x-mass::)

[Lucas.G]

[ Elaina ~]

Lucas astui kahvilaan, laittoi takkinsa narikkaan. Hän tilasi tiskiltä mustan kahvin ja istui nurkkapöytään. Hän katseli ympärilleen lämpöinen kahvilakuppi kädessään. Hän toivoi toiveikkaasti että joku tulisi paikalle että hän saisi juttuseuraa. "Huoh..joku nyt edes." Hän toivoi ja toivoi. Kahvilanpitäjä vain katseli häntä ja hymyili viekkaasti. Lucas hymyili takaisin, mutta ei tahtonut puhua oudonnäköisen kahvilaneidin kanssa. Hän otti hörpyn kahvistaan ja poltti kielensä. "AI! se olikin vielä noin kuumaa.." Hän mietti taas ja pyöräytti silmiään. Hänen mielessään pyöri kaikenlaista. Hänb vain halusi seuraa kovin pahasti. Hän litki kahviian kurkusta alas ja katseli ikkunasta ulos.

[Elaina]

Kun Elaina oli astunut kylän ainoasta elokuvaliikkeestä takaisin kirpeään pakkaseen, ja jääkylmä tuuli nosti solakoiden säärten ihon kananlihalle farkkujen läpikin, alkoi kupillinen vahvaa, mustaa kahvia vastapäisessä kuppilassa tuntua erittäin houkuttelevalta ajatukselta. Niinpä tyttö napitti valkoisen villakangastakkinsa napit leukaan saakka ja kietoi viininpunaisen kaulahuivin tiukemmin kaulansa ympärille. Sitten hän puski viiman läpi kadun toiselle puolelle ja astui sisään kahvilan kutsuvaan lämpöön.

Tyttö asettui pitkän jonon viimeiseksi ja yritti lämmittää pakkasen punertamia poskiaan. Kun brunette viimein pääsi esittämään tilauksensa, oli hänen ruumiinlämpönsä asettunut jo normaaliin 35 asteeseen, eikä korviakaan enää kipristellyt. Elaina työnsi laukun ylemmäs olalleen ja lähti höyryävän kahvikupillisen kanssa kohti nurkkapöytää. Ollessaan enää muutaman metrin etäisyydellä kohteestaan, hän huomasikin, että pöydässä istui jo joku! Tämä joku oli melko söpö, vaaleahiuksinen poika, joka ei näyttänyt siltä, että purisi, jos saisi seuraa. Ja koska olisi ollut aika huvittavan näköistä, jos tyttö olisi kääntynyt ympäri ja lähtenyt lampsimaan kahvilan toiseen päähän, hän päätti kysäistä:
"Onko tässä tilaa?"
Sitäpaitsi, Elaina oli tavallista sosiaalisemmalla tuulella, johtuen siitä, että oli viisi minuuttia sitten saanut käsiinsä sen ainoan Marilyn Monroen elokuvan, joka hänen kokoelmastaan oli puuttunut.

[Lucas.G]

Lucas nyökkäsi brunetelle tytölle että voisi istua. "Vihdoin! Joku kenen kanssa voisi jutella!" Lucas mietti ja otti hörpyn ja rohkaisi itseään. "Hei, Olen Lucas, kuka sinä olet?" Hän piteli kahvikuppiaan käsissä ja hymyili työlle komeasti. Hän huomasi tytön olevan todella nätti, ja hän näytti todella iloiselta. Hän huomasi tytön laukusta pilkottavan Marilyn monroen elokuvan."Pidätkö marilynin leffoista? NE ovat todella , todella hyviä!" Lucas vielä lisäsi ensimmäiseen kommenttiinsa. Hän odotteli tytön kommenttia ja katseli hänen ruskeita silmiään. Hän halusi aina puhua ihmisille silmiin, eikä muualle. "Silmät on vat ihmisen sielu." Lucas aina väitti kaikille. Hän lisäsi jo melkein kylmään kahviinsa vielä yhden palan sokeria, jottei kahvi olisi nii pahaa. Juotuaan kahvin loppuun, hän pyysi anteeksi brunetelta ja kävi hakemassa nopeaa mustan kuuman kahvin, joka taas lämmitti hänen sydämmensä. Hän edelleen katseli tyttöä ja odotteli vastausta. Ulkona satoi paljon, isoja hiutaleita ja ne tippuivat maan päälle, kauniiksi valkoiseksi lumivaipakaksi.

[Lucas.G]

lucasg said:

Lucas nyökkäsi brunetelle tytölle että voisi istua. "Vihdoin! Joku kenen kanssa voisi jutella!" Lucas mietti ja otti hörpyn ja rohkaisi itseään. "Hei, Olen Lucas, kuka sinä olet?" Hän piteli kahvikuppiaan käsissä ja hymyili tytölle komeasti. Hän huomasi tytön olevan todella nätti, ja hän näytti todella iloiselta. Hän huomasi tytön laukusta pilkottavan Marilyn monroen elokuvan."Pidätkö marilynin leffoista? NE ovat todella , todella hyviä!" Lucas vielä lisäsi ensimmäiseen kommenttiinsa. Hän odotteli tytön kommenttia ja katseli hänen ruskeita silmiään. Hän halusi aina puhua ihmisille silmiin, eikä muualle. "Silmät on vat ihmisen sielu." Lucas aina väitti kaikille. Hän lisäsi jo melkein kylmään kahviinsa vielä yhden palan sokeria, jottei kahvi olisi nii pahaa. Juotuaan kahvin loppuun, hän pyysi anteeksi brunetelta ja kävi hakemassa nopeaa mustan kuuman kahvin, joka taas lämmitti hänen sydämmensä. Hän edelleen katseli tyttöä ja odotteli vastausta. Ulkona satoi paljon, isoja hiutaleita ja ne tippuivat maan päälle, kauniiksi valkoiseksi lumivaipakaksi.

Lumi oli aivan vitivalkoista, ja näytti todella pehmeältä. Hän olisi suorastaan halunnut päästä pelaaman lumisotaa ystväiensö kanssa, totta, hänellä ei ollut ystäviä joten, haave musertui ja hän joutui kököttämään sisällä ehkä "uuden ystävänsä" bruneten kanssa. Ehkä jonain päivänä, hekin pelaisivat pihalla lumisotaa. Hän mietiskeli ja joi ison kulauksen kahvistaan.

[Elaina]

[ jos sä haluat muokata viestiäs, esim. lisätä siihen jotain, käytä edit-nappulaa tuolta oikeelta ylhäältä : )]

"Elaina", brunette esitteli itsensä ja katsoi poikaa toinen kulma koholla. Lucakseksi esittäytynyt sulosilmä vaikutti pieneltä, innokkaalta koiranpennulta, joka odotti silityksiä ja leikkikaveria häntä iloisesti viuhtoen. Hieman huvittuneesti hymyillen Elaina hörppäsi kahviaan, joka maistui juuri niin hyvältä, kuin hän oli odottanutkin. Jos hänen piti mainita Saint Lyonsista jotain hyvää, ensimmäisenä tuli mieleen pikkukuppilan herkullinen kahvi.

"Jep", tyttö vastasi ja hymyili pienesti pehmittääkseen lyhyttä vastaustaan. Hän tunsi sillä hetkellä kykenevänsä ystävälliseen keskusteluun, mutta ei halunnut avautua aiheesta yhtään enempää. Eikä hänen onneksi tarvinnutkaan, sillä Lucas kipaisi hakemaan itselleen toisen kupin kahvia.

Odottaessaan poikaa takaisin, Elaina kaivoi tupakka-askin taskustaan, työnsi savukkeen huuliensa väliin ja sytytti sen hopeisella Zipollaan. Toivottavasti tupakansavu ei häiritsisi Lucasta.
"Häiritseekö sinua, jos poltan?" tyttö kysyi, kun nuorukainen palasi pöytään uusi kupillinen mukanaan.

[Lucas.G]

"Ei, ei haittaa." Lucas tokaisi äkillisteen kun tyttö kysyi. "Minua ei tupakoitsijat haittaa, nimittäin, poltan itsekin." Lucas tokaisi ja katsoi tyttöä. Hänestä tyttö oli todella nätin näköinen, ja tällä hetkellä "mukava", vaikkei tyttöä kunnolla vielä tuntenutkaan. Hän yritti jatkaa keskustelua. "Oletko ollut täällä kauan? Itse tulin vasta tänään, olen ehkä hieman hukassa." Hän naurahti pienesti, ja jatkoi hymyilyään ja joi kahviaan. Lucaksestakin tuntui että, tupakka-aika olisi juuri nyt sopiva. Joten hän nousi ylös jakaivoi takataksutaan tupakka-askin, vetäisi sieltä yhden tupakan ja sytytti sen. Hän veti ensimmäisen henkäyksen todella syvälle ja päästi myös rauhallisesti sen ulos. "Tupakka tappaa.." Lucas nauroi ja veti henkeen uuden henkäyksen. Hänellä oli hyvä olla. Tyttö ei ollut vaivaantunut hänen seurastaan.. "Vielä" Hän ajatteli. Tupakkaa ja kahvia, se oli Lucaksen lempiasia. Hän ei nimittäin kotnaan saanut polttaa, joten täällä, Ranskassa hän tunsi taas olevansa sama vanha Lucas.

Lucas veti viimeisen henkäyksen ja sammutti tupakan tuhkakuppiin. Veti viimeisen kahvikuppinsa alas kurkusta ja hymyili tytölle. "Ehkä hänestä voisi tulla minulle hyvä ystävänsä, kunhan keskustelu lähtee käyntiin kunnolla." Hän taas unelmoi ja korjasi hiuksiaan. Yksi hiuskiekura oli tullut taas silmille ja hän korjasi sen korvansa taakse.

Tyttökin näytti hakevansa uuden kuppilisen, joten hän mietti pitkään, että keskustelu voisi jatkua jos hän kävisi ostamassa vielä jotain. Hän mietti hetken, pyysi anteeksi ja meni kassalle ja melkein ehti sanomaan, kunnes "Kahvi mustana?" Kahvilanpitäjä kysyi ja virnisti. Lucas naurahti vaivaantuneesti ja sanoi "Kiitos, ei nyt. Otan ison lasillisen appelsiinimehua, kiitos." Kahviljanmyyjän hymy katosi kasvoiltaan ja ojensi tälle ison lasin appelsiinimehua. Lucas kiitti, antoi rahat ja meni takaisin istumaan. Hän joi kulauksen appelsiinimehustaan joka tuntui niin virkistävältä, kahden kahvin jälkeen.

[Elaina]

"Hyvä juttu", Elaina sanoi, kuunnellen puolella korvalla toisen vastausta. Luultavasti häntä ei olisi hätkäyttänyt, vaikka toinen olisi sanonut inhoavansa tupakansavua ylikaiken. Brunette oli jo aikaa sitten omaksunut ikävän tavan polttaa siellä missä halusi, välittämättä muiden mielipiteistä.

Tyttö hätkähti mietteistään, kun toinen kysyi, kuinka kauan hän oli Saint Lyonsissa ollut. Elaina oli jo vastaamassa jotain tylyä ja ikävää, mutta päättikin sitten kohdella toista edes joten kuten ystävällisesti.
"Aloitin syksyllä. Ja olen oikeastaan vieläkin vähän hukassa", neitokainen vastasi ja naurahti lyhyesti. Opettajat eivät ymmärtäneet, miten tyttö, joka oli viettänyt koulussa melkein koko syyslukukauden, ei vieläkään osannut luokkahuoneiden numeroita ja oli aina myöhässä tunnilta eksyttyään väärään luokkaan.
Elainan muistissa ei ollut mitään vikaa, hän ei vain halunnut opetella ulkoa lukujärjestystään, eikä sopeutua tähän koululaitokseen. Hän inhosi Saint Lyonsia. Ainoa valopilkku bruneten koulunkäynnissä oli eräs tietty britti-nuorukainen, mutta sekin oli toistaiseksi kovin pieni valopilkku. Melkeinpä olematon.

Toinen kävi hakemassa itselleen lasin appelsiinimehua, eikä Elaina voinut olla kiinnittämättä huomiota mielenkiintoiseen yhdistelmään.
"Kahvia ja appelsiinimehua?" hän naurahti ja kohotti kulmiaan kysyvästi. Hän ei halunnut tietää, miltä appelsiinimehu maistui mustan kahvin jälkeen.

[Lucas.G]

Lucas hymähti ja katsoi tyttöä kun hän alkoi polttamaan sätkäänsä. "Syyskaudella? Vieläkin hukassa?" Lucas naurahti hieman ja hörppäisi appelsiinimehustaan. Luckasella itsellään oli hyvä muisti että kaikki asiat jäivät kumminkin mieleen. Hän ajatteli vetää tupakan askistaan mutta ajattelikin että eihän se olisi yhtään hyvä vaihtoehto appelsiinimehun kanssa. Hän naurahti ja hymähti ääneen ja työnsi sätkäpaketin syvälle taskuunsa.
"Kyllä, appelsiinimehu on itseassa todella hyvää kahvin jälkeen." Lucas ehkä sanoi hieman sarkastisesti muttei tarkoittanut mitään pahaa. Hän nosti kulmaansa ja huomasi tytönkin olevan hiukan vaivaantunut. "Niinpä niin, taas hän teki sen." Lucas mietiskeli itsekseen ja naputteli pöytään sormillaan.

Lucas ei keksinyt mitään puheenaihetta joten hän vain katseli eteensä ja alkoi viheltemään. Ihan sama mitä tyttö ajattelisi tämän viheltelystä, ei se ketään ole ennenkään haitannut.
Hän vihelteli Hopeanuolen tunnaria, joka olikin hänen lempianime sarja. Hän veti taas kulauksen appelsiinimehustaan ja pamautti sen pöytään , eikä kyllä tiedä miksi.

"Oletko millä luokalla?" Lucas heitti taas niin tavallisen tylsän kysymyksen kun ei juuri nyt muuta keksinyt. Puheenaiheet olivat todella vähissä ja jotakin oli saatava puhutuksi.