paikalla liian aikaisin [sovittu]

[london]

London katsoi myötätuntoisesti toista, nyökäten kevyesti hymyillen. Muttei kysynyt mitään, ei vielä. Ehkä joskus. Kaikkia asioita ei kerrottu vain sillä lailla, kasun nurkalla aurinkoisena aamuna puolituntemattomalle.
"Ei se mitään."
London sanoi, kääntäen katseensa hetkeksi poispäin. Turkistakkinen nainen kiirehti eteenpäin miehensä kanssa, joka raahasi valtavia lahjapaketteja.
Ei rahan pitäisi tehdä kenestäkään erilaista ihmistä. Mutta se tekee, ehkä liiankin usein. Ylpeän, ehkä itserakkaan. Joku tuntee itsensä paremmaksi. Mutta eivät kaikki, ei ainakaan London, eikä ilmeisesti Mishakaan. Mutta asia oli tavallaan erilainen, koska Misha ei ilmeisesti ollut syntyjään rikas. Hän oli, oikea kultalusikkalapsi. Mutta kumpi sitten oikeasti oli parempi?
London katsoi Mishaa, epäillen että mitkään rikkaudet tuskin hävittäisivät tämän omia muistoja.

London kuuli takaansa kolahduksen, ja käännähtäessään ympäri ovia kohti huomasi niitä aukaistavan.
"Katsopas, kello onkin sitten jo kaksitoista"
London käännähti takaisn Mishaa päin, hymyillen tyytyväisenä. Varpaatkin alkoivat olla jo kohmeessa paikoillaan seisoskelusta.
"Mennäänkö?"

[Misha]

Mishakin katseli edessä päin näkyvää maisemaa ja siinä kulkevia ihmisiä. Heidän ohitsee käveli turkistakkinen nainen ja hänen perässään taapersi tuskaisen näköinen mies, jonka ongelmana olivat raskaat lahjapakettikasa. He olivat puhuneet viime hetket rahasta ja siitä miten se vaikutti ihmisiin. Misha tiesi omasta kokemusestaan että raha saattoi muuttaa ihmistä kovastikkin. Mutta hän tunsi paljon ihmisiä joiden hyvä sydän ja lämmin rakkaus ei ollut muuttunut ollenkaan vaikka he kuinka omistivatkin rahaa. Hän adoptio vanhempansa ja velipuoli olivat hyvä esimerkki siitä. Vaikka heill olikin rahaa tuhlattavaksi paljon, he eivät antaneet sen vaikuttaa siihen että olivat ystävällisiä ihmisiä ja rakastivat Mishaakin kuin omaa poikaansa. Tuo ajatus lämmitti paljon hänen sydäntään. Ja vaikka hänen veljensä olikin hieman luonteeltaan erilainen kuin hän itse, ei tämäkään silti rahalla ylvästellyt. Toki hän käytti sitä mutta paljolti se meni moneen hyvään asiaan.
Tytön lausahdus liikkeestä sai pojan ajatukset palaamaan nyky hetkeen. Hän käänsi katseensa ensin tyttöön ja sitten avonaiseen oveen. Hetken typeränä katseltuaan, poika alkoi hymyilemään. -Mennään vain, ei täällä kannate enempää jäätyä, Misha vastasi iloisesti. Vihdoinkin vähän lämpöä heidänkin puuhiinsa. -Mitäs sinä muuten tulit etsimään täältä, poika sanoi tullessaan liikkeeseen tytön perästä.

[london]

London seurasi hetken huvittuneena Mishan heräilyä, pitäen naurahduksen sisällään mutta hymyili kuitenkin ystävällisesti. Hän astahti liikkeeseen Mishan edellä, nauttien hetken ainoastaan lämpimästä sisäilmasta. Sisään alkoi heidän jäljessään tulla paljon muitakin ihmisiä, joten London astahti parin askeleen verran sivummalle ihmisvirran tieltä. Mishan kysymyksen kuullessaan hän joutui itsekin miettimään, mitä oikeastaan oli aikonut.
"Jaa, en kai oikeastaan mitään erikoisempa.. Mitä nyt jotain pientä"
London sanoi mietiskellen, mitä vaatekaapista voisi puuttua.
"Entäs sinä?"
London katsoi Mishaa kysyvästi, kokeillen samalla laukun ulkopuolelta että lompakko tosiaan oli matkassa.

[Misha]

Misha mietti hetken verran mitä saattaisi tarvita. Itseasiassa kaikenlaista. Tätä vartenhan hän oli säästänyt niin kauan. Yrittänyt välttää kaiken muun ostamista. -En kait minäkään kamalasti osta, poika lausahti mietteliäästi. -Ehkä muutaman paidan ainakin, hän lisäsi nopeasti. Hänkin astahti ihmisvirran tieltä kun huomasi heillä olleen vaikeuksia päästä hänen ohitseen. Poika katseli ympärilleen kaupassa kuin etsien jotain mielenkiintoista. Tai jotain mitä tarvitsisi. Ehkä sielt muuta tarpeellinen tavara löytyisi sitten kuitenkin lopulta.
Misha katseli hetken verran Londonin kasvoja mietteliäästi. -Voisinko pyytää sinulta pientä palvelusta, hän kysäisi viimein toiselta. Hän toivoi tytön vastaavan myöntävästi mutta mistäpä sen tietäisi etukäteen. Poika saattoi vain toivoa parasta.
Eräs lähellä oleva myyjä katseli heidän suuntaansa siihen tyyliin että olisi halukas palvelemaan heitä mutta Mishan mielestä he pärjäisivät hyvin kahdenkin. Ainakin luultavasti pärjäisivät. Saattoihan sitä aina kysyä jos tulisi jotain ongelmaa.

[london]

London epäili arvaavansa, mitä Misha pyytäisi, joten nyökkäsi naurahtaen.
"Mikäs siinä"
Tämä sanoi, riisuen samalla lapasensa ja työntäen ne jonnekkin laukkuunsa. Kaupassa oli tarpeeksi lämmintä olla ilmankin.
Londonkin vilkaisi jo varsin lähelle päässyttää myyjää hitusen epätyytyväisenä, sillä hän ei koskaan ollut pitänyt siitä kuinka myyjät yrittivät saada asiakkaan ostamaan koko kaupan tyhjäksi. Olihan näistä toki monesti hyötyä, mutta mutta. Ehkä tätä nyt ei tarvittaisi.
Samalla London tuli vilkaisseeksi nopeasti ympärilleen, vaikka oli kaupassa kerran pari aikaisemminkin käynyt. Se oli hyvin erilainen, kuin missä London olisi kotioloissa käynt. Täällä ei paljon vaihtoehtoja ollut, vaikka kauppa valtava olikin ja valikoima suuri. Pääosin kallista muotia, kuuluisia merkkejä ja vuodenaikaan nähden myös hyvin kesäisiä vaatteita. Kuten aina, mutta oli täältä ennenkin ihan mukavia vaatteita löytynyt. Niin..
London käänsi katseensa takaisin Mishaan, hymyillen mkavalla tavallaan. Ehkä täältä voisi löytyä jotain vaatteita mielenkiintoisempaa.

[Misha]

Misha vastasi tytön hymyyn lempeästi ja iloisena. Jotenkin tytöstä huokui se ettei tämä aikonut vastata pieneen pyyntöön kieltävästi. Silti poika tunsi pientä ujostusta pyytää toiselta moista. Vaikka poika viihtyikin tytön seurassa mukavasti ja ettei hänellä ollut aikaisemmin mitään ongelmia puhua tälle. Viimein poika kuitenkin sai suunsa auki. -Semmoista pientä vain että haluisitko kenties toimia makutuomarina kun valitsen muutaman uuden paidan, Misha kysyi lempeästi. Hänen katseensa myös osui hiljalleen lähelle hiipivää myyjää. Ehkä poika toimi hieman äkkipikaisesti mutta hän tarttui Londonia kädestä ja veti tämän kauemmaksi ulko-ovesta ja myyjästä, syvemmälle liikkeen sisään. Kävellessään Misha huomasi tytön käden tuntuvan ihmeen lämpimältä hänen omaa kylmäänsä vasten. Hän pysähtyikin ja kääntyi tyttöä kohden. -Anteeksi tuo äskeinen, hän lausahti hiljaa. -Se myyjä säikäytti minut hieman, poika jatkoi nopeasti.

[london]

London ehti tuskin vastata Mishan pyyntöön, myöntävästi, kun tämä yllättäen tarttuikin hänen käteensä ja kuljetti kauemmas liikkeen sisään. He seisahtuivat vaatteiden keskelle, vaikka London tuskin edes laittoi stä merkille. Vaikka toisen kädet tuntuivat kylmiltä, London tunsi kosketuksen hellänä mutta varmana, punehtuen aavistuksen verran.
London tajusi Mishan sanat, nostaen katseensa tämän silmiin ja hymyillen, puoliksi naurahtaen.
"Kiitoksia kun pelastit minut myyjältä"
Tämä sanoi hymyillen, päästäen ehkä hieman vastahakoisesti irti toisen kädestä. Miksi edes päästi? No, tehty mikä tehty. London käänsi hiemna hämmentyneenä katseensa muualle, kooten parin sekunnin verran ajatuksiaan
"Aa, suostun siis makutuomariksi."
Tämä lisäsi sitten, epäillen että toinen ei ollut aikaisemmin kuullut hänen sanojaa. Nyt pitäisi vielä löytää niitä paitoja.

[Misha]

Misha hymyili iloisena kun toinen suostui hänen avukseen. Hän vilkaisi ympärilleen ja ihmeekseen huomasi olevansa juuri siellä mitä oli tullut etsimäänkin. Hienoja miesten paitoja löytyi ympäriltä vaikka kuinka paljon. Pojan harmiksi vain kaikki olivat jotain tunnettua ja kallista merkkiä. -Pöh miksi aina kaikki olettavat tuommoisten merkkituotteiden houkuttavan, poika mutisi tylsistyneenä.
Hän vilkaisi tyttöä päin -Ole hyvä vain, Misha lausahti lempeästi muistaessaan toisen komentin. -Kaipa tavallaan pelastin meidän molemmat. Kyllähän me nyt kahdestaankin pärjätään, hän jatkoi iskien toiselle samalla silmää. Tämä nostatti hymyn kasvoilleen ja toivottavasti myös tytönkin. -Ja nyt me etsimme ne vaatteet jotka minua kiinnostavat. Toki otan ehdotuksia vastaan, hän lausahti toiselle kääntäen katseensa tyttöön.

[lyhyttä mut ku väsyttää]

[london]

London hymyili toisen silmäniskulle, virnistäen tälle tyttömäisesti.
"Toivottavasti"
London totesi mielesään, että vaikka olikin makutuomariksi suostunut, olisi tuskin kovin hyvä sellainen. Tai siis, eihän hän oikeastaan tiennyt mistä toinen piti. Noh, kai tästä jotain tulisi. Merkkiä tai ei, kaupan vaatteista monet pistivät ihan muakavasti Londonin silmään.
London vilkaisi Mishaa ohimennen, mutta päällysvaatteista oli hieman vaikea vielä arvioida toisen pukeutumista. Tämähän saattoi olla vaikka piilohevari tai jotain. Mutta tuskin.

[ anteeksi, lyhyttä. ei inspaile ihan tällä hetkellä! ]

[Misha]

Misha katseli vaatteita mietteissään. Osa vaatteista näytti kiinnostavilta mutta jotenkin ne eivät ehkä sopineet hänen mieleensä. Poika avasi takkinsa, tuntien olonsa hieman liian lämpimäksi sisällä. Poika kaivoi takkinsa taskusta lompakkonsa ja laittoi sen farkkujensa taskuun, pitäen takkiaan kädessään. Takin alla Mishalla oli kaksi värinen villapaita, ruskea ja valkoinen.
Hän vilkaisi tyttöön. Olihan se aina mukavampi kaksin valita vaatteita kuin yksin. -Tarvitko kenties jotain tietoja minusta jonka perusteella valita vaatteita joita kokeilisin, poika kysyi hymyillen. Kuka tiesi mitä toisen mielessä pyöri, ehkä hän luuli Mishaa joksikin hevariksi kaiken tämän muun alla.

[inspais kyllä kirjoittaa mut ei keksi mitään kirjoitettavaa]

[london]

Ainakaan piilohevari toinen ei ollut, siitä London sai varmuuden toisen avatessa takkinsa. Hyvä, vaikka ei hänellä oikeastaan mitään hevareitakaan vastaan ollut. Mutta joo.
London naurahti Mishan sanoille, hymyillen tälle huvittuneesti.
"Epäilen että riittää, kun sanot tuntuuko vaate yhtään omalta"
London virnisti Mishalle, lähtien hieman mietteliäänä kävelemään hyllyjen välissä. Eihän tästä puhumalla selvittäisi. Vaatekaupat olivat loppujen lopuksi hieman ahdistavia, vaikka mielellään London täällä nyt olikin. Hän käännähti kerran vielä kerran ympäri vilkaisten hajamielisesti Mishaa, napaten pari paitaa käteensä eri hyllyistä. Toinen oli harmaasävyinen villapaita, toinen sinertävä college.
London kääntyi jälleen Mishaan päin, riiputtaen molempia paitoja niin että toinen näksi ne kunnolla, katsoen sitten kysyvästi toista.
"Olisiko mitenkään lähellä..? Enhän minä kokoa oikein tiedä mutta.."
London hymyili, laskien paidat hieman alemmaksi.

[ noni, asiaan.. ]

[Misha]

[sori ku en vastannut aikaisemmin.. oli eilen vähän hassu päivä]

Misha hymyili toisen vastaukselle. Oikeassahan tämä oli. Riitti että poika itse tunsi vaatteen omakseen. Poika jäi hetkeksi tuijottamaan erään hyllyn valikoimaa mietteliäänä. Hän huomasi silmäkulmastaan että tyttö lähti kulkemaan hyllyjen välissä. Poika hylkäsi mielessään hyvin monet vaihtoehdot joita hyllyt esittelivät. Lähinnä hinnan ja sen vuoksi että ne olivat jotain suuria merkkivaatteita.
Hetken kuluttua London käveli takaisin pojan luokse mukanaan kaksi erilaista paitaa. Hänen oma hymynsä vastasi tytön hymyyn. Poika tarttui sinertävään collegeen, tutkiakseen sitä paremmin. -Tämä vaikuttaiis hyvältä, hän lausahti hiljaisella äänellä jonka toivo tytön kuulevan. Hän pikaisesti tarkasti paidan koon. -Löytyisköhän tätä samasta paikasta L:nä että voisin koettaa? Misha kysyi tytöltä iloisena että tämä oli jo yhden paidan löytänyt.

[london]

Huh. Onneksi osui edes jotenkuten lähelle. London nyökkäsi hymyillen
"Eiköhän tuo löydy, odotas.."
London käännähti ympäri, pyörähtäen nopeasti samaisen hyllyn luona josta paita oli löytynyt, ja nappasi sieltä mukaansa L:n jättäen muut paidat sinne. Mishan luo palatessaan tämä ojensi paidan toiselle, vilkaisten hieman tuumivasti ympärilleen. Missähän päin sovituskopit oleilivat..?
"Hmm. Kokeiletko nyt heti vai etsitkö ensin muuta?"
London vilkais kysyvästi toista. Jotenkin hänellä oli typerä olo. Ehkä se johtui siitä, ettei hän ennen ollut ostanut pojan kanssa vaatteita. Ei ainakaan pojan vaatteita. Tai sitten jostain muusta, hän ei nyt tahtonut pohtia tuollaisia.

[ eipä mitiä, ihan reipasta tahtia tämä peli vielä etenee : ) ]

[Misha]

Londonin lähtiessä hakemaan Mishalle isompi kokoista paitaa, Misha huomasi eräällä hyllyllä tumman sinisen college paidan. Nopea vilkaisu kertoi sen olevan oikeaa kokoa. Hän nappasi sen mukaansa. Pian tyttö olikin taas hänen luonaan. Hän arveli vilkuilevan sovituskoppeja. Poika hymyili lempeästi. -Löysin toisenkin jota koittaa ja jos molemmat sopivat otan ne ainakin, hän lausahti tytön kysymykseen.
-Voisitko pitää näitä hetken, Misha jatkoi ojentaessaan toiselle takkinsa ja sitten hän veti päältään villapaitansakkin, paljastaen paidan olla olevan vaalean t-paidan.
Hetken hän katseli tyttöä, kuin miettien mitä tämä mahtoi tästä ajatella ja sitten nopeasti veti tytön tuoman collegen päälleen. Se tuntui sopivalta ja vieläpä hyvältä hänen päällään. Hän hymyili iloisesti Londonille. -Miltäs tämä näyttää, poika kysyäisi tytöltä samalla kun hän esitteli tälle päällä olevaa paitaansa.

[ja näin jatkamme juttua xD ]

[london]

Tämä tuntui olevan pojille yllättävän helppoa, London huomasi ajattelevansa pieni hymy huulillaan. Ei tytöille olisi tullut mieleenkään ottaa kaksi ensimmäistä löytämäänsä paitaa. tai no, useimmille. Tämä oli paljon helpompi tapa, ja aikaa ainakin säästyi reilusti.
London tajusi ottaa vastaan toisen ojentaman takin, miettimättä sitä sen kummemmin, mutta hämmästyi tosiaan toisen vetäessä villapaidan päältään. Ehkä se näkyikin tämän ilmeestä, vaikka London tajusi sen piakkoin peittää. Eihän siinä siis periaatteessa mitään ihmeellistä ollut. Sovitti London itsekin vaatteita sillä tavalla, jos sattui paha ruuhka olemaan. Ja joo.
Hetken London taisi silmäilläkin toista, vaikkakin ainoastaan nopeasti ja huomaamattomasti. ja nopeasti Misha paidan päällen olikin sitten jo vetänyt, mikä jokseenkin sai Londonin jälleen takaisin maan pinnalle ajatuksistaan. Tuskin tämä edes oli huomannut oisen katsetta.
"Hyvä tuo on" London kehaisi naurahtaen, ehkä hieman punastuneena äskeisestä olemattomasta pikku sessiosta.

[ anteeksi, hieman sekava mutta alkaa olla jo nukkumaan meno aika.. : D ]