Läksyjä lukemassa (sovittu)

[Stephen]

[ ja tänne pitäisi jenniferin tulla seurakseni]

Stephen raahasi laukkuaan koulun käytäviä pitkin mietteliäänä. Hänellä oli savunharmaa liivi niiden normaalien vaatteidensa lisäksi. Siis mustat suorat housut, kauluspaita ja nauharusetti. Harvinaista oli kuitenkin nähdä musta laukku hänellä olallaan. Se ei ollut normaalisti pojalla mukana. Edes tunneilla. Se yleensä lojusi hänen huoneensa nurkassa ja poika kantoi kirjoja käsissään. Nyt oli kuitenkin lauantai ja poika oli tuonut läksykirjansa huoneeseensa jotta saattoi läksynsä. Tosin tärkeimmät aineet olivat tällä hetkellä hänellä laukussaan ja hän suuntasi kohti kirjastoa. Toivottavasti sieltä löytyisi muutama historian kirja joita hän tarvitsi.
Ensimmäisenä hän pysähtyi kuitenkin kirjastonhoitajan eteen tiedustelemaan löytyisikö hänen tarvitsemiaan kirjoja. Valitettavasti kaikki olivat jo lainassa. Hieman harmistuneena poika jäi tiskin läheisyyteen seisomaan. Hänelle kuitenkin ilmoitettiin että yksi kirja pitäisi tulla palautuksena tämän päivän aikana ja kello oli vasta yksitoista joten aikaa olisi vielä. Pojan onneksi tehtävällä ei ollut vielä kiirettä.

[epona]

Repun paino alkoi jo rasittaa Jenniferin vasenta olkaa. Tyttö siirsi sen toiselle toiselle puolelle pysähtymättä kesken kaiken ja liikutteli juuri vapautunutta olkapäätään saadakseen kivun lieventymään.
Kuten aina, hänellä oli yllään koulupuku lukuunottamatta bleiseriä, jonka hän oli jättänyt suosiolla asuntoonsa. Yleensä se oli siististi taiteltuna tytön repussa, vieden tilaa kirjoilta ynnä muulta, mitä Jen tarvitsi tunneilla. Pitkä vaalea tukka oli auki ja levittäytynyt hänen hartioilleen.
Päästyään korkeiden kirjahyllyjen keskelle Jen vilkaisi ensitöikseen sinivihreillä silmillään kirjastonhoitajan tiskiä. Hänelle tuntematon poika näytti kyselevän jonkin kirjan saatavuutta, saaden kielteisen vastauksen. Jen kohtasi pojan katseen ja hymyili tälle ystävällisesti, ennen kuin katosi romaanihyllyn taakse. Sinä päivänä tunteja ei ollut niin paljoa, että hyppytunti olisi pitänyt tuhlata jo saatujen läksyjen tekemiseen. Näin ollen tyttö voisi tehdä ne illemmalla asunnossaan, joten hän voisi illanratoksi lainata jonkin mukavan tuntuisen romaanin.

[Stephen]

Stephenin miettiessä mitä tekisi seuraavaksi vaalea hiuksinen tyttö tuli hänen viereensä ja hymyili hänelle. Poika hieman hölmistyneenä hymyili takaisin ja käänsi sitten huomionsa laukkuunsa. Hän kaivoi sieltä lapun jolle oli kirjoittanut tarvitsemansa kirjat. Äikän kurssille tarvitsi lukea jokin romaani, taas vaihteeksi. Onneksi se oli vapaa valintainen joten se ei tuottaisi ongelmaa. Hän sanoi kirjastonhoitajalla että varaisi hänelle sen kirjan joka pitäisi palauttaa tänään, ennen kuin suuntasi kohti hyllyjen armeijaa. Stephen hymyili hieman. Ainakin olisi jotain valmiina jos sen saisi jo huomenna, poika ajatteli itsekseen.
Poika kuljeskeli omasta mielestään kauan hyllyjen välissä koska ei tiennyt oikein minkälaisen kirjan haluaisi. Valinnan varaa oli yksinkertaisesti liikaa. Viimein hän eksyi eräälle hyllylle aika kauas kirjastosta. Sieltä poika tarttui erääseen vihreä kantiseen kirjaan, miettien mitä se pitäisi sisällään. Kirja tuntui liian tylsältä takakannen perusteella joten hän laittoi sen takaisin. Katsoessaan ympärilleen Stephen huomasi kauempana hyllyllä saman vaalea hiuksisen tytön. Hieman hymyillen hän lähti kohti tyttöä. -Hei poika sanoi hieman arastellen. -Etsitkö sinäkin kirjoja äikän kursseille luettavaksi? Stephen kysyi aidosti kiinnostuneena harmaat silmän kimallellen mietteliäisyyttä

[epona]

[Piti käydä "juhlimassa" serkun 11-vuotispäiviä tänään. Minun juhlimiseni keskittyi lähinnä pöydän antimiin ja tämän kyseisen serkun lahjaksi saamaan sarjakuvakirjaan. xD]

Jen veti umpimähkään mielenkiintoiselta näyttävän kirjan hyllystä. Sen selkämykseen oli painettu kohokirjaimin Robin Cookin nimi, joka oli suurin syy miksi hän siitä kiinnostui. Jen rakasti lääketiedeaiheisia kirjoja ja luki melkein vain niitä. Oli hän joitakin fantasiakirjojakin lukenut, mutta ne eivät sytyttäneet häntä niin kiivaasti kuin sairaalamaailma.
Jen vaipui ajatuksiinsa, mutta tytön silmät olivat kohdistuneet hänen pitelemänsä kirjan takakanteen. Miksi hän oikeastaan piinasi itseään? Tyttö tiesi vallan hyvin, ettei aika välttämättä riittäisi vapaa-ajan lukemiseen. Vaikka läksyt olisivatkin tehty, pitäisi hänen silti päntätä tentteihin ja läksynkuulusteluihin. Siis mikäli hän haluaisi saada kunnollisen työn tulevaisuudessa.
Hiljaa huokaisten Jen käänsi kirjan etukannen itseään päin. Hän nosti katseensa kuullessaan äänen vierestään.
"Itse asiassa en. Aikomuksenani oli lainata jotain omaksi viihdykkeekseni, mutta taisin tulla toisiin ajatuksiin", tyttö vastasi hymyillen.
"Mutta voin auttaa sinua etsimisessä", hän lisäsi, jolloin hänen hymynsä leveni.

[Stephen]

[sama minullakin serkun ripareissa ^^' ]

Stephen hymyili tytön vastaukselle. Ja tytön ehdotus siitä että tämä auttaisi häntä etsimisessä sai pojan hymyilemään leveämmin. -No empä minä kyllä paljoa apua tarvitse, Stephen lausahti vaalea hiuksiselle tytölle. -Kirja on vapaasti valittava, joten riittää kun löydän jonkin jonka jaksan lukeakkin, poika jatkoi mietteliäästi. Hän vilkaisi hyllyä ja sen kirjoja miettien olisiko niistä nostamaan hänen luku intoaan.
Hän käänsi katseensa tyttöön mietteliäs ilme kasvoillaan. -Mitä tarkoitit kun sanoit että tulit toisiin ajatuksiin, hän kysyi toiselta. Voisihan sitä aikaa viettää muullakin tavalla kuin kirjaa etsiessä. Tai vois etsiä siinä samalla, kun teki muuta. Ehkäpä tytöstä olisi seuraa joksikin aikaa. Poika kun oli uusi koulussa ja ystävät eivät olisi ollenkaan huono asia.

[lyhyttä.. sori ^^' ]

[epona]

Jen kohautti olkiaan ja sujautti kirjan takaisin hyllyyn. Hän käänsi katseensa Stepheniin.
"Hetki sitten olin sitä mieltä, että minulla on aikaa lukea muutakin kuin koulukirjoja. Mutta sitten mietin, että ei ole. Ainakaan kovin paljoa." Tyttö katsoi haikeasti hyllyssä olevia teoksia.
Mutta entä jos sittenkin...? Voisihan hän jättää vähemmälle lukemiselle vähemmän tärkeät aineet, joilla ei ollut merkittävää sijaa hänen tulevaisuuden suunnitelmissaan. Siis sitten kun niitä olisi. Siihen asti hänen pitäisi kärsiä vieroitusoireita.
"Millaista kirjaa olit ajatellut?" Jen kysäisi.

[En ole pekkaa pahempi. ^^]

[Stephen]

Stephen huomasi kyllä haikean katseen kirjoihin. Lempeä hymy nousi hänen kasvoilleen. Tuo taisi tykätä lukemisesta. Sen näki hänen katseestaan kirjoihin. Poika kyllä ymmärsi tyttöä. Hän tiesi millaista se oli kun tunsi noin jotain sellaista kohtaan josta piti ja jota oli miellyttävä tehdä. Tytön kysymys sai hänet miettimään. -En ole oikeastaan ehtinyt ajatella mitään vielä, poika vastasi totuuden mukaisesti. -Kaipa sen jotain kiinnostavaa pitäisi olla että sen jaksaisi lukea ja esitellä, hän jatkoi miettien asiaa. -Ei sinulla olisi ehdotuksia, Stephen kysyi kävellen lähemmäksi tyttöä, ettei heidän tarvitsisi huutaa toisilleen. Hän katsahti kirjoihin ja mietti millaisia ne olivat. Mitkä kirjat edes häntä kiinnostivat lukemaan. Poika ei ollut varma. Siitä oli jonkin verran aikaa kun hän oli viimeksi lukenut mitään. Poika katsahti tyttöä mietteliäästi. -minä olen muuten Stephen, hän sanoi ja ojensi kättään tytön suuntaan.

[epona]

Vaaleaverikkö riisti katseensa kirjojen selkämyksistä ja antoi huomionsa Stephenille. Jos hän vielä hetkenkin tuijottelisi hyllyn sisältöä hänen päätöksensä alkaisi horjua vaarallisesti. Sitä voisi verrata vaikka tasapainon menettämiseen, kun yrittäisi kävellä narua pitkin leveän kuilun yli. Sitten putoaisi keskelle kirjakasaa ja huomaisi, ettei olisi mitään muuta tekemistä ennen pelastusjoukkojen saapumista, kuin lukea niitä. Mikäpä siinä olisi ollessa.
"No, jos sinun pitäisi saada esiteltyä tunnin sisällä, niin en suosittele kovin paksua tapausta. Niiden kanssa joutuu säheltämään lukunäytteiden valitsemisen takia", Jen hymyili ja sipaisi silmille karanneen hiussuortuvan takaisin korvan taakse, josta se valui pois jääden ohimolle kehystämään tytön kasvoja.
Totta tosiaan eepoksen olivat painajaisia kirjaesittelyn kannalta. Juonen kertominen lyhyesti nyt ei olut ongelma, mutta Luoja auttakoon, ne legendaariset lukunäytteet, joiden piti saada kuuntelijan mielenkiinto heräämään. Jen oli melko varma, että oli joka ikinen kerta epäonnistunut siinä osassa.
"Minä olen Jennifer, mutta kutsu vain Jeniksi", tyttö sanoi edelleen hymyillen ja tarttui Stephenin ojennettuun käteen.
"Mistä päin olet? Minä tulen Kanadasta."

[Stephen]

Stephen antoi tytön sanojen, esitelmistä, mennä hieman ohi korviensa. Hän ei ainakaan täysillä keskittynyt keskusteluun. Sekä tytön seura että kamala valinta kirjoista pitivät häntä mietteissä joka ei tuntunut pojasta tavalliselta. Hän ei silti tiennyt yhtään minkä valitsisi. Vasta kun tyttö tarttui hänen käteensä, poika havahtui. Jennifer, poika ajatteli. Siinäpä kaunis nimi. Tytön kysymys myös sai pojan ajattelemaan hieman kotiaan. -Minä olen kotoisin Iso-Britanniasta, poika jatkoi hymyillen. -Ja sanomaasi lisäten, en minä mitään isoa kirjaa aikonutkaan lainata, hän lausahti toiselle iloisesti. -Vain jotain minkä jaksan aidosti kiinnostuneena lukea loppuunkin asti, Stephen jatkoi mietteliäs ilme kasvoillaan. -Osaisitko ehdottaa jotain, poika kysyi Jeniltä hymyillen.

[taas kamalan lyhyttä ^^' ajatus katkeilee liikaa]