|
|
Post by damian on Nov 28, 2006 17:27:56 GMT 2
Damian harhaili kirjaston hyllyjen välissä. Hän oli ollut tutustumassa kouluun ja päätynyt koulun kirjastoon, ja alkoi sitä tutkia ajan kulukseen. Aina tullessaan uuden hyllyn luokse, poika veti kirjan hyllystä ja selasi. Näin myös jos hän näki mielenkiintoiselta näyttävän selkämyksen. Vaan eipä ollut pojan mukaan viellä tarttunut yhtään kirjaa.
Lopulta Damian nappasi tietokirjojen hyllystä vain jonkin kirjan, katsoen sen kuitenkin liittyvän jotenkin sademetsiin ja käveli eräässä nurkassa olevan vapaan nojatuolirykelmän luokse ja istuuduttuaan nojatuoliin, alkoi tutukia kirjaa.
((Sarah siis tänne))
|
|
|
|
Post by sarah on Nov 28, 2006 18:59:29 GMT 2
[Jaah minä tulen]
Sarah kuljeskeli kohti kirjastoa. Hän ei ollut täysin varma, miksi oli juuri nyt päättänyt tulla tekemään maantiedon esitelmäänsä. Hänet oli määrätty tekemään Liettuasta. Missä sellainen maa edes sijaitsi? Hän ei koskaan ollut paikasta kuullutkaan. Tyttö oli valittanut asiasta suureen ääneen opettajalle. Opettaja oli sanonut tiedon vain sivistävän hänen yleistietouttaan.
'Ja paskat,' Sarah ajatteli, rymistäessään erääseen hylly välikköön. Sieltä pitäisi löytyä jonkin näköinen kirja missä olisi Liettuasta edes jotain. Häntä kiinnosti kuin kilopaskaa, mutta miksi hän ei antanut vain esitelmän olla ja jättää sitä tekemättä.
Sarah saapui kohtaan, mistä kaiken järjen mukaan kirjan pitäisi löytyä. Hän katseli ekaksi suunnilleen silmiensä korkeidella olevia kirjoja. Ei ne olivat liian myöhään aakkosissa. Pian tyttö tajusi katsoa ylemmäs hän varpisti, että näkisi kunnolla ylimmän hyllyn kirjat. Vieläkin liian myöhään.
Sarah huokaisi. Kirja olisi tietenkin seuraavassa hylly systeemissä, alimmalla hyllyllä. Siitä tyttönen oli raivoissaan. Häntä ei oikeasti huvittanut kurottautua alas koulupuvussa, joka sisälsi hameen. Onneksi hame ei ollut erityisen lyhyt tai tiukka, joten alushousujen näkymisestä ei ollut pelkoa.
Nopeasti Sarah nappasi kirjan alhaalta ja alkoi etsimään katseellaan vapaata tuolia. Hän ajatteli ekaksi lukea hieman kirjaa ennen kuin kopioi kaiken netistä. Pian hän näki nojatuoli ryhmän, missä istui vain yksi jätkä. Tämä tuskin häiritsesi paljon lukiessaan, joten Sarah päätti mennä sinne.
"Ei kai haittaa, jos mä tulen tähän?" hän kysyi hymy kasvoillaan. Kirjaa hän piti vielä suljettuna ja se tavllaan nojasi vartaloonsa ja oikeaan käteensä.
|
|
|
|
Post by damian on Nov 28, 2006 20:53:55 GMT 2
((Sinulla sitten on pitkä viesti......*alemmuuskompleksi*))
Damian luki juuri sademetsän eri kasvillisuus kerroksista kuullessaan askelien ääniä aivan vierestä ja nosti katseensa. Joku pikkulikka. Ei tuollaisia olettanut näkevänsä kirjastossa. Uhraamatta sen enempää aivokapasiteettia tytölle, jolle nyökkäsi vastaukseksi, hän laski katseensa takaisin kirjaan.
Lopulta Damian sulki kirjan ja laskettuaan sen tuoliryhmän keskellä olevalle pöydälle, hän alkoi kaivaa laukustaa läksykirjoja.
|
|
|
|
Post by sarah on Nov 29, 2006 22:45:55 GMT 2
[Niin tais tulla... mutta en ota tavaksi  ] Sarah hymähti nähdessään pojan nyökkäävän. Hän istuutui yhteen nojatuoleista. Tyttö avasi kirjansa hakemiston kohdalta. Hän etsi kirjasta Liettuan. Ensin hän silmäili kuvat. Maisemat eivät kovin loistavilta ainakaan näyttänyt. Sarah alkoi lukemaan tekstiä. Hän ehti lukemaan ensimmäisen kappaleen loppuun ennen kuin tylsistyi. Hänen silmänsä eivät pysyneet enää kirjassa vaan kaikkialla muualla. Ensin hän katsoi vain hyllyjä, pikku hiljaa hän alkoi kumminkin katselemaan mitä muut touhuivat. Sarah huomasi porukan olevan suurimmaksi osaksi tylsiä nörttejä. Lopulta hän alkoi vilkuilemaan vuorotellen kirjaansa ja poikaa. Tämä oli aika jännän näköinen tytön mielestä. Ainakin silmät olivat. Hän päätyi lopulta tuijottamaan liiankin pitkäksi aikaa. Sarah keräsi hieman rohkeutta. "Onko toi sun oikea silmien väri?" hän kysyi. Pienipunaisuuden häivä levittyi tytön poskille. Se oli normaalia, kun hän kysyi jonkun omasta mielestään hieman tyhmän kysymyksen. |
|
|
|
Post by damian on Dec 5, 2006 19:23:44 GMT 2
((Pahoittelen sitä että ajoittain vastaaminen vähän viivästyy. Miulla on ainakin 8 peliä kesken eikä aina ihan inspiroi^__^;; ))
Damian selasi äidinkielen kirjaansa ja yritti samalla tehdä tehtäviä. Pian olisi koekkin ja hänen olisi parempi pärjätä. Ei hän itsensä vuoksi panostanut koulunkäyntiin, vaan siskonsa. jos hän saisi potkut, jäisi Emily yksin tänne ja hän itse joutuisi takaisin vanhempiensa luokse.
Pitkästä aikaa Damian oli edes melkein rento. Hän ei joutunut olemaan vanhempiensa kanssa, kiusaajia ei näkynyt mailla halmeilla eikä uteliaita katsojiakaan enää kerääntynyt hänen ympärilleen kuten alussa. Damian tosin oli kiusallisen tietoinen tuon tytön tuijotuksesta.
Damian oli jo tiuskaista tytölle, kun tuo jo avasikin suunsa. Poika punastui vähintään yhtä paljon kuin tyttökin. Siitä oli oikeastaan aika pitkä aika, kun joku oli tuota kysynyt, ja nuorukainen oli jo tottunut siihen että häntä pelkästään pilkattiin. Puhtaan uteliasuuden hän oli jo unohtanut.
"Emmm... Kyllä", hän vastasi vähän epävarmasti ja syventyi taas läksyihinsä. Kumpa tuo pikkutyttö ei enää kyselisi häneltä mitään.
|
|
]