|
|
Post by Tommy on Mar 21, 2007 16:46:56 GMT 2
[anteeksi huono otsikko. on vaan niin hyvä biisi. :'D]
Tommy talsi pientä polkua pitkin paikalle, missä oppilaat kävivät usein tupakalla. Se oli valittu yleiseksi röökipaikaksi varmasti sen takia, että siellä oli paljon kantoja ja kiviä, millä istua eikä koululta näkynyt sinne.
Tupakantumpit olivat suurimmaksi osaksi yhdessä kasassa suurta kuusta vasten muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Vaikka ei metsän kasvuston seasta pahemmin erottunutkaan yksittäisiä surkeita tupakantumppeja.
Huivipää hymähti hiljaa ja istui suuren kiven päälle. Hän kaivoi taskustaan tupakka-askin, joka oli harvinaisen täynnä ja nappasi sieltä yhden tupakan, jonka sytytti sytkärillä, jonka oli käynyt ostamassa Rafiqin unohtaessa palauttaa hänen omansa vietyään sen jälleen. Tommy oli hieman harmissaan toisen käytöksestä, muttei antanut sen häiritä itseään liikaa. Vaikka olisihan hän mielellään pitänyt omat tavaransa itsellään.
Tommy poltteli rauhassa tupakkaansa ja odotti Angeliksi kutsumaansa tyttöä saapuvan paikalle. Nuorukaisella itsellään oli vielä päällään koulupuku, jonka päälle hän oli vetaissut aukinaiseksi jättämänsä hupparin, jonka huppu oli syvällä päässä. Huppari sai koulupuvun näyttämään oudon arkipäiväiseltä ja huolettomalta.
[tidiq Angelin kanssa tänne. *wink*]
|
|
|
|
Post by angelique on Mar 21, 2007 20:13:05 GMT 2
[Yeah^^]
Angelique sipaisi oranssinruskeita hiuksiaan pois kasvoiltaan astellessaan koulun pihan poikki metsän reunaa. Tyttö oli käynyt vaihtamassa koulupukunsa valkeaan neuleeseen ja polvipituiseen hameeseen, ja oli nyt matkalla tupakkapaikalle, jossa hänen olisi tarkoitus tavata Tommy. Ja, ensimmäistä kertaa koulussa olonsa aikana hänellä oli sellainen tunne, ettei kavereiden hankkiminen välttämättä olisikaan niin vaikeaa. Tommy kieltämättä näytti kovin karulta, mutta siitä huolimatta tämä vaikutti ihan ookoolta. Eihän Angelique vielä osannut sanoa, millainen poika oikeasti oli. Mutta eihän tutustuminen mitään haittaisi.
Tyttö saapui metsän reunaan ja seisahtui hetkeksi. Täällä päin se tupakkapaikka kaiketi oli, jos hän oli oikein ymmärtänyt. Angelique lähti astelemaan polkua pitkin ympärilleen katsellen. Kieltämättä hänen kenkänsä, korkeakorkoiset saapikkaat, eivät ehkä soveltuneet kovin hyvin metsässä rämpimiseen. Mitäpä pienistä.
"Tommy!" Tyttö huikkasi, kun saapui paikalle ja sai pojan näkyviinsä. Hän asteli toisen luokse hymyili pojalle hieman.
"Kuule... Sinä varmaan haluat tarjota minulle yhden tupakan", Angelique sanoi ja kallisti päätään. Tytöllä itsellään ei ollut tupakkaa, ja oikeastaan hän oli laskenut sen varaan, että saisi pummittua Tommylta.
|
|
|
|
Post by Tommy on Mar 21, 2007 22:36:21 GMT 2
Tommy näki tytön ennenkuin tämä hänet ja virnisti tuon huutaessaan hänen nimensä. Nuorukaisesta tuntui, että hänen koko vuoden ylläpitänyt etäinen kuva oli ollut aivan turhaa, kun toisiin tutustuminen ei nyt niin kamalalta tuntunutkaan. Ainakaan vielä tässä vaiheessa. Angel ainakin vaikutti todella mukavalta, mitä hän nyt oli tuohon ehtinyt tutustua.
Tytön kysyessä, voisiko huivipää tarjota tuolle tupakan tämä näytteli hetken miettelistä, mutta kaivoi sitten askinsa housujensa taskusta ja virnisti. Hän ojensi sen toista kohti, jotta tuo voisi ottaa itselleen yhden savukkeen.
"Jos nyt tämän kerran.. mutta tulta et saa", hän sanoi ja iski silmää. Hän oli yllättävän hyvällä tuulella siihen nähden, että oli pari päivää sitten tullut hakatuksi kunnolla.
Nuorukainen kaivoi taskustaan sytkärinsä ja ojensi toiselle, että tämä saisi tupakkansa savuamaan. Hän imi omasta syöpäkääryleestään parit savut, jotka puhalsi taivaalleen katsoen, kuinka ne pikkuhiljaa haihtuivat näkyvistä. Huivipää hymähti ja siirsi katseensa toiseen.
"Löysit sitte tänne asti?" hän sanoi vain jotain sanoakseen. Ei polkua varmaankaan vaikeaa ollut ollut seurata, mutta Angelilla oli sellaiset tappokengät jalassa, ettei käveleminen epätasaisessa maastossa voinut olla kovin helppoa. Huivipää unohtui hetkeksi tuijottamaan toisen vaatteita, jotka sopivat tytölle paremmin kuin hyvin.
|
|
|
|
Post by angelique on Mar 22, 2007 10:57:17 GMT 2
Angelique hymyili pojalle tämän ojentaessaan askiaan hänelle. Tyttö nappasi yhden savukkeen askista ja virnisti hieman toisen silmäniskulle. Tommy oli selvästi paremmalla tuulella, kuin mitä tämä oli ruokalassa ollut. Angelique otti sytkärin vastaan ja sytytti savukkeensa, ennen kuin palautti sytkärin takaisin pojalle. Ja eikun keuhkoja tuhoamaan vain.
Angelique kohotti hieman kulmiaan toiselle. Oliko toinen vai epäillyt hänen suunnistustaitoaan? Tyttö siirsi painoaan toiselle jalalleen ja sipaisi hiuksia pois kasvoiltaan.
"Olisitko lähtenyt etsimään, jos minua ei olisi näkynyt?" Angelique kysyi ja virnisti pojalle päätään kallistaen. Toinen näytti katselevan hänen vaatteitaan, ja se sai tytön hieman kohottamaan kulmiaan tälle.
|
|
|
|
Post by Tommy on Mar 22, 2007 14:49:10 GMT 2
Tommy tajusi tuijottaneensa toista jo vähän turhan pitkään, kun tyttö kohotti kulmiaan kummeksuen. Huivipää siirsi katseensa nopeasti tuon kasvoihin ja tunsi olonsa hieman vaivaantuneeksi. Hän vilkaisi taivaalle, joka näkyi metsän oksiston läpi ja imi savut tupakastaan.
Angelin kysyessä, olisiko hän lähtenyt etsimään, jos tyttöä ei olisi näykyny, Tommy virnisti vähän.
"Oisitko sä odottanu mua pelastamaan sut?" hän kysyi ja kohotti leikkisästi kulmiaan. Hän naurahti hieman ja vilkaisi maahan, joka näytti paikoittain tallotulta kasvuston kuluneen pois kokonaan. Huomasi kyllä, että siellä käytiin useasti päivässä.
Huivipää katseli tupakantumppikasaa, joka oli erään männyn juurella. Oli outoa, että oppilaat olivat vaivaantuneet keräämään tumppeja yhteen kasaan, mutta kai nuo hieman arvostivat luontoa. Tai sitten pari yksittäistä kukkahattutätiä tai aktivistia oli käyttänyt pari päivää nenä kiinni maassa ja noukkinut tumppeja kerätäkseen ne siistiin kasaan. Se vaihtoehto kuullosti kyllä kieltämättä todenmukaisemmalta, sillä tuskin koulua käyvät snobit pahemmin ympäristöstään välittivät.
|
|
|
|
Post by angelique on Apr 2, 2007 18:51:06 GMT 2
[Anteeksi, että on kestänyt... ^^']
Angelique naurahti toisen sanoille. Tietenkin hän olisi odottanut, että toinen olisi lähtenyt etsimään häntä, jos hän olisi jostain syystä eksynyt tai harhaillut väärään suuntaan. Mutta tällä kerralla ei ainakaan ollut ollut tarvetta.
"Tottakai. Kyllä susta nyt täytyy sen verran herrasmiestä löytyä, että jos neito joutuu pulaan, niin tulet pelastamaan", tyttö totesi ja virnisti toiselle hyväntuulisesti.
Angelique katseli hetken ympärilleen ilman sen suurempaa mielenkiintoa. Hän ei ollut koskaan ollut mikään luonnon ystävä, eikä hänestä sellaista varmaan ikinä tulisikaan. Tyttö käänsi katseensa takaisin kiven päällä istuskelevaan Tommyyn. Toinen oli itse asiassa aika kivaa seuraa. Ja toistaiseksi mukavin henkilö, jonka Angelique oli koulussa tähän mennessä tavannut.
"Mitä sä harrastat?" Tyttö kysyä töksäytti ja katsoi toista kysyvästi. Hän ei pitänyt hiljaisista hetkistä ja sen lisäksi hän halusi tutustua toiseen paremmin.
|
|
|
|
Post by Tommy on Apr 2, 2007 19:09:51 GMT 2
[juu ei mitään. Ihmetteltiin kyl vähän nanashin kans. :'DD ]
Tommy virnisti toisen sanoille tai ehkä pikemminkin toisen virnistykselle. Tyttö oli kieltämättä nätti, muttei kuitenkaan vaikuttanut itseään täynnä olevalta snobilta, kuten hyvännäköisillä ihmisillä oli joskus tapana tehdä.
"Ehkä mä sun takia oisinki kaivanu sen ritarillisen puoleni esiin", hän sanoi ja antoi pienen hymyn livahtaa huulilleen.
Huivipää imi savut tupakastaan ja karisti tuhkaa maahan. Hän vilkaisi taas taivaalle ja siirsi sen sitten takaisin Angeliin. Hiljainen hetki sai hänen olonsa tuntumaan hieman vaivaantuneeksi, mutta eipä hiljaisuus kauaa ehtinyt kestää, kun toinen sen jo rikkoi hivenen töksähtävällä kysymyksellään.
"En mitään", Tommy murahti vastaukseksi tuon kysymykseen miettien samalla, miksei ollut koskaan jaksanut hankkia harrastuksia, vaikka lääkärit sen tärkeyttä kuinka hehkuttivatkin. Nuorukainen oli pärjännyt kyllä ihan hyvin ilmankin, mutta olisihan se ehkä ollut mukavaa, jos olisi ollut jotain tekemistä säännöllisesti.
"Mä osasin kyl joskus parkourata. Pitäs opetella uudestaan", huivipää lisäsi virnistäen. He olivat joskus, ennenkuin nuorukainen oli päätynyt narkkariksi, porukalla vallaneet kadut omille tempuilleen. Tommy oli ollut ihan hyväkin harrastuksessaan, mutta se oli jäänyt huumeiden astuessa kunnolla kuvaan. Huivipää unohtui muistelemaan, miten hienoa oli, kun osasi liikkua muiden kadehtimalla tavalla. Siinä missä muut ihmiset kiersivät portit ja muurit, he olivat sulavasti ylittäneet ne. Se oli ollut hieno tunne.
"Sä varmaan harrastat jotain?", hän esitti toiselle vastakysymyksen. Hän oletti toisella olevan joku harrastus, kun kerran oli koko asian esille ottanut.
|
|
|
|
Post by angelique on Apr 2, 2007 19:25:03 GMT 2
[^^' Oltiin katsos lapissa, eikä siellä koneelle päässyt. Ja unohdin tietenkin ilmoittaa poissaolosta... :'D]
Angelique hymähti hieman toisen synkkämieliselle vastaukselle. Tyttö olisi kuvitellut, että toinen harrastaisi jotain jääkiekkoa tai vastaavaa. Mutta ei siinä mitään, jos ei harrastanut mitään. Jeah, mahtavien kysymysten avulla kyllä tutustui muihin todella hyvin... No, seuraava puheenaihe saisi olla jokin kiinnostavampi.
Angelique virnisti hieman toisen esittäessä vastakysymyksen.
"Jos shoppailu lasketaa harrastukseksi, niin sitten. Mutta en mä muuta tällä hetkellä. Joskus kakarana tuli harrastettua niin ratsastusta kuin pianon soittoakin, mutta innostus lopahti pari vuotta sitten kummankin osalta", tyttö kertoi olkiaan kohauttaen. Ei hän itse asiassa harrastuksia tarvinnut, kyllä tekemistä muutenkin keksi.
|
|
|
|
Post by Tommy on Apr 2, 2007 19:48:36 GMT 2
[ ahhahah! No sellast sattuu. Selittää paljon :'DD ]
Tommy hymähti toisen todetessa harrastavana shoppailua, jos sitä nyt tosissaan harrastukseksi voisi kutsuakaan. Vaikka kyllähän ihmiset kutsuivat lukemista ja musiikinkuunteluakin harratsuksikseen, niin miksei sitten shoppailuakin?
"Mä en oo tainnu koskaan harrastaa mitään. Ennen mullei ollu aikaa, ku oli niin paljo kavereita ja nykyään ei vaan kiinnosta", hän totesi välinpitämättömän kuulloisesti, mutta hänen silmissään välähti hetken ajan itseinhoa, mikä johtui yksinomaan kavereiden puuttumisesta. Ehkä hän olisi vieläkin yhtä suosittu kuin ennen, jos ei olisi päättänyt pilata elämäänsä ties millä myrkyillä. Nuorukainen ei ollut silloin vielä tajunnut, miten vaarallisia huumeet saattoivat olla, jos niitä ei osannut käyttää kohtuudella. Ja tietenkään huivipää ei ollut osannut, tyhmä kun oli. Nykyään hän tiesi vähän liiankin hyvin, mitä aineet saattoivat saada aikaan.
"Et sattuis tietään, mikä auttaa pääkipuun", nuorukainen kysyi yllättäen. Hänen päätään oli alkanut särkeä taas, mutta kylki ja käsi tuntuivat kyllä ihan hyviltä; mitä nyt hieman jomotti. Huivipää mietti, viitsisikö ottaa vielä yhden särkylääkkeen pääkipuun, mutta päätti, että ehkä ei kuitenkaan. Hän ei tosissaan pitänyt lääkkeistä enää sen jälkeen, mihin niiden väärinkäyttö hänet oli lopulta vienyt. Vaikka hän oli kyllä käyttänyt viihdetarkoituksiin lähinnä reseptilääkkeitä ja DXM:ää, jota oli muutamassa yskänlääkkeessä. Aineiden sekkäyttö oli tuskin tehnyt hyvää hänen aivoilleen, kenties jopa vaurioittanut niitä, mutta kuka oli käskenyt käyttää väärin? Omaa tyhmyyttä sekin oli. Tommy imi tupakastaan savuja ja käski itseään ajattelemaan jotain muuta.
|
|
|
|
Post by angelique on Apr 2, 2007 20:05:34 GMT 2
Angelique katsahti toista mietteliäänä tämän kysyessä, mikä auttaisi pääkipuun.
"Särkylääkkeet nyt ainakin", tyttö totesi olkiaan kohauttaen. Häneen ainakin lääkkeet tehosivat, joskus turhan vahvastikin, mutta kaikkien kohdalla niin ei välttämättä ollut. Tyttö rypisti hieman kulmiaan ja katseli maata hetken mietiessään asiaa. Savuke savusi hitaasti loppuaan kohti, mutta tyttöä ei itse asiassa kiinnostanut. Ei hän ollut tupakasta riippuvainen tai mitään, kunhan poltti silloin tällöin lähinnä muiden seurana.
"Ja sitten varmaan liikunta ja lepo auttaa kanssa", Angelique totesi hetken kuluttua ja nosti katseensa poikaan. Ei hän mikään lääkäri ollut, eikä hänestä sellaista tulisi, mutta oli hän sen verran terveydestä kertovia kirjoja lukenut. Tyttö virnisti hieman ja sipiaisi hiuksiaan aavistuksen kiusaantuneena. Joo, terveydenhuollon alalle vain...
|
|
|
|
Post by Tommy on Apr 2, 2007 20:17:34 GMT 2
Toisen todetessa, että särkylääkkeethän ne auttoivat pääkipuun, Tommyn kasvoilla kävi ilme, joka kertoi, ettei hän pitänyt vastauksesta. Ei sillä, etteivätkö ne tosiaan olisi tehonneet, mutta nuorukainen oli jo nappaillut niitä ahkerasti sinä päivänä eikä hän tosiaan pitänyt lääkkeiden syömisestä.
"eäääh.. Lääkkeet on perseestä eikä mulla oo aikaa nukkua tai urheilla", hän sanoi välttelevään sävyyn. Lääkkeiden vihaamiseen oli hyvä syy samoin kuin valvomiseen. Nuorukainen kärsi nimittäin nukahtamisongelmista ja näki usein painajaisia, joissa joutui käymään läpi kaikkein huonoimpia hetkiään menneisyydessään. Unilääkkeitä hänelle ei oltu voitu määrtä, sillä niiden väärinkäyttömahdollisuudet olivat aivan liian suuret, jotta ex-narkkari voisi olla sortumatta houkutukseen. Liikuntaan hänellä sitten ei taas tosiaan koulunkäyntiin panostamiseen ollut aikaa viikolla ja viikonloppuisin hänellä oli parempaakin tekemistä, ainakin omasta mielestään.
"Pitää sit kai vaan kärsiä. Elämä on julmaa", hän tuumasi ja virnisti. Huivipää nosti terveen kätensä ohimolleen, sille puolelle mitä ei oltu runneltu, ja hieroi sitä kevyesti. Se ei auttanut, joten nuorukainen laski kätensä alas ja otti tupakastaan muutamat savut. Se alkoi uhkaavasti lähestyä loppuaan, mutta huivipäältä ei kyllä savukkeet kesken loppuisi. Hän oli ketjupolttaja ja piti huolta siitä, että hänellä oli kämpillään vähintään yksi aski varalla, jos vaikka unohti ostaa sunnuntaille tupakat.
[sori en ehi oikolukea tätä, eli saattaa olla virheitä... Faija huutaa jo nyt, et pois koneelta ja kohta se raivostuu mulle. taas. :'] ]
|
|
|
|
Post by angelique on Apr 4, 2007 20:51:00 GMT 2
Angelique kohautti olkiaan toisen tyrmätessä kaikki hänen ehdotuksensa. No, ainakin hän oli yrittänyt auttaa. Tyttö virnisti myötätuntoisesti toisen todetessa, ettei tämän auttanut kuin kärsiä.
"Ei päänsärky ikuisesti kestä", Angelique totesi paremman puheenaiheen puutteessa ja hymyili hieman pojalle.
Ja tytöltä loppuivat taas puheenaiheet. Angelique katseli tyytymättömänä ympärilleen ja yritti kehitellä jonkin näköistä aihetta, josta he voisivat puhua. Mutta ei hänelle tullut yhtikäs mitään mieleen. Tyttö huokaisi hieman ja käänsi katseensa Tommyyn. Hän halusi tietää pojasta enemmän, muttei oikein tiennyt, mitä voisi toiselta kysyä. Mutta hiljaa oleminenkin oli äärettömän tuskastuttavaa. Angelique naurahti hieman ja sipaisi hiuksiaan.
"Mä en keksi mitään sanottavaa. Keksi sä jotain", tyttö sanoi ja tapitti toista sinisillä silmillään.
|
|
|
|
Post by Tommy on Apr 4, 2007 21:36:12 GMT 2
Tommy tuhahti toisen toteamukselle siitä, ettei päänsärky kestäisi ikuisesti. Tottahan se oli, mutta asia ei jostain syystä lohduttanut häntä lainkaan. Nuorukainen sulki silmänsä hetkeksi, mutta ei sekään hänen pääkipuunsa vaikuttanut mitenkään. Huivipää huokaisi raskaasti ja nosti katseensa Angeliin, jota ryhtyi jälleen tutkimaan katseellaan. Pian hän kuitenkin siirsi katseensa tupakkaansa, jottei vaikuttaisi liian tungettelevalta.
Syntyi vaivaantunut hiljaisuus, jonka aikana molemmat nuoret vilkuilivat ympärilleen. Tommy imi tupakastaan viimeiset savut ja tumppasi sen sitten kalliiota vasten antaen vääntyneen filtterinpätkän pudota maahan, jossa se hukkui heti korkeaan ruohikkoon.
Angelin käskiessä Tommya keksimään jotain sanottavaa, tämä katsoi toista hetken ja naurahti.
"Sä luot mulle suorituspaineita", hän totesi ja rapsutti kevyesti leukaansa. Hänen leukansa oli naarmuinen ja siinä komeili mustelmakin. Se ei ollut kuitenkaan yhtään niin kipeä, miltä näytti. Hieman kostetusarka vain. Nuorukainen tuhahti ajatellessaan kämppistään, joka hänet oli ystävällisesti päättänyt piestä. Ja vain sen takia, että nuorukainen oli kutsunut tuota joskus koulussa Saddamiksi. Oli sekin syy käydä kimppuun.
"Otat sä toisen tupakan, jos mä tarjoon?", hän kysyi toiselta kaivaen askia taskustaan. Hän nappasi itselleen savukkeen ja ojensi askia toista kohti kulmat kysyvästi koholla.
Nuorukainen sytytti tupakkansa ja vilkaisi toista syrjäsilmällä.
"Kauanko sä oot polttanu? Vai poltatkö sä ees säännöllisesti?" hän kysyi ja kurtisti hieman kulmiaan. Polttaminen oli yksi Tommyn huonoista tavoista, mutta hän salli sen itselleen, sillä oli polttanut niin kauan ettei lopettaminen taatusti tulisi olemaan helppoa. Eikä nuorukaista oikeastaan kiinnostanut, millaisiksi hänen keuhkonsa menisivät, jos hän jatkaisi tupakointiian. Huumeiden käyttöön verrattuna tupakointi oli pieni pahe ja pitihän sitä itselleen jotain sallia.
|
|
|
|
Post by angelique on Apr 9, 2007 21:40:10 GMT 2
Angelique pudisti hieman päätään Tommyn tarjotessa hänelle toista tupakkaa. Hän pärjäsi ihan hyvin yhdellä, ja keuhkojen säästäminen saattaisi olla ihan kannattavaa tulevaisuuden kannalta. Tyttö huokaisi hieman Tommyn kysymyksille ja katseli mietteliäänä ympäristöään. Kieltämättä jokin muu aihe kuin tupakoiminen olisi voinut olla kiinnostavampi, mutta parempi sekin kuin täysin hiljaa oleminen.
"Emmä ihan tarkkaan muista, millon mä alotin. Varmaan joku vuosi sitten", Angelique totesi hetken miettimisen jälkeen ja käänsi samala katseensa Tommyyn.
"Enkä mä polta säännöllisesti. Vain seurassa", tyttö jatkoi ja hymähti hieman.
Angelique katseli toista hetken aikaa hiljaisuuden vallitessa.
"Sä olet muuten melko kalpea. Johtuuko päänsärystä vai jostakin muusta?" Tyttö uteli ja kohotti hieman kulmiaan toiselle. Ei hän toisen kalpeutta ollut aikaisemmin noteeraanut, vaan huomio oli lähinnä kiinnittynyt mustelmiin ja ruhjeisiin. Mutta kun tarkemmin katsoi, niin ei poika kovin terveeltä näyttänyt.
|
|
|
|
Post by Tommy on Apr 9, 2007 21:55:54 GMT 2
Tommy nyökkäsi toisen vastaukselle. Parempi vaan ettei polttanut säännöllisesti. Se oli toisiksi paras vaihtoehto sille, ettei polttaisi ollenkaan. Huivipää itse oli jo niin nikotiiniriippuvainen, ettei lopettaminen tulisi olemaan helppoa. Vaikka ei nuorukaisella kyllä ollut aikomustakaan luopua keuhkoja raiskaavasta paheestaan, että ei sen puoleen. Ei hän keuhkojensa kunto huolestuttanut. Sellainen tuntui mitättömältä sen jälkeen, kun oli selvinnyt huumeriippuvaisuudesta.
Huivipään ilme synkistyi tytön seuraavan kysymyksen johdosta. Miksi asia tuli aina esille? Nuorukainen ei aikonut kertoa toiselle olevansa ex-narkki, mutta hän oli joskus toivottoman huono valehtelemaan, vaikka olikin tottunut keksimään tekosyitä väsymyksestä ja ties mistä muista.
"Joo, päänsärystä", hän sanoi tönkösti katsomatta tyttöön päinkään. Toinen varmasti huomaisi hänen valehtelevan, johan sen jo äänensävystäkin huomasi. Huivipää toivoi, ettei toinen kyselisi enempää.
Tommy otti tupakastaan hatsit ja puhalsi pitkän savuvanan taivaalle päin, johon oli katseensa nyt kiinnittänyt. Hän tunsi olonsa vaivaantuneeksi, kuten aina, kun hänen kalpeutensa tuli esille.
[hahahhaaah! mie kihertelen aina onnessani kun saan Tommyboyn vaivaantuneeksi. lol! xDD]
|
|
