Ruuhka-aika

[Charlie]

[[Clyde tulee ^^]]

Charlie asteli kohti koulun ruokalaa koulupuku yllään. Poika ei ollut mennyt aamutunneille, mutta oli kuitenkin jaksanut raahautua syömään, kuten aina. Mistäs muualtakaan hän olisi ruokaa saanut siinä tilanteessa, sillä poika ei ollut kuunnellut kotitalouden tunneilla ollenkaan.
Charlie saattoi haistaa ruoan ”tuoksun” käytävälle asti, siellä oli perunamuusia ja lihapullakastiketta, ei mitään herkkua mutta kyllä kai se kelpasi.
Poika otti tarjottimen telineestä, kaatoi lasiinsa vettä ja kauhoi sitten ruokaa lautaselleen.
Ruokala oli tyhjä, joten hänellä oli jopa valinnanvaikeutta päättää minkä pöydän valaisi.
Hän päätyi lopulta ruokalan perimmäisessä nurkassa ovelaan ikkunapöytään. Se oli yksi monista kahden hengen pöydistä. Charlie oli harmissaan, sillä yleensä ruokala oli aina niin täynnä että paikoista oli pulaa, joten joku tulisi melko varmasti istumaan hänen kanssaan samaan pöytään.
Hetken kuluttua ruokalaan alkoi valua oppilaita, sankoin joukoin. Charlie ei ollut edes koskenut ruokaansa, hän vain katseli ulos ikkunasta ja kun hän päätti keskittyä ruokaansa, poika huomasi harmikseen, että oli unohtanut ottaa veitsen ja haarukan, niinpä hänen täytyi lähteä hakemaan niitä, eikä siinä onneksi kauaa kestänyt.
Kun poika oli saanut muutaman haarukallisen suuhunsa ruokala oli jo aivan tupaten täynnä ja ainoa vapaa istumapaikka oli hänen pöydässään.
Tyypillistä kukaan ei ”uskaltanut” tulla hänen pöytäänsä tai ei muuten vain halunnut, ei ollut ensimmäinen kerta.

[Clyde]

{Täältä vampyyriprinssi tulee!}

Oli niin hänen tuuriaan päättää kokeilla kouluruokailua juuri sinä päivänä kun siellä tarjottiin jotain niin uskomattoman kamalaa kuin perunamuusia ja lihapullakastiketta. Clyde jätti lihapullat kokonaan pois, tyytyen pelkästää perunamuusiin ja ruskeaan kastikkeeseen, jossa lillui erinäisiä sipulinpalasia. Hän oli koonnut tarjottimelleen melkoisen juomavalikoiman, sillä hän tuskin saisi tuota kamalaa pöperöä alas nielustaan. Hänen pitkille, arabialaisittain pitkän, suoravartisen ja melko suuren nenän hallitsemille kasvoilleen valui epätoivoinen ilme, kun hän yritti löytää paikkaa kaikkien noiden ihmisten keskeltä.
Ruskeisiin silmiin valui rauhallinen, viileä ja etäinen katse kun hän sitten äkkäsi paikan eräästä pöydästä. Eiköhän tuo toinen poika olisi pian syönyt, Clyde kun oli melko viimeisiä ruokajonossa. Hän laski tarjottimensa pöydälle poikaa vastapäätä olevalle paikalle ja laski samettisin, mustin kissoin koristellun mustan, vedenkestävästä kankaasta valmistetun koululaukkunsa lattialle tuolin viereen. Pitkät hiukset valuivat hoikalle, jäntevälle rinnalle hänen kumartuessaan vetämään tuolia kauemmas pöydästä. Hänellä oli yllään mustat farkut, joiden mustuus oli hiilenmustaakin mustempaa, mustat nahkaiset saappaat, joiden korot toivat hänen 194'ään senttiinsä vielä viisi lisää, sekä musta silkkipaita, jonka kolme ylintä nappia olivat auki, paljastaen muutamat pakanallisia uskontoja edustavat onnenamuletit, jotka roikkuivat hänen kaulallaan. Oli siellä ristikin, mutta pääosin ne olivat Amerikan alkuperäiskansojen amuletteja. Hän istui alas ja pyyhkäisi hiukset suurilta, ruskeilta silmiltään korvan taakse, paljastaen pitkän rivin kultaisia ja hopeisia korvarenkaita ja nappeja, jotka hänen miltei suippoa korvalehteään koristivat. Hän veti hihansa yli kyynärpäiden, paljastaen oikeaa kättään koristavat runsaat rannerenkaat, jotka kilahtelivat vapautuneina iloisesti toisiaan vasten.
Kädet yhteen liitettyinä, haarukka ja veitsi peukalon ja kämmenen väliin asetettuina kuin syömäpuikot hän kumarsi päätään pienesti ja muodosti huulillaan sanan "itadakimasu", jossa u lausuttiin hyvin pehmeästi ja tuskin kuuluvasti. Sitten hän laski veitsen kädestään ja nappasi hiukan perunamuusia haarukkansa piikkeihin, ottaen sen siitä varovasti hampaillaan suuhunsa, paljastaen epätavallisen valkoiset, pitkät ja terävät kulmahampaat. Koko tänä aikana hän ei suonut hitustakaan huomiota tuolle vastapäätä istuvalle pojalle, istui vain siinä, tuoksuen hyvälle, ehkä hiukan feminiiniselle ja totesi, että vaikka ruoka ei ehkä ollut kaikkein kekseliäintä, se silti maistui hyvälle.

[Charlie]

Charlie otti haarukkaansa yhden lihapullan ja katseli sitä, se näytti oudolta, jotenkin rasvaiselta. Poika vilkaisi heppua, joka oli laskenut tarjottimensa hänen pöytäänsä ja istuutui sitten siihen hänen eteensä. Lihapulla putosi haarukasta takaisin lautaselle, kun Charlie jäi tuijottamaan tuota tulijaa kulmat kurtussa.
Charlie tiesi melkein kaikkien Saint Lyons Academyn oppilaiden nimet, mutta tuon pojan nimeä hän ei tiennyt. Charlie ei ollut edes ikinä nähnyt tuota, siksipä tämä saikin osakseen erityistä tarkkailua, täytyihän pojan nyt saada tietää millainen tuo heppu oli.
Vaikka Charlie oli pitkä, hän myönsi mielessään, että tuo poika oli vielä häntäkin pidempi, varmasti kaksimetrinen. Tämä ei muutenkaan näyttänyt ranskalaiselta, eikä varmasti ollut ranskalainen. Tulijalla oli hurjan paljon koruja ja amuletteja, kun Charliella itsellään oli vain yksi korvakoru korvassaan ja kaulassa ketju, jossa oli pieniä puisia helmiä. Yksi lävistyskin pojalla oli, mutta siitä ei tiennyt kukaan, ei edes hänen siskonsa.
Toinen sanoi jotain, jollain vieraalla kielellä, poika kuuli kyllä sanan tarkasti, muttei tunnistanut sitä: ”Mitä sanoit?”, tämä kysyi sitten varovaisesti ja katsoi toista kulmiensa alta.
”Öm, minun nimeni on Charlie, kukas sinä olet”, poika kysyi eikä malttanut enää lainkaan keskittyä ruokaansa, sillä tuolilla istuva poika oli tällä hetkellä paljon kiinnostavampi kuin jokin peruna.
Charlie katseli toista päästä varpaisiin, tämä ei pukeutunut lainkaan niin kuin useimmat muut koulun pojat ja siitä saattoi päätellä että tämä varmasti myös käyttäytyi hieman omituisesti ainakin Charlien näkökulmasta katsottuna.

[Clyde]

Syy, minkä takia clyde ei ollut pukeutunut koulupukuun oli hyvin yksinkertainen - hän olisi mieluummin vaikka vankilassa kuin laittanut päälleen jotain, mikä ei ollut mustaa. Ja koulun virallinen uniformu ei ollut kokomusta. Suuret, tummien kulmien ja pitkien, paksujen ripsien kehystämät, tummanruskeat silmät kohotettiin tuohon toiseen poikaan nyt ensimmäistä kertaa, katseen lävistäessä ja yrittäessä naulita toisen seinään. clyde havaitsi, ettei toinen ollut vielä aloittanutkaan ruokailuaan. Kohta, johon lihapulla oli tipahtanut, oli muuttunut kraaterimaiseksi, seinämien ollessa perunamuusia ja kastikkeen kerääntyessä kraaterin pohjalle lihapullan seuraksi vähän kuin laava.
"Clyde", nuorukainen sanoi, hymyilemättä. Hän ei hymyillyt vieraille. Se ei vain kerta kaikkiaan sopinut hänen tyyliinsä.
"Sanoin itadakimasu", viimeisen sanan ääntyessä jälleen pehmoisesti kuten ennenkin, erottuessa selvästi pojan kauniinkuuloisesta ranskasta. Niin ulkomaalaiselta kuin tuo näyttikin, hän puhui virheetöntä ranskaa.
"Se on japania ja tarkoittaa... Hyvää ruokahalua tai jotain sen suuntaista. Inhoan kielestä kieleen kääntämistä", Clyde sanoi, toinen kulma hiukan ärtyneesti koholla ja jatkoi sitten hiukan sosetta muistuttavan perunamuusin kauhomista haarukalla suuhunsa. Luoja kuinka ärsyttävää touhua. Hän laski haarukan sievästi lautasliinalle, tarttuen sitten yhteen juomistaan, sekamehulasiin, ja joi sen tyhjäksi, tarttuen sitten appelsiini mehuun. Saisi olla viimeinen kerta kun hän söisi täällä.

[Charlie]

Charlie otti pudonneen lihapullan haarukkaansa ja pisti sen poskeensa. Hän tarkkaili Clydea ja piti todella tämän epätavallisesta ulkonäöstä jos nyt niin voi sanoa.
”Aa, selvä, en vain kuullut aluksi mitä sanoit”, poika vastasi, muttei nyt vilkaisutkaan toisen suuntaan, keskittyi vain lihapullien pilkkomiseen ja muusin asettelemiseen haarukassaan, koska aina jotenkin hän onnistui sotkemaan muusilla, aina.
Poika katseli kuinka väkeä alkoi jo kaikota ruokalasta, mutta puheensorina kiiri silti hänen korviinsa ja ainahan hän kuunteli mitä muut höpöttivät viereisissä pöydissä. Ei ruokalassa oikein muutakaan tekemistä ollut.
”Onko sinulla koulussa paljon kavereita?”; Charlie kysyi toiselta hieman varovaisesti ja toivoi heti, ettei olisi ikinä herännytkään tänä aamuna. Hänhän oli vain tullut ruokailuun ja nolasi nyt itsensä totaalisesti, kuten aina.
Hän kiinnitti katseensa taas ruokaansa ja söi muutaman haarukallisen ja nielaisi ne alas kurkustaan. Pojan toinen vesilasi oli jo tyhjä, mutta mitäs tuosta, olisihan hän tietysti pärjännyt aivan ilman juotavaakin, mutta toki juomisen avulla ruoan sai paremmin alas.
”Öm, tuo äskeinen kysymykseni oli hieman..outo, älä välitä siitä, et olisi ainoa joka ei ymmärrä minua”, Charlie nupisi sitten puoli ääneen, muttei luonut katsettakaan toiselle pojalle.
Poika ei aikonut mennä yhdellekään tunnille, hän ei jaksanut, eikä häntä olisi voinut pätkääkään kiinnostaa mikään hiilivetyihin liittyvä reaktio, jota olisi pitänyt yrittää tutkia kemian tunnilla, ja hän oli kaiken lisäksi opettajan silmätikku. Antakoot jälki-istuntoa jos niin halusi, ei Charlie välittänyt moisesta, oli parempaakin tekemistä, tosin hän ei tiennyt vielä mitä.

[Clyde]

Clyde kohotti toista paksuista kulmakarvoistaan ja kohotti ruskeiden silmiensä katseen lasin reunan yli tuohon vastapäätä istuvaan poikaan. Hän nielaisi ja antoi lasin laskeutua tarjottimelle, nojautuen sitten taaksepäin tuolissaan, pitkien, verenpunaisiksi lakattujen kynsien naputellessa pöytää kevyesti.
"Ystäviäkö? Onhan minulla muutama. Olisi aika karua laahautua kaikkien vuosien läpi täällä sisäoppilaitoksessa ilman ystäviä", Clyde sanoi, vaikka samalla hänen teki mieli nauraa itselleen. Kukapa hän oli puhumaan? Hän oli saanut ensimmäisen ystävänsä koko koulusta vasta nyt, viimeisenä vuonnaan, ja siitäkin ystävästä hän oli värvännyt itselleen tyttöystävän, sitoen Asukan itseensä jottei joutuisi olemaan yksin. Hän vihasi yksinäisyyttä ja ystävittä elämistä, niin erakoitunut kuin oli ollutkin. Nyt hänelle oli kuitenkin ilmaantunut haamuja menneisyydestä, Violet, joka oli soittanut samassa yhtyeessä aikoinaan.
"Tämän ruuan kanssa pitäisi olla tarjolla lusikoita", Clyde sanoi, virnistäen niin, että valkoiset, pitkät ja terävät kulmahampaat näkyivät. Hän ei syönyt yleensä kouluruokailussa, vaikka toisaalta, eipä hän kovin usein käynyt tunneillakaan. Clyde oli kyllä yrittänyt sosiaalistua sitten Asukan tapaamisen, ja oli käynyt säännöllisesti yhdellä tai kahdella tunnilla päivässä, joskin meinasi tylsistyä kuoliaaksi niillä. Tänään hän oli päättänyt kokeilla hyppyä tuntemattomaan, kouluruokailuun siis, eikä lainkaan pitänyt siitä mihin oli laskeutunut. Ruokala tuntui olevan kamalan pieni ja ahdistava, olkoonkin että se oli hieno niinkuin kaikki muukin koulussa.
"Kuinka vanha sinä olet?" Clyde kysyi sitten, katsomatta poikaan, tutkiskellen jääteejuomapullon etikettiä. Etiketit olivat jotain, mihin ei koskaan voinut kyllästyä, ei ainakaan Clyde, joka rakasti yksityiskohtia ja pientä pränttiä sopimusten alareunassa ja keskellä ja missä ikinä. Sen takia hänen setänsä oli kai hattuketjun taloudenpidon hänen kontolleen sysännytkin.

[Charlie]

Charlie otti taas haarukkaansa hieman muusia ja katsoi sitä nyrpistäen nenäänsä närkästyneenä. Miksei koulussa koskaan tarjottu hänen lempiruokaansa. Poika nimittäin rakasti kiinalaisia ruokia, suorastaan palvoi niitä. Mutta tietenkään ranskalaisessa koulussa ei niitä tarjottu se oli sääli.
”Niin tietenkin”, Charlie mumisi pojalle, hänen kasvoilleen nousi pieni puna, kuten tavallisesti kun häntä nolotti jokin idiooteista kommenteistaan.
”Niin, se olisi hyvä, tämä mössöhän valuu haarukan piikkien välistä takaisin lautaselle ennen kuin ehtii silmiään räpäyttää, se oli todella turhamaista ja muutenkin raivostuttavaa.
Lopulta Charlie sai kuin saikin jälleen yhden haarukallisen ruokaa suuhunsa, hän nielaisi sen nopeasti ja vastasi pojan kysymykseen: ”Öm, olen kahdeksantoista, siskoni on tässä samassa koulussa hän on seitsemäntoista, hänen nimensä on Satine.”
Hiljaisuudessa Charlie sai suuhunsa vielä muutaman haarukallisen kunnes lopetti, koko lautasen tyhjentäminen olisi ollut mahdottomuus. Joten poika luovutti suosiolla.
”Ei tätä voi syödä”, hän mumisi itsekseen ja manasi koulun ruuat maan alle, tai sitäkin alemmas.
Hän joi juomansa loppuun ja asetti sitten haarukan ja veitsen lautaselle ja venytteli hieman käsiään. Ruokala oli jo miltei tyhjä, siellä täällä oli muutamia ihmisiä, enimmäkseen kuiskuttelevia tyttöjä, jotka vilkuilivat poikien pöydän suuntaan.
”Nuo ovat rasittavia”, Charlie sanoi sitten ja viittasi kädellään pienesti tyttöjen suuntaan: ”Miksi he eivät voi puhua meistä kovaan ääneen, olisi kiinnostavaa kuulla mitä mieltä he meistä ovat ja sitten korjata heitän vääristyneet ajatuksensa.”, Charlie jatkoi ja näytti ärsyyntyneeltä, koska hän olisi niin kovasti halunnut tietää miksi nuo niin kiihkeästi heistä supattelivat, olisivat olleet hiljaa tai kertoneet heillekin asiansa.

[Clyde]

Clyde nojautui tuolissaan rennosti taaksepäin, tehden pikkuhiljaa selvää jääteestään.
"No jaa, minusta on ihan hyvä olla tietämättä, mitä he puhuvat, sillä olen joskus kuullut... Kerran he arvuuttelivat kalsareideni kokoa, ja olisin mieluummin jättänyt kuulematta vastauksen. Narustringit eivät totta tosiaan ole minun kaikkein omin juttuni, mutta luulkoot mitä haluavat", Clyde sanoi, pehmoisesti naurahtaen, kissamaisesti miltei kehräten.
"Mietin vain..." Clyde aloitti pehmoiseen äänensävyyn, ruskeat silmät laskettuina kohti jääteepulloa.
"...millaisia alusvaatteita sinä mahdat käyttää?" Clyde sanoi, nostaen tummanruskeiden silmiensä viekkaan katseen vastapäätä istuvaan poikaan, virnistäen vinosti niin, että kaareva kulmahammas välähti hänen huuliensa raosta.
Clyde piti tällaisista piloista, sillä mitä hämmentyneemmiltä ihmiset näyttivät, useimmiten sitä hauskemmilta myös.
"Kauniista kasvoistasi päätellen..." Clyde jatkoi, kohottaen pullon huulilleen ja siemaisten siitä. Vaikka pullo pian laskeutui noilta pehmoisilta, kaarevilta huulilta, Clyden hymy ei hävinnyt mihinkään. Toinen oli ollut onnekas kun ei ollut tavannut häntä ennen.
"Käytät jotain tavattoman..." Nuorukaisen pää painui hiukan kallelleen, "...tuhmaa?" Clyde ehdotti sitten, tuo tuttu vino virne kasvoillaan.

[Charlie]

Charlie katsoi toista poikaa ja vilkuili edelleen noiden tyttöjen suuntaan, kunnes tuhahti välinpitämättömästi ja keskittyi täysin toisen pojan höpötykseen.
”Ahaa, no sitten en minäkään ehkä halua kuulla mistä he puhuvat” Charlie sanoi ja kurtisti huvittuneena kulmiaan, hän oli ihmeissään, miten joku poika voi puhua noin tavallisesti ehkä poikien keskuudessa ”oudosta” asiasta, Charlie ei itse ollut tottunut sellaiseen.
Poika ei ollut uskoa Clyden juuri suustaan päästämiä sanoja, katsoi tätä vain hämmennyksen sekaisesti kunnes vastasi: ”Juu, käytän sellaisia vaaleanpunaisia stringejä, jos nyt välttämättä haluat tietää.” Eihän hän tietenkään oikeasti sellaisia käyttänyt, halusi vain olla kerrankin ’hauska’ tai omaperäinen. Jos sekään onnistui häneltä, tuskinpa.
”Millaisia itse käytät?”, hän kysyi sitten ja hörppäsi vettä lasistaan.
Vai oli Charlie toisen mielestä kaunis, no Charlien mielestä Clyde itse oli melko outo, ehkä liiankin suorapuheinen ja jokseenkin tämä puhui oudosta asioista, mutta hyvä puoli oli, että Charlieta ei nolottanut puhua tämän pojan kanssa. Se oli jotenkin niin tavallista, tottakai hän vähän hämmentyi pojan kysymyksistä ja ilmeistä, mutta muuten tunnelma oli ’rento’, jos nyt niinkään voi sanoa.

[[Sori ku on kestänyt kauan ><’ ja tuli taas näin lyhyt.]]

[Clyde]

Clyden kulma kohosi huvittuneesti, aivan kuten toinen suunpielikin, kun Charlie mainitsi vaaleanpunaiset stringit. No jaa, tuohon ihonsävyyn ne olisivat saattaneet sopiakin, Clyde tuumi arvioivasti päänsä sisällä mutta virnisti sitten kulmahampaat välkkyen, kun toinen tiedusteli hänen alusvaatemalliaan.
"Tavallisia tyköistuvia boksereita. Mustia, mutta sen nyt varmaan saattoi arvata jo naamastakin", Clyde sanoi, sipaisten jälleen hiuksia pois kasvoiltaan, useaan otteeseen lävistetyn korvanlehden taakse. Ruskeat silmät tarkkailivat tarjottimella olevia juomia nyt, kun jääteekin alkoi olla lopuillaan. Hänellä oli jäljellä pullollinen lähdevettä, mansikkalimua ja persikkamehua. Hän ei oikein tiennyt miten olisi tarjontaan suhtautunut, mutta päätteli, että kaksi viimeistä olivat olleet huono valinta makeutensa puolesta ja että olisi vain oikein ja kohtuullista jättää vesi viimeiseksi. Niinpä hän ojensi kätensä ja otti käteensä sen, mikä nyt ensimmäiseksi sattui kohdalle osumaan - persikkamehun. No, pianhan se olisi ohi.
"Eikö sinulla ole tuntia? Ruokailuhan loppuukin jo kohta", Clyde tokaisi sitten, nykäisten leukaansa hiukan ylöspäin, viitaten yhä tyhjenevään ruokalaan. Ihmiset valuivat kuka minnekin, jotkut korjaamaan ehostustaan, jotkut salaa tupakalle, jotkut rasvaiselle, pikaiselle vessaan ja jotkut taas matelehtisivat luokkien edessä niin kuin Clyde aina teki. Hän kuului niihin jotka kertasivat läksyjä vielä ennen tunnin alkua etteivät vahingossakaan vastaisi väärin, mikäli opettaja sattuisi kysymään.

{Ei haittaa! Tärkeintä että sait vastattua! ^^}