Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 1, 2007 13:40:58 GMT 2
[[Shiro tänne nyt just! Aamupalaa. ]] Kaoru hyräili onnellisena. Kuka olisi uskonut, että hän olisi päässyt lähtemään ulos Shiron kanssa? Ei varmasti kukaan, ei Kaorukaan ollut uskonut. Tai eiväthän he treffeillä olleet, mutta... Oli silti mukavaa viettää aikaa Shiron kanssa. Tämä varmisti sen, että Shiro halusi oikeasti olla Kaorun ystävä. Tai sitten tämä oli todella hyvä näyttelijä, ja Kaoru joutuisi kärsimään tästä vielä. No, ei se Kaorua haitannut. Hän nautti nyt kun pystyi. Kaoru kääntyi hymyillen katsomaan Shiroon. Tämä näytti auringossa vielä enemmän enkeliltä - ja Kaoru piti tästä entistäkin enemmän. Onneksi hän oli saanut Shirosta kuvan. Pitäisi varmaan ottaa kuva revitystä lakanasta ja verisestä peitostakin - ihan vain muistoksi. Kaoru oli oppinut lisää - ja se oli hyvä. Shiro ja Dorine yhdessä opettivat hänelle maailmasta.
|
|
|
Post by Shiro on Jun 1, 2007 13:51:25 GMT 2
Shiro katsoi hieman ympärilleen ja etsi mahdollisimman varjoisan paikan. Ihan kaiken varalta. Hän istahti tuolille, mutta ei kuitenkaan turhan poikamaisesti. Viittoillen Kaorua tulemaan luokseen, Shiro työnsi tälle tuolia ja katsoi sitten mitä hänen tekisi mieli ottaa. "Sano mitä sinä haluat niin voin hakea molemmille yhtä aikaa." Shiro hymyili, sillä hänellä oli niin hyvä olo. Jos jotkut nyt näksivät heidät, niin mitä sitten. Ehkä ihmiset luulisivat heidän olevan pari. Hyvä juttu Kaorulle. Shiron ulkonäkökin saattoi vaikuttaa asiaan. Harvoin sitä näki albino ihmisen ulkona tai ollenkaan.
Poika ei voinut olla huomioimatta muutaman ihmisen supisevan keskenään ja katsovan hänen suuntaansa. Shiro yritti olla huomioimatta näitä ja keskittyä täysin Kaoruun. Ohi kävelevät lapset pysähtyivät muutamaksi sekunniksi hänen kohdalleen, mutta Shiro vain hymyili näille, jolloin lapset hymyilivät takaisin ja vilkuttivat. Shiro piti lapsista, koska näillä ei ollut turhia ennakkoluuloja, kuten hänen ympärillään olevilla aikuisilla.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 1, 2007 14:01:48 GMT 2
"Ah, minä tarjoan. Olen sen sinulle auki. Sano vain mitä haluat!" Kaoru ei voisi kuvitellakaan patistavansa enkelinsä töihin. Enkelin työtä oli suojelu ei ruokkiminen. Kaoru pitäisi huolen enkelistä. Kaoru hymyili Shirolle ja istahti tätä vastapäätä. Kyllä poika huomasi kuinka Shiro keräsi katseita ja herätti keskustelua. 'Ei sitä ihan joka päivä näe enkeliä aamukahvilla.' Kaorun oli pakko naurahtaa kevyesti. Poika kaivoi rahapussin taskustaan [[Kyllä, se pakkasi senkin mukaan. ^^;]].
Kaoru voisi itse tyytyä ihan perus kasvispatonkiin ja kahviin. Shirolle hän tarjoaisi vaikka hienointa punaviiniä ja viinerin - jos tämä niin haluaisi. Shiro tuskin tahtoisi alkoholia, olihan sen vaikutus poikaan aikasen vahva. Kaoru hymyili taas ikihymyään. Hän oli huomannut hymyilevänsä hirmuisesti nykyaikoina. Lähes mitättömät asiat saivat Kaorun hymyilemään. Olihan se mukavaa, mutta posket tulivat pidemmän päälle kipeäksi.
|
|
|
Post by Shiro on Jun 1, 2007 14:11:03 GMT 2
Shiro unohti ihmiset ja nojasi pöytään kyynärpäillään. "Hmm... no jos kerran haluat. Voisin ottaa jonkin limun ja lihapasteijan." Shiro sanoi hymyillen ja katsoi Kaorua lempeästi. Takaa tuleva tuuli sai pojan hiukset tulemaan kasvojen eteen ja Shiro veteli niitä ärsyyntyneesti taaksepäin. Ihmisetkin alkoivat tottua hänen läsnäoloonsa, eivätkä enään niin pahasti kiinnittäneet häneen huomiota. "Minä vihaan tätä." Shiro sanoi sitten hiljaa ja tuijotti kuvaansa pöydän kiiltävästä pinnasta. "Minä vihaan olla erilainen." Hän nosti katseensa Kaoruun ja hymyili sitten kuin anteeksi pyytävästi. "Eh.. unohda. Minulla on näitä outoja tapoja puhella itsekseni." Shiro heilutteli kättään Kaorulle jotta toinen unhotaisi äskeisen. Ei shiro nyt voinut alkaa höpisemään itsestään ja vihaisuuksistaan. Silloin hän pilaisi Kaorun hyvän päivän ja hyvä olon! Sitä Shiro ei halunnut. "V-voisit ehkä kertoa hieman itsestäsi. Emme tiedä muuta kuin toistemme nimet ja mistä tulemme. Haluaisin tutustua sinuun paremmin." Sulkien silmänsä Shiro huokaisi syvään ja hengitti raikasta ilmaa. Oli ihanaa olla ulkona.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 1, 2007 14:18:27 GMT 2
"Selvä." Kaoru ponkaisi ylös tuolilta ja kävi hakemassa tilaukset. Lihapasteija ja patonki. Kahvi ja limua Shirolle. Näin. Kaoru maksoi ostokset ja palasi tarjottimen kanssa pöytään. Poika ojensi lämpimän lautasen Shirolle, samoin limumukin. Itse poika kuori patonkinsa kelmuista. Kaoru hätkähti pienesti Shiron sitten ruvetessa höpisemaan erilaisuudesta. Kaoru tiesi kyllä. Se oli kamalaa olla erilainen, varsinkin kun toiset huomasivat sen aina ennen kuin itse huomasi. "Tiedän, se on kamalaa." Kaoru hymyili rohkaisevasti Shirolle. "Mutta siitä pääsee kyllä eroon. Jos ei muuta, niin haistata paskat ja leiki ettet huomaa. Se toimii aina. Tai ainakin toimi Tokiossa." Kaoru kallisti hieman päätään ja nappasi patongin välistä paprikan. Poika mutusteli paprikaa pienen hymyn kanssa. Kaoru ei siis ollut ainoa jolla oli ongelmia.
Shiron seuraava kysymys aiheuttikin sitten pienen shokin Kaorussa. Mitä hän voisi kertoa niin, että Shiro ei pelästyisi. Kaorulla oli aika karmiva tausta. "Noh, perheeseeni kuuluvat äiti, isosisko ja isoveli, ja olen perheen nuorin. Äidin ja siskon prinsessa joka pitää potkia ulos kodista ennen kuin se aiheuttaa suurempia ongelmia. Isäni kuoli kun olin neljä, enkä muista hänestä paljoakaan. Jaa... Olen ensimmäistä kertaa Tokion ulkopuolella, siksi maailmankuvani on hyvin pieni." Kaoru virnisti pienesti ja nielaisi loputkin punaisesta paprikasta. Ranskalaiset patongit olivat totisesti parhaita! "Entä sinä? Millainen on menneisyytesi?"
|
|
|
Post by Shiro on Jun 1, 2007 14:29:19 GMT 2
Shiro oli melkein tukehtua pasteijaansa kun Kaoru kysyi menneisyydestä. Mitä hän nyt kertoisi.... ei siellä ollut mitään mukavaa kerrottavaa. "Olen perheen ainoa lapsi ja koko ala-asteen minua kiusattiin ulkonäköni takia. Yläaste meni hieman paremmin, mutta en päässyt tytöistä eroon ollenkaan." Shiro nauroi muistolle ja nojasi paremmin pöytään. "Sen vuoksi sain hirveän vihaisen poikaystävä lauman perääni. Kerran he tekivät erään kauhean asian....." Shiro ei koskaan unohtaisi sitä päivää, mutta jos Kaoru kysyisi niin kyllä hän kertoisi toiselle. Hypäten kuitenkin toistaiseksi asian ylitse Shiro jatkoi. "No siinä ovatkin suurimmat syyt miksi olen sitten täällä. Ettei minua kiusattaisi ulkonäköni takia." Shir ei kuitenkaan kertonut kihlauksestaan häntä vanhempaan poikaan, tai no paremminkin mieheen. Se oli vielä asia, joka hänen pitäisi hoitaa.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 1, 2007 14:37:09 GMT 2
"Ahaa. Meillä on siis melkoisen samanlainen menneisyys. Kiusaamista ja haukkumista sen takia, että on erilainen..." Kaoru pudisti pienesti päätään ja pudotti patongin takaisin tarjottimelle. Ruokahalu oli mennyt. Mitä Shiro tarkoitti jollain... kamalalla? "Shiro, mitä he tekivät?" Kaoru kysyi vaativana. Shiro oli auttanut häntä, joten hän auttaisi Shiroa. Menneisyyden haavat piti aukaista aina uudelleen, muuten ne eivät paranisi. Sen Kaoru oli oppinut. Hänen haavat tosin oli auottu niin monesti sekä psykiatrin että "ystävien" toimesta, että ne tuskin parantuisivat ihan heti.
Shiro oli siis paennut. Pakeneminen ei koskaan auta, eikä yleensä edes helpota asiaa. Kaorulla se oli auttanut. Hän oli aina paennut, ja tulisi varmasti tulevaisuudessakin pakenemaan. "Tiedäthän, että pakenemin ei käy puolustuksesta? Oletko tyytyväinen siihen, että pakenit tänne? Ainakin kuulostat ihan tyytyväiseltä." Kaoru hymyili pienesti ja haukkasi pienen palan patongistaan. Perään Kaoru kulautti pienen hörpyn kahvia. Kahvista taisi olla tulossa Kaorun uusi huume. Kai siihenkin kuolisi aikanaa. 17-vuotias opiskelija poika menehtyi liialliseen kahvin juontiin. No parempi se olisi kuin ekstaasi tai tupakka. Tai mikään muukaan. Kai kahvi oli terveellisin Kaorun tähän mennessä kokeilemistä asioista. Ei, ei ollutkaan! Dorine oli. Dorine oli Kaorun tervein huume. Siitä ei koitunut mitään muuta kuin vahvat sivuoireet. Hymyilemistä, vatsakipuja liiasta naurusta ja hyvänolon tunnetta. Mikä mahtava huume.
|
|
|
Post by Shiro on Jun 1, 2007 14:45:11 GMT 2
Shiro hörppäsi hieman limustaan ja puraisi pienen palan pasteijastaan. "He nappasivat minut kiinni yhdellä välitunnilla ja raahasiivat koulun taakse. Hakkasivat minut siellä ja repivät vaatteeni. Heitä oli ainakin kymmenen ja kaikki vihasivat minua, koska heidän mukaansa vein kaikki koulun tytöt. Aurinko paistoi samaan aikaan ja ihoni paloi pahasti. En kuitenkaan heidän lopetettuaan päässyt heti ylös ja kotiin, sillä joka paikkaa särki ja minulta oli katkennut pari kylkiluutakin. Siinähän paloin enemmän. En koskaan uskaltanut laittaa heille vastaan. Heitä oli liian monta ja he olivat minua vahvempia. Eristäydyin ihmisistä ja torjuin jokaisen joka tuli lähelleni. Tytötkään eivät tulleet enään edes puhumaan kun olin niin kylmä heitä kohtaan. Tiedän ettei pakeneminen auta mitään, mutta minulla ei ollut muitakaan vaihtoehtoja tai mahdollisuuksia."
Oli muakvaa kertoa asioista toiselle, mutta Shiro ei halunnut Kaorun sääliä. hän ei halunnut , että joku sääli häntä, sillä silloin albino vasta tunsikin itsensä heikoksi. Hän hymyili pojalle ja joi uudestaan limusta, mutta hieman enemmän kuin tavallisesti. "Mutta se oli silloin. Miksi elää menneisyydessä kun nykyisyys on parempi. Eikä minulla silloin ollut häntä." Shiro mumisi käsiinsä ja söi uudestaan pasteijaansa.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 1, 2007 14:52:03 GMT 2
Kaoru kuunteli järkyttyneenä Shiron tarinaa. Jos hän saisi käsiinsä nämä ihmiset, niin jo lätty lätisisi. He olivat satuttaneet Kaorun enkeliä. Enkeliin sattui, eikä Kaoru halunnut enkelin kokevan mitään sellaista. Kipu ei ollut enkeliä varten. Kaoru tarttui Shiroa kädestä ja hymyili tälle rohkaisevasti. Sääli ei auttanut, sen Kaoru tiesi, joten hän ei säälinyt Shiroa. Tai sääli, mutta ei tuonut sitä julki. "Jossain vaiheessa pakeneminen on oikea ratkaisu. Olenhan itsekin vähän pakosalla täällä. Tosin minä en pakoile muita. Minä pakenen itseäni. Tokion Kaoru saa jäädä Tokioon, Ranskan Kaoru aloittaa uuden elämän ilman pahoja muistoja. Se on aika raukkamaista, mutta en vain jaksa elää menneisyyden kanssa. Ja Tokioon en ole enää tervetullut, joten miksi minun pitäisi vaivautua miettimään sitä?" Kaoru hymyili leveästi. Oli todellakin mukavaa kun pääsi kertomaan asioita jollekin joka ainakin melkein ymmärsi. Ja Shiroa hän halusi tukea. Tämän ei tarvitsisi enää pelätä. Tai no, tuskinpa Toki antaisi Kaorulle mahdollisuutta suojella Shiroa. Tämä suojelisi itse rakastaan. Shirolle olisi kuitenkin aina joku jonka luokse tulla.
"Tiedäthän, että voit tulla aina luokseni jos haluat keskustella." Kaoru hymyili lempeästi ja hörppäsi hieman jo viilennyttä kahvia. Se oli pahaa, mutta piristi.
|
|
|
Post by Shiro on Jun 1, 2007 15:03:41 GMT 2
Shiro vastasi toisen hymyyn ja laittoi limuunsa pillin, jonka kautta hän sitten joi. "Ja minä tulen. Se tekee hyvää." Pieni tuulenvire pyyhkäisi uudelleen ohitse ja Shiro irroitti hiuksissaan olleen narun. Hän ei pitänyt siitä, että hänen hiuksensa olivat auki, mutta nyt oli sellainen olo. Saatuaan limunsa juotua shiro alkoi leikkimään pillillä ja pyöritteli sitä suussaan. Ehkä hän voisi ostaa Kaorulle jotakin.... Shiron teki mieli antaa pojalle samanlainen paopu hedelmä kuin minkä hän oli antanut Tokille, mutta sen sai vain kahteen osaan.
Miettivän näköisenä Shiro pureskeli pilliä ja keksi sitten. Hänellähän oli enemmänkin sellaisia ystävyys-yhdistys juttuja, tai mitä sitten olivatkaan. Niitä oli mukava jakaa pitämilleen ja tärkeille ihmisille. Onneksi hänen housuissaan roikkui yksi. Niitä oli muakva pitää koristeina. Shiro alkoi näpertelemään avaimenperää irti ja katsoi sitä sitten virnistäen. Koska Shiro oli todellinen Kingdom Hearts-fani löytyi häneltä vaikka mitä peliin liittyen. Hän antoi Kaorulle toisen puolen ja heilutteli sitten omaansa pojan nenän edessä. Siinä oli sellainen musta otus, joka piti kiinni lukosta. Toinen minkä hän oli viskannut Kaorulle, kantoi käsissään avainta. Otukset näyttivät aivan muurahaisilta, mutta olivat paljon suloisempia. "Tiedätkö tämän? Annan näitä ihmisille joita pidän ja jotka ovat tärkeitä. Sinä ansaitset sellaisen." Shiro hymyili ja pyöritteli pilliä, kiinnittäen avaimenperän takaisin housuihinsa.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 1, 2007 15:12:33 GMT 2
"Se on hyvä." Kaoru katseli Shiroa suurinpiirtein sydämet silmissä kun tämä avasi hiuksensa. Shiro näytti niin hyvältä. Hitto, kun Toki oli ehtinyt häntä ennen! Kaoru yllättyi kun Shiro antoi hänelle avaimenperän. 'Muurahainen...? Ei, olen nähnyt nämä jossain... Se on se yksi peli.' Kaoru kohotti katseensa kummastuneena Shiroon. Tämän sitten selittäessä, Kaorun kasvoille kohosi autuas hymy. Ihmisille joista pidän ja jotka ovat tärkeitä. Oliko Kaoru tosiaankin tärkeä? Kaorun teki mieli tehdä taas muutama voimisteluliike, niin kuin silloin kotimatkalla kun Dori oli juottanut hänet känniin. Kaoru oli heitellyt voltteja jä kärrynpyöriä keskiyöllä autiolla kadulla.
"Wow... Kiitos." Kaoru punastui tyystin ja katsoi Shiroa onnellisena. Hänellä ei olisi mitään mitä antaa Shirolle. Tosin hän oli tarjonnut aamupalan, se riittäkööt nyt ainakin alkuun. Kaoru tunsi hymyn taas lukittuvan kasvoilleen. Oliko Shiro oikeasti antanut hänelle anteeksi? Eikö tämä näytellytkään? "Öh... tuota... Sinäkin olet tärkeä." Kaoru ei ollut koskaan ennen ujostellut sanojensa kanssa. Tämä muutos oli kamala. Kaoru oli menettänyt Ranskassa kerätyn itsevarmuuden aivan kokonaan. Kiitos Shiron. Toisaalta, tämä olisi vain Shiron seurassa. Toivottavasti Shiro ei tulisi huomaamaan sitä. Punastelu tuskin jäisi huomaamatta, mutta kuka tahansa punastuisi kehuista? Eikö vain? Ei siinä ollut mitään pahaa.
|
|
|
Post by Shiro on Jun 1, 2007 15:32:16 GMT 2
Shiro hymyili yhä leveämmin ja katsoi pojan punastumista. Kaoru oli itseasiassa aika suloinen. Tämä myös näytti pitävän avaimenperästä, vaikka hieman outo asia se näytti pojalle olevan. "Mukava tietää." Shiro sanoi ja jatkoi leikkimistä pillin kanssa. Ihmiset varmaankin ihmettelivät mitä helvettiä he vehtasivat, mutta ei se mitään. Niin asiat vain menivät. Pörröttäen hieman hiuksiaan ja heittäessä niitä selänpuolelle, Shiro seuraili ohi meneviä ihmisiä ja maailman menoa. Joskus tuntui siltä kuin maailma meni, mutta hän pysyi paikallaan. Aina välillä shiro kääntyi katsomaan Kaorua ja hymyili tälle ystävällisesti. Toivottavasti toinen nyt ymmärsi, että Shiro oli todellakin tarkoittanut sitä, kun hän oli sanonut haluavansa ystävystyä Kaorun kanssa. Poika olikin yksiä shiron harboja ystäviä. Eipä hän muita tuntenut kuin Tokin ja Kaorun ja Witoldin joten kuten, vaikka poika olikin käyttäytynyt jotenkin oudosti.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 1, 2007 15:43:18 GMT 2
'Argh! Miksen vain voi pamauttaa hänelle päin naamaa, että olen rakastumassa häneen!?!?' Tämä oli niin täydellista teinityttö kirja -meininkiä. Rakastutaan, kohde on tosin varattu, eletään elämä vain sivuhenkilönä tämän elämässä ja seurataan mustasukkaisena kun tämä kuhertelee rakkaansa kanssa. Kaoru ei koskaan saisi Shiroa, se oli varmaa. Mutta se ei estänyt Kaorua haluamasta. Oli vaikeaa olla siinä Shiron kanssa. Kaoru ei saanut silmiään irti tästä. Hän halusi Shiroa, enemmän kuin silloin kun hänellä oli mahdollisuus siihen. Jos Shiro olisi vain ollut hiljaa ja suostunut raiskattavaksi, Kaorun ei tarvitsisi miettiä tätä! Kaorun ei tarvitsisi tuntea oloaan ahdistuneeksi toisen pojan seurassa, eikä varsinkaan pitää tästä! Joku kerta Kaoru tekisi sen virheen mistä ei enää olisi paluuta. Hän kertoisi Shirolle, eivätkä he enää olisi edes ystäviä.
Kaoru tuijotteli patonkiaan ja sorkki salaatinlehteä. Kahvi oli jäähtynyt jo aikaa sitten. Shiron antama avaimenperä oli puristettuna toiseen käteen. Sitä Kaoru ei kadottaisi ikinä. Vaikka Kaoru väitti itselleen vihaavansa tätä tunnetta, ei Kaoru oikeasti vihannut. Hän piti tästä. Oli mukavaa huomata, että osasi oikeasti rakastaa ja kaivata jotakuta - tosin sellaista jota ei koskaan saisi.
|
|
|
Post by Shiro on Jun 3, 2007 17:51:47 GMT 2
Shiro käänsi päätään Kaorun puoleen takaisin ja katsoi tätä kallistellen päätään. "Onko sinulla jotakin mielessäsi? Näytät vain hieman siltä. T-tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut udella." Näperrellen hermostuneesti hiuksiaan Shiro käänsi katseensa pois ja punastui. Hän ei tiennyt mitä Kaorun mielessä liikkui ja miksi poika tuijotti häntä niin kiivaasti. Se oli hieman häiritsevää. "Tuota... Miksi tuijotat minua?" viaton kysymys, johonka ei ehkä saisi viatonta vastausta.
Auringon valon liikkuessa, Shiron oli pakko siirtää tuoliaan hieman enemmän Kaorun viereen, jotta pystyisi olemaan varjossa. Hymyillen pojalle, Shiro laski pillin lopulta suustaan ja antoi sen muiden roskien mukana tarjoilijalle, joka kävi putsaamassa pöytiä. "Toivottavasti en ole liian tungetteleva." Shiro vielä varmisti ja tunsi kuinka hänen käsivartensa osui Kaoruun. Ehkä poika ei vielä olisi valmis näin läheiseen kontaktiin illan jälkeen? Mutta Shiro ei mahtanut mitään. Aurinkoon ei mennä vaikka hän joutuisi hyppäämään Kaorun syliin.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on Jun 3, 2007 18:03:04 GMT 2
Kaoru punastui kuullessaan Shiron kysymyksen. Ei hän voisi koskaan kertoa Shirolle mitä oli miettinyt. Täman aiheen Kaoru veisi mukanaan hautaan. "Kunhan mietin, ei mitään tärkeää." Kaoru hymyili Shirolle. "Ja katson sinua sen takia, että tykkään katsoa ihmisiä. Varsinkin kun puhun heille. Tiedän, että se saattaa olla ahdistavaa." Hätävalhe. Kaoru ei koskaan katsonut ihmisiä, varsinkaan silmiin, kun puhui näille. Kaikin keinoin Kaoru vältteli toiseen katsomista, koska pelkäsi, että nämä lukisivat häntä kuin avointa kirjaa. Kaoru pystyi katsomaan estoitta vain sellaisia ihmisiä joihin luotti - kuten Dorinea. Ja Shiroa. Sinänsä lausahdus ei ollut valetta, koska Kaoru katsoi Shiroa kun puhui tälle - tosin eri syystä. Tuntui hyvältä katsoa Shiroa, ja samalla sai hieman ihailla tämän ulkonäköä.
Kaoru keho jännittyi kun Shiro siirtyi lähemmäs ja tämän käsi hipaisi Kaorun omaa kättä. Poika värisi pienesti ja tunsi punan nousevan uudelleen poskilleen. Miksi Shiron piti olla tuollainen. Ja kysyä vielä tuollaisia. Riippuu millä tavalla Shiro oli tungetteleva. Tämän liika läheisyys oli ahdistavaa, mutta Kaoru nautti tästä. Rakastaa, mutta ei voi koskea. Jumala oli niin epäreilu. Vei Kaorulta kaiken tahallaan. Kaoru naurahti hermostuneena ja hymyili pienesti Shirolle. "Ethän sinä." Kaorun ääni värisi ja tämä nappasi kahvikupin käteensä ja pakotti itsensä juomaan sen tyhjäksi yhdellä hörpyllä. Ehkä se pitäisi pään jotenkuten selvänä. Jos Kaoru olisi saanut päättää, Shiro olisi jo selällään maassa ilman vaatteita ja Kaoru tämän päällä. Mutta ei, Jumala, eikä edes Joulupukki, antanut lupaa Kaorulle sellaiseen.
|
|