoon mutta myös tyttöön mikäli tämä hänelle puhuisi. Tytön komentti säästä sai pojan hymyilemään hieman. -Tiedän, hän vastasi takaisin. -Siksi otinkin jotain suojaa, poika lisäsi taputtaen sinistä varjoa. Poika tiesi ettei tyttö tainnut tietää oikein mistä puhua äkkiä paikalle ilmaantuneen vieraan kanssa. Poika katsahti tyttöön hetken verran tämän kysyessä hänen asuinpaikkaansa. Hetken poika katseli kaukaisuuteen ja kävi mielessään elämäänsä läpi. -Minä olen venäjältä, hän lausahti kaihoisasti. -Eikä se jo nimestäkin käy selville, poika lisäsi hymyillen ja käänsi katseensa toiseen. Misha tunsi ensimmäisten vesipisaroiden kosketuksen kasvoillaan. -Haluatko kenties suojautua sateelta ennen kuin vastaat omaan kysymykseesi? Poika kysyi lempeä ilme kasvoillaan.
|
|
|
Post by gweneth on Jul 30, 2006 15:17:35 GMT 2
Gweneth nosti nyrpeänä katseensa taivaalle. Hän inhosi sadetta yli kaiken. Hän hymyili kiitollisena pojan ehdotukselle sateensuojasta. "Pieni suoja ei tosiaankaan olisi pahitteeksi", tyttö huomautti ja säpsähti vesipisaran tipahatessa hänen poskelleen ja valuvan kasvoja alas. Hän hieraisi sen nopeasti pois. vesisade oli liian - märkää häenn makuunsa Tytön kasvoilla vilahti synkkäkatse tämän tuntiessa pisarat ihollaan. "Minä olen Englannista, Lontoosta", tyttö huomautti lopulta haaveellisena. Hän kaipasi kyseistä paikkaa aika lailla. Olihan täälläkin rutkasti tekemistä, mutta kaikki ystävät olivat jääneet jälkeen. Nyt noita uusia ystäviä pitäisi hankkia. Se olisikin sitten hieman hankalampaa. Todella hankalampaa ottaen huomioon hänen tapansa hankkia ystäviä saati sitten tutustua ihmisiin. Tuo poika vieressäkin oli hänestä hyvin ärsyttävä, mutta Gwen ei ollut varma miksi.
//Anteeksi, lyhyttä^^//
|
|
Misha
Koulun nouseva tähti
16-vuotias nuorukainen oppimassa el?m?st
Posts: 65
|
Post by Misha on Aug 3, 2006 12:54:10 GMT 2
[ei mitään ^^ ]
Poika hymyili hieman toisen vastaukselle ja avasi varjonsa jotta toinenkin saattoi nauttia sen suojasta. -Sinun tosin täytyy tulla lähemmäksi, Misha lausahti kun sade antoi merkkejä yltymisestä. Hän vilkaisi pilviä. Eivät näytä onneksi ukkospilviltä, hän ajatteli itsekseen. Poika saattoi aistia toisesta lievää inhoa sadetta kohtaan, mutta myös sen että hänen seuransa ei ehkä sittenkään sopinut toiselle. Tytön sanojen haaveellisuus sai pojankin miettimään omaa kotiaan. Tai ei suoranaisesti kotia mutta sijais perhettään joiden luona oli asunut yhdestä junamatkasta alkaen. Misha vilkaisi tyttöä. Olisi kiva saada uusia ystäviä. Vaikka poika olikin saanut muutamia, niin ei lisää tehnyt ollenkaan pahaa. Mutta tuon tytön ystäväksi saaminen ei ollut helppoa. Siitä poika oli varma. -Taidat kaivata kotia, Misha kysyi toiselta hymyillen lempeästi.
|
|
|
Post by gweneth on Aug 11, 2006 10:10:31 GMT 2
Gweneth peitti tyytymättömyytensä vaivoin pojan huomauttaessa, että hänen pitäisi tulla lähemmäs. Gwen harkitsi hetken kieltäytymistä, mutta sitten uusi pisara kosketti otsaa ja tyttö painautui kiireen vilkkaa lähemmäs toista. Hän ei pitänyt ollenkaan tilanteestaan, mutta pääsi sentään sadetta suojaan. Jonkinlainen onni sekin, tyttö tuumi. Hän ei vastannut toisen lempeään hymyyn ja pudisteli kieltävästi päätään. Hän haroi pätkittyjä hiuksiaan ja katseli tiukasti eteen päin. "Niin kai, jos siihen olisi aikaa. On turhaa muistella - saati sitten kaivata!- menneitä." Gweneth tuhahti ja painui kyyrympään vesisateen jatkuessa. Tosiasiassa hänellä oli liiaksikin aikaa kaiavta Lontoota, mutta Gwenillä ei ollut tapana masentaa itseään tarpeettomilla asioilla. Valehtelukin kävi jo itsestään ainakin tytön mielestä.
|
|
Misha
Koulun nouseva tähti
16-vuotias nuorukainen oppimassa el?m?st
Posts: 65
|
Post by Misha on Aug 14, 2006 15:55:39 GMT 2
Mishasta tuntui oudolta kun toinen istui niin lähellä häntä. Toki hän ymmärsi tilanteen ja syytkin siihen mutta se ei muuttanut sitä miksikään että se tuntui oudolta. Tytön hieman tylyn kuuloinen vastaus siitä ettei tällä ollut aikaa muistella kotiaan, sai pojan epäilemään tämän vastauksen todenperäisyyttä. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan jatkoi sateen kuuntelua. -Itse ainakin kaipaan kotia, poika lausahti hymyillen. -Ja minusta tuntuu ettet haluaisi olla siinä mutta tilanne pakotta, hän lisäsi vakavoituen hetkeksi. Misha tiesi sanoneensa todella tyhmästi mutta jonkin hänessa vain oli pakottanut sen ulos. Jälkeenpäin oli turha katua ja ei poika nytkään kamalasti katunut sanojaan. Hän vain jäi odottamaan tytön vastausta
[pahoittelen lyhyyttä]
|
|
|
Post by gweneth on Aug 14, 2006 17:53:34 GMT 2
Gweneth ärtyi toisen puhuessa niin suoraan. Tietenkin kaikista vähäjärkisinkin ymmärsi, ettei hän viihtynyt ollenkaan sen hetkisellä paikallaan. Tyttö toivoi olevansa missä tahansa muualla kuin miltein kiinni pojassa, joka oli vieläpä ystävällisesti tarjonnut suojaa, jossa hän nyt istui hartiat kyyryssä. "Olisin missä tahansa muualla tällä hetkellä", Gweneth tokaisi toiselle ja ajatteli heti perään, oliko ollut liian töykeä. Tietenkään hän ei välittänyt sen hetkisestä seurastaan piirun vertaa, mutta sen sanominen ääneen saattaisi kuullostaa aika kiittämättömältä. Gweneth huokaisi turhautuneena ja pisti kädet puuskaan. Hän inhosi tällaisia tilanteita. "Kiitinkö muuten jo?", tyttö kysyi vikkelästi, "meinaan tästä." Hän osoitti toisella kädellä sateenvarjoa ja sitten heilauttaessaan kättään kaaressa miltein löi poikaa suoraan poskelle. Gweneth punastui tahtomattaan ja käänsi katseensa nopeasti kohti taivasta. Hän päätti tyytyä ihaileemaan heitä ympäröivää maisemaa kuin nolata itseään kömpelyydellään.
|
|
Misha
Koulun nouseva tähti
16-vuotias nuorukainen oppimassa el?m?st
Posts: 65
|
Post by Misha on Aug 14, 2006 22:55:23 GMT 2
Pieni hymy nousi Mishan kasvoille hänen kuullessaan tytön komentin siitä ettei haluaisi olla hänen seurassaan. Itseasiassa poika jopa hieman nauroi ääneen. Hän kuitenkin lopetti nopeasti, peläten sen loukkaavan Gwenethiä. Pojalta ei mennyt tytön huokaisu huomaamatta vaikka syy jäikin kaivelemaan hänen ajatuksiaan. Tytön viitatessa kiitokseen ja sitten osoittaessa varjoa, Misha ei ehtinyt edes vastata kun toinen melkein huitaisi kädellään häntä poskelle. Onneksi Gweneth sai estettyä liikkeensä ja myös poika myös väisti kasvojaan hieman kauemmaksi. Puna tytön kasvoilla sopi sille erittäin hyvin. Misha melkein jo mainitsi siitä toiselle mutta jätti sen myöhempään kertaan. -Et sinä vielä kiittänyt, poika sanoi hymyillen. Sitten hän ojensi varjon tytön käteen ja nousi penkiltä. -Ja koska seurani ei siinä penkillä ei miellytä nauti suojasta yksin, Misha lausahti lempeästi hymyillen jääden sateeseen seisomaan. Hän ei kuitenkaan mennyt kauaksi vaan jäi nojailemaan penkin selkänojaan, nauttien täysin siemauksin sateen tunnosta kasvoillaan. Toki näin jälkikäteen tuli mieleen ajatus että hän voisi tulla kipeäksi, mutta poika vain kohautti olkiaan ja alkoi nauramanaan iloisesti. -Rakastan sadetta, hän henkäisi ääneen iloisena
[sori pieni autohitti, mut ajatus vaati sitä ^^ ]
|
|
|
Post by gweneth on Aug 16, 2006 18:52:10 GMT 2
Gweneth tuijotti hölmistyneenä kädessään olevaa sateenvarjoa. Sitten hän vilkaisi poikaa, joka oli hyvää vauhtia kastumassa sateen takia. Oliko toinen tavattoman typerä? Hän ainakin olisi kivahtanut, että ellei seura kelvannut niin painukaan hevon kuuseen. Tyttö nousi hitaasti seisomaan edelleen tiukasti varjon alla piilossa vesisateelta. Hän kääntyi katsomaan toista epäillein. "Oletko sinä menettänyt järkesi tai jotain?" Gweneth tiedusteli hieman korotetulla äänellä, "sillä kaikki merkit viittaavat siihen - oikeasti." Pojan huomautettua rakastavansa sadetta Gwen irvisti inhosta. Hän vihasi sadetta.
"Voit tulla tiedätkö kipeäksi", Gwen livautti huuliltaan harkiten, mitä tekisi seuraavaksi. Hän vihasi sillä hetkellä yhtä paljon sadetta kuin kyseisen sateenvarjon omistajaa. Oli vaikeaa päättää, kumpi oli ärsyttävämpi. Tyttö punehtui vihasta ja jäi kahden vaiheille. Olisi ollut todella mieluisaa vain pamauttaa varjo maahan ja kävellä arvokkaasti litimärkänä lähimmän katoksen luo.
|
|
Misha
Koulun nouseva tähti
16-vuotias nuorukainen oppimassa el?m?st
Posts: 65
|
Post by Misha on Aug 29, 2006 13:18:32 GMT 2
Misha käänsi kasvonsa kohti taivasta ja antoi veden kastella kasvonsa, hiuksensa ja vaatteensa. Poika alkoi jopa hieman nauramaan sateessa. Se tuntui niin ihanalta pitkästä aikaa. Toki poika tiesi seuraukset tästä teosta mutta juuri nyt hän ei antanut sen vaivata mieltään. Tämä vain tuntui liian hyvältä. Toisen puhuessa hänelle korotetulla äänellä, Misha käänsi kasvonsa tyttöön päin. -Tietääkseni päässäni ei ole mitään vikaa, poika lausahti virnistäen iloisesti. Tytön ilmeestä kyllä näki ettei tämä pitänyt sateesta ollenkaan. -Tiedän sen kyllä, hän jatkoi tytön huomauttaessa kipeytymisen mahdollisuudesta. -Mutta tällä hetkellä en juurikaan välitä, poika lausahti toiselle. Hän huomasi tytön kasvojen punehtuvan. Epäilemättä vihasta, poika tuumi itsekseen. -Voit palauttaa tuon varjon joku päivä, Misha lausahti tytölle kääntäessään kasvonsa kohti taivasta.
[sori ku kesti ^^' ]
|
|
|
Post by gweneth on Sept 1, 2006 19:16:21 GMT 2
"Aha, et välitä", Gwen toisti innottomasti toisen sanat. Hän palasi istumaan takaisin penkille ja mietti vaihtoehtoja mielessään. Olisi kai vain parasta odottaa sateen loppumista, ojenaa varjo takaisin kiittämättä ja lähteä äkkiä lipettiin. Gweneth piti mielessään kehkeytyvästä suunnitelmasta ja käänsi katseensa taas tiukasti eteen. Hänelle olisi ihan sama, vaikka poika kastuisi ja sairastuisi. Oma vikansa. Tytön mielessä käväisi kylläkin, että poikahan oli alunperiknin noussut ylös hänen takiaan. Ikävä ajatus. "Tuota, vaikka seura olisikin kuinka epämiellyttävää tahansa niin ei sen takia tarvitse nauttia varjon antimista yksin", Gweneth aloitti silmät edelleen tiukasti edessä päin. Hän oli äkisti yllättävän kiinnostunut maassa makaavasta lehdestä. Lopulta tyttö käänsi katseensa taas poikaan. "Äh, tule nyt Herran tähden takaisin tänne suojaan - mutta älä koskeen niillä märillä vaatteillasi minua!" Gweneth huudhati närkästyneenä ja hieman vihaisena. Ihmiset olivat nykyisin niin vaikeita, ettei heitä voinut edes sietää.
|
|