Bulimikon päivällisaika

[Elaina]

[[Kuka vaan mukaan Elainan seuraksi ^---^ ]]

Elaina Van Der Pow nyrpisti somaa nenäänsä ja sorkki lusikalla suklaaleivostaan. Hän ei ollut pitänyt edellisen koulunsa ruoasta, eikä tympeä eltaantuneen rasvan tuoksu, joka ruokalassa leijui, luvannut hyvää tämänkään oppilaitoksen aterioista. Tyttö sulki ruskeat silmänsä, nappasi pienen nokareen leivosta ja maistoi varovaisesti. Nielaistuaan hän katseli leivostaan uusin silmin. Se ei ollut lainkaan niin pahaa, kuin olisi kuvitellut. Oikeastaan se oli erittäin maukasta.

Luulisi, ettei ruoan maulla ole mitään väliä, jos sen kuitenkin kymmenen minuuttia aterioinnin jälkeen oksentaa tyttöjen vessan viimeisen kopin syövereihin, mutta kyllä sillä vaan on. Elaina oli aina ollut nirso, eivätkä kouluruoan parissa vietetyt vuodet todellakaan olleet laajentaneet hänen ruokaympyräänsä, päinvastoin.

Viimeisteltyään ateriointinsa Elaina pyyhki viehkeästi suunsa siististi taiteltuun paperiliinaan ja työnsi tarjottimen kauemmas. Hän nojasi päätään hyvinhoidettuihin käsiinsä ja mietti, kipaisiko vessaan nyt, kun siellä varmasti oli tyhjää, vaiko vasta myöhemmin. Neitokainen häpesi pakkomiellettään, eikä halunnut kenenkään saavan selville, että ruokailun jälkeen tapahtuvat wc-käynnit eivät suinkaan johtuneet nopeasta aineenvaihdunnasta.

Tyttö vilkaisi rannekelloaan ja päätti, ettei lähtisi vielä. Hän nappasi timantein koristellun pikkupeilin tilavasta laukustaan ja tarkisti meikkinsä.
Kunpa vain saisi seuraa, hän mietti ja vilkaisi olkansa yli ruokalan ovelle. Ketään ei kuitenkaan näkynyt.

[Tommy]

[ah. Tommyni tuli paikalle. (myönnetään, et pakotin sen. Mut tulipahan silti. :'D) ]

Tommy käveli koulun ruokalaan ja vilkaisi ympärilleen. Jälleen kerran koko ruokala tuntui olevan ratkeamaisillaan oppilaista. Siellä täällä oli tyhjiä paikkoja tai lähes tyhjiä pöytiä, jotka yksi ihminen oli valloittanut. Nuorukaisen pitäisi siis taas kerran tuppautua väkisin jonkun seuraan, jos aikoi syödä jotain. Hän huokasi ja otti itselleen kahvin. He olivat rikkaiden sisäoppilaitoksessa, joten kyllähän siellä nyt aina kahvia oli tarjolla. Myös kaikenmaailman leivokset ja muut normaalikouluihin kuulumattomat ruokalajit. Tommy hymähti muistaessaan, millaista ruokaa hänen vanhassa koulussaan oli tarjottu. Mutta koulu ei ollutkaan ollut erityisen kallis, vaan aivan normaalituloisten perheiden lapsille tarkoitettu. Huivipää viihtyisi kyllä vähemmänkin tasokkaassa koulussa, mutta tämä oli ainoa, jonne hänet oli huolittu sisään.

Tommy talsi kahvikuppi kädessä lähimpään pöytään, joka oli varattu, kuten kaikki pöydät sillä hetkellä. Hän katsoi hetken diivamaisen oloista tyttöä, kunnes istui alas lupia kysymättä. Hän pelkäsi, että jos alkaisi liikaa vaalimaan käytöstapoja, ei häntä päästettäisi mihinkään istumaan. Nuorukaisella kun ollut oikein positiivista mainetta koulussa, vaikka olikin muutaman ihmisen kanssa jo asiallisesti jutellut. Ei kuitenkaan niin paljon, että olisi voinut luontevasti mennä heidän pöytäänsä syömään.

"Ei sun meikit siitä yhtään paskene, vaikka tarkistaisitki ne kahen sekunnin välein", nuorukainen murahti tytölle, joka oli meikkiensä siisteyttä hetki sitten taskupeilistä tarkistellut. Huivipää ei voinut sietää rikkaita snobeja ja joutui usein pieniin ongelmiin mielipiteidensä kanssa tällaisessa koulussa.

[Elaina]

[[Kiitos kovasti kun sain seuraa! ^--^ Ja hankalat yhdistelmät on kivempia, niissä on enemmän haastetta. Anteeksi lyhyys ja mahdolliset kirjoitusvirheet, väsyttää. XD]]

Elaina havahtui ulkonäkö-painotteisista ajatuksistaan kahvikupin kolahtaessa vastapäiselle paikalle. Hän nosti katseensa yllättyneenä ja kohtasi mustaanpukeutuneen huivipäisen pojan. Tytön toinen tumma kulmakarva kohosi arvostelevasti ja hän jäi odottamaan jonkinlaista merkkiä mahdollisesta keskustelusta. Kai pojalla nyt sen verran tapoja oli, ettei vain pamauttaisi takapuoltaan tuoliin ja istuisi tuppisuuna.

Se tulikin nopeasti. Kuten Elaina pojan välinpitämättömästä ilmeestä saattoi päätellä, kommentti ei ollut kovinkaan myönteinen.
"Sun pääsi sentään saattaa tulla entistä paskaisemmaksi, pesu vois tehdä terää", tyttö näpäytti ja katsoi poikaa hieman ivallisesti. Hänellä ei varsinaisesti ollut mitään sellaisia ihmisiä vastaan, jotka eivät ulkonäköönsä kummemmin panostaneet, etenkään, jos kyseessä oli poika, mutta jos kerran kuittaillaan, niin pitää olla valmis saamaan takaisin samalla mitalla. Tytön hermot olivat muutenkin olleet tavallista kireämmällä ensimmäisinä kouluviikkoina.

"Onko toi kahvi juomakelpoista, vai samanlaista sotkua kuin tän kylän kahvilassa?" Elaina kysyi välittämättä toisen kylmästä asenteesta. Hän oli toivonut itselleen seuraa ja nythän sitä oli. Keskustelua oli väkinäinen ja ilkeämielinenkin keskustelu. Sitäpaitsi, pitihän hänen saada edes jonkinlainen käsitys koulun ruoka- ja juomapuolesta, jotta osaisi valita oikeat sapuskat tiskiltä. Ulkonäkö kun saattoi pettää, siitä tytöllä oli erittäin paljon kokemusta.

[Tommy]

[yay. Kivaa saada peliseuraa uusista tyypeistä. Ja sitä väsymystä ja typoilua on liikkellä, ;DD ]


Tommy hymähti toisen vastaukselle. Hän ei näyttänyt pienintäkään merkkiä siitä, että kaikki häneen kohdistuva kritiikki vaikuttaisi häneen vahvasti. Hänellä oli valmiiksi niin surkea itsetunto, että sen sai muutamalla sanalla romautettua aivan pohjaan. Vaikka niin kauan kun toinen ei ottaisi hänen sairaalloista kalpeuttaan puheeksi, oltiin vielä selvillä vesillä. Huivipää tosin arveli, että toinen ottaisi seuraavaksi kohteekseen hänen narkkarin ulkonäkönsä, jos aikoi jatkaa ulkonäköön kohdistuvaa naljailua. Vaikka itsepähän nuorukainen oli aloittanut jutun.

Tytön kysyessä kahvista, Tommy kohotti kulmiaan arvostelevasti, kenties hivenen halveksuvastikin. Hän ei pitänyt tytön äänensävystä.
"Samanlaista se on joka paikas. Ei täs mitään vikaa oo, mutta ei tollaset pilalle hemmotellut snobit yleensä normaaliin tasoon tyydykkään. Ne haluu aina vaan vähän enemmän ja sit jossain vaiheessa ne huomaa, et vaikka nillä on kaikkee, niil ei oo yhtään mitään", hän sanoi ja hörppäsi kupistaan. Hän tarkoitti sanansa suoraksi loukkaukseksi tyttöön, joka vastasi täysin huivipään käsitystä snobista. Pinnallisuus oli niitä asioita, joita Tommy ei ollut koskaan ymmärtänyt eikä hänellä ollut aikomustakaan edes yrittää ymmärtää, miksi jotkut halusivat näyttää arkenakin viimeisen päälle laitetuilta mallinukeilta.

[Elaina]

Elaina närkästyi pojan vastauksesta. Miksi jota kuta ottaa niin pahasti lanttuun, jos toinen haluaa näyttää hyvältä ja pitää itsensä kunnossa.
"Sä näytätkin parhaalta asiantuntijalta laukomaan totuuksia <i>snobien</i> elämäntavoista", hän sanoi purevasti ja katsoi poikaan kuin haastaen tämän. Oli tietenkin totta, että hänellä oli tarkka maku kaiken mahdollisen ruoan suhteen, mutta tuskin se oli yksin "snobien" ongelma.

Elaina nosti kyynerpäänsä pöydälle ja nojasi päätään kämmeniin katsellen samalla pojan riutunutta olemusta.
<i>Satanen vetoa, että tuo on vähintään entinen narkkari</i>, hän ajatteli. Tytön toinen kulmakarva kohosi vaistomaisesti saaden tytön näyttämään yhtä aikaa säälivältä ja pilkalliselta.
Samanlaisia tapauksia oli hänen kaveripiirissään useita. Oikeastaan jokikinen hänen miespuolisista tutuistaan käytti jotain. Tytön edellinen poikaystävä oli ollut erittäin pahasti koukussa marihuanaan ja poltellut ruohoa lähes joka välitunti. Elainasta oli tuntunut, ettei pojalla ollut selviä hetkiä lainkaan. Siihen se suhde oli kariutunutkin.

Elainan ajatukset palautuivat taas ruokaan ja vatsassa para-aikaa sulavaan leivokseen. Jos hän ei pian lähtisi, ei hän ehtisi käymään työntämässä sormiaan kurkkuun ollenkaan. "Työntää sormet kurkkuun" oli tytöstä ällöttävä ilmaisu, eikä hän mielellään puhunut "oksentamisestakaan". Itseasiassa, hänellä ei muutenkaan ollut tapana puhua tasaisista naisten huoneessa käymisistään. Hän ei ollut varma, tiesikö Jeannakaan, millaisessa tilassa Elainan ongelma. Eipä sillä, että tyttö olisi ymmärrystä tai sääliä kaivannutkaan. Omasta mielestään hänellä kun ei ollut minkäänlaista sairautta. Hän vain yksinkertaisesti antoi ylen, ilman sen kummempia syitä.

"Kuka sä muuten edes olet?" Elaina kysyi äkkiä. Hän ei tuntenut koulusta oikeastaan ketään eikä välttämättä halunnutkaan. Hän eli edelleenkin siinä toivossa, että pääsisi takaisin New Yorkiin ennen kuin ehtisi kotiutua tähän tympeään laitokseen.

[Tommy]

Tommy kohtotti kulmiaan toisen vastaukselle. Hänen perheensä oli kyllä varakas, mutta eivät he mitään snobeja tosiaan olleet. Nuorukainen pitikin itseään enemmän keskiluokkaisena tai jopa hieman siitä alempana johtuen tausoistaan ja kaveripiiristään, joka hänellä Englannissa oli ollut.
"Tiiän ihan riittävästi, että osaan sanoa, etten haluu sellasia pilvilinnoja ympärilleni. Joku päivä nekin nimittäin romahtaa", hän totesi ykskantaan ja hörppäsi jälleen kahviaan.

Huivipään huomatessa toisen säälivän pilkallisen ilmeen, hän siirsi katseensa tiiviisti kahvikuppiinsa. Hän oli tottunut tuohon ilmeeseen, vaikkei olisi halunnutkaan. Narkkarivuosinaan hän ei ollut kylpenyt kunnioituksessa. Aina kun hän oli poistunut riutuneen ja saastaisen näköisenä kämpästään, ihmiset tuijottivat häntä kuin viemärirottaa. Nuorukainen puri huultaan. Hän tunsi olonsa jälleen arvottomammaksi kuin muut ihmiset.

Tommy kohotti katseensa vasta kun toinen kysyi häneltä seuraavan kysymyksen. Nuorukainen katsoi tuota arvostelevasti.
"Mä en usko, että sun tarvii tietää, kuka mä oon", hän sanoi toiselle kylmästi. Ei, hän ei todellakaan halunnut esittäytyä ihmiselle, jonka oli jo leimannut tärkeileväksi snobiksi. Hän vihasi ihmisiä, jotka olivat aina saaneet kaiken valmiina. Hän oli kateellinen niille ihmisille, joiden elämä oli mennyt aina hyvin. Ja yhtälailla hän oli vihainen itselleen siitä, että oli pilannut elämänsä. Nykyään hän ei poltellut enää edes kannabista tai väärinkäyttänyt lääkkeitä, jottei homma riistäytyisi käsistä. Kahvia hän pystyi juomaan ja tupakkaa polttamaan. Lääkärit olisivat mielellään kieltäneet häneltä alkoholinkin, mutta kaikesta nuorukainen ei suostunut luopumaan. Jos hän ei saanut vetää päätään sekaisin laittomin keinoin, hän tekisi sen sitten laillisesti. Vaikka riskit olivat suuret senkin kanssa. Mieluummin nuorukainen olisi polttanut kannabista, mutta siitä olisi ollut liian helppo siirtyä uudelleen lääkkeisiin ja lääkkeistä vielä eteenpäin.

[Elaina]

Elaina kohotteli jälleen kulmiaan pojan vastaukselle ja suuttumus kuohahti hänessä. Juuri tätä hän inhosi. Jokikinen julkisen koulun oppilas, johon hän oli kotikulmillaan yrittänyt tutustua, tuntui pitävän rikkaampia ihmisiä ylemmyydentuntoisina ja itserakkaina. Ei ihme, että rikkaat kulkivat omissa porukoissaan ja keskiluokka ja köyhemmät omissaan.
Milloin minusta on tullut näin syvällinen? hän ihmetteli itsekseen. Ehkä kiiltävän kuoren alla jopa sykki sydän, josta joskus riitti lämpöä muillekin ihmisille.

Pojan reaktio Elainan katseeseen varmisti hänen epäilyksensä. Tyttö oli saanut selville melkoisen merkittävän asian pojan menneisyydestä JA löytänyt tämän heikon kohdan. Molemmista tiedoista saattaisi olla hyötyä tulevaisuudessa, etenkin jos keskustelu muuttuisi vielä negatiivisempaan suuntaan.

Muutosta ei tarvinnut odotella kauan. Pojan tympeä vastaus sai Elainan todella ärsyyntymään.
"Luuletko sä tosissas, että mun ensisijainen tarpeeni on tietää sun nimes? Tota kutsutaan hyviks tavoiks, luulis sunkin niistä tietävän, vaikka ootkin tollanen nöyrä ja hurskas, etkä mikään pilalle hemmoteltu snobi?" hän vastasi kärkkäästi ja vaihtoi asentoa viestittääkseen, ettei poika saisi kylmällä käyttäytymisellään häntä lähtemään. Oksentaminen oli toisarvoista, Elaina halusi muodostaa kunnollisen mielipiteen tästä huivipäästä.
Sitäpaitsi, ei tunnilta myöhästyminen olisi vaarallistä. Tyttö oli joka tapauksessa ajatellut käydä vielä tupakallakin.

[Tommy]

Tommy hymähti toisen vastaukselle. Tuo oli todella sanavalmis nuori nainen. Mutta sehän ei muuttanut hänen suhtautumistaan snobiksi leimaamaansa tyttöä kohtaan, paitsi ehkä ihan pikkuisen.
"Mä oon kohtelias niille, joita mä arvostan. Sua mä en arvosta", hän sanoi ja hymyili muka pahoittelevasti. Tosisasiassa hän oli raivoissaan. Mikä tuo oli hänelle käytöstapoja opettamaan, vaikka selkeästi kuului juuri niihin pilallehemmoteltuihin snobeihin, joille vanhemmat olivat aina kiikuttaneet kaiken valmiina. Nuorukainen olisi ollut mieluummin ihan missä tahansa muussa koulussa. Täällä joka toinen oppilas kuvitteli itsestään liikoja vain sen takia, että vanhemmilla oli paksu lompakko. Se sai nuorukaisen kiristelemään hampaitaan.

"Mitä sä siinä vielä istut? Tietääkseni sä söit jo", nuorukainen sanoi merkitsevästi. Tyttö ei ollut miellyttävä tuttavuus. Nuorukainen tiesi kyllä varsin hyvin, ettei itsekään mikään enkeli sillä hetkellä ollut. Hän ei vaan ollut yhtään sillä tuulella, että olisi jaksanut olla mukava muille, kun ei kukaan koskaan häntäkään kohtaan kivasti käyttäytynyt. Ihmiset vilkaisivat kerran hänen suuntaansa ja nyrpistivät sieviä neniään hänen risaisille kengilleen ja päätä koristavalle huiville. Kyllä, hän näytti juuri niiltä köyhempien luokkien nuorisorikolliselta ja siihen rooliin hän olikin samaistunut. Tommy mietti usein, olisiko samanlainen snobi kuin muutkin, jos ei olisi lähtenyt pelleilemään aineiden kanssa. Siihen kysymykseen hän ei saisi koskaan vastausta, mutta ainakin kokemus oli opettanut häntä arvostamaan pieniä asioita elämässään.

[Elaina]

"Helvetti, miten sä voit kuvitella, että joku arvostaa sua? Päätät mielipitees ihmisistä, joita et ees tunne? Sä et tiedä musta mitään, et yhtään mitään, joten sun on vähän aikasta päättää, arvostatko mua vai et!" Elaina kimpaantui ja veti kätensä ristiin pöydälle. Hän kallisti päätään ja yritti tavoittaa pojan katsetta.
"Pidät varmaan itseäs jotenkin mua parempana, kun istut siinä kuluneissa vaatteissas, vitun narkkari. Oonko mä jotenkin sua henkisesti alemmalla tasolla, koska välitän siitä miltä näytän ja mitä painan?"

Elaina ei ollut pitkään aikaan purkanut itseään tällä tavalla, mutta jokin pojan ylimielisessä käytöksessä sai hänen kireät hermonsa napsahtamaan. Ajattelematta mitä sanoi, hän jatkoi: "Ja luuletko, että mun päällimäinen ongelmani on se, että onko meikit hyvin? Mun murheet ja ongelmat on ihan yhtä tärkeitä kun sunkin!"
Hän alkoi hiiltyä tosissaan, eikä välittänyt siitä, että he olivat täpötäydessä ruokalassa. Oliko sillä, mitä muut hänestä täällä ajattelivat, paskaakaan väliä? Tuskinpa, ei hän kuitenkaan täältä ystäviä saisi, etenkään jos kaikki olisivat samanlaisia, kuin tuo tytön edessä istuva poika.

Kohta on pakko painua tupakalle, Elaina ajatteli ja kaivoi askin jo valmiiksi laukustaan. Hän ei kuitenkaan halunnut tehdä pojalle mieliksi, joten päätti lykätä rutiinejaan hieman.
"Vittuakos valitat. Olis varmaan kannattanut katsoa tarkemmin, kenen eteen istuu, ettei vaan joudu huonoon seuraan", hän sanoi välinpitämättömään sävyyn ja kohotti jälleen merkitsevästi kulmiaan.

[Tommy]

[waaah! ihanaa, ihanaa! Se suuttu ja sai Tommyn suuttumaan. *hyppii riemuissaan']

Tommy jähmettyi toisen kimpaantuessa. Hänen fiiliksensä käväisi itseinhon puolella, mutta muuttui pian salamoivaksi raivoksi tyttöä kohtaan. Tuolla ei ollut mitään oikeutta kutsua häntä narkkariksi keskellä täpötäyttä koulun ruokalaa.

Hän katsoi toista vihaisemmin, kun oli katsonut ketään vähään aikaan. Hän tärisi raivosta ja silmät olivat täynnä vihaa, joka oli suunnattu tyttöä kohtaan, mutta myös häntä itseään kohtaan, koska oli ollut niin pirun tyhmä, että kärsi siitä vieläkin. Kyllä hän tiesi, että oli huonompi kuin muut jo pelkästään taustojensa takia. Hän tiesi sen, vaikkei toiset siitä kuittailisi joka helvetin välissä. Hän ei pitänyt itseään muita parempana, vaikka antoikin niin ymmärtää. Se oli vain hänen ulkokuorensa, joka peitti sen rikkirevityn nuoren pojan, joka tunsi olonsa lähes hylkiöksi kaikkien rikkaiden, hyvin elämässään enestyvien nuorten keskellä.

"Mä teen sulle kaks asiaa selväksi. A: Jos sä haluut purkaa ongelmias, niin psykiatrit on sitä varten, B: _Mä_en_ole_narkkari_", hän sanoi toiselle hiljaa, koko olemus tihkuen vihaa. Hän tiesi, että jos ei kohta rauhoittuisi, menettäisi malttinsa kokonaan. Siinä tilassa hän ei enää pystyisi lainkaan hallitsemaan itseään ja pystyisi tekemään mitä tahansa muille ja itselleen. Ja sen jälkeen hänet saatettaisiin heittää takaisin laitokseen, sillä lääkitystä hänelle ei voitu myöntää, vaikka se olisikin ollut enemmän kuin tarpeellinen hänen tapauksessaan.

[Elaina]

Elaina tunsi sadistista mielihyvää huomatessaan, että poikakin alkoi jo suuttua.
Hän päästi huulilleen ilkeän virneen, vaikka silmistä paistoikin halveksunta tuota kapeakatseista poikaa kohtaan.

"A: jos sä luulit, että mä rupean sulle purkamaan itseäni, luulit väärin ja B: jos mä olen sulle snobi, niin sä olet mulle narkkari. Sitä saa mitä tilaa", hän tokaisi rauhallisempaan sävyyn, tuntien olevansa askeleen edellä. Poika näytti raivokkaalta, mutta jos tämä päättäisi tehdä jotain idioottimaista, olipahan ainakin koko koulu todistamassa. Ja olisihan siinä sitten hyvä syy lähteä takaisin New Yorkiin. Bruce ja Estella Van Der Pow tuskin katsoisivat enää hyvällä koulua, jossa heidän pikku kultamussukkansa olisi hakattu mustelmille.

"Mä en muuten ole lähdössä ennen sua, joten ryystäpä nopeasti se kahvis, että pääsen tupakalle", tyttö jatkoi ja naputti Marlboro-askia pöydän pintaan. Vaikka hänellä olisi ollut varaa ostaa kalliimpiakin savukkeita, oli hän jo ensimmäisistä kokeiluista lähtien ollut ihastunut malluun. Muutaman kerran hän oli poltellut maria entisensä kanssa, muttei ollut saanut siitä läheskään samanlaista hyvänolon tunnetta, kuin omasta vakiomerkistään.

"Ai niin, ja vaikka sua tuskin kiinnostaa, mun nimi on Elaina. Ihan vaan, että tiedät kavereilles osottaa käytävällä sen snobinartun, joka sai sun aivot kiehumaan."

[Tommy]

[tää vitun saatanan foorumipaska heitti mut ulos niin, että joudun kirjottaan tän helvetin ropeviestin uudestaan. Eikäeesvituta.]

Tommy tuijotti tyttöä vihaisesti tuon puhuessa nyt paljon rauhallisemmin. Nuorukainen huomasi toisen nauttivan tilanteesta ja se sai hänet raivon partaalle. Tytön koko olemus sai nuorukaisen aina vain vihaisemmaksi. Huivipää puristi kahvikuppiaan rystyset valkoisina, jottei tekisi mitään harkitsematonta.

Toisen käskiessä Tommya 'ryystämään kahvinsa nopeasti', jotta toinen pääsisi tupakalle, nuorukainen nousi vihaisesti ylös pystymättä enää täysin hillitsemään itseään. Hän kulautti kuuman juomansa kurkustaan alas. Se poltteli suuta ja nielua, mutta nuorukainen tuskin huomasi yrittäessä pitää kontrollia itseensä. Hän laski tyhjän kupin pöydälle niin lujasti, että siitä irtosi korva. Rosoinen posliini viilsi hänen käteensä haavan, mutta nuorukainen ei noteerannut tätäkään millään tavalla mulkoillessaan tyttöä vihaisesti.

"Neiti on tyytyväinen nyt. Painu vittuun siitä ja jätä mut rauhaan", poika korotti ääntään, joka oli oudon suhiseva nuorukaisen täristessä raivosta, jota yritti kaikin voimin pitää hallinnassaan.
"Sama koskee joka helvetin ihmistä tässä vitun ylihienon koulun ylihienossa ruokalassa!" hän sanoi samalla äänellä ympärillään oleville oppilaille, jotka olivat kiinnostuneet poikkeavista tapahtumista. Osa porukasta kääntyi kuuliaisesti ympäri, mutta osa tarkkaili edelleen kiinnostuneena Tommyn yhden miehen showta.

Nuorukainen yritti epätoivoisesti rauhoitella itseään. Hän painoi kätentä otsalleen ja hengitti syvään silmät kiinni. Tämän rituaalin jälkeen hänen kasvonsa olivat veressä, joka oli peräisin hänen kämmenestään, mutta ainakin nuorukainen oli nyt rauhallisempi ja tunsi voivansa kontrolloida itseään. Hän istui alas ja katsoi tyttöä edelleen vihaisesti, mutta myös varoittavasti.

[Elaina]

[[ Pah! Minullako muka kiero mieli! X'DD Ei sinnepäinkään.]]

Elaina yllättyi, kun poika nousi mielenosoituksellisen näköisenä ylös ja joi koko kupin yhdellä hörpyllä tyhjäksi. Tyttö arvioi nopeasti täydessä mitassaan seisovan pojan. Tämä ei näyttänyt erityisen kovalta tappelijalta, mutta vihaiselta kylläkin. Se sai Elainan mielialan kohoamaan. Viime viikkoina hänestä oli paljastunut enemmänkin näitä sadistisia puolia, mistä lienee johtuikaan.

Poika pamautti kupin pöytään sellaisella voimalla, että jo valmiiksi halkeilleesta, varmasti ikivanhasta mukista irtosi korva, joka raapaisikin tämän käteen ikävän näköisen naarmun.
Elaina nojautui tuolissaan taaksepäin, kun poika korotti ääntään. Hän katsoi tätä yläviistoon suoraan silmiin ja mietti, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Pojan sanoista päätellen hänellä oli oikeastikin vaikeaa, mikä sai tytön miettimään hieman sanojaan. Toisaalta, olihan hänelläkin omat ongelmansa. Ja sitäpaitsi, tuo huivipäähän hänelle oli alkanut päätään aukoa, eikä toisinpäin.

Huudettuaan tarpeeksi ja kiinnitettyään luultavasti koko koulun huomion tähän pöydänpätkään, poika istuutui alas ja sotki kasvonsakin kädestä vuotavaan vereen. Elaina ei välittänyt pojan katseesta, vaan ojensi tälle laukustaan kaivamansa nenäliinan.
"Kai sinä sentään tämän voit vastaanottaa?" hän kysyi purevasti osoittamatta merkkiäkään siitä, että olisi "painumasa vittuun ja jättämässä poikaa rauhaan". Hän ei todellakaan aikonut antaa pojalle sitä iloa, että saisi Elainan lähtemään. Vaikka tytön tekikin ihan helvetisti mieli tupakkaa.

[Tommy]

[kieroutuneet mielet on.. on.. kieroja. :'DDD ]

Tommy katsoi toista hetken ajan epäluuloisesti tuon ojentaessa nenäliinaa. Nuorukainen kuitenkin nappasi sen ja pyyhki naamansa veret siihen, minkä jälkeen paineli sillä kätensä haavaa. Toinen ei sitten ollut voinut häipyä paikalta. Tyttö teki selväksi, ettei ollut lähdössä minnekään.

Huivipää kohdisti katseensa pöydällä lepäävään korvattomaan ja halkeilleeseen mukiin. Hän oli vieläkin raivoissaan, mutta hallitsi taas tilanteen. Hän oli jollain tasolla jopa ylpeä itsestään, että pystyi istumaan siinä riehumatta. Pieni hymy nousi nuorukaisen huulille tämän painellessa käättään nenäliinalla, joka oli jo värjäytynyt osittain punaiseksi verestä.

"Mä oon Tommy", hän sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen yllättäen itsensäkin moisella yllättävällä esittäytymisellä. Ehkä hän ei sittenkään hallinnut itseään niin hyvin, kuin luuli. Menettäessään kontrollin itseensä tapahtui yleensä kaksi asiaa, joista ensimmäinen vaihe oli, että nuorukainen kohdisti vihansa hajottamiseen tai muiden/itsensä satuttamiseen. Mennessään vielä vähän pidemmäälle, hän lakkasi riehumasta ja oli ylirauhallinen. Niin rauhallinen, että muuttui jo kuulemma pelottavaksi. Silloin hän ei hallinnut itseään lainkaan. Hän puhui kohteliaasti ja samalla kriminalisoi rauhallisesti, täysin harkiten kaikkea mahdollista.

[Elaina]

[[ yhyy lol oon kehittänyt ellulle jo uuden tavan: kulmakarvojen kohottelu joka tilanteessa. jes! ]]

Elaina oli huojentunut, kun poika tuntui rauhoittuneen ja otti jopa nenäliinan vastaan. Tyttö hymyili pienesti, varoen kuitenkaan antamasta pojalle minkäänlaista merkkiä sovusta. Hän ei todellakaan rupeaisi matelemaan täällä kenenkään jaloissa. Elaina inhosi ihmisiä, jotka valitsivat kynnysmaton roolin, niitä oli hänen entisessä koulussaan ollut useita. Nuoremmat tytöt tekivät mitä vain päästäkseen isompien porukoihin.

Poika yllätti tytön täysin, kun hetken hiljaisuuden jälkeen esittäytyi Tommyksi. Elaina katsoi hetken aikaa poikaa sanomatta mitään. Hän ei olisi millään uskonut kuulevansa pojan nimeä, ainakaan tämän omasta suusta.
"Tommy.." Elaina toisti hiljaa. "Sun oikea nimi on sitten varmaan Thomas?" hän uskalsi jatkaa, sillä Tommy näytti rauhoittuneen. Luultavasti vastaus olisi joka tapauksessa <i>"vittuako se sulle kuuluu"</i>, mutta aina voi kysyä. Sitäpaitsi Elainasta oli mukavampi kutsua ihmisiä heidän omilla nimillään, vaikka hän epäilikin, että tämän kohtauksen jälkeen hänen ja Tommyn väliset keskustelut olisivat aika vähissä.

"Tota, kuinka tarkkaan opettajat täällä tarkkailee polttamista?" Elaina kysyi hetken mielijohteesta. Aski oli yhäkin hänen edessään pöydällä ja tytön mielessä taistelivat kolme mielihalua: nähdä, mihin tämä kohtaus oli johtamassa, saada nikotiinia sisään ja päästää suklaaleivos ulos.
Ja jos opettajat eivät kovinkaan tarkkaavaisia olisi, ketään tuskin haittaisi, jos hän polttaisi tässä.
Ja ihan sama, vaikka haittaisikin, hän lisäsi mielessään. Tuskinpa täällä kukaan muukaan ympäröiviä ihmisiä kummemmin ajatteli.