Mikä se hevonen on...?

[tnitti]

Keskiviikko oli ollut pitkä päivä, eikä se edes ollut loppunut vielä. Kello läheni noin kuutta, eikä Asuka ollut kerennyt vielä tömräämän kehenkään oppilaaseen, lukuunottamatta ehkä niitä, kun hän oli itse huomannut jonkun tulevan häntä kohti, jolloin hän oli piiloutunut ties minne - oven taakse, jonkun huoneeseen tai omaansa, naulakossa olevien takkien taakse. Asuka, ujoko? Ei suinkaan, ei Asuka ollut ujo, pikemminkin piiloutuminen oli johtunut siitä, ettei Asuka tiennyt kenestäkään tai mistään mitään, eikä hän halunnut näyttää idiootilta joka ei tiennyt mistään mitään. Tyttö kun oli oppinut pitämään hihnat omissa käsissään, olemaan tietoinen mitä tapahtuisi. Nyt hän kuitenkin oli saapunut tuohon uuteen tuntemattomaan kouluun jossa hän tulisi viettämään aikaansa ties kuinka kauan - tai no, ei hirveän kauaa ainakaan hänen omien suunnitelmiensa mukaan - joten parastahan se olisi, että hän tutkisi paikat. Olihan Asukalla kartta, mistä hän voisi katsoa minne hän tahtoi mennä, mutta sehän veisi kaiken huvin häneltä, joten pienimuotoinen kartta oltiin jätetty asuntolaan, tytön lähtiessä kävelemään tiellä poispäin koulusta, hän oli nimittäin aivan varma että hän oli nähnyt täällä muitakin rakennuksia ennen asuntoloita ja koulua.

Kestihän siinä hetken aikaa, kun asuka käveli tietä pitkin ensimmäiseen risteykseen, eihän tuo tyttönen näyttänyt pitävän minkäänlaista kiirettä, ei hänellä omassa tiedossa ollut lainkaan tunteja enää tälle päivälle - olihan tuolla jo aika myöhä - joten nythän hän voisi katsella rauhassa ympärilleen. Keltaiset sandaalit pysähtyivät paikoilleen Asukan kääntyessä katselemaan tietä, joka johti johonkin rakennukseen.. tai no, enemmänkin Talliin, näkihän tuolla kaukaisuudesta jo laitumet ja siellä piehtaroivat hevoset. Täällä oli... hevosia? Ajatus sai Asukan räpäyttämään hämmentyneenä silmiäänsä. Hevosia...? Ah! Mutta hänhän voisi mennä katsomaan niitä, eikö vain? Samassakos tyttö heilautti kättäänsä päättäväisesti ja äännähti hiljaa "Yosh!" samalla kun hän käänsikin lipokkaansa kohden tallia. No, lipokkailla ei ehkä olisi parasta tuonne mennä, mutta tiesikö Asuka tästä? Ei tietenkään, hän tahtoi nyt vain nähdä ponit.. taino, hevoset, kiraffit? Mitä lie olivatkaan. Askel toisensa jälkeen lähenivät tuota tallia mikä tuntui kasvavan silmissä, kunnes pian Asuka seisoikin siinä isojen ovien edessä. Miksi ovet olivat näin suuret? Näistähän mahtuisi ties kuinka monta ihmistä sisälle samaan aikaan. Tyttö kohautti pienesti hartoitaan ja kohotti sitten sirot kätensä aukaisemaan ja vetämään tuota ovea auki. Raskas... Raskaampi... raskain! Tyttö puristi silmiäänsä kiinni ja tuhisi kun avasi ovea. Oliko ovi mukamas noin raskas? Saattoi olla, eihän Asuka ollut sataakuuttakymmentäyhtä pidempi ja olihan myöskin tuon tytön vartalo erittäin siro, nuoruuden baletinharrastuksen takia. Kun ovi oltiin sitten vihdoinkin saatu auki, tai edes pienesti raolleen, puikahti Asuka tummanvihreässä vekkimäisessä hameessaan - mikä oli pidempää mallia, ei siis minihame-tyylistä) ja valkoisessa tankkitopissaan sisälle.

"Iuh.." Pieni äännähdys lipesi tytön huulilta kun hevosten haju kantautui nyt kunnolla sieraimiin. Ei, ei haju tietenkään kovin kamala ollut, eihän Asuka nyt niin lellitty ollut ettei hevosten hajua sietänyt, mutta tuo haju vain oli... uusi. Ei asuka koskaan ollut viettänyt aikaa hevostalleilla eikä hän liioin ollut koskaan edes koskettanut hevosta, mutta nyt hän voisi niin tehdä, eikös niin? "Haloo...? " Asuka lausahti hiljaa, seisten yhä tallin ovien edessä. Hiljaista.. Hörähdys.. lisää hiljaisuutta. Asuka räpäytteli tummanruskeita silmiäänsä ennen kuin hän astui askeleen eteenpäin ja toisti sanansa.. " Haloo...?" Toinen askel.. " Eikö täällä ole ketään? " Hevosten hörähdyksiä. Täälläkö ei tosiaankaan ollut ketään? Asuka pysähtyi uudemman kerran paikoilleen. Ei ketään? Mutta sehän tarkoittaisi että... "Yosh!" Uusi hihkaisu, samaan aikaan kun Asuka käveli nyt reippain askelin käytävästä toiseen, missä pian nuo hevosten karsinat sitten löytyivätkin. Ja tosiaankin, joissakin niissä oli hevosia. Asuka asteli pirteä ilme kasvoillaan yhden karsinan luokse, jossa tuo ruskeamusta eestiläinen hevonen seisoikin ja hörähti hiljaa, heiluttaen päätänsä. Asuka käveli hiljaisin askelin karsinan oven eteen ja kohosi varpailleensä - vaikka ei se hirveästi lyhyenpuoleista tyttöä auttanut - kohottaen kätensä karsinan ovelle. "Hei sinä.. siellä.. " Se lausahti hiljaa, samalla kun tuijotti mantelisilmillään hevosta. " Tule tänne.." Hiljainen lausahdus, jonka jälkeen hevonen tuntui kuin ymmärtävän ja astui lähemmäksi karsinan ovea.. " Tai tai älä sittenkään tule, pysy vain siellä...!" Tyttö panikoi, samalla kun hän äkkiä siirsi kätensä karsinan ovelta pois ja astui askeleen taaksepäin. Entä....entä jos tuo hevonen söisi hänet?! Hän oli liian nuori kuolemaan! Niin, tosiaankin, Asukan teorioiden mukaan hevoset olivat ihmissyöjiä. Hevonen kuitenkin pysähtyi karsinan oveen, jääden siihen seisomaan ja tuijottamaan tuota muukalaistyttöä. Siinä kaksikko tuntuikin sitten tuijottavan toisiaansa hölmistyneenä -Asuka nyt enemmän hölmistyneenä - kunnes tyttö sitten vihdoinkin uskalsi astua askeleen takaisin eteenpäin, siihen karsinan eteen. "Älä sitten syö mua, jooko...?" Asuka lausahti, samalla kun hän kohotti kätensä karsinan sisälle, kohden hevosen mustaa kuonoa/turpaa. Vielä..vielä vähän niin hän koskettaisi ihka elävää...

"Ieeeeeeeeeeeeee!!" Kuuluikin sitten yllättävän selvä ja kova kiljahdus, minkä perään seruasi hirnahdus, kavioiden kopinaa ja tömähdys. Mitä oli tapahtunut? Juuri ja juuri, ennen kuin Asuka oli koskettanut hevosen kuonoa, oli mokoma hörähtänyt ja säikäyttänyt tuon kuusitoistavuotiaan tytön, mistä sitten seurasi se, että Asuka perääntyi aivan liian nopeasti ja horjahti takamukselleensa tallin lattialle, samalla kun hevonen riehaantui hetkeksi karsinassa yllättävästä kimeästä äänestä johtuen. Siinäkö Asuka sitten hengittikin tiiviisti säikähtyneenä lattialla istuvilleen ollen, räpytellen silmiäänsä tajuamatta hetkeenkään mitä oli tapahtunut, kunnes sitten tilanne paukutteli jo hänen päätäänsä. Hän oli lattialla istumassa. Nopea ponnistus, minkä jälkeen Asuka seisoikin jo pystyssä tallin käytävän keskellä, pyyhkien hamettaan vihellellen juuri siihen tyyliin, kuin hän ei olisi tehnyt mitään pahaa. No eihän hän tehnytkään.. tuo hevonen vain meinasi syödä hänet!

(mukaan saa tulla jos uskaltaa ^^; en voi sanoa etteikö Asuka purisi <: )

[Sophie]

[Tulin, näin, osallistuin xD]

Jack Brockley, koulun uusi opettaja, asteli vaimeasti hyräillen eteenpäin, minne ikinä polku häntä sitten johdattikaan. Mies tiesi, että tästä monimutkaisesta paikasta oli toki karttakin jossakin pihalla. Missä sitten, se oli eri asia. Hänen tarkoituksenaan oli ollut mennä tutkimaan paikkoja, mutta nyt vaikutti kyllä siltä, että hän oli harhaantunut totaalisesti. Hei.. hetkonen, tuollahan näytti olevan jotakin. Jackin alistunut ilme sai pian uutta puhtia. Hänen ensimmäinen tuntinsa olisi huomenna, ja mies oli kovin innoissaan. Nyt hän kuitenkin pysähtyi. Tuuli lennätti mukanaan hajun, joka muistutti Jackia hänen isoisän karjatilasta. Hevosia. Täällä on pakko olla hevosia.
Vaikka Jack ei ollutkaan nähnyt isoisäänsä enää vuosiin, hän silti muisti hänelle rakkaan miehen karjatilan tuoksun. Leveä hymy kasvoja komistaen hän lähti harppomaan tallia kohti. Sora rapisi äänekkäästi hänen mustavalkoisten lenkkareiden alla. Työpuvun sijasta hänellä oli päällään vaaleansiniset, kulutetut farkut ja musta t-paita. Tästä sai kyllä käsityksen, että hän voisi olla oppilas, muttah.. Jack sattui pitämään näistä vaatteista.

Äkkiä ilmaa halkoi kirkasääninen huuto. Sana oli Jackille tuntematon, mutta jossakin hänen mielensopukoissa se oli kuitenkin tuttu. Ääni oli kuulostanut pelästyneeltä. Mies lähti juoksuun. Hän huomasi tallin oven olevan auki. Lämpimän ruskeat silmät hoksasivat nuoren, lyhyen tytön (ainakiin häneen verrattuna), joka istui tallin lattialla. Jack pysähtyi hämmentyneenä paikoilleen. Kyse ei tainnutkaan olla mistään hätätilanteesta. Katse seurasi, kuinka tuo tyttö yritti puhdistaa itseään. Jack rykäisi vaivaantuneena ilmoittaakseen olevansa paikalla. Hän lähti hitaasti astelemaan kohti tuntematonta ilmestystä, otti kasvoilleen rennon ilmeen. Ilmeen, joka kuitenkin oli mahdollisimman kaukana ankarasta. Hän hymähti.
"Et ole tainnut tottua hevosiin?" hän kysäisi, ja katsoi nyt puolestaan hevosta, joka näytti olevansa vielä hiukan hermostunut äskeisestä tempauksesta, mikä ikinä se sitten olikaan ollut. Jack ei voinut kehuskella tuntevansa hevosrotuja, ei sinne päinkään. Tämä kuitenkin näytti nätiltä, ja mies ojensi kätensä helposti pilttuun aidan yli. Hevonen lähestyi häntä hetken aikaa kuin epäillen hänenkin säikyttävän tämän. Jack hymyili ruskeanmustalle hevoselle, ja viimein se kosketti sileällä turvallaan hänen kättään.
"Olen muuten herra Brockley, tai pelkkä Jack. Mitä turhia nyt muodollisuuksista", hän naurahti kevyesti, ja silmäili aina välillä niin tyttöä kuin hevostakin.

[tnitti]

( jee :> )

Eihän Asuka ollut lainkaan edes huomannut että joku oli tuonne talliin tullut, kai tyttö oli luullut, että hän oli tuolla yksin ja tulisi olemaan, koska kukapa nyt tänne talille tulisi tähän aikaan, niinhän? Ja sitäpaitsi, äskeinen kömmellys vieläkin pyöri tuon nappisilmäisen tytön sisällä. Hevoset söivät ihmisiä... hevoset olivat demoneita! Yllättäenkös hameen puhdistelu sitten lakkasikin kuin seinään, kun rykäisy kuului. Jos seurasi lainkaan Asukan ilmettä, saattoi huomata miten äsken rypistyneet kulmat silenivät, ilmeen muuttuessa jokseenkin säikähtäneeksi. Joku oli täällä! Yhä jähmettyneenä paikoilleen - kädet siis yhä hameella ja ryhtikin vähän kumarasa - käänsi Asuka hitaasti päänsä kohden tallin ovia, samalla kun ne sitten hahmottivat sen pitkähkön miehen. Joku tosiaankin oli täällä! Asuka ei niinkään edes ennättänyt reagoida mitenkään - niin hitaasti kun hänen päässään olevat ruuvit tuntuivat naksuttavan - kun toinen sitten puhuikin. Ai.. hän ei ollut tottunut hevosiin? No mutta... miten kukaan voisi tottua niihin? Nehän söivät ihmisiä! Asuka raotti hivenen huuliaansa sanoakseen jotakin, mutta sulki huulensa pian, kunnes taas uudeleen avasi ne, melkein muistuttaen kalaa kuivalla maalla, joka yritti haukkoa henkeä. Kun mies kuitenkin sitten lopulta käveli karsinan luokse ja näytti aikovan tekevän tuttavuutta, sai se vihdoinkin Asukaan menoa. Tyttö nimittäin suoristi nopeasti ryhtinsä ja kohotti vasemman käden osoittamaan hevosta, samalla kun nosti toisen kätensä alahuulensa kohdelle. "Varo se voi syödä sinut..!" Huudahdus, kunnes sitten varoittava ilme muuttuikin hämmentyneeksi, kun mitään ei tapahtunut. Käden yhä osoittaessa hevosta räpäytteli Asuka silmiäänsä tuijottaven tuota kaksikkoa, niin miestä kuin hevosta. Mitään ei tapahtunut? ....eikö hevonen söisikään miestä? Mutta... mutta! Ja vielä lisää hämmennystä sai se, että mies päätyikin esittäytymään. Herra Brockley? Jack? Oliko toinen... korkeassa asemassa? Tai hetkinen, entä jos toinen omisti tämän tallin ja hän oli täällä ilman lupaa? Entä jos hän saisi nyt rangaistuksen, ehkä hänen pitäisi juosta karkuun?
" Mu..mu...mu..." Asuka änkytti hetken aikaa, kunnes se sitten päätyikin rääkäisemään. " Mutta tuo yritti syödä minut!" Osoittaen yhä hevosta. Nähtävästi Asuka ei vielä tajunnut sitä, että hän voisi esitellä itsensä ja unohtaa mokoman hevosen, mutta pitihän hänen nyt tuollekin miehelle kertoa että juuri tuo kyseinen hevonen oli demoni joka söi hänenkaltaisiaan tyttöjä aina tähän aikaan illasta ja siksi kaikki oippilaat katosivat tänne...hetkinen..olikohan tänne koskaan kadonnut ketään? Ei Asuka tiennyt, eikä ehkä halunnutkaan tietää, mutta osoiteltuaan tarpeeksi kauan hevosta, uskaltautui tyttö laskemaan osoittavan kätensä alas..

[Sophie]

[Hahmosi on mainio! *nauraa edelleen*]

Jackin edelleen taputellessa hevosta hänen toinen kulma kohosi kysyvästi. Hän tutki nuoren tytön kasvoja, joista suorastaan paistoi hämmentyneisyys. Hän kuunteli kasvot vakavina toisen änkyttämistä, mutta sisältä päin mies oli varsin huvittunut. Ei, selvästikään toinen ei ollut tottunut hevosiin. Hän katseli tyttöä ystävällisen hymyn kera. Sitten toisen huudahduksen kuullessaan oli hänen vuoro muuttua hämmentyneeksi.
"Anteeksi kuinka?" hän kysyi yllättyneenä. Tämä hevonenko? Meinasi syödä hänet? Nyt tuota tyttöä kyllä piti valistaa. Nyt Jack totisesti kiitti, että oli kuunnellut biologian tunneilla. Hän rykäisi hiljaa saadakseen pehmeän matalan äänensä sointumaan selvemmin.
"Hevoset, tieteelliseltä nimeltään Equus caballus, ovat kasvinsyöjiä. Katsopas", hän sanoi, ja vinkkasi silmäänsä. Sitten mies meni hevosen eteen, ja avasi sen suun. Jackin liikkeet olivat ruostuneet, mutta vaisto korjasi kaiken. Hän sai tämän hevosen suun auki, ja rukoili että se seisoisi paikoillaan yhtä nätisti kuin tähänkin saakka. Sitten hän aloitti puhumaan, joskin melko vaivalloisesti.
"Näetkös nuo etuhampaat tuossa? Ne ovat talttamaiset, jotta se pystyisi repimään ruohoa maasta. Hiukan lyhyimmillä, ja leveämmillä takahampailla se jauhaa ruohon. Mutta nuo hampaat eivät todellakaan sovellu lihan syöntiin, saatikka luiden murskaamiseen", hän luennoi huoahtaen, kun päästi hevosen leuoista nyt irti. Joku olisi hyvinkin voinut luulla Jackia suorastaan eläinlääkäriksi, mutta mies oli nuorena monta kertaa avustanut isoisäänsä karjatilan hevosten kanssa.
"Joten voin vakuuttaa, että olet turvassa, neiti...?" Jack kysyi, ja uteli samalla toisen nimeä.

[tnitti]

( Asuka on tooosi dorka xD se ei aina ihan tajua kaikkea.. Onneksi on näitä henkilöitä jotka valistaa sille tietoja : D )

Kyllä, Asuka puhui - ainakin omasta mielestään aivan totta. Tuo hevonen, julma hevonen oli miltei syönyt hänet! Asuka nyökytteli vilkkaasti päätäänsä Jackin näyttäessä aavistuksen verran ehkä hämmentyneeltä kysyessään mitä tyttö oli sanonut. Niin juuri, miltei syönyt! Joten hevonen pitäisi oitis viedä täältä pois koska hän ei ollut tehnyt mitään väärää ja ja... Ja mies koski hevoseen taas! Asukan huulet jäivät jälleen kerran raolleen, tämän vetäessä hartioitaan lähemmäksi päätäänsä, Jackin avatessa hevosen suun. Asukan silmissä kyllä nuo hampaat voisivat helposti pureskella ihmisen kuin ihmisen, ihan varmasti... tuo mies ei vain tiennyt sitä! Mutta koska hän oli selvittänyt hevosten synkän salaisuuden hän oli nyt vaarassa ja siksi joku yö hevoset tulisivat kostamaan ja... Asuka ravisteli hivenen päätäänsä ajatuksien virratessa nopeammin kuin vesi joessa. Ehkä hän oli katsonut liikaa animea, mutta... mutta!
Asuka hengähti keuhkonsa täyteen ilmaa, rentoutuen nyt aavistuksen verran. Käsi, joka oli pysytellyt kaiken aikaa siinä leuan kohdalla laskeutui vihdoinkin alas hameelle, jota Asuka pienesti puhdisti, samalla kun hän laski katseensa hameelle. Mitä? Eikai Asuka hävennyt miten oli käyttäytynyt? Ei tietenkään..hänhän vain puhdisteli tässä hamettaan, kun se oli niin..no..ruttuinen. "Mutta entä jos... " Asuka lopulta sanoi, kuitenkaan Jackiin vielä katsomatta, vaan enemmänkin käänsi katseensa tallin lattialle ja potkaisi - tai ainakin yritti - lattialla olevaa heinänpalasta sandaalillaan. Entä jos mitä? Asuka mietti hetken aikaa mitä hän sanoisi, kunnes sitten ymmärsi vihdoin ja viimein että ehkä tämä henkilö tahtoi tietää hänen nimensä. Mutta entäs jos toinen tahtoi tietää hänen nimensä siksi koska halusi tiedottaa opettajille että hän oli käynyt täällä ilman lupaa ja ja... Mutta sitä ja mutta tätä. Pian ne tummanruskeat silmät käännettiinkin sitten takaisin Jackin suuntaan, Asukan suoristautuessa seisomaan nyt kunnolla. "Wat..." Asuka oli aloittaa esittäytymisensä, mutta huomasikin taas puhuvansa japania. Pieni pään ravistelu, kunnes huulille luotiinkin hymyn ja virnistyksen sekainen hymy. "Asuka.. Natsumi Asuka, hauska tutustua.. " Asuka sitten lopulta sai lausahduttua, samalla kun hän kumarsi pienesti. Jotenkin se, että Asuka olisi lausahtunut pelkästään etunimensä ei tullut tässä tilanteessa kysymykseen, olihan toinenkin esittäytynyt itsensä kokonimellä ja ja.. Niin. Paikaltaan tyttö ei kuitenkaan liikkunut mihinkään, eikä armasti liikuisikaan lähemmäksi hevosta. Vaikka toinen oliki valistanut tyttöä tiedolla, ei tainnut tyttö kuitenkaan tuntea oloaansa turvalliseksi hevosten lähellä...

[louis]

[juu minäpä tulin tänne...ilmoittelemaan Asukan pelaajalle, että öö...Lucifer ei ole ehkä ihan tallityyppiä , joten, jos tehtäisiin johonkin muualle täppä, teetkä nää vai mää? Mä voisin vaikka tehä..jos käy? ]

[Sophie]

[Juu, liity vain seuraan. Vai mitä mieltä olet, Tnitti? ]

Jack jätti kysyvän ilmeen kasvoilleen. Hän odotti hetken aikaa, että tyttö jatkaisi "mutta entä jos-?" lausettaan. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja mies taputteli vielä kerran hevosta. Sitten hän otti askeleen sen pilttuun luota pois. Hän aisti myös jotakin muuta tuosta tytöstä, kuin hämmentyneisyyttä, mutta mies ei saanut selvää, mitä se oli. Hän ei osannut tehdä mitään muuta kuin hymyillä huvittuneena. Viimein tämä eksoottinen tyttö näytti saaneen puhtinsa takaisin, ja esitteli itsensä. Alku tosin oli hieman outo, jonka tyttö keskeyttikin hyvin nopeasti. Nyt Jack hoksasi! Toinenhan oli Japanista, vai oliko tuo nyt Kiinasta. Mies meni aina noissa erikoisissa kielissä sekaisin. Hän veikkasi kuitenkin japanin kieltä.
"Mukava minustakin oli tavata, Natsumi Asuka. Saanen kysyä erästä asiaa?" hän kysyi, mutta eipä jäänytkään odottelemaan vastausta. "Oletko kenties Japanista kotoisin?" hän päästi viimein ulos suustaan, ja hymyili hiukan. Hevonen tuli nyt lähemmäs, ja hamuili turvallaan Jackin lyhyitä, tummanruskeita hiuksia. Mies ähkäisi pienesti yllättyneenä, ja siirtyi taas muutaman askeleen kauemmas. Hän loi pienen, moittivan virneen hevoselle.

[Kamalaa. Viestini vain lyhenevät ja lyhenevät xD]

[tnitti]

( Tietenkin saa mutta me taidettiin jo sopia Luffin kanssa että se näkee Asukan jossakin muualla ^^ )


Asuka oli tottunut puhumaan japania suurimmaksi osakseen elämästään. Olivathan hänen kaverinsa... no, entiset kaverit kaikki japanilaisia sekä hänen perheensä. Suvusta osa tosin oli niin Amerikkalaisia kuin Ranskalaisia. Värikäs suku, tosiaankin. Asuka siirteli painoaansa jalalta toiselle, samalla kun hän katseli hymyvirne huulillaan miestä.. ja välillä hevosta. Jos se vaikka hyökkäisi... Olihan se totta, että jotkut sekoittivat niin kiinalaiset, japanilaiset, kuin myöskin korealaiset keskenään. Jotkut väittivät, että koska heillä oli kaikilla viirumaiset silmät ja mustat hiukset, he näyttivät kaikki samalta, mutta ei asia näin Asukan mielestä ollut! Olihan Asukalla toki myöskin normaalia viirummat silmät, mutta enemmän ne olivat muodoltaan mantelit kuin pelkät viivat. Miehen kuitenkin sitten kysyessä lupaa kysyä, nyökäytti Asuka päätäänsä reippaasti, kallistaen sitten kysyvänä päätäänsä. Kysyä mitä? ...että onko hän japanista kotoisin? Asuka räpäytti muutaman kerran silmiäänsä kunnes sitten virnisti pienesti. " Juu, kyllä kyllä. Japanista, tai itseasiasssa Yokohamasta. En tosin ole asunut siellä koko ikääni mutta... Ach!" Ei Asuka kerennytkään kauaa olla äänessä, kun hän sitten huomasikin jo kuinka hevonen yritti syödä miestä. Näikö toinen ?! Tuota juuri hän tarkoitti. " Se...se..se..se...!" Jälleen kerran tuo sadankuudenkymmenenyhden senttinen tyttö änkytti. " Se yritti syödä sinut! Näitkö! Minähän sanoin!" Ja piankos siro käsi kohotettiinkin taas osoittamaan hevosta. "Miksi täällä on tuollaisia otuksia mitkä syö ihmisiä, eikö se ole vaarallista? Kuinka monta oppilasta täällä on kadonnut tuon hevosen takia? Varmasti satamiljoonaa!" Asuka lausahti samalla kun hän huitoi kädellään pienesti selittäessään taas jälleen kerran päättömiä. Mutta eikös mies juuri kertonut että hevoset söivät ruohoa ja hampaat olivat sellaiset jotka eivät luita tai lihaa söisi. Niinmutta entäs jos ne yllättäen kasvoivat, niinkuin vampyyreillä. Haha! Oli lähellä, ettei Asuka ottanut voitonriemuista asentoa selvittäessään jälleen kerran hevosten salaisuuksia. Menisi varmasti pitkän aikaa, ennen kuin Asuka pystyisi kuvittelemaan että hevoset olivat vain eläimiä jotka söivät ja tottelivat ihmisiä.

[Sophie]

Jack sai nyt vastauksens oletukseensa. Asuka oli siis japanilainen. Mies olikin ollut tuntevinaan pari japanilaista sanaa. Sehän taas johtui siitä, että hänen ex-vaimonsa paras ystävä oli ollut japanilainen. No, se siitä sitten. Mies sai taas langettaa kasvoilleen humoristisen hymyn. Hän pörrötti hiukan tummia hiuksiaan, kun hevonen oli turvallaan niitä mielenkiintoisena nuuhkinut. Jack naruahti nyt ääneen miellyttävän kuuloisella sävyllä.
"Hevoset ovat kiinnostuneet vain ruohosta. Ilmeisesti hiukseni ovat sille ruokaa", hän virnisti selittäessään hevosista taas kerran. Sitten hän kuunteli ihmetellen Asukan sanoja. Japanissa ei tainnut olla niin kamalasti hevosia..?
"Itse asiassa ei, ne eivät ole vaarallisia. Oppilaat täällä ratsastavat niillä huvikseen", mies selitti älykkäät kasvot hymyn vallassa. "Et ole varmaan koskaan kokeillut? Itse olen ratsastanut jo pienestä saakka. Isoisälläni on karjatila, jossa on myös hevosia", hän selvitti tuntemustaan hevosiin.

[tnitti]

Tokihan japanissa oli hevosia.. ja olihan Asuka niitä nähnytkin, mutta se, että hän olisi koskenut niitä tai ollut kymmentä metriä lähempänä olikin sitten toinen asia. Jotenkin kiinnostus hevosista oli aina ollut Asukalle nollassa ja kaikki hänen mielenkiintosta kohdistui tanssimiseen ja koulunkäyntiin, sitähän hänen vanhempansa olivat tahtoneet. Että hän kävisi koulunsa hyvin ja jatkaisi harrastustaan. Osoittava käsi laskettiin mitä uudemman kerran kun Jack rupesi jälleen kerran selittämään hevosista. Toinen tuntui tietävän niistä niin paljon. Toisen oli pakko olla tämän tallin omistaja, ihan varmasti, eihän kukaan muukaan voisi tietää noin paljon ,kuten hampaista ja hevosista ja siitä että ne söi vain ruohoa ja ja... Asuka rypisti pienesti kulmiaansa miettivänä, samalla kun hän vei kummatkin kätensä selkänsä taakse. Mutta jos mies oli paikan omistaja.. miksi toinen ei vielä ollut kysynyt mitä hän teki täällä ? Rypistyneet kulmat silenivät kun Jack sitten lopettikin puhumisen. Ai mitä? Että oliko hän koskaan kokeillut? Asuka pudisteli päätäänsä kieltävästi, kunnes sitten avasi suunsa, mutta ei aluksi saanutkaan sanottua mitän. Muutaman sekunnin hiljaisolon jälkeen tyttö kuitenkin vihdoinkin puhui. " Tuota.. Omistatko sinä tämän paikan? Kun katsos tulin tänne ihan vahingossa ja ei ollut tarkoitus tulla ilman lupaa kun katsos olen uusi ja en tiedä vielä missä on mitäkin ja kun...niin.. hehe. " Asuka kohotti kätensä hieromaan päätäänsä jotenkin pahoittelevan näköisenä siitä, että oli tullut talliin ilman lupaa. Sipaisten pienesti niitä vaaleanruskeita värjättyjä hiuksia, kunnes vilkaisi tallien ovelle ja sitten taas mieheen. Saisikohan hän rangaistuksen täällä olemiseen?

(apua nyt miullakin lyhenee D: )

[Sophie]

Ensimmäinen päivä täällä koulussa ei varmasti jäisi kaikkein omituisimmaksi, mutta syöpyisi miehen muistiin kuitenkin tarkasti. Tilanne oli niin erikoinen ja koominen. Jack ei voinut itsekään oikein uskoa olevansa täällä, tallilla, selittämässä hevosista. Hän ei itse asiassa tiennyt hevosista yhtään mitään! Ainakaan muuta kuin sen, että ne syövät ruohoa...
Jotenkin Jack oli aavistellut, että Asuka ei ollut koskaan ratsastanut. Tyhmä kysymys, muutenhan toinen tietäisi, etteivät hevoset syöneet ihmisiä. Kaikkea hänkin ajatteli. Hiljaisuus laskeutui yllättäen kaksikon ylle. Jack pitkänä miehenä katseli muihin pilttuisiin, tarkasteli useita hevosia. Hän ei oikeastaan ollut mikään hevoshullu. Ja jos nyt tarkemmin mietti, ei hän niinkään edes hevosista pitänyt. Kaipa tämä ilmapiiri tulisi muuttamaan häntä yhä enemmänkin. Kun Asuka esitti nyt uuden kysymyksen, Jack katsahti tähän hämmästyneenä. Hän, paikan omistaja? Sitten hänen oli pakko nauraa.
"Ei, en omista tätä tallia. En tiedä hevosista läheskään yhtä paljon, kuin ne, jotka tosissaan ovat perehtyneet niihin. Ei. Olen historian opettaja. Erikoisalaani on antiikin historia", hän selvensi asiaa, ja hymyili pahoittelevasti sen takia, kun oli nauranut.
"Käsittääkseni täällä tallissa saa oleskella ihan vapaasti. Eli sinua tuskin rangaistaan mistään", hän sanoi, ja äänestä kuulsi innostuneisuus. Kun aihe kääntyi aina antiikin historiaan, tai mies edes mainitsi siitä, pieni, tuttu loiste syttyi hänen silmiinsä. Tämä kuvastui selvästikin hänen kasvoiltaan.

[Örgh. Ei inspiraatiota nyt ^^;;]

[tnitti]

Siinä samassa hetkessä, kun Jack päätyi vastaamaan 'ei, en omista.." muuttui Asukan pahoitteleva ja vähän häpeilevä ilme aivan toiseksi, nimittäin ilme muuttui iloiseksi ( tai no, minkä hetkenä asuka ei näytä iloiselta? <.<; ) ja jokseenkin ehkä jopa yllättyneesi. Hei, tuohan tarkoitti että toinen ei omistanut tätä tallia.....mutta oli silti opettaja? Miltei kerkesi Asukan ilme muuttua jälleen kerran vaikeaksi, kunnes sitten opettaja tuntui valistavan tuota lyhyttä tyttöä. Ai että mitä? ...täällä ei tarvinnut lupaa kulkemiseen? Nomutta... mutta sittenhän kaikki oli kunnossa. Asuka nyökäytti hymy huulillaan päätäänsä, kunnes sitten virnistikin pienesti, samalla kun kallisti päätäänsä oikealle. "Et kyllä näytä sellaiselta opettajalta jota luulin täällä olevan. Tai siis, enhän minä tiedä, mutta kun luulin että ne näytäisi sellaisilta tosi pelottavilta ja isoilta ja ne tiuskisi ja ja ja.. " Asuka selitti, samalla kun se huitoi pienesti käsiään ilmassa, kuin imitoiden pelottavia, isoja ja ihmisiä jotka tiuski. Pian tyttö kuitenkin rauhoittui paikoilleen, jättäen huitomiset sikseen. Hetken aikaa tuijotettuaan miestä, virnisti Asuka jälleen kerran ilkkuruisesti. Mitä, oliko se saanut taas päähänsä otakin?
"Kuka saapui ensimmäisenä japaniin?" Aha.. Asuka sitten päätyi antamaan pistareita itse opettajalle. Tosin ei huolta.. ei Asuka tainnut edes itsekään tietää kuka saapui ensimmäisenä japaniin, nimittäin ne historiantunnit hän oli pälpättänyt kavereidensa kanssa uudesta tanssiopettajasta joka ei osannut lainkaan mitään. Ei Asuka kuitenkaan antanut lainkaan miehelle aikaa vastata, nimittäin piankos tyttö jo puhuikin päälle. "Tai ei tarvitse vastata.. Kyllä kuitenkin sen tiedät. " Virnistys, samalla kun Asuka jatkoi. " Tiedätkö yhtään onko tämä koulualue aidattu, vai pääseekö täältä kävelemällä pois? " Aha.. mistäs se tuollainen kysymys yllätäen? No.. se oli Asukan oma juoni mitä hän aina juoni päässään.

[jack]

Jackin sanat taisivat viimein kolahtaa Asukaan. Tyttö näytti huojentuneelta. Tämä oli tainnut tosissaan luulla joutuvansa vaikeuksiin. Mies nojasi rennosti pilttuun aitaa kohti, ja hevonen lähestyi häntä taas turpa ojossa. Jack asetti kätensä sileää turpaa vasten, ja esti näin hiusten syömisen. Jack oli hiukan vaivaantunut. Olihan tämä hevonen ihan kiva, muttah... saisi jättää hiusten syömiset vähemmälle. Hän katseli vaiti (juuri ja juuri), kuinka Asuka rupesi matkimaan ihmisiä, jotka olivat 'isoja, pahoja ja jotka tiuskisivat'. Nyt hän naurahti kevyesti, ja otti lauseen kohteliaisuutena.
"Vaatteet hämäävät uskomattoman hyvin. En vapaa-aikanani kuitekaan käytä työvaatteita. Ja näin sulaudun joukkoon", hän vastasi virnistyksen kera. Hän työnsi nyt hevosen kauemmas itsestään, ja teki samalla päätöksen lähteä itsekin kauemmas tuosta pilttuusta. Sehän kävi parilla, huomaamattomalla askeleella. Jackin ruskeat, ystävälliset silmät tutkailivat hetken aikaa pilttuutta. Heiniä oli melko paljon; hevoset olivat pudotelleet niitä pilttuidensa yli. Sitten ne siirtyivät takaisin Asukaan. Tytön kasvoilla oli lähes ilkikurinen virne. Jack ihmetteli tätä hetken, kunnes sai kuulla kysymyksen. Hän oli juuri itse asiassa vastaamassakin, kunnes tyttö pulputti siihen päälle. Jack virnisti takaisin. Kyllä hän vastaisi.
"Itse asiassa siitä ei ole varmaa tietoa, kuka ihan ensimmäisenä saapui Japaniin. Ensimmäiset asumuksen merkit siellä ovat yli 30 000 vuoden takaa, eli Paleoliittisella kaudella. Mutta jospa annan nyt olla", hän sanoi ja haroi hiuksiaan, hiukan nolona siitä, että oli taas innostunut jaarittelemaan. Oli se toisaalta ihan kivaakin, kun tiesi asioita.
"En ole varma, mutta minusta tuntuu, ettei tätä ole sen kummemmin aidattu. Miten niin?" Jack kysäisi, ja hänen mielessään heräsi pieni epäilys.

[tnitti]

Siinä miehen puhuessa, päätyi Asuka pikkuhiljaa liikkumaan enemmän kuin vain siirtelemään painoaansa puolelta toiselle. Piankos tyttö laittoi jälleen kätensä selkänsä taakse, astellen muutaman askeleen sivulle, kunnes hän sitten käveli pienimuotoisen ympyrän siinä karsinoiden keskellä, katsellessaan samalla ympärilleen. Hevosia, hevosia.. tyhjiä karsinoita.. opettaja.. hevonen. Asuka teki pienen tanssiliikkeen - sellaisen jammausliikkeen, kunnes hän sitten pysähtyi, nyt kylki kohden opettajaa, samalla kun hän kohotti katseensa kattoon. Ai ei ole tietoa kuka tuli ensimmäisenä? Entäs... Entäs jos.. Tai ehkä ei sittenkään. Asuka virnisti jälleen kerran, kunnes sitten opettaja selittikin hänelle koulun ympäristöstä. Se sai Asukan hetkeksi mietteliääksi, eikä tyttö meinannut aluksi edes vastata miehen kysymykseen, nimittäin Asuka päätyi astelemaan ensiksi takaisin syvemmälle talliin, kunnes hän sitten astelikin hitain askelin takaisin ja pyrähti pienesti, nostaen vasemman kätensä etusormen suunsa eteen. " Hi..mit...su." ( jos hahmosi osaa japania, niin tuo tarkoittaa 'Salaisuus') Asukan samalla hymyillessä pienesti, kunnes hän sitten veikin kätensä takaisin selkänsä taakse.

Antamatta niinkään Jackin kuitenkaan udella, mitä tytön mielessä oli - eihän nyt kukaan nyt saisi hänen suunnitelmastaan tietää, sehän.. tuhoaisi kaikki hänen haaveensta. Joten piankos Asuka käänsi katseensa takaisin Jackiin, virnisti pian kunnes kohotti kaksi sormea ilmaan, kuin 'peace' merkiksi. "Oli hauska nähdä Herra Brockley. Nähdään tunnilla.. Hehe. " Asuka naurahti pienesti, hymyili, kunnes tyttö heilauttikin jo pienesti kättäänsä ja lähti keltaiset lipokkaat läpsyttäen juoksemaan kohden ovea - ja siitä nopeasti vilahtaen ulos, minkä jälkeen sen lyhyen tytön juoksuaskeleet veivätkin hänet takaisin sinne opiskelijoiden asuntolalle. Saattoihan se olla epäilyttävää että tyttö kysyi moisia ja päätyi sitten lähtemään saman tien, mutta Asuka taisi olla muutenkin kaikin tavoin outo - kuten siinä että hän piti hevosia demoneina jotka söivät nuoria tyttöjä.

(miuh. Anteeksi että lopetin tämän mutkun tuli vain sellainen tilanne D: Kun se mitä Asukan päässä on ei voi paljastaa ^^; ja muutenkin en keksinyt noille enää mitään tekemistä, mutta ainahan ne voi heittää johonkin muuallekin. : D )