|
Post by Daniel on May 19, 2006 21:08:44 GMT 2
Daniel kohautti olkiaan. "Muistin siellä olevan ruokaa ja kaupatkin ovat kiinni." Poika nousi seisomaan ja käveli pesurin luokse. Hän kurotti ylhäällä olevalle telineelle ja laski sieltä alas yhden muovisista koreista, jolle sitten laski lasinsa. Hiljaa mielessään hän kuvitteli keittäjien ilmeet heidän tullessa aamulla paikalle ja huomatessa yksinäisen lasin, jota ei vielä edellisenä päivänä ollut siinä. Daniel virnisti ennen kuin käveli takaisin Sabinen luokse. "Vai että puolialastoman määritelmä. Tarvitsen hetken miettimisaikaa", poika sanoi hymyillen leveästi, ennen kuin painoi Sabinen huulille leivän tuoksuisen suudelman.
|
|
|
Post by sabine on May 19, 2006 22:00:42 GMT 2
Sabine istui hiljaa paikallaan kuunnellen poikaa hiljaa."Sitä varten ihmisten kuuluu käydä kaupassa aikaisemmin." Sabine naurahti hieman ja putsasi hieman hamettaan katsellen poikaa jännittyneenä, sillä hänen kokemuksensa mukaan Danieliin ei koskaan voinut oikein luottaa. Hän hymähti hieman pojalle ja säikähti hieman, kun tämä suuteli häntä. Hän jäi paikalleen pelästyneenä eikä edes ehtinyt vastata tämän suudelmaan. Hän näpäytti poikaa nenälle. "Ensi kerralla peset sitten hampaasi, jookos?"
|
|
|
Post by Daniel on May 28, 2006 20:08:39 GMT 2
Daniel astahti muutaman askeleen taaksepäin ja nojautui samaiseen pöytään, jolla oli hetki sitten istunut. "Harvoin kannan hammasharjaa mukanani. En uskonut tarvitsevani sitä", poika naurahti ja asetti kätensä pöydän reunoille, etteivät ne roikkuisi typeärän näköisinä hänen kyljillään. Taskuihin hän ei niitä tunkenut leivän murujen vuoksi, sillä niitä oli hyvin hankalaa saada sieltä pois. Daniel kohotti katseensa keittolan pieneen ikkunaan, josta pääsi sisälle heikkoa luonnonvaloa. Hän kallisti itseään hieman nähdäkseen puolittain näkyvän kuun, jota ei, harvinaista kyllä, peittänyt paksut pilvikerrokset. Pieni hymynkare kohosi hänen suupieliinsä, ja hän suoristautui pitäen katseensa kuitenkin edelleen ikkunassa. Huomaamattaan hän oli alkanut naputtelemaan pöydän metallipintaa. "Ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun varastan ruokaa jostain. Saappaanvarren kokoisena vaeltelin usein kotikartanossa pitkin hämäriä käytäviä ja piilouduin milloin mihinkin huoneeseen saaliini kanssa. Suosikkini olivat hedelmät. Niiden pudottamista kun ei tarvinnut varoa", poika puheli puoliksi itsekseen, katse edelleen pienessä ruudussa.
|
|
|
Post by sabine on May 29, 2006 21:20:57 GMT 2
Sabine katseli hieman poikaa lattialta käsin, todeten, että mikäs tässä sen parempaa kuin lattialla istuskelu. Sabine katseli hieman poikaa hymyillen, huomaten oven olevan vähän raollaan. Hän jäi tuijottamaan ovea, sillä sieltä saattaisi koska tahansa tulla ihan kuka tahansa ja sitä hän ei tahtoisia. Sabine nousi ylös, putsaten hieman hamettaan. "Mutta pitäisihän sinun nyt tajuta, että herrasmies kuljettaa aina hammasharjaa mukanaan, sillä ei koskaan tiedä, mihin sitä voisi tarviata.." Sabine lähti hiljaa puhuessaan kävelemään kohti ovea, jonka hän hiljaa veti kiinni. Ovi päästi ohuen tuhmsahdus äänen mentyään kiinni ja Sabine kääntyi katsomaan Danielia uudemman kerran. Sabine käveli hiljaa Danielia kohti, joka tuijotti ulos ohueasta ikkunasta ja jäi alle puolen metrin päähän tästä. Kaikesta huolimatta Sabine pelkäsi hyvin paljon poikaa, vaikka tiesi että tämä ei satuttaisi häntä, ainakaan ilman mitään järkevää syytä, jos edes silloinkaan. Sabine käveli hieman lähemmäs poikaa, katsellen itsekin nyt ikkunasta ulos. Sabine huomasi pojan naputtelevan metallipintaa sormellaan ja hän tarttui nopeasti pojan käteen, vaikka ei ollut oikein varma, miksi hän oli niin tehnyt, ehkä naputtelu ärsytti häntä hieman. Sabine naurahti hieman pojan lapsuuden jutuille käänsi hieman katsettaan nähdäkseen tämän paremmin. "Sinähän olit jo silloin paha poika, voi sinua.." Sabine hymyili pojalle leveämmin ja nauroi avoimesti ajatukselle, että pieni Daniel kulki yöpaidassaan ympäri isoa kartanoa hedelmät mukanaan. "Minun siskonikin tykkäsivät rohmuta kaikkea keittiöstä, mutta he menivät siinä vielä pitemmälle kuin sinä ja alkoivat napsia keittäjän viinapulloja. Keittäjä parka ei uskaltanut kertoa vanhemmilleni, että tykkäsi juoda ruuanlaiton ohessa ja niinpä siskoni saivat tuotua aina kavereille viinat kun lähtivät juhlimaan. Itse minä pelkäsin haamua, jonka sanottiin kummittelvan ja nappaavan kaikki yölliset seikkailijat ja niinpä minä pysyin aina kiltisti vuoteessani, vaikka se nyt tuntuiskin kuinka typerältä." Sabine kääntyi vielä hieman lähemmäs Danielia ja painautui hellästi tätä vasten.
|
|
|
Post by Daniel on May 29, 2006 21:57:05 GMT 2
Vino hymy kohosi Danielin kasvoille, mutta poika tukahdutti naurahduksensa. "En minä sitä ajatellut tunkea mihinkään muualle kuin omaan suuhuni", hän sanoi saatuaan pokkansa takaisin. Hymy kuitenkin tappeli vastaan ja yritti päästä näkyville. Daniel seurasi katseella Sabinen liikuskelua keittolassa. Oven pehmeä tupsahdus kuulosti rauhoittavalta, vaikka poika tiesi olevansa pimeässä huoneessa, joka suorastaan vilisi erinäisiä ansoja. Hän vilkaisi Sabinea vaivihkaa, kun tämä tarttui hänen käteensä, muttei tehnyt elettäkään suuntaan eikä toiseen. "Kuka tässä paha poika on koskaan ollutkaan? Pitäähän sitä kasvavan ihmisen syödä", hän naurahti. Poika oli ikäänsä nähden melko pitkä, 185 senttimetriä. Se oli kuitenkin ollut tähän asti vain hyödyksi, varsinkin korkeisiin paikkoihin kurotellessa. "Teilläkin ilmeisesti sattuu ja tapahtuu", Daniel lausahti hymyillen ja käänsi katseensa Sabineen. Tytön ruumiinlämpö tuntui hyvin selvästi hänen viileällä ihollaan.
|
|
|
Post by sabine on May 29, 2006 22:09:34 GMT 2
Sabine naurahti hieman ja huokaisi hiljaa. Hän painautui hieman lähemässä poikaa, punastuen tuntiessa tämän tuijottavan häntä. "Noh, kun siskoni vielä elivät pahinta murrosikäänsä ja sattuivat asumaan kotona, aina meillä tapahtui jotain. Milloin joku jätkä tuli äitiäni vastaan alasti tai että siskoni tuli kuuden aikaan kotiin herättäen koko talon metelöinnillään. Aikanaan se sitten loppui kun he vähän aikuistuivat." Sabine hymyili hiljaa, mutta tunsi olonsa hieman epämukavaksi, sillä ei oikeastaan ikinä tiennyt, milloin joku nälkäinen keittäjä sattui saapumaan paikalle ja hänellä alkoi olemaan hieman viilä olo, vaikka hän painautuikin vielä lähemmäs Danielia. "Kuule, minulla alkaa olla jo hieman kylmä, voisimmeko mennä jonnekin lämpimämpään paikkaan nyt kun olet jo syönyt jotain?" Sabine kääntyi katsomaan poikaa lähemmin ja nousi varpailleen saadakseen näpäytettyä tämän nenästä. "Ja minusta sinä olet jo aivan tarpeeksi pitkä, melkein viisitoista senttiä minua pitempi. Voisit lopettaa kasvamisen tai minä lakkaan olemasta sinun seurassasi." Sabine naurahti hieman Daniellille, koitten peittää omaa hermostumistaan.
|
|
|
Post by Daniel on May 30, 2006 22:06:12 GMT 2
"Se olisikin ollut aika mielenkiintoinen näky", Daniel naurahti ja nosti katseensa takaisin ikkunaan. Valo loi varjoja keittolaan, ja kauhat ynnä muut koukuissa riippuvat esineet näyttivät aavistuksen pelottavilta. Poika katsahti nopeasti Sabinea, muttei sanonut heti mitään. "Käyhän se. Ulos minua ei kuitenkaan saa ihan heti, sillä asuntoloille on aika pitkä matka. Minun pitäisi juosta", hän vastasi pörröttäen Sabinen tukkaa ja hymyillen leikkimielisesti. Daniel mietiskeli hiljaa mielessään, mistä saisi siihen hätään itselleen takin, että pääsisi jossain vaiheessa livahtamaan ulos ja asuntolalle. Voisihan hän napata yhden keittäjien takeista, mutta ne olivat liian pieniä hänelle, joten sen sai unohtaa. Käytävän naulakoille joku on saattanut unohtaa verkkatakkinsa, joten ne hän kävisi tarkistamassa.
|
|
|
Post by sabine on May 31, 2006 18:59:41 GMT 2
Sabine tuhtahti hieman Danielille. kun tämä pörrött hänen tukkaansa uudestaan. Sabine katosi poikaa leikkisenä. Hän liikutti hieman sormeaan pitkin pojan rintakehää. 2Miten sinä olet sitten päässyt tänne asti?" Sabine naurahti hieman ja koitti pörröttää pojan tukkaa, mutta ei oikein onnistunut ja koitti sitten hypätäkin, mutta ei onnistunut ja katseli Danielia muka loukkaantuneena. "Miksi sinun pitää olla niin kamalan pitkä?" Sabine hieman nurisi pojalle. Hän ei kuitenkaan tahtoisi lähteä pojan suerasta minnekään, vaan seuraisi tätä niin kauan, että tuntisi olonsa taas turvalliseksi. Sabine katseli hieman ympärilleen, totta kyllä tämä keittola alkoi näyttää jo hieman pelottavalta, ainakin pimeän tultua. Keittiöveitsiä, isoja kattiloita, jättimäisiä siivilöitä, ei olisi ihme jos tänne olisi joku hullu sarjamurhaaja iskenyt. Täysin yllättäen Sabine muisti jotain, mitä hän ei ollutkaan ajatellua aikoihin. "Tapasin muuten tässä pari päivää sitten sen sinun serkkusi, Jenniferin." Sabine koitti varovaisesti nähdä, mahtaisiko Danieli nyt suuttua hänelle tuosta huomautuksesta, sillä ainahan se olisi mahdollista, vaikka hän ei oikein sitä uskonutkaan. Mutta kun hän sitä alkoi tarkemmina ajattelemaan, mitä hän oikeastan tiesi Danielista? Ei paljon mitään, ehkä jotain pikkutietoa sieltä täältä, kuten hänen ikänsä ja harrastuksiaan..
|
|
|
Post by Daniel on Jun 18, 2006 15:39:14 GMT 2
"Se olikin maailman kahdeksas ihme", Daniel vastasi hymyillen. Sabinen sormen liike pojan rintakehällä sai aikaan kutittavan vaikutuksen. Toisen kurotteleminen Danielin päälakean kohti nauratti häntä, ja hän tarrasi Sabinen käteen lopettaakseen tämän hyppelemisen. "Siitä on monissa tilanteissa hyötyä", poika virnisti. "Esimerkiksi jos keittiön ylimmöllä hyllyllä on jokin tavara, jota ei meinaa saada sieltä kukaan muu kuin minä tai isäni. Äitini on sinun pituisesi", hän jatkoi ja päästi irti Sabinen kädestä. Sitä vastoin hänen piti käyttää tuolia apuvälineenä, jos tarvitsi jotain pihavaraston hyllyiltä. Varaston seinät olivat kaksi ja puoli metriä korkeat, ja ylimmille hyllyille ylettyäkseen hän tarvitsi tikapuut. Puheen kääntyessä Danielin serkkuun pojan kulmat kohosivat aavistuksen. "Se nyt ei ole yllätys. Jen tapaa viettää aikaa ties missä koulun tiluksilla, joten hän tapaa paljon enemmän ihmisiä kuin minä."
|
|
|
Post by sabine on Jun 18, 2006 16:30:01 GMT 2
Sabine naurahti hieman pojalle, vaikka olikin säikähtänyt, sillä hän ei ollut ollenkaan varautunut siihen, että tämä ottaisi hänen kädestään kiinni. "Niinkö tosiaan? Onpas hän sitten lyhyt. Isäsi taitaa olla sitten todella pitkä." Sabine naurahti hieman ja hymyili pojalle. Sabine seurasi hieman pojan huomiota tämän kulmakarvojen kohotessa hieman. Hän naurahti hieman pojalle. "Niin, sinähän nyt vain satut liikkumaan öisin ilman paitaa koulun ruokalassa, kun taas serkkusi liikkuu vaatteet päällä." Sabine naurahti hieman pojalle. Hän katseli hetken tätä ja totesi hiljaa, että hidän pitäisi varmastikin lähteä täältä, sillä ruokalan keittola alkoi yhä enemmän ja enemmän karmia häntä. "Kuule Daniel, emmekö me voisi pikku hiljaa lähteä täältä?" Tämä paikka todella karmii minua. Ei silä että tahtoisin valittaa, mutta täällä alkaa olla aina vain pelottavampaa..." Sabine katseli poikaa silmät suurina peloissaan. Tosin, hän ei voinut ikinä tietää, mikä häntä tulisi odottamaan oven ulkopuolella. Täällä hän ainakin oli hetkellisessä turvassa, ehkä hänen olisi kuitenkin jo turvallista mennä pois. Mutta ei ilman Danielia, ei missään nimessä ilman tätä. Sabine katseli hetken Danielia, lähinnä vain odottaakseen vastausta, mutta hänen oli pakko mielessään myöntää, että hän piti tästä ja paljon. Daniel toi hänelle turvaa, Danielin kanssa hän pystyi rentoutumaan, Danielin kanssa hän olisi mitä vain mitä ikinä hän tahtoisi. Sabine siirsi nopeasti muutaman hiuksen pois naamansa tieltä. Kaikesta tästä huolimatta, hän kuitenkin tunsi hienoista epävarmuutta katsoessaan Danielia. Poika oli häntä isompi ja luultavasti myös vahvempi. Hän oli poikaan verrattuna hyvin heikko ja pieni. Koska tahansa Daniel voisi satuttaa häntä, vaikka siihen ei oliskaan mitään järkevää syytä.
|
|
|
Post by Daniel on Jun 20, 2006 22:05:16 GMT 2
Daniel pyöritti silmiään. "Luojan kiitos hänellä on vaatteet päällä ulkoa liikkuessaan", hän sanoi. Kyllähän poika tiesi serkkunsa olevan upea ilmestys ulkonäöllisesti, olihan hän kasvanut tämän kanssa. Ei hänellä ollut kuitenkaan sen ihmeellisempää kiinnostusta Jeniä kohtaan, kuin ystävyyttä. Daniel oli tuntenut Jenin niin pitkään kuin saattoi vain muistaa, ja he olivat läheisiä ystäviä. Ei sen enempää, eikä sen vähempääkään. Poika katsoi Sabinea kummastuneena. "Kyllähän se käy. Jos minulla on tuuria, löydän käytävältä jonkun hylkäämän takin. Voin palauttaa sen myöhemmin samaan paikkaan", hän totesi nousi seisomaan suoraan. Hän tiiraili rannekelloaan hämäryydessä, muttei erottanut sen viisareita. No, käytävillä olisi parempi valaistus.
|
|
|
Post by sabine on Jun 20, 2006 22:37:04 GMT 2
Sabine hymyili hieman Danielille, tuntien pienen väsymyksen aallon kulkevan ohi, aivankuin kaikki olisi yllättäen hitaanpaa. Hän katseli hetken huojuen Danielia, nauraen, painautuen tätä vasten koko painollaan. "kiitos Daniel.." Sabine ei saanut muuta sanotuksi, sillä sen jälkeen hän sulki silmänsä väsyneenä. Sabine ei tiennyt, kuinka kauan hän seisoi painautuneena poikaa vasten, mutta tajuttuaan, mitä oli tapahtunut hän avasi nopeasti silmänsä, veti itsensä pois Danielista ja menetti siinä samassa tasapainonsa. Sabine kaatui suoraan päin jätesäkkejä. Hän makasi hetken jätesäkin päällä, kunnes hän käänsi katseensa ylös. Kaatuessaan hän oli onnistunut aiheuttamaan pienen tömähdyksen ja kaapin päällä oleva sokeripussi, joka oli jo auki, kaatui kumoon. Pussin sisällä oleva sokeri kaatui hänen hiuksiinsa, Sabinen katsellessa sokeria vähän äimistyneenä. Hän katseli hetken kaapin päälle. Pussi, jossa sokeri oli ollut jäi kaapin päälle, ilmeisesti siinä oli jonkin verran sokeria jäljellä, vaikkakin suurin osa sokerista oli Sabinen hiuksissa ja vaatteissa. Sabine katseli hetken sokeria ja hän alkoi katselemaan ympärilleen. Hänen allaan oleva jätesäkki oli repeytynyt auki ja hänen selkämyksensä oli hedelmien ja vihannesten kuorissa, joista osa ainakin hajusta päätellen oli mädäntynyt.
|
|
|
Post by Daniel on Jun 20, 2006 22:57:39 GMT 2
Sabinen yllättävä nojautuminen sai Danielin tasapainon horjumaan, mutta poika palautti sen nopeasti ja tarrasi Sabineen, ettei tämä kaatuisi. Hän tunsi heikon punan kohoavan kasvoilleen, mutta ei välittänyt siitä. "Hmm... ei mitään", Daniel onnistui mutisemaan, yhä yllättyneenä. Kun Sabine havahtui unimaailmoistaan, hän irrotti otteensa toisesta, mutta huomasi sen olleen virhe. Toisen kaatuessa jätesäkkien päälle poika jäi liikkumattomana seuraamaan näkyä. Sokeripussin kaatuessa Sabinen päälle hänen kasvoilleen nousi vino hymy, sillä tilanne oli kaikkea muuta kuin vakava. "Miten sinä sinne onnistuit pääsemään? Nyt sinulla on sokeria varmaan vaatteidenkin alla", poika sanoi naurunsekaisesti ja ojensi kättään, jotta voisi auttaa Sabinen ylös.
|
|
|
Post by sabine on Jun 20, 2006 23:08:12 GMT 2
Sabine naurahti hieman ja otti vastaan auttavan käden ja sai kammettua itsensä pystyyn. "Kiitos." Sabine naurahti hieman ja varisteli tukastaan sokeria pois ja katseli poikaa hymyillen. "Eikä vain sokeria, vaan myös perunankuoria ja muita ruokajätteitä. Onneksi tällä viikolla ei ole ollut kalaa." Sabine koitti varistella roskia pois päältään ja otti lopulta takkinsa ja koulupuseron pois, varistellen niistä sokeria pois. Se ei kuitenkaan kovinkaan paljoa auttanut, hänen olonsa oli silti hieman.. Sokerinen. Sabine tunsi, miten sokerikiteet olivat päätyneet hänen rintiskoittensa väliin ja hänen olonsa oli jo hieman epämukava. Sabine huokaisi hiljaa ja otti paitansa pois. Hän raviseli paidastaan sokeria pois, seisoen Danielin edessä vain rintsikat päällään. Hän ei edes välittänyt Danielista, kunhan vain saisi sokerin pois. Lopulta hän turhautui siihen täysin ja laittoi paitansa syrjään takin ja puseron viereen ja käveli Danielin luokse, sydämensä lyöden kiivasta tahtia. Hiljaa hän katseli Danielia vähän matkan päästä, kunnes hän sitten laittoi kätensä puuskaan värähteäen hieman kylmästä. Täysin yllättäen Sabineen iski uusi väsymyksen aalto ja hän horjahti Danielia vasten. Hän huokaisi hiljaa haistaessaan Danielin tutun ja turvallisen tuoksun ja hyväili tämän rintakehää. "Minä todella olen kaivannut sinua.. Olet ilkeä, en pysty keskittymään mihinkään kun ajattelen vain sinua." Sabine naurahti hiljaa, jääden siihen paikalle, tuntien kuinka hänen jalkansa alkoivat pettää ja täristä, mutta hän ei välittänyt. Oli vain ihana tuntea Danielin vartalo vasten omaa ihoaan jälleen kerran.
|
|
|
Post by Daniel on Jul 6, 2006 13:10:18 GMT 2
Daniel seurasi katseellaan Sabinen epätoivoisia yrityksiä saada sokeri pois vaatteiden alta. "Ihmeellistä kyllä, minulle ei ole koskaan käynyt noin. Jauhot olen onnistunut levittämään keittiön lattialle, mutta sain sen siivottua imurilla pois. Kätevänä poikana kippasin ne kuitenkin pölypussista takaisin astiaan pölyineen päivineen", poika nauroi. "Seuraavat pullat, mitkä äiti leipoi maistuivat aika kummallisilta." Sabinen riisuessa paitansa Daniel tunsi, kuinka hänen sydämensä alkoi lyömään kiivaammin. Muistot palasivat hänen mieleensä silta illalta, kun hän oli saanut tuntea tytön vartalon omansa lähellä. Toisen nojautuessa häntä vasten Daniel horjahti hiukan taaksepäin ja törmäsi takanaan olevaan pöytään, mutta ei kuitenkaan kaatunut. Samoin kuin pöytäkään. Poika kietoi kätensä Sabinen ympärille ja painoi tämän itseään vasten, tuntien tytön hiuksien tuoksun. Daniel ei saanut sanottua mitään.
|
|