Auringonkehrälläratsastaja

[Zacharie]

[Roxy mukaan Zackin lauantaiaamun ratoksi. ^^ ]

Pienen ranskalaisen kylän marketti oli vain hetkeä aiemmin avannut ovensa sille lauantaille, kun ensimmäinen tokkurainen asiakas hapuili liukuovista sisään. Aurinko paistoi jo yhdeksän aikaan aamulla kuumasti, mikä ei tiennyt hyvää lievästi krapulaisen Zackin nestetasapainolle. Takkutukkainen nuorimies raahautui viileiden maitohyllyjen luo laiskanlaisesti mustat napit korvilla, vaikka taskukokoisesta soittimesta ei musiikkia kuulunutkaan. Siniset silmät tutkailivat kaupan tarjontaa onnistumatta kiinnostumaan yhdestäkään näkemästään tuotteesta. Suussa maistui paha ja henkikin haisi varmasti edellisiltana nautitulle viinille. Poika nuolaisi kuivia huuliaan ja seilasi virvokehyllyjen väliin. Ilma täällä ei ollut erityisen viileä tai raikas, mutta kylmäkaapissa nättiin riviin asetellut limupullot vetivät janoista miehenalkua puoleensa.
Zacharie oli viettänyt edellisen iltansa kaksistaan ystävänsä Filippen kanssa tämän vanhempien asunnolla muutaman kilometrin päässä kaupalta. Filippe, joka oli purkanut tuntojaan eräästä näppärästä punapäästä miltei koko illan ja juonut rankasti, oli jäänyt tuhisemaan onnellisena päätään selväksi vielä, kun Zack oli ottanut jalat alleen. Alkuilta oli mennyt mukavasti: pojat olivat laulaneet Musea Filippen näppäillessä tuttuja sointuja akustisesta kitarastaan. He olivat polttaneet kynttilöitä ja juoneet punaviiniä ja puhuneet matkustamisesta – teatterireissu Pariisiin kun oli epäonnistunut ja poikien sydämiä poltti into näkemään uusia maisemia. Kesken kaiken suunnittelemisen kitaraa rämpytellyt ystävä oli sitten saanut päähänsä sen pirun naisen. Zack pyöräytti silmiään kokispulloriville ja avasi kylmäkaapin oven napatakseen yhden muoviputelin hyppysiinsä. Poika huokaisi syvään. Hän pystyi jo kuvittelemaan, miten hyvältä viileä, kupliva neste tuntuisi etsiessään tiensä janoisesta suusta masun uumeniin. Mutta sitten masu jo ilmoittikin, että se ei pelkästä juomasta tulisi kylläiseksi, vaan Zackin olisi keksittävä kaupasta jotain purtavaakin ennen kuin tuo suuntaisi vihdoin koulun alueelle. Nuorukainen vilkaisi ympärilleen ajatuksistaan havahtuen ja huomasi kaupan yhä siunatun hiljaiseksi, vaikka muutama asiakas sisällä jo kuljeskelikin.

[Roxy]

[kikkarapäinen Roxy tulee]

Nuori neito lampsi sisään liukuovista ja katseli ympärilleen.
Hänellä oli juuri peruuntunut tapaaminen, eikä hänellä ollut mitään tekemistä sille lauantai päivälle, muuta kuin että hän voisi kokata ja katsella telkkaria, jos sieltä tulisi jotain hyvää ohjelmaa.
Roxannen olkapäällä keikkui jonkin sortin snooby-laukku, mikä oli täynnä meikkejä, koruja ja muuta roinaa, mitä tyttö voisi tarvita, kun menee ulos.
Roxy tarvitsi aurinkoisen päivän takia limua ja pari ruoka ainestakin tulisi tarvittua.

Tyttö kippasi napakasti ostoskorin käteensä ja lähti viipeltämään hyllyjen välistä.
Pian koriin oli löytänyt tiensä makaroonit, salaatti ainekset, makkaraa ja kaiken maailman perunat ja leivät. Jopa karkkipussikin eksyi koriin. Enää tarvittaisiin limu.
Roxanne käveli rempseästi limu hyllyille ja alkoi katselemaan valikoimaa. Kun tyttö oli tullut hyllyjen väliin, hänen katseensa oli suoraan iskeytynyt tummaan poikaan.
Tämä näytti aika kärsivältä, ja Roxannen ensimmäinen ajatus oli, että poika taisi potea krapulaa.
Roxanne huomasi, että poika katseli ympärillensä.
"hei... etsitkö jotain?" tyttö kysyi avuliaasti ja käveli lähemmäksi poikaa, mutta jätti hajuraon, jos poika vaikka hyökkäisi päälle tai jotain.

[Zacharie]

Zack keskitti sekä harhailevat ajatuksensa, että silmänsä eteen tupsahtaneeseen naisenalkuun.
”Ai..” Katse käväisi tuotteita pursuavassa ostoskorissa ja palasi sitten hämillisenä lattaritytön silmiin takaisin. ”Ai hitto. Ei. En minä etsi mitään ihmeellistä. Kunhan uumoilen tässä.. Jotain täytettä vatsalle pitäisi saada.” Vain Zackin tuurilla törmättiin hentoisessa krapulassa, tukalan ilman hikoiluttamana ja muutenkin kaikkea muuta kuin hemaisevana ehkä yhteen koulun näteimmistä tytöistä. Nuorukainen huoahti ja hymyili ironisesti itselleen. Hieman vaivautuneena tuo kohotti kätensä haromaan kuritonta hiuspehkoaan ja pyyhkäisipä tummanvioletin, puolittain auki repsottavan kauluspaitansa rintamusta kuin yrittäen hieman siistiytyä siinä kysyvän katseen alla.
”Ja hei. Anteeksi. Minä käyn nyt vähän hitaalla näin aamusta.” Poika virnisti tytölle ja heilutteli lasista limsapulloa kädessään. ”Opiskelu se on rankkaa näin viikonloppuisin.” Mitä ilmeisimmin Zack viittasi puheillaan ryyppäämisen jalon taidon opiskeluun ja sen tyttö varmasti tajusikin. Nuorukainen kun ei nyt mitenkään eikä missään mielessä näyttänyt kovin hehkeältä tummat pussit silmiensä alla ja edellisen illan ruttautuneet vaatteet yllään. ”Sinulla sentään menee paremmin kuin sillä puolella koulun porukasta, jotka ovat.. opiskelleet rankasti eilen – pystyt syömään kunnon aamupalan.” Zack vilkaisi uudelleen uteliaana neidin täyteen ostoskoriin. ”Salaattia.. Hei. Minä taidan käydä myös salaattitarpeet. Kasviksilla jos ei päivä lähde hyvin käyntiin, niin sitten ei millään.” Poika nyökkäili itsekseen hymyillen asteen verran helpottuneempana nyt, kun tulevan päivän syömiset alkoivat hahmottua niinkin nopeasti. Kaupat osasivat olla rasittavia paikkoja, jos ei tiennyt mitä ostaisi. Tietämisestä puheen ollen.. ”Kiitoksia ideasta. Umh.. Minä olen Zack, vähän epäedustavassa kunnossa tällä hetkellä, valitettavasti.”

[Roxy]

Roxanne huomasi, että tytön tupsahtaminen eteen taisi hämmentää poikaa.
Tyttö nyökkäsi, kun poika sanoi vain uumoilevansa siellä.
"no, ei kai tässä muutakaan tekemistä ole" Roxy sanoi virnistellen.
Vaikka poika näytti.. rähjäiseltä, niin mukavalta tämä tuntui.
Ei sellainen orveltävä idiootti, joka heti alkaa kopeloimaan tytön varustuksia-tyyppi.
Poika näytti yrittävän siistiytyä, ja Roxanne hymyili niin, että valkoinen hammasrivi näkyi.

Roxanne kuunteli hymysuin, kun poika kertoi... rankasta opiskelu illasta.
"niinhän ne ovat" tyttö sanoi naurun kiilto silmissään.
"minä en jaksanut lähteä minnekkään eilen.. enkä tunne täältä paljon ketään, niin en kehtaa yksinkään lähteä minnekkään" Roxy sanoi olkiaan kohauttaen ja naurahti, kun poika huomasi hänen salaatti tarpeensa.
"etkö ole ennen nähnyt salaattia?" kikkarapää nauroi ja nyökkäsi sitten, kun poika sanoi, että kasviksilla voisi päivä alkaa.
"hauska tavata Zack. Minä olen Roxy, tarmokas reippailija tällä hetkellä, onneksi" Roxanne sanoi ja iski silmäänsä.

Roxanne katsoi hetken aikaa poikaa.
"en yleensä tee tätä, mutta haluaisitko tulla luokseni syömään? teen yleensä liikaa ruokaa, eikä minulla ole kämppistä, joka söisi kanssani" Roxy sanoi ja kohotti kulmiaan kysyvästi.
Hän halusi auttaa poikaa, ja kaipasi itse hieman seuraa. Isä oli taas jättänyt tulematta tapaamiseen, koska pomo oli huutanut kännykkään, ja papan oli pakko lähteä matkaan.
Tyttö oli aika yksinäinen.
"mutta ymmärrän siis, jos et tahdo. Koska vastahan me tapasimme" Roxy sanoi ja nyökkäsi.

[Zacharie]

Zack, joka oli nyökkäillyt vaitonaisena hymyillen tyttösen juttelulle, kurtisti epäuskoisena kulmiaan toisen viimeisimmille sanoille. Nätti tyttö ja tuntematon, reissullaan rähjääntymään päässyt nuorukainen päätyisivät kauppareissun jälkeen samaan asuntoon aamiaiselle? Eijei. Vaikka poika hieman sumeasti asioita sillä hetkellä hahmottikin, ei krapulanpoikanen ollut tehnyt hänestä tyhmää. Todennäköisemmin neitonen oli juuri heittänyt mestarillisella pokerinaamalla piikin kohti Zackin itsetuntoa kuin puhunut totta. Ei kai nyt kukaan sentään noin ystävällinen voinut olla?
”Nyt sinä juksaat minua.” Nuorukainen mutristi huuliaan antaen silmiensä kuitenkin tuikkia leikkisinä. Asioita ei ollut hyvä ottaa niin aikaisessa vaiheessa päivää kovin tosissaan. Sitä päätyisi vain pilaamaan aikansa seuraavaan silmienummistamiseen saakka. ”Minä veikkaan, että sinun asuntosi ovella parveilee parempia aamiaisvierasehdokkaita pilvin pimein..” Tässä kohtaa poika iski hymyillen silmää toiselle. Toki tytön täytyi tietää, että omisti ehkä kauneimman ulkokuoren tässä kylässä ja kauneus pukkasi olemaan sellainen hyve, joka ei jäänyt kiimaisilta koulupojilta huomaamatta. Joko tyttö oli uusi täällä tai sitten tuolla oli käynyt todellinen lykky, ellei hän ollut vielä saanut peräänsä innokkaita ihailijoita. ”..Ja minusta onkin kummallista, että esität kutsusi minulle etkä yhdelle heistä.” Kummallista tosiaan. Ehkä jopa epätodennäköisempää kuin saada meteoriitista päähän. Zack ei kuitenkaan nähnyt vieläkään tytön silmissä pahansuopaisuutta tai vihjettä, että toinen olisi esittänyt sanansa vain ilkeänä vitsinä, mikä syvensi maalaisjärjenvastaisen kutsun aiheuttamaa hämmennystä entisestään. Zack ei ollut suosittu koulussa, hän ei ollut kovinkaan sosiaalinen eikä tuntenut kuin murto-osan koulunsa oppilaskunnasta. Jos tytöllä oli tarjouksensa taka-ajatuksena hyötyä tuttavuudesta pojan kanssa, jäisi hyöty todella vaatimattomaksi.

[Roxy]

Roxanne huomasi toisen kurtistelun ja hymyili ystävällisesti.
Hän tiesi, että poika saattaisi luulla häntä hulluksi tai jotain, koska esitti sellaisen kutsun näin aamutuimaan.
"juksaan? en, en juksaa. Tarkoitin sitä" Roxy sanoi ja nyökkäsi kiivaasti.
Luuliko poika häntä ilkeäksi akaksi, joka heittää tuollaisia asioita vitsinä? Tai seksihulluksi, joka haluaa pojan heti heittää lattialle ja ottaa siinä? Noh, olihan se aika koomisen kuuloista. Tai ehkä poika oli saanut samanlaisia kutsuja ja sitten tälle oli naurettu päin naamaa. Asia oli miettimisen arvoinen, mutta nyt Roxanne toivoi, että poika suostuisi.
Hän todella halusi tutustua paikallisiin, ja poika tuntui mukavalta hepulta.
Sillä aikaa kun Roxy tekisi ruokaa, poikahan voisi käydä suihkussa ja siistiytyä hieman, jos tahtoisi.
"olen niin uusi täällä, että minua ei tunneta kovinkaan hyvin. Tulin maanantaina tänne" Roxanne sanoi, kun Zack iski hänelle silmää veikeästi, ja kertoi, että hänellä pitäisi olla poika lauma oven takana nuuskimassa.
"enkä tunne sinun lisäksesi kuin yhden tytön, ja hänetkin vain nimeltä. Tulisit nyt" Roxy sanoi ja räpytti silmiä tyttömäisesti.
Eihän se varmasti auttaisi, mutta ainahan sitä sai kokeilla.
Roxanne virnisti.
"voisit käydä suihkussa sillä aikaa, kun minä teen ruokaa?" tyttö vielä ehdotti ja katsoi poikaa veikeästi.

[Zacharie]

[Minä autoilen nyt vähän. Anteeksi anteeksi. Jos sinua haittaa, niin ilmoita ja muuttelen vuoroani sopivammaksi.^^]

”No siinä tapauksessa..” Nuorukainen työnsi käsissään hikoilevan lasipullon takaisin kylmäkaappiin ja nappasi yhtä kokoa isomman putelin seuraavasta kaapista. ”Minä otan mielelläni kutsun vastaan. Mutta taidan pistäytyä suihkussa omassa yksiössäni, niin en sotke sinun pyyhkeitäsi.” Zack virnisti ja jatkoi: ”Vaatteidenvaihtokin saattaisi olla paikallaan.”
”Aiotko sinä ostaa vielä jotain muuta vai onko tässä kaikki tarvittava?” Zacharie katseli tyttöä hetken kysyvästi ja hymyili mielissään. Tästä lauantaiaamusta oli tulossa mielenkiintoisempi ja mukavampi kuin herätessä olisi osannut odottaa. Kaikkea sitä. Poika nappasi tytön korista muutamia kalleimmiksi arvioimiaan tavaroita limupullonsa seuraksi syliinsä ja lähti luovimaan kohti kassoja olettaen, että tyttö oli saanut ostoksensa jo valittua. Ainakin kori pullotti siihen malliin, että sieltä taiottaisiin useampi kuin yksi aamiainen.
”Minä otan vapauden maksaa osan aamiaisesta, jos nyt kerran itse sitä saan syödäkin.” Poika vilkaisi taakseen varmistaakseen, että tyttö kulki mukana ja kääntyi sitten hyllynkulmalta onnistuen juuri ja juuri väistämään nurkan takaa kärryjen kanssa vastaan porhaltavan asiakkaan.
”Hups. Anteeksi rouva.” Keski-iän paremmalle puolelle ehtinyt muoriska kohotteli aluksi kulmiaan säikähtäneenä, mutta hymyili sitten. Vahinkoa ei ollut käynyt ja Zack pääsi kassalle ilman, että sai käsilaukusta päähänsä.
Kassaneiti katseli paikalle pyrähtänyttä kaksikkoa virkeä hymy suupielissään ja toivotti näille hyvät huomenet. Zack asetteli ostoksensa hihnalle ja hetken empimisen jälkeen tuo nappasi tytön korin ja tyhjensi sisällön muiden ostosten perään. ”Annahan minä maksan nämä kaikki. Eikä vastaväitteitä. Sinä olet ihan liian ystävällinen tällaiselle laitapuolenkulkijalle ja minä tahdon korvata edes vähän siitä.” Zack vilkaisi kassaneitiä, joka oli juuri kysynyt häneltä jotain. ” Juu. Kyllä. Kaikki samasta vain.” Poika kiskoi tyhjän paperipussin tiskin alta, lappoi jo kassaan kirjatut tavarat siihen ja kaivoi sitten kukkaron mustien housujensa taskusta. Muutaman kymmenen frangin ostokset eivät juuri keventäneet Zackin kukkaroa, mutta ainakin tuo sai vähän maksettua takaisin toisen yllättävää kohteliaisuutta. Nuorukainen asetteli loput ostokset pussiin ja nosti sen sitten syliinsä.
”Noin. Eihän meiltä nyt unohdu mitään?”

[Roxy]

[ei haittaa ]

Roxy hymyili, kun toinen suostui hänen tarjoukseensa.
Hän saisi syödä ja jutella rauhassa jonkun kanssa.
"hyvä on. Käy sinä vain asunnollasi, niin minä teen sillä aikaa ruokaa" kikkarapää sanoi nyökkäillen, ja hiukset pomppivat veikeästi pään tahdissa.
Kun Zack kysyi, oliko hänellä kaikki tarvittava, Roxanne katsahti koriinsa.
"eiköhän tässä ala jo olla kaikki" tyttö sanoi ja kääntyi taas katsomaan poikaan, kun tämä oli jo ammentanut kalleimmat ostokset käsiinsä.
"mit..?" Roxy sanoi, kun poika oli jo viilettänyt kassoille päin.
Tyttö seurasi perässä ja näytti anteeksi pyytävältä, kun he olivat törmätä johonkin herttaiseen rouvaan.
"anteeksi" Roxanne sanoi ja nappasi nopeasti vielä voin kylmähyllyltä ja oli pian Zackin takana kassalla.
Sitten kun Zack oli laittanut kalleimmat ostokset hihnalle ja näyttänyt hetken empivältä, Roxanne katsoi suu auki, kun poika laittoi loput tavaroista muiden ostosten perään.
"Zack?" Roxy sanoi ja näytti hölmistyneeltä.
"mutta...!" Roxanne aloitti, kun poika jo keskeytti hänet, sanomalla, että tämä halusi korvata kaiken.
"pööh.. jokainen kunnon tyyppi olisi tehnyt saman" Roxanne sanoi ja virnisti hieman.
Kun ostokset olivat kassissa ja kaikki näköjään valmiina, Roxy kohotti katseensa poikaan.
"minä maksan sinulle näistä, joohan? tai siis, ei sinun tarvitse maksaa. Hävettää, kun sinä maksat ostokseni" Roxy sanoi ja katsoi poikaa nolona.
"ei.. ei tässä taida puuttua mitään, ellen aio tehdä armeijalle ruokaa" tyttö sanoi ja iski silmäänsä.

[Zacharie]

Kuka tahansa asteen verran ajattelemattomampi ja härskimpi nuori mies olisi letkauttanut varmasti luontovisasta käypänä takaisinmaksuvälineenä kyseisessä ruoka-asiassa, mutta ajatus tuli ja meni saman tien Zackin pääkopasta. Hänen päässään kun pyöriskeli vain yhden ainoan henkilön naamataulu vaaleanpunaisella taustavärillä korostettuna, eikä muille varmasti olisi sijaa, niin kauan kuin Juno vain pitäisi oppilastaan hyvänä.
Ajatukset kuvataiteiden opettajasta saivat punan kohoamaan nuorukaisen poskille ja tuo nielaisi kuuluvasti. Sitten, väistääkseen uuden tuttavansa katseen, Zacharie pyörähti kohti liuku-ovia ja lähti tallustamaan päin ikävänpirteää aamuilmaa paperipussi käsien puristuksessa rutisten.
”Eikä sinun tarvitse maksaa. Höpöjä. Minä olen niin huono laittamaan ruokaa, etten osaisi auttaa sinua, vaikka en pakenisikaan suihkuun ja tasapuolisuuden nimissä minun on tehtävä edes jotakin ruokani eteen.” Zack hymyili Roxylle leveästi ja astui silmät sirrillään auringon paahteeseen. Siinä samassa tuo muisti jälleen janonsa ja kaiveli epätoivoissaan kauppakassia ujuttaen sitten taistonsa päätteeksi litran limupullon etu-ja keskisormensa välissä muiden ostosten seasta. Hetken tuo ihmetteli, miten onnistuisi taiteilemaan ostoskassin kannon, pullon pitelyn ja korkin avaamisen kerralla ainoastaan kahdella kädellä, kunnes päätyi sitten fiksuna poikana laskemaan paperikassin maahan. Pullo päästi sihahduksen korkin pyörähtäessä väkivalloin auki.
”Maistuuko?” Herrasmies krapulassakin tämä Zack. Hän ojensi pullon tyttöä kohti ja kohotteli toiveikkaankysyvänä kulmiaan muutamaan otteeseen. ”En tiedä sinusta, mutta minusta täällä on ainakin ihan liian lämmin tähän aikaan aamusta. Missä on aamukaste ja usva kukkaniittyjen yllä ja solisevat purot? Pelkkää hellettä vain vuorokauden ympäri.” Poika näytti hapanta naamaa, mutta ilkikuri kuvastui silmistä vieden valitukselta niihin tarkoitetun painon.

[Roxy]

Roxy ihmetteli, kun poika punastui ja väisti sitten hänen katseensa.
Oliko hän sanonut jotain väärää, vai oliko pojalla joku muu tapa, millä tyttö voisi maksaa? Ei kai. Ei hän ainakaan uskoisi pojasta sellaista härskiä.
Tyttö vain mutristeli huuliaan, kun poika sanoi, ettei hänen tarvitsisi maksaa.
"noh, anna minun ainakin maksaa puolet" Roxy sanoi nyökytellen.
Pian he olivat aurinkoisessa ilmassa ja tyttö siristeli hieman silmiään, aurinkon säteiden osuessa hänen kasvoilleen.
Tyttö ähkäisi.
"pikku vesisade ei olisi pahitteeksi" Roxanne sanoi ja otti paperipussin Zackin jalkojen juuresta.
Jos hän ei saisi maksaa, hän voisi edes kantaa ostokset asunnolleen.
Kun poika tarjosi hänelle juomaa, Roxy otti kiitollisena pullon toiseen käteensä ja otti pienen kulauksen. Sitten hän antoi pullon takaisin.
"niimpä... saisi täällä olla viileämpää" tyttö sanoi nyökytellen.
Paita oli liimautunut selästä kiinni eikä muutkaan vaatteet olleet ilmavia.
Hän kyllä näki, että poika ei valittanut tarpeeksi, koska tämän silmät olivat ilkikuriset.
"mutta lähdetään.. onneksi asunnollani on tuuletin" Roxy sanoi ja lähti kävelemään pojan kanssa kohti asuntoa.

[teenkö seuraavaksi töpön Roxyn asunnolle?]

[Zacharie]

[Ihan miten vain. Minä kuskaan nämä nyt sinne asunnoille vielä tähän topikkiin kuitenkin. Jatketaan Roxyn kämpillä sitten lisää.]

Zackin puoliksi avonaisen paidan kauluksesta tuuleskeli sisään ajoittain helpottaen pojan oloa vähän. Oli sekin sentään parempi kuin ei mitään. Kun Roxy oli saanut juotua, lukitsi nuorukainen pullonsuun huulilleen pitkäksi toviksi. Jano oli karheuttanut kurkun ja kuivattanut huulet ja viimein kaikkeen tuohon epämukavuuteen tuli helpotus. Siunattu happomehu viilensi ja virkisti oloa kummasti. Zack irrottautui viimein hengenpelastajastaan ja haukkoi silmiä räpytellen henkeään. Kirpakka happo sai kyyneleet kihoamaan silmiin.
”Hei. Annahan minun nyt olla herrasmies loppuun saakka, joohan?” Poika hinkkasi silmänsä puhtaiksi ja ojensi sitten kätensä ottaakseen kauppakassin vastaan. Roxylla ei kuitenkaan ollut aikomusta antaa periksi ja niinpä nuo kaksi tallustelivat kaupan ja koulun asuntoloiden välin kinastellen leikkisästi kohteliaisuuskäsityksistä, tasapuolisuudesta ja kaikesta asiaan liittyvästä.
”Ah. Minä taidan hipsiä sinne suihkuun. Minä asun tuolla laitimmaisessa yläikkunassa oikealla.” Zack viisoi kädellään kohti kyseistä ikkunaa. ”Missä sinä asut?”
Kun Roxy oli antanut ohjeet, miten saapua asunnolleen, Zack lähti limupullo yhä kourassaan kohti omaa kopperoaan.
Zacharien yksiö oli pieni ja vaatimaton askeettisine sisustuksineen, mutta muutaman herkullisen ylellisyystavaran tuo oli sentään itselleen suonut. Yksi – ja näin kesällä ylivoimaisesti arvostetuin – näistä oli minijääkaappi pikkuruisella pakastinlokerolla varustettuna. Nyt litran limsapullo heitettiin sen viileään syliin, muutaman tuoremehupurkin ja kirsikkalimun seuraksi. Nuorukainen kiskoi kiireellä ruttuisen paidan yltään ja housut jaloistaan, keräsi ne syliinsä ja hipsi sitten pikkuruiseen kylpyhuoneeseensa. Hän heitti vaatteet suoraan avoinna ammottavan pesukoneen kitaan, riisuutui viimeisistäkin vaatekappaleista ja syöksi nekin pieni irve naamallaan metalliseen kadotukseen. Suihku tuntui taivaalliselta aamun pitkän taivalluksen jälkeen. Poika pesi itsensä niin viileällä vedellä, että yhtään huurua ei noussut pesualtaan ylle ripustetun peilin pintaan – itse asiassa nuorukaisen hampaat oikein kalisivat kun tuo viimein livahti suihkuverhon takaa huoneenpuolelle pukemaan uusia vaatteita ylleen.
Vaaleanpunainen t-paita ja mustat leveälahkeiset samettihousut yllään, tukka enempi vähempi kammattuna ja pörröisenä silti, Zacharie astui kämppänsä ovesta. Tuolla oli mukanaan kirsikkalimupullonsa – olihan se sentään avaamaton ja paljon parempi vaihtoehto pojan kuolaamalle kokikselle. Nyt siis vain suunnistamaan kohti Roxya ja aamupalaa..

[Roxy]

saintlyons.proboards98.com/index.cgi?board=asuntolaii&action=display&thread=1187464017

tuolla on...