Misha
Koulun nouseva tähti
16-vuotias nuorukainen oppimassa el?m?st
Posts: 65
|
Post by Misha on Dec 1, 2006 14:01:41 GMT 2
[ja tänne pitäisi sitten Londonin tulla ilokseni ^^ enkä tarkoita kaupunkia tällä kertaa]
Aamupäivä aurinko häikäisi kylän katuja kirkkaalla valollaan. Päivä oli mitä mainioin ulkona vietettyyn kävelyyn ja oleskeluun. Jos ainakin muistaisi pukeutua lämpimästi. Vaikka aurinkopaistoikin oli jo kirpeä ja viileä joulukuun alku. Lunta ei juurikaan ollut mutta pakkasta oli kuitenkin sen verran ettei ihan vähissä vaatteissa viitsinyt ulkona kuljeskella. Mishakin käveli rauhallisesti kylän katuja pitkin nauttien tästä hienosta säästä. Mikäpä voisi olla hienompaa ajan vietettä. Paitsi se mitä poika oli varsinaisesti tekemässä. Hetken etsinnän jälkeen hän löysikin etsimänsä. St. Lyons only-vaateliike avautui hänen edessään. Poika kaivoi lompakkonsa takkinsa povitaskusta ja laski rahansa. Hän oli säästänyt viimeiset parin kuukauden kuukausi rahat juuri tätä hetkeä varten. Oli aika katsoa uusia lisäyksiä vaatekaappiinsa. Misha lähti kävelemään kohti liikettä, tunkien samalla lompakkoaan takaisin taskuun. Juuri liikkeen eteen päästyään poika pysähtyi ja huokaisi pitkään. Ovet avattaisiin vasta kahdeltatoista. Nopea vilkaisu kelloon kertoi hänelle että se tapahtuisi vasta tunnin päästä. Syvään huokaisten poika jäi nojailemaan liikkeen oven viereiseen tiiliseinään.
[siitäpäs sitten jatkamaan neiti hyvä ^^ ]
|
|
|
Post by london on Dec 1, 2006 15:58:45 GMT 2
Oli viileää. London kietoi huivia paremmin kaulansa ympärille, tunkien kätensä miltei saman tien takaisin taskuihin. Ohuet lapaset eivät oikein lämmittäneet tarpeeksi, ja villakangastakkikin tuntui ohuelta. Jos yritti hetkeksi unohtaa palelemisen, London totesi että ulkona oli kyllä todella kaunista. Aurinko paistoi kirkkaasti, häikästenkin välillä heijastuessaan liikkeiden ikkunoista ja kadusta. Mutta se oli loppujen lopuksi kylmä aurinko, ei sellainen lämmin kullanhehkuinen aurinko kuin syksyllä. Mutta kaunis silti.
London seisahtui paikalleen, jääden hetkeksi miettimään minne suuntaisi. Oikeastaan neidillä ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa, kunhan oli vaihteeksi lähtenyt koululta kylässä käymään. London veti kätensä taskusta, eikeinaan vilkaista kelloa kun kevyt tuulenpuuska sai sormet miltei kohmettumaan. Miten hän saattoikaan olla tällainen viluilija? London jätti kellon katsomisen sikseen, tunkien hieman harmistuneena kädet taas taskuihin ja jatkaen matkaansa. Kai sitä voisi aikansa kuluksi vaikka lapaset etsiä. London kiersi kulman, vilkasiten samalla hymyillen pientä tyttöä joka juoksutti koiraansa lyhyessä remmissä. Kääntäessään katseensa takaisin eteensä hän oli jo vähällä törmätä seinään nojailevaan nuorukaiseen, välttäen kuitenkin yhteentörmäyksen nipinnapin astahtamalla taemmas. "Hui, anteeksi!" London sanoi hieman hämmstyneenä, aikoen jatkaa juttuaan mutta unohtikin mitä oli sanomassa. Hieman tyhmänä hän sulki suunsa, vilkaisten vielä nopealla silmäyksellä poikaa. Tämä oli heidän koulussaan, mutta nimeltä London ei tätä tuntenut. Siinä samalla London oli vetänyt kätensä taskustaan, tarttunut ovenkahvaan aikeinaan vetäistä ovi auki mutta sekin yritys oli tuhoon tuomittu. Hieman nolona London vilkaisi kylttiä, joka ilmoitti kaupan aukeavan vasta kahdeltatoista ja päästi irti kahvasta. "Ahaa.." London totesi punastuen, naurahtaen hiukan hermostuneesti. "Ei sinulla sattuisi olemaan kelloa?" London vilkaisi toista hieman kysyvästi, yrittäen jotenkin saada toisen unohtamaan oman mokailunsa.
[ haa..! ]
|
|
Misha
Koulun nouseva tähti
16-vuotias nuorukainen oppimassa el?m?st
Posts: 65
|
Post by Misha on Dec 1, 2006 17:03:34 GMT 2
Ei Misha ehtinyt kuin viitisen minuuttia olla rauhassa kun jo kohta ohitse kirmasi iloisesti naurava tyttö koiransa kanssa. Pieni hymy hiipi pojan kasvoille tästä iloisesta näystä. Ja jo heti perään paikalla ilmestyi tyttö joka melkein törmäsi poikaan. Poika peitti nopeasti suunsa ja sulki silmänsä jotta toinen ei huomaisi hänen hymyään ja nauraan. Eikä varsinkaan luulisi että hän olisi toiselle nauranut. Mitä hän ei tosiaankaan tehnyt. Pieni hymy pojan kasvoilla kyllä hieman johtui tytöstä mutta ei siksi että olisi nauranut tämän melkein törmäämiselle häneen. Vaan tytön pieni hui äänähdys oli ollut todella suloinen että se oli saanut hymyn nousemaan hänen kasvoilleen. Tyttö tajusi nopeasti sen minkä hänkin oli tajunnut liikkeen suhteen. Se ei ollut vielä auki. -Kellon on vasta kymmenen yli yksitoista, Misha vastasi kohteliaasti vilkaistuaan kelloaan. Nopeasti poika aavisti tytön olevan samasta koulusta kuin hän itsekkin. -Taidat käydä Sainttia, poika kysäisi toiselta lempeällä äänellä ja käänsi hymyilevät tytön puoleen. Poika hiero hetken kylmentyneitä käsiään yhteen. Siinä olisi ainakin yksi asia mitä pitäisi ostaa kunhan hän sisään pääsisi. Uudet hanskat olisivat todellakin tarpeen. -Oletko millä luokalla, Misha kysäisi mietteliäällä äänellä.
[lyhyttä verrattuna sun tekstiin]
|
|
|
Post by london on Dec 1, 2006 22:05:50 GMT 2
[ haa no tuo sisältö nyt on tärkeämpää kuin pituus ] Nauroiko toinen tälle? London tunsi punan yhä poskillaan, mutta vähitellen sai sen laskeutumaan. Ainakin hän uskoi niin. Kellonajan kuullessaan London huoahti, sujauttaen kädet jälleen sivumennen taskuihin. Tunti olisi pitkä aika värjötellä viluissaan, mutta toivottavasti se ei olisi tylsä. London vilkuili toista varovasti, lähinnä ettei vaikuttasi liian tunkeilevalta. Tämä vaikutti mukavalta, ainakin käytöksensä puolesta.. London havahtui toisen kysyessä koulusta, ja nyökkäsi pienesti. "Aa, olen 12 B:llä (en minä oikeasti tiedä millä luokalla, oliko se pitänyt ilmoittaa jonnekin? : D)" London hymyili, silmäillen toista arvioidakseen tämän ikää. "Entäs sinä?" London astui hieman reunemmaksi jalkakäytävältä, seinän viereen ollakseen poissa kadulla kulkevien ihmisten tieltä. Katse ei silti väistynyt toisesta, ja hieman kysyvänä London jäi odottamaan vastausta.
|
|
Misha
Koulun nouseva tähti
16-vuotias nuorukainen oppimassa el?m?st
Posts: 65
|
Post by Misha on Dec 1, 2006 22:48:10 GMT 2
..[niin kaverinikin sanoi kun ihastelin sille sun vastaukses pituutta xD ]
Mishakin tunsi hiuksissaan kirpeän pakkasen ja se alkoi hiljalleen tehdä tietään hänen niskaansa pitkin. Eikä nojaaminen kylmän kosteaan tiiliseinäänkään auttanut kamalan paljoa. Niimpä poika irtautui seinästä ja kääntyi tyttöä kohti alkaen hieman liikkua paikallaan pitääkseen itsensä lämpimänä. 12B, Misha pyöritti mielessään. Sitten se iski. Hän muisti uuden oppilaan joka oli saapunut kouluun joku aika sitten. Syy miksi tuo luokka tuntui tutulta oli että se oli samainen jolla Misha itse oli. Hetken hiljaisuuden jälkeen poika alkoi hieman nauraa, lähinnä itsekseen. Hän myös arvasi että toinen ihmittelisi hänen naurunsa syytä ja mahdollisesti luulisi että hän nauraisi tälle. -anteeksi nauruni mutta sille oli kyllä täysi syy, Misha aloitti lempeästi. -Ja anteeksi myös etten sinua heti tunnistanut London, hän jatkoi hieman hymyillen. -Olisihan se aika noloa ettei edes luokkatoveri tietäisi noin kauniin tytön nimeä.
|
|
|
Post by london on Dec 1, 2006 22:58:53 GMT 2
[ joskus inspaa joskus ei.. ] Voi ei. London katsoi hetken epäuskoisena poikaa, tajuten itse aivan saman asian. Hieman häkeltyneenä London puraisi huultaan, nauraen sitten itsekin. "Apua, en minäkään edes tajunnut.." London katsoi toista tarkasti, yrittäen varmistaa että muistaisi toisen nimen oikein ennen kuin möläyttäisi sen ilmoille. Kyllä hän nyt tunnisti tuon, muisti hyvinkin selvästi. "Misha." London naurahti, sipaisten hiuksia kasvoiltaan. Olihan koulussa paljon oppilaita, mutta silti.. Ehkä olisi aika olla enemmän hereillä koulupäivän aikana. Toisaalta, London ajatteli kallistaen hiukan päätään, hänelle itselleenkin oli jäänyt sellainen kuva, ettei toinenkaan aina äänessä ollut. London naurahti ajatuksilleen, hymyillen sitten hieman nolosti toiselle. "Anteeksi oikeasti. Minä.. taidan hieman sotkea asioita. Toisinaan."
|
|
Misha
Koulun nouseva tähti
16-vuotias nuorukainen oppimassa el?m?st
Posts: 65
|
Post by Misha on Dec 1, 2006 23:19:29 GMT 2
Misha ei voinut kuin hymyillä kun tytön heleä nauru pääsi valloilleen. Ja tämän iloinen äänikin kuulosti todella mukavalta. Ei ollut vaikea muistaa toisen nimeä. Ei ainakaan noin kauniilla ulkonäöllä. Misha oli painanut sen mieleensä jo sinä ensimmäisenä päivänä. Mutta ei poika kyllä ikinä ollut suoraan ajatellut että juttelisi tälle tytölle. Eihän ujo ollut mutta joskus hän oli ajatellut ettei hän tulisi kovin toimeen tyttöjen kanssa. Tai ainakin ennen tähän kouluun tuloa, hän oli ajatellut niin. -Muistit jopa minutkin, Misha lausahti toiselle hymyillen leveästi. Vaikka poika muisti tytön vain tuon esittelyn kautta, eihän muistanut juurikaan tunteja joilla kumpikaan heistä olisi ollut äänessä. Ainakaan kovin vapaaehtoisesti. Ja he sitä paitsi aina istuivat niin eri päissä luokkaa ettei ollut mikään ihme etteivät he olleet aikaisemmin jutelleen. Nytkin oli täysin puhdasta sattumaa että he seisoivat tämän samaisen liikkeen edessä odottamassa sen aukeamista. Tytön pyytäessä anteeksi, ei Misha voinut estää itseään naurahtamasta hieman. -Älähän nyt suotta, kaikillehan sitä sattuu, hän lausahti lempeästi hymyillen.
|
|
|
Post by london on Dec 1, 2006 23:33:12 GMT 2
Niin, toisille vain useammin. London hymyili, painaen mieleensä toisen lempeän ääneen. Hän piti siitä, mikä tuntui jollain lailla hassulta. Toinen oli loppujen lopuksi varsin tuntematon hänelle, vaikka tässä he nyt seiosivat. Hetken hiljaisuus ehti laskeutua, ennen kuin London havahtui jälleen ajatuksistaan. Jollain lailla hän silti epäili, ettei se häirinnyt toistakaan, sillä häntä itseään se ei ehtinyt häiritä. Ainut mikä alkoi häiritä, oli pakkanen. London liikahteli hiukan paikoillaan kylmän torjumiseksi, vilkaisten samalla vilkasta katua. "Hirveästi ihmisiä.. Kai joulukiireet sitten jo alkavat" London mutisi, kääntäen katseensa takaisin Mishaan. Jossain sisällä nipisti kipeästi pieni ajatus joulusta, mutta neito sai kätkettyä sen melko hyvin. Jouluun olisi kumminkin vielä aikaa.
[ varsin reipasta postailua ollut joo : ) ]
|
|
Misha
Koulun nouseva tähti
16-vuotias nuorukainen oppimassa el?m?st
Posts: 65
|
Post by Misha on Dec 2, 2006 0:08:55 GMT 2
Tytön sanat kuullessaan Mishakin vilkaisi ympärilleen. Tyttö oli täysin oikeassa. Poika ei itse sitä ollut aikaisemmin huomannut, koska ei ollut kiinnittänyt asiaan huomiota mutta nyt kun hänen katseensa kiersi lähi alueita, näki selvästi että ihmisiä oli paljon liikkeellä. -Niinhän se taitaa alkaa, Misha lausahti hieman myöhemmin, pienen hiljaisuuden jälkeen. Poika vilkaisi kelloaan. Jo kaksikymmentä ylitse. Aika kului hitaasti mutta toisaalta mukavassa seurassa se ei paljoa haitannut häntä kuitenkaan. -Oletko viihtynyt tässä koulussa, Misha kysyi viimein hetkellisen hiljaisuuden jälkeen. Hänestä tuntui hieman oudolta tämän tytön seurassa. Kuin hän ei vain tietäisi mitä pitäisi sanoa. Mutta Silti poika tunsi jotenkin haluavansa olla tämän seurassa. Se tuntui pojasta todella sekavalta. Mutta hän ei antanut sen vaivata mieltään juuri nyt, vaan päätty yrittää tutustua tuohon tyttöön.
[onhan tuota hieman.. liekkö väsymys vaivaamassa ku alkaa inspis loppumaan xD ]
|
|
|
Post by london on Dec 2, 2006 11:16:36 GMT 2
"No, onhan se.. Iso koulu" London vastasi hieman ympäripyöreästi, naurahtaen sitten. "Ihan hyvin olen viihtynyt. Mutta vaatiihan se silti totuttelua, kun on kumminkin ihan omat sääntönsä ja tottumukset ja muut jutut." Niinhän se oli, Londonista tuntui ettei hän ollut vielä käsittänyt puoliakaan koulussa vallitsevista käytössäännöistä, jotka olivat ihan vaan oppilaiden parissa. Nokkimisjärjestys. Mutta mukavaa koulussa oli, kun vielä tutustuisi muihin hieman paremmin. Ainakin Misha vaikutti mukavalta, ja olivathan he samalla luokallakin. Niin, mukavalta.. London tarkasteli hetken toisen kasvoja, tuntien mahassaan pienen ailahduksen. Ihan mukavan ailahduksen. "Niin. Ja sitten se, että kaikki ovat toistaan rikkaampia. Siis.." London aikoi jatkaa, mutta tyytyikin vain naurahtamaan ja heilauttamaan kädellään vaateliikkeen kylttiä kohti. "Jotenkin se on aika.. Pinnallista." Öh. Toivottavasti hän ei nyt ollut ihan tahditon.
|
|
Misha
Koulun nouseva tähti
16-vuotias nuorukainen oppimassa el?m?st
Posts: 65
|
Post by Misha on Dec 2, 2006 15:49:05 GMT 2
Misha naurahti tytön mukana jättäen sen sitten hymyksi kasvoilleen. Poika nyökkäsi iloisena. Hyvä että tyttö oli viihtynyt. Olihan se ikävää jos ei uudessa ja isossa koulussa ei viihtyisikään sitten ollenkaan. Mishalla oli ollut hieman ongelmia aluksi mutta veljensä avulla oli kyllä päässyt nopeasti mukaan menoon. Ja veljen lähettämät viikko paketit vain auttoivat asiaa. Ja olihan hän ystävystynyt kämppiksensä kanssa ja he olivat kokeneet kaikenlaista yhdessä. -Olet oikeassa. Vaatiihan tällainen iso koulu omat sääntönsä, Misha lausahti toisen puheisiin. -Niin opettajien puolestakin kuin oppilaidenkin, hän jatkoi kuin olisi lukenut toisen ajatukset. Tytön puheet rikkaista saivat Mishan hieman naurahtamaan. -Ehkäpä se on vähän pinnallista mutta eihän se nyt tietenkään tarkoita että vaikka olisi rahaa ihminen ihan täysin snobiksi muuttuisi, poika lausahti lempeästi. -Vaikka tuntuikin että niitä löytyy muutama, hän lisäsi hieman naurahtaen. Vaikka poika itsekkin tiesi omaavansa kohtalaisesti käyttörahaa ja että hänen nykyiset vanhempansa olivatkin rikkaita, ei poika tuntenut muuttuneensa kovinkaan paljoa. Hän oli elänyt ja kasvanut köyhissä oloissa. Ja se vaikutti pojan arvostelu kykyyn eniten. Hän ei todellakaan välittänyt ihmisistä jotka esittelivät rahojaan kaikille. Hän halusi tuntea ihmisen itsensä ennen kuin edes saisi kuulla tämän rikkauksista. Tosin se että hän kävi yksityiskoulua jossa suurin osa ihmisistä oli rikkaita, oli pojan hieman vaikea löytää kunnollisia ja kivoja ihmisiä. Misha käänsi katseensa tyttöön. Mutta nähtävästi joskus tuli poikkeuksiakin, poika huomasi ajattelevansa pieni hymy kasvoillaan.
[sori ku kesti.. olen hidas herääjä]
|
|
|
Post by london on Dec 3, 2006 14:14:32 GMT 2
London kuunteli toisen sanoja, nyökäten lopuksi hymyillen. Toinen oli ymmärtänyt mitä hän tarkoitti, vaikka oli itse asian varsin oudosti ilmaissutkin. Olihan hän itsekin samanlainen, hemmoteltu pikkutyttö joka osti mitä tahtoi vilkaisematta koskaan luottokorttinsa tietoja. Juuri sellainen, joita salaa itse halveksi? Ainakaan Misha ei vaikuttanut sellaiselta snobilta. Tämä vaikutti Londonin mielestä jopa monia muita oppilaita.. tavallisemmalta? Todennäköisesti kaikki olivat kiiltävien merkkivaatteidensa alla aivan tavallisia ihmisiä, mutta silti London oli iloinen että toinen tuntui sellaiselta jo nyt. "Eihän sen tosiaan kuuluisi olla oleellisinta." London totesi hiljaa, ehkä hieman enemmän itsekseen kuin toiselle. Hän vilkaisi toista, hieman oudolla, tutkivalla tavalla. Kuinka fiksu toinen oikeasti olisi? Vai oliko hän pelkästään mukava ja kohtelias. Ei kannattaisi miettiä liikaa. Ei ihan heti. London hymähti, puoliksi naurahtaen, ja pyyhkäisi jälleen hiuksia kasvoiltaan, tuulenpuuska kun niitä välillä tahtoi eteen heitellä. "Tiedätkö mitä? Sinä olet aika erikoinen tyyppi. Siis.." London mietti hetken, jatkaen sitten hymyillen "Joko aito tai sitten tosi hyvä näyttelijä" [ loma on rentoutumista varten.. Kävin vähän reissussa niin olin aikaisin liikkeellä ]
|
|
Misha
Koulun nouseva tähti
16-vuotias nuorukainen oppimassa el?m?st
Posts: 65
|
Post by Misha on Dec 3, 2006 14:47:09 GMT 2
Vaikka tytön ääni oli hieman hiljainen hän kuuli kuitenkin tuon hennon äänen sanat. Se pisti pojankin mietteliääksi. Monet ihmiset esittivät muuta kuin todella olivat ja pojalla oli kokemusta siitä että vaikka kuinka esitti, aina paljastui. Misha muisti itsekkin yhden tapauksen jossa oli esittänyt jotain mitä ei ollut vain koska toinen oli vaikuttanut kiinnostavalta. Kamalasti jälkiseurauksia siitä ollut tullut, mutta poika oli päättänyt lopettaa esittämisen siihen. Hän vilkaisi tyttöön, Londoniin ja huomasi tämän katselevan itseään, tutkivasti. Ehkäpä tämä nuori kaunotar yritti ottaa selvää hänestä. Ja hetken kuluttua tyttö osoittikin pojan ajatukset oikeiksi. -En kait minä niin erikoinen voi olla, hän lausahti hiljaisella äänellä joka hiipui kun toinen jatkoi puhettaan. Tytön viimeiset sanat saivat pojan nauramaan lempeää naurua, aidosti iloisena. -Mitä sinä itset luulet, hän kysyi tytöltä. -Luuletko että vain esitän tällaista, hän jatkoi hymyillen. Jos tyttö vain tietäisi totuuden. Edes hänen vaatteensa ei ollut mitään suuria merkkivaatteita. Vain ainoastaan hänen takkinsa jonka oli saanut vuosi sitten lahjaksi veljeltään. Vaikka hän olikin vastustellut tämän halua ostaa tuo merkki takki, ei Misha ollut lopultakaan voinut muuta kuin taipua vanhempiensa edessä. Pikainen vilkaisu kelloon osoitti että aika kului iloisesti mukavassa seurassa. Enää kaksikymmentä minuuttia avaamiseen. -Kerro toki kumpi sinusta tuntuu todennäköisemmältä, poika lausahti tytölle hetken hiljaisuuden jälkeen. Jäädessään odottamaan vastausta, poika tunsi kätensä taskuun, suojaan kylmältä ilmalta
|
|
|
Post by london on Dec 3, 2006 15:36:02 GMT 2
London mietti, vilkaisten kuitenkin hymyillen poikaan. "Enhän minä voi tietää, mutta epäilisin.." London mutristi hieman huuliaan, arvioiden leikkiäsäti toista katsellaan. "Että olet ihan tuollainen. Oikeasti" Toivottavasti hän ei arvioisi väärin. London oli muutaman virheen kautta oppinut, että aidot ihmiset olivat niitä, joihin kannatti luottaa. Syntyi liikaa pettymyksiä ja murheita, kun toinen paljastui pikku hiljaa tai yllätyksellisesti täysin erilaiseksi oli oli luullut. Tai mikä pahempaa - oli sitkeästi yrittänyt luoda toisesta erilaisen kuvan itselleen, vaikka sisimmässään tiesi totuuden. London hymyili, ehkä hieman etäisesti mutta ystävällisesti vilkasiten samalla kaupan ovista sisään. Yksi myyjä näkyi jo kävelevän korkeissa koroissaan sinne tänne, valmistautuen avaamaan liikettä. "Epäilin vain koska.. Aika harva on oikeasti noin mukava. Ainakaan heti." London katsoi Mishaa, ehkä hieman ujosti mutta hymyillen.
|
|
Misha
Koulun nouseva tähti
16-vuotias nuorukainen oppimassa el?m?st
Posts: 65
|
Post by Misha on Dec 3, 2006 16:06:22 GMT 2
Tytön huulien mutristus oli pojan mielestä erittäin söpön näköinen vaikka hän ei sitä kyllä ehkä toiselle helposti myöntäisi. London vaikutti todella mukavalta tytöltä ja Misha ei kieltänyt itseltään etteikö tämän seura ollut hänestä mukavaa. Ja toisen arvailut siitä millainen hän oli ei mennyt harhaan. Eihän vaihtoehtoja kuitenkaan ollut montaa. Misha oli pitkän aikaa hiljaa kuin miettien mitä vastaisi takaisin ja myös antaen tytön itsensäkkin miettiä oliko sittenkään vastannut oikein. -Kyllähän sinä ihan oikeassa olet. Tällainen minä olen oikeasti, poika lausahti toiselle hieman hymyillen samalla. -En kiellä etteikö nykyinen perheeni olisi rikas, mutta se ei vaikuta siihen miten käyttäydyn tai elän oman elämäni, Misha jatkoi lempeästi. Muutama raskas muisto pyöri esille hänen mielessään ja poika henkäisikin varsin kuuluvasti, mikä johtikin pieneen yskän puuskaan kylmän ilman kiertäessä hänen keuhkojaan. Kun se viimein laantui poika hengitti rauhallisemmin ja katsoi tyttöä kohden. -Anteeksi tuo äskeinen, hän lausahti hiljaisella äänellä. -Jotkut lapsuuden muistoni ovat hieman raskaita kestää vielä nykyisinkin.
|
|