Kouluruokaa, nam [sovittu]

[angelique]

[repear ja Tommy, tseh tseh]

Angelique nyrpisti sievää nenäänsä astellessaan ruokalan ovista sisälle. Oli päivällisaika ja taas kerran ruokana oli jotain ihmeellistä mössöä ruokana. Olikohan se edes terveellistä ihmisille? Joten tänäänkään hän ei siis söisi. Tyttö sipaisi pitkät, oranssihtavat hiuksensa olkapäidensä taakse ja jatkoi kulkuaan ruokalan halki vesiautomaatin luokse. Angelique nappasi lasin telineestä ja täytti sen vedellä, ennen kuin antoi sinisten silmiensä katseen kiertää ruokalan halki. Minnekkäs hän menisi istumaan? Tyttö bongasi vapaan pöydän ruokalan reunalta, ja suuntasi kulkunsa sinne.

Angelique istahti pöytänsä ääreen ja laski laukkunsa viereiselle tuolille. Tyttö hörppäsi hieman vettä lasistaan ja keskittyi sitten penkomaan laukkunsa sisältöä. Kun hän ei kerta syönyt, niin voisihan hän tehdä vaikka läksyjä pois alta. Olisi sitten illalla aikaa tehdä muutakin kuin tehtäviä. Tyttö nosti matematiikan kirjan eteensä pöydälle ja avasi sen. Hän tuijotti tehtäviä jonkin aikaa, kunnes rypisti kulmiaan ärtyneenä. Angelique ei ollut koskaan ollut kovinkaan nero matematiikan suhteen, ja tehtävät olivat hänelle lievästi hepreaa. Tyttö huokaisi ja sulki kirjan ennen kuin sujautti sen takaisin laukkuunsa. Ehkäpä hän ei tekisikään läksyjä.

[Tommy]

[yay!]

Tommy seisoi ruokalan jonossa käsi kääräistynä nopeasti jonkinlaiseen kantositeeseen ja naama paketoitununa. Leuan ruhjeen hän oli jättänyt piilottamatta, mutta nenä oli sievässä paketissa ja otsan viiltohaavan päällä oli neliskanttinen sideharson palanen, joka oli teipattu siihen kiinni haavateipillä. Poika näytti lievästi sanottuna hakatulta ja niin hän olikin. Hänen kämppiksekseen osoittautunut arabinuorukainen oli päättänyt häiritä hänen läksyjenlukemistaan ja haastaa riitaa. Koko ilta oli mennyt tapellessa ja poika oli pitänyt päivän omaa lomaa koulusta voidakseen hieman levätä. Hän ei ollut halunnut mennä lääkäriin näyttämään haavojaan, joten oli hoitanut kuntoon kaiken, minkä osasi. Murtuneille kylkiluille hän ei osannut tehdä mitään, mutta nekin paranisivat itsestään jonkin ajan kuluttua.

Nuorukainen sipaisi kädellään mustavalkoista huiviaan, jossa kiemurtelivat kauniit kuviot. Hän nappasi itselleen tarjottimen, johon mättöi kaikkea mahdollista leivästä hedelmiin ja pariin lasiin vettä. Itse pääruoka näytti sen verran epäilyttävältä, että Tommy päätti olla koskematta siihen ja moni muukin oppilas tuntui päätyneen samaan ratkaisuus. Keittäjät eivät olleet sillä kertaa pistäneet parastaan, sillä tämän päivän ruoka ei ollut mikään taidonnäyte.

Huivipää etsiskeli hetken katseellaan vapaata paikkaa ja huomasi ruokalan reunalla sijaitsevan pöydän olevan miltei tyhjä lukuunottamatta tyttölasta, joka siinä istuskeli vesilasinsa kanssa.
Tommy otti suunnaan sinne ja seisahtui pöydän eteen.
"Täs on varmaan vapaata?" hän esitti retorisen kysymyksen, johon ei odottanut saavansa vastausta ja istui tyttöä vastapäätä olevalle paikalle laskien tarjottimensa alas. Hän alkoi kuorimaan appelsiinia ja oli niin kuin pöydässä ei muita olisikaan.

[angelique]

Angelique huomasi silmäkulmastaan jonkun kävelevän lähemmäs ja seisahtuva lopulta pöydän eteen. Tytön katse kääntyi tulijaan kuitenkin vasta silloin, kun tämä puhui. Angelique hätkähti hieman toisen karun ulkomuodon takia. Katujyränkö alle toinen oli jäänyt, kun oli noin pahassa kunnossa? Tyttö ei vastannut toiselle mitään, tuijotti tätä vain huulet raollaan. Vasta kun toinen oli istuntu alas, Angelique sai itseään niskasta kiinni. Tyttö sipaisi hiuksiaan ja hörppäsi vettä lasistaan, ennen kuin keskitti huomionsa taas toiseen.
"Keneltä sinä oikein olet saanut turpaan?" Hän täräytti kovin tahdittomasti ja kallisti hieman päätään toista katsellessaan. Toinen oli kieltämättä kovin karmivan näköinen, mutta koska he istuivat keskellä kouluruokalaa, niin tyttö sai siitä lisää itsevarmuutta puhuakseen toiselle. Jos hän olisi tuon näköiseen kaveriin törmännyt jossain pimeällä kujalla, niin siinä tapauksessa olisivat jutut saattaneet jäädä hyvinkin vähiin.

[lyhyttä, pahoittelen >_<]

[Tommy]

[Laatu korvaa määrän *wink*]

Tommya tunsi olonsa hieman vaivaantuneeksi toisen hätkähtäessä hänet nähdessään, mutta hän peitti sen hyvin. Hän kyllä tiesi näyttävänsä kamalalta ja ihmiset olivat koko päivän häntä tuijottaneet kummeksuen. Opettajat olivat esittäneet kiusallisia kysymyksiä, joihin huivipää oli kieltäytynyt vastaamasta. Ja siitä rapsahti jälleen lisää jälki-istuntoa, mikä oli Tommyn mielestä todella epäreilua. Kai hänellä nyt oli oikeus olla puhumatta asioista, jotka eivät kenellekään mulle kun hänelle itselleen kuuluneet? Ilmeisesti opettajat olivat erimieltä.

Tytön pamauttaessa kysymyksensä suoraan ja kiertelemättä, Tommy hymähti hieman ja laittoi palan appelsiinia suuhunsa pureskellen sitä rauhallisesti.
"Se ei tietääkseni kuulu sulle paskaakaan ", hän tuumasi nielaistuaan ja kulautti toisen vesilasinsa kerralla tyhjäksi.

"Vaikka voinhan mä vastatakki. Oli tossa pienii erimielisyyksia yhen Saddamin kanssa", hän totesi aivan kun asiassa olisi ollut hänen mielestään jotain huvittavaa. Niin siinä olikin, sillä koko tilanne oli ollut mahdollisimman epätodellinen ja naurettava. Hän oli ollut ihan rauhassa tekemässä läksyjään, kun Rafiq oli päättänyt iskeä puukon hänen kemiankirjastaan läpi. He olivat ajautuneet tappelemaan ja vaikka Tommy sai turpaansa monta kertaa, koska on laiha toisin kuin Rafiq, joka on lihaksikas, niin huivipää ei ollut luovuttanut helpolla. Tapeltuaan jonkin aikaa Tommy oli piesty kunnolla ja kurdi oli saanut vain pari naarmua. He olivat lähteneet ryyppäämään, Tommy tarjosi, ja jossain vaiheessa iltaa heidät oli lennätetty sieltä ulos ja he olivat lähteneet kämpälleen, jossa saivat tietää asuvansa saman katon alla (kumpikaan ei koskaan ollut eksynyt samaan aikaan samaan paikkaan, joten olivat autuaan tietämättömiä toistensa ulkonäöstä). Illalla oli vielä joku tullut koputtelemaan oveen, sillä Rafiqilla oli ilkeä tapa varastella humalassa ja koska Tommy oli mennyt avamaan, hän oli saanut vielä kerran selkäänsä ja menettänyt tajuntansa. Hänen iltansa ei siis ollut mennyt aivan nappiin, mutta huivipää ei silti pystynyt olemaan hymyilemättä koko sotkulle.


[ehheeeh.. pahoittelen kamalaa viimeistä kappaletta. Hirveät selitykset. Kamalaa luettavaa.. xD ]

[angelique]

Toisella ei näyttänyt olevan laisinkaan kiire vastaamaan, mutta kun tämä lopulta puhui, ei vastaus ollut aivan sitä mitä Angelique olisi halunnut kuulla. Oltiimpa sitä vittuuntuneella tuulella tänään. Tyttö kohotti hieman kulmiaan ja hörppäsi vettä. No, kyllä häntäkin vituttaisi, jos olisi puoliksi sideharsojen peitossa. Mutta silti, että piti tytölle tuohon sävyyn puhua... Angeliquen pieneksi yllätyksekseen kundi päätti kuitenkin kertoa, miksi oli sen näköinen mikä oli. Tyttö hymähti hieman ja nojautui kyynärpäällään pöydän reunaa vasten.
"Kyllä muokin vituttaisi", Angelique tokaisi ja antoi katseensa kiertää ympäri ruokala hetken, ennen kuin huomio keskittyi taas vastapäätä istuvaan poikaan. Kuinkakohan vanha toinen oikeastaan oli? Tyttö ei oikein osannut sanoa, eikä sillä mitään väliä itse asiassa ollut.
"Niin muuten... Mä olen Angelique", tyttö esitteli itsensä, vaikkei ollut aivan varma, suostuisiko toinen nimeään kertomaan.

[Tommy]

Tommy naurahti hiljaa toisen vastaukselle. Niin. Tietenkin häntä vitutti, kun hänen ulkonäköään oli vähän uudelleenmuokattu. Hän oli kuitenkin jollain tasolla tottunut tulla hakatuksi, kun narkkaritaustat omisti. Rahahuolien takia hän oli saanut aina pelätä, että joku tulee ja kääntää kyynärpäät toisinpäin tai ampuu polvilumpiot paskaksi. Tommy tiesi, että niin tehtiin, mutta hänelle itselleen ei ollut koskaan tapahtunut mitään vakavampaa, vaikka häneltä olikin väkivaltaisesti uhkailtu myöhästyneitä maksuja aineista. Nuorukainen olikin pyrkinyt maksamaan ihan vain oman terveytensä takia kaiken ajoissa.

"yeh. Vitutus on vittumaista, mutta mä melkein kerjäsin tätä itelleni", hän sanoi ja nauroi jokseenkin ylimielisen oloisesti. Häntä ei sillähetkellä näyttänyt lainkaan huolettavan oma kuntonsa vaan suhtautui siihen niin kuin olisi ollut arkipäivää, jos joku hakkasi hänet niinkin huonoon kuntoon. Vaikka tietenkin nuorukaista vitutti armottomasti. Ei hänen olisi tarvinnut saada niin pahasti köniinsä, mutta niin nyt vain oli sattunut tapahtumaan.

"Angelique.. " Tommy hymähti toisen esittäydyttyä ja näytti mietteliäältä. "Tulee mieleen Angel", hän virnisti hieman ja vilkaisi ruokalassa olevia muita ihmisiä.
"Mä oon Tommy", nuorukainen sanoi ja sipaisi huiviaan hajamielisenä tehden sen kuitenkin kipeällä kädellään ja irvisti hieman kivusta. Kättä ei särkenyt, ellei hän liikuttanut sitä, joten hän aina unohti, ettei hän voinut käyttää sitä.

Nuorukainen kaivoi taskustaan liuskan särkylääkkeitä, jotka oli käynyt ostamassa lähinnä murtuneille kylkiluille ja otti kaksi tablettia kädelleen, josta ne löysivät nopeasti tiensä suuhun. Tommy kulautti ne alas huikalla vettä ja hymyili hieman väkinäisesti tytölle.

[angelique]

Angelique kohautti hieman olkiaan Tommyn miettiessä hänen nimeään.
"Saa muo Angeliksi kutsua, jos haluaa", tyttö totesi ja soi toiselle pienen hymyn. Hänen puolestaan toinen saisi kutsua häntä ihan miksi vain haluaisi, ei tyttö niin välittäisi. Itseasiassa se voisi olla ihan kivaakin, jos häntä edes joku kutsuisi jollakin lempinimellä. Toinen esitteli itsensä Tommyksi ja Angelique tyytyi vain hymyilemään tälle. Toisen irvistelylle tyttö kohotti hieman kulmiaan. Taisivat olla paikat hellinä.

Angelique joi lasinsa tyhjäksi ja keskitti sitten huomionsa taas Tommyyn, joka näytti helpottavan kipujaan särkylääkkeillä.
"Noita pitäisi ottaa vain yksi kerrallaan", tyttö opasti välinpitämättömän kuuloisesti. Ei hän mikään lääke-expertti ollut, ei todellakaan, mutta tiesi ainakin sen, ettei särkylääkkeitä suositeltu otettavaksi kuin vain yksi kerrallaan. Mutta tehköön Tommy ihan miten vain itse halusi.

[Tommy]

Tommy virnisti vähän toisen hyväksyessä uuden lempinimensä. Angel nimi sopi tuolle, koska tyttö näytti hieman enkeliltä pitkine hiuksineen ja virheettömine ihoineen. Tommy hymähti ajatuksilleen hieman. Oliko hän lyönyt päänsä astetta lujempaa, kun tuollaisia ajatteli?

Tommy hieraisi ohimoaan terveellä kädellään. Joku oli siihenkin kumauttanut kunnollisen iskun ja siinä olikin sen merksiksi pieni mustelma, joka oli kipeämpi miltä näytti. Angeliquen opastaessa huivipäätä särkylääkkeiden oikeaoppisesta käytöstä, Tommy hymähti hieman.

"Yks ei auta mihinkään", hän totesi ja mietti hetken ennenkuin lisäsi: "Eikä näillä pitäis mitään haittavaikutuksia olla"
Tommy kurtisti hieman kulmiaan, sillä hän ei ollut aivan varma, kuinka paljon särkylääkkeitä pystyi huoletta syömään. Hän ollut oikeastaan koskaan miettinyt lääkkeiden käyttöä lääkitsemiseen. Ainakaan niin paljoa, kuin niiden väärinkäyttömahdollisuuksia. Ja niitä särkylääkkeitä, mitä pojalla nyt oli, ei kannattanut väärinkäyttää, koska niistä ei mitään viboja saisi kuitenkaan irti.

Huvipää joi jälleen lasistaan ja pisti viimeisen appelsiininpalan suuhunsa. Hän pureskeli sitä laiskasti ja katsoi ympärilleen ruokalaan, joka oli miltei täynnä toisilleen iloisesti juttelevia oppilaita. Suurimmalla osalla näytti olevan vakituinen pöytäseurue. Tommy itse taas söi useimmiten yksin pöydässä, missä nyt sattui olemaan tilaa. Hänellä kun ei liikaa ollut kavereita koulussa, sillä hänestä tuntui, että osa oppilaista karsasti hänen huligaanimaista olemustaan. Vaan ei sillä, etteikö poika joskus antanut aihettakin vältellä itseään. Hän kun piti mielellään yllä mielikuvaa siitä, että olisi mistään mitään välittämätön ongelmanuori. Oli helpompaa rakentaa ympärilleen suojamuuri, kuin päästä muut lähelleen, jolloin näillä olisi mahdollisuus satuttaa.

[angelique]

Angelique kohautti olkiaan toisen todetessa, ettei yksi särkyläke riittänyt tämän tapauksessa mihinkään. No, ihmisissä oli eroja. Angeliquelle riitti hyvin puolikaskin tabletti, jos tämä jostain särystä sattui joskus kärsimään. Haittavaikutuksista tyttö ei osannut sanoa mitään. Angelique sipaisi kasvojensa eteen valuvia suortuvia korvansa taakse ja katseli tylsistyneenä ympärilleen. Jokin puheenaihekin voisi tietenkin olla ihan kiva.
"Oletko sä muuten ollut pitkäänkin täällä oppilaana?" Tyttö kysyi, kun ei muutakaan keksinyt. Koulusta puhuminen oli suhtkoht turvallinen aihe, josta pystyi tuntemattoman kanssa ihan hyvin jutella.
"Mä alotin täällä vasta pari viikkoa sitten", Angelique kertoi ja huokaisi hieman. Kyllähän tämä koulu nyt kotona olemisen voitti. Ei tytöllä tosin kovin paljon enempää seuraa ollut vielä toistaiseksi ollut kotikulmiin verrattuna. Mutta kyllä se siitä, kunhan Angelique onnistuisi hankkimaan kavereita jostain.

[Tommy]

Tommy siirsi katseensa pitkähiuksiseen tyttöön tuon puhuessa taas. Huivipää naurahti hieman tuon keksimälle puheenaiheelle. Koulu. Niinpä tietenkin. Vaikkava olihan se luonteva puheenaihe, ei poika sitä voinut kiistää.

"eääh.. riittävän kauan. Mä alotin syksyllä", nuorukainen vastasi näytti siltä, että olisi halunnut sanoa jotain muutakin. Hän kuitenkin jätti sanomatta ja otti sen sijaan huikan vesilasistaan.

"Sä oot niin uus? Sä et taida tuntee täält viel kovin paljoo porukkaa, vai?" hän kommentoi toiselle vastaukseksi. Tommy itse oli ollut koko vuoden niin sisäänpäinsuuntautunut, ettei kovin moni ollut uskaltanut häntä edes lähestyä, mutta nyt alkoi muuttua jo sosiaalisempaan suuntaan. Hänestä vaan tuntui turhankin usein, että paini ihan eri sarjassa kaikkien pilalle hemmoteltujen snobien kanssa, jotka olivat saaneet kaiken valmiina toisin kuin Tommy, jonka vanhemmat panostivat kasvatusmenetelmiin eivätkä antaneet mitään ilmaiseksi. Huivipää olikin mennyt töihin jo nuorena, jotta saisi vähän omaakin rahaa, mikä saattoi olla hänen elämänsä pahin virhe. Jos hänellä ei olisi ollut rahaa niin paljoa, olisi hän tuskin koskaan keksinyt ruveta käyttämään huumeita. Vaikka eihän sitä koskaan tiennyt, ehkä hän olisi jollain muulla keinolla löytänyt tiensä niiden myrkkyjen pariin.

[angelique]

Angelique pudisti päätään toisen sanoille. Ei, hän ei todellakaan tuntenut juuri ketään tästä koulusta. Kunhan oli joskus muutaman sanan vaihtanut samoilla tunneilla olevien kanssa, mutta oikeastaan siihen tytön sosiaalinen kanssakäyminen oli rajoittunut. Tai olihan hän pari kertaa alkanut soittaa suutaan väärässä paikassa ja väärään aikaan, ja hyvä ettei ollut tappeluihin joutunut. Angeliquesta kun ei todellakaan ollut tappelijaksi. Mutta kovin hyvin ei tytön kaveririntamalla mennyt.
"Täältä on jotenkin kovin vaikea saada kavereita. Kyllä se kai aika paljon vaikuttaa, että aloittaa uutena kesken kouluvuoden. Muut tuntevat jo toisensa, eikä niihin valmiisiin porukoihin kovin helposti mukaan ängetä", tyttö puheli ja huokaisi sanojensa jälkeen. Vanhassa koulussaan hänellä oli kyllä ollut tiivis kaveriporukka, joskaan Angelique ei välttämättä haluaisi saman tyyppisiä tyyppejä kavereikseen tässä koulussa.
"Mites sulla? Onko paljon kavereita?" Angelique kysyi ja tapitti toista sinisillä silmillään. Toinen, ainakin ulkonäkönsä perusteella, vaikutti sellaiselta tyypiltä, joka notkui kaikki välitunnit kovisporukan kanssa tupakkapaikalla. Mutta mistäs sitä tiesi, josko ulkonäkö pettäisi tässä tapauksessa.

[Tommy]

[ahhah! Hykertelen sun vastauksille onnessani. "- vaikutti sellaiselta tyypiltä, joka notkui kaikki välitunnit kovisporukan kanssa tupakkapaikalla" Ihanaa! xDDDD]


Tommy nyökkäsi toisen sanoille siitä, että oli vaikeaa saada kavereita kesken lukuvuoden. Hän oli itse huomannut saman, mutta hänen tapauksessaan asiaan ei vaikuttanut se, että hän olisi tullut jotenkin myöhemmin opiskelemaan, vaan se ensivaikutelma, minkä nuorukainen oli itsensään antanut. Se kun ei hirveästi houkutellut tekemään tuttavuutta. Huivipää ei oikeastaan edes tiennyt, miksi oli antanut itsestään niin vittumaisen kuvan, mutta eipä hän sitä enää osannut muuttaa. Hänen luokkalaisensa pitivät häntä huligaanina ja vieläpä tyhmänä sellaisena. Kävihän hän vuotta nuorempien kanssa samoilla tunneilla, koska ei kaikissa aineissa pärjännyt oman ryhmänsä kanssa.

Toisen kysyessä, oliko Tommylla kavereita tämä naurahti ja vilkaisi tyttöön kuin järkensä menettänyttä.
"Mitäs luulisit?" hän kysyi ja vilkaisi vähän vaivaantuneena tarjotintaan. "Ei oo. Kai mä oon jotenki luotaantyöntävä tai jotain. emmä tiiä", hän sanoi ja pudisteli päätään hieman. Ei häntä hirveästi ollut vaivannut kavereiden puuttuminen, mutta tietenkin välillä oli vähän turhankin orpo olo. Huivipää kyllä viihtyi yksikseen, mutta liika oli liikaa hänenkin tapauksessaan.

Tommy kohotti katseensa Angeliin ja virnisti pienesti antaen ymmärtää, ettei häntä muiden seura kamalasti jaksanut kiinnostaakaan. Se ei ollut ihan totta, mutta helpompi oli aina näytellä idioottia, kuin näyttää todellinen minänsä jokaiselle vastaantulevalle oppilaalle.

[angelique]

Angelique kohotti hieman kulmiaan toisen sanoille. Okei, ehkä toinen ei ollutkaan kovisjengiläinen, vaikka siltä näytti. Mutta oli Tommy mikä hyvänsä, ei sillä kamalasti Angeliquen mielestä väliä olisi. Kunhan toinen nyt ei ilmoittaisi olevansa joku tiedekerhon puheenjohtaja. Tyttö hymähti ajatukselle ja kierrätti katseensa taas ruokalan ympäri.
"Mä käyn hakemassa lisää vettä", Angelique totesi ja nappasi lasin käteensä noustessaan seisomaan. Hän soi pojalle pienen hymyn, ennen kuin käveli vesipisteen luokse. Toivottavasti Tommy ei karkaisi sinä aikana kun hän oli vettä hakemassa.

Angelique täytti lasinsa ja palasi sitten takaisin. Tommy ei ollut karannut, ja tyttö hymyili toiselle hieman. Hän istuutui alas ja laski lasin pöydälle. Ja sitten taas vaihteeksi pitäisi keksiä jokin puheenaihe. Angelique kallisti hieman päätään ja mittaili Tommya katseellaan. Jaa jaa, mistäköhän toinen edes haluaisi puhua?
"Minkä ikäinen sä oot?" Tyttö kysyi, kun ei nyt muutakaan keksinyt.

[Tommy]

Tommy vilkaisi hieman vaivaantuneena viereiseen pöytään, jossa rupateltiin kovaäänisesti. Saadakseen jotain tekemistä, hän voiteli itselleen leivän, josta haukkasi pienen palan. Hänellä oli kamala nälkä, mutta samalla oudolla tavalla huono olo. Nuorukainen oletti sen johtuvan siitä, että hän oli saanut aika monta nyrkiniskua mahaansa. Ei ihme, ettei se kenties vielä ollut aivan toipunut siitä. Huivipää naurahti hiljaa ja haukkasi leivästään uudelleen.

Toisen noustessa hakemaan vettä, Tommy nyökkäsi ja päästi pienen hymynkareen livahtamaan huulilleen. Hän seurasi tyttöä laiskasti katseellaan ja kiinnitti nyt ensimmäistä kertaa huomiotaan siihen, miten lyhyt ja hoikka tuo oli. Nuorukaiselle syntyi välittömästi mielikuva, että toinen olisi jotenkin viaton, vaikka tiesikin, ettei se sitä aina tarkoittanut.

Angelin palatessa takaisin, Tommy oli syönyt leipänsä loppuun ja voiteili uutta. Hänen tarjottimellaan oli yhden leivän lisäksi vielä omena, jonka poika nappaisi luultavasti mukaansa ruokalasta lähtiessään.
Huivipää vastasi toisen pieneen hymyyn varovaisella virnistyksellä. Toisen mittaillessa häntä katseellaan, Tommy oli aivan varma, että puheeksi nousisi jälleen hänen kalpeutensa ja yllättyi, kun toinen kysyikin hänen ikäänsä.

"ai.. 17. Sä oot saman ikänen?" hän kysyi toiselta. Hän oli huono arvioimaan kenenkään ikää, mutta tuo näytti kyllä suunilleen hänen ikäiseltään. Tommy huomasi sortuneen tutkailemaan toisen kasvoja vähän liiankin pitkäksi aikaa, joten siirsi katseensa nopeasti tarjottimelleen hieman vaivaantuneena.

[angelique]

Toinen ilmoitti iäkseen 17 ja epäili Angeliqueta saman ikäiseksi. Tyttö hymyili hieman, hyvillään sen johdosta, että häntä luultiin vanhemmaksi kuin hän oikeasti oli. Hän pudisti hieman päätään ja virnisti toiselle.
"Mä olen vuotta nuorempi", Angelique kertoi ja nojautui pöydän reunaa vasten molempien kyynärpäidensä varaan. Tyttö tutkaili toisen kasvoja hetken katseellaan. Tommy näytti oikeastaan hieman vanhemmalta, kuin mitä sanoi olevansa.
"Sä näytät vanhemmalta", Angelique totesi ja nojautui tuolinsa selkänojaa vasten. Tyttö nappasi lasin käteensä ja tutkaili sitä hetken, ennen kuin hörppäsi hieman vettä. Hänen teki itseasiassa mieli jotain makeaa, suklaata vaikka. Mutta ei hän sitä mistään tähän hätään saanut.
"Ei sulla olis vaikka suklaata?" Angelique kysyi toiselta ihan vain siksi, ettei heidän tarvitsisi istua hiljaisuudessa. Hyvin todennäköisesti pojalla ei olisi suklaata, mutta mitäpä kysyminen maksaisi.