|
|
Post by mimi on Oct 5, 2006 18:27:51 GMT 2
[Tänne Krzysztof, sovittu siis. Sori tää on nyt ihan pätkis]
Mimi kipitti metsään. Juuri nyt hän haluaisi olla rauhassa. Häntä suoraan sanottuna otti päähän. Syy taas oli uskonnon kokeen huono arvosana. Miten hän olisi voinut saada vain kasin? Hänhän oli lukenut melkein kokeeseen yötä päivää eli edellisenä iltana.
Mimi istui jonkun puun alle. Häntä ei edes huvittanut yrittäää tunnistaa puuta niin kuin hän yleensä tekisi. Tyttö kaivoi viereensä heittämästään laukustaan kokeensa. Hän tarkkaili siitä virheitään. Virheet tuntuivat nyt hänen mielestään aika tyhmiltä. Hänen silmäkulmaansa ilmestyi pieni kyynel merkiksi hänen raivostaan ja surullisuudestaan hänen sisällään.
Loipulta Mimi rypisti kokeen ja heitti sen maahan.
|
|
|
|
Post by zys on Oct 5, 2006 18:45:33 GMT 2
Muatiin farkkuihin ja nahkatakkiin pukeutunut tummahiuksinen nuorukainen asteli, tai itseasiassa enemmänkin löntysteli metsässä - mutta minkäs nuori kävelytyylilleen voi. Rennosti käyden Krzysztof asteli yhä syvemmälle metsään. Hetken kuluttua poika pysähtyi nojailemaan erääseen puuhun. Krzysztofin pitäisi kohta rientää oppitunnille, mutta juuri nyt hän ei lainkaan jaksanut. Yleensä Zys ei käynyt kaikilla oppitunneilla päivittäin, ainakin vähintään yksi jäi väliin.
Hetken puuhun nojailtuaan hän veti taskustaan tupakka-askin ja pisti yhden röökin huultensa väliin. Hän laittoi askin takaisin taskuunsa ja otti nyt sieltä vuorostaan sytkärin sytyttäen tupakan.
Hetken aikaa Zys poltti savukettaan kunnes kuuli ääniä vähän kauempaa. Asiasta kiinnostuneena poika lähti tarpomaan kohti ääniä ja saikin sitten näköpiiriinsä melko nätin tyttöjen rypistämässä jotakin paperia. Zys tuppasi tupakkansa ja asteli itsevarmasti hymyillen tyttöä kohti. Hän ei tietenkään tajunnut, että kaikki tytöt eivät viihtyneet Zysin seurassa tai halusivat olla yksikseen.
Päästyään tytön kohdalle poika tervehti tätä hymyillen.
"Moi. Mitäs sä täällä?"
[Tynkä ja kuiva. Eipä luista ei.]
|
|
|
|
Post by mimi on Oct 7, 2006 16:11:09 GMT 2
Kuullessaan jonkun pojan äänen Mimi hätkähti hieman. Hän pyyhki kämmen selkäänsä poskelleen valuneet kyynelet. Hän katsahti poikaan. Tämä ei näyttänyt tutulta. Mimin katseessa paistoi epäily. "Tunnetaaks me jostain?" hän kysyi, vaikka kaiken järjen mukaan hänen olisi pitänyt vastata pojan kysymykseen.
Mimi nousi maasta. Samalla hän yritti saada kaiken maailman roskat hänen housuistaan pois. "Eksyin, tänne," hän lopulta vastasi pojan kysymykseen. Sehän ei ollut totta, mutta oikeatakaan syytä hän ei kertoisi. Toisaaltaan myös toi syy voisi selittää poskella olleet kyyneleet.
Mimi vilkaisi rypistyttä koettaan päin. Sitä se ei kyllä selittäisi. "Toi on vain mun jonkun ääliökaverin tekemä kartta, jonka piti näyttää, johokin kivaan paikkaan täällä," hän sanoi. "Mutta mun kaveri ei selvästikään osaa piirtää," hän jatkoi. Tyttö toivoi sydämmensä pohjasta, ettei poika haluaisi vilkaistakkaan paperia.
|
|
