|
Post by rafig on Apr 12, 2007 17:12:37 GMT 2
Rafiq pudisti tytölle hieman päätään. Hän tiesi paremmin kuin kukaan muu,miltä tuntui menettää joku. Ensin Aisha, sitten hänen tätinsä, sitten tulivat hänen serkkunsa, joka oli hänellä kuin oma veli. Sitten vielä ne harvat, joihin oli luottanut Lontoossa. Ja Beatrice. Sekä hänen poikansa, jota Rafiq ei ollut koskaan edes nähnyt. Hän ei ollut edes koskaan saanut tietää poikansa nimeä. Hiljaa huokaisten hän poltti tupakkaansa, siirtän jälleen huomionsa takaisin tyttöön, naurahtaen hieman tälle. "En usko, että kenekään huoltaja vain panisi rahasta. Jos on rikas, yleensä tekee jotain parempaa työtä, kuin vain paneskelee. Mutta ihmiset ovat erilaisia." Hän huokaisi hieman, juoden siemauksen kahvia ja poltti hetken aikaa tupakkaa, kunnes hän alkoi pohtimaan, mitä hänen vanhempansa tekivät tällä hetkellä. "No kotona meillä oli koko suvun omistama turistibisnes. Me järjestimme karavaani matkoja aavikolle, minä ja serkkuni saimme siitä taskurahoja, kun hoidimme kameleita, myöhemmin me olimme mukana aavikkomatkoilla, tietenkin jonkun kokeneemman sukulaisen valvonnassa. Sitten kun jouduimme muuttamaan Lontooseen, asuimme setäni talossa. Hän järkkäsi isälleni töitä maahanmuuttovirastosta ja muutamien ongelmien takia nähtiin kaikkien kannalta paremmaksi, että opiskelisin täällä." Rafiq piti oman elämänsä esitelmän mahdollisimman lyhyenä, oli turha mainita niitä muutamia asioita, joita ei kannattanut kailottaa. Hän käänsi katseensa huokaisten hiljaa, jatkaen rauhallista tupakointiaan. "Että sellaista, elämä ekee katkeraksi, kun joutunut kokemaan kovia. malja sille." Hän käänsi katseensa toiseen, nyökäten tarjoilijalle, että täyttäisi tytönkin kahvikupin, korvausta vastaan tietenkin. Hän kohoti omaa kahvikuppiaan tytölle.
|
|
|
Post by chiara on Apr 12, 2007 17:53:51 GMT 2
Chiara tuijotti kurdipoikaa silmiin vähän aikaa ja naurahti sitten katkerasti. "Äiti ei ole ainakaan koskaan tehnyt mitään elääkseen. Kunhan sattui saamaan rikkaan miehen. Sama asia. Isä peri helvetinmoisen omaisuuden. Se omistaa jonkun osan Guccista. Ei voisi vähempää kiinnostaa." Tyttö tuli ajatelleeksi, että monet, oikeastaan kaikki hänen tuttavistaan Italiassa olivat kadehtineet Chiaran perhettä. Hän oli aina nauranut heille, katkerana sisimmässään. Mielummin hän olisi ollut köyhä.
"Joudun vielä joskus perimään sen saatanan idiootin rahat. Suunnittelin nostaa ne kaikki käteisenä ja tehdä niistä rovion itselleni." Chiara naurahti uudestaan. Hän oli aika varma siitä, että toinen piti häntä viimeistään jo nyt hulluna, mutta tyttö tarkoitti, mitä sanoi. Hän vihasi rahaa sydämensä pohjasta, suunnilleen yhtä paljon kuin itseään. Polttaminen olisi sopiva loppu molemmille. Sitten maailma ainakin tietäisi, kuka oli Chiara de Luca, ja ehkä tajuaisi, miten sairas se koko säälittävä pallo avaruudessa oli. Chiara kuunteli pojan kertomusta. Se kuulosti lievästi kiehtovalta, ja hän nyökkäili melkein kohteliaasti. Tarjoilija täytti nuorten kupit kahvilla, ja tyttö vilkaisi tummaa nestettä epäilevästi. Hän ei yleensä juonut kafeiinillista, mutta antoi olla tämän kerran.
"Malja sille", Chiara toisti ja kilisti varovasti mukeja kurdin kanssa. Katkera oli hyvä sana, poika taisi tietää mistä puhui.
|
|
|
Post by rafig on Apr 12, 2007 19:22:14 GMT 2
Rafiq hymyili tytölle, ja hän kilisti kuppiaan hieman liiankin voimakkaasti ja osa puolityhjän kahvikupin sisällöstä lensi hänen kouluvaatteilleen ja tuloksena oli se, että heidän arvostettu tarjoilijansa tuli paikalle. Mutta Rafiq ei tästä kovinkaanpaljon välittänyt tästä ja hyssyttelemällä ja hymyiliyllä yli-innokas tarjoilija jätti heidät rauhaan. Rafiq koitti olla niinkuin asia ei häntä vaivaisi ja hymyili tytölle uudellen, polttaen tupakkaa hetken aikaa, kunnes hänen kätensä lakkasivat tärisemästä. Hän yskähti hieman, kääntäen katseensa takaisin tyttöön. "Jälleen kerran, olen pahoillani tästä. Minun olisi tosiaan pitänyt viedä sinut katsomaan jokin surkea elokuva tai veidä sinut asuntooni, mutta ei tänne." Hän oli hetken hämillään, hän ei voinut sille mitään, että hän vain välillä hermostui olleessaan tyttöjen kanssa. Sitä ei ikinä tiennyt, miten siinä kävi niin, mutta hän vain oli. Varsinkin kun hän sai huomata, että hänestä olivat kiinnostuneet muutkin kuin hänen seuralaisena. Beatrice oli aina sitä sanonutkin, että hän oli itsensä herra vain silloin, kun ei huomioinut ketään muuta kuin vain seuralaisensa. Hiljaa hän pudisti päätään, hänen piti saada karisettua Beatrice mielestään, kuten hän oli tehnyt Aishankin kanssa. Kipeät muistot katosivat aikanaan, kun niitä ei ajatellut.
|
|
|
Post by chiara on Apr 13, 2007 7:51:17 GMT 2
Chiara huomasi toisen vahingon, vaikka ei näyttänytkään sitä. Hän katseli muka ikkunasta ulos kaikessa rauhassa, mutta todellisuudessa tarkkaili kaikin muin aistein poikaa, joka oli selvästi hermostunut. Outoa käytöstä tuolta, tosin ei tyttö voinut sanoa tuntevansa tätä vielä. Vastahan he olivat tavanneet. Mutta silti hermostuminen ei tuntunut sopivat tälle. "Ehkä joku toinen kerta", Chiara naurahti kurdin anteeksipyynnölle kääntäen katseensa tähän. Tyttö hymyili ja mietti samalla mahdollisia syitä pojan hermostuneisuuteen. Vaikutti melkein siltä, että tämä halusi lähteä. Miksiköhän? Italialainen joi kahvinsa nopeasti loppuun. Se oli vielä kuumaa, ja poltti suuta, mutta hän piti kivun tuomasta haasteesta pitää ilmeensä tyynenä. Vilkaisten kelloonsa hän päätti, että ehtisi seuraavalle tunnille, jos lähtisi heti. Se oli sitä paitsi biologiaa, eikä tyttö mielellään jättänyt mielenkiintoisia tunteja väliin. "Voisin lähteä kohta", Chiara sanoi laiskasti, odottaen toisen reaktiota. Luultavasti sekin halusi lähteä, mutta tyttö halusi varmistaa olettamuksensa.
|
|
|
Post by rafig on Apr 15, 2007 11:05:01 GMT 2
Rafiq hymyili tytölle hieman, helpottuneen oloisena. Hän ei enää katsellut ympärilleen, vaan katseli tyttöä hymyillen. Tämä oli kyllä kaunis, mutta ei hänen tyyppiään. Kaikesta huolimatta. Kun hän kuuli tytön sanat hän hätkähti hieman ja käänsi katseensa kohti kahvilan kelloa. Olipa aika kulunut, hänen pitäisi mennä jollekin tunnille, joka olisi kuitenkin hänen elämäänsä tärkeämpi. "Niin minunkin pitäiisi, on sellainen olo, että pian alkaa jokin tärkeä oppitunti." Rafiq nousi seisomaan, laskien kahvilan pöydälle rahaa ylimääräisistä kahivkupeista, ojentaen kättään tytölle. "Nähdään taas pian, signora." Hän hymyili tytölle, ojentaen tälle kättään. Olisihan se mukavaa tuntea tytön käsi omaa kättään vasten. Hiljaa hän pudisti päätään itselleen. Voi että kun hänestä oli tullut säälittävä.
|
|
|
Post by chiara on Apr 19, 2007 14:18:46 GMT 2
Chiara nyökkäsi nousi myös. Hän tuijotti pojan kättä muutaman sekunnin, miettien, juoniko tämä jotain. Tyttö tajusi epäilevänsä turhan usein, ja hymyillen tarttui kurdin käteen ja puristi sitä nopeasti, eikä turhan hellästi. Chiara virnisti ja veti kätensä pois. "Nähdään taas", hän sanoi ja mietti halusiko hän todella nähdä poikaa enää. Kyllähän he olivat loppujen lopuksi kohtalaisesti tulleet toimeen keskenään koko kahvilassakäynnin ajan. Tyttö tunsi lipsuvansa periaatteistaan. Seuraavan kerran kun he tapaisivat, hän yrittäisi olla vähemmän kiltti. Toinen puoli hänestä oli toista mieltä. Ei kai siitä haittaa ollut, vaikkei hän koko aikaa riitelisikään koko maailman kanssa.
|
|