Katulamppujen valaisemana kohti elokuvateatteria

[kira]

Oli myöhä. Vain katulamput ja talojen ikkunat valaisivat nuoren, 17-vuotiaan tietä. Kira oli päättänyt lähteä marssimaan elokuvateatteriin, kun ei ollut mitään muutakaan tekemistä. Suihkussa lauleleminen sai riittää, eikä missään muuallakaan ollut mitään iloa silmille, taikka sitten mielelle. Kira huokaisi. Hän kohotti katseensa ylemmäs asfaltti tiestä. Pian elokuvateatteri jo häämöttikin hänen silmiensä edessä. Kiran mieli valaistui himena ajatellessaan, että saattaisi löytää leffaseuraa. Hän kiihdytti askeliaan ja katsoessaan kylän antimia, hän törmäsi katulamppuun. Poika havahti ja piteli nyt päätään. 'Perhanan perhana...Toivottavasti kukaan ei huomannut..' Hän hieraisi vielä päätään, ohitti nyt sen kirotun katulampun ja jatkoi leffateatterin pääoville. Siinä hän seisoi ja katsoi kylttiä, mitä leffoja siellä menisi. Millä tuulella hän tällä hetkellä oli? Mitä elokuvaa Kira halusi mennä katsomaan? Poika nosti sormensa kyltille ja "selasi" sitä ylhäältä aina alas saakka. "Hmm...."
Kira laski kätensä ja oli juuri aukaisemassa ovea, kunnes hänen taakseen ilmestyi.....

[Satine]

[[Ja Satine saapuu. ^^]]

Satine asteli kohti elokuvateatteria katulamppujen loisteessa, hänellä oli yllään tiukat mustat pillifarkut ja punamustaraitainen paita ja lisäksi tyttö kantoi kainalossaan, mustaa takkia ja sateenvarjoa, jos vaikka alkaisi sataa, toivottavasti ei, mutta sateenvarjo oli Satinella melkein aina mukana, minne ikinä hän menikään.
Satine näki kadun toisessa päässä tumman hahmon, joka törmäsi katulampun paaluun, tyttö tirskahti hieman, mutta ei alkanut nauraa, toinenhan olisi voinut kuulla. Satine kääntyi nopeasti elokuvateatterin ovelle ja astui siitä sisään. Tyttö katsoi elokuvia, joita teatterissa näytettiin, valikoima oli aika surkea, eikä Satine osannut päättää, hän valitsi sormellaan jonkun ja asteli lippuluukulle, mutta jonossa ollessaan tyttö huomasi, että oli pudottanut sateenvarjonsa, se oli ilmeisesti pudonnut kadulle.
Tyttö juoksi ovelle, mutta törmäsi sitten poikaan ja kaatui selälleen maahan: ”An-anteeksi, en huomannut sinua”, Satine sanoi ujosti ja nousi ylös, hän huomasi sateenvarjonsa pojan takana maassa ja kaappasi sen nopeasti käteensä: ”Minun nimeni on Satine, entä sinun”, tyttö kysyi ujosti ja katsoi poikaa. Pian Satine tajusi että juuri tuo poika oli törmännyt siihen tolppaan ulkona, mutta ei Satine viitsinyt siitä mainita, ainakaan vielä.

[kira]

Kira kääntyi ja samassa häneen oli törmännyt muuan tyttö, joka ilmeisesti oli tiputtanut sateenvarjonsa. Kira katsoi tyttöä kummissaan. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Hän oli juuri aikomassa nostaa tytön jaloilleen, mutta hän ehti itse. Kira olisi myös ojentanut sateenvarjon, mutta tyttö otti sen silmänräpäyksessä. Kira vetäisi henkeä ja sai sitten sanotuksi "Äääh, ei se mitään.." Kira sopersi, mutta kuullessaan toisen nimen, hänen ilme muuttui äkisti..jotenkin salaperäiseksi. Hän saattoi toisten mielestä olla liian nopeasti etenevää tyyppiä, mutta Kira oli Kira.. Poika meni lähemmäs Satinea ja tarttui tätä kätedestä, suuteli sitä ja katsoi sitten tyttöä silmiin. "Olen Kira." Nopeasti etenemisestään huolimatta, Kira osasi olla myös omalla tavallaan kohtelias. Hän laski tytön käden ja kääntyi ripeasti "Anteeksi, minun vuoroni on jonossa..hetki.." Kira kaivoi taskujaan ja löysi pari vaivaista kolikkoa. Pojan kädet tärisivät..ilmeisesti jännityksestä ja jostain muusatkin. Varmaankin siitä, että riittäisikö hänellä rahat mokomaan lippuun. Kira ojensi kaikki ne rahat, jota hänellä oli, lippukassalle ja odotti. Sieltähän se lippu hänelle annettiin ja poika huokaisi helpotuksesta. Kira käveli sivuun ja jäi siihen, ikään kuin odottamaan tyttöä. Kira sulloi lipun taskuun ja sai soperretuksi jotain "Mitä leffaa olet menossa katsomaan?" Kira ei luonut katsettakaan tyttöön, katsoi vain jonnekin muualle... Kiraa selvästi jännitti, ujostutti. Se ei ollut lainkaan pojan tapaista. Ehkä Kira luuli, että juuri tuo tyttö oli saattanut nähdä hänen idioottimaisen törmäyksen katulamppuun.

[Satine]

Satine katsoi poikaa ja hänen poskilleen nousi pieni puna, mutta ei tyttö sitä huomannut. Kun Kiraksi esittäytynyt poika suuteli hänen kättään tyttö kuitenkin muuttui tomaatin punaiseksi, eikä tiennyt mitä sanoa. Yksikään poika ei ollut koskaan käyttäytynyt hänen seurassaan noin, Kira oli jotenkin huvittava ja silti kohtelias, ainakin näin ensisilmäyksellä katsottuna.
Poika viiletti hänen ohitseen jonoon ja tyttö jäi vain seisomaan paikoilleen, mutta tajusi lopulta mennä itsekin jonoon.
”Yksi lippu kiitos”, Satine sanoi ja ojensi rahat ja sai lipun käteensä. Tyttö katsoi Kiraa ja vastasi: ”Samaa kuin sinäkin”, Satine ei tiennyt miksi oli sanonut noin, ei hän yleensä ollut lainkaan salaperäinen oikeastaan hän oli aina suorapuheinen.
Tyttö asteli Kiran viereen ja sanoi sitten: ”Törmäiletkö sinä muuten usein katulamppuihin?”, Satine katsoi poikaa huvittuneena ja tutkaili tätä samalla katsellaan, poika oli kieltämättä mukavan näköinen, ainakin Satinen mielestä. ”Ehkäpä sinun kannattaisi hankia silmälasit jos et näe kunnolla, paitsi että ne eivät sopisi sinun tyyliisi”, tyttö jatkoi.

[kira]

Kiran kasvoille nousi ensikaertaa elämässään puna. "öööh, en...katsoin vain niin haltioissani tätä elokuvateatteria kuinka ihmeellinen se onkaan.." Kira naurahti, tuo lause oli pikemminkin tarkoitettu vitsinä. "En minä huoosti näe, se..se katulamppu vain sattui eteeni.." Mitään muuta poika ei osannut sanoa, mutta jälleen pieni naurahdus vahvisti hänen oloaan. "Toivon, että se leffa on hyvä, etten laittanut turhaan viimeisiä rahojani menemään.." Pian he olivatkin kyseisen leffan ovien edessä. Kira ojensi lipun lippumiehelle, joka oli muuten aika hyvänäköinen Kirasta. Poika käveli sisään pimeään elokuvateatterin saliin ja hävisi sen syövereihin, odottaen kuitenkin Satinea. "Mikä paikka sinulla on? Minulla on rivi 12, paikka 20" Kira kuiskasi, kävellen samalla leveitä, punaisella kokolattiamatolla vuorailtuja portaita pitkin.
Pian hän oli rivinsä kohdalla ja loi kysyvän katseen Satineen. Poika odotti. Hänen otsahiuksensa olivat valuneet hänen toiselle silmälleen ja peittivät sen puoliksi. Poika pyyhkäisi niitä sivuun, mutta aina ne siihen valuivat takaisin. Pitäisikö hänen alkaa käyttää jotain saakelin pinnejän, että tuo kuriton otsatukka pysyisi aloillaan? Kira käveli kapeaa penkkiriviä pitkin paikalleen ja odotti, että tyttökin ehkä tulisi samalle riville.

[Satine]

Satine katsoi poikaa, jonka poskille nousi pieni puna, mutta ei läheskään niin pahasti kun tytölle itselleen: ”Sellaista sattuu”, Satine sanoi hymyillen ja asteli Kiran perässä teatterin oville ja näytti lippuaan ovella seisovalle miehelle, jota Kira katsoi oudosti.
Satine käveli pojan perässä hämärään elokuvateatteriin: ”Minulla on rivi 12, paikka 19, tyttö vastasi hymyillen, hän siis istuisi tuon pojan vieressä koko elokuvan ajan. Satinea jännitti, ei hän tiennyt miksi, jotenkin tytöllä vain oli hieman hutera olo. Hän käveli Kiran perässä ja istuutui tämän viereen ja laski takkinsa viereiselle paikalle.
Popcorneja myyvä mies tuli heidän rivilleen ja Satine osti viimeisillä rahoillaan pienen popcorni rasian ja pullon limsaa, täytyihän elokuvissa aina olla syötävää ja hyvää seuraa, jos leffa vaikka sattuisikin olemaan surkea.
Tyttö otti muutaman popcornin ja heitti ne suuhunsa: ”Sinäkin saat kyllä ottaa näitä, en jaksa syödä näin paljoa itse”, Satine sanoi hymyillen Kiralle ja laski popcornit heidän välissään olevalle käsinojalle.
Tyttö tutkaili teatteria ja huomasi, että he istuivat toiseksi takimmaisella rivillä ja heidän takanaan ei ollut ketään, teatteri oli muutenkin aika tyhjä, ja oli outoa, että se oli niinkin pieni. Mutta eihän pikku kylässä tietenkään voinut olla mitään mahtipontisen suurta elokuvateatteria, kun asukkaitakin oli niin vähän.

[kira]

Kira iloitsi mielessään, kuullessaan tytön tulevan hänen viereensä. Kerrankin hänellä saattaisi ehkä onnistaa. Kira tiesi tarkalleen miten naisten kanssa piti olla. Hän tiesi tarkalleen mitä poika aikoisi tehdä.. Hän virnisti pienesti ja istahti paikallee. Kappas, viimeinen rivi. Sali oli melko pieni, mutta eihän tällaisessa pienessä tuppukylässä voisikaan olla mitään yli suurta elokuvateatteria ja siellä jotain hehtaari hallin kokoista salia. Ehei.. Kira harmitteli ensin, nähdessään popcorni miehen tulevan heidän rivilleen, mutta sitten hänen mielensä piristyi. Kira käänsi lumoavat, tummat silmänsä tyttöön ja siitä poppari laatikkoon "Kiitos.." Hän asetti toisen kätensä rennosti selkänojalle makaamaan ja otti toisella kädellä popcornia. "Minä todellakin toivon, että tää leffa on hyvä, mutta jos niin käy, että ei ole, niin ainakin minulla hyvää seuraa." Hän käänsi päänsä tyttöön ja vinkkasi tälle silmää, hymyillen samalla ilkikurisesti. Pian salin valot hiipuivat pikkuhiljaa pois päältä ja sali pimeni täysin. Valkokankaalla alkoi pyöriä turhia, tylsiä, samoja vanhoja mainoksia, jotka Kira oli nähnyt ties kuinka monetta kertaa.
Aivan varmasti se leffa sieltä jossain vaiheessa alkaisi.

[Satine]

Satine yritti keskittyä elokuvaan, mutta eihän siitä tullut mitään, sillä kokoajan tytön katse eksyi katsomaan Kiraa, sitten taas elokuvaa ja taas poikaa. Satine tuhahti mielessään, miksei hän voinut keskittyä vain elokuvaan, mutta kyllä tyttö jossain sisimmässään tajusi syyn pojan tuijottamiseen.
Olihan Kira mukava, ja hyvän näköinen ja sekös Satinea kiinnostikin, tietenkin enemmän kuin joku tylsä elokuva.
Kuullessaan pojan kommentin Satine punastui hieman, kukaan ei ollut ikinä sanonut että hän olisi hyvää seuraa, yleensä kukaan ei edes viihtynyt kauaa tytön seurassa, joten kai sitä saikin olla ihmeissään.
Satine hymyili Kiralle ystävällisesti ja otti muutaman popcornin ja heitti ne suuhunsa.
Viimeinkin mainokset loppuivat ja elokuva alkoi, mutta tietenkin alussa tuli ohjaajien, kuvaajien ja vastaavien nimet ja joku oudolta kuulostava musiikki soi taustalla. Tyttö huokaisi syvään ja lysähti penkin pohjalle, hän tylsistyi helposti, jos mitään ei meinannut tapahtua ja tässä tapauksessa hän jo alkoi olla hieman tylsistynyt. Tyttö otti yhden popcornin ja katsoi sitä hetken, sitten hän katsoi vieressään istuvaa poikaa ilkikurinen hymy huulillaan ja hetkeäkään tuumailematta Satine heitti popcornin pojan takaraivoon ja yritti näyttää viattomalta. ”Näin minulle käy jos katson tylsää elokuvaa”, Satine sanoi ja nappasi taas yhden popcornin käteensä.

[kira]

Kira tuijotti tylsistyneenä valkokankaalle. Poika haukotteli. Hänellä ei ole ollut ikinä elämässään näin tylsää, paitsi vankilassa. No sielläkin hänellä oli hauskempaa kuin tässä tylsän, vanhanaikaisen elokuvan ääressä, mutta yksi iloasia oli se, että Satine oli hänen seuranaan. Kira huokaisi syvään ja valui penkin pohjalle. Pian hän kuitenkin sieltä nousi ja siinä samassa hänen taka raivoonsa lensi popcorni. Kira ravisteli hiuksiaan ja ihmetteli hetken, mikä se oli. Sitten hän kääntyi tyttöön ja katsoi ilkikurisesti. "Jaa sinä se olitkin.. "Poika hymyili. Hän yritti kaivaa kädellään popcorni laatikkoa, katsomattakaan sinne, mutta hänen kätensä eksyikin tytön reidelle. Poijan ilme muuttui ja hän siirsi katseensa käteensä ja siitä tyttöön. Kira puanstui hiukan ja nosti kätensä nopeasti pois tytön reideltä. Se oli niin sileä pojan mielestä. Kiran olisi tosiasiassa tehnyt mieli edetä hieman pidemmällekin, viedä kätensä jonnekin muuallekin, mutta ehkä myöhemmin....Kuka tietää.. "Ah..anteeksi..taisitkin ottaa viimeisen popcornin..." Kira naurahti heleästi, omalla matalalla, pehmeällä , suorastaan silkkisellä äänellään. Huomaamatta he olivatkin syöneet jo kaikki popcornit, ennen kuin leffa oli edes ehtinyt alkaakaan kunnolla. Kira katsoi hetken tyttöä, mutat sitten hän käänsi päänsä hitusen alaspöin. Popcorni laatikko näytti houkuttavalta... Kira muodosti ovelan hymyn huulilleen ja tönäisi tyhjän popcorni laatikon lattialle. Hän naurahti pienesti, mutta ei antanut sen kuulua muualle. Kira silmäili aina silloin tällöin leffaa, hetkeksi hän jopa keskittyi katsomaan sitä.
Elokuvan loppupuolella alkoi tapahtua jotain. Ihmisiä kuoli ja saattoi kuulla muutamien salissa istuvien ihmisten nyyhkyttelevän, itkevän. Kira tarkkaili muita ja seurasi samalla elokuvaa. Aina välillä hänen katseensa erkaantui myös Satineen. Tyttö oli oikeastaan todella kaunis. Kira huokaisi ja asetti taas kätensä selkänojalle, tällä kertaa puoliksi Satinenkin taakse.

[Satine]

Satine katsoi elokuvaa nyt jo melko keskittyneesti, mutta hätkähti hieman kun tuntematon paino laskeutui hänen reitensä päälle. Satine katsoi poikaa ja sitten tämän kättä hieman hämmentyneenä.
Kun Kira punastui tyttö hymyili hiukan ja sanoi: ”Ei se mitään, se oli..”, Satine lopetti lauseen kesken, koska tajusi mitä oli meinannut sanoa: ”Niin, ei se mitään”, hän sanoi uudelleen hymyillen hieman nolona.
”Juu, niin otin”, tyttö sanoi ja katsoi sitten taas elokuvaa.
Satine huomasi, että poika vilkuili välillä hänen suuntaansa, kun poika laittoi kätensä tytön taa Satine katsoi vuoroin poikaa, vuorin tämän kättä, mutta ei sanonut mitään.
Elokuva oli loppumassa, kun Satine viimein rohkaisi mielensä ja katsoi poikaa, joka näytti katsovan elokuvaa keskittyneesti, hyvä niin.
Satine kenautui ensin selkänojaa, sitten poikaan päin ja lopulta hän olikin pojan kainalossa.
Tyttö hymyili tyytyväisenä, mutta ei sanonut pojalle mitään, ehkä hänen oli parasta vain olla hiljaa.
Kira oli aika lähentelevää tyyppiä, joten Satinekin päätti tehdä jotain..edes vähän samanlaista.
Ties mihin se ilta vielä johtaisi.

[[Sori, tuli lyhyt. >.<]]

[kira]

Kira hätkähti tuntiessaan Satinen kosketuksen. Hän siirsi katseensa tyttöön, eikä sanonut mitään. Vaivihkaa poika laski kätensä selkänojalle ja kietoi sen tytön ympärille. Rennosti hän nojasi takaisin selkänojaansa ja katsoi elokuvan viime metrejä. Kieltämättä tuo leffa oli ollut ihan hyvä loppupuoliskoltaan, mutat nyt se oli ohi. Ei niitä viimeisiä rahoja oltukaan laitettu ihan turhaan tiskille. Valot lankesivat katsojien niskaan ja Kira venytteli hiukan, kääntyi sitten Satinen puoleen "Ei tuo leffa niin huono ollutkaan, alussa vähän ajattelin, että jos se ei tuosta parane niin minä lähden kävelemään, mutat loppupuoliskolla se oli varsin..." Hän keskeytti lauseensa ja jäi vain tuijottamaan tyttöä, kunnes havahti "..hyvä.."Poika naurahti pienesti ja käänsi sitten tummat hiukset heilahtaen pään mukana lopputeksteihin. Kira huokaisi raskaasti. Hän aukaisi hieman, tai no melko paljonkin kauluspaitansa nappeja ja nousi sitten ryhtiinsä. Jälleen Kira käänsi katseensa Satineen "Ei kannata jäädä istumaan tuolle tuolille, muuten nukahdat.." Kira hymyili lempeästi ja ojensi sitten laihan kätensä tytölle, auttaakseen tämän ylös seisaalleen.

//mullakin tuli lyhyt. >..<;; I'm gonna kill myself..xD//

[Satine]

Satine hymyili huomatessaan, että pojan käsi laskeutui hänen olalleen, se tuntui mukavalta ja elokuvaakin oli hauskempi katsoa, mutta ei sitä iloa kauaa kestänyt, koska elokuva loppui ja valot syttyivät vuoronperään.
Ihmiset nousivat paikoiltaan ja lähtivät tallustelemaan uloskäyntejä kohti, Satine nousi pojan avustamana seisomaan ja katsoi tätä hymyillen. ”Sehän oli ihan hyvä elokuva”, tyttö sanoi ja luki näyttelijöiden nimiä valkokankaalta. ”Mihinkäs me nyt menemme?”, Satine kysäisi toiselta hymyillen, kuten tavallista.
Tyttö katseli hieman ujosti pojan vartaloa ja kiinnitti erityisesti huomiota tämän paidassa oleviin nappeihin, jotka tämä oli juuri avannut. Satine ei tiennyt mistä syystä, jotenkin Kira oli vain niin..arvoituksellinen.
Satine katseli poikaa hetken kunnes rohkaisi mielensä ja tarttui tämän käteen: ”Mennään nyt edes ulos, emme kai me tänne voi jäädä koko yöksi”, Satine sanoi ja veti Kiran mukanaan teatterista aulaan, ja aulasta ulos pimeään yöhön. Katulamput valaisivat kadun, mutta sen reunoilla oli pimeää. Satine pelkäsi pimeää, oli aina pelännyt ja tulisi varmasti aina pelkäämään.
”Onko sinulla ideoita”, Satine kysyi pojalta ja katsoi tätä kysyvästi. Satinelle itselleen ei tullut juuri mieleen mitään paikkaa, minne he olisivat voineet mennä.


[[Anteeksi kun on kestänyt kauan. >.<]]

[kira]

Kira hymili ja näki varsin hyvin, minne tyttö katsoi. Poika ei välittänyt siitä, mutta naurahti pienesati. Kira katsoi pää hieman kallellaan tuota kaunista tyttöä edessään. Pian poika siirsi katseensa itsekin vielä valkokankaalle. Elokuvan päähenkilöiden nimet tulivat menivät, sen jälkeen tuli muiden näyttelijöiden nimet. Kiran silmät vilisivät valkoisisssa suurikokoisissa teksteissä, jotka menivät huimaa vaihtia ylöspäin, pois näkyvistä. Kira hymähti ja pian Satine olikin vetäissyt hänet ulos elokuvateatterista. Kira näki suuren ihmislauman vilahtavan hänen silmissään, kun Satine pyyhälsi häntä kädestä pitäen ulos aulasta.
Pian he olivatkin ulkona. Katulamput valaisivat lämpimillä väreillään pimeää ulkoilmaa. Kira huokaisi. Alkoi tulla viileä. Pieni höyrypilvi nousi ilmaan, Kiran huokaistessa. Poika yskähti pienesti ja katsoi sitten kysyvää Satinea. Poika kohotti olkiaan, mutta sai pian idean. "Mennäänkö kahvilaan tai puistoon?" Kira katsoi kysyvästi, mutta pienesti hymyillen. Pian poika kaivoi jotain povitaskustaan. Tupakkaaskin, joka oli ilmeisesti tyhjä. Kira kirosi mielesään ja heitti sitten tyylikkäästi askin läheiseen roskikseen ja käänsi sitten tummanruskeat silmänsä takaisin Satineen.


//Eipä mittään, en mäkään nyt oo kauheesti ollut täällä pelaamassa, kuten näet varmaan viestien määrästä..xD//

[Satine]

[[Juup, ei haittaa ^^]]

Tyttö katseli poikaa ja tämän ulkonäköä tarkemmin kuin aikaisemmin, muttei tietenkään näyttänyt sitä toiselle, ties mitä tämä olisi kuvitellut.
”Puistoonko, tähän aikaan?” Satine toisti pojan sanoja hieman hämmästyneenä, kellohan oli jo ties mitä ja puistossa olisi pimeää. Mutta koska Satine oli jo kauan kaivannut jotain ”jännitystä” hän sanoi sitten: ”Voimmehan me mennä puistoon, koska kahvilaan en suostu menemään, se on tähän aikaan täynnä bedofiili papparaisia” Satine sanoi ja hymyili Kiralle ilkikurisesti.
Kira siis poltti tupakkaa, niinhän tyttökin joskus, mutta nyt hän ei halunnut pilata tunnelmaa mokoman myrkkypötkön vuoksi. Eikä hänellä ollut tupakkaa edes mukanaan ja hyvä niin.
Puistoon ei onneksi ollut pitkä matka, sillä se oli aivan elokuvateatterin vieressä, tai no ainakin melkein.
”Menemme siis puistoon”, Satine toisti aivan kuin todistellen itselleen, että uskalsi mennä sinne, hänen täytyi uskaltaa, eihän hän voinut nyt ruveta pelkuriksi, se olisi ollut noloa ja lapsellista, eiväthän hänen ikäisensä muutenkaan pelänneet pimeää, vai pelkäsivätkö? No väliäkö sillä.